Mutsit ei ymmärrä teinejä-miksi mutsit ragee?

Mutsit ei ymmärrä teinejä-miksi mutsit ragee?
Eilen kirjoittelin täällä blogin puolella luopumisen tuskasta, kun lapsi kasvaa, itsenäistyy ja irtautuu äiti-ja lapsi symbioosista. Kyseessähän on luonnon normaali kulku ja hyvin muistan vielä oman murrosiän ja miten rankalta ja toivottomalta elämä ja elämän tuomat haasteet välillä tuntui. 

En ehkä ollut ns. teinipissis, vaan pikemminkin hieman ujo ja pelokas, mutta kodin suojaisassa huomassa, olin varmasti mummilleni ajoittain suorastaan raivostuttava murkku. Muistan hyvin erilaisia tilanteita, kun mummi tuli käskemään laittaa musiikkia pienemmälle ja kasettisoittimestani soi silloin peräti Vivaldin Neljä vuodenaikaa. Muistan miten päättömältä kaikki säännöt, velvollisuudet ja liian aikaiset heräämiset tuntui, talon säännöt jotka kahlitsi omaa kasvuani itsenäiseksi olennoksi. 

Pidän sanonnasta, ”ettei taloon mahdu kahta emäntää”, sillä se on aika pitkälle totta. Kun kaksi tahdonvoimaista naista elää saman katon alla ja molemmilla on hieman erilaiset ajatukset säännöistä, väkisinkin syntyy klikkejä. 

Omalla kohdalla 14-15-vuotiaana elin pahinta murrosikää ja silloin mummini tuntui mittaamattoman ärsyttävältä. Tilanne alkoi helpottamaan 16-vuotiaana, pahimmat hormonihöyryt olin päästänyt ulos, jopa heittänyt mummia perunaleivoksella, koska yritettiin pakottaa kesämökille, jonne en enää halunnut mennä. Oli poikaystävä ja kaikki ja elin siinä hetkessä. Viikonloppu mökillä tuntui ikuisuudelta. 

Lopullisesti välit muuttuivat täysin normaaleiksi muutettuani kotoa ja muistan miten kävin kilauttamassa mummille puhelinkioskistakin, ensimmäisenä iltana, kun olin muuttanut pois. Muistan muuttopäivänä mummin sanat, kun mummi törkkäsi vielä viherkasvin kainaloon ja seisoin hississä viherkasvi kainalossa hissin mennessä alas ja mummi huusi perään ”kyllä sinä lirissä tulet olemaan”.

Meillä vanhemmilla on ääretön huoli, kantaako elämä ja näemme lapsemme aina niinä pieninä pellavapäinä. Jopa omahyväisesti hieman kuvittelemme, ettei ne muksut kotoa muuttaessa varmaan millään pärjää, vaikka tuon ajatuksen takana piilee vain mittaamaton huoli lapsista. Tietoisuus siitä, että tiedämme miten kovaa ja pettymyksiä täynnä elämä pahimmillaan on, miten paljon sydänsurua elämään mahtuu ja yhtäkkiä emme saa enää olla puhaltamassa ”pipejä” lapsemme kipupisteisä pois. 

Maijun kanssa me kaksi mummokuumeista päästimme sisäiset teinimme ulos, muistelimme omaa murrosikää ja miten vahvana oli tunne ettei mutsi/mummi tajuu mitään”. Samalla halusimme ymmärtää koko ympyrän, eli äitiyden ja nuoruuden rankkuuden ja kaikki ne tunteet mitä siihen kuuluu. Miten teiniä hormonit vie ja mutsi on niin juntti, niin juntti. Miten vanhempaa taas koskee, kun lapsi irrottautuu, eikä pidä äitiään minään. Miten kaikki lapsen sanat ”mee nyt siitä ja älä jaksa jne” kirpaisee ja miten on vaan pakko muistella omaa teiniyttään, miten ärsyttävä sitä itsekin oli. Ympyrä on sulkeutunut, kunnes se aukeaa uudelleen ja omista lapsista tulee vanhempia. Oikeastaan vasta silloin voi helpommin aueta täydellinen ymmärrys vanhempiaan kohtaan, miten rankkaa työtä vanhemmuus onkaan ja miten ne vanhemmat onkin loppupeleissä ihan yes. 
Alla täysin kuvitteellinen ja kieli poskella tehty video sukupolvien välisestä kuilusta, murrosiän ja vanhemmuuden rankkuudesta ja ristiriidoista ja lopulta myönnytys, että mutsi on aika kiva kuitenkin, heh kun se on hiljaa tai nukkuu. 😉

Tämä postaus oikeastaan on osa 2, eiliseen. Vilpitön asettuminen teini-iän maailmaan, itsenäistymiseen ja siihen, miten murrosikää siivittää oman itsensä peilaaminen erilaisiin kauneusihanteisiin ja sometulvaan. Voisinpa jopa väittää, että tämän päivän teineillä on rankempaa, kuin itsellä oli aikanaan. Kenties me vanhemmat olemme hieman ymmärtäväisempiä, eikä ns. suurta sukupolven kuilua ole, mutta onko se sitten edes hyvä asia vai ei, että lapsia kohdellaan tänä päivänä enemmän silkkihansikkain. 

Sana on vapaa, kaikkea maan ja taivaan väliltä, murkkuudesta, vanhemmuudesta, oman murkkuiän toilailuista ym. olisi vertaistuellisesti kiva kuulla. Terkuin nyt kahden esimurkun äiti, jonka pesästä on lentänyt kaksi mahtavaa aikuista lasta jo pois. Kaksi takana ja kaksi edessä. 😉 Mukavaa torstaita kaikille. <3



43 thoughts on “Mutsit ei ymmärrä teinejä-miksi mutsit ragee?”

  • Silloin teini-ikäisenä tuli tapeltua melkein jatkuvasti äiskän kanssa. Nykyään tullaan kyllä toimeen, mutta jos saman katon alla pitäisi asua, niin ehkä ei. Sama juttu joskus vuonna nakki ja muusi isännän vanhempien kanssa…siis muuten aivan ihania ihmisiä, mutta siitä saman katon alla asumisesta ei tullut mitään.

    • Juu ei siitä sitten enää vaan tulee mitään, kun jokainen on aikuinen ja on omat säännöt. Ihan normaalia. 🙂

      Kivaa viikkistä Satu <3

  • Kyllähän sitä omasta mielestä oli niin helppo tapaus murrosiässä, mutta äiti kai oli eri mieltä:) Omista tytöistäni ja heidän murkkujutuista en onneksi ole kovasti kärsinyt, mitä nyt ajoittain on otetty yhteen ja sitten sovittu. Me ollaan päästy helpolla, mutta luulen, että tuo seestymisikä saattaa ottaa sitten enemmän voimille:D Aikuisena (18-20v) kun tietää kaikki jutut ja äiti vaan jankkaa jotain, joka evvk!
    Mutta kai sitä nämäkin meret seilataan, välillä myrkyssä välillä sitten tyynessä vedessä:)

    • No niinpä, tosi kiltti hei olin minäkin, tosin aika laiska, hih. 🙂 Joo evvk, koska nehän on jo aikuisia 😉 voi itku äitiys on ihanaa ja niin rankkaa, mutta ihan parasta hommaa. <3

      Ihan juuri niin ja se on just ihan parasta, että pukkaa eri säitä <3 Liian tasainenkin huolettaisi.

      Muiskuja ja kivaa viikonloppua M <3

  • Hah hah haaa, ihana tuo teitin video, putosin kun kuulin " joo mun pitää pudottaa 5 kiloo viikonloppuun mennessä" ja päivä oli varmaan to tai pe 😀 😀 :D. Mut joo asiaa kirjoitat, muistan olleeni myös melko kapinallinen ja taisin lähtee lätkimään pariksi viikkoo ilmoittamatta mitään itsestäni. No sitä kesti pari vuotta ja tulimme kummatkin järkiin (siis minä ja äitee), jonka jälkeen olemmekin olleet ihan parhaita ystäviä. Oma tytär oli kyllä maailman helpoin tapaus, mun piti ihan pakottaa edes kerran kokeilemaan koulusta lintsausta, no raasulla oli paha olo koko päivän, vaikka tehtiinkin retki Helsinkiin. Ihan kauheinta oli kun hän muutti opiskelujen vuoksi Espooseen (siis 40 kilsan päähän), soittelin varmaan 2-3 kertaa päivässä, no sitä kesti sitten 3 vuotta. Nykyään oon rauhoittunut ja tytär asustaa omaa kotia toisaalla ja mikä ihaninta musta tulee MAMMA 2 kuukauden päästä, voi onnea, toivottavasti osaan olla housuissani enkä soittele typeriä puheluita (pärjäättekö nyt varmasti). No sorry ku taas rupesin kaikkee höpöttää, mut ihanaa ku "puuttutte" just oikeisiin aiheisiin. MÄ NIIN TYKKÄÄN TEISTÄ <3 … ihanaa kun olette olemassa!

    • Joo ai kauhistus, mutta myönnän, tuo kuului omaan teinielämään ja omille tyttärille sanon aina, että ovat täydellisiä juuri noin. Mutta juu kai tuo laihduttaminen ja omaan itseensä tyytymättömyys on ikuisuuskysymys, ei se täällä päässä ole kaikonnut minnekään, olin sitten hoikka tai en.

      Hui on sinun äidillä ollut kova huoli, kaksi viikkoa on äidille mittaamaton aika, mutta nuori ei osaa, eikä tavallaan kuulukaan ajatella äitiä.

      Nämä nykyajan lapset ovat selkeästi kiltimpiä, kuin sitä itse tuli oltua, kuten tyttäresikin tapaus hyvin kertoo ja hih siellä vielä äiti lietsoi lintsaamaan. 😉 Muuten äidin luvalla ei ole lintsaus, ei missään nimessä. 🙂

      Juu pakko sitä on rauhoittua jossain kohden huolesta, tai katoaa järki ja niin olet nähnyt, että elämä kantaa ja mielettömiä asioita tapahtuu, kuten susta tulee mamma <3 Ihanaa <3

      Ihanaa, että höpötit ja mekin niin tykätään susta, toivottavasti pian taas nähdään Sari. <3 Kivaa viikonloppua <3

  • Hyvä jatkopostaus eiliselle. Miten monta kertaa sitä onkaan saanut itsensä kiinni siitä, että toimii just' kuin oma äiti aikoinaan, vaikka teininä vannoi, ettei minusta koskaan tulisi sellaista. Ja video…….. oli pakko nauraa. Kiitos

    • No sepä juuri, miten sitä toistaakin niitä vanhempiensa lauseitakin ihan prikuulleen, jopa niitä älyttömämpiäkin, hih. Kivaa jos nauratti, se jos mikä tätejä ilahduttaa.

      Kivaa viikonloppua sinulle Kirsti <3

    • No teinillehän se on ihan pahinta hommaa ja eipä sitä itsekään mistään hinnasta haluaisi palata teiniksi. 😉

      Ihanaa iltaa Outi <3

  • Täällä vielä suht rauhallista, mutta (teini)aikoja odotellessa. Toivottavasti osaisi itse olla sen verran "fiksu ja filmaattinen" , että ymmärtäisi asioiden tarkoituksen. Teinihä kapinoi kaikkia vastaan ja on tosi epävarma itsestään…kun ei ole enää lapsi eikä tiedä millaista on olla nuori. Oma kroppakin kehittyy ja on ihan "kummallinen".
    Meidän vanhempien tehtävänä on vissiin tukea, ja auttaa teiniä kasvukivuissaan…vaikka ei taatusti ole helppoa. Toivotaan, että olisimme viisaita vanhempia!

    • Juu se ei ole helppoa, kun ei meidän apua yleensä haluta ja ne luulee, ettei me tajuta, vaikka ollaan oltu itsekin teinejä. 😉 Haastavaa aikaa, mutta kunhan puheyhteys vaan säilyy, niin kaikki menee ihan yes.

      Kivaa viikkistä Satu <3

  • Olen itse ollut kyllä ihan kauhea murkku ja aiheuttanut paljon huolta ja tuskaa vanhemmilleni. Tunnustan. Olen ollut oikea nuori kapinallinen. Mutta olen miettinyt, mistä se on johtunut. Ehkä siitä juuri, että on ollut niin epävarma kaikesta, pelokas siitä, mitä elämä tuo tullessaan, pärjääkö aikuisten maailmassa sitten aikanaan. En tiedä. Vanhemmat tuntuivat tyhmiltä ja säännöt kohtuuttomilta. Muistan kuinka ajattelin, että minä en ainakaan ole sitten vanhempana samanlainen.

    Itse olen äitinä kova huolehtimaan, vähän kuin muumimamma. En tiedä, mistä johtuu, mutta omat lapset ovat kyllä olleet fiksumpia teinejä (pääosin) kuin itse olin. Kahauksia on ollut, mutta kun pesästä lennon aika on koittanut, olen antanut heidän mennä. Minuun ehkä sopisi paremmin se vanha mainos, jossa vanhemmat kilistävät skumppalaseja lapsen painettua ulko-oven kiinni. Olen antanut nuorten elää sitten omaa elämäänsä. Luotan siihen, että pyytävät apua, jos on ongelmia, niinkuin olin kehoittanut tekemään ja niin ovat tehneetkin. En tarkoita, että unohdin lapseni kotoa muuton jälkeen. Kyllä me yhteyksissä ollaan ja ihan väleissä. Kyllä ne siivet kantaa, kun on aika kokeilla kantavatko ne. Jos eivät kanna, sitten korjataan ruhjeet yhdessä ♥

    • Kyllä se varmaan se murrosiän uhma johtuu hormoneista, ne vie naista eikä nainen itseään ja sitten juuri siitä epävarmuudesta, se on yhtä tuskaa. Juu ei sitä ollut ammentaa niin mitään ymmärrystä vanhempiaan kohtaan, mutta mistä sitä nyt voisikaan ammentaa. Nyt äitinä paremmin ymmärtää, että huhhahhei mikä huoli vanhemmilla välillä on ollut, vaikka kun ei tullut tultua kotiin yöksi. Sain arestia juu, mutta sitten kun soitin sen jälkeen kavereilta aina jos menin yöksi, niin jotenkin se tilanne laukesi, kun luottamus syntyi puolin ja toisin.

      Olet juuri tervehenkinen äiti, etkä elä lastesi kautta ja olen onnistunut olemaan isompien lapsien kanssa sellainen, ettei mieheni kanssa puututa eikä tuomita ja toivon, että pikkuisten kanssa ei sitten iske mitään kriisiä, kun se äitirooli sormista katoaa, kun viimeinenkin muuttaa kotoa.

      Ihanaa viikonloppua Krisse <3

  • Ihana postaus. Itse muistan murrosiästä se että suunnittelin ihan tosissani karkaavani kotoa ja muuttavani isäni luo turkuun, isä jota en ollut koskaan edes nähnyt. No arvaa vaan olisiko se paska edes huolinut minua, eihän sitä meikäläinen kiinnostanut muutenkaan. No nyt meidän huushollissa on yksi murrosikäinen ja toinen tulee perässä. Tsemppiä meille.

    • Isäsi oli selvästi haavekuva ja sellainen pakoreitti kaikesta mitä teininä piti omassa elämässä kohdata. Onneksi sinusta on tullut ihana äiti ja miehesi on mahtava isä, kaikki vanhemmat eivät ole niin epäkypsiä, kuin sinun isäsi on. Olisi mielenkiintoista kuulla hänen perusteet, mistä kaikki johtuu, voisiko sitä kautta sitten löytyä jotain ymmärrystä. Joidenkin tapauksessa joskus, jos on lusikalla annettu ei voi kauhalla ammentaa, eli minkälainen roolimalli isälläsi on sitten ollut? Noh en voi tietää, mutta juu zemppiä meille <3

  • Kyllä oli tuttua tuo et kadun toisella puolella kulettiin ja levikset piti silti saada, seliteltiin jopa kaverille et mamma betalar, sen takia se on mukana:)Yleensä pojat sanoi et oo sitte äiti kunnolla, jos tulee kavereita:) En ollut kovin konservatiivi mammatyyppi, enempi olisi saanut olla. Lapsille pidin jöötä, mutta murkkuiässä olin liian löysäkätinen ja huoleton, ehkä sen vuoksi ehkä tuli surujakin paljon. Lapsenlapset ovat nyt teini-iässä, ensimmäisellä oli jo rippijuhlat – eli olen kyllä todella gammal väska:) Nyt ikivanhana huomaan vähän samoja piirteitä itsessä kun äidissä aikoinaan ja ne ihmetyttävät, koska luovin niin kauan ihan eri tavalla… äiti oli tosi rasittava ja typerä hössöttäjä, joten on helppo samaistua nuoriin ja siihen miten he kokevat meidät:)

    • Hih ihana, mamma betalar, ei nyt muuten äiti mukana olis. ;)) Juu Levikset oli kova sana ja Mic Macit. 😉 Sain kyllä lopulta Mic Macit, mutta aikani häpeilin niissä Lapazeissa, joissa oli aivan vääränlaiset lahkeet, kuinkas muuten.

      Niin kuin näet, hyviä lapsista tuli kuitenkin ja luulenpa, että liian kova kuri murkkuja kohtaan, vaan karkoittaa heidät kauemmaksi, heidän kanssaan toimii jo järkipuhekin, kunhan vaan jaksaa ja jaksaa.

      Niin sitä huomaa samoja piirteitä, kuin omissa vanhemmissaan ja jopa samat hömelöt lauseet saattavat lipsahtaa suusta, mutta tämä on vain elämää.

      Ihanaa viikonloppua Irja <3

  • Täällä odotellaan alkavia murkkuja. Mutta, kyllä täälläkin äiti välillä ragee! 🙂

  • Jotenkin muistan jotain noista ajoista… siis äidin roolista. Omani nuoruushan oli aivan erilaista.
    Hauskat jutut ja tuumailut sinulla. Uskon, että olet hyvä äiti, koska et muuten ajattelisi näin näistä teineistä.
    Mitäs teidän teinit muuten tykkäs tuosta videosta – oli muuten taas magee. (PS. mitä tarkoittaa "ragee"? Huomaa, että olen ihan eri vuosiluvulta..ja ihan out uusista sanoista, enkä taatusti muista tuota sanaa myöhemmin jotta voisin kysyä tuntemiltani teineiltä 🙂
    Mukavaa loppuviikkoa sinulle, Tiia.

    • Hih epäilen ettei meidän teinit ole kehdanneet ees katsoa, niitä hieman hävettää kun äiti tubettaa 😉

      Et ole yhtään out ja en nyt itse tietäisi koko ragee sanaa, ellei olisi esiteinejä. 😉

      Hih juu äiti raivoaa, mutta ei vihalla vaan sillä lailla äidin tyyliin.

      Ihanaa viikonloppua Orvokki <3

  • Mulla ei ollut koskaan murkku-ikää, en kiukutellut teininä, enkä mitään muutakaan. Pidin silloin myös muiden saman ikäisten kylillä rilluttelua lapsellisena. 😀 No mulle tuli sitten oma "murkkuikä" vasta kolmekymppisenä, silloin ei onneksi tarvinnut enää vanhemmille kiukutella, mutta muuten. LOL

    • Se voi hyvin olla, kun on kovin kiltti, niin jossain kohden se ns. "murkkuikä" eli sen oman äänen löytyminen lähtee etsintään. <3

      Ihanaa viikonloppua Jonna <3

  • Minullakin oli varmasn vaikein kausi 17 vuotiaana. Muistan, että en koskaan silti hävennyt mun mutsia.

    • Hih en mäkään tainnut ns. hävetä, mutta kotona aattelin aina, miten se ei tajua mitään. 😉 Omalla kohdalla haastavin ikäkausi oli 14-15-vuoden ikä ja jotenkin uskon, että se kaikki kanavoitui hyvän ystävän kuolemasta, jota ei silloin käsitelty tai terapioutu mitenkään ja siitä seurasi kriisi ja elämän tuska.

      Ihanaa viikonloppua Maiju <3

  • Mulla murrosikä tuli tosi aikaisin, joten pahimmat vuodet osuivat itse asiassa sinne ala-astevuosille. Pois kotoa muutin heti yläasteen jälkeen juuri 16 vuotta täyttäneenä. Nyt olen 35, eikä välit äidin kanssa ole vieläkään ihan ok, kun en pysty ymmärtämään hänen tiettyjä sanojaan ja tekojaan, jotka ovat kohdistuneet itseeni ja omiin lapsiini. Ollaan kyllä ns. väleissä, mutta läheisiä ei olla. Se harmittaa tosi paljon, mutta olen tajunnut senkin, että hyviin väleihin tarvitaan kaksi. En voi olla aina se osapuoli, joka pyytää anteeksi, antaa periksi tms.

    Omien lapsien tuleva murros/teini-ikä pelottaa, sillä rageen ihan tarpeeksi jo nyt, vaikka lapset ovat vielä pieniä. Ja sekös ahdistaa, sillä haluaisin meidän välien olevan paremmat kuin minun ja äitini. Miten sitä oppisi olemaan kärsivällisempi ja laskemaan kymmeneen ennen raivostumista? Lapset ovat kuitenkin rakkainta ja tärkeintä, mitä mulla on.

    • Ensinnäkin on aina todella kurjaa, jos murkkuikä iskee liian aikaisin, sillä siihen ei ole mitään välineitä, olet vielä lapsi ja pitäisi käsitellä kehon muutoksia. Omalla tyttärellä kävi näin ja viidennellä luokalla hänelle iski suuri identiteettikriisi ja hän etsi itseään ja kadotti kaikki ystävänsä siinä samalla, kiusaamistakin oli, koska kamut eivät vaan ymmärtäneet leikkien vielä keppihevosilla, mitä toinen jo käy läpi. Nyt hän menee seiskalle ja on kuin 16-vuotias, voi minne katosi lapsuus. Toivottavasti hän ei kuitenkaan muuta noin aikaisin pois kotoa, kuin sinä, mutta olet varmasti tuolloin kokenut sen tarpeelliseksi mahdollisesti äitisi vuoksi.

      Ymmärrän tuskasi, vaikka kasvattamani mummi ja vaari ovat olleet ihania, mutta juuri äitisuhteeni on ollut erittäin vaikea ja raastava. En tiedä mitä olisin tehnyt, jos hän olisi kasvattanut vielä minut, se ei olisi päättynyt hyvin. Loputtomiin ei voi kukaan pyydellä anteeksi tai menettää jo itsensä. <3

      Lapset ovat rakkainta ja parasta mitä meillä on ja omat tyttöni ovat olleet todella vilkkaita ja taatusti olen ragennut heille tuon tuosta, mutta eivät he ole siitä ns. moksiskaan, ihan tärkeintä ja parasta on, ettei toisteta äitimme virheitä ja annetaan lapsillemme rakkautta ja keskuteluyhteys säilyy ja lasta kuunnellaan myös aidosti. Ollaan me niitä vahvoja äitejä, joita omat äitimme eivät olleet.

      Zemppiä ja paljon haleja muksis, sinun kommenttisi oikein nappaisi sydämestä kiinni <3

  • Nämä sinun kirjoituksesi ovat ihan mahtavaa luettavaa♥ Kyllä sitä monesti miettii kun teinejään komentaa että "hetkinen ihan kun olisin kuullut tämän aiemmin"…ja sitten hoksaa että paasaa ihan oman äidin sanoin:)) Muutaman kerran tässä lasten teinivuosien aikana on pitänyt soittaa omalle äidille ja ihan vaan pyytää anteeksi ja kertoa kuinka tärkeä hän on:)) Vanhemmuus on välillä raskasta ja se IKUINEN huoli…missä ovat,onhan kaikki kunnossa,ettei nyt vaan sattuisi mitään jne…Vaikka kasvaisivat kuinka isoiksi on ne aina äidille pieniä:)) Ihanaa alkavaa vkonloppua sinne!!♥

    • Niin miten sitä siinä niin takuuvarmasti käykin, että toistaa vanhempiensa niitä hölmöimiäkin lausahduksia, joita vannoi ettei ikinä toista, hih. Juu ja me olemme oman mummin kanssa pyytäneet anteeksi toisiltamme kaikkea sanottua, tosin en koskaan sanonut mummilleni rumasti, olin liian kiltti, mutta sitä huolta mitä ajoittain aiheutin.

      Ikuinen huoli, joka ei lopu koskaan ja pahinta on teinien kanssa valvoa kaikki yöt, että milloin ne kengät oikein tulee kotiin.

      Ihanaa viikonloppua Päde <3

  • Saatan olla muutenkin vähän hysteerisellä tuulella, kun on loma niin lähellä, mutta oikeesti video oli taas niin superi :D:D:D. En pysty edes kommentoimaan mitään, kun tarttee tästä lähtee nesteyttään, etten pyörry, kun lähen pelaan polttista :D.

    Heikunkeikun <3<3<3.

    • Iiks ihana Annukka, mahtia jos upposi sun huumorintajulle tuo pätkä, onhan se tavallaan aika kauhea ja tavallaan myös niin koominen, koska ai kauhistus omia teiniaikoja ja tätä äidin ja teinin kuilua. Niin koomista on tämä elämän kulku välillä

      Juu heh muista sinne golfkentällekin nesteytellä kunnolla ja muutahan et tarvi, haha. 😉

      Heikunkeikun sinnekin ihana <3

  • Minä olen sitä mieltä, että KUKAAN ei ole yhtä viisas kuin 16-18 vuotias neitokainen. Omalla tyttärelläni oli tuolloin luonne voimakkaimmillaan 😀 ja ei auttanut paljoa vastaan pullikoida.

    • Ihan jetsulleen asiaa, sen ikäinen on ehdottomasti maailman fiksuin, ainakin omasta mielestään hih. Tosiaan tietää mitä tahtoo ja maailma on aika selkeä yleensä, että miten ne asiat onkaan.

      Ihanaa viikonloppua enkuli <3

  • Ei kyllä ollut mullakaan mitään kummempaa murkkuikäisen protestointia vanhempiani kohtaan. Mutta ei mulla ollut myöskään 30, 40, 50, eikä 60 villitystäkään! Taidankin olla aika viilipytty. En tosiaankaan ole ja viimeksi eilen kun puhelimeni soi ja yritin vastata, niin sain heti sen punaisen luurin kuvan näkyville eikä mitään kuulunut. Luulin että puhelu katkesi ja sanoin "voi persläpi". Puhelu ei ollutkaan sitten katkennut, mutta onneksi siellä oli mieheni joka kuuli sadatukseni.
    Omien lasten teiniajat ovat onneksi takana, mutta nyt kaksi vanhempaa lapsenlasta on alkanut osoittaa teinimerkkejä. Eikö tämä huoli lopu koskaan?

    • No hei mutta ei kaikilla niin ne hormonit laita viiraamaan ja hyvä niin!

      Hih ja nauroin tuolle persläpihommalle ja onneksi oli miehesi, eikä esimerkiksi yrityksen hallituksen puheenjohtaja, jolle oma mieheni lähetti vahingossa tekstarin "rakastan sua", kun piti lähteä mulle. 😉

      Ei se huoli ei lopu koskaan ja sitähän ei alunperin silloin tullut edes ajateltua, kun hankki vauvapalleroisia, tosin olisiko se tieto muuttanut mitään, no ei olisi.

      Ihanaa viikonloppua Kristiina <3

  • Taas tosi hauska video ! Nauroin ääneen ja paras oli kun yhtäkkiä Tiia rupes puhaltaan juomalasiin ……:)))

    • Hih silloin vasta laihtuu, kun puhaltelee vaan ulospäin, eikä vedä sisään, hih. Kiitos kun katsoit ja palaute lämmittää kovasti <3 Kivaa viikonloppua Ulrika <3

  • Itse taisin hieman pahemmin ottaa jopa isäni kanssa yhteen kuin äidin 😀 Teininäkin pystyin melko avoimesti asioista äidille puhumaan ja ennen kaikkea kyselemään niistä ihmeellisyyksistä mistä ei ymmärtänyt – ei nyt tokikaan kaikesta, mutta niistä tärkeimmistä. Rajoja teininä oli ja vaikka ne olivatkin mälsiä niin ehkä jopa silloinkin jossain määrin ymmärsi, että ne kertovat vain siitä, että vanhemmat todella välittävät. Toivottavasti olen joskus edes puoliksi niin hyvä vanhempi kuin omat vanhempani ovat minulle olleet <3

    • Ooh jännää, koska monesti se on toistepäin, mutta riippuu tosin täysin perheen kemioista. Ne rajat tosiaan paremmin ymmärtää, kun vähän kasvaa, että ne juuri on vahvaa vanhemmuutta ja rakkautta. Helpointahan se olisi vaan antaa asioiden olla, mutta kun ei voi. <3

      Olet ihan varmasti<3 Ihanaa viikonloppua Mira <3

  • Minä en ehkä niinkään isommin ottanut yhteen – mutta menin omia menoja ja tein paljon typeryyksiä. Ehkä sulkeuduin heiltä henkisesti melkolailla ja monessa kohtaa olivatkin sitten melko toimettomia. 🙂 ,

    • Se toimettomuus on vanhemmille kyllä paha paikka ja se juuri, ettei tiedä mitä nuoren mielessä liikkuu. Vaikka kuinka olisi puheyhteys, toki nuori salaa kuitenkin paljon. On monia asioita, jotka askarruttaa, hävettää, niistä ei kehtaa puhua.

      Koitetaan jatkaa tällä vanhemmuuden tiellä, välillä kompastuen, mutta toivottavasti usein onnistuen <3

      Ihanaa viikonloppua Katja <3

Vastaa käyttäjälle Tiia Koivusalo Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Protected with IP Blacklist CloudIP Blacklist Cloud