Sairastuin mummokuumeeseen!

Sairastuin mummokuumeeseen!
Aamulla iski innostus kirjoittamiseen aiheesta ”mummokuume” ja pääni sisällä kirjoitin jo koko tekstin ulos ja paljon pukkasi asiaa. Tuon aivojen sisäisen kirjoittelun jälkeen iski konkurssimainen mahalasku ja tupsahti tympeyden tunne. Tämä kaikki on tuttua mummokuumeilua, tunteet kiitävät vauhdikkaan vuoristoradan junan ensimmäisessä vaunussa ylös ja alas, ylös ja alas. Nämä alla olevat kameran vahinkolaukauslöydökset hyvin kuvaavat sitä tunnetta, miltä mummokuumeessa aikuisten oikeasti tuntuu. 
Olen täällä naureskellen sivunnut hidastunutta aineenvaihduntaa, virtsavaivoja ja parrankasvua, mitäpä minä tiesin silloin, silloin kun vielä nauratti, kaikki oli vielä silkkaa esisoittoa. Hieman meinaan tympii ja ärsyttää, että mummokerholaiset on sellainen salattu vaiettu seura. Mumminikin aikoinaan sanoi, ”no se oli se vaihe, kun oli se mummokuume”. Tätinikin oli jossain vaiheessa hirmuisen kiukkuinen. Mitä sitä ymmärtämätön kolmikymppinen vielä silloin ymmärsi, että se mikä tätiä otti hatulaan, oli se kauhea mummokuume. 

Miksi kaikki kyllä sivuavat aihetta mummokuume, mutta eivät paljasta kuinka katalaa ja penteleestä se on! No minä ajattelin kertoa, jotta jälkipolvet voivat vaikka täältä sitten lukaista ja kokea etteivät ole yksin. 

Ensinnäkin mummokuume on saanut nimensä siitä, että nainen jonka hedelmällisyys lopullisesti kaikkoaa vartalosta, alkaa kärsiä saunamaisista kuumotustiloista, jotka plumpsahtavat ilmoille äkillisesti ja kaappaavat mummokuumeilijan vartalon haltuunsa ja saaden kiusaantuneen kuumottelijan näyttämään siltä, kuin häpeilisi jotain ja hikoilisi siksi, kuin olisi tehnyt jonkun suuren syyllisyyttä aiheuttavan rikoksen! No eihän kukaan tietenkään uskalla tunnustaa, että se soijan pukkaaminen johtuu naiseuden menettämisestä, sillä mitä on nainen ilman hedelmällisyyden täyttämää naiseutta?

Miesrukkani joutuu nukkumaan ikkunan puolella talvet läpeensä, yllättävän kauan vielä meinaan kestää tämä mummokuume ja välillä ukkeli sitten valittaa jomottavaa niskaa, joka on tulehdunut vedosta! Oli mummokuume tai ei, sivulauseessa voin todeta, että koen kaikkien yöllisten ilmapäästöjen aiheuttavan painajaisia ja siksikin pitää tuuletella huonetta pitkin öitä ja puhumattakaan juurikin niistä hikikohtauksista, jotka iskevät miltei joka yö, kuumottaa, niin kuumottaa. Juu ja olemme kyllä yrittäneet vaihtaa puolia, että minä nukkuisin liki ikkunaa, mutta silloin ei kumpaisellekaan tule uni, kun on molemmilla tunne, että maailma on jotenkin ylösalaisin, juu ei toiminut se ratkaisu ei.

Naiseuden menettämisestä. Yksi on parta-asia, josta olen jauhanut moneen kertaan. Nykyään oikeasti pidän pinsettejä jo mukana käsilaukussa, jotta saan nyppäistyä sen häpeällisesti tuulessa liehuvan karvan, jota ei tietenkään kotivaloissa näe, vaan kaiken kansan keskellä ulkoilmoissa lepattamassa pitkin leukaa tuulen mukana. Olisi hirmuisen kiva, että kanssasisaret huomauttaisivat ja jopa nyppäisisivät näissä tilanteissa partakarvan/karvat pois, ettei se karva olisi sellainen vaiettu salaisuus, jota kaikki tuijottaa, mutta kukaan ei sano mitään. Tähän mummoiluhommaan tulisi kehittää jotkut kollektiiviset sisaruussäännöt!

En ikinä kirjoita blogissani seksistä, mutta sanottakoon nyt se, että ensin oli mehukas viinirypäle ja sitten siitä tuli kuiva ryppyinen rusina ja mitä sitten pitää tehdä? Hankkikaa heti apua ja apteekista saa mm. Vagifem tai Vagisan puikkoja ym.systeemejä, jotka vahvistavat niitä limakalvoja. Syökää kollageenia, jotta iho pysyy kosteutettuna. Minne niitä puikkoja nyt sitten laitetaan, no kyllä te tiedätte ja niitä sanoja en sano täällä blogissani. 😉


Olen aina ihmetellut maailman Joan Collinseja ja nyt ihmettelen vielä enemmän, mutta Joan ei lannistunut, enkä minäkään, kaikkiin vaivoihin on saatavissa apua (tosin ei parrankasvun hidastamiseen), kunhan uskaltaa kysyä, eikä ”loju en tee mitään asialle” tilassa liian pitkään. Nyt ymmärrän myös paremmin joidenkin miesten viidenkympin kriisin ja kun vaimo lähtee vaihtoon, sillä jos nainen kipuilee, vetäytyy mummokuumeilun kourissa, ei uskalla puhua naiseutensa menettämisestä, pelkää läheisyyttä ja lakkaa rakastamasta, niin voiko miehiäkään syyttää. Puhukaa miehillenne, he kyllä ymmärtävät ja haluavat auttaa kaikin keinoin, kunhan ymmärtävät, ettei se syy ole heissä, tällä kertaa se syy on aidosti siinä mummopedossa minussa.
Kärttyisyydestä ja mielialanvaihteluista voisin kirjoittaa ihan toisen mokoman blogipostauksen, mutta sanonpa tässä nyt vaan sen verran, ettei kenenkään kannata ryppyillä mummokuumeiselle, hih. 😉 Mummokuumeilija ei enää niele mitään dissaavaa vähättelyä, vaan haluaa elää oman rutistuneen rusinaloppuelämänsä energisoivan ja positiivisen seuran parissa. Mummokuume on leikkaushetki siihen tilaan, että vihdoin nainen tietää mitä haluaa ja se leikkaushetki on, kuin tantereiden töminä, kuin ukkosmyrsky, kun mummoilija lakaisee elämästään negatiiviset voimat, jotta voisi edes sielultaan muuttua mehukkaaksi viinirypäleeksi jälleen. 


Elän siten jänniä aikoja, tietynlaista elämän keskikohtaa, jossa vielä ei odota vanhuus, kenties kylläkin varhaisvanhuus. Vielä löytyy paljon ruutia ja paukkuja ja ne pitää sopivin apukeinoin valjastaa käyttöön ja elää täyttä elämää ja lopettaa himpulapimpulahöpinät naiseuden päättymisestä. Nainen on nainen alusta loppuun ja on lahja saada elää kaikki elämänvaiheet, joten otetaan parhaat irti kaikista vaiheista, vaikka välillä sitten hampaita purren ja kuumotushöyryn noustessa laajentuneista nenänsieraimista. 


Iloa päivää ja jos on asiaa mummokuumeilusta tai ihan mistä tahansa aiheeseen liittyvästä, naiseudesta, hormonihommeleista tai mitä vaan, niin sana on vapaa. 🙂 Vertaistukeakin haetaan ja kaivataan. <3


*Pinkki höyhenkuva 65productions



73 thoughts on “Sairastuin mummokuumeeseen!”

  • No nyt kyllä osui! Ihan mahdottomia hikoiluaaltoja minulla ei ole ollut, siis sellaisia että pitäisi yöpaitaa vaihtaa keskellä yötä, mutta peittoa päälle, peittoa pois, päälle, pois….. Ikkuna auki yötä päivää eikä minkäännäköistä täkkiä tai oheumpaakaan peittoa vaan pelkkä pussilakana. Ehkä pientä alakuloisuutta silloin tällöin, mutta johtuuko tuo nyt sitten tästä iästä vai mistä, en tiedä. Kuukautisten poisjääminen oli pelkästään ihana asia, enkä koe itseäni yhtään vähemmän naiseksi vaikka jäivätkin. Vagifemit on käytössä ja suosittelen niitä kyllä ehdottomasti.
    Tsemppiä meille, ei tää nyt mikään maailmanloppu ole!!!

    • Just sama tuo peittokuvio! Juu tuo tunteiden vuoristorata ja ajoittainen tympeyden tunne, toki nekin tunteet kuuluu ihan normielämää.

      Onneksi on Vagifem. 😉

      Ei ole tästä on muutkin selvinneet kunnialla, niin mekin kaikki.

      Mukavaa torstaita Kristiina. 🙂

  • Heh heh hee, tervetuloa kerhoon, jonka loppua ei näy. Itse kärsinyt jo kolmatta vuotta, onneksi se pahin meni ohi vuodessa ja juu, kaikkea tuli kokeiltua, niistä mitään apua kuitenkaan saanut. Öitä on useita kymmeniä valvottuja takana ja riivaaja vaivaa mielialoja, inhottavinta oli sitten se pirun kohtutulehdus, jonka kärsin reilu 1/2 vuotta sitten ja mä luulin ensin että mulla on jo peräsuolisyöpä, no ei onneksi ollut, mutta kivut ihan hirvittävät. Nyt sitten käytän sitä vagifemiä joka kolmas päivä elämäni loppuun asti ja toivon edelleen, että tää tauti jo talttuisi. Sulle Tiia toivon totisesti, että helpommalla pääset! kaikkea hyvää <3

    • Uijui 3-vuotta, kai tämä myllerrys joskus loppuu. Unettomuus niistä yksi ikävä, joka vaikuttaakin sitten kaikkeen negatiivisesti.

      Apua miten tuo kohtutulehdus saattoi tulla,olit varmaan tosi kipeänä. 🙁

      Täällä peräpukamat aiheuttaneet joskus öisin hirvittäviä kipukohtauksia ja niinä hetkinä olen minäkin tuuminut olevani vakavasti sairas, mutta kun se puksuvoide auttaa, niin..

      Samat kujeet,mutta onneksi on Vagifem. Tosin juuri kun ajattelit säästäväsi terveyssiteissä, niin rahat meneekin johonkin himputin puikkoihin.

      Zemppiä ja kestetään yhdessä. <3

  • Tsemppiä ja voimia sinne hurjasti, mulla on kaikki katala vielä edessä, en noista jutuista vielä mitään tiedäkään.

    Mä kyllä muuten rakastan olla nainen, mutta onhan meillä näitä muutamia juttuja, joita voisin jättää väliin 😛 Mummokuumeilu kuullostaa juuri siltä.

    Upeaa keskiviikkoa ihana <3!

  • Voi Tiia ihana, tiedän, mistä kirjoitat, niin täydellisesti! Yöllä peittoa päälle, peittoa pois, päivisin ei vielä ole olltu mitään suurta hikoilukohtausta, toivonpa todella ettei tulisikaan ja mieliala on pysytellyt kohtuullisena, mutta täytyy sanoa, että siinä on kyllä ollutkin varaa vähän tasoittua.

    Työkaverini kertoivat, että hormonikierukka auttaisi oireisiin, tiedä sitten… melkein jo moisen hankin, mutta sitten ajattelin, että kun olen näin monta vuotta kärsinyt niin en nyt enää hormoneilla taida sekottaa tätä hommaa…

    Liikunta auttaa, olen huomannut ja suosittelen! Ja kyllähän me nämä mummokuumeet ja -vuodet selätetään! Tsemppiä meille!

    • Juuri tuo peittohommelituska ja sitä kautta unettomuutta!

      Juu sama homma, kun vihdoin hormoneista pääsee, niin yritän selvitä ilman, mutta vannomatta paras.

      Kunnon kävelylenkit saa kyllä mielen kuntoon.

      Zemppiä meille kaikille ja kiitos Anu <3

  • Mähän en ole tajunnutkaan, että se, että öisin on usein niin kuuma voisikin olla mummokuumetta. Just katselin ohuita silkkipeittoja, joista mainostettiin hengittäviksi ja kosteutta haihduttaviksi ja ajattelin, että josko sillä ratkeaisi yöllinen äkillinen kuumentuminen. Jään odottelemaan, että milloin tulee lisää oireita. KÄäks!

    • Kääks oisko kuumottelusi sitä, on tää hanurista. Mutta osta hengittävämpi peitto vaan, tämö voi kestää vuosia, uijui.
      <3

  • Kiva lukea suoraa ja kainostelematonta puhetta tästä tavallisesta ilmiöstä. Itse aina palelevana tyyppinä, olen oikein odottanut kuumia aaltoja kylmien sijaan, joiden gynekologini sanoi olevan myös mummotautia. Nyt 69-vuotiaana kylmät aallotkin ovat loppuneet.

    • Voi apua, kylmiä ja kuumia kaikkea meidän naisten tuleekin kestää!

      Kiitos Kirsti ja aika pitkään nuo kylmät aallot kyllä kesti. <3

  • Loistavaa, että tartuit aiheeseen. Miksi kukaan ei sanonut, että mummokuumeilu on pahempaa kuin murrosikä??? Kysyn vain. Hikiaallot puskevat etenkin öisin, mutta voi tosiaan yllättää myös keskellä päivää. Parrankasvusta ei ole ikinä mitään juttuja paitsi sinun blogissasi. Joka päivä saa peiliä tuijottaa, mistä seuraavan karvan nyppäisi. Lisäksi minulla ainakin hiukset ovat ohentuneet aivan hulluna. Kasvaako hiukseni nyt kasvoillani??? Ja se ärsyyntyminen on todellakin joka päiväistä ja sarkastisuudesta on tullut yksi luonteenpiirteeni.

    Ihanaa loppuviikkoa sinulle <3 Kyllä me mummokuumeilut voitetaan jonain vuonna.

    • Hih eikö muut kirjoita parrasta. Minun mielestä parta on todella todella viheliäinen juttu ja ne leuassa roikkuvat pitkät karvat joita et näe ja sitten vielä kun alkaa pukkaamaan sitä plussanäköä!

      Juu hiukset ohentuu ja siirtyy leukaan ja joka paikkaan muualle, olen itse nykyisin karvainen kuin apina.

      Kyllä me ne vielä voitetaan. <3

      Kivaa viikonloppua <3

    • Tällä hetkellä ei taas siltä tunnu, että mummokuumeilu loppuisi. Jostain pukkasi supermenkat päälle ja järkyttävien kipujen kanssa. Sellaisten, joista kärsin nuorena tyttönä. Voi elämän kevät.

      Ja hei, ikänäkö tosiaan. Itsellä on likinäköä ja nykyiset lasin ovat jo monitehot, koska oli tullut ikänäköäkin. Tuntuu kuitenkin siltä, että parhaiten välillä näen, kun otan rillit päästä kokonaan. Toisaalta ilman rillejä en näe mitään. Ei ole helppoa, mutta ehkä tämä taas tästä. 😀

  • moi!
    mie olen saanut apua hermoratahieronnasta. kolme-neljä kertaa vuodessa ja yökuumotukset pysyvät poissa.
    lisäksi viljojen välttäminen, vähäinen sokerin käyttö, päivittäin pähkinöitä tai manteleita. siinä miun vinkit. ainakin miulla auttanut.
    nämä ei tosin auta itkuherkkyyteen 😀

    terkuin tiina, viiskymppinen

    • Kiitos näistä vinkeistä ja uskon, että auttaa todellakin. Ihan kauhea kun olen sellainen sokerihiiri.

      Itkuherkkyyteen haetaan sitten rakkaita halauksia. <3

      Kivaa viikonloppua Tiina ja kiitos <3

  • Aivan hillitön ja mitään kaunistelematon tilitys aalto-kupla-mummoutumis ja ties mistä vaivoista : ) Itse olen hikoillut jo parikymppisestä lähtien (tai sitten jotakin kuumaverisyyttä…), joten suunnilleen tiedän mitä tuleman pitää! Ja nyt kuule nainen valjastat tuon terävän kynäsi sauhuamaan ja kirjoittamaan selviytymisoppaan tai humoristisen romaanin (tyyliin Arto Paasilinnan Hurmaava joukkoitsemurha) myrskynsilmästä! Sä olet menetetty lahja Suomen kirjallisuudelle, ellet heti aloita…; ) Kaikista vapinoista ja aalloista huolimatta COOLia keskiviikkoa!

    • Oli ihan pakko lukea tämä miehelle, sillä kukas se on terävääkin terävämpi kynä, no sinä oot <3 Ihan huippukommentti ja mitä nöyrimmin otan kiitokset vastaan ja sanonpa vaan, että tällä kommentilla jaksaa loppuelämän. <3 Kiitos niin paljon ihana Heli ja kivaa viikkistä <3

  • Mulla on hervoton hikoilu jo alkanut. Luin vielä, että oireet alkaa jopa 10 vuotta aikaisemmin kun itse päämummoilu alkaa. Ihan kamalaa. Mitä tästä vielä tulee. Kymmenen vuoden päästä mulla on varmaan tuuhea parta ja vedän perässäni hikilammikoita, oon kuin etana limoineen, paitsi, että mulla se on hikea ja Vagifemia 🙂

    • Eikä voiko, oisko nää sitten esioireita vai pääoireita, mistä senkin tietää, apuva.

      Haha perustetaan meidän oma etanajengi, ei tähän voi muuta sanoa. Hih. oot paras. <3

      Kivaa perjantaita <3

  • Huh, hah, hei ja rommia pullo! Hyvä aihe taas kerran. Ja vaikka en enää varsinaisesti ehkä kuulu kohderyhmään, en malta olla aukomatta päätä:) Täällä on kärsitty iät ja ajat vaihkarivaivoja ja mummokin olen ollut kohta 15 vesikesää ja talavet vielä päälle:) Hormoonit ja mormoonit käyttöön, niin siihen loppuu unettomuus, hikoilu, kuumat aallot ja voi ottaa taas ilon irti elämästä ja riemun reisipuolesta:) Kaikillehan nuo ei passaa, mutta kannattaa kokeilla ellei muuten pärjää. Tissisyöpäriski siinä ehkä kasvaa, mutta eipä täällä ikuisesti killuta muutenkaan. Partakarvat ei juuri minua vaivaa ja muutkin karvat taitaa kohta ehtyä että pitänee hommata tupee housuihin niin on taas yhtä villava olo kuin nuorempanakin:) Nauroin ukoille joskus kymmenisen vuotta sitten kun ihmettelivät punasteluani ja luulivat että heidän vuokseen punotan, että PÖH ja höh. Nämä on vain kuumia aaltoja ja vaihdevuosia. Taisi juuttua joillakin pastillit kitalakeen ja nesteet kitarisoihin, mutta siihenpä loppui suuret luulot ja urputus:) Vaihkarivaihe voi olla aika pitkä, ikävä ja kurja, mutta kuten sanoin, siihen on apua saatavilla. Muutakin kuin vagitorioita:) Jätä karkit pois, muista liikunta ja toiset saa apua soijavalmisteista jne. Aurinkosyksyä Tiia ja jos vastaan tullaan niin mulla voi löytyä pinsetit takataskusta ja osaan nyppiä sorminkin:)

    • Hih ja aina me naiset kuulutaan kohderyhmään, koska ollaan naisia ja ollaa joko koettu tai kokemassa jne. 🙂

      Eli hitsi pitäisi sitten harkita niitä hormonihommeleita kuitenkin. Nyt meinaan jo ihan piiputtaa, viikkoonen ole kunnolla nukkunut, on kuuma ja yksinkertaisesti vaivaa unettomuus, höh. Kuka täysjärkisenä tälläistä enää jaksaa.

      Hihi voi itku, alkaispa täälläkin tippua karvat muualta, kuin päästä, mutta pikemminkin apinaksi olen muuttunut.

      Toi karkin poisjättäminen on aika paha, sokeri on mun elämän eliksiiri, kamala myöntää, mutta näin vaan on.

      Hih ihana tietää, että jos törmätään, niin karvat lähtee eikä edes pinsettejä tarvita.

      Olet Irja ihana, arvaa kevenikö olo tästä <3 Kiitos <3

  • Sä oot niin Ihana ♥ Tuohon "kollektiiviset sisaruussäännöt mä yhdyn niin täysin, musta kaikilla naisilla pitäisi olla sellainen sääntö. Että kun hampaidenvälissä on pinaattia tai ripsaria poskella…tiedätte kyllä…mullakin jo ollut hikoiluaaltoja, enkä yhtään tykkää.Mutta muksaa iltaa silti ♥

  • Käynti gynekologilla auttaa. Nimimerkillä Kokemusta on. Jos sinun tekee mielesi tappaa joku kun sukkahousut ovat kuristaneet kaikki muut pyykit sumppuun, suosittelen käyntiä gynellä 😉

    • Hih ok, eli varaamaan aikaa <3 Kiitos Mamma kovasti ja kyllä minustakin aikamoisen sukkahousutappajan saisi hih. 🙂

      Ihanaa viikonloppua <3

  • Oot kyllä ihan paras ja voi surkku tuota mummokuumetta.
    Olin viikko sitten ihan varma että nyt ne vaihdevuodet alkoivat, hikoilin tuon tuostakin kauttaaltani, menkat olivat missä lie olivatkaan, no ne olivat vaan myöhässä enkä tiedä syytä. hikoilu johtui ehkäpä tästä halvatun flunssasta joka muutti vissiin pysyvästi kroppaani asumaan, liekö olisi kuume seilannut ees taas ja minkäs teet kun et uskalla jäädä saikulle. No en siis vielä ollutkaan tullut vaihdevuosi-ikään mutta jos se tulee yhtä nuorena kuin äidilläni niin pian se on täällä 🙁

    • No huh että selvisit säikähdyksellä, mutta sait esimakua mitä tää on. 🙂 Voi eihh, se on ihan väärin, että liian aikaisin tulee. <3

      Muiskuja <3

  • Siis mä kuolen – nauruun :-D. Tää kaikki on niin totta! Ja minäkin kuulun joukkoon somaan. Viiskymppiä pärähtää mittariin lokakuussa ja vuosi sitten kesällä iski ekat mummo-oireet kuumien aaltojen muodossa. Mies ja poika jopa ostivat minulle viuhkan lomareissussa, kun akka lehahteli kuumuuden kourissa viiden minsan välein. Viime talvi meni ilman oireita, mutta taas kun kesä koitti niin palasi aallotkin. Onneksi oli muuten suht viileä kesä ;). Tuuletin pohottaa sängyn vieressä, mutta siitä huolimatta peiton kanssa vekslailu on tuttua juttua.
    Perjantaina onkin gynelle aika ja ajttelin josko kokeilisi jotain paikallista estrogeeni hoitoa, jotain geeliä tai laastaria on ainakin käsittääkseni olemassa. Suun kautta otettavia kokeilin kerran kun gyne niitä tuputti, mutta mun pää ei niitä kestänyt, joten tabuille sanon no thanks. Mitään mielialan muutoksia, kiukkua tms. ei ole. Väsymystä ja saamattomuutta esiintyy kyllä, muuten suht hyväntuulinen akkeli täällä.
    Ajattelin muuten, että pitäisköhän alkaa kantaa jotain työkalupakkia mukana, niin voisi auttaa tarpeen tullen sielun siskoja mummotaudin kourissa, esim. nyppimällä vastaantulevilta "mummoilta" ohimennen ylimääräiset karvat pois 😀
    Ihanaa kun ilahdutit päivääni tällä hulvattoman hauskalla, mutta niin todenmukaisella kirjoituksellasi.
    Terkuin, Johanna
    Ps. Luetutin tämän myös Ukollani 😉

    • Eikö olekin ihmeellinen tunne se eka kerta, ei tiedä miksi niin soijaa pukkaa oikein. Ihmettelee vaan, että on niin hikikin.

      Juu kai sitä gynelle ois mentävä vaan ja saatava tähän tilaan jotain tolkkua! Kun sitä on jääräpää, että kyllä tämä tästä kivulla ja tuskalla siedetään.

      Juu työkalupakissa vois olla jos jonkunmoista, sellaiset cooleritkin viilentämään kun se kuumotuskohtaus iskee.

      Kiitos niin paljon Johanna ja hei jos ei näille naura, niin sittenhän itkettää ja siihenhän me ei aleta.

      Ihanaa päivää ja kiitos ukolle, jos jaksoi lukea <3

  • Voi hyvät naiset, älkää suotta hermoilko mummokuumeen takia.;) Kuumat aallot ovat ohi menevä vaihe ja sen jälkeen elämä on paljon helpompaa. Ei enää pelaamista siteitten ja tamppoonien kanssa ja ehkäisynkin voi unohtaa. Harvalta harvenee hiukset. Minulta lähti karvoitus kaikkialta muualta paitsi päästä ja sehän on vaan hyvä, ei enää kainaloiden ajelua. Leukaan kyllä ilmestyi kaksi paksua partakarvaa, mutta ne lähtee pinseteillä. EIKÄ SE NAISEUS MINNEKÄÄN KATOA !!!! Nyt vaan on aikaa enemmän huolehtia itsestä kun ei ole pienet lapset jaloissa pyörimässä =) Meillä kyllä osui vaihdevuodet ja tyttären murkku-ikä yhtä aikaa ja olihan se huutamista ja ovien paukuttelua puolin ja toisin, mutta onneksi sekin oli ohimenevää. Nautitaan vaan naisena olosta ja unohdetaan ikäkriisit, parempaa on tulossa ♥

    • Ihanaa kuulla, että pian tai no pian ja pian, helpottaa. <3

      Musta tuo on tosi kätsää, että kaikkialta muualta lähtis karvat, paitsi päästä, täällä kun on hieman vastakkaista ilmiötä havaittavissa.

      Sama täällä, kaksi murkkutyttöä ja minä mummokuumeleinan ja mies raukka kaiken keskellä.

      Nautitaan ihana Sude ja kiitos kun luot toivoa meille <3

  • Ehdottomasti sisaruussäännöt, mä ainakin toivon, että mulle sanottaisi siitä, jos huulipuna on levinnyt leukaan, tai sitten joskus se partakarva tunkee leuasta ulos, eikä vain tuijoteltaisi. 😀

    Ihanaa iltaa Tiia. <3

    • Mä niin tiedän, että sä nyppisit multa sen partakarvan <3 Sitä on ystävyys, ei aina kohteliaisuutta vaan ystävyyttä vahvempaa ystävyyttä. <3

      Ihanaa perjantaita Jonna <3

  • Mummokuumetta! Itselläni ei ole vielä ko kuumetta, mutta äitini (ollaan todella läheisiä) jakaa minulle tämän mummokuumeilun. 🙂 Joten, juttusi kuulosti kovin tutulta!

  • 😀 Ihana teksti, vaikka asia ei 🙂 Tuon vaiheen kun pääset läpi (minua se vielä odottelee), olet terästä ja liidät kuin höyhen 🙂 Kait, sanovat niin. 🙂

  • Minullahan on yöhikoilua ollut jo vuosikausia. Viimeisen vuoden sisään tulivat myös päivälliset "kuumat aallot" ja entisen vilukissan sijaan olin lehahteleva kuumakalle. Minä jo tuumasin, että johan alkoi ajoissa mummokuume! No, selitys löytyikin sitten kilpirauhasesta ja sen liikatoiminnasta. Kilpparista johtuen myös mielialojen vaihtelut ovat valitettavan tuttuja juttuja ja nyt kun luin tämän niin alkoi ottaa päähän ihan kunnolla, että ensin mun pitää kärvistellä noi samat oireet etuajassa kilpparin takia ja sitten kun ja jos se asia korjaantuu niin sitten varmaan alkaa samat oireet alusta mutta mummotaudin takia. Yöhikoilut ovat onneksi loppuneet lääkityksen myötä melkein kokonaan, mutta toi hermojen kiristely seilaa edes takas ja sitten kun kiristää niin kiristääkin meinaan oikein kunnolla, pahempaa kuin PMS potenssiin miljoona! 🙁

    No, täytyy yrittää ajatella positiivisesti, vaikka miten olisi ajoittain vaikeeta. Mielenkiinnosta muuten pakko kysyä, että miksi et sano niitä sanoja blogissasi?

    Ihania mummokuumepäiviä, pakko niissäkin on sentään jotain ihanaa olla niissäkin! Toivottavasti…mainiota torstaita nyt kumminkin! 🙂

    • No johan… niin epäreilua, että ensin tuo ja sitten päälle mummovuodet. Eikö olisi oikeasti ihanaa vaan saada joskus olla ja olla ajattelematta tätä kehoa. Hih en sano niitä sanoja blogissa, ettei vaan kukaan pääse väittämään, että olen sanonut tuhman sanan. 😉 Tai että joku googgeli ymmärtää tuhmana sananan ja tulee kaikenmaailman lieveilmiöitä tänne. 😉

      Hih koitan keksiä hyviä puolia, vielä en ole keksinyt, mutta pohditaan lisää.

      Kivaa viikonloppua ja kiitos tästä ja toivottavasti saat pitkän tauon nyt ja mummovuotesi alkaa vasta kuuskymppisenä on vielä huomaamattoman helpot. 😉

      <3

  • Nuo sisaruussäännöt kuulostaa hyviltä. Ehdottomasti käyttöön jo ennen mummokuumetta.
    Mukavaa viikkoa ja sopivan viileitä öitä!

    • Kyllä ja niiden tulee kattaa kaikki, ne salaatinlehdet hampaiden välissä ja vessapaperi laahukset, jotka roikkuu housuista.

      Kivaa viikkistä <3

  • Sulla on niin ihanan ja ihailtavan positiivinen tapa kirjoittaa jopa niin ärsyttävän kuuloisesta vaivasta kuin mummokuumeesta 😀 Todella hyvä kun asioista uskalletaan puhua ettei jokaisen samoista vaivoista kärsivän tarvitse kärvistellä yksin ja kuvitella olevansa ainokainen niiden ongelmiensa kanssa.. Itse en vielä mummokuumeile, mutta aikanaanhan se on itse kunkin kohdattava..

    Ihanaa torstaita mummokuumeiselle <3

    • Oi kiitos niin paljon Mira ja jos ei ota huumoria aseeksi, niin seuraava tunne saattaa olla itku. Pakko vaan nauraa itselle ja elämälle. <3

      Samaa mieltä, että asioista on hyvä puhua ääneen, vaiettu salaisuus luo yksinäisyyttä kipuilujen äärellä. <3

      Ihanaa viikkistä Mira <3

  • Voi kiitos Tiia, tätä olen jo odottanutkin! Minullakin alkoi tänä kesänä nämä ah niin ihmeelliset ja inhottavat kuumat aallot. Hyvin osasit kuvailla niitä! Varmaan kun kuukauden päästä tulee se maaginen 50 täyteen niin fysiikkakin jo alkoi sopeutua siihen. Ikävä herätä aamuyöstä kun on ihan litimärkä hiestä -ja tosi outoa kun olen aina ollut kova palelemaan, enkä ole peittoa juuri pois tarvinnut heitellä. Hormonikierukka on kyllä käytössä mutten tiedä auttaako se. Jonkun pitäisi perustaa facebookkiin joku mummoseuralaisten vertaistukiryhmä, jossa vaihtaa vinkkejä, eikö vain?

    • Olisi muuten tosi hyvä tuo tukiryhmä, mieti mikä vertaistuki. Ei edes se hikoilu, vaan alapää kuin hiekkapaperia ja unettomuus, niin ne ottaa pattiin lujasti.

      <3 Pitääpä miettiä tuo mummokuume ryhmä, olisiko sille tilausta, pelottaa hieman ryhmät, ettei mummot ala siellä toisilleen ryppyilemään vallan.

      Kivaa viikkistä <3

  • Mun vaihdevuodet alkoi tosi aikaisin joten kun tyttärellä murrosikä niin mulla vaihdevuodet ja samaan aikaan poika muutti kotoa , siinä oli hormooneila ihmettelemistä 😀
    Oltiin kerran risteilyllä , kaveri oli meidän kanssa samas hytis ja otti siteen laukusta johon mun tytär totes : onko sullaki kuukautiset ? ( mulla ei siinä vaihees enää ollu) kaveri katto mua ihmeissään , mitä toi sun pikkulikka oikeen meinaa?!?!

    • Hih voi ei mitä hassuja sattumuksia. On tämä niin merkillistä tämä naisen hormonielo kyllä. Juu ja täällä kaksi tyttömurkkua ja minä mummokuumeilija, niin siinä on miehellä ihmettelemistä. 😉

      Kivaa viikonloppua Ulrika <3

    • Hih just tämä homma ja sitten miehellä vielä niskat tulehtuu, kun ikkuna on läpeensä auki, mutta kun on niin turkasen kuuma!

      Ihanaa viikonloppua ja zemppiä Hannele <3

  • Yölliset hikoilut on alkaneet, ou jee! Onneksi päivällä olen vielä säästynyt kuumilta aalloilta. Ihme jouhia pukkaa leukaan ja suupieliin…Ja kaikenlaista vaivaa on alkanut esiintymään.
    Aiemmin ihmettelin kun äitini valitti unettomuudesta, selkäkivusta yms. No nyt ne kaikki vaivat on periytyneet minulle. Ei muuten naurata yhtään…

    • Eikö vaan ole kummaa ja mielestäni kaikkein pirullisinta ehdottomasti on univaikeudet, kuumuus ja levottomuus. Nyt kun lapset vihdoin ei valvota, niin sitten onkin tämä kuumeiluvalvotus!

      Zemppiä Milli <3

  • Siis. Minulle naurettiin 30veenä festareilla jonkun random-jäbän toimesta, että sinulla kasvaa viikset, en ole ikinä nähnyt naista kenellä kasvaa viikset. Hormoniongelmista koko ikäni kärsineenä en edes uskalla ajatella, mitä jatkossa on edessä, kun kolmekymppisenäkin on ollut aikamoista tuskaa. 😛 Tsemppiä mummokuumeeseen! <3

    • Voi kurjuus ja toivottavasti olet niitä, joilla mummokuumeessa lähtee sitten ne karvat muualta paitsi päästä. <3 Kiitos Katja ja kyllä ihmiset on kummia laukoessaan noita omia totuuksiaan!

      Halit <3

  • Sisarussäännöt sopii! Kyllä se kuumottelee joskus, mutta ei nyt niin, että pitäsi lakanat vaihtaa, mutta peitto lentää pois ja päälle:) Partakarvoja en huonosilmäisenä näe, joten sano, jos huomaat:D Kiukkuiluja on ollut elämä läpeensä, joten ei nyt niin pahasti mies ole joutunut kärsimään, kun on kai tottunut. Pistää joskus kyllä sen piikkiin, että "sulla on vain nälkä, otahan leipää!":D Kurjaa tämä välillä on, kun ei saa nukuttua, mua vaivaa se eniten. Mutta nämä ovat niin yksilöllisiä vaivoja, ettei pirukaan ota aina selvää, mistä tuulee:D Niin ja kyllä niillä miehilläkin näitä pappavaivoja on, vaikkei siitä niin julkisesti puhuta!
    Ihanan hersyvällä tyylillä itseäsi taas ilmaisit:D

    • joo sovitaan et me kaksi huonosilmäistä bongaillaan toisiltamme niitä partakarvoja ja siten sovitaan ettei nähty niitä hih yhtään ja molemmat on onnellisia <3

      Juu on miehilläkin omat kuvionsa ehdottomasti. 😉 Niistä vaietaan vielä enemmän.

      Kiitos niin paljon M ja muiskuja <3 ja zemppiä <3

  • Nyt pitää sanoa, etten mummokuumetta oo potenu. Johtuukohan se siitä kun 42 vuotiaana olin mummo. Mene ja tiedä, no toivottavasti ei näin jälkikäteen mummokuumet alkaa vaivaamahan 😊
    Leukaperis tääläki heiluu karva silloon tällöön ja oon kans ajatellu ruveta pinsettiä kulijettamahan joukos😊

    Mummokuumeetonta loppuviikoa Sinulle Tiia 😂💖💖

  • Hikoiluttaa, itkettää ja alapää on kuin aavikkoa! Karvoja ei sentäs kasva… vielä!

    Mukavaa viikonloppua sinulle, kuumeiluista viis! <3

  • Saako antaa pari vinkkiä mitkä on mulle auttaneet☺.Ruusujuuri helpottaa p…sepäiviin eli vie pahimman terän kiukulta ja harmitukselta. Omegat joko öljyinä tai kapseleina
    auttaa limakalvojen ym. kuivuuteen. Jos uni ei meinaa tulla tai on heräilyä pitkin yötä niin magnesiumsitraatti antoi mulle hyvät yöuneet. Salvia auttaa myös hikoiluun. Toki olemme erilaisia ja oikea apu löytyy kokeilemalla. Eikä kaikkia innosta lisäravinteet ym.mutta nämä ovat tosiaan helpottaneet mun oloani🙂. Koetetaan rämpiä nämä mummukuumeet läpi niin jossain vaiheessa kyllä helppaa🤗

    • Ruusujuuri no tästä en ole kuullutkaan, joten tuhannesti kiitoksia vinkistä. <3 Tuntuu etten ole kiukkuinenkaan, vaan pikemminkin aavistuksen surumielinen. Omegaa onneksi syön. Magnesiumia olen nyt yrittänyt pariakin eri merkkiä ja se niin auttaa levottomiin jalkoihinkin, mutta en voi syödä, koska iskee aivan kauhea virtsaamistiheys ja paineen tunne virtsarakossa.

      Koitetaan rämpiä ja kiitos vinkeistä ja niin harmittaa, etten tuota magnesiumia voi käyttää.

      Ihanaa sunnuntaita ja anteeksi, että vastaus kesti, olen jossain menoissa lukenut tämän kommenttisi ja julkaissut sen ja vastaaminen unohtunut sillä sekunnilla. Mutta täällä ollaan <3

  • Auts!!
    Ihan vielä ei, mutta niitä päiviä kyllä on, mikään ei huvita, pännii, jurppii ja ketuttaa.
    Ikä-, paino-, pituus- ja vaatekriisi jota kuinkin joka päivä.

    Kyllä on ilo olla nainen. (Ja tämä OLI sarkasmia….)

    Ollaan omia itsejämme kuitenkin!! =D

  • Nyt vasta luin tämän, ilmeisesti mummokuume aiheuttaa myös hitautta kaikkien edellämainittujen oireiden lisäksi. Sama juttu täällä peittoa päälle ja peittoa pois ja jouhia kasvaa siellä missä ei tarvis. Tosin kasvaa niitä miehilläkin näemmä vaihdevuosissa oudoissa paikoissa…;)) Vähän se lohduttaa se tieto että on niilläkin jonkinmoiset vaihtarit. Vaan ei hyvä seuraa kun hikoiluttaa ja ärsyttää ja miehellä myös ärtyilykauis menollaan… On vähän kuin asuisi toisen mummokuumeisen kanssa. Lääkäri sanoi että tää on vain esimummoilua, lisää kuulemma seuraa… Voi pyhä sylvi! Tekokuituiset vaatteet on muuten täysin pannassa, puuvillassa on paljon helpompi hikoilla…:))

    • Juuh ja aiheuttaa hitautta myös näiden kommenttien vastaamisten suhteen.

      Juu on niilläkin selvästi jonkinlaiset vaihtarit ja jotenkin ainakin omalla ukkelilla tuo meno hieman rauhoittunut, eli on rauhallisempi. Juu minäkin luulen, etten ole vielä saavuttanut mummoilun pahinta piikkiä, että esimummoilu meneillään ja kun se mummopiikki kunnolla iskee, toivon että silloin kaikki ne liiat karvat sitten taas lähtee. 😉

      Tekokuituvaate ei toimi enää ei millään, ihan kuin olisi saunassa, kun niitä käyttää.

      Kivaa sunnuntaita ja zemppiä Sari <3

Vastaa käyttäjälle Tiia Koivusalo Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Protected with IP Blacklist CloudIP Blacklist Cloud