Miten elämäntaparemppailu sujuu?

Jotenkin tuttu otsikko, olen kulkenut aiemmin saman kehän ja ympyrä on sulkeutunut monen monta kertaa samaan tilanteeseen ja taas on aloitettu uudelleen. Mikä tällä kertaa elämäntaparemppailun matkassa on eroa, olen aloittanut koko hommelin pehmeämmin. Tavoitteena, kun ei ole timmi teinivartalo, vaan pikemminkin vähemmän väsynyt ja muutamia kiloja kevyempi olo. (-10kg haaveissa)

Oivalsin tänä aamuna, että se on jo hyvää, etten ole varma olenko aloittanut eri tavoin ruoasta nauttimisen kaksi vai kolme viikkoa sitten. Aiemmilla elämäntaparemppailu keikoilla olen hampaat irvessä laskenut päiviä ja ne päivät ovat tuntuneet loputtomilta. 


Nyt en ole antanut itseni kuirailla hetkeäkään nälässä ja en ole lisännyt liikuntaa pakkoajatusten voimalla, niin että liikunnasta on kadonnut ilo ja siitä on tullut pelkkää suorittamista.

Eräs ystäväni sanoi ”ennemmin jälkiruoka, kuin pääruoka”. Joten jos herkkuhetkeä vietetään eli nautitaan kakkusia, on tuokin mottoni mun. Noin muuten olen vähentänyt radikaalisti herkkuja ja etenkin sitä surutta mättämistä vaikkapa kirjan tai Netflixin ääressä, tyyliin syön kunnes napa raikaa. 

Olen jättänyt aterioista vehnät pois, mutta en ole kuitenkaan vehnäehdoton. Grilliruoka on ollut autuaallista, koska olen voinut nauttia herkullisia vartaita ja salaattia ja melonia kylkeen. Merkillistä miten hyvinkin nopeaan vatsa tottuu siihen, ettei sitä täytetä suurilla määrillä vehnää ja jos jonkun vehnäpommin olen vetäissyt, siitä on tullut turkasen täysi olo.

Kaikkein kimurantimpia ovat hetket, kun olen menossa kamun kanssa syömään, kuten tässä minäkin kohta. Seurasyöminen meinaan on parasta ja sitä on itselleen hövelimpi, jos kaveri syö, niin miksen minäkin. Toisaalta tuntuu myös epäkohteliaalta napsia salaatinlehtiä, jos kaveri haluaa syödä vaikka kunnon aterian nepalilaista naan-leipineen. 

Tälläiset kaverisyömishetket ovat normaalisti ihania, mutta aavistuksen päätä vaivaavia elämäntaparemppailun alussa, sillä mieli sukkuloi ja jojottelee miten toimia, valitako houkutus vai kieltäytyminen. Sitä myös haluaa olla ystävälle mieliksi ja nautiskella kollektiivisuuden nimissä kaikkea samaa. Hämmentävää miten paljon ruokaa voi joutua miettimäänkään, kun yrittää pitäytyä edes jonkinlaisessa linjassa ja onko tuo ajatus kollektiivisyömisestä vain itsepetosta sekin?

En ole lainkaan punninnut itseäni tai kokeillut ”niitä hoikan ajan farkkuja vielä”. Vielä ei ole aika, vaan vasta, kun tätä matkaa on tehty kuukausi-kaksi, rohkenen tarkastella onko tuloksia tullut. En meinaan halua syöstä itseäni jo heti alussa epätoivoon, tuohon tunteeseen, kun mitään ei ole vielä tapahtunut, vaikka tässä on jo muutama viikko kieltäydytty perunasta sun toisesta. Vaan haluan lillua olotilassa, että mistään kieltäytyminen ei ole pakko, mutta koitan kuitenkin alitajuntaani ohjailla terveellisempään suuntaan. Hivuttaa mieltä hiljakseen oppimaan uudenlainen tapa elää ja syödä.

Joten ei mitään radikaalia uutista vielä elämäntaparemppailun saralla, muuta kuin että se rullaa tasaisesti ja hiljakseen olen sisäistämässä terveellisempää tapaa nauttia ruoasta. 

Hei ja kaikille saman asian tiimoilla taisteleville, kahviin kun lisää pari teelusikkaa tummaa kaakaota, niin saa ihanan suklaahumauksen sielulle, niin että hyvä olo tuntuu otsassa asti. ;)Cafe Latten kanssa jetsulleen parasta. 

Muita hyviä vinkkejä ja reseptejä otetaan ilolla vastaan ja myös grillausreseptejä mielellään, sillä grilliruoan parissa tulee usein jyskytettyä samoja sapuskoja ja grilliruoka alkaa hyvin pian maistumaan puulta. Miehelle joka rakastaa grilliruokaa olen sanonut ehdottomasti tykkään minäkin, jos ei aina ole lihaa, makkaraa ja perunaa, mutta mitä muuta sitä sitten on?

Kohta ystävän kanssa kahville ja syömään, mitenhän meikäläisen käy ”pääruoka vai jälkiruoka”, siinäpä kysymys. 😉 Iloista perjantaita kaikille. <3 Jos mikä on varmaa, tämä elämäntaparemppailu on hyvin psykologinen hommeli ja ei se vatsa kurni, vaan ne addiktoituneet aivosolut. 



51 thoughts on “Miten elämäntaparemppailu sujuu?”

  • Laihduttaminen on kyl tuskaa! Ite oon pienentäny annoskokoja ja syön lähes kaikkee! Toimii!

    • Se on tuskaa, mutta fakta on, että vatsa tottuu tuohon puolittamiseen ja on kohta ihan tyytyväinen. Sitä vaan niin herkästi syö enemmän, kuin saisi, kun ruoka vaan on niin hyvää.

      Zemppiä ja kivaa viikonloppua <3

  • Aivan, olet nyt elämän ytimessä!
    Täällä on tarkoitus nauttia elämästä, ei pingottaa tai suorittaa…
    Ja syödä saa kun on nälkä!
    Mutta aina voi valita sen kevyemmän, ravintopitoisemman tai terveellisemmän vaihtoehdon.
    Minäkin olen aloittanut entistä tehokkaamman lenkkeilyn ja jumppailun (tässä helteessä muuten aika tukalaa välillä…lupailee 40 astetta ja kosteusprosentti 80%..) mutta herkuttelen silti!
    Esim. smoothiet on herkkua ja kun tekee reilun satsin, voi pakastaa osan jäätelöksi ja nautiskella helteessä hyvällä omalla tunnolla!

    Lempeitä kesän hetkiä sinne!

    • Huh on tukalaa varmasti ja voi tulla lenkillä kovin huono olo, nestetytystä ja suoloja <3

      Juuri nuo sinun smoothiet siinä tämän päivän postauksessa oikein herahti silmään, että sellaisia haluan tehdä, niin saa sitten jotain ns. herkutellakin.

      Kiitos ihanuus ja zemppiä hellepäivien lenkkeilyyn <3

  • Niin hyvältä kuullostaa! Ei ole mitään mieltä tehdä 2 viikon nälkädieettejä ja siten palata samaan. Elämäntavat kuntoon, piste.

    Mulla on haasteena vehnä – vehnän pystyn jättämään pois mitä tulee vaaleaan leipään, mutta pasta ja perunat- eieiei!!! EN voisi elää hiilaritonta elämää.

    Iloa ja tsemppiä!

    • Aijaijai miksi kaikki hiilarit on niin hyviä! Vaalea leipä tai ei oikeastaan sekään, vaan sellainen kovakuorinen maalaisleipä, aah ja sitä paahtimeen ja voi sulaa ja kermajuustoa, se on pahin pahe. Pasta on ihanaa ja voisin elää sillä, mutta välttelen, koska maha ei tykkää yhtään. Mutta kyllä tämä tästä, pitää hieman opetella uusi ajattelutapa syödä, maailma on pullollaan muitakin herkkuja, kuin valkoinen höttö.

      Kiitos kovasti ja ihanaa viikonloppua <3

  • Hyvä Tiia! Mä vedin syksyllä fitfarmin simple dieetin läpi ja 7kg lähti painoa … pelästyin kun seuraava kymmen oli kilon päässä vaa'alla! Ja päätin että nyt on tehtävä jotain! Nyt kun oon höllännyt niin 2kg tullut takaisinpäin! Fitfarmin ohjeissa ei ole kielletty peunaa, mutta vehnät,karkit ja kaikki makea kylläkin! Minulla se ainakin toimi! Pitäisi taas aloittaa … no syksymmällä kun lomat on pidetty! �� Tsemppii Tiia! Ja totta, ei liian pipo tiukalla, niin onnistuu varmemmin!

    • Niin hienosti vedetty ja justiinsa pidemmällä aikavälillä ja taatusti terveellisin keinoin. Juu sama täällä, kun paino vaan nousee, nousee ja nousee. Todella en odota olevani edes hoikkeliini tai vatsaton, mutta ei kiitos niin, että vatsa on tiellä kun istuu ja itsellä on tukala olo. Jokaisellahan on se oma raja, missä ulkonäkö alkaa mättää.

      Kiitos niin paljon ja pipo ei ole niin tiukalla, mutta sitten homma etenee hitaammin, mikä voi ajoittain tuntua raskaalta, mutta sitten vaikka sorrutaan ja taas jatketaan.

      Kiitos ihanuuspakkaus tuesta ja zemppiä ja kivaa viikonloppua <3

  • Pikadieettien sijaan kannattaakin miettiä pitkäaikaista ja pysyvää elämänmuutosta. Ei välttämättä laittaa kaikkea uusiksi, mutta valita ne itselle sopivat tsemppauskohteet.

    Broilerivartaita, lohta ja kasviksia grilliin, niihin hyvät marinadit tai kuivat mausteseokset. Ei marinadinkaan tarvitse olla kovin rasvaista, tilkka öljyä riittää.

    Vesimelonin lisäksi mansikat ovat kesäherkkuani, etenkin Sonata-lajike. Pakkasestakin löytyi vielä viime kesän vadelmia, niistä, banaanista ja jugurtista tein ihanaa jäädykettä, edes lisämakeutusta ei tarvittu.

    Nepalilaisessa tandooriruoat ovat yleensä vähärasvaisempia kuin öljyiset curryt ja tikat eli sielläkin voi valita niitä vähän kevyempiä vaihtoehtoja.

    • Juu ne haastekohdat on kyllä se surutta miettimättä mättäminen ja sitten se kovakuorinen maalaisleipä, jolla voisin elää Toki sushiannoksiakin voisi vähentää puoleen, kun niitä ahmin hurjat määrät. Eli monessa kulmassa on miettimistä.

      Broilerinvartaat on niin hyviä aah ja niitä kun tehtiin niin tuli tunne, että parasta grilliruokaa ikinä ja siihen kylkeen juuri kaikkia erilaisia kasviksia.

      Tuo jäädyke olisi nyt sellainen kiva kesäpäivien ilo, sellaista pientä lumetta, että minäkin syön jäätelöä nyt tässä eli kiitos vinkistä. 🙂 Vesimelonia on kulunut nyt paljon, rakastan sitä muutenkin, mutta nyt kun syön herkkujen sijaan, maistuu se erityisen taivaalliselta.

      Hyvä vinkki tuo nepalilainen tandooriruoka, vaikka mm Tikka Masala on tietenkin lemppareita, naan-leipä ja raitakastike. 😉 Mutta voihan sitä joskus sitäkin nauttia.

      Ihanaa viikonloppua ja kiitos hyvistä vinkeistä ja tuesta <3

  • Tässä varmaankin pätee se hyvä vanha sanonta "Hitaasti mutta varmasti"..en usko että sellaisilla nopeilla hirmudieteillä/puristuksilla saadaan mitään pitkäaikaisia tuloksia…hetkeksi varmaan kyllä! Oikea asenne ja halu…ja se että tuntee olonsa hyväksi on parhaat "aseet" haluttuihin tuloksiin..tsemppiä remppaan ja mukavaa vkonloppua♥

    • Kiitos niin paljon viisaista sanoista ja juuri näin ja juuri tämä on ollut niin vaikea sisäistää Pimeät talvet on etenkin pahimpia, syön johonkin talviangstiin ja kerään itselleni, kuin karhu konsanaan rasvakerrosta. 😉

      Kivaa viikonloppua Päde <3

  • Täällä samanlaiset pyrkimykset eli ei mitään tiukkaa dieettiä, vaan pysyviä muutoksia ruokavalioon ja itse olen myös pienentänyt annoskokoja. Pikkuhiljaa hyvä tulee, näin ainakin haluan uskoa.
    Iltasyöminen on minun ehkä suurin paheeni, josta yritän nyt ihan tosissaan päästä eroon. Toki joskus voi sortua, mutta todellakin vain joskus =D
    Tuskastuttaa vaan kun laihtuminen on niiiiin hidasta, ettei tällaisen lyhytpinnaisen hermo meinaa millään kestää, mutta pakko vaan jaksaa. Josko se tästä vielä iloksi muuttuisi =D
    Tsemppiä Tiia sinne sinullekin ja nautitaan keveistä, kirkkaista kesäpäivistä ♥

    • Hih täällä ei ole aamusyöminen eikä iltasyöminen ongelma, vaan se kun syön aamiaisen aika myöhään ja sitten aina karkaa lapasesta, perään herkkuja ja sitten taas jotain muuta. Iltaisin en syö, mutta ei kait se tässä mitään auta, kun kokonaiskalorimäärä ja juuri se miten olen syönyt, on ihan vääränlaista. Sushia esim. voin syödä rajattomasti ja herkkuja, mm. halvaa, ai kauhistus, nyt alkoikin sitä tehdä mieli. ,)

      Eli täälläkin todellakin noita annoskokoja tulee miettiä.

      Ihan juuri sama, eikö mitään tapahdu, mutta yritän oikein psyykata itseäni vaan lillumaan päivä kerrallaan. Yritetään yhdessä ja kovasti Ansku zemppiä sinulle. <3 Otetaan voimaa auringosta ja Suomen kauniista kesästä ja merestä <3

  • Tsemppiä reimppailuun <3 Minä olen itse sellainen herkkujen ahmija, etten koskaan varmaan voi herkuista luopua :D. Mutta en jaksa ottaa painosta stressiä, sitten pitää liikunnan lisäämistä miettiä, kun oma kroppa alkaa ahdistamaan enemmän. Vuosien myötä sitä on oppinut olemaan armollisempi itselleen ja minun kroppani on vain semmoinen, ettei se hoikkaa päivää näe eikä kyllä sopisikaan :D.

    • Olet vielä nuori ja kaunis, se kun täällä päässä on ollut vilpittömästi 10kg per 10-vuotta, niin jossain kohden tulee se seinä vastaa, voi mahoton ei enää. Mutta minun silmiin olet todella kaunis ja juuri sopivan hoikka, ei ihmisen tarvitse laiheliini olla.

      Siinä olet juuri fiksu, että jos kroppa alkaa ahdistamaan, niin ennemmin lisää liikuntaa. Tosin sekään ei tässä iässä oikein auta, vaan valitettavasti on pakko miettiä mitä suuhun laittaa. Tässä kohden ikääntyminen on aika nurjaa.

      Ihanaa viikonloppua kaunotar< 3

  • Olen sua sen verran vanhempi (henkisesti olen edelleen ihan kakara, heh heh), että viimeisen vuoden sairauksien tuomat lisäpehmusteet lanteilla eivät ole lähteneet millään pois, vaikka ajatusta ja tekoakin tänä keväänä on ollut ihan riittämiin. Sitten ajattelin, että kunhan vaan pienennän annoksia ja sovin itseni kanssa millä voin korvata ne pahimmat kaloripommit, niin ainakin todennäköinen keventyminen ehkä toteutuu. Tässä iässä tiukat kuurit ei enää tunnu tehoavan, ei sitten millään.

    Oman kehon kuuntelemisessa oppii tosi paljon, kuten tuo turvotus, josta mainitsit. Jos kroppa turpoaa tai pörisee, niin silloin olen alkanut miettiä mikä ruoka mahdollisesti möyrii suolistossani. Välillä syyllinen löytyykin 🙂

    Mä olen sellainen herkuttelija, mutta nyt hiukan maltillisempi. Ikävintä herkkupersiydessä on se, että se tahtoo joskus jäädä päälle. Mutta jos nyt saisin oikeasti itselleni tavaksi vaihtaa tietyt ruoat parempiin vaihtoehtoihin, niin toivoa on jäljellä 🙂

    Sun valokuvat on aivan ihania. En ole kenelläkään nähnyt noin hienoa kahvimukikokoelmaa kuin sinulla. Se sydänmuki (oliohan starbucks) oli tässä kerran oikea päivän piristys.

    Ihanaa viikonloppua <3

    • Ooh oletko vanhempi, olen ajatellut, että ollaan ihan samanikäisiä. 🙂

      Niin tuttua, aineenvaihdunta vaan seisoo ja jos alat jotain vähentämään, niin mitään ei oikein tapahdu. Nuorena laihtui suurinpiirtein viikossa 5kg. Jos oli hyvät pirskeet tiedossa, niin mehukeittoa huuleen ja johan bilemekko meni jo viikonloppuna, kun maanantaina aloitti dieetin. Juu nyt pitää tehdä massiivisia perustavanlaatuisia muutoksia ja hieman on epävarma olo, että auttaako nekään?

      Ihan totta ja sen tiedänkin, massu ei vehnästä tykkää, ei ole koskaan tykännyt, mutta suu tykkää.

      Juuri sama homma eli herkuttelu on jäänyt päälle, jos nyt vähän tänään, syöksee turmioon seuraavanakin päivänä, aivot on jo niin koukussa. Se hetkellinen hyvä olo on ihana ja onhan se onttoa katsella leffoja tai lukea kirjaa, jos ei ole mitään mutusteltavaa.

      Ooh mikähän se sydänmuki olikaan, miten pääsee jo unohtumaan, täytyypä hieman selailla tuota instaa taaksepäin .) Kiitos niin paljon, koska olen niistä haukkujakin saanut, joten on aina ilahduttavaa kuulla, että on ihmisiä, joille ne tuottaa iloa.

      Kiitos ihana Birgitta ja zempataan mekin yhdessä tässä, kyllä tästä vielä hyvä tulee. Aurinkoista viikonloppua <3

  • Minä aina sanon, että kun tekee pääsääntöisesti hyviä ratkaisuja, niin yhdellä huonolla ei ole mitään merkitystä. Jos yrittää tehdä siis hyviä, niin sillä tavalla pärjää 🙂 Pienillä teoilla voi olla suuria vaikutuksia pitkällä juoksulla 🙂 Tsemppiä. Katsotaan, että miten huomenna käy 🙂

    • Olet niin fiksu ja justiinsa noin ja jos huomenna halutaan kakkusta, niin sitten se on niin, sunnuntaina on taas normipäivä ja oikeastaan ystävämenoa on vasta tasan viikon päästä, niin ei se ole maailmanloppu, jos kerran viikossa herkuttelee. 🙂

      Ihanaa nähdä, huomiseen <3

  • Kauniita kuvia. Ihana järvi & koira ja mustikat & mansikat ja muut. Itse toivoisin, että voisin pudottaa 5 kg. Kesällä se on jotenkin helpompaa, kun on juuri noita marjaisia herkkuja sekä valoa, vapautta ja iloa :).

    • Ihana Ninnu ja tuo on muuten meri, asutaan täällä Porvoossa meren läheisyydessä <3 Eli tässä postauksessa sekoittaa mökkikuvat ja kotikuvat <3

      Ihan niin totta, kesällä saa makeutta marjoista ja vesimelonista <3 Minustakin kesällä on helpompaa, talvella syön johonkin pimeyden aiheuttamaan masennukseen <3

      Ihanaa viikonloppua Ninnu <3

  • Nyt kuulostaa niin hyvältä Tiia, että olen susta ihan ylpeä <3. Pieniä, mutta samalla isoja muutoksia <3.

    Olen vähän sitä mieltä, että puntarit pitäis lailla kieltää, koska niitä kiloja tulee tuijoteltua ihan turhaan. Tärkeintä kun kuitenkin on se, milloin itsellä on hyvä, ja milloin paha olla. Ja se oma olo myös heijastuu peilistä ja vaatteista ihan riittävästi. Kiloista viis.

    Erityisesti mua lämmittää se, että olet päättänyt, että et ole ehdoton minkään suhteen, koska ehdottomuudesta ei yleensä mitään hyvää seuraa. (Mun lempparimotto on "Kaikkea kohtuudella, paitsi tupakkaa ja huumeita".)

    Paljon parempi on pitää se oma himotuksen kohde (olkoot nyt vaikkapa suklaa) koko ajan saatavilla, koska silloin voi aina päättää, ottaako vai eikö ota. Jos ottaa, ei pidä jäädä sitä sen enempää miettimään, koska seuraavalla kerralla voi päättää toisin. Ja jos ei ota, voi olla itsestään ylpeä. Ja mitä useammin jättää ottamatta, sitä tyytyväisempi sitä isteensä on ja sitä vähemmän sitä suklaata (tai whatever) tekee mielikään, kun sitä kerran on vapaasti saatavilla. Mutta ans olla, jos tekee niinkuin mun sisko (joka on ikuinen "tars tehrä jottain"-kilotuskailija), joka välillä aina päättää, että "NYT alan laihtua", ja raivaa kaapeista ihan kaiken epäterveellisen pois. Sillä seurauksella, että ei enää mitään muuta pysty tekemään kuin miettimään sitä, mitä tekisi mieli syödä, mutta ei voi, koska sitä ei ole (eli juurikin kaikkea, minkä on justiin sieltä kaapeista hävittänyt ja mitä himotuksissaan lähtee vaikka keskellä yötä ABC:ltä ostamaan). Ja siitä taas seuraa ensin krooninen kärttyisyys ja sen jälkeen paluu tuplasti entiseen. (Tuntuu pahalta kirjoittaa tätä, koska mun sisko on oikeasti maailman sydämellisin ihminen, mutta ollaan näistä puhuttu, joten tietää kyllä mitä ajattelen).

    Kerran päätti myös, että "NYT alan liikkua" ja osti kalliin vuosikortin salille "että tulee sitten varmasti käytyä". Sillä seurauksella, että ensimmäisellä kerralla huhki itsensä rapakuntoisena niin henkihieveriin ja kipeäksi, että ei enää toista kertaa mennyt. Tuli siis maksamaaan muutaman sata euroa se yksi salikäynti..

    Ja mitä siihen seurassa syömiseen tulee, niin ajattelen niin, että siinä voi jopa tehdä niille mukana oleville ystävilleen (jotka ehkä myös itse haluaisivat syödä kevyemmin), kun sanoo vaikkapa, että "Mun tekee nyt kaikkein eniten mieli jotain salaattia" (mieluummin kuin että sanoo "Minä otan nyt vaan salaattia, koska olan laihiksella"). Tai tilaa vaikkapa mieluummin pari alkupalaa kuin pääruuan. Tai vaihtaa pääruuasta perunat kasviksiin (itse oon tehnyt tota vissiin viimeiset 15 vuotta, koska en syö perunaa ihan vaan sen takia, että siitä tulee ensin ähky ja vähän ajan päästä kauhea nälkä). Tai ottaa sitä, mitä muutkin, mutta syö vähemmän ilman, että tekee siitä mitään numeroa.

    Arvaat varmaan, että tää olis niin mun lempiaihe, josta voisin kirjoittaa vaikka kuinka paljon, koska sillä ravinnosta tulevalla hyvällä ja huonolla ololla on niin vissi ero. Tuli tässä yhtenä päivänä itselleen taas todistettua, kun kävin ostamassa asiakkaita varten mansikkawiinereitä, joista söin itse yhden sillä seurauksella, että meinasin nukahtaa työpöydän ääreen :D. Oikeesti. Vehnä ja sokeri on mulle niin painajaismainen yhdistelmä, että ei pahemmasta väliä.

    Sanonpahan vielä nyt uudelleen, että oot Tiia mun näkövinkkelistä just niin järkevillä ja sopivan leppoisilla linjoilla, että siitä ei voi seurata muuta kuin hyvää <3.

    Ja mun lemppareita grillissä on vihreät parsat, joiden päälle ripottelen oliiviöljyä, merisuolaa, mustapippuria ja ilmakuivatun kinkun siivuja. Tai kaikenlaiset foliossa haudutetut kasvisnyytit.

    Ja ennenkuin kerkiät ampua mut tän liian pitkän viestin takia, haluan vielä sanoa, että muista syödä paljon rasvaa <3. Hyvää sellasta. Itsestä huomaan, että jos kroppa jumittaa, on rasvat jääneet vähiin (oliiviöljy, avokadoöljy, saksanpähkinät, siemenet…)

    Mutta nyt mää lopeta. Kiitos ja anteeksi taas 🙂

    • …ja taas jäi sanoja pois ja tuli kirjoitusvirheitä, mutta luotan siihen, että ymmärsit :).

      Sen verran kuitenkin pakko täydentää, että tarkoitus oli kirjoitaa, että "siinä voi jopa tehdä mukana oleville ystävilleen palveluksen… (koska jos itse tilaa sitä salaattia, se voi innostaa muitakin)

    • Mä niin ymmärsin, enkä huomannut kirjoitusvirheitä lainkaan. Justiinsa jetsulleen näin, vastaus siis tähän alempaan, eli kamu ehdotti ranskalaisia, tuumin ettei niitä nyt ainakaan, niin mentiin ja syötiin todella herkulliset smoothie bowlit. Juu taatusti oli kaloreita niissäkin, mutta positiivisia ja terveellisiä sellaisia ja ihanan täynnä oli massu koko pitkän päivän, vasta nyt illalla pitkän lenkin jälkeen oli pakko vetää pari hapankorppua ja vesimelonia iltapalaksi 🙂

      Olen ihan samaa mieltä, ratkaisevaa on se hyvä olo ja itsellä se tunne, ettei ole öhkönen olo ja vaatteet istuu jotenkin kivemmin, kuin nyt vielä. Puntari ei sano siihen juuta eikä jaata ja jos ajatellaan nuoruuden painoa ja tätä päivää, niin enpä vielä 10-vuotta sitten ikinä olisi kuvitellut voivani painaa niinkin paljon, kuin tämän hommelin aloittaessani painoin. Kamalinta, että sääret on olleet aina se hyvä kohta meikäläisessä, niin nyt nekin tukit, eikä kaunista kohtaa nähneetkään.

      Juu ihan noin äärimmäisyyksiin en ole koskaan mennyt, kuin siskosi, sillä tiedän olevani heikko. Lisäksi kun päätän sitten jotain, ei haittaa vaikka kotona on herkkuja, ne ei tee tiukkaa. Mökillekin ostin herkkuja, koska sanoinkin miehelleni, että jos niitä ei lainkaan ole, niin sitten rupeaa tekemään aivan kamalasti mieli eli merkillinen on ihmisen ajatuksenkulku.

      Se on niin totta, että varmasti osa viime talven loputonta väsymystä, johtui että söin maalaisleipää, sushia ja karkkia. Siinä oikeasti oma ruokavalio, ei siinä ollut päätä eikä häntää ja joku merkillinen suolanhimo silloin vaivasi. Nyt olen huomannut, että ihan näillä suht pienemmilläkin ruokavalion muutoksilla (oikeastihan nämä on kyllä aika radikaaleja, jos katsotaan lähtötilannetta;) ja vauhdittamalla ja pidentämällä koiralenkkejä, oma olo on autuaallisen paljon energisempi.

      Oikein pelkään tulevaa talvea, miten taas käy, pimeys on toimi mielelle ollenkaan, vaan aina se pysähdys tulee, mutta jos hieman kevyempänä ja paremmalla ruokavaliolla se ei tulisi niin murskaavana.

      Ah ja kiitos, tuo parsavinkki oli nyt just jetsulleen mitä tässä kaipailinkin, jotain juuri tuollaista ja pähkinöiden lisääminen. Niitä on kiva laittaa salaattiin mm, niistä saa hyviä rasvoja. Loistavaa, nyt tuli jo heti pari juttua, joita en ollut ajatellut.

      Eikä mitään niin anteeksi, voiko olla autuaallisempaa, että siellä on ystävä, joka haluaa aidosti tukea ja on mukana noin kivalla tavalla.

      Niin paljon kiitoksia ja kyllä tämä tästä. <3 Aurinkoista viikonloppua ihana Annukka ja hei voi olla oma tekstikin täynnä kirjoitusvirheitä, mutta nyt laitan koneen kiinni ja menen nukkumaan. Olen huomannut, että hyvät yöunet meinaan tukee todella hyvin tätä hommaa, väsyneenä tulee helpommin järsittyä suklaata. 😉

  • Olet kyllä aika ihailtavan päättäväinen ja juuri sellainen ruodussa pysyjä, joksi haluaisin tulla. Nyt vaan pikkuhiljaa yritän jättää viikolla pois ne makeat ja sen suklaan sekä leivän – ne ovat pahimmat kompastuskivet omassa ruokavaliossa. Nuorempana sain parissa viikossa vähähiilarisen vichydieetin avulla aina sen 5 kg pois, kun piti mahtua iltapukuun. Nyt tekee tiukkaa tuollaiset puristukset, mutta henkisesti motivoidun siihen että elokuussa alkaa se oma elämäntaparemppa. Jos pystyisi oleman 6 pv ilman herkkuja ja yhtenä päivänä saisi sitten valikoidusti nauttia niistä! Tsemppiä sinulle selvitä kaikista houkutuksista!

    • Juu no en tiedä tuosta, jonkun aikaa jaksan ja sitten tulee se iso musta mörkö eli talvi, sitten repsahdan.. Voihh. mutta nyt yritän järkiperäistää eli herkutella saa, mutta puolittaen, vähentäen ja ei joka pv. 🙂

      Ihan sama juttu, nuorena lähti 5kg tuosta noin vaan, kerran jopa joululomalla, kun söin vaan suklaata, hih, mutta enää ei lähde kirveelläkään.

      Ihan juuri noin ja kamuni laihdutti todella paljon niin, että viikolla söi tosi terveellisesti ja viikonloppuisin herkutteli. 🙂

      Ihanaa viikkoa <3

  • Itse olen vähentänyt reilusti leivän puputtamista. Olen aina ollut kova syömään leipää ja tavallista ruokaa. Itse mieluummin syön sen ruoan ja nipistän herkuista. Nyt olen vain alkanut kyllästymään tähän ettei paino yhtään laske kun haluaisin saada edes sen viitisen kiloa pois että mahtuisin jälleen kaikkiin vaatteisiini. Ihanaa viikkistä muru.

    • Leipä on niin parasta ja voisin elää leivällä, joten symppaan ja ymmärrän. Leipä on kyllä paha.

      Miten tämä naisen elämä on niin vaikeaa.. 🙁

      Ihanaa viikkoa ihanuus ja olet kaunis muista se <3

  • Oikea asenne sinulla Tiia! Jos kieltäytyy kaikesta hyvästä, ei kyllä kovin pitkään jaksa pyristellä. Ei nälkäisenä kituuttamisesta saa muodostettua itselleen elämäntapaa. Pienet herkut kannattaa itselleen suoda! Itse pyrin vähentämään niiden herkkujen määrää ja valitsemaan kevyemmin aina kun se on mahdollista. Mulla kyllä pahin ongelma on sokeri ja kaikki makeat herkut 😁 Tsemppiä sulle elämäntaparemppaan 👍

    • Sama juttu, makea on kirous, kaipaan joka pv jotain makeaa, niin se vaan on. Nyt yritän olla syömättä makeaa pitkin päivää ja läjittäin, josko se auttaisi tähän. 😉

      Kovasti zemppiä meille ja ihanaa viikkoa Hanna <3

  • Nyt kuulostaa jotenkin tosi hyvältä tää sun remppa. Ei stressiä ja ei kieltoja. Luulen, että tällä tekniikalla saat hyviä tuloksia. Hyvä tosiaan myös antaa kropalle aikaa muuttua.
    Ihana sinä <3

    • Juu josko tästä hiljakseen tapahtuisi jotain. Viimeksi meni kaksi housunkokoa tosi nopeasti, nyt on mennyt yksi housujen koko, joten kai tässä jotain tapahtuu. Oikeastaan se kaksi housunkokoa ois just se juttu, olisin tyytyväinen, kaikki muu olisi jo liian hyvää ollakseen totta.

      Ihanaa maanantaita Outi <3

  • Samojen asioiden kanssa olen minäkin täällä kamppaillut. Tällä hetkellä olen hiukan luovuttanut elämäntaparemontin suhteen, ei jaksa välittää, vaikk pitäisi. Jaa, no onhan mulla toi aktiivisuusranneke taas ranteessa!
    Kaakaota en olekaan kokeillut laittaa kahvin joukkoon, mutta kanelia kyllä ja se antaa mielestäni mukavan täyteläisen lisän kahvin makuun.
    Oikein hienoa viikonloppua sinulle <3

    • Kaneli on tosi hyvää muuten kahvin kanssa ja nyt oikein harmittaa, kun unohdin ostaa sitä tummaa kaakaota kahviin. Juu mitä enemmän tulee ikää, sen huonommin se paino lähtee, siksi tässä paniikkia tuleekin, että onko suunta aina vaan ylöspäin.

      Ihanaa viikkoa Kristiina <3

  • Luulen että nyt olet aivan oikealla tiellä, askel kerrallaan, lempeästi ja pikkuhiljaa. Tsemppiä.

  • Huoh. Täällä kanssa kamppaillaan aiheen kanssa ja todellakin kamppaillaan :(. Mä en osaa oikein ees mitää sanoa, kun ahdistaa niin paljon!

  • Voi että. Minä olen saanut aikaiseksi vain lisäkiloja vaikka kuinka olen yrittänyt puhua, että nyt pitää rempata elämää. Ei vaan ota sujuakseen. Noh, olen nyt lihonut niin paljon, että yök. Mutta karkkihimo on kaikonnut, ehkä siksi kun oma itse on alkanut niin paljon yököttämään mutta toisaalta olen myös antanut itselleni luvan olla tällainen, ainakin 7 kg liian iso omaan makuuni. Oon muuten miettinyt, että onko se korvienväliasia se, kun itseään yrittää kieltää, sitten kahta enemmän mässyttää? Sitten kun annatkin luvan olla pulleampi niin himot herkkuihin häviää. Ja sit on nää vaihtarit ja on sitä ja on tätä. Mut vaihtarit ei oo tekosyy, ne on tehneet musta kamalan. Väsyneen ja pullean. Ja saamattoman. Ja kyllä keljuttaa!
    Mutta tsemppiä sulle, sä oot päässyt hyvään alkuun <3. Täältä perästä tullaan :). Kivaa viikonloppua, pusuhali!

    • Vaihtarit muuten tekee väsyneen, saamattoman ja pullean, ihan just naulankantaan ja että on ärsyttävää. On ihan psykologinen juttu tuo herkkuhimo, ihminen himoaa sitä mitä ei saa, eikös olekin aika mieletöntä ja päätöntä.

      Minun silmiin olet hoikka ja kaunis, mutta jokainen tietää se oman mukavuuspainonsa ja siihen ei parene muiden sanoa mitään. Mutta ehkä kuitenkin hoikkuuden suhteen taidan tulla sinun perässä <3

      Ihanaa viikkoa ja muiskis Heli ihanainen <3

  • Hei ihana Tiia! ♡ Kovasti sulle tsemppiä asian tiimoilta!

    Lauseessasi, "joten ei mitään radikaalia uutista vielä elämäntaparemppailun saralla, muuta kuin että se rullaa tasaisesti ja hiljakseen olen sisäistämässä terveellisempää tapaa nauttia ruoasta", on kaikki se mitä tarvitaan, kun elämäntapamuutokseen ryhdytään. Tuo on se "taika" ja avain mitä haluaisin omillekin asiakkaille terottaa.

    Tässä vielä inspiksenä postaus, jonka kirjoitin kaikille elämäntapamuutosta halajaville:

    https://www.anna-mariak.com/2017/06/05/unohda-jo-dieetit-kuurit-ja-jojoilu-nain-toteutat-jarkevan-ravintoremontin-ja-saat-pysyvia-tuloksia/

  • Yksi viisas nainen sanoi mulle joskus että yksi juttu kerrallaan ruokaremontissa… Jättää siis yhden kerrallaan pois tai ottaa tilalle, ja kun sen on saanut implementoitua pysyväksi muutokseksi niin sitten seuraava. Sillä tavalla niistä olisi tarkoitus tulla elämäntapoja loppuvaiheessa. Vaatii pitkää pinnaa ja pitkäjänteisyyttä, mutta varmasti tulee tuloksiakin. Minä esimerkiksi lantraan tuoremehut nykyään suhteessa 2 osaa vettä, 1 osa tuoremehua… Monta kaloria pois joka juontikerralla. Ja minä joka rakastan perunoita, olen siirtynyt perunattomaan lounaaseen ja joskus perunattomaan päiväänkin. Kanan kanssa vaikka pussillinen kruunuvihanneksia mikrossa höyrytettynä, hyvää ja kaloreita ihan olematon määrä!

    Tsemppiä sinne remppaan, elämäntapa remppaa täälläkin työn alla mutta ehkä pitää ensin parantua ja nukkua väsymys pois. Koko kesän vaivannut väsymys onkin osittain sairautta. Voi pöh.

    • Ihan juuri näin ja kävin lukemassa tuon Anskun laittaman todella hyvän postauksenkin ja hiljaisin askelen, muuten sitä niin helposti luovuttaa. Sama lantrinki muuten tuolla tuoremehulla ja onhan se parempi, kuin tuoremehua täysi lasillinen. 🙂 Tuon tuoremehun meinaan joka aamu kaipaan, mutta siinä on ollut kyllä jo vuosia puolet vettä ja kummasti siihenkin tottui .

      Ihan juuri noin, kanan kanssa tosiaan voi syödä erilaisia vihanneksia ja salaattia, ei aina tarvitse olla perunoita tai riisiä jne. Kun vaan miettii, niin vaihtoehtoja on vaikka mitä, joilla nälkä lähtee ja ovat vielä herkullisia.

      Voi ei ja toivotavasti paranet pian <3 Zemppihalit Sari <3

  • Kuulostaa hyvältä! Ja niinku mulle ravitsemusterapeutti sano: Ole armollinen itsellesi. Miniminiaskelin ite meen, että saan todellisia muutoksia aikaan. En kiellä itseltäni mitään, koska sitte meen mettään sata lasissa. Ku kaikki on luvallista, ei mieli tee hulluuksia. Puntaria mietin, että mitä teen sen kans. Pelotta käydä sillä, ku tuntuu, että se lukema kertoo ainoastaan sen, kuinka epäonnistunu ihminen oon. Ku en pitkään aikaan käyny puntarilla, ei ollu totakaan ongelmaa. Ihmisen mieli, miksi se onkaan niin monimutkainen?

Vastaa käyttäjälle Anna-Maria K Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Protected with IP Blacklist CloudIP Blacklist Cloud