Ootsä ihan kypsä muhun?

Ootsä ihan kypsä muhun?
Tänä aamuna silmät sikkaralla, vastenmielisesti vastustaen heräämistä aamuun, löntystin hiukset pystyssä keittiöön. Päällä oli yön pikkutunneilla päälle vedetty Tubecon huppari väärinpäin yllä, koossa XXL, iso isompi isoin ja joku tarralappunenkin nökötti hupparissa keskellä navan kohtaa, koska hupparia ei ollut vielä pesty kertaakaan ja änkevät mitä lie tarroja vaatteiden sisuspuolelle. 

Silmät eivät olleet vielä kunnolla auenneet ja jotenkin tunsin myrkyn jylläävän sisuksissani. Alkuviikon ällö flunssa oli taas palannut, sitä en ottanut kiitollisena vastaan, sillä jouduin perumaan kaikki loppuviikon menot. 

Siinä sitten töröttäessäni keittiössä hiukset kohti kattoa pystyssä ja vailla hymyn häivääkään, vielä puoliunessa, lapatessa kahvia kahvikoneesen, näin mieheni katseen. Katse ei ollut lainkaan ylenkatsova, pikemminkin lempeä, mutta silti jostain kumman syystä suustani pääsi ulos kysymys ”ootsä ihan kypsä muhun?” Mies siihen vähän ihmetellen vastasi, no en nyt mitenkään ole ja kohotteli kulmakarvoja hämmästyneesti, että mistä sillä vaimolla taas tuulee, että tää on taas tätä, näitä vaimon mielen ailahteluja. 

Kyllähän mies jo minut tuntee, en ole aamu, enkä iltaihminen, olen päiväihminen. Saman näyn on nähnyt jo tuhansia kertoja ja päivien vieriessä, joka aamu tietenkin vielä vähän lahomman entisestä. Jokainen teistä myös siellä tietää jo, mihin tämä teksti on kulkemassa ja mistä kovin monet tietämättömät riidatkin saavat alkunsa, erityisesti parisuhteen alkuvaiheessa

Kun itsellä on huono olla tai huono päivä tahi aamu, sitä peilaa omat tuntemuksensa toiseen. Tilannehan oikeasti oli tänä aamuna niin, että minä itse olin ihan mahdottoman tympääntynyt omaan väsyneeseen aamunaamaani, flunssaiseen oloon, piti vielä jostain syystä Osku-kissankin viiden aikaan aamulla aloittaa päänahan tamppaaminen tassuilla ja hiusteni imeminen, mistä Oskullakin nyt tuulee?

Kieritin siten omat huonot fiilikseni mieheeni, näin itse itseni Halloween naamana, norsun peffana ja oletin, että mieheni näkee myöskin, vaikka samalla zombielärvillä olen miehellä näyttäytynyt jo vuosia, ei mitään uutta sillä saralla.

Autolla tytärtä kouluun viedessä mietin, miten helposti ihminen saattaakin syyttää toista omista huonoista ajatuksista, tuntemuksista, tästä niin monet parisuhderiidatkin saavat alkunsa, syytöksistä, kun tulisi pikemminkin katsoa itseään peiliin, hei Tiia mikä tänään oikein mättää. 

Jutun opetus itselle oli se, ennen kuin oletat toisesta mitään tai luulet tietäväsi hänen huulipielien asennosta mitä hän ajattelee ja vieläpä sinusta, vedäpä happea ja laske kolmeen, ennen kuin lasket syytöksen ulos. Olisiko se vika kuitenkin minussa itsessä, eikä siinä toisessa. 

Tänään on ollut hapan päivä, marttyyrinä siitä, että keho päätti toisin, että nyt pitää himmata, vaikka mieli ei haluaisi. Tämä on niitä päiviä, että ottaa pattiin itsessä kaikki eli täydellinen alusta, syyttää sitä toista, omaa rakasta kaikesta. Mutta enpä aio syyttää vaan suukottaa moiskauttaa, kun kohta tulee töistä ja sanoa, sinä olet ihana ja nielaista henkäisen sisään jatkolauseen, ”minä tässä olen vaan kamala” ja jätän sen sanomatta. Hyvä ettei rumenna toista, mutta ei kannata rumentaa myöskään itseään, ihan turhaa ajanhukkaa moinen.

Nautitaan siis perjantaista, kellä flunssa kellä ei ja ollaan vaikka katsomatta peiliin,  jos kerran siellä katsoo takaisin oikea punanenuinen räkäpää. 🙂

Miten siellä, tuleeko joskus syytettyä toista, kun itsellä on kurja olla ja purkamalla läheisiin. Miten pyytää anteeksi, miten tilanteen saa laukaistua tai suhtautuuko toinen vaan lempeästi olankohautuksella, että vaimolla nyt sattuu tänään vaan olemaan sellainen päivä, tuleeko näille asioilla jopa naurettua?

 Sydämellistä viikonloppua kaikille. <3


Loppuhuomautus, naama on näppyjä täynnä, koska lopetin minipilsut, ajattelin jos en vaikka enää edes tarvitse niitä, tietyt toiminnot ovat vissiinkin lakanneet ja söin myös 500g Tobleronen kahdessa päivässä, silläkin saattaa olla osuutta asiaan… himputin Tukhoman-reissu…


52 thoughts on “Ootsä ihan kypsä muhun?”

  • Kuulostaa ihan naisen elämältä 😀 Kyllähän se kiukku tulee lähimpää(ii)n purettua ja usein siinä tulilinjalla on se oma mies. Mä kyllä pyydän yhtä nopeaan anteeksi kun ole ärähtänytkin ja mies osaa ottaa lunkisti. Mitä vanhemmaksi oon tullut, sen helpommin pyydän anteeksi ja ymmärrän myös itseäni ♥ Pstt.toblerone on ihan parasta ja nyt kun muistutit, mulla on yksi vielä laatikossa…eikun sinne 😉

    • Ihan sama juttu ja aika harvoin täällä varsinkaan enää riidellään, mutta joskus omaa väsymystä tulee sanottua toisella inhalla äänensävyllä ja se ei ole kivaa.

      Ollapa Toblerone. 😉

      Ihanaa sunnuntaita Maiccu <3

  • Ihan normaalia tuo on, jos ei pysähdy miettimään, että sijoittaa toisen suuhun sanoja ja mieleen ajatuksia, joita oikeasti itse ajattelee itsestään. Nuorena se meni vielä niin, että ajatteli kaikkien muiden olevan tympääntyneitä itseen, kun itse oli. Ikä tuo armollisuutta itseä ja muita kohtaan. Nopeasti kiihtyvänä lepynkin nopeasti. Anteeksi joutuu pyytämään tämän tästä. Ja onneksi myös saa. Pikaista paranemista sinulle.

    • Nuorena herkemmin tutkaimet oli ojossa, mistä lie mielenliikutuksista, että ai toi ei tykkääkään. Näin aikuisena paljon harvemmin. Olen vähän sellainen, että luotan intuitioon ja ilmeiden tulkitsemiseen vähän liikaakiin, mutta tällä kertaa ei ollut edes ilmettä mitä tulkita, oli vaan oma paha aamu. 😉

      Anteeksi on yksi maailman kauneimmista sanoista, harjoitetaan sitä.

      Kiitos kovasti Kirsti ja ihanaa päivää <3

  • Tiia, mulla on vielä puolkas omasta Fazerin Sinisestä hasselpähkinällä jääkaapissa. Tämä taitaa olla just sopiva ilta sille, sillä huomenna on muita herkkuja.

    No, mä vähän ajattelin ääneen, että mitä R. nyt on niinn uuupuneen oloinen kun klo 17 ja meillä oli 'kultainen teehetkemme'. Hän siihen, että 'tajuutko ollenkaan montako kuvaa olen arvon daamista tänään ottanut ja sen jälkeen imuroin koko talon ja kävin tekemässä muutamat talvituet puille ja sitten…'No onneksi ruoka oli sentään mun eilen tekemää hyvää kanapataa:) Enhän se ollut minä, joka ilmoitti suureen ääneen 47 liike-elämävuoden jälkeen: 'Rakas, nyt sun ei tarvitse enää ikinä imuroida!' Vähän tänään yritin Gladella kiillotella pöytiä, mutta blogi ja haravointi veivät oikeesti koko päiväni.

    Apua!, ei kai uusi Slaughter…En muista mitään Hyvää tytärtä.

    Mukavaa viikonloppua Tiia<3

    • Hasselpähkinällä on just paras ja täällä on niitä kaksi uijui.

      Hihi taisi R:ltä olla aavistukseen suuri lupaus tuo imurointi ihan kaikille elämän päiville, etenkin kun laittanut talvituet puille ja kuvannut rouhaa, hih ihana.

      Juu uusi Slaughter voihan apuva, taisin saada sen noin kiitolaukkaa osittain myös tuon mukin vuoksi, niin kivasti tehty Harper Collinsilta. Ei tullut siis postitse, vaan ylläri odotti Akateemisessa.

      Ihanaa sunnuntaita Leena <3

  • Sä oot kyllä ihana <3 Ainahan sitä tule tiuskittua sille rakkaimmalle eli ukkelille. Minäkin täällä kärvistelen flunssan kourissa. Mies keksi minulle hellittelynimeksi Räkäliini 🙂
    Rentoa viikonloppua <3

    • Miten tää flunssa ei ikinä lopu, ei olisi pitänyt puolikuntoisena lähteä seikkailemaan Helsinkiin torstaina, olen saanut katua katkerasti.

      Parane pian ihana Outi <3

  • Voi sinua ressua! Ihan kuin meikäläisen elämästä. Yritän ottaa neuvoistasi vaarin ja kääntää ajatuksen niin, ettei vika kenties aina olekaan siinä toisessa, vaan syytä on kenties ihan omassa itsessäni.
    Ja tuo vihoviimeinen flunssa. Sen takia itseltäni peruuntui tällä viikolla keskiviikon ja perjantain teatterit sekä torstain ravintolaillallinen pikkuveljeni kanssa. On kyllä harmittanut, mutta olen yrittänyt ajatella, että nyt minua yritetään hieman himmata näiden menojen kanssa, jotta ottaisin aikaa itselleni ja saisin itseni kuntoon.
    Toivottavasti sinulle ei käy niin kuin eräälle täällä ruudun toisella puolella, että kivasti jotkin jutut loppuivat, kunnes yhtäkkiä puolen vuoden kuluttua tulee puolen vuoden edestä. Ja olo on kuin pahimpina teinivuosina. 😀
    Kivaa viikonloppua sinulle joka tapauksessa <3

    • Kävin lukemassa uskomattoman postauksesi, voi elämän kevät onpahan ollut sinulla flunssan alku ja päivä. Juu kadun niin paljon, että lähdin torstaina heilumaan Helsinkiin puolikuntoisena tai luullen, että on parempaan päin. Olo sitten paheni kummasti ja tänään pitäisi mennä perheen kanssa sirkukseen ja ihan raatona täällä.

      Pikaista paranemista sinne ja peukut pystyyn tuon alimman asian kanssa, ettei niitä hommeleita enää koskaan tule.

      <3

    • Toivottavasti sirkusilta oli hieno. Itse ainakin olen pitänyt Sirkus Finlandian esityksistä todella paljon. Laadukkaita ja mahtavia.

      Piti muuten mainita tuossa aiemmassa viestissä, että Osku saattoi tulla hoitamaan sinua yöllä. Jotkut kissat ovat niin herkkävaistoisia, että yrittävät hoitaa sairasta perheenjäsentä. Meidän kissa ei näihin kuulu. Päinvastoin. Kun flunssa oli pahimmillaan, niin vältteli kosketustani. 🙂

    • Sirkus oli ihan mahtava ja jaksoinkin hyvin, saatiin autokin ihan viereen parkkiin, niin kunhan vaan istua törötin. 🙂 Tästä se flunssa varmaan taittaa nyt parempaan ja mahtavaa kuulla, että sielläkin. Mieleni seikkailee jo toisen postauksen sinun kommentissa. 🙂 Kivaa teatteria siis <3, ihanaa että nyt pääset.

      Oih totta, meidän Osku on muuten kova hoivaamaan, peitti aina Onnin hiekkalootikon jätökset ja oli se joka pesi aina Onnia. Mikiä ei tosin ole vielä pesaissut, nuolaissut vaan. Onpa suloinen ajatus, että Osku hoivasi flunssaista minää. I H A N A <3 ja enpä tullut ajatelleeksi. 🙂

      Hyviä unia <3

  • Oot kyllä niin ykköspakkaus!!♥ Tykkään ihan julmetusti näistä sun postauksista,ovat niin aitoja ja elämän makuisia:)♥ Harmi että tuo lenssu pahus iski, toivottavasti paranet pian…Kyllä sitä välillä suorastaan hävettää se oma käytös kun tulee purettua sitä ikävää oloa tuohon mies parkaan..on näiden vuosien aikana kyllä tottunut minun "purkauksiin" ja osaa vetää välillä niin oikeista naruista…siihenpä ne purkaukset sitten päättyykin:) Ihanaa viikonloppua sinne teille!♥

    • Ooh Päde kiitos niin paljon kauniista sanoista, arvaas vaan kuinka paljon lämmittää flunssaista täällä. <3 Juu hitsin lenssu ja pakko vaan tänään raijautua perheen kanssa sirkukseen, huh.

      Ihanaa, jos mies ymmärtää, että meillä naisilla on hieman välillä kummallisia oikkuja, ei ne ole sen vakavempia.

      Ihanaa sunnuntaita Päde <3

  • Voi sua… kuulostaa kyllä tutulta!
    – Hymy huulille ja ISO halaus täältä <3 Nautitaan viikonlopusta ja toivotaan, että flunssa hellittää <3

  • Loistoteksti ja ihana sinä! Ja toi oli hienosti sanottu: "Hyvä ettei rumenna toista, mutta ei kannata rumentaa myöskään itseään, ihan turhaa ajanhukkaa moinen."

    Ihanaa viikonloppua muru!

    • Niin usein tulee juuri rumennettua itseään, siitä yritän ja yritän päästä pois. Ihanaa viikkistä Taru ihanuuspakkaus <3

  • Voi, tiedän niin tuon sun tunteen. Itsellä noita epävarmuus fiiliksiä tulee tuon tuostakin ja sen vuoksi haluankin aloittaa sen terapian että saan itselleni varmuutta olla rakastettu.

    • Nanni olet ihana ja ehdottomasti ja varmasti terapiasta on apua, hyvä että haet apua, sillä jokainen ansaitsee ihan itse tuntea olevansa tärkeä, hyvä ja rakastettu <3 Vaikka kuinka rakastettaisiin, jos omalla itsellä on epävarmuuksia, niin mikään maailmankaan tunne ei välttämättä täytä sitä epävarmuutta.

      Ihanaa sunnuntaita <3

  • Ei auta kun pyytää kauniisti anteeksi. Hali ja pusu toimivat hyvin täällä. Vain tulevaisuuteen voi vaikuttaa, mennyt on mennyttä. Ihanaa viikknloppua Tiia!

    • Anteeksi on yksi maailman kauneimpia sanoja, niin kuulla, kuin sanoa. <3

      Eletään tässä päivässä. <3

      Ihanaa sunnuntaita Kati <3

  • Toivotan parantavaa viikonloppua! Omien tunteiden projisointi toisiin on hyvin yleistä. Harva kuitenkaan tulee analysoineeksi ja tiedostaneeksi tilannetta. Kun itse huomaa asian on voittanut paljon. Hyvä Tiia, taas hieno postaus.

    • Ihan totta ja joskus tulee ylianalysoituakin liikaa, mietittyä, jos toisella on vaikka huono päivä tai muuta ajateltavaa, että tuliko itse tehtyä jotain väärin. Nähtyä mustaa siellä missä ei olekaan. Onneksi puhuminenkin on keksitty, kysymällä selviää paljon.

      Kiitos niin paljon Cheri ja ihanaa sunnuntaita teille, terkkuja Oskulta ja Mikiltä <3

  • Kiitos aitoudestasi ja vertaistuesta keski-ikäisen naisen elämässä. Olet upea suomalainen nainen, kirjoitat tärkeistä aiheista, aina ystävällisessä sävyssä. Et leiju blogitaivaan pilvissä vaan olet jotenkin kosketusetäisyydellä. Sen takia me lukijat täällä varmaan viihdytäänkin. Kiitos, Tiia!

    • Tiedätkö olin eilen ja myönnetään, vähän tänäänkin, herkkänä ja mieli maassa pöhkön flunssan takia, silloinhan kaikki tunteet korostuu ja luin tämän kommenttisi ja tuli niin syvän kiitollinen oli ja silmät vettyi liikutuksesta.

      Sen verran paljon on tullut anonyymienkin haukkuja, niin sitä joskus miettii, että miten te siellä näette minut ja nähdäänkö minun sydämeeni. Tästä tuli niin lämpöinen olo ja niin monen muunkin kommentista, että maailma on pullollaan hyviä ihmisiä, kuten sinä, jotka haluavat nähdäkin toisesta sen aidoimman.

      Kiitos niin paljon, pelastit kuules flunssaisen päivän. <3

      Mukavaa syksyn jatkoa, lämmöllä Tiia

    • Jetsulleen tuo, suhde peileihin ihmisten välillä, ota siitä nyt tolkkua, kun me ihmiset olemme vielä hyvin erilaisia. Puhumalla ja kuuntelemalla aidosti toista, pääsee pitkälle.

      Sydämellistä sunnuntaita Katja <3

  • Kiitos piristävistä iltapäivän nauruista ja vertaistuesta! Jokseenkin tutunkuuloista, kyllä tulee ainakin väsyneenä itsekin räjähdettyä ennen kuin edes miettii, onko sellaiseen aihetta. Rentoa lauantaita ja kivoja viboja sinne…ja tietty pikaista paranemista!

    • Juu se torstai oli virhe, vaikka tuhottoman hauskaa oli, olen saanut flunssasta tuta kaksinkerroin. 😉 No onpahan ollut aikaa sairastaa, paitsi että tänään pitäisi jaksaa mennä sirkukseen, uuh.

      Kiitos Heli kovasti ja ihanaa päivää <3

  • Ei moni nainen uskalla samanlaista aamu/flunssakuvaa laittaa muiden katseltavaksi, sulla hyvä itsevarmuus !

    • En siitä tiedä, mutta olen sinut virheitteni kanssa ja myös hyvien puolien kanssa, heh olen mitä olen. <3

      Kiitos Ulrika ja ihanaa sunnuntaita sinulle <3

  • Tuon oman räyhähenkipäivän jälkeen samaistun tähän niin!! =D
    Takuulla joku talouden feng shui vaan osuu väärään asentoon ja siinä sitä ollaan.

    Parempaa seuraavaa viikkoa!! =)

    • Hih näin se menee ja kenkkuna ei ole kiva olla. Onneksi täällä on nykyään jokaisella tilaa vetäytyä vaikka omaan rauhaansa, jos siltä tuntuu. Nuorempana ja suhteen alkuvaiheessa toisen olotilasta aina mietti, olenko itse tehnyt jotain väärin. Nyt ymmärtää paremmin, että kaikilla meillä on huonoja päiviä.

      Mukavaa sunnuntaita Vivi <3

  • Huonoina päivinä sitä tulkitsee toista ihan väärin ja se lisää sitä harmistusta, kun tajuaa sen. Pitäis vaan koittaa sillon olla armollinen ittelle ja muistaa, että tää on nyt vaan tää hetki/päivä, joka on huono, eikä se kestä loputtomiin. Ja pitäis muistaa peilata se toistepäin. Jos miehellä on huono hetki/päivä, ni oonko ottamassa eroa heti hänestä ja pitämässä häntä maailman kamalimpana otuksena? En. Se on kumma tuo mieli, ku se tekee tommosia liikkuja ja saa tuntemaan ittensä kammottavaksi ja vääristelee kaiken.

    • Ihan just näin ja se vika on monesti ihan omassa itsessä. Niinpä niin, onneksi on jo iän tuomana ja vuosia mittarissa päästy siihen, että kummallakin on tilaa hengittää silloinkin, kun on paha päivä. Toinen osaa jopa lohduttaa. En tosiaan tiedä mistä tuo aamutöksäytykseni oikein edes tuli, mutta aika epäreilua toiselle. Kyllä siinä taas miehellä oli ihmettelimistä, että mikä ihmeen peikko sieltä makkarista kampesi.

      Ihanaa sunnuntaita LauraKatarooma <3

  • Aamulla jo tätä kommentoin, mutta kaikki hävisi johonkin ihmeen bittiavaruuteen! Samanlainen fiilis on usein, en ole liiemmin aamu- enkä iltaihminen. Väsyneenä sitä muka huomaa toisessa jotain närästystä vaikkei olekaan ja kun meillä asuu kaksi samanlaista niin avot kunnon riidankin saa hyvin aikaiseksi. Tuittu ja känkkäränkkä on huono yhdistalmä. Miten minä jotenkin luulen että tämä "minä olen huono tai ruma tai whatever" on enemmän vielä tyypillistä meidän suomalaisten mielenmaisemaa kuin muiden? Ja sitten me heijastetaan sitä negatiivisuutta ympärille… Toivottavasti flunssa paranee pian! Kyllä sekin vetää vähän maahan. Sitä näyttää olevan täällä ja siellä ja jo vähän jokapuolella. Pysyisi joku syksy vaikka kokonaan poissa!

    • Voi eihh tuo on niin ärsyttävää, kun kommentti katoaa.

      Hih sama täällä, päivällä kaikki hyvin, mutta aikaiset aamut ja myöhäiset illat ovat nihkeitä tai noh ehkä liioittelin, kaikki aamut ja kaikki illat ovat hieman nihkeitä ja kaipaan jo omaa tilaa.

      Suomalaista sielunmaisemaa tuo rumuuden ajattelu, siksi on ollut ihan voimaannuttavaa laittaa näitä karseitakin kuvia tänne, eli tyyliin olen mitä olen ja sinut sen kanssa. Oikein ihmettelen miten mies jaksaakin katsoa meikäläisen karseaa aamunaamaa, kun en ainakaan kestä itse sitä katsoa.

      Juu nyt on jo toinen flunssa ja sinullakin ollut jo poskiontelontulehdusta vaikka mitä, eihän sitä jaksa samalla lailla, kun ei ole energiat kunnossa.

      Ihanaa sunnuntaita Sari <3

  • Kyllä, tulee tiuskittua välillä harmillisen paljon omalle miehelle, varsinkin kuukautisten aikaan, kun kaikki ärsyttää. Aina päätän, että en enää valita ja huuda, mutta silti sitä tulee tehtyä. Molemmin puolista se tosin on, mutta omalla käytöksellä voisi varmasti vaikuttaa toisenkin käytökseen.

    • Kuukautiset ja pms on paha, silloin aina ja aina saatiin riita aikaiseksi. Ehkä nuo kuukautiset on täällä nyt taakse jäänyttä, ainakaan ei ole muutamaan viikkoon näkynyt, mutta kait tämä mummoilukin vetää mielen matalaksi. Ihan totta, jos toisella on huono päivä, mitä jos menis ja suukottaisi, eikä ottaisi hernettä nenuseen, voisi olla aikamoinen vaikutus.

      Ihanaa sunnuntaita ja zemppaillaan itsemme kanssa. <3

  • Yep! Tottakai tulee tiuskittua ja niin varmasti moni tekee! Siitä tulee kyllä tosi paha mieli, mutta minkäs teet! Kunhan muistaa pyytää anteeksi <3 <3

    Oikein rauhallista sunnuntaita Tiia <3

  • Voi sinä ihana ja aito Tiia. On niin mukava lukea sun juttuja. Niissä on sitä jotain, josta mina ja muutkin tykkää.
    Joskus tulee itteä mollattua ja napistua ulkonäköä ja muutakin, johon isäntä jaksaa aina sanoa, ei saa haukkua itseä ja sanoo et oon ihana. (höh, minäkö muka ihana)
    No se on tätä naisen kritiikkiä.
    Ihanaa sunnuntaita Tiia
    >Leena

    • Tuo keskustelu kuulostaa suoraan kuin meidän suusta. Voi miksi sitä ei osaa ottaa kehuja vastaan, vaan aina inttää vastaan, onhan se kurjaa kehujen antajallekin.

      Yritetään Leena yhdessä ja muista, sinä olet ihana <3

  • Voi miten ikävä juttu, että flunssa tuli takaisin :/ Sitä tuntuu nyt olevan liikkeellä ihan hirveästi. Parantava halaus sinulle Tiia ♥

  • Ihana kirjoitus, kuulostaa niin tutulta. Itseinhokkipäivinä sitä tosiaan purkaa omaa huonoaan toiseen. Onneksi puoliso yleensä ymmärtää asian todellisen puolen, eikä lähde mukaan noihin möksöttelyfiiliksiin. Ihanaa sunnuntaita!

    • Juu toista se oli nuorempana, kun kumpikin lähti aina soitellen sotaan toisen möksyfiiliksiin, nykýään kumpikin annamme toisillemme tilaa, kun on huono päivä

      Ihanaa iltaa Belladonna <3

  • Kuulostaa tutulta. Mulla oli vasta flunssa ja sitten tuli pahempana takaisin ja tiistaina Milanoon lähtö ja töissäkin piti jaksaa käydä ja ja ja..:D Mies sitten jäänyt vähämmälle huomiolle ,no onneksi hän antanut mulle tilaa ja levätä ja nyt olo alkaa olemaan sellainen että elämä alkaa voittamaan pikkuhiljaa 😀

    • Voihh eiihh Nina, toivottavasti olet tiistaina terve, kun lähdet Milanoon. Lentokoneessa muuten nuhaisena sattuu korviinkin niin maan vietävästi. Ihanaa kuulla, jos olo on parempaan suuntaan, tästä me taas uuteen nousuun. <3

      Mahtavaa reissua Nina ja kivaa uutta viikkoa <3

Vastaa käyttäjälle Heli-Hannele - Beach House Kitchen Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Protected with IP Blacklist CloudIP Blacklist Cloud