Puputossukoita vai elämyksiä lahjaksi?



Maijuhan tuossa taannoin ehdotti, että menen Kampin bussiasemalla seisomaan bussiaseman oman ikänumeroni kohtaan. Minähän sitten menin ja kuvautin koipeni numeroruudussa ja kuvaamisen jälkeen suhautimme sumpille. Kahvin avulla vissiin aivot kirkastuivat sen verran, että oivalsin, että olin kuvannut itseni väärän numeroruudun kohdalla eli numero 49:n. Minähän olenkin vasta 48-vuotias ja olen täyttämässä joulukuussa 49.

Koska olen tässä tovin elänyt siinä luulossa, että täytän pian 50-vuotta, varmaan siksi, koska niin moni tuttukin on täyttänyt ja se seikka on hiipivästi alkanut vaikuttamaan alitajuntaani, niin tästä sekaannuttavasta syystä, olen alkanut haaveilemaan 50-vuotislahjasta. 

En koskaan odottele noin muuten syntymäpäivinä lahjoja, emmekä mieheni kanssa vaihda lahjoja, emme jouluna, emmekä synttäreinä, koska meillä on jo kaikkea tarpeellista ja tarpeetonta ja koemme sellaisen ”pakkoantamisen” vaan aivokapasiteettia kuluttavaksi ja rasittavaksi hommaksi. Kun on yhteiset killingitkin, niin sehän olisi vähän, kuin ostaisi itselle. Tämä on siis meidän filosofia, joka toimii meillä, eikä paheksunta muita lahjoja antavia kohtaan, sillä lahjojen antaminenhan on oikeasti suloista.  

Nyt on kuitenkin tilanne toinen, koska 50-vuotissynttärit on se juttu, synttärien synttäri ja aiemminhan sellainen on ollut viimeksi, kun sitä täytettiin 18-vuotta ja päästiin luvalla baariin eli baariin pääseminen oli se lahja. Nythän tässä sitten on vielä aikaa tuumailla sitä toivetta, koska aikaa rapsahtikin ylimääräinen vuosi. 

Kun täytin 40-vuotta, sain toki isomman lahjan ja silloin ilmaisin haaveiksi Burberryn käsilaukun tai Fredalla Helsingissä sijaitsevan liikkeen jätti Mikki-figuurin. Sen Mikin sain ja kyllä siitä on ollut enemmän iloa vuosien saatossa, niin minulle, kuin koko perheelle. Huomaatteko tuon lauseen ”koko perheelle”. Monesti naisen ajatusmalli kutoutuu niin, en minä mitään tarvitse, ei minulle itselle, ensin ainakin lapsille.

Noh olisiko nyt aika toivoa jotain ihan itselle, vai vaikka mukava sohva ”koko perheelle”. Vuosia olen toivonut jotain hieman laadukkaampaa laukkua 50-vuotislahjaksi ja haaveissa on mm. joku ihana Lancel:n käsilaukku, mutta aarghh minkä värinen?! Mitä jos laukkuun tulee naarmu, tahra, kulumia ja sitten on 50-vuotislahja piloilla? Eli pitäisikö 50-vuotislahjan olla jotain kestävää?

Astuessani tuossa taannoin Maijun kanssa Minna Parikan kenkäliikkeeseen, iski mieleeni, minähän haluankin 50-vuotislahjaksi Minna Parikan pupujussitossukat! Siinä se oli, nyt olin mukamas sen lahjaidean keksinyt. Tiimalasin hiekan hiipuessa tuon Minna Parikka myymäläkäynnin muiston päälle, sumuttaen tuon muiston historiaan, haaveeni on kuitenkin alkanut hiipua. 


Näettekö muuten, mitä joukkohysteria tekee naisille, älkää koskaan menkö ystävän kanssa shoppailemaan, ainakaan hieman hintavimpiin liikkeisiin, sillä joukkohysterian pauloissa, sitä saattaa mennä hankkimaan jotain kallista, koska se kaverikin hankkii ja kaveri taas hankkii, koska minäkin eli sellaisessa ”kummatkin antaa toisilleen valheellisen luvan shopata” euforiassa ja sen jälkeen mennään skumpalle kikattaen ostohuuman jälkilöylyissä ja pian iskeekin kauhea shoppailukrapula! Näin on meinaan käynyt, mutta siitä on jo 20-vuotta, jotain opin sentäs. 

Jos aivan rehellinen olen, niin suurin toiveeni olisi päästä Disney Worldiin, mutta sen haaveen olemme luvanneet toteuttaa, kun meidän tytöt hieman vielä kasvavat eli kunnon Road Trip ja Disney Worldissä kaikkien härpyttimien läpikäynti ja etenkin se Disney Worldin tunnelma ja mukikaupat!

Ehkä kaikkein kivoin lahja olisikin, jokin pieni pidennetty viikonloppu ukkelin kanssa ja sitä harvinaista yhteistä laatuaikaa. Mitä enemmän tavaraa toivon, sen vähemmän niitä lahjoiksi kuitenkaan haluan. Mitä enemmän ikää tulee, kaikkein kirkkaimmin näyttäytyy edessä elämykselliset toiveet ja nähdä vähän maailmaa, ennen kuin kuolla kupsahtaa. Jotain täytyy kuitenkin toivoa, sillä vaikka haaveet eivät toteutuisikaan, pieni haaveilu pitää ihmisen liekeissä. 
Ukkeli tuli muuten eilen työmatkalta Irkkulasta ja sanoisinko, että nuo kuvan tuliaiset voisivat yhtä hyvin olla se 50-vuotislahja. Peltirasioita, Disney-mukeja ja peltirasioissa tummapaahtokahvia, joista on kuulemma paahdon asteen myymälän tyyppi kilauttanut vielä kaverille, eli varmistettu on tuo paahdon tummuus ja siihen päälle vielä toffeeta. Kaikkea mitä nainen tarvitsee ja enemmänkin. 

Kyllä materia on kivaa ja piristää ehdottomasti, mutta niitä muistoja luodaan elämyksillä. Synttäreistä viis, haaveilen ennen elämän ehtoota, telttamatkasta Norjan vuonoilla ja tämä Norja on ihan Mariannan ihanan blogin Vuonon kimallus syy. Mökkilomasta Skotlannista, mieleeni piirtyy mieheni perhokalastamassa joella ja minä harmaahapsi istun rottinkituolissa omenapuun varjossa ja lueskelen hyvää kirjaa. Islannin kuumat lähteet ja maisemat ja Uusi-Seelanti osittain, koska Hobbitit asuu siellä tietty ja lapsille luvattu Road Trip jenkkilään. 

Siinä ne suurimmat haaveet tällä hetkellä, mitkä sinun on, niin elämän aikana, kuin kun täytät vuosia?

Haaveillaan oli synttärit tai ei, mutta suomalaisittain pitää todeta, ei saa haaveilla liikaa, ettei tule sitten se ISO pettymys, vaan haaveillaan sillä lailla sopivasti, jotta pukkaa polttoainetta kroppaan haaveiden tavoittelemiseksi. Meille ihmisille on luotu ihmeellinen mieli ja aivan varmasti pieni osa sen käytöstä on sallittu hyvin epäsuomalaisittain haaveiluun. 

Kyllä minä näin pienellä präntättynä, ihan pikkuriikkisen vielä haaveilen myös niistä pupujussitossukoista, tunnustettakoon. 😉

Ihanaa lauantaita kaikille <3


38 thoughts on “Puputossukoita vai elämyksiä lahjaksi?”

  • Miehen 5-kymppisillä oltiin Roomassa ja jotain vastaavaa toivon, kun tuo täysikymppi tulee omalla kohdalla täyteen. No onneks mulla on vielä reilu kolme vuotta aikaa miettiä 🙂 Vähän matkustaneena pienetkin reissut tuovat ihania ja arvokkaita muistoja! Olen vaan NIIN surkean huono/arka lähtemään "kotosuomesta" mihinkään.
    – Ihania haaveita ja oikein mukavaa viikonloppua <3

    • No mutta 3-vuoden päästä sitten seuraavaksi ja kun sitä ajattelet tässä kolmen vuoden aikana, niin sitten olet täysin valmis ja nautit varmasti matkasta, kuten miehenkin synttärimatkasta.

      Ihanaa sunnuntaita Marru <3

  • Kiva postaus ja ihania nuo sinun tuliaiset😍 Ei sitä 18v-päivien jälkeen tosiaan ole syntymäpäiviään paljon edes huomannut..Ennenkuin täytti tuon 18 sitä tiesi tarkalleen minkä ikäinen on "Enää 126pv niin oon 18…enää 63pv…enää…:)" Nyt kun joku kysyy paljonko sitä ikää on niin melkein hätääntyy..syntymävuodesta se on laskettava:)) Täällä olisi sellaisena elämän ikäisenä haavena että joskus pääsisi juurikin tuon Hobittien maan näkemään..ihan mielettömät maisemat siellä😍 Tuossa olet täysin oikeassa että niiden haaveiden pitää olla realistisia…pieni haaveilu on vaan hyväksi ja piristää mieltä♥ Mukavaa lauantaipäivää sinne!

    • Hih juu ennen 18vee laskeskeli vuosia ja siihen se tyssäsi. Oikeastaa joskus kolmikymppisenä alkoi ajoittain mennä jo vuodetkin sekaisn.

      Uusi-Seelanti kiehtoo kovast ja toki Australian road trip myöskin, mutta ehtiikö sitä kaikkea. ..

      Pieni haaveilu pitää liekeissä, haaveilevaa sunnuntaita Päde <3

  • On muuten maailman vaikeinta miettiä, että mitä haluaa lahjaksi. Ku kaikki perusasiat on jo. Yleensä mää toivon vaan suklaata. 😀 Ku ne mitä haluais oikeasti, on jo sen verran kalliimpia juttuja, kuten piano.

    • Ihan jetsulleen näin ja samaa mieltä, herkut ja esim. hyvä kahvi, niin täällä ollaan todella onnellisia <3 Toivottavasti piano toiveesikin toteutuu jonain päivänä. <3

      Ihanaa sunnuntaita <3

  • Keväällä vein miehen syntymäpäivänä yllärilounaalle Kööpenhaminaan ja seuraavaksi illaksi kokosin kaverit Helsingissä ravintolaan syömään yhdessä. Jäi miehelle varmasti paremmin mieleen kuin joku esine.

    Omat viisikymppiset ovat keväällä. Toivon kuitenkin, etten ole luonut paineita, että olisi pakko järjestää jotain.

    • Ihanat juhlat miehesi sai ja olen ihan varma, että sinua odottaa samanmoiset. <3

      Et varmasti ole luonut paineita ja uskon, että mieheltäsi tuo ylläreiden keksiminen luonnistuu ihan itsestään. <3

      Mukavaa sunnuntaita Lumo <3

  • Materia on ihanaa, mutta eniten ehkä tosiaan haluaisin jonnekin reissuun ja näkemään maailmaa lisää. Nuo sun matkatoiveet kuulostaa tosi mielenkiintoisilta. Ihanaa viikonloppua Tiia 💓

    • Reissaaminen on vaan parasta ja vielä kun on terveyttä jne. niin kannattaa matkustaa niin paljon kuin kykenee. <3

      Ihanaa sunnuntaita Jaana <3

  • Meillä myös viiskymppiset edessä ensi vuonna ja matkaa ollaan pohdiskeltu täälläkin.
    Minua kiinnostaisi esim. risteily, joka Välimerellä tai sitten täällä Norjassa Hurtigrutenilla.
    Tule vain Tiia tänne Norjaan juhlimaan 🙂 Voin tulla oppaaksi, jos tulet tänne Vestlandetille päin!

    Ihanaa viikonloppua <3

    • Arvaa kuka googlasi heti tämän luettuaan eilen tuon Hurtigruten reissun ja sanoi miehelleen, tuonne haluan!!! Mies hieman toppuutteli, että ajatteles jos on ihan harmaa sää koko ajan, eikä näe mitään. Hmmm. mutta tämä jäi mietintämyssyyn, sillä wauwauwau.

      Kiitos Marianna niin paljon, olisipa kiva, kunpa kaikkia haaveita pystyisikin toteuttamaa noin vaan tai olisi sellainen Star Trek sädettäjä, että voisin tänään sädettää itseni päiväksi sinne. <3

      Ihanaa sunnuntaita ja jään jännityksellä odottamaan minkälaiset viiskymppiset vietätte. <3

  • Ymmärrän hyvin kipuilusi puputossujen, uuden käsilaukun ja elämyksellisten lahjojen välillä. Kypsyttele asiaa rauhassa koska kaikkiin noihin liittyy kyllä "elämyksellisyyttä" muodossa jos toisessa.

    Joskus on kiva tuntea jaloissaan uudet kengät, joista on haaveillut pitkään. Ja juurikin PUPUTOSSUT! Tai nostaa olkapäälleen käsilaukku, jota tekee mieli katsella näyteikkunoista aina ohikävelessään kuin salaa vain tarkistaakseen onko se mukana. Eikä tämä mielestäni ole yhtään naisellista turhamaisuutta 🙂

    Mutta ovathan ne matka eksoottisiin paikkoihin myös älyttömän elämyksellisiä. Olen itse saanut kicksit ollessani Italiassa Juulian parvekkeen alla Veronassa. Toisaalta Jäämeren rannalla seisominen on melkein nostanut kyyneleet silmiin karulla kauneudellaan. Guggenheim Nykissä sai minut melkein pillahtamaan itkuun ilosta, että vihdoin näen tämän rakennuksen livenä. Ja lukemattomat muut kokemukset reissuilta.

    Ihanaa viikonloppua Tiia 💓

    • Hih kypsytellään, sillä maailma on pullollaan kaikkea ihanaa ja haluan myös valita oikein, että olen pitkään tyytyväinen. <3

      Ymmärrän niin hyvin fiilikset, samoja kicksejä on tullut monen monessa paikassa ja sitä tunnetta mitä reissuissa saa ei voita mikään, ei puputossukat eikä kallis laukku.

      Ihanaa sunnuntaita Marjo <3

  • Itse taivun aina tuohon elämyspuoleen. Olen huomannut että ne himotut laukutkin menettävät hohtonsa sen jälkeen kun sen on saanut. Haaveet ovat ihania jotka kantavat eteenpäin. Synttäriodottelua sinulle😊 E.H

  • Nyt kun 50-vuotissynttäreihin on vielä reilu kaksi viikkoa, lyö päässäni tyhjää. Edelleenkään en aio juhlia suuresti. Tervetulleita ovat tietysti kaikki, jotka synttärini muistavat. Kakkua ja kahvia on tarjolla. Lahjoista en sen sijaan tiedä. Tai tiedänpäs. Saan ainakin yhden ihanan itse valitsemani taulun, jonka äitini osti puolisonsa kanssa Naivistit Iittalasssa -näyttelyssä. Toisenkin taulun saan tai sain. Kissastamme maalatun upeuden. Norjan vuonot haluaisin nähdä ja eräs ystäväni olikin miettinyt kesällä, olisiko meidän pitänyt lähteä sinne. On siis täällä hieman samoja haaveita kuin siellä. Se on kuitenkin niin, että materiaa on niin paljon, ettei kauheasti tarvitse lisää. Ei sen puoleen. Tänään kaupassa kääntelin salaa ihanaa, uutta Muumi-mukia. Ehkä eniten toivon kuitenkin kivoja kahvihetkiä synttäripäivänäni.
    Ihanaa viikonloppua sinulle, joka kuvittelit olevasti vanehmpi kuin olitkaan (hauska juttu, jolle nauroin) <3

    • Nuo taulut muuten ovat hienoja, kestäviä ja ajatuksella annettuja lahjoja. Niistä riittää iloa loppuelämänsä ja aina voi katseen antaa viipyille taulussa ja saada siitä iloa <3

      Norjan vuonot, ne niin polttelee, eivät jätä rauhaan! Muumit ovat aina mieluinen lahja, en hirveästi muuta nykyään toivokaan tai sitten erikoiskahvit on erityisen kiva lahja saada.

      Oijoi siellä on nyt jännät paikat ja saapi nähdä minkälaiset juhlat lopulta vietätkään. <3

      Ihanaa sunnuntaita terkuin nainen, jonka ikä on jotain sinne päin 😉

  • Noin mullekin aina käy, en muista että kuinkas vanha sitä nyt ollaankaan. Just viime viikolla töissä oli puhetta ja piti tarkistaa työkaverilta vieressä että mitäs mä nyt seuraavaksi täytänkään. 48 tulee mittariin tammikuussa täälläkin. Mutta juu, tunnustan että olen miettinyt 5-kymppisiä jonkun kerran, vähän aikaa sitten olin varma että haluan moottoripyörän (jonkun siis ihan halvan), mutta sun jutusta muistin että vein toissa kesänä hovikuvaajan 5-kymppisiä viettämään Kreikkaan ihan kaksistaan ja oli aivan ihanaa… Vähän sai itsekin lahjan siinä siivellä. Laukkua en halua, en kenkiä, enkä edes koruja. Mä sanon ilman muuta että elämys! Tuosta yhdestä kommentista tule mieleen etten ole koskaan vielä päässyt New Yorkiin asti, se olis kiva. Yhtä lailla voisin käydä kyllä myös Irlannissa tai vaikkapa Australiassa. Tammikuussa taitaa vaan olla vähän rajoitettua paikat joissa on kiva ilma…;))

    Ihanaa syysviikonloppua<3

    • Hih juu ja ei tässä iässä sillä iällä ole merkitystä. Uskon, että muistetaan kyllä ne omat viiskymppiset, mutta sen jälkeen vasta vaivutaankin unholaan ikänumeroiden suhteen, koska kaikki numerot menevät kohti sellaista ikää, ettei ns. synttäreitä enää niin kovin odota.

      Kreikka on kyllä kiva ja se ruoka! Mutta tosiaan ehkäpä jonnekin kauemmaksi mielisin tai vaikka Pariisiin, jossa minä en ole taasen ikinä käynyt. Jotenkin on sellainen tunne, ettei siellä ole niin mukavia ihmisiä ja siksi Amsterdam ja Lontoo on yksiä suosikkikaupunkeja rennon meiningin takia ja saman fiiliksen ymmärtääkseni tavoittaa easy going aussien kanssa.

      Nyki on nähty ja Californiaa, mutta jenkkilässä on vielä monen monta tutkimatonta paikkaa, joten ainakin kerran vielä ja oikein ajan kanssa. Irkkulassa haluaisin kiertää maaseutua, mutta sama toki nappaa Skotlannissakin. Vaikeita vaikeita valintoja ja ne talvikuukaudet kauas ovat kyllä hinnoiltaan järisyttäviä.

      Ihanaa viikonloppua Sari <3

  • Ensinnäkin, olipa mukava lukea haaveistasi. Ne ovat juuri sellaisia kuin omanikin ovat olleet – ei materialistisia. Minulta alkaa tässä iässä (69) haaveet ehtyä. Niitä oli nuorena paljon. Minusta piti isona tulla lastenkodin täti, kirjailija ja näyttelijä. Elämä kuljetti perhekodin äidiksi. Olen harrastelijanäyttelijä ja kirjoitin joskus kolme kirjaa. Minun piti matkustaa paljon. Tunnen itseni etuoikeutetuksi, koska sekin haave on toteutunut. Nyt haaveilen tälläisen terveyden ja läheisten ihmissuhteiden säilymisestä. Toivon sinun haaveiden toteutuvan.

    • Kirsti perhekodin äiti, harrastenäyttelijä ja kolme kirjaa, niin wau ja siinä on enemmän, kuin joillain yhteensä. Olet saavuttanut elämässä minun näkövinkkelistä ainakin paljon.

      Samaa minäkin ehkä kaikkein eniten toivon, että saisimme ukkelin kanssa viettää vielä useita terveitä eläkevuosia. Tämä haave kaikkein eniten pelottaa päästää ilmoille ja siinä pelossa, että uhmaan toiveellani kohtaloa.

      Kiitos Kirsti ja minä toivon sinulle terveyttä ja pitkää ikää läheistesi kanssa <3

  • Haaveita, hymm
    Ehkä kivuton hetki edes, vaikka taitaa olla turha toive. Vielä kun jaksaisi ja saisi elää täällä omasssa kodissa puolison kanssa muutaman vuoden.
    Ikeassa voisi piipahtaa taas vuosien jälkeen, sieniretki vahakaspaikkaan; länsirannikolla, kun jaksaisi vielä piipahtaa, ulos olisi kiva päästä syömään ihan muiden tekemää ruokaa, onhan noita.
    Saahan sitä vanhakin haaveilla.
    Hyvää jatkoa sinulle!

    • Kun ihmisellä on kipua ja sairauksia, kaikki tälläiset muut haaveet, kuten minun tuntuu hölynpölyltä. <3

      Toivon Marketta että haaveesi toteutuu ja ne saivat minunkin omat haaveet perspektiiviin. Kiitos tästä ja kiitos aitoudesta <3 Olet ihana ja todellakin jokainen meistä saa haaveilla. <3

      Ihanaa sunnuntaita Marketta <3

  • Sun haaveet on aivan ihania ja toteutettavia myös. Itselle on tullut jotenkin tosi tärkeäksi tuo yhteinen aika miehen kanssa, joten toivon aina edes hetken sieltä ja täältä vain sitä kahdenkeskistä aikaa. Niin monta vuotta ollaan nyt toimittu niin kuin lapset haluavat tai ostettu mitä lapset tarvitsevat, joten on kai tervettäkin haluta välillä jotain vain meille 🙂
    Aivan ihanat tuliaiset J on tuonut sulle, niissähän lähes lukee sun nimi valmiiksi.
    Yksi mun toive toteutui muuten tänään, sain ihanan paketin lahjaksi rakkaalta ystävältä <3 Ystävän yllätys voi siis hyvin olla myös toiveen toteutuminen.
    Ihanaa viikonloppua Tiiuli <3

    • Ihan juuri samaa, kun mieheeni tutustuin, hänellä oli silloin 3-ja 7-vuotiaat lapset ja pian 6kk seurustelun jälkeen, meistä tuli tiivis perhe. Joten sellainen kuherteluaika on aina ollut hieman sivuroolissa, mutta ehkä se onkin osittain myös syy, miksi parisuhteemme on pysynyt hyvin liekeissä. Osaamme arvostaa kahdenkeskistä aikaa, silloin harvoin kuin sitä on. Eli nyt on takana 17-vuotta lapsiarkea, joten ne pienet kohokohdat kahden, ne tekevät parisuhteelle niin hyvää ja kantavat pitkään. <3

      Hih ihanaa, että haave toteutui tänään. <3 😉 Siitä asiasta minäkin tulin iloiseksi.

      Muiskuja sunnuntaille Outi <3

    • Sama ja siihen vielä pienenpieni, pikkiriikkinen, ihan lilliputtinen reissu miehen kanssa kahden <3

      Ihanaa sunnuntaita Katja <3

  • Mullakin on muuten oma ikävähän vähän kujalla ja joudun sen jälkeen kun täytin 30, pinnistelemään sen tarkan iän 😀 Ja elämykset on aina mieleenpainuvampi lahja, kuin esine, vaikka on esineilläkin paikkansa 🙂

    Ihanaa viikonloppua!

    • Hih se on totta, 30vee on sellainen rajapyykki, että sen jälkeen jotenkin numerot kadottaa merkityksensä. Kyllä esineilläkin on paikkansa ja ajatuksella saatu lahja on tunnearvoltaan korvaamaton. <3 Mutta ne elämykset, niiden voimin jaksaa kaiken arjen. <3

      Ihanaa sunnuntaita <3

  • Postauksestasi ja noista ihanista mukeistasi tuli mieleeni omani, jonka 13-vuotiaana toin itselleni tuliaisiksi kielikurssilta Englannista. Kuva ei enää piirry selkeästi mieleeni, paitsi että siinä olivat Nalle Puh ja Ihaa. Se oli vuosia rakkain mukini ja myöhemmin muutti mukanani omaan kotiini, kunnes kymmenisen vuotta sitten vein sen töihin ja työkaveri pudotti sen. Siinä lukenut lause on sen sijaan piirtynyt syvälle mieleeni: "You seem so sad, Eeyore!" " Sad? Why should I be sad? It's my birthday, the happiest day of the year…"

    Nykyään rakastan muumimukeja ja keräilen itselleni ja lapsilleni kaikki joulusesongin mukit. Valitettavasti niissä ei ole tuollaisia mieleenlukittautuvia lauseita. Mutta kahvi kyllä maistuu paremmalta kuin tuosta vanhasta, naarmuisesta Nalle Puh -mukista.

    Omia 50-kymppisiäni en ole vielä miettinyt, vaikka eipä niihin enää montaa vuotta ole. Sen sijaan mieheni täytti pyöreitä vastikään ja hänen synttäreitään juhlistimme kunnolla noin 50 vieraan voimin. Olemme vasta muuttaneet takaisin Suomeen ja saaneet matkustella paljon elämässäni, joten mihinkään erityiseen paikkaan pääsemisestä en haaveile. Lämpimää rakastavana ihmisenä tosin nauttisin, jos saisin viettää tärkeää päivääni lämmössä. Ehkä hyvä ruoka jossain erityisessä ihmeellisessä paikassa kruunaisi päiväni parhaiten. Ja varmaan samoin kuin mieheni järjestän juhlat, joihin kutsun perheeni ja kaikki ystävät, siis minulle tärkeät ihmiset, joita kiireisessä elämässä ehtii näkemään aivan liian vähän. Ja vaikka juhlien järjestämisessä on kamalan suuri vaiva, niin ovathan juhlat aina sen väärti!

    Ihana postaus, Tiia, on hauska lukea teidän kaikkien haaveista. Jäin miettimään, kuinka vähän oikeastaan haaveilen mistään erityisestä. Ei minulla taida olla enää mitään suuria haaveita. Ennemminkin nautin siitä, mitä elämä tuo ja on jo tuonut. Ihanimmat muistot liittyvät yleensä ruokaan ja lämpöön. Ja kiireettömyyteen.

    Minäkin olin muuten vuosikymmeniä toivonut pääseväni Disneylandiin, halusin nähdä sen matkailun ja kulttuuriantropologian silmin. Viime talvena toteutimme toiveeni Shanghaissa. Se oli hauska kokemus, tosin erilainen kuin ehkä odottaisi. Vaikkei päivä ollut kaikkein ruuhkaisimpia, kävijöitä riitti ja ennätimme käydä vain kolmessa paikassa. Ihmisten ja tapojen katseleminen oli mieleenpainuvin kokemus: nuoret kiinalaisnaiset glittervaatteineen ja minni-korvineen ja mummo, joka ei vain tuuppinut vaan suorastaan puski minua jonossa. Nykytapoja ja kulttuuria kulttuurivallankumouksen jälkeen…:

    https://eedenista-itamaille.blogspot.fi/2017/01/poikien-ja-tyttojen-unelmien-tayttymys.html?m=0

    • Voi eihhh, suru sentään, että muki meni lopulta rikki ja oli vielä niin tärkeä. Parempi melkein olisi ollut, jos olisi itse rikkonut. Mutta muki jäi viisauden kanssa elämään sydämeesi ja hih verkkokalvoille eli muki moninkertaisesti täytti tarkoituksensa.

      Muumit on varmasti ihania ja tärkeitä, etenkin ulkomailla asuvalle. Meilläkin on Muumeja itse asiassa jo enemmän, kuin Disney mukeja ja omaa Disney muki faniutta hieman jarrutti, kun keräsin vuosia tiettyä klassikkosarjaa ja kun se lopetettiin, niin lopetin keräämisen. Nämä miehen tuliaiset ovat ihan ensimmäiset erilaiset Disney-mukit, jotka on tänne kotiin toisesta sarjasta ostettu, mutta kivat onkin.

      Ruoka on ihanaa, lämpö ja kaikki ihmisten ja eläinten tuoma hyvä, elämykset, leffat, hyvä kirja ja kiireettömyys. Arvostan todella paljon kiireettömiä aamuja, niissä on taikaa. <3

      Kävin lukemassa tuon sinun Disneyland postauksen ja tunnelmoimassa ihanien kuvien parissa. Ehkä pahinta poltetta nyt hieman himmaa se ihmispaljous. Kun nuo muut matkahaaveet ovat tuollaista pientä erakoitumista, niin ihmismassa on nykyään hieman kauhistus. Mutta kerran se Disneymaailmakin on koettava, niin suuri haave se on ollut pienestä pitäen. <3

      Ihanaa sunnuntaita ja kivaa kun kirjoittelit tänne ja löysin samalla sinun blogisi <3

  • Mä olen jo muutama vuosi sitten päättänyt, että luovun kaikesta ylimääräisestä tavarasta. Prjojekti on tosin yhä pahasti levällään, mutta pikkuhiljaa…Kenkiähän tämä ei tietenkään koske =D Mutta lahjaksi itselle ja muille mielummin elämyksiä ja kokemuksia kuin materiaa. Materia häviää, pölyttyy ja muuttuu ajan saatossa merkityksettömäksi. Elämykset kulkevat mukana koko elämän.

    Ihania rod trip haaveita sulla! Ja Norja -voinko tarpeeksi hehkuttaa tuota ihanaa maata 🙂 Myös mulla Skotlanti to see -listalla. Sitten kun olen kolunnut Norjan pohjoisesta etelään.

    • No mutta hiljaa hyvä tulee ja sitä kohti <3

      Norja ooh, Skotlanti, huomaan, että ennen poltteli suurkaupungit ja shoppailu, nyt haen hiljaisuutta ja maisemia, luonnon kauneutta. Tämä on vissiin sitä ikääntymistä.

      Olisipa ihanaa koluta koko Norja, prätkällä te näette paljon <3

      Ihanaa sunnuntaita PauMau <3

  • Me täytetään ensi talvena 40 ja toteutetaan pitkäaikainen haave, koko perheellä tottakai; reissu Disney Worldiin ja Karibian risteily. 🙂 Kyllähän se on sijoitus, mutta mielummin näitä elämyksiä yhdessä kuin materiaa.
    Myös lasten kanssa on sukulaisten kanssa sovittu, että mielummin elämyksiä kuin turhia romppeita. Ja niin on isovanhemia kanssa käyty teatterissa ja pienillä hotellilomilla kotimaassa. Varmasti ikimuistoistempia kuin se hittilelu, vaikka sillä hetkellä ilahduttaisikin.
    Mutta toki joskus on kiva saada sitä materiaa, mies tuli perjantaina Lontoosta työmatkalta ja toi tuliaisiksi kauan haaveilemani Super Dry repun – ja kyllähän se vaan ilahdutti! 😀
    Iloista syyskuun jatkoa sinne! <3

  • Matkailu on kyllä aina tosi ihanaa ja reissuista jää aina ihania muistoja ♥ Mä sain rippilahjaksi mun kummisedältä silloin muutama vuosi sitten lentoliput Lontooseen. Meillä oli aivan mahtava reissu ja haluan ehdottomasti päästä sinne myös uudestaan! Kun isäpuoli täytto 50 pari vuotta sitten, äiti varasi matkan Viroon. Olisin itse mennyt myös mukaan, mutta mulla oli lukio just sillon alkanu, joten jäin suosiolla kotiin. Pikkusisko kuitenkin tykkäsi reissusta paljon 😀 Nyt kun äiti täytti 50, oli tarkoitus lähteä Ruotsiin ja Norjaan, mutta isoäitin tilanteen takia me peruttiin koko reissu. Ehkä sitten myöhemmin. Ihanaa viikon alkua ♥

Vastaa käyttäjälle Tiia Koivusalo Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Protected with IP Blacklist CloudIP Blacklist Cloud