Yhdellä sanalla

Yhdellä sanalla



Löysin Satulinnan Tuijan blogista hauskan haasteen, joka kuvaa tämän hetkistä aivotilaani oikein jouhevasti eli siis aivot narikassa. 😉 Olen niin hirveä asioiden pyörittelijä ja kelailija ja tietenkin vielä yön pikkutunneilla, että aivot sanoo aina ”tuut tuut” vaan ja sitten tapahtuu sähläyksiä, poimit kirsikkatomaatin maasta ja kuuluu räkspoks ja sukkahousut suorastaa räjähtää halki. Tai kaupassa eilen suklaavanukkaat lenteli pitkin kaupan lattioita läjähtäen lattiaan aimo kasaksi. Tai tuo kissanhiekkaepisodi (selviää kuvin) miltei meinasi hetkellisesti viedä järjen ja piti oikein kuvat ottaa ja lähettää miehelle parin vahvemman sanan kera, että ”tsiisös tätä laiffii”. (Miksi mongerran jotain muka teinien kieltä,  se selviää postauksen lopusta)



Joten joskus ei vaan jaksa analysoida, vaikka se analysointikin tapahtuu koko ajan siellä taustalla, aivot eivät oikein koskaan lepää, vaan herkeämättä puuhaavat jotain. No mutta onneksi on aivosoluja, nekin saattavat jonain päivänä vielä pahasti sileytyä ja kutistua, suorastaan kaikota. Noh miten tästäkin tuli tälläinen tarina, kun piti läntätä vaan nuo yhden sanat kyssärit tähän, jeps aivoja käy taas syyttäminen, ne tahtoo jauhaa. 

No niin yhdellä sanalla tämän hetken fiilarit ja eilen ne ehkä tuon kissanhiekkaepisodin vuoksi, olisivat hetkellisesti olleet muuta, mutta nyt näin. 

1. Missä kännykkäsi on? Pöydällä

2. Puolisosi? Rakas



3. Hiuksesi? Karheat



4. Äitisi? Oulussa



5. Isäsi? Stadissa



6. Suosikkisi? Suklaa



7. Unesi viime yöltä? Kaaosmatkustaminen



8. Mielijuomasi? Latte



9. Unelmasi? Road trip



10. Missä huoneessa olet? Olohuoneessa



11. Harrastuksesi? Bloggaus



12. Pelkosi? Lapset


13. Missä haluat olla kuuden vuoden päästä? Elossa


14. Missä olit viime yönä? Nukkumassa

15. Jotain, mitä sinä et ole? Pystyynkuollut

16. Muffinsit? Porkkanatuorejuusto

17. Toivelistalla? Uusi-Seelanti

18. Paikka, jossa kasvoit? Töölö

19. Mitä teit viimeksi? Kuskasin

20. Mitä sinulla on ylläsi? HarryPotterhuppari

21. Televisiosi? Olohuoneissa

22. Lemmikkisi? Karvaisia

23. Ystäväsi? Aitoja

24. Elämäsi? Rauhaisaa

25. Mielialasi? Tyyni

26. Ikävöitkö jotakuta? Lapsia

27. Auto? Valkoinen

28. Jotain, mitä sinulla ei ole ylläsi? Rintsikoita

29. Lempikauppasi? Disney Store

30. Lempivärisi? Punainen

31. Milloin nauroit viimeksi? Aamulla

32. Milloin viimeksi itkit? Ööh

33. Kuka on tärkein läheisesi? Perhe

34. Paikka, johon menet uudelleen ja uudelleen? Lontoo

35. Henkilö, joka s-postittaa säännöllisesti? Monet

36. Lempiruokapaikka? Sushimestat
Pakko on sanoa, että asioiden kärki oli yhdellä sanalla joissain kohdin aavistuksen vaikeaa ja kaikkein vaikein vastattava oli kysymys 12. Pelkosi?, nimittäin miten kiteyttää yhdellä sanalla, että pelkään jatkuvasti, että perheenjäsenille tapahtuu jotain. Autuas on aamu, jolloin lähetän lapseni koulumatkalle pelkäämättä.


Tälläisillä fiilareilla yhdellä sanalla juuri nyt täällä. Tästä tuli samalla mieleen, kun meillä oli leffalähettiläiden pikkupirskeet tiistaina ja mukana menossa suomalaisia näyttelijöitäkin, wuhuu oli mahtavaa, niin Ville Tiihonen siinä meidän ottaessa ryhmäinstakuvaa totesi, että kuuli siellä meidän pirskeissä elämänsä ensimmäistä kertaa sanan ”häsä” (onkohan tuo muuten öökkösillä, ei hajuakaan, koska olen jo vähän pihalla tässä itsekin) nooh joka tapauksessa, asiasta syntyi keskustelu, kun kerroin, että lapseni kommunikoivat usein kirjaimilla, esim. j-kirjain tarkoittaa sanaa ”joo”. Minka Kuustonenkin oli äimänkäkenä tästä ja totesinkin, että kohta kuules teilläkään ei teattereissa ja elokuvissa enää ole vuorosanoja, vaan puhutte kirjaimin.  Todettiin kyllä, että hyvinhän asiat vielä on, kun lapsi sentään vastaa siihen whats up viestiin ja edes sillä j-kirjaimella. 

Kärjistettynä, kieli elää ja muuttuu koko ajan ja englannin kieli toki vahvemmin lisääntyy ensin puhekielen muodossa ja päätyen luonnollisesti tekstiinkin yhä enemmän. Mutta saattaisiko joku päivä jopa olla minimaalinen kieli, jolloin käytetään kirjaimia tai mahdollisimman typistettyjä sanoja? Siinäpä mielenkiintoinen näkökulma, mutta epäilen vahvasti. Niin kauan kuin ihmisellä on älliä, on keskustelu kaikkein rikastuttavinta ja vielä runsain, eikä suinkaan tyhjin sanankääntein. 

Tosin onhan se mahdollista, että tulevaisuuden aivomme käyttävät vaikka nystyröitään teleporttaamiseen muille planeetoilla ja puhuminen jää toissijaiseksi toiminnoksi tai jopa täysin turhaksi. En arvannut tätä postausta aloittaessani, että aivoni veivätkin avaruusmatkalle oman aivovoiman sähköenergian avulla vieraille planeetoille. Hmmm.. pitäisikö jotain troppia tähän ottaa, että aivoni voisivat joskus edes olla hiljaa, juuri tässä tilanteessa, eikä aina lentää lapasesta, kuten kissanhiekat, vanukkaat ja kirsikkatomaatit. Aivot on elin siinä missä horjuvat kädetkin, joten tokkopa ajatuksenjuoksun rauhoittumista kannattaa odotella. Eläköön aivot ja sanojen runsaus. 

Miten siellä, tuntuuko haasteelliselta vastailla näihin kysymyksiin yhdellä sanalla? Mitä olette mieltä kielen muutoksista, arkipäiväistyykö puhekieli liikaa, kaipaatteko teitittelyä, muodollisuutta? Tuntuuko vastaaminen yhdellä kirjaimella viesteihin teistä aivan absurdilta?

Oikein mukavaa torstaita kaikille. <3





60 thoughts on “Yhdellä sanalla”

  • Teinien äitinä yksi kirjaimiset vastaukset ovat tulleet tutuiksi 🙂
    Kamalana höpöttäjänä voisi yksi sanaisesti vastaaminen olla haastavaa.
    Ihanaa torstaita Tiia ❤️

  • Aikamoisia tilanteita sinulla. Kuvat puhuvat puolestaan. Ei ole helppoa olla asioita pohtiva ihminen. Itse en paljon pohdiskele, tohotan vaan. Kuten sanoit, vaikea oli vastata vain yhdellä sanalla. Puhekieli on nopeastikin muuttuvaa. Sen huomaa, kun elää lasten ja nuorten lähellä. Minua se ei haittaa. En kaipaa teitittelyä, mutta ei se haittaakaan. Mukavaa jatkoa torstai-päivään.

  • Tämä on kiva haaste. Olen muutamissa blogeissa näitä nähnytkin.
    Kivat vastaukset!❤️
    Minun lempikauppa voisi myös olla Disney store tai joulukauppa!😀
    Ei ole helppo vastata yhdellä sanalla.

    Ihanaa torstaita sinulle Tiia!❤️

  • Puhekielen yksinkertaistumisesta en ole kovin huolissani, mutta kirjoitetun kielen rappio näkyy jo nyt, jopa monilla aikuisilla. Se vähän surettaa.

    Häsän kirjoittaisin minäkin ääkkösillä, se kun on hashtagin lyhenne/suomennos.

    • Näin se kyllä on ja yhdyssanat ovat muodostuneet haasteelliseksi, koska englannin kieli on niin vahvasti mukana ja enkkua kun ei taas kirjoiteta yhteen…

      Kyllä sen on pakko olla häsä. <3

      Tänään nähdään jei <3

  • Tuttua tuo, että ajatukset matkustaa millon minnekin, milloin minkäkin innoittamana. Musta tuntuu välillä, etten selviä, ku maailma on niin täynnä mielenkiintoisia asioita ja haluaisin tietää kaikesta kaiken, heti.
    Ps: Pitääpä itekin vastata noihin kysymyksiin blogissa.

    • Ihan sama ja oikein täytyy rauhoittaa se kuohunta ajoittain. <3

      Kiva juttu jos teet tämän haasteen, on kiva haaste.

      Mukavaa viikonloppua <3

  • Yhdellä sanalla vastaaminen on oikeasti tosi haastavaa, voisi kokeilla itsekin tätä joku kerta. 🙂 Mukavaa päivää Tiia! <3

  • Kiva lukea sinunkin vastauksesi yhden sanan haasteeseen, jonka itsekin bongasin ja jonka kuitenkin jätin tekemättä; ellen nyt sitten uudelleen innostu.. Mutta päätin, koska olen postannut jo muutamia haasteita kun aloitin blogini kirjoittamisen, että taidan jättää tämän väliin vaikka kivalta haasteelta vaikuttaakin 🙂

  • Mukava oli lukea vastauksesi.Toivottavasti ei ikinä koskaan ole sellainen kieli, jossa käytetään vain kirjaimia tai minisanoja. Koska kieli on mielen kasvukärki. Kieli kuvastaa mieltä. Jos tämmöistä tapahtuisi plus avaruus mukaan, toivottavasti olen silloin jo kuollut.Koska rakastan liplattavaa, eläväistä kieltä. Pikku arjen kommelluksia sinulla. Ihanan pieniä, koska arki on parasta. Ymmärrän hyvin sinun tapaasi kelailla, liikutella, vetkutella asioita mielessäsi. Koska olen itse vähän samanlainen. Hetken rauha! Kiitos! Olet vahva ja heikko nainen. Niin kuin me kaikki. Tai ainakin melkein.

    • Niin hienosti kirjoitettu, kielenkäyttöä parhaimmillaan, sitä kärkeä. Kuin myös joka sana sinulle myös. ❤❤❤ Ihanaa viikkoa ❤

  • Sinä ja sun elämä <3…. ei tuu tylsää :). Kiva postaus ja hmmmm tuo kirjain kommunikointi ei onneks ollut vielä silloin kun tyttöni oli teini, silloin taisi kyllä tulla ne lyhenteet, OMG! Jes, meillä sama unelma, trip to New Zealand <3. Mukavaa loppuviikkoa, pusut.

  • Hih… yhdellä sanalla-postaus ja sulla taas niin ihania aatoksia monta rivillistä <3
    Tein tämän kans ja todellakin on vaikeaa kertoa asioita YHDELLÄ sanalla!
    – Onneks noi lapset vastaa ees "j"… ne on ainakin viel hengis (näin mä ain aattelen) 😀

    Mukavaa päivän jatkoa <3

  • Olipas kiva haaste, tuo yhdellä sanalla vastaaminen taitaa olla oikeasti vaikeaa, jos vaikka haluaisi perustella vastaustaan. Mukava postaus taas, ja noita teinien juttuja en tiennytkään, kun omat lapset ovat jo aikuisia. Kaikkea ne keksii 😀

  • En tiennyt mitä häsä tarkoittaa, mutta nyt tiedän, hih;)
    Ihana postaus. Yksillä sanoilla ei kyllä pitkälle pötkitä:)
    Kivaa iltaa Tiia<3

  • Ihana postaus♥ Kiva oli lukea sinun vastauksia..ei olekkaan niin helppo kun voi käyttää vain yhtä sanaa:) ja tuo pelko..se on meillä äideillä ja pysyy,ihan sama kuinka isoja ne lapset jo on♥ Teiniperheessä nuo lyhenteet on kyllä tuttuja..välillä vaan pitää kysyä että voisivatko vielä suomentaa, niitä uusia kun pukkaa koko ajan:) Mukavaa torstai-iltaa sinne♥

  • Kielen rikkauden rapautuminen rajoittaa monipolvista ajatuskulkua. Suruisaa… Kiva postaus, mutta yhdellä sanalla vaikeaa. Täydensin aina mielessäni omat vastaukseni. Iloista iltaa! Tuija

  • Hauska postaus!
    Teitittelystä…Tunnen itseni ikälopuksi jos minua teititellään. Joskus nimittäin jotkut nuoret asiakaspalvelijat teitittelevät. Mutta toisaalta, itsekin teitittelen vanhoja ihmisiä.
    Ei mitään hajua noista nuorten jutuista, ehkä parempi niin 😉
    Kivaa torstai-iltaa<3

  • Tämähän oli hauska haaste. Yritänkin nyt heti vastata tähän itsekin, koska en nyt jaksa kirjapostauksia, vaikka kirjoja olisi vino pino odottamassa.

    Kieli elää, enkä kaipaa muodollisuuksia, mutta nautin sanarikkaista keskusteluista. Itse en ehkä ymmärtäisi nuorisokieltä ollenkaan. Harmittaa kyllä, kun jatkuvasti kuulen ja luen juttuja, etteivät suomalaiset lapset osaa enää kirjoittaa eikä lukea kunnolla. Kirjoittamisen jotenkin ymmärrän, koska itsellänikin tulee enää harakanvarpaita silloin harvoin, kun jotain käsin kirjoittelen, mutta kyllä lukea pitää osata.

    Kivaa viikonjatkoa sinulle <3

    • Kiitos ja kivaa, jos lähdet haasteeseen mukaan. Samaa mieltä ja käykö niin, kuin eräässä lapsuuteni ja minua järkyttäneessä elokuvassa, kun kirjat poltettiin roviolla. Lukeeko kohta enää kukaan?

      Mukavaa maanantaita ❤💚❤

  • Tää haaste on ihan super hauska ja 18+28 on meillä sama :). Ja sama on myös toi kipparitakki, joka on klassikko.

    Ja hei pakko sanoa, että toi sun tukka hiukan pitemmässä mallissa pukee sua ihan superisti. <3

  • Oih mä ihan kaipaan niitä aikoja kun lapset asui kotona ja pyysin kun ne lähti jonnekin laittamaan viestin kun olivat perillä..tuli P ja sit toinen viesti kun olivat kotona..se oli K…ettäs näin🤗Mukavaa viikkoa Tiia💕

  • Heh, meidän aivot on varmaan sukua toisilleen 🙂 Mulla ihan sama juttu: eivät ikinä lakkaa jauhamasta jotain, ihan sama mitä, mutta koko ajan pitää raksuttaa. Vaikka heräisi keskellä yötä, ne heti aloittavat höpöttämisen, vaikka miten yritän huutaa, että "ole nyt s***tana jo hiljaa, mä haluan vielä nukkua" 😀

    Kieli kyllä saa mun mielestä muuttua ja arkipäiväistyäkin, mutta joku raja siinäkin. Lukion opettajana huomaan (ja olen tosi huolissaan) sen, että nyt kun kokeet pidetään sähköisenä, niin tekstiä tuotetaan tekstari/whatsapp -tyyppisesti. Kynä & paperi rauhoittavat miettimään sitä kielenhuoltoa, mutta koneella kirjoitettaessa ei enää mietitä, vaan tekstiä suolletaan ulos yhtenä pötkönä, usein jopa ilman välimerkkejä ja isoja alkukirjaimia! Tästä pitää muistaa muistuttaa ja puhua ennen jokaista koetta. En kuitenkaan ole vielä törmännyt tohon yhdellä kirjaimella viestittämiseen…

    Niin että h v s T – näinkö? Eli siis hyvää viikonloppua sulle Tiia 🙂

    • Niin tuttua, niin raskasta, mutta en haluaisi vaihtaakaan, aivojani meinaan. Yöllä pitää aina käskeä mieltä"rauhoitu rauhoitu, useimmiten joutuu kelata pörräämään ja lopulta tulee uni, kun tulee valmista. 😂

      Ohhoh jännä, että koneella tulee tuo pötkökirjoittamisen vaikutus. Kynä ja paperi, aah.

      Hih ei noin, mutta nuoriso…

      Ihanaa viikkoa Emma😘

  • Toivotaan ettei kaunis kielemme koskaan supistu vain yhden kirjaimen varaan. Sanojen rikkaus ja monimuotoisuus on mielenkiintoista ja kaunista sekä lukea että kirjoittaa. Kivaa perjantaita 😘

  • Ihana kun teit tämän ja meillä on samikset kumpparit, noi keltaiset <3
    Onnistuin itsekin yhdelä sanalla ja mietin myös tuota sanojen yhteenkirjoittamista, koska silloinhan on vain yksi sana!!! J aonneksi on synonyymejä…hurraa rikas kielemme!
    Ja joo saan lapsiltani yhden kirjaimen vastauksia…aikani yritän avata asiaa, mutta sitten on pakko laittaa kyssäri: Saisinko vaikka suomeksi? 🙂
    Sikamageeta viikkistä sinulle Tiia 😉

    • Keltaiset on niin söpöt. 💛

      Niin tuttua ja sitten olet hölmö, kun et yhdestä kirjaimesta jo ymmärrä.

      Ihanaa viikkoa 💓❤❤

  • Tiia, mulla nakuttaa koko ajan. Se on jotenkin kuluttavaa, mutta olenhan aina sanonut, että 'minusta ei ole lammikon seisovaksi vedeksi.' Toisaalta harmittelen, että miksi herään ideoihin aamuyöstä. Sitä varten on vieressä koko ajan vihko ja kynä..

    Onko sulla elämä 'rauhaisaa'? Kun sivusta katselen, tuntuu aika vauhdikkaalta.

    Mukavaa marraskuun jatkoa♥♥♥

    • Aina on nakuttanut, oli menoa tai ei. Juu ideat syntyy yöllä monesti ja silloin pitäisi olla nauhuri jolle jorista, tulisi jutuista aamulla tolkkua, mene ja tiedä, ehkä osasta kuitenkin.

      On rauhaisaa, happeninkejä on, mutta enemmän rauhallista, balanssi on yes, mutta aivojani en saa vaihdettua.

      Samoin sinulle Leena <3

  • Postauksesi alku kuulostaa niin tutulta. Välillä valvon läpi yön, kun aivoni päättävät kerrata huolella kaikkea päivän mittaan koettua. Ja sama koskee sähläystä. Olen varmaan se herttainen tyyppi, kun aina onnistun koheltamaan (näin itse asiassa eräs naapurini sanoi minulle viime vuonna).

    Tuota pohdintaasi minimaalisesta kielestä kommentoin kielitieteellisestä näkökulmasta, että sellainen kieli, jossa puhuttaisiin pelkillä äänteillä, on tuskin nyky-yhteiskunnassa mahdollinen. Kielille on tyypillistä, että ne pyrkivät säästäväisyyteen, ja siksi sanat lyhenevät ja päätteet putoavat, kuten suomen kielen sanoissa minä > mä, metsässä > metäs (yleensä taivutuspäätteet kuitenkin korvataan toisilla sanoilla, kuten englannissa prepositioilla). Ja siinä vaiheessa, kun yksinkertaistuminen alkaa vaikuttaa ymmärtämiseen, jatkuu kielen kehitys takaisin päätteellisiin muotoihin. Eli kehitys kiertää ympyrää.

    • Täällä toinen koheltaja eli myötäelän kyllä kanssasi <3

      Kiitos todella loistavasta kommentista, sillä näin olen maalaisjärjellänikin miettinyt, että kieli kehittyy, muuttuu ja muovautuu, mutta ei ehdy. Sanat, puhe ja kommunikointi on rikkaus ja jotain totaalisen ominaista meille ihmisille.

      Kiitos ja oikein sydämellistä viikonloppua <3

Vastaa käyttäjälle SariB Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Protected with IP Blacklist CloudIP Blacklist Cloud