Kuka hullu loi naisen?

Viimeiset pari kuukautta olen ollut pyörryksissä, nimittäin hormonimyrskyjen tornadossa. Kirjoittelin mummovuosikriiseilystä täällä ja tuumin tuolloin, että niinkö se nyt on, että olen saavuttanut naiseuden maailmanlopun ja hormonimyrskyjen osalta se oli tässä. Koskaanhan ei pidä nielaista ennen, kuin tipahtaa, mutta naislääkärin jo kaksi vuotta sitten sanoessa, että ”munasarjani ovat kuin rusinat ja tokkopa noista enää mitään tulee”, päättelin luonnollisesti, että se oli varmaan tässä, eikä nainen voi näin ollen enää muutakaan munasarjoiltaan odottaa, kyllähän lääkärit varsinkin läpivalaisulaitteillaan kaiken tietää?

Koska ihminen on kuitenkin utelias olento ja järkikin sen sanoo, miksi enää napsia hormoneja eli minipilsuja, jos omaa hormonalista toimintaa ei ole enää lainkaan ja niinpä minä sitten lopetin ne minipilsut, utealiaan kokeellisena ja myöskin naiseuteni luovuttaneena. Eipä aikakaan, kun löysin itseni tilanteesta, että munasarjoistani on vielä moneksi ja ettei ne mitkään maahan läntätyt rusinat ole, vaan ihan kypsät viinirypäleet vieläkin. Niinhän ne sieltä tulla tupsahti, tiedättekö kyllä mitkä ja toiseenkin kertaan ja en päässytkään toteamaan, että mummovuodet ovat jo alkaneet, vaan pikemminkin, että meikäläisellähän on sitten molemmat!

On kuukkelssonit ja on mummovuodet eli ihan yhtä naiseuden juhlaa sanonko! Hirveän hämäävää tälläinen monitahoinen myrsky ja kun ei tiedä mitä syyttää ja milloin syyttää ja päällä on alati joku hormonaalinen tilanne. Mikä radikaalisti muuttui jätettyäni minipillerit, oli se perin ikävä seikka, että iski aivan järkyttävä makeanhimo! Olen laivareissujen kautta tuutannut itseeni Tobleronen huippuja huippujen perään ja huomannut, että nyt ollaan taas siinä veneessä, että hormonit vie venettä, eikä nainen ohjaa tätä laivaa milläänkään ilveellä. Makeanhimon nimittäin olin saanut joltisenkin talttumaan aloitettuani muutama vuosi sitten pilsujen syönnin ja nyt makeanhimo on kuin suuri lohikäärmeen suu, joka haluaa ahmia kaikki maailman sukulaatit loputtoman ahnaaseen kituseensa.

Hyvin hämmentävää on, etten tässä uudessa monikerroksisessa tilanteessa ole löytänyt oikein paikkaani naisena. En kuulu oikein mihinkään lokeroon. Voin jakaa autuaasti kuumien aallon ja parrankasvun iloja edelleenkin kaikkien mummokuumeissa viruvien kanssa ja voin jakaa kaiken menstruaalisen kiukun ja migreenin riuduttaman pääkoppani, kaikkein kukkeimpienkin naisten kanssa. Mutta kun nainen kaipaa luonnollisesti ydinkuuluvuutta, sitä että  junttaantuu johonkin joukkoon, niin olen hämääntynyt, että kroppani kuuluu nyt vähän joka viidakkoon. Kroppani on vähän niin kuin petturi, joka yrittää mielistellä seurassa, kuin seurassa, kuitenkaan oikein kuulumatta mihinkään naisjengiin.
Mielestäni on myös äiti maalta, avaruusolentojen esi-isältäni tai kuka lie elämän on keksinyt, aika perusteellisen laidatonta, että naisen tulee kärsimän miltei koko elämän ja ennen kuin tämä kroppa lopullisesti rapistuu, joutuu kroppa vielä monitahoiseen venytykseen ja kärsii ihan vallan kaikista hormonaalisista vaivoista. Vaikka parrankasvua ei voi enää peruuttaa, koska siellä se parta on, niin ehkä se nyt hetken se kasvukin pysyy vähän maltillisempana, kun tulikin nämä uudet hormonikäänteet, jotain valoa tästä hämmentävästä tilanteestakin tulee löytää. 

Pahiten kuitenkin ehkä siepoo tämä  villiintynyt makeanhimo, joka on tehnyt sen, että aamuni ja iltanikin päättää makea suupala. Nyt kuitenkin kun olen tässä tunnistanut ongelman, olen keksinyt oivallisen ratkaisun ainakin tähän yhteen asiaan eli syökää naiset pahaa suklaata makeanhimoon, sillä sitä tunnetustihan ei voi syödä kuin sen yhden, pahimmassa hädässä kahden palasen verran. 

Tänä jouluna vastaanotan riemulla suklaarasioiden ne öklöimmätkin konvehdit, jopa ne, jotka ovat ottaneet suklaaiholleen hieman kylmää ja kuultavat valkoisuuttaan. Sulatan kurkustani alas, myös ne ananas-ja kirsikkakonvehdit, kaikki ne, jotka normaalisti jäivät menneinä vuosina rasioissa poloisena viimeiseksi ja jotka aiemmin söi vain meidän roskakori. 

Nyt nautin ja tyydytän makeanhimoni vain kaikkein pahalaisimmalla namusilla ja öklöönnyn pahojen suklaiden pyöriessä poskissani ja vain hippusen makua joutuessa makunystyröilleni. Otan myös toisen apukeinon käyttööni ja pesen alvariinsa hampaita, hampaiden pesun jälkeenhän kaikki maistuu vietävän pahalta. Ei oikeastaan taidan truutata hammastahnaa kaikissa makeanhimotustilanteissa suoraan suuhuni ja siihen perään ananaskonvehti, niin johan lähtee makeanhimo kerralla. Alan kantaa hammastahnaa mukanani käsilaukussa, jotta voin kaikissa notkuvissa pöydissä pusertaa ensin hammastahnaa vähän suuhuni ja näin kieltäytyä suorastaan aika monenlaisistakin herkkujen kirjoista. 

Näin selviän voittajana ja peittoan myös tuon pahimman pedon, joulun vuolaat herkkupöydät suklaarasioineen. Toisekseen voisin kenties kaikilla laihdutusfarmeille myydä juuri kiitolaukkaa aikomani patentoidun ideani, ”Syökää pahaa suklaata ja hammastahnaa, niin siihen loppuu makeanhimo tai saat rahasi takaisin.” Kohtahan olen kääntänyt tämän uudistuneen hormonalisen tilanteeni, maailman valloitukseen ja miljoonat jo viuhuu silmieni edessä. Tämähän on ideana, kuin  pahan makuinen ”Kynneli”, jota laitettiin lapsena kynsilleni, jotta en pureskelisi kynsiäni. Voin myös toteuttaa omat sukulaatirasiat laihduttajille ja rasioissa olisi vain ananas-ja kirsikkakonvehteja ja kannessa voisi lukea ”Syö yksi ja laihduta kaksi (kg)”.

Eli näin ikään nainen ottaa hormonit haltuunsa ja nuo rusinoista viinirypäleiksi muuttuneet munasarjansa, tästähän tulikin iloinen päivä.

Miten siellä, kärsittekö sekä että tilanteesta, mummokuumeista ja niistä hmmm. kun sitä sanaa ei haluaa ääneen sanoa, ok noh puolukkapäivistä? Miten taltutatte makeanhimon, kaikki vinkit otetaan ilolla vastaan, voihan sitä joskus löytää meinaan itsensä tilanteesta, ettei käsillä ole pahoja konvehteja, eikä hammastahnaa ja silmien edessä siintää vain notkuvat herkkupöydät.

Iloista lauantaita kaikille, terkuin hämmentynyt hormonimyrskyistä hormonittomuuteen ees sun taas vaeltava naisen riepu. 


*Kaikki nämä ja paljon muuta olen todistetusti syönyt kahden viime kuukauden aikana. Pyydän myös anteeksi kaikkia hammastahnaa, ananas-ja kirsikkakonvehteja rakastavilta, lupaan tuunata teille omat suklaarasiat, joissa on teidän omat sukulaati inhokit, olkootkin ne vaikka omia lemppareitani maitosuklaata, pähkinänougata yms. 


70 thoughts on “Kuka hullu loi naisen?”

  • Vielä ei tuo mummokuume ole, mutta makea tarraa musta heti kiinni, kun annan mahdollisuuden. Olin tuossa juuri 5 vkoa ilman herkkuja ja laihdutuim yli 4kg. Nyt pelkään, että jos annan itselle yhden makean, niin se vie koko käden vielä….Nainen on vaan sellainen…ei voi mitään 🙃 Ihanaa päivää Tiiuska ja iso hali 💓🤗

  • Tiia, et olis saanut laittaa tämmöisiä herkkukuvia tähän postaukseen vaikkakin aiheeseen sopivat :D! Nyt iski kauhea herkkuhimo ja eihän kaapeista mitään löydy, kun eilen iltapalaksi pistelin Maraboun suklaalevyn lopun kitusiini :D.

  • Voi Tiia-ihanainen <3 Vaikka välillä virnuilinkin lukiessani tätä postausta, niin siltikin sympatiani ovat puolellasi. Kirjoitat vaikeista asioista hauskasti *halaa* Makeanhimo on kyllä kurjaa, on päiviä jolloin tuntuu, että voisi syödä kaikki maailman suklaat ja pikkuisen vielä hötelöä (jäätelöä) pielle. Eikä siinnä oikeen auta, kun toteuttaa himojaan… Nam nam! Olen siis surkea antamaan vinkkejä makeanhimon laannuttamiseen. Ja tiiätkö mitä, voi olla, et opit pitämää niist ällösuklaista 😉

    • Apua hyvin muuten todennäköisesti sitä tulisi sitten siihen makeanhimoon, jolle ei oikein aina mitään voi, niin syötyä koko konvehtilootikollinen sitä kirsikkaa, hui ihan kylmät väreet menee ajatuksestakin, mutta niin siinä varmaan kävisi!

      Mukavaa uutta viikkoa ihana <3

  • Mun munasarjat on sitten ainakin omenan kokoiset, sillä sellaista makeanhimoa kärsin ihan kroonisesti. Onneksi noista kuukautisista olen jo aikoja sitten päässyt.
    Kohta meillä syödään ja jälkkäriksi nautitaan suklaata!
    Mikähän voisi olla niin pahaa suklaata etten sitä voisi syödä?

    • Mikähän voisi olla niin pahaa, täällä se kirsikka on sellainen, ettei alas mene ja en tiedä menisikö sellaiset vodakonvehditkaan. Zemppiä Kristiina meille makeaa rakastaville ja mukavaa viikkoa <3

  • Ihana postaus! <3
    Makea vie täälläkin välillä mennessään ja nytkin tuossa vierellä komeilee irtokarkkipussi, joka on muutamaa karkkia vaille tyhjä ja syöjällään ei mikään paras olo tällä hetkellä. Niin se vaan käsi aina sinne pussille menee, vaikka joka kerran jälkeen päätän, että tämä oli viimeinen.
    Tuo voisikin olla toimiva juttu, jos ostaisi vaan ihan tummaa suklaata. Sitä kun ei voi kyllä paria palaa enempää kerralla syödä! 🙂
    Ihanaa lauantaita! <3

    • Kiitos Sari <3

      Heh kuulostaa niin tutulta, otan vaan yhden enää ja humps sitten onkin koko pussi tyhjä tai se kuuluisa suklaalevy ja lopuksi on niin yäk olo kertakaikkiaan. Pieni makea suupala tekee hyvä, mutta kun ne himot ne himot.

      Ihanaa uutta viikkoa Sari <3

  • Niin, hassua on naisen elo. Itseltäni on sairauden vuoksi heitetty tuolta osastolta iso osa harakoille ja se on tuonut omat myrskynsä. Voisin olla jopa onnellinen ns. normaalihuuruista. Mutta kullakin omat harminsa ja kaikella aikansa. Lämpöä viikonloppuusi! T. satunnainen lukijasi Ulla

    • Ulla <3 Näin se on, kaikilla on ne omat harminsa, mutta sinulla ollut kyllä tavallista isompia. Kiitos lämmöstä ja samoin sinulle Ulla ja kiva kun piipahdit <3

  • Jotenkin niin tuttua! Pahimmat myrskyt kyllä tosin uskon jo selättäneeni, mutta tuo makean himo saapuu yhtä varmasti kuin pimeä vuodenaikakin. Tsemppiä sinne myrskyihin 🙂

    • Aina se saapuu, sille ei mitään voi ja kyllä silloin se makeanhimo tosiaan vie naista ja kieltäytyminen on suorastaan kamalaa. Kiitos Anni kovasti ja mukavaa viikkoa sinulle <3

  • No johan on. Itse olen 60+, eikä mitään ongelmia ole ollut vanhenemisen kanssa.

    • Ihanaa kuulla ja toivottavasti kaikki jatkuu yhtä seesteisenä. <3 Täällä myrskyää, mutta kommenteista päätellen taitaa moni muukin nainen seikkailla aallokoissa.

      Sydämellistä joulukuun jatkoa <3

    • Uskoisin, että nuo kaikki "oireet" on liioittelua ja huomion hakua. En tunne yhtäkään noin onnetonta ja draamanhakuista ihmistä. Jotainhan sitä kuitenkin pitää keksiä päivittääkseen blogia.

    • Kaikkea kirjoitettua tekstiä ei kannata ottaa niin vakavasti ja kirjaimellisesti ja mitä on yksi soraääni, kun näin moni nainen saa tarttumapintaa, samaistuu ja jakaa omia "oireitaan" ja murheitaan. 🙂 Ihanaa kun olet täällä. <3

      Mukavaa itsenäisyyspäivää. <3

  • Kuukausittainen ikävä vaiva on jo alkanut oireilemaan mahdollisella poisjäännillään, mutta vielä ne pirulaiset kumminkin tulee, vaikkakin jo epäsäännöllisemmin.
    Partahaivenia tiirailen peilistä minäkin kauhuissani suurentavasta peilistä kun ei muuten näe.Ikinä en olisi nuorempana uskonut että tähänkin nöyryyttävään tilanteeseen vielä joudutaan mutta niinpä vain!
    Minuun ei tepsisi ananaskonvehtilaihtari koska tykkään niistä ihan kamalasti. Onneksi (?) niitä myydään Prismassa irtokarkkeina.
    Kaikesta huolimatta ihanaa joulunalusaikaa sinulle ja perheellesi 3

    • Oijoi no josko kirsikka ois kammotus? 😉

      Juu ja eniten ketuttaa nuo pari partakarvaa, oikein sellaiset paksut, jotka kasvaa sellaista, vauhtia ettei pysy edes perässä.

      Voih zemppiä meille näillä asioilla kipuileville ja ihanaa päivää <3

  • No makean himo iski kun tätä postausta luin. Ikä on tuonut sen, että ennen oli vain puolukkapäivät, nyt on Niagaran putoukset…hyi olkoon. Mummoilua ei vielä ole muuten kun kuumien aaltojen muodossa havaittavissa.
    Mukavaa viikonloppua Tiia <3

    • Huh eli tavallaan pahin putous ennen kaiken loppua, on tää kuule maar niin ärsyttävää ja hankalaa hommaa olla nainen välillä ja ihanaakin.

      Mukavaa maanantaita Outi <3

  • Ei mä en kestä näitä sun hyper ihania tekstejä!!!!! Kiitos nauruista Ihanuus <3

    No mitä ommin myrskyihini tulee, niin ei ole vielä näkynyt. Oma lääkäri oikein mittautti hormonitasoni, kun epäili olevia oireita mummotaudiksi….ei ollut…oli ihan jotain muuta….Joten kilahdukset ja yö-hikoilu ( paha ennen jo) kerran kuussa jatkuu vielä toistaiseksi ja juuri ennen kilahduksia söisin mielelläni pitsaa, salmiakkia, suklaata, sipsejä jopa ne lastenkarkit! Toistaiseksi olen selvinnyt ihan vain päivän tai kolmen mätöillä ja perhekin jo tietää varautua, kun ryhdyn puhumaan mieliteoista….Huoh…
    Ihania herkkuhetkiä ja keksi vain uusia vinkkejä mielitekojen estoon, kaikki otetaan mielenkiinnolla vastaan!
    Ihanaa joulukuun jatkoa ja paljon suklaatia <3 xx

    • Ooh kiitos Satu ihana <3

      Juu tuo ennen kilahduksia tai se kilahduspäiväkin, niin suklaata ja suolaista, suklaata ja suolaista ja vähän kakkusia kylkeen ja sitten ihan turvonnut ja ahdistunut olo!

      Meillä ennen tuli aina miehen kanssa riita päivää ennen, koska olin niin hirveä pms-hirmu, mutta tuo peto on tässä kaikessa sekasorrossa kyllä laantunut.

      Kiitos niin paljon ja joulukuu on suklaasyömärin kulta-aikaa <3

      Ihanaa uutta viikkoa Satu <3

  • Oma lääkärini totesi ettei sisuskalujen perusteella loppua näy kun tiedustelin alkaako näyttää kuihtuneelta. En tosin ole sitten teinivuosien pahemmin huomannut hormonien heilahteluja -paitsi makea maistuu aina! Suklaa, jäätelö,irtokarkit ja kakut -bring it on, minä syön!

    • Huh hyvä homma, että kaikki pelittää täysillä. <3

      Makea valitettavasti maistuu aina, mutta nyt täällä vielä entistä enemmän.

      Ihanaa maanantaita Tuuli <3

  • Ihanan rehellinen postauus naiseuteen liittyvistä seikoista, jotka ehkä ovat mullakin pian edessä, kiitos Tiia rehellisyydestä.

  • Nyt tuli herkkunälkä isolla hoolla, niin mielettömiä kuvia ettei tosikaan!
    Mulla on ollut aina järkky makeanhimo etenkin ennen menkkoja ja samaan aikaa myös jäätävät migreenit. Nyt oon pari kuukautta viettänyt lähes sokeritonta elämää ja taittanut migreeniltä niskat nurin. Vain tänään oli migge aamu mutta kerran kuussa yks päivä on pieni paha entiseen elämään verrattuna. En mä makeita herkkuja kokonaan hautaa mutta koitan pitäytyä vain yhdessä karkkipäivässä jotta paino ja pää pysyis kasassa 😉
    Joten tiedän tunteen kun makeanhimo vie…

    • Ohhoh auttaisiko tosiaan tuohon migreeniin, jos pääsisi eroon herkuista. Luvattoman usein on migreeni täälläkin ja suklaan olen kuullut aiheuttavan, mutta en ole ottanut todeksi.

      Uskon, että tiedät ja zemppiä Maiccu <3 Ihanaa maanantaita <3

  • Voi Tiia! Vielä koittaa se päivä, että makea ei vaan maistu. ( no leivontapäivänä menee pari pullaa) Mutta se suolainen kaikissa muodoissa maistuu ja sitähän sitten menee. Oikeaa ruokaa ja terveellistäkin, mutta ne määrät ja taas kiristää jopa se löysin tpaita. Odottele vaan rauhassa vuosien kertymistä ja suolaisen himoa ja ne makee saa jäädä muille ihan rauhassa.
    Oikein ihanaa viikonlopun jatkoa näissä suloisissa tulevaisuuden näkymissä toivottelee muumio savon sydämestä! 😉

    • Oijoi meinaatko, että koittaa, noh sitä odotellessa Marketta, koska pienestä asti on maistunut, mutta nyt taas hormonien ollessa hirmuina, niin nyt vasta maistuukin.

      Suolaisen himo on kyllä parempi asia, kuin tuo makean himo, eli sitä Marketta odotellessa, sinä ihana ja kaikkea muuta, kuin Muumio <3 Muiskuja <3

  • Täällä samat vaivat eli olen tippunut johonkin välitilaan, mutta molemmista pahimmat oireet kyllä olen ottanut mukaani. Ananas- ja kirsikkasuklaat menevät, mutta oikein 90 % tummasuklaa karvaanmakuisena saattaa tuottaa vaikeuksia. Itse olen viimeiset 2-3 viikkoa ahminut vuoroin suolaista ja vuoroin makeaa. Olen laittanut kaiken marraskuun syyksi. Jostain syystä ahminta jatkuu nyt joulukuun puolellakin.
    Kivaa viikonlopun jatkoa. <3

    • Juu hyvä vinkki tuo tummasuklaa, puraisu sitä ja hyi olkoon, sinne meni makeanhimot, siis ehkä. 😉

      Oisko tää tätä pimeyttä, silloin kaipaan nostetta suklaapötkylästä jos toisestakin, voi meitä!

      Upeaa ja suklaista viikkoa Mannilainen <3

  • Oi ei, eihän noita kestä katsoa. Varsinkin tämä viimeinen kuva sai veden juoksemaan suusta ihan solkenaan. "Vielä se sokeri sulaa vanhankin suussa" =)

  • Mä syön yhden tai kahden dikestivekeksin ja sen jälkeen makeanhimo kohtalaisesti pois ja noita keksejä ei voi enempää syödä kun max 2kpl. Hauskaa viikonloppua !

    • Täytyypä kokeilla niitä, ne on sillä lailla kivalla tavalla täyttäviä, että niitä saattaisi pari riittääkin. 🙂

      Kivaa viikkoa Ulrika <3

  • Voi ei Tiia, hammastahnat ja konvehdit ja kaikki<3 Mulla kyllä on makeanhimo joka päivä, enkä voi edes syyttää hormoneja kun oon lapsesta saakka ollut niin makean perään. Mut pahan suklaan vinkki on hyvä! Mä ostelin joskus vain tummaa suklaata, kun vaikka siitä tykkään, niin sitä ei tee mieli syödä montaa palaa kerralla. Toimii myös, eikä tarttee mitään pahaa syödä 😀

    • Juu olen minäkin ollut kyllä lapsesta asti, mutta nyt tämä on aivan karannut lapasesta, ei edes muuta huvita syödä, kun suklaata ja jopa sushit on jääneet!

      Tuo on niin hyvä vinkki, oikein tummaa ei kyllä pysty syömään max yhtä riviä enempää eli sitä kokeilemaan.

      Ihanaa viikkoa Nella ja kiitos <3

  • Täälläkin makeanhimo on selkeästi viime aikoina ottanut ylivallan ja jotenkin pitäisi saada se nujerrettua ettei ihan joka päivä tulisi herkuteltua ja vaakalukemat nousisi ihan mahdottomiin sfääreihin – tässä tilanteessa kun se paino nyt joka tapauksessa nousee niin ei tahtoisi sitä enää lisää auttaa ja ei kai ne makeat ihan välttämättä sitä parasta mahdollista ravintoa ole pienokaisellekaan.. Mutta päivä kerrallaan mennään ja herkkujakin pitää itselleen välillä suoda 🙂

    ..ja ah kuinka odotan ensi kevättä kun pääsee taas herkuttelemaan lakritsalla, salmiakille, sushilla ja-ja-ja.. 😀

    • Ole itsellesi armollinen ja ainakin täällä imettäessä paino putosi kyllä, tosin vatsaröllykkä jäi. Onnellista odotusta ja vielä se sushiaikakin taas koittaa <3

      Ihanaa viikkoa Mira <3

  • Osaat kirjoittaa vakavaa asiaa niin, että lukijaa naurattaa. Kuulin eka kertaa makeanhimon saattavan olla hormonaalista, sen laittanut sen heikon itsekurin piikkiin. Miten me naiset olemme tässäkin suhteessa erilaisia – ei voi kuin ihmetellä sitä. Itse aloin inhota makeaa, kun minulta leikattiin syövän vuoksi kohtu- ja munasarjat. Mutta nyt 69-vuotiaana uppoaa kaikki makea. Nuo sinun kuvasi saivat veden nousemaan suuhun. Hyvää adventin aikaa.

    • Hih milloin on hormaliista ja milloin mitäkin heh täällä ainakin. Mutta nyt on kyllä minipillereiden lopettamisen jälkeen ollut ihan tajuton tämä suklaanhimo, oikein ottaa kupoliin.

      Onneksi olet Kirsti selvinnyt noin isoista leikkauksista tai leikkauksesta, olipa ikävä kuulla, että olet jounut käymään noin suuria asioita läpi ja sieltä varmaan kuultaa kaikki se viisaus ja sydämellisyys, jota jaksat jakaa täällä blogissanikin. Kiitos lämmöstä ja ihanaa viikkoa sinulle Kirsti <3

  • Ihana postaus:)♥ …ja sellaiset herkkukuvat että puolessa välissä lukemista piti jo kuumeisesti miettiä onko meidän kaapeissa mitään syötäväksi kelpaavaa herkkua tähän herkkuhimohätään:) Ajoittain tuon makean himo iskee niin ettei sitä voi mitenkään hillitä..Pala suklaata on kyllä pelastanut monta päivää!!:) Mukavaa ensimmäistä adventtia♥

    • Pahoittelen näitä herkkuja, mutta järkyttävää oli huomata, että näin paljon on herkkuja tullut mätettyä viime aikoina, hui!

      Hyvä pointti tuo, suklaa on pelastanut monet hetket. <3

      Ihanaa viikon alkua Päde <3

  • Tämä oli kyllä niin hyvä kuvaus naisen elämästä – välillä nauratti, välillä itketti! Samassa veneessä ollaan, jos yhtään lohduttaa <3

    Makean himoa vastaan minäkin jatkuvasti taistelen! Mulla toimii ruuan jälkeen (jolloin se mulla ainakin on pahimmillaan) kuivatut aprikoosit tai rusinat, oletko kokeillut? Eihän ne nyt suklaata tietenkään voita, mutta jonain päivinä onnistun näillä välttämään sen herkuttelun. Ja toinen toimiva resepti meille metsän keskellä asujille: kotiin ei osteta karkkia! Meiltä menee lähimpään kauppaan edestakaisin noin tunti, mun suklaanhimo ei kyllä koskaan ole niin paha, että jaksaisin vaivautua 😀

    Ihanaa sunnuntaita sulle Tiia <3

    • Hih täällä oikein jos kotona ei ole mitään herkkuja, niin himo iskee vasta voimalla ja en muuta ajattelekaan, kun en saa. Eli jotenkuten toimii käänteispsykologia eli jos on suklaata kotona, niin ainakin saatan nauttia sitä vähemmän. Heh kuulostaa ihan absurdilta, mutta himoitsen vielä enemmän sitä mitä kaapeista ei löydy.

      En ole kokeillut, mutta hei aion kokeilla ja uskonpa, että toimii rusinat ym. eli kiitos vinkistä. <3 Miten ei muuten ole tullut tuota edes ajateltua.

      Ihanaa uutta viikkoa Emma <3

  • Kiitos taas niiiin hyvästä jutusta😊 Näinhän se vaan on!!! Hyvää adventtia❤

  • Moi!Minulla loppui päivä ja yöhikoilut,kun tein karkkilakon,ainakaan kahteen kuukauteen ei ole tarvinnut tuskailla hien kanssa.Kokeile,Tsemppiä T:Tuore mummu vm:-64!

    • Voi itku sentään, eli makean syöminen pitäisi lopettaa, näin olen vähän uumoillutkin, että sokeri kärjistää kaikki negatiiviset oireet.Tämä jää pohdintaan, katsotaan pystyykö etenkään näissä suklaanhimoissani. 🙂

      Ihanaa viikkoa mummu ja kiitos <3

  • Mä uskon , että naiseus ja sokeri kuuluvat jotenkin yhteen. Olen juhannuksesta saakka vähentänyt karkinsyöntiä hyvällä menestyksellä. Nyt joulun alla meinaan antaa itselleni myönnytyksiä ja saan syödä suklaata ihan hyvällä omalla tunnolla. Voi olla, että tässä käy huonosti…kun antaa pikku sormen,…you know..
    Meillä naisilla tuntuu aina olevan joku "kausi " menossa…ja siihen on ilmeisesti tyytyminen..
    Ja kiitos hauskasta elämänmakuisesta kirjoittelusta!

    • I do Know ja täällä aina se sokeri syö koko käden. Mutta uskon samaan, sillä ei mieheni tarvitse sokeria oikein mihinkään, saattaa joskus syödä, kun sitä siinä esillä on, mutta ei lainkaan himoitse.

      Hih näin on myöskin, aina on joku kausi meneillään, se on tätä naisen elämän rikkautta ja rankkuutta.

      Ole hyvä ja kiitos sinulle mahtavasta kommentista <3 jotenkin tämä auttoi ja helpotti, että näinhän tämä kaikilla naisilla vaan menee. <3 Kivaa viikkoa Satu <3

  • Kuukkelssonit, en kestä! Nyt oli kyllä asiaa & totuuksia naisen elämästä sopivasti huumorilla höystettynä! Tästä syksystä on muuten selvitty juuri suklaan voimalla, ei olisi näillä hormoneilla tätä pimeyttä kestänyt ilman päivittäistä makeapläjäystä ; )

  • Hih-hi-hii, I<3you! Voi tätä naiseuden juhlaa ja kärsimystä! Sun juttuja on niin käsittämättömän hauskaa lukea, että ihan unohtuu arjen harmaus 🙂

    Mutta hei, jos susta tuntuu, ettet kuulu oikein mihinkään nais-kategoriaan, niin sähän voit kääntää asian niin päin, että kuulut vähän joka porukkaan. Anna mennä vaan, niin kuin kala vedessä. Sähän tiedät jo naisena olemisen ilot ja surut kaikissa tilanteissa. Haleja!

    • Ooh kiitos niin paljon, niin kauniisti sanottu <3

      Jei näinhän se onkin, miksi toikin piti jossain hormonimyrskyissä ajatella negaation kautta, totta tosiaan, meikäläiseltä löytyy kohtalotoverillista jaettavaa jengissä, kuin jengissä. 🙂

      Kiitos tästä ja ihanaa uutta viikkoa Hanna <3

Vastaa käyttäjälle Jaana M / My life Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Protected with IP Blacklist CloudIP Blacklist Cloud