Olutmainoslippis päässä kouluun?

Jumituin eilen kuuntelemaan autossa kotimatkalla Helsingistä Porvooseen kanavaa YLEX, koska siellä käytiin niin mielenkiintoista keskustelua. Kuuntelijoilta oli kysytty, mikä oli noloin vaatteesi lapsena ja miten tämän päivän nuoret ovat huomattavasti tyylitietoisempia, kuin me aikuiset. Lapset varmaankin omivat somessa seikkaillessaan niin kansainvälisen tyylin, että oksat pois ja ovat tyylitietoisuudessaan meitä aikuisia jo valovuosia edellä, saatikka jos vertaa meidän oman lapsuuden ulkoisia habituksia.


Hauskaa oli, kun eräs opettaja kertoi saaneensa kuittia, kun oli koulussa päällä Adidaksen verkkarit ja Niken lenkkarit ja opelle oli tultu välitunnilla sanomaan, ”hei ope, et sä noin voi sekoitella merkkejä, pitää olla joko tai”. Siis apua pitääkö olla joko Addu-nainen tai Nike-nainen? En ole moisia ikinä edes ajatellut, että tässä on joku kahtiajakava ryhmittymä Adidas-tyypit tai Nike-tyypit. Miksaan merkkejä ja ei merkkivaatteita keskenään ihan surutta, mutta olenkin erilaisen lapsuuden elänyt vanha mitään tietämätön nainen jo.

Kyllähän meilläkin oli tietyt ajat, että esimerkiksi Levikset ja Mic Mac Farkut oli vaan muotia ja milloin lahkeiden tuli olla pillit ja milloin leveät. Jossain kohden kaikki laskettelukamat olivat muotia ym. erähenkisyys ja kuljin kouluun Fjällrävenin housuilla, siis sellaisilla, joita mies käyttää perhokalastusretkillä. Oli myös joku Teddy villitys, vai miksi sitä kutsuttiin ja kaikilla oli yhtenä talvena sellaiset Teddy Billy Rock ruskeat rumat kenkulit, koska jonkun kuuluisan bändin kaikilla jäsenillä oli sellaiset. 

Muistan myös, miten ala-asteella kaikilla oli hyvin epäkäytännölliset ja lumessa liukkaat huopikkaat, mutta minä en sellaisia saanut juuri tuon epäkäytännöllisyyden vuoksi. Kuitenkin niitä himotuskohteita, mistä nuo huopikkaatkin kertoo ja merkkejä oli paljon vähemmän ja tavallaan tänä päivänä myös halpismerkki voi olla todella muodikas, mikä on todella hyvä asia. 

Siltikin tietynlainen seikka tuli tuossa radiojutussa vielä hyvin ilmi. Ennen saattoi nuori mennä vaikka Karhu-olut lippis päässä kouluun ja ei ollut heti lastensuojelu kimpussa. Kuulinpa radiosta vielä sellaisenkin, että joku poika oli mennyt ala-asteella ”Panomies” teepparipaita päällä kouluun, kun iskä oli sellaisen mennyt ostamaan markkinoilta, eikä se ollut juttu eikä  mitään, vaan pikemminkin hauska läppä, eikä seksuaalistettu syntipaituli. 

Kaiken nettitulvan lisäksi on luonnostaan jopa oheisreaktiona iskenyt ylisuojelevaisuus lapsiamme kohtaan ja mikä oli omassa lapsuudessa viatonta, se asia on saatettu yliseksuaalistaa nyky-aikana ja juurikin johtuen varmaan vaaroista, joille omat lapsemme ovat herkemmin alttiita.

Silti sisin minäni kaipaa aikaa, että sinne kouluun yhtä lailla saattoi mennä Hankkija-lippis tai Karhu-olut lippis päässä, eikä kukaan ollut asiasta moksiskaan, eikä kukaan nähnyt punaista siellä, missä sitä ei kaikessa viattomuudessaan todellakaan ollut. 

Oliko sinulla lapsuudessa jokin lempivaate, jonka kulutit puhki tai kasvoit siitä ulos. Mitä olet mieltä aiheesta, suojelemmeko liikaa lapsiamme ja onko tietynlainen viattomuuden aika jo ohi? Jotenkin toivoisin, että voisin omille lapsille edes aavistuksen välittää sitä oman lapsuuden lammikossa porskuttamisen viattomuutta. Nykyajan lapset elävät nimittäin valtameressä ja se valtameri on loputon runsaudensarvi some. 

Mukavaa perjantaita kaikille. <3



28 thoughts on “Olutmainoslippis päässä kouluun?”

  • Sain lapsena tosi harvoin uusia vaatteita, perin aina isosiskon vanhat. Oli juhlaa, kun saatiin joku etuseteli isän mainostoimistotyön kautta Mic Macin vaatteisiin. Ne kaupasta uutena ostetut vaatteet oli mun lemppareita, 80-luvulla tietty pastellisävyissä, myöhemmin taisi tulla kirkkaita perusvärejäkin, ainakin laskettelu- ja talvivaatteissa. Semmoinen paita mulla oli ala-asteella, missä oli kengän kuva ja teksti "Look at my shoes". 😀 Rakastin sitä. Yläasteella olin erilainen nuori ja tein jopa itse kummallisia hippi ja rönttövaatteitani.

    • Hih ne Mic Macit ja täälläkin taisi niitä olla vain yhdet, aina oli väärillä lahjemalleilla jotkut LaPazit ja oijoi mikä nolous silloin nuorena. 🙂 Oi ihana tuo paitamuistelo, se on niin jännä juttu, miten jostain vaatteesta tulee se lempivaate.

      <3

  • Nyt kun oon sivusta seurannu lastenlasten vaatemakua ja niiden vaatimuksia niin kiitänpä Luojaa, jotta omille tyttärille kelepas mun valamistamat vaatteet. Toki hekin esittivät toivomuksia minkälaista vaatteen piti olla ☺

    Lapsuudesta (olin noin 3-4 vuotias) varmaan ikäni muistan yhdet, ne ihanat valkoiset kengät, jotka jäivät pieniksi ja joita yritin tukkia jalkoihini, vain todetakseni, jottei ne enää mahtuneet☺
    Aarteena olenkin niitä säilyttäny ☺

    Ihanaa perjantaita Sinulle Tiia Ystäväin ♥♥

    • Oi niitä vanhoja aikoja, ne vaan oli viattomampia ja me muksut emme olleet niin tietoisia kaikista muodin kujeista, se ei ollut tärkeää edes.

      Ihanaa, että ne kengät on tallessa. <3

      Mukavaa sunnuntaita ma-te <3

  • Voi noita aikoja! Omista kuvista päätellen; Ala-asteella tytöt ja pojat pukeutuivat tismalleen samalla tavalla keskenään.
    Minulla on niken verkkarit ja Adidaksen kengät ja ihan tyytyväisenä olen tallustellut 😁 Ihanaa viikonloppua!

    • Hih juu ja kaikilla oli omassa nuoruudessa poikahiukset. 🙂
      No nimenomaan en edes ole ajatellut, ettei Nikeä ja Adidasta voisi sekoitella keskenään, enkä ajattele. 😉

      <3 ihanaa sunnuntaita Johanna <3

  • Olin 70-luvun lapsi ja 80-luvun nuori. Uusia vaatteita sai muistaakseni lähinnä kevät-ja joulujuhliin. Yksinhuoltaja äidillä oli erään (jo "edesmenneen") vaateliikkeen luottokortti, jolla hän toisinaan osti merkkivaatteita kalliilla hinnalla ja maksoi korkealla korolla niitä sitten. Ai niin. Seiskalla sain lapikkaat, jotka taisivat olla kerran jalassa, koska ne herättivät turhan paljon hilpeyttä.

    • Juu kyllä minäkin niitä Mic Maceja niin pitkään himoitsin, että lopulta sain ne ja ah sitä onnea. Aina sitä ennen jaloissa oli jotkut LaPazit ja ne oli nolot sitten ja herätti hilpeyttä.

      Oi noita muistoja <3

  • Muistan miten piti olla aina Leviksen 501 farkut, Lacosten (sai olla feikki) pikeepaita, joku ruutu neule ja purjehduskengät. Mun alltime favorite paita oli H&M:n lila neule, jossa oli keltaisia kirjaimia. Se ostettiin Ruotsista, koska silloin ei henkkamaukkaa ollut vielä Suomessa.
    Kyllä, jonkin asteinen viattomuus on kadotettu ja liikaa holhoaminen on ottanut vallan. Kaikesta yritetään tehdä pahaa, vaikka lapsi ei sitä itse sellaisena näkisikään. Todella harmillista :/
    Ihanaa viikonloppua Tiiuli <3

    • Oi tuo muoti kuulostaa niin tutulta ja Lacosten pikeepaidat oli muuten tosi kova juttu. Niin muuten, vitsi oli mahtia mennä Tukholmaan ja käydä henkkamaukassa!

      Ihan juuri näin, kaikki yritetään liata, kun lapsen mieli on kuitenkin se viaton <3

      Ihanaa sunnuntaita Outi <3

  • Vitsi miten ihanaa onkaan katsoa noita vanhoja valokuvia <3 niissä on sitä nostalgiaa 🙂 Mun lemppari takki oli sellainen silkkitakki, lyhytmallinen ja ihan järkky kuvioinen mut pidin sen niin kauan kuin vaan mahtui 🙂 Ihanaa viikonloppua ja mukavaa syyskuun alkua <3

    • Eikö ihanaa muistella sitä lempivaatetta ja just toi, hih miten järkkyjä ne tämän päivän silmiin oli. Ihanaa sunnuntaita <3

  • Olen syntynyt 60-luvulla ja meidän perheessä uusia vaatteita ei saanu , mutta kavereila kyllä oli hienot merkkivaatteet ja haaveilin aina samanlaista korurasiaa korujen kanssa kun kaverilla oli mutta en saanu. Tätä aikaa muistelen ahdistuksen kanssa ja mielestäni vanhemmat olivat itsekkäitä. Joten en turhaan muistele nuoruusvuosiani . Minulle toi aika ei ole nostalgiaa

    • Voihhh <3 Varmasti omat traumat meillä molemmille. Minäkin kun olen isovanhempien kasvattama, niin aina oli vääränlaiset farkut, jos oli pillit muotia, minulla oli leveälahkeiset LaPazit. Sitten lopulta kun sain ne MicMacit, niin olihan se toki pyörryttävän ihana tunne, kun aina oli ollut ne ihan väärät tamineet päällä, jotka oli jotenkin niin out. <3

      Paljon haleja <3

  • Minä aina haaveilin ns. aidoista maihareista ja leviksistä – ikinä en saanut ja harmitti 🙂 Joku Koff-pusero minulla tainnut yläasteella olla ja mieleen jäänyt t-paita, jossa oli piirretty kuva alastomasta naisesta ja miehestä, jossa nainen piteli narulla ylhäällä miehen vehettä ja mies kannatteli naisen roikkuvia tissejä käsillään. Teksti kuului jotenkin niin, että Rakkautta on… Kannattella toista… Tai auttaa kun ikä alkaa painaa tms. 🙂

    Mutta tosiaan, nykyään kaikesta viattomastakin tehdään helposti likaista 🙁 Olenkohan täältä vai jostain muusta joskus lukenut, kuinka isä oli antanut tyttärelleen (alakouluikäinen ehkä) suukon kouluun viedessä – tästä seurasi toisen aikuisen toimesta ilmoitus eteenpäin. Vaikka oikeasti on myös hyväksikäyttöjä, niin ei kaikki ole sitä 🙁

    • Täälläkään ei ikinä ikinä ollut niitä himoittuja Leviksiä. Hihi ihanat paitamuistelot sulla. Paita oli meidän nuoruudessa paita, eikä mikään "rivous tai alkoholihäväistys", vaan paita. Mainospaidat oli sitä paitsi mageita. <3

      Luin tosta suukkohommelista ja sanonpa vaan, että sairasta on se, että siinä näkee jotain sairasta siinä viattomassa suukossa.

      <3

  • Minun lapsuuden kotini oli ihan tavallinen työläisperhe ja raha oli tiukassa. Äiti ostikin usein vaatteita meille lapsille Pelastusarmeijan kirppikseltä. Ja voin kertoa, ettei se ollut mitenkään trendikästä 70- ja 80 -luvuilla!
    No, Tampereella kun asuttiin, kirppiksillä oli paljon myynnissä Ilveksen ja Tapparan logoilla ja väreillä varustettuja vaatteita. Äitini osti minulle Ilveksen joukkuetakin ja minua hävetti mennä kouluun se päällä. Jotenkin leimauduin Ilvesfaniksi tahattomasti, vaikken pitänyt koko jääkiekosta yhtään.
    Olen vähän kummallinen syntyperäinen Tamperelainen, kun en ole yhtään kiekkofanaattinen. En ole käynyt yhdessäkään kiekkopelissä ikinä. Kerran olen käynyt Hakametsän legendaarisessa jäähallissa ja silloinkin katsomassa Dingon keikkaa!

    • Totta muuten tuo, että kirppikset ym. ovat tulleet muotiin paljon myöhemmin. Voi eihh eli ihan väärälle henkilölle meni kiekkotakki ja ties vaikka osa kiekkovastaisuutta olisi syntynyt sen takin muodossa.

      Et ole outo lainkaan, ei kaikkia samat asiat kiinnosta. <3

  • Ihania kuvia! <3
    Muistan nuoruudestani sellaisen ihanan turkoosin takin, josta tykkäsin niin, että pidin sitä niinkauan, kuin takin hihansuut olivat ihan jo rispaantuneet. Kääntelin hihansuita sitten sisäänpäin, kun en niitä enää kehdannut muille näytellä. Takki oli kyllä ihan lemppari. Mic Mac farkkuja käytin myös ja niiden piti olla niin pillit, että jalasta sai lattialla ne kiskoa pois. Muistaakseni niitä vielä kavennettiinkin. Voi niitä aikoja! Olipas ihana postaus Tiia! <3 Tuli monta muistoa mieleen!
    Mukavaa syyskuuta!

    • Hih tosiaan ihan pillit ja sinä sait muistamaan sen, että muuten farkkuja vielä kavennettiin ja oikeasti joskus makuuasennossa puettiin, jotta nappi meni kiinni. Ehkä juuri näiden "traumojen" vuoksi nykyään käytän kuminauhallisia farkkuja. 😉

      Kiva muistelu <3 Ihanaa sunnuntaita Sari <3

  • Minulla on muistoissa paljonkin lempivaatteita, etenkin 80-luvulta. Yläasteen parhaita oli MicMacin pillifarkut ja sellaiset hempeät pepitaruutuiset farkut, Rukan sini-valkoraitainen pörrötakki, Lacosten vaaleanpunainen pikeepaita ja Seppälän jättikokoiset neuleet. Suurin osa vaatteista oli ainakin minun kaveripiirissäni tuohon aikaan Seppälästä, siellä oli paljon valikoimaa ja aika edulliset hinnat. Ala-asten aikana sain valita aina Seppälästä kevätjuhliin uuden mekon – voi sitä onnea!

    70-luvulla mummoni jaksoi vielä välillä ommella. Hän teki mm. hienon skottiruutukankaisen vekkihameen ja liivin. Mutta ihan parhaita olivat ne hameet, kun mummo oli löytänyt jostain jonkun edullisen ja värikkään kukkakankaan ja siitä tehtiin niin kellohame kuin kangaspala antoi myöden 🙂

    Minä olen joskus päällystänyt 80-luvulla koulukirjojani Timesin viinamainoksilla. Taisi opettaja hiukan kohottaa kulmakarvaansa, mutta ei sanonut mitään 😀 😀

    • MicMacin pillifarkkuja kovempaa juttua ei ollutkaan. <3 Seppälä oli kova sana muuten ja One Way. Seppälän vaatteet oli ajan hermolla, kurjaa tämä Seppälänkin kohtalo.

      Oi arvaa kenellä myös oli skottiruutuinen vekkohame ja liivi!

      Hih no silloin se ei ollut juttuja eikä mikään nuo viinamainokset ja ehkei openkaan mielestä.

      Tää oli kiva, kiitos näistä muisteloista <3

  • Lempivaate oli levis 501 jotka tienasin omalla työnteolla kesätöissä siivoajana.
    Niitä odotettiin monta kk ja kun se sitten päälle laittoi (ja ne istuivat hurjan huonosti) olin niin happy että oksat pois.

    Muiskuja ihana <3

    • Hih ihana ja ne istuivat hurjan huonosti, mutta sillähän ei ollut mitään väliä, kun oli kerran Levikset <3

      Muiskuja <3

  • Koulukuvista eräs päivä katselin, kun kaikilla oli niin samantyyliset vaatteet päällä et huh. Lempivaatetta en vaan voi muistaa siltä ajalta.
    Kun menin naimisiin ja sain lapsen, mua usein arvosteltiin, että pukeuduin liian nuorekkaasti. Tsiisus mä olin nuori silloin, vaikka olinkin äiti ja vaimo. Halusin kuitenkin edes hiukan äyttää samalta kuin ikätoverit, vaikka olinkin valinnut muun elämäntavan. Kun aloin ommella, kuulin olevan tosi muodikas. Silloin myös viihdyin omissa vaatteissa. Nyt taas taitaa olla dilema, mikä sopii edes päälle.
    Taisin taas lipsua asiasta, anteeksi.
    Mukavaa illan jatkoa tai jotain, milloin luet!

    • No et lipsunut vaan tätä oli ilo lukea <3 Aina on ihmisiä sanomassa, jos et olisi ollut muodikas, olisi sanottu muusta tai niistä epämuodikkaista vaatteista. Näin se maailman kurjuus toimii.

      Juu sama dilemma, mikä peittää parhaiten täällä möhömahan, siitä lähdetään. 😉

      Ihanaa sunnuntaita Marketta <3

  • Mä ite muistan, että ala-asteella ei ollut oikeastaan mitään väliä millaisissa vaatteissa meni kouluun, kunhan ne vain oli puhtaat. Mun pikkusisko on nyt 9-vuotias ja välillä tuntuu että kaikkien vaatteiden pitäisi olla sitä tiettyä merkkiä, mikä tuntuu mun mielestä ihan omituiselta. Mun mielestä vaatteissa pääasia on se, että ne tuntuu hyviltä päällä ja viihtyy niissä itse. Pikkusisko on pariin otteeseen kattonu mun vanhoja kuvia ala-asteelta ja kysynyt että miten oon pystynyt joskus käyttämään sellaisia vaatteita. Tietysti aika oli silloin 10 vuotta sitten vähän eri, mutta ei nyt kuitenkaan niin eri 😀 Kivaa alkavaa viikkoa! ♥

    • Ei kyllä ole ollut täälläkään omien lasten ala-asteella. Varmasti juuri Helsingissä ja Espoossa on tänä päivänä lapsilla kovemmat vaatetuspaineet. Meidän Sofia on aina tykännyt kauniista vaatteista ja taas Kristalla mukavuus ennen kaikkea ja taidan itse olla jotain siltä väliltä. 🙂

      Niin tuntuu, että juuri netinkin myötä, ne paineet kasvaa jo aiemmin lapsilla kovemmiksi ulkonäön ja vaatetuksen suhteen. Ihanaa viattomuutta ollut, kun ei ole tarvinut lainkaan ajatella, olla vaan ja nauttia lapsuudesta.

      Ihanaa maanantaita Sofia <3

Vastaa käyttäjälle Tiia Koivusalo Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Protected with IP Blacklist CloudIP Blacklist Cloud