Koiralenkillä ajateltua

Tämä karvainen epeli ei olisi tänään oikein millään kunnostautunut lenkille menemään, mutta kun unihiekka oli poistunut silmistä, niin johan lähti. Ei sen puoleen itsellekään ollut kevyt aamu, flunssa on tahmaisesti kiinni meikäläisessä, mutta selvä askel voiton puolelle on otettu, kiitos antibioottien. Pontta lenkkiin toi kahvi ja kekkuli ja maasta se pienikin keksi ponnistaa. 🙂
Aamulenkillä tuli mietittyä sellaisia asioita, että mitenhän sen tämän päivän vuorokauden risteilyn jaksan tässä kunnossa, mutta vauhtia käydään ottamassa välillä sitten hytin sängystä.

Mietin myös sitä, että mitenhän se laivapahoinvointi, tuleeko se nyt ollenkaan, kun toinen korva on niin tukossa eli kuuro? Että kun korvissahan ne tasapainoaistit ns. on, niin tuleeko reissulla nyt toisen korvan vuoksi  enemmän matkapahoinvointia vai vähemmän? Eli onko tämä korvan tukkous nyt sitten etu?

Sitten mietin sellaista, kun siellä risteilyn mediatilaisuudessa on varmasti mahdollisuus päästä itse Lauri Tähkänkin kanssa valokuvaan ja jos sitten satunkin juuri kuuron korvani kanssa osumaan Lauri Tähkän vasemmalle puolelle ja en kuule mitä oleellista Tähkis sanoo ja sitten tulee kiusaannuttava tilanne.

Sitten mietin sellaista, kun olen tuohon korvapahalaiseen laittanut kahtena iltana Ceridal-öljyä, jotta se tukko sieltä irtaantuisi, niin jos se sattuukin irtoamaan siellä mediatilaisuudessa ja sitten se tukko on siinä omalla olkapäällä ja sitten vasta on tavattoman kiusaannuttavaa siinä kaikilla, kun kukaan ei ole muka näkevinään sitä karmaisevan ällöttävää tukkoa.
Mietin sitten tukoksen hyviäkin puolia, että jos nukun kuulevan korvan olevan pää tyynyn puolella, niin eipä sitten häiritse yöunta ne laivalla muut hilluvat risteilijät, että on tuosta korvatukoksesta hyötyäkin tässä näin ja kovasti.

Muistin sitten vielä murehtia, että mitäs jos huudan kovin kovaa sitten Tähkälle ym. kun en kuule mitään ja ties vaikka haluaisivat sitten palkata siltä istumalta taustalaulajaksi näin kovaäänisen muijaleksen, niin miten perheellisellä se rankka keikkatyö sitten oikein ottaa sujuakseen.

Tuli vielä murehdittua, että pitäisikö ajaa säärikarvat vai ei, kun en flunssalta jaksaisi näitä ylimääräisiä ponnistuksia millään. Jos laivalla tulisi jokin hätätilanne ja olisin sitten siinä yöpuvussa miesten säärineni. Tämä ajatus kimposi entisestä työkaveristani, joka hämmästeli, kun en pitsikalsongeista perusta, että mitäs jos sattuisi joku onnettomuus ja vietäisiin sairaalaan ja olisi kamalat repelaiset kalsongit jalassa. Tälläisen murheen siemenen se työkamu sitten meni ja istutti mieleeni, että aina pitäisi onnettomuuden varalta olla tiptop.

Vallan kamalasti tuli etukäteismurehdittua näitä rituaaleja mitä tulisi ennen matkaa suorittaa ja kun vielä pitää niin kovin paljon pakata mukaan lääkkeitä ym. kun ei koskaan tiedä mikä sairaus reissulla juuri sattuu yllättämään.

Ehkä kuitenkin yritän tuolla painesuihkulla tuota korvaa huljuttaa, olisi niin valtavan paljon vähemmän stressiä, jos olisi kuuleva korva, eikä tarvisi pelätä reissulla koko ajan, että milloin se pesä sieltä korvasta ulos luikahtaa. 

On pieniä murheita, on isoja murheita ja minuutissakin ehtii nainen paljon näitä asioita pyöritellä. Nyt huljuttelemaan korvaa ja hitaasti valmistautumaan kohti laivareissua, hitaasti siksi, ettei soijaa pukkaa. Tämäkin pitää miettiä. Lisäksi lähtö ei saa olla heti hiustenföönauksen jälkeen, sillä föönaus on nykyään mummotautiselle, vähän kuin olisi saunassa käynyt, eli sen kuumottelun tulee saada laskeutua, ennen kuin tässä minnekään ihmisten ilmoille lähdetään. 

Miten teillä, murehditteko välillä pieniä, olisiko jakaa jokin turhin murhe? Ihanaa, ihanaa päivää kaikille, terkuin mömmökorva. <3




55 thoughts on “Koiralenkillä ajateltua”

  • Ihanaa pähkäilyä Tiia, tuota se on naisen elo. Miun ja ystävättären lempilausahdus on " kuha ei mitään sattuisi" Mukavaa risteilyä, Tähkä on mahtava esiintyjä👍E.H

  • Se pieni oma arjen murhe voikin olla iso juttu, kyllähän päivään mahtuu aina kaikkea ja toki saa murehtia, kunhan ei liian kauan….Tuo on muuten hauska juttu, että kun lähtee jonnekin, niin sitä miettii, että rintsikat mätsää pikkareihin,jos jotakin ikävää tapahtuisi ja sitä joutuisi vähäpukeisena sairaalan sänkyyn. Ehkä tuo on sitä maailman vähäpätöisintä märehdintää, hih! Ihanaa, ihanaa reissua, olisinpa päässyt mukaan. Nauttikaa ja Laurille terkkui!

    • Hih silloin nuorena nauroin työkamulle, että ihan hullua noin ajatella, mutta siitä se siemen jäi sitten itämään. Mulla ei tosin vieläkään mitkään alkkarit mitenkään mätsää keskenään. 😉 Kiitos ihanuus ja kivaa viikonloppua <3

  • Tutun kuuloista 😀 Mietin aina just tota, että hitsiläinen, jos joudun onnettomuuteen ja ensiapuun, niin elvyttäjät haavoittuu mun terävistä ja pitkistä säärikarvoista ja kainalokarvoista. Ja sitten mietin aina etukäteen ihan hirveästi kaikkia mahdollisia ja mahdottomia käänteitä, mitä voisi tapahtua, ja sitten oonkin jo eksyksissä kaikkien skenaarioiden kanssa….. arrrgh! 😀

    Mutta siis Lauri Tähkä! Vautsi <3 Ihanaa reissua ja älähän murehdi liikaa!

  • Voi Samua, ihanan aamuväsyn näköinen <3

    Monta kertaa mietin, etten johonkin haluaisi lähteä kun en ehkä tunne ketään tai en vain jaksaisi edes lähteä kyläilemään tai ystävien kanssa syömään. Useimmiten kuitenkin on todella kivaa kun jaksaa lähteä ja unohtaa väsymyksensä, ystäviä ei edes tulisi koskaan nähtyä, jos odottaisi ettei ole yhtään väsynyt… isommissa tilaisuuksissa on miltei aina jotain tuttuja joiden seuraan voi hakeutua enkä edes yleensä mokaa itseäni pahasti (tänään oin tosin hilkulla lorauttaa ison maitokannullisen, mutta viime tingassa sain käännettyä sen taas pystyasentoon.) Tsemppiä siis, hyvin kaikki menee. Säärikarvatkin voi ajella suihkussa samalla vaikka kun hoitoaine vaikuttaa.

    • Sama täällä ja aina ne kohtaamiset piristää ja blogitapahtumissakin aina löytyy jotain tuttuja. <3 Hih jätin ajelematta, nyt ei vaan millään jaksanut. Terkkuja hytistä makoilemasta ja ihanaa viikonloppua Tuuli ja voihan maitokannu sentään. <3

  • Ihania pohdintoja! Noista alusvaatteista sen verran opin viime kesänä, kun tämää outo harvinainen ihosairaus puhkesi ja sairaalassa ottivat ihottumasta valokuvia opetusmateriaaliksi. Olin alushoususillani ja tajusin että housujen vasemmalla puolella oli kuminauhaa irronut ja se roikkui kun liaani reittä pitkin 🙂 Vaivihkaa koitin kuminauhaa tunkea housuun ennen kun salamavalo alkoi räiskyä. Sen jälkeen pohdin, että hankinko pitsipöksyt laukkuun 😀 Mutta elä huoli, kaikki menee hienosti!
    Ihanaa risteilyä!

    • Voihh apua, tuo on just se skenaario mitä pelkää tapahtuvaksi ja sitten se aikuisten oikeasti tapahtuu Voi sua. <3 Oot paras, kiitos kun kerroit ja vertaistuki auttaa. On ekalla työviikolla ollut hame sukkisten sisällä kokonaan ja mun jättikalsarit vaan paistoi sieltä, eivät olleet mitkään pitsikkäät. 🙂

      Kiitos ja ihanaa viikkistä <3

  • Hurjaa että korva on noin pahasti tukossa. En ole koskaan kuullut moisesta. Ei niin pientä asiaa, joka ei olisi naisen mielestä jopa pohdittavakin. Onko sinun pakko mennä sinne risteilylle sairaana? Taidat olla välillä liian kova tekemään. Luterilainen työn etiikka ja velvollisuudentunto. Tsemppiä ja voimia matkaan. Ota kuuma rommitoti siellä reissun päällä. Jospa se edes vähän buustaisi.

    • Oi etkö, omalla miehelläkin usein näin tukossa. Kävi seuraavaa, oli todella paha korvatulehdus aikoinaan, lensin Latviaan ja tärykalvo jotenkin koko hommassa arpeutui ja oikeasta korvasta tuli sellainen akilleen kantapää, heikko korva, joka menee etenkin flunssassa ja muutenkin niin tukkoon, ettei kuule mitään Miehellä oli taas Kreikan matkalla koko viikon ja se on tosi kurja tunne.

      Ai niin unohtanut ottaa sen rommitotin, mutta otan pari litraa cocista, auttaaks se.

      Ihanaa viikonloppua Marja <3

  • Pikaista paranemista ja mukavaa risteilyä! Jos kannan huolta mielestäni pienestä asiasta, huokaan pian onnellisena. Sehän vain todistaa, ettei juuri tuolla hetkellä ole kovin isoja murheita Yhdyn Marjaan; ota todellakin se rommitoti!

    • Viisaasti sanottu, kun on jättimäisiä murheita, eipä ole aikaa näin hömelöitä mietiskellä.

      Ihanaa viikonloppua ja voi harmi, kun unohdin sen rommitotin.

  • Kurjasta vaivasta olet saanut tehtyä ihanan postauksen. Toivottavasti et loukkaannu, mutta hihitin ihan ääneen noita pohdintoja. Kyllä toisinaan saa aikamoisia pohdintoja aikaan ❤ Mukavaa reissua!

    • Kuulin kyllä kun Lake sanoi meille "moi" ja mietti mitä jälkkäriä ottaa ja ei ottanut mitään. 😉 Haleja ja kivaa viikonloppua Outi <3

  • Voi että:) Mäkin aina mietin ennen tärkeitä juttuja/tapahtumia/tapaamisia kaikki mahdolliset moka-skenaariot, joita vaan vois mun eteen tulla varsinkin, jos joutuu tapaamaan joitakin "tärkeitä" ihmisiä. No, onneksi ne "tärkeät" ihmiset on yleensä aika tavallisia ja mutkattomia, itse sitä vaan on kuin seipään niellyt ja ihan änkkänä;)
    Parenemista ja voimia sinulle, Tiia<3

  • Ihana tuo eka kuva!

    Mukavia pähkäilyjä. Mukavaa risteilyä ja jos et kuule mitä Lauri sanoo, niin voit käyttää Mummini repliikkiä: "Miul on nyt tää kuulevakorva tääl toisella puolella!" 🙂 <3

  • Ei saisi nauraa, mutta oli pakko vähän nauraa. Ihania murehtimisia. Korvatukko oli ehdottomasti paras. Olisipa hienoa, jos tukko tippuisi korvasta kesken hienon tilaisuuden 😀 Itse en enää kauheasti asioita murehdi, paitsi, jos on liikaa aikaa, niin silloin mielikuvitus laukkaa oikien kunnolla.
    Ja tuo föönaus ja mummotauti on totta. Joka aamu tuskailen, kun soijaa pukkaa pitkin kasvoja hiusten muotoilun jälkeen (kiitos jollekin ihanalle hienosta blogivoitosta).
    Kivaa risteilyä <3

    • Niin sellainen kauhea ruskea pesätukko, ai kauhistus Mutta eipä ole tippunut, hih ja huh. .)

      Föönaus on meille mummotautisille kovaa hommaaa, joutuu sen jälkkeen joskus menemään vallan uusiksi suihkuun, eikä mitään saunaa tässä enää tarvita, kun on omasta takaa jo. 🙂

      Kiitos kovasti ja ole hyvä Mannilainen <3

  • Sehän se on tosiaan kovaäänisillä muijaleksilla koko ajan pikku pelko persiissä (vai pitäiskö sanoa korvassa?), että tosiaan päätyy taustalaulajaksi Tähkikselle 😀 :D: D. Mutta siitä varmaan maksettais kumminkin kelpo palkkaa, jolla vois sitten ostaa sen verran Ceridaalia, että siinä ei enää pikku tukokset tunnu :D.

    Naurattavan (joka on ihan eri asia kuin naurettavan) ihania mielikuvia 😀

    Toivottelen sulle ihanaa reissua, jossa kuulet vaan sulosointuja ja olet kuuro kaikelle älämölölle <3

    • Hih tälläinen pieni pelko alkoi vallan sydämessä hakkaamaan, kun Late sanoi tädeille "moi". hui kauhistus, taisin katsoa kenkiini. iiks. 🙂

      Ceridalia laitettu ja laitoin suihkun paineen ihan täysillä ja se tukko lähti, ei tarvi mennä terveyskeskukseen, kuten aiemmin olen tehnyt ja tämä oli oman tukkokorvamieheni neuvo.

      Kiitos ihana Annukka ja mukavaa viikonloppua <3

  • Vitsit, että sitä tuleekin turhia mietittyä, kuten itse tuohon syyllistyin taannoin matkalle lähtiessäni. Sain sellaiset stressit, ettei meinannut unikaan tulla moneen yöhön!
    Mutta ihanat on sun jutut ja niitä lukiessa kikatin vedet silmissä, itsekin flunssan kourissa kun makoilen. Tsemppiä ja toivottavasti otit sitä totia:)

  • Oi mitä ihania ajatuksia. Pitääkin joskus oikein pistää ylös näitä levottomia "vähän sitä ja tätä" koska koiralenkillä nimenomaan tulee pohdittua kaikkea elämää syvempää!

    Toipumista kovasti, toivottavasti jaksat hyvin! Hauskaa reissua!

    • Lenkillä, suihkussa ja yön pikkutunneilla ei ajatuksissa aina ole päätä eikä häntää.

      Kiitos niin paljon ja lepään täällä nyt hytissä <3

      Ihanaa vikkistä <3

  • Minä täällä hihittelin lukiessa ja kaikella rakkaudella sen tein..niinkuin varmasti arvasitkin:)♥ Ihmisen mielikuvitus kun on siitä hauska asia, että se lukiessa värittää silmiensä eteen lukemansa ja ne kuvat oli kyllä päivän piristys!:) Oikein ihanaa reissua!♥

  • Pienet murheet ne tuntuu suurilta, ainakin yön tunteina kun herää ja alkaa jauhamaan p…..☺

    Kuudes aisti päälle ja täältä puhaltelen paranemisia ♥♥

  • Mukavaa risteilyä ja pikaista paranemista, harmi kun et päässyt huilimaan ja tervehtymään sängyn pohjalla kunnolla. Mutta ymmärrän kyllä että Lauria on pakko mennä halaamaan!

    • Juu ja kyllä Lauria on nähty nyt läheltä ja kaukaa, mutta ei älytty riittävän ajoissa pyytää yhteiskuvaa, joten toivotaan, että tänään nähdään vaikka jossain kulmassa late. <3

      Ihanaa viikonloppua <3

  • Upeaa risteilyä! Eiköhän se korvatukko jää sinne laivalle ja olet joka tapauksessa hyvin varustautunut reissuun, joten ei hätiä mitiä 😉 Nauti hienosta iskelmä-seurasta ja ole oma ihana itsesi 🙂
    Mukavaa viikonloppua!
    Terveisin, Johanna

    • Kiitos niin paljon Johanna ja sain korvatukon kotona suihkun paineella pois, muuten on pää kyllä ihan täynnä räkää. Ihanaa viikonloppua sinne <3

  • Aamun piristys tämä postaus! Niin ihania asioita olet siellä pohdiskellut ja niin kovin tutun kuuloisiakin. 😉 Siksi kai miehillä (ainakin omallani) on toisinaan vaikeuksia pysyä ajatuksenjuoksuissani kärryillä – ne kun tahtovat olla kovin lennokkaita ja totta puhuen vähän turhanpäiväisiäkin ainakin näin jälkikäteen ajateltuani. 😅

    Mukavaa reissua sinulle silti kaikista 'kriiseistä' huolimatta! 💛

    • Juu jos näitä miehelle alkaa avaamaan, niin ovat ihan pihalla, mutta eiköhän heillä omat pään surraukset ole mietteissä ajoittain, saattavat olla kenties enemmän suoraviivaisempia tosin .

      Ihanaa viikonloppua ja kiitos Kaaru <3

  • Voi Tiia kun sie oot niin ❤️
    Tiedän ton korva tunteen ja mulla Hannan oli tulehdus yhtä aikaa molemmissa korvissa eli en kuullut moneen viikkoon juuri mitään. Töissä sain huvittavia tilanteita aikaiseksi kun kollegat puhuivat minulle enkä minä reagoinut mitenkään, no miten olisin voinut kun en kuullut. Työpaikan kesäjuhlilla oli Lauri Tähkä ja siellä sit toinen korva aukesi hetkeksi lukostaan, vitsi miten mahtava tunnelma kun vihdoin kuuli jotain. Tsemppiä muru

    • Voih eih molemmissa korvissa ja sitähän on sitten ihan kuuro <3 Hih Tähkä se sitten aukaisi korvalukon hetkeksi, aika mieletöntä. <3

      Kiitos niin paljon ihanuus ja mukavaa sunnuntaita <3

  • Eipä hätiä Tiia..erään kerran kun tulin laivan vessasta muuten freesinä halterneck-mekossani ja korkkareissani..kuinka ollakaan vessapaperin pala lepatti kengänkoron alla😂eipä mitiä, potkaisin paåerin pois ja taas mentiin😉. Ja joku kerta kun töihin oli tulissa vierailevia tähtiä mulla roikkui vessapaperisuikero työtakin helmassa..onneksi työkaveri huomasi ajoissa. Sain aikamoisen nauruhepulin kyllä mutta vieraat tuli kahvitettua kuitenkin kunnialla. Jostain syystä tarkistan joka vessareissu roikkuuko jostain jotain😁

    • Hihii tuttua tuo vessapaperi, se on sellainen pirulainen, joka roikkuu milloin pöksyistä, milloin kengistä, niin ohutta ja keveää, että suorastaan mahotonta huomata. 🙂

      Hih se on nykään aina pakko tarkistaa, mutta toisaalta aina ei muista. Ihana sinä, mukavaa sunnuntaita Ansku <3

Vastaa käyttäjälle Rva Kepponen Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Protected with IP Blacklist CloudIP Blacklist Cloud