Miksi ärsyyntyä blogeista?

Viimeisen vuoden aikana olen usein törmännyt blogipostauksiin/teksteihin, joissa analysoidaan blogien laatua ja myös kesyyntymistä ja pelokkuutta kirjoittaa asioista rohkeammin, kuin monen bloggaajan terä olisi tylstynyt blogimatkan varrella. En ole aiemmin lähtenyt ottamaan omassa blogissani kantaa asiaan, sillä pääsääntöisesti ajattelen täällä kirjoittavani ihmisille, enkä vain muille bloggaajille. Joten olen miettinyt, avautuuko tälläinen keskustelunaihe lukijalle, joka ei bloggaa, mutta yritetään keskustella asiasta yleismaailmallisesti. 

Eli punaisena lankana, blogeihin ollaan petytty, koska niissä ei ole blogien alkuaikojen rosoa ja kenties myös rohkeutta. En lähde ottamaan kantaa muiden blogeihin, sillä mielestäni se asia ei kuulu minulle, jokainen kirjoittaa juuri niistä asioista ja juuri sillä tyylillä ja ihan niin usein kuin itse haluaa, sillä bloggaajan oma blogihan se blogi on, ihan sellainen ikioma. Siksi monesti koen hämmennystä ohjeistuksesta, miten kenenkin tulisi blogiaan kirjoittaa, miten siellä blogissa tulisi olla ja ei olla. 

Blogiahan voi kirjoittaa aivan omaksi ilokseen ja jos blogiin löytyy vielä lukijoita, niin hei mahtava asia ja ehdottomasti lisäporkkana, joka tuo lisädraivia blogin kirjoittamiseen ja ylläpitoon. Mutta olen omassa tekstissäni huomannut, että aina kun alan miettimään hetkeäkään, mitä tekstistäni muut ajattelee, uskallanko tätä nyt julkaista, ymmärretäänkö tämä väärin tai halutaanko tämä ymmärtää väärin tai vaikutanko pinnalliselta tai jopa vähän hullulta, jos kirjoitan niin tai näin, niin kirjoittamisestani katoaa ilo ja alan myös samalla sensuroida tekstejäni. 

Minulle blogini on positiivinen harrastus, jonne saatan jakaa ajatuksiani, kipuilujani, reseptejä, reissuja, leffasuosituksia, hyviä alelöytöjä tai kahvimukien kuvia ja kosmetiikkaa, joita rakastan eli ihan kaikkea maan ja taivaan väliltä. Enkä ole mikään tuhkasta nouseva feeniks-lintu, joka alati pystyy muuntautumaan ja suoltamaan aina vaan uudenlaista ja inspiroivaa tekstiä.  Joten en todellakaan odota, että kukaan lukisi kaikkia tekstejäni, vaan kukin lukee ja poimii sen aiheen mikä itseään kiinnostaa tai jos ei kiinnosta, ei lue blogiani lainkaan. 

Blogipelkoa kuitenkin ajoittain aiheuttaa itsensä toistamisen pelko. Sitten ajattelen, että ihan ensimmäisenä teen tätä juttua itselleni, koska se on kivaa ja toisekseen on aivan luonnollista, että lukijatkin kyllästyy, putoaa matkalta ja vaihtaa uuteen osoitteeseen, on aivan turhaa kuvitella muuta, vaikka olisi maailman nerokkainkin kynäniekka. Otetaan esimerkkinä vaikka kirjailijat, harvaakin harvempi kirjailija pystyy läpielämänsä pukkaamaan tasalaatuista priimaa ulos, koska kaikki vaikuttaa kaikkeen meissä ihmisissä. Meillä on vahvoja aikoja, meillä on heikkoja aikoja. 

Itselleni taas muiden blogien lukijana on tullut bloggaajia kohtaan kiintymys ja haluan kuulla ihan normaaleja asioita mitä heidän päivittäiseen elämään kuuluu, kuten ystävienkin kanssa. Koen asian välittämiseksi ja blogiystävyydeksi. Välillä ystävien kanssa jauhetaan henkeviä maailman tappiin asti ja välillä puhutaan arkisempia, kuten mikä huulipuna tai tuoksu on juuri nyt paras. Eli en odota keneltäkään, että kukaan järisyttää omaa maailmaani joka kohtaamisella tai joka tekstissä, vaan ajattelen vilpittömästi välittäväni kyseisestä bloggaajasta, jonka tekstejä luen, aivan kuten ystävistänikin, olisimme sitten vaikka hengittämättä hiljaakin tilanteessa. 

Ymmärrän myös hyvin, että harva jaksaa olla teksteissään koko ajan rohkea. Vaikein seikka omissa teksteissäni on, miten irroittaa teksteistä muut ihmiset. Saatan kipuilla tekstieni takana lasten elämästä, vanhemmista, miehen murheista tai ihan mistä tahansa, mutta koska murheeni ovat niin vahvasti sidoksissa muihin ihmisiin, en voi niistä blogissani kirjoittaa. Miten sitten kirjoittaa aidosti ja rohkeasti, kun joudun siivoamaan 90% ajatuksistani muiden  ihmisten kautta pois? 

Toinen seikka on se, että joskus sitä on niin herkillä omien murheiden tai muiden murheista, jotka kulkevat symbioosissa, ettei sitä blogissa jaksaisi enää lukea ilkeitä kommentteja omasta luonteesta tai ulkonäöstä. Välillä niitäkin haukkuja jaksaa hyvin, välillä ne naurattaa, mutta joskus ne voivat olla se viimeinen piste i:n päälle surulliseen päivään, jolloin kaikki elämässä on muutenkin vinksallaan. Voisin todeta, että niin kauan, kuin bloggaaja itse ei ole omalle kohdalleen saanut kasvotonta ja jatkuvaa ilkeilyä ja haukkua, on mahdotonta tietää miltä tuntuu blogissa olla rohkea ja joutua tämän jälkeen ammutuksi alas. 

Kolmannekseen, me kaikki olemme tällä maapallolla muurahaisia ja loppupeleissä briljantteja ja merkityksellisiä ihmisiä on aika vähän, jos ajatellaan isompaa kuvaa. Eikö tälläinen ajattelu olekin ahdistavaa, meiltä viedään meidän muurahaisen iloa tuottava osa elämästä pois, koska se ei ole merkityksellistä, filosofista tahi älykästä. Eli mitä tahansa minä teen, niin suuremmassa mittakaavassa sillä ei ole niin mitään merkitystä. Voisin sanoa, että sydänkirurgi, lääkäri, pappi tai rauhan asiaa ajava henkilö, joka tekee suuria, joka muuttaa toisen ihmisen elämää, on briljantti ja merkityksellinen isompaa mittakuvaa ajatellen. 

Siksi koskaan ei saisi lähteä arvostelemaan toisen ihmisen mielenkiinnon kohteita, että toinen mielenkiinnon kohde on parempi kuin toinen. Jos jokin asia tuottaa ihmiselle iloa, oli itse asia miten pinnallinen tahansa, silloin tuo asia on iloa tuottavana asiana merkityksellinen, eikä pinnallinen.

Näistä syistä jokainen saa kirjoittaa blogissaan ihan mitä haluaa, kuvata joka päivä vaikka samaa järvirantaa, taivasta, kissaansa, valkoista kukkamaljakkoa tai omaa naamaansa. Jokainen myös saa vaikka joka päivä tehdä kaupallista yhteistyötä tai julkaista postauksia vaikka viisi kertaa päivässä niin tahtoessaan. Nämä asiat eivät siltikään tee välttämättä kyseisestä bloggaajasta pinnallista tai narsistista. Otetaan esimerkkinä vaikka nuoret. 

Nuoret kuvaavat paljon enemmän itseään ja omia kasvojaan blogeihinsa, osittain koska he ovat nuoria ja peilaavat itseään vielä toisiinsa, osa epävarmuuttaan tai osa luulemaansa itsevarmuuttaan. Nuoret ovat myös uusi uljaampi sukupolvi, jotka ovat saaneet täysin erilaisen kasvatuksen, kuin esimerkiksi minä itse, joka olisin purskahtanut vielä muutama vuosi sitten nauruun ajatuksesta, että minulla olisi jonain päivänä blogi. Olisin tuolloin varmasti ajatellut, blogin pitäminenhän on pinnallista. Lapsemme tulevat aivan varmasti vielä tulevina vuosina saamaan kouluissaan opetusta somekäyttäytymisestä ja sometuksesta, sillä siihen on maailma menossa. Mielestäni some-etikettikoulutusta kipeästi tarvitaankin, sillä me aikuiset, jotka ohjaamme lapsiamme olemaan kiusaamatta muita lapsia vaikkapa koulussa, niin aikuisethan ihmiset vasta villinä kiusaavatkin toisiaan somessa, kuin some olisi heille jokin vapauttava hiekkalaatikko, jossa vihdoin voi laittaa ranttaliksi kaikki kaunat ja patoutumat. 

Toisekseen otetaan vaikka muotiblogi, sitä on varmasti aika vaikeaa pitää, jollei ole jatkuvasti esillä omalla olemuksellaan, mutta ei rakkaus vaatteisiin tee kyseisestä ihmistä pinnallista, vaan vaatteet ovat yksi murto-osa hänen elämästä, joka tuottaa hänelle iloa.

Kaikkein vaarallisinta ja minulle ärsyttävintä on tuomitsevaisuus ja tuomitsevaisuus niin, että sanotaan toisen iloa tuottavan harrastuksen olevan pinnallista. Hevonkukkua sanon minä, kuten aiemmin kirjoitin, me kaikki olemme miltei muurahaisia tällä planeetalla ja se asia mikä tuottaa itsekullekin iloa, se asia on merkityksellinen, sillä loppupeleissä meidän kenenkään tekemisillä ei täällä ole juuri niin mitään merkitystä. 

Joku voi ajatella vaikka, että kirjojen lukeminen on vähemmän pinnallista, kuin innostus kosmetiikkaan. Kirjaharrastajien parissa nousee sitten taas esille eri kategoriat, siellä sellainen kirjojen lukija on taas pinnallinen, joka lukee hömppäkirjoja. Aina ihmisiä kategorisoidaan ymmärtämättä sitä, että juuri tuo kategorisoiminen ja olettama muista jonkun harrastuksen perusteella, tekee itse tuomitsijasta minun silmiini pinnallisen ja tietämättömän. 
Kukaan ei kuitenkaan aina jaksa olla rohkea, ainakaan blogissa ja altistaa itsensä arvostelulle. Mutta jokainen saa blogissa olla myös kesy ja näyttää vaikka ne leijonanhampaansa muualla. Sillä blogi on vain pieni sipaisu meistä, kuin pieni häivähdyksen hetki aamuhämärän vaihtuessa päiväksi.

Rohkea ihminen vetää huulilleen punaista huulipunaa ja ihastelee punaa samalla, lukee chic litiä metrossa, nauttii sen edukkaan olkkosen valkoisten pöytäliinojen ja kristallikuunujen ravintolassa. Rohkea ihminen lukee illalla Finland tai Nobel palkittua kirjaa sängyssä pitämättä mölyä asiasta ja korkkaa samalla auki sen kalliin vuosikertaviinin. Rohkea ihminen ei mieti kumpaisessakaan tilanteessa, että näkeekö kukaan. Rohkea ihminen on täynnä ristiriitoja, kulttuuria, pinnallisuutta, sivistystä, ajoittaista tyhmyyttä, maisemia, pilvien muotojen ihastelua, matkustelua, sisustusta, ihan mitä vaan. Rohkea ihminen tekee omaa juttua, saa nautinnon siitä, eikä arvostele toisia, vaan tekee mitä lystää ja mitä muut eivät uskalla. 


Tähän lisäys, koska tämä rohkea ihminen aihe herätti eräässä kysymyksen. Eli saa kuvata samppanjaa ja hienoja kirjoja ja ihan mitä vaan. Pointti oli tässä rohkeudessa se, että ihminen uskaltaa olla myös muutakin, kuin ”hieno” ja etenkin se, että siinä ei ole niin mitään pahaa laittaa someen kaikkea kaunista ja hienoa, niin kauan, kuin ei arvostele muita samalla. Sitä hain tällä rohkeudella eli ihminen on mitä on. Eli kuvatkaa rauhassa hienoja hetkiänne ja mölytkää niistä, ne ei ole toisilta pois ja niin minäkin teen. Kunhan kukaan ei luule olevansa parempi toista, oli se mitä tällä vastakkain asettelulla hain. 

Tätä nakutellessa vielä juuri äsken anonyymin kommentti aiempaan postaukseeni eli tähän ei voi todeta, kuin kaikki on niin suhteellista ja on aina ihmisiä, jotka ei pidä ja aina, jotka pitää, sellainen on maailmanmeno. Sana on siltikin vapaa, sillä olenhan käynyt bloggaajien koulutuksen Tylypahkan koulussa ja siellä sydämen sivistyksen oppitunnilla kannustettiin yhteisöllisyyteen, sillä se on sellainen voimavara, josta jokainen saa jotakin, kuten varmasti kyseinen anonyymikin, kun meni ja jätti kuitenkin kommentin, kun minä sitä kerran postaukseni lopussa pyysin. 😉

Anonyymi [email protected]

20.16 (29 minuuttia sitten)

-> minä
Anonyymi on lisännyt kommentin tekstiisi ”Uuden vuoden ei-lupaukset”:

Tuo on niin täyttä jaskaa, mitä kirjoitat. Blogin pitäjille on vissiin sanottu (ohjeistettu), että postauksen lopuksi pitää esittää kysymys! Näin saadaan lukijoita 😜


*Guerlain kosmetiikka saatu blogiin uuden vuoden toivotusyllätyksenä, kiitoksena vuoden 2017 yhteistyöstä. 




142 thoughts on “Miksi ärsyyntyä blogeista?”

  • Kiitos taas kerran mahtavasta postauksesta! Naurattaa tuo anonyymin kommentti. Pitääkö lukea postausta, jos noin kovasti ärsyttää? 😀

    Blogin kirjoittaminen jo sinänsä vaatii rohkeutta tai ainakin se, että aloittaa harrastuksen nimeltä blogi. Meitä on niin monenlaisia kirjoittajia. Osa on todella rohkeita ja osa vähemmän rohkeita. Ei nämä kaikki blogit ole mistään sensaatiolehden palstoilta napattuja juttuja, vaan aivan tavallisten ihmisten elämästä kertovia tarinoita. Ihmisillä on erilaiset mielenkiinnon kohteet. Rohkeutta on tosiaan se, että uskaltaa olla oma itsensä.

    Ihanaa vuodenvaihteen odotusta sinulle Tiia <3

    • Hih tuli tuosta anonyymin kommentista mieleen, että lukeekohan hän juurikaan blogeja. Kyllähän itse postaus on vain yksi osa tätä hommaa, kommenttikenttä on se, mikä rikastuttaa koko homman. Toki sitä voi blogata ihan omaksi ilokseen, mutta jos saa vielä tänne kommentteja, niin onhan se asia, josta olen todella kiitollinen.

      Olen samaa mieltä, kyllä pelotti julkaista ensimmäinen postaus ja monesti on pelottanut senkin jälkeen. Olen samaa mieltä, että tässä maailmassa on nimenomaan rohkeutta olla oma aito itsensä ja ei yhtään sen enempää, eikä vähempää, eikä sitä myöskään odottaa muilta.

      Ihanaa uutta vuotta ja kiitos blogiystävyydestä Mannilainen <3

  • Ihan hitsin hyvä kirjoitus Tiia! Uskotko, että olen tänään mietiskellyt ihan samaa aihetta ja sitä, miksi arvostella tai arvottaa, tai etenkään tuomita, muiden tekemisiä, kun ainut asia maailmassa, mihin voi vaikuttaa on omat tekemiset tai tekemättä jättämiset. Kukaan meistä kun ei ole parempi toista, vaikka niin kuvittelisikin.

    Voisin lämpimästi suositella kaikille maailman ihmisille kirjaa nimeltään "Buddha pelaa golfia", jolla ei sinällään ole golfin kanssa mitään tekemistä, vaikka osittain onkin. Pätisi ihan helkkarin hyvin blogimaailmaankin se sama kirjoittajan ohje, jossa kehottaa kuvittelemaan itsensä kauas avaruuteen, etsimään sieltä sen jälkeen kaikkien planeettojen joukosta pikkupikkuplaneetan nimeltään maa ja sieltä seuraavaksi kärpäsenkakan kokoisen maan nimeltään Suomi ja sen jälkeen sen nuppineulan tai minkälie hyttysenpaskan (sori) kokoisen gofkentän, jossa se pienenpieni ihnminen muka suorittaa sitä omaa tärkeeä tehtäväänsä (golfinpeluuta tai yhtä hyvin bloggaamista) ja miettimään, kuinka merkityksellistä se oikeasti on maailmankaikkeuden kannalta. Ei niin minkään.

    Jokainen tavallaan, tyylillään ja sydämellään. Ja vaikka lupasin, että en lupaa uudeksi vuodeksi mitään, lupaan kuitenkin olla enää ikinä kritisoimatta kenenkään postaustahtia. On harmittanut se, että olet tuntenut (ehkä) sen kohdistuvan sinuun, mutta mun ajatukset on olleet toisaalla. Nyt loppuu sen sortin kitinä tältä suunnalta. Piste.

    Olet kirjoittanut tässä kuussa mun mielestä kaksi parasta postaustasi ikinä. Kaikkien niiden muiden kommentoimieni joukossa. Ensimmäinen oli se jouluaiheinen pohdinta, joka pisti erityisesti miettimään sitä, että pitkällä iälläkin (viittaan mummiisi) on kaksi puolta. Ja toinen on tämä.

    Olen oikeasti iloinen, että kirjoitit tämän, kun itse vasta jäin pohtimaan asiaa <3

    • Ihan poikkeuksellisesti en vastaa nyt järjestyksessä, sillä en voi mennä nukkumaan, ennen kuin olen vastannut tähän. <3

      Olen miettinyt tämän kirjoittamista varmaan vuoden, mutta ei ole riittänyt potkua ja rohkeutta. Luin tänään Villa Valkon blogista kommenttisi ja olen toistanut lausettasi, kuin mantraa miehelleni, eli jos haluaa muuttaa blogimaailmaa, kannattaa alkaa itse kirjoittamaan sellaista blogia, jota tahtoisi itse lukevansa. Ah rakastin tuota viisautta ja siinähän piilee se, helpommin sanottu, kuin tehty. Mutta myös se, että jos kokee jotain blogimaailmasta todella puuttuvan, niin miksi peräänkuuluttaa sitä muilta, miksi ei toteuta sitä itse. Miksi vaatia muilta jotan sellaista, jota ei yritä edes toteuttaa. Aika kohtuuton vaatimus. Tämä sinun mieletön viisaus nivoutti omat ajatuksen pyörät vauhdilla tänään rullaamaan ja en voinut muuta, kuin nakutella tämän tekstin, sen oli pakko vihdoin päästä ulos.

      Toisekseen, en ole Annukka suoraan sinun sanomisesta ottanut itseeni, koska järkeni on sanonut, ettet minua tarkoita ja onhan tämä suoraan juteltukin kommenttikentässä, ettei kosmeaiheet kiinnosta jne. Toisekseen, kirjoitat itsekin harvempaa tahtia eli olet poissa somesta enemmän, kuin minä, joten on aivan luonnollista, ettet myöskään ikinä lukisi kaikkia postauksiani, vaikka siellä joukossa olisikin joku sinun silmiin luettavakin. Onhan sinulle se ihan oikea elämä. <3

      Mutta vaikka en suoranaisesti sinun kommentin kautta ottanut siipeeni postaustahdista, se nostatti ajatuksen myllyn eli herätti sen ajatuksen, että kokeeko muut lukijat minut pinnalliseksi, koska postaan näinkin usein. Minähän olen kotiäiti, rakastan valokuvata ja nakutella tekstiä, usein vailla järjenhiventäkin. Bloggaamisessa on tietynlainen rutiinikin, aamulla vastaan edellisen päivän postauksen kommentteihin ja julkaisen uuden ja suljen koneen ainakin blogilta. Eli bloggaamisesta on tullut kiva arjen nivouttaja ja rutiini. Enempiä selittämättä, sait minut ajattelemaan, mutta et todellakaan loukkaantumaan. <3 Koen sitä paitsi sielunyhteyttä sinuun, vaikka meillä on monia eri mielenkiinnon kohteita, mutta sehän ei tässä paina niin mitään.

      Toisekseen muurahaisilla hain juuri tuota golfi buddha hommelia. Hirveä hösötys, hirveät luulot omista tekemisistä, hirmuinen tarve päteä, nostaa itseään, määrittää muita lokeroihin, kaikkea tätä tekee ihminen. Mutta jos näitä tehdään tuntematta ihmistä, pelkän blogin perusteella, mennään kyllä metsään.

      Ihana lupaus sinulta ja totta on, ettei postaustahti mielestäni kerro muuta, kuin joillakin on enemmän aikaa blogille kuin toisilla ja joillakin vaikka paloa. Pinnallisuus itsessään on oma lukunsa ja sitä löytyy ihan kaikista ihmiskategorioista.

      Kiitos niin paljon Annukka, viisaudesta, suoruudesta, rehtiydestä ja ystävyydestä <3

    • Kiitos Tiia <3. Uskon ja toivon, että suoruus, rehtiys ja ystävyys meidän välillä jatkuu nyt ja ensi vuonna ja aina <3. Sitäpaitsi erilaisuus on rikkautta.

    • <3 Olet tärkeä, ikinä ikinä en ole kenenkään blogiin kommentoinut mobiililla niin pitkää kommenttia, kuin sun, hehe. Hyvä ettei näppäimet irronneet lopulta. 🙂 <3 Suoruus ja rehtiys hyvässä hengessä on elämän suola ja sokeri eli ihan parasta. <3

  • Hih… täällä yks tavallinen kaduntallaaja ja blogin pitäjä toivottaa oikein ihanaa uutta vuotta kaikille – Omat postaukset ovat kuvapainotteisia, koska tykkään kuvaamisesta ja toiseksi, multa ei luonnaa nämä kirjotushommat (joskus ihan hämmästyn itsekin, kun oon useamman rivin saanut aikaiseksi)! Mitkä taas ovat mahtavasti sinulla Tiia hallussa <3
    Erilaisuus on parasta, tässäkin harrastuksessa!!!

    • Ja kuvasi on upeita ja reseptit ihania <3 Kaikilla on omat juttunsa ja vahvuutensa ja se kaikille suotakoon. <3 Eläköön erilaisuus. <3

      Ihanaa uutta vuotta Marru <3

  • Näin on Tiia. <3 Tehdään kaikki sitä mitä halutaan omissa blogeissa ja sitä mikä tuo iloa itselle. Toiselle se voi olla luonto, toiselle uusi tyyny tai toiselle vaikka huulipuna. Terveisin hajuton, mauton, tylsä ym. ym. bloggaaja Tirsk. 😀 Ihanaa uutta vuotta 2018 sinne <3 <3

    • Et ole, vaan otat niin kauniita kuvia Outi ja eikä sekään ole tärkeää, vaan kukin tekee juuri mitä haluaa omissa blogeissaan, kunhan eivät nostata itseään ylitse muiden ja ole olevinaan, niin muuta ei tarvita.

      Ihanaa uutta vuotta Outi <3

    • Hihii tuo oli vain heitto, koska usein saa lukea kritiikkiä liian siloitelluista blogeista ja tyhjistä postauksista, joissa on vain pelkkiä kauniita kuvia. Juuri tuollainen väheksyntä pistää vihaksi. Joskus jonkun kuvan taakse saattaa kätkeytä tarina, hyvin surullinenkin sellainen. Itselleni kauniit kuvat on paljon paljon muuta kuin siloiteltua kulissia, niillä on myös voimaannuttava vaikutus. Mahtavaa Tiia miten herätät täällä keskustelua. ❤️

  • Kiitos Tiia jälleen hyvästä kirjoituksesta. Komppaan tässä Annukkaa, että olet viime aikoina kirjoittanut todella hyviä postauksia. Muistatko mitä sanoin sinulle keväällä Tallinnan matkalla? Kirjoittaminen on sinun vahvuus….

    Jokainen meistä kirjoittaa omanlaista blogiaan ja lukija päättää mitä hän lukee. Siinä olet ihan oikeassa, että meidän tulee kunnioittaa toisiamme. Harmikseni olen kanssa huomannut tietynlaista blogimaailman väljähtymistä ja blogit kopioivat liikaa toisiaan. Lukijana voin jättää liian pinnallisen blogin lukematta. Siihen minulla on oikeus.

    Ihanaa tulevaa uutta vuotta sinulle Tiia <3 Pidetään lippu korkealla!

    • Kiitos Tuulaanneli niin paljon ja kiitos myös Tallinnan matka kommentista, sillä onhan se suuri kunnia saada tuollainen kehu. <3

      Olen ihan samaa mieltä, että jokaisella on oikeus päättää mitä lukee ja siinä juuri tulee mielestäni kunnioittaa toisiamme, ettei huutele, minä en lue sellaista ja sellaista blogia ja sellaista ja sellaista aihetta. Miksi niin pitää jossain huudella, sen voi jättää täysin sanomattakin ja en näe tuolle huutelulle mitään muuta syytä, kuin itsensä nostattaminen ja oman bloginsa ja mielensä arvottaminen korkealle kuin toisten. Eli näitä olen tässä varmaan vuoden pätkät muhitellut ja syntyi tämä kirjoitus juuri kuten sanoit, ajatuksesta että kunnioitetaan toisiamme. <3

      Ihanaa uutta vuotta sinulle Tuulaanneli ja toivottavasti nähdään vuonna 2018 <3

  • No kylläpä taas osasit sanoa ihan kuin minun suullani – paremmin vain! Juuri tänään mietiskelin ihan samoja asioita: mikä kukaan on sanomaan, mikä on blogeissa hyvää tai hyväksyttyä. Tai mikä on laatublogi? Välillä tuntuu, että viime aikojen blogikeskustelut – ja keskustelut nimenomaan bloggaajien kesken – ovat samalla tasolla kuin esim. kun keskustellaan siitä, millainen kulttuuri tai musiikki on laadukasta. Ei sitä päätä kukaan toinen toisen puolesta. Ei kulttuurin, musiikin eikä blogien suhteen. Jos minä olen oman blogini Uuno Turhapuro, niin kuka sitä on arvostelemaan – jos se minulle iloa tuottaa eikä vahingoita ketään, niin saan kirjoittaa ihan juuri sellaista blogia kuin haluan. Ja taatusti on tällä Uunolla on huulipunat huulilla;)

    • Juu näitä laatublogi-keskusteluja pitkään seuranneena, siis näitä jossa pohditaan muiden blogien laatua ja ollaan vielä itse bloggaajia, niin siitä syntyi tämä kirjoitus. Jokainen toki saa omaa blogiaan pohtia niin paljon, kuin haluaa, mutta miksi pitää arvottaa muiden blogeja, sitä en vaan ymmärrä.

      Tämä Lady sinun kommenttisi oli niin tyhjentävä ja kattava ja suppeaa mieltä osoittaa se, että ajatellaan että ihminen on vain kuin jokin pinnallinen seikka tai asia. Toki jokaisella on oikeus olla lukematta aiheita ja blogeja ja postauksia, jotka ei kiinnosta, niin minäkin teen, mutta en ymmärrä tätä huutelua juuri, mitä en tykkää lukea ja määritelmiä mikä on laadukasta. Aika harva on aidosti laadukas ja briljantti, jos katsoo avaruudesta käsin, ihminen on niin pieni ja pöhkö, että menee ja luulee itsestään toisin.

      Sinulla on aina painavaa sanaa ja sydämen sivistystä kiloittain muille jakaa, olen onnekas, että olen saanut sinut elämääni.

      Sydämellistä uutta vuotta Lady <3

    • Kiitos, Tiia, kauniista sanoistasi. Olkoon minulla mitä tahansa, niin sinun rohkeuttasi ja heittäytymisen taitoasi ei ole. Eikä tule, sillä se on sinussa oleva ominaisuus – se, mikä aitoudellaan erottaa blogisi monesta muusta <3 Ja niin tohkeissani olin tuota ensimmäistä kommenttia kirjoittaessani, että vallan unohdin toivottaa sinulle hyvää uutta vuotta, joten korjataan sekin nyt: Onnea, aurinkoa ja kaikkea hyvää ja kaunista sinulle uuteen vuoteen, ihaNainen <3

    • Sitä pipertää niin omassa kuplassaan, että niin hyvä mieli tulee kuulla, jos tämä blogi jotenkin edes jostain erottuu. Kiitos niin paljon Lady. <3

      Höpsis kommenttisi oli niin rautaa ja kertoo juuri siitä, miten me aikuiset uskallamme olla monipuolisia ja se ei tee meistä yhtään vähemmän pinnallisempia. Joskus sitä paitsi on mukavaa olla ihan aivot hiljaa ja pinnallinen ja vetää huulille sen ihanimman huulipunan ja ihastella vaan sitä.
      Muiskuja ja onnellista uutta vuotta ja tänä vuonnakin tavataan eikös jee. <3

  • Kiitos Tiia hyvästä blogauksesta!
    Minulle erakolle blogit ovat ovia maailmaan. Luen hyvin erilaisia blogeja ja seuraan tubettaja laidasta laitaan, jos vaan joku niissä kiinnostaa minua. Koen osaa teistä meilkein ystäviksi, joita minulla on erittäin vähän, jos ollenkaan. Tässä olisi varmaan peiliin katsomisen paikka; oma vika varmaan.
    Omaa blogiani mietin usein ja sen jatkumista. Kuvissa on todella aina se sama ranta, maisema. Ketä se kiinnostaa? Toisekseen se on mulle tärkeää ja ainutta elämää. Itselle jää päiväkirja ja jos lukee; oma vika.
    Jatka samaan malliin! Kiitos näistä hetkistä, joista nautin lukiessani blogiasi!

    • Marketta, Maiju ja minä niin tykätään sinusta ja ei tasantarkkaan olla monelle tehty lauluvideota synttäripäivänä ja miksi tykätään, no koska olet mahtava pakkaus ja niin hauskalla huumorilla ja sydän kultaa paketilla pakattu. <3

      Se on sinulle tärkeää ja ainutlaatuista ja sen takia sinun tulee jatkaa, ne keitä kiinnostaa, he tulevat kyllä aina takaisin. Muista myös, että jotkut näkee ohi maisemakuvienkin ja kokee ystäviksi ja kiinnostaa myös se puoli, eli se ihminen siellä blogin takana. <3

      Kiitos kovasti ja sydämellistä uutta vuotta sinulle <3

  • Hyvä kirjoitus😊Minäkin kirjoitan kieliopillisesti väärin ja aina joskus joku tarkkapipotäti siitä huomauttaa😂Alussa pahoitin mielen mutta ajattalen että who cares,mun blogi,move on jos ei kiinnosta💪🏼

    • Ihan turhaa nipotella, kukaan ei ole täydellinen, tarkkapipotädissä olisi varmasti itsessään jotain muuta huomauteltavaa. Fakta on, ettei kukaan tykkää näistä huomauttelijoista, he kun monesti luulevat olevansa parempia kuin muut. Onkin taitolaji antaa rakentavaa palautetta sivistyneesti ja niin, että siitä syntyy vielä rikastuttava keskustelu.

      Sydämellistä uutta vuotta Susann <3

  • Voi Tiia <3 Mitä siitä tulisi jos me kaikki tykättäis samoista asioista. Olisi vain yksi karkki myynnissä kaupassa, kun ei nähdä eikä tiedettäsi mistään muusta. Miksi pitäisi olla rohkea jos se ei tunnu oikealta?. Miksi pitää märistä ja kohauttaa jos se ei tunnu omalta? Onko se väljyyntynyt blogi jos se on vain positiivisten asioiden kirjoitus ja kuvitus paikka?
    Törmsin oikeastaan nyt joulukuussa blogijoulukalentereita seuratessa, etten tiennyt kenen bloggarin kuvista/kodista oli kyse kun monella näytti samanlaiselta. Niin ei ainakaan Marjakujalla ikinä ole eikä tule olemaan. Täältä kun ei niitä Hayn tuoleja tule löytymään. Luin Katin kirjoituksen tänään päivällä ja silloin jo tuota mietin. Sinun jutuista en kerkiä jokaiseen postaukseen kommentoimaan, mutta se ei tarkoita etten pitisi jutuistasi tai blogistasi. Kosmetiikka on ihan toisarvoinen omassa elämässäni, silti niitä välillä luen. Kuten varmasti myös luet minunkin bloginani. Niinkuin moni muukin, huomaan tilastoja seuratessa. Oikein huippua uutta vuotta Tiia ja Tiian ihana perhe ja karvakamut!

    • Siitä ei tulisi yhtään mitään kyllä ja miksi pitäisi olla jonkun tietyn normin mukainen tai miksi pitää määritellä joku laatublogi ja mikä on laatua toiselle ei ole toiselle sitä. Minusta tuo koko keskustelu on älytön ainakin esimerkkejä mollaavalla tavalla. Yleismaailmallisesti voi blogien kehityksestä toki puhua.

      En edes tiedä mikä on Hayn tuoli, meillä on kotona kyllä klassikoita, mutta ne on varmaan aika monet perittyjä ja niillä on tunnearvoa. Meidän koti on sisustettu meidän näköiseksi ja omanlaiseksi ja ihan tasan tarkkaan en ole kyllä somessa samanlaiseen kotiin missään törmännyt ja sillä seikalla ei ole suuntaan tai toiseen minulle merkitystä, koska kotimme on rakennettu meidän perheelle, eikä julkiselle silmälle ja meillä kotona on ne asiat mistä me nautitaan, kaikki muu on merkityksetöntä eli sama kuten teillä. <3

      Kyllä luen, mutta usein tulee luettua lukulistaa mobiililla illalla sängyssä ja se kommentointi on kyllä mobiililla keljua. Mutta minä luen enemmän ihmisten blogeja ja viis veisaan usein siitä, onko siellä aina kukkia, samaa sohvaa tai pelkkää huulipunaa, kun se ihminen blogin takana on minulle tärkeä. <3

      Sydämellistä uutta vuotta Marika teidän ihanalle perheelle <3

  • Kiitos tästä tekstistä! Ensimmäinen vierailuni blogissasi ja tunnistan kyllä samat asiat oman bloginkin kautta. Meitä ihmisiä on moneksi ja toisilla on kova tarve arvostella muita kun taas toiset voivat olla vain hiljaa jos ei ole mitään hyvää sanottavaa. Kiitos, kun kirjoitit nämä ajatukset julkisiksi 😊

    • Niin juuri, miksi ei tehdä omaa juttua ja ollaan mollimatta muita. Tätä en käsitä ja jokin epävarmuustekijä siinä on pakko olla, nostaa itseään muiden kustannuksella. Mikä nyt on edes laatublogi, voi hyvät hyssykät, se on kaikille eri asioita.

      Ihanaa uutta vuotta Katriina ja mukavaa, että löysit tänne <3

  • Hyvä teksti. Kaikilla meillä on vapaus olla sitä mitä on ja vapaus tehdä, mitä kukin itse haluaa. Jos ei voi maailmaa muuttaa, niin kun pyrkii itse tämän muille ja itselleen suomaan, niin se on jo tosi hienoa;) Toivotan sinulle Tiia kaikkea mahdollista hyvää uuteen vuoteesi ♥

    • Lempeyttä kaikille ja kaikki kukat kukkikoon. Kukin häärää omassa blogissaan mitä tahtoo ja siihen tahtiin miten tahtoo ja kuka on sitä määrittämään mitä se on tai onko se laadukasta.

      Ihanaa uutta vuotta sinulle Hyvä Mieli ja sinulta kaipaan postauksia, sillä jokainen esine ym. blogissasi on jetsulleen omaan makuun ja täydellisyyttä minulle <3

  • "Rohkea ihminen on täynnä ristiriitoja, kulttuuria, pinnallisuutta, sivistystä, ajoittaista tyhmyyttä, maisemia, pilvien muotojen ihastelua, matkustelua, sisustusta, ihan mitä vaan. Rohkea ihminen tekee omaa juttua, saa nautinnon siitä, eikä arvostele toisia, vaan tekee mitä lystää ja mitä muut eivät uskalla." Ihanasti sanottu ja just näin! <3

    Hyvää uutta vuotta, Tiia! <3

    • Jeps kulkekaamme omia polkujamme ja keskittykäämme niihin. <3

      Ihanaa uutta vuotta ihana Fanni ja sinulle jatkoin tähän vastaamista sinun blogin puolelle <3

  • Jep. Lyttäämällä toisia, voi yrittää nostaa itseään. Tuntuu, että on vähintään yhtä muodikasta lytätä bloggareita, kuin on nuo Hayn tuolit. (Tosin minulla ei ole mitään hajua, miltä ko. tuolit näyttävät!)

    Jokainen voi tosiaan alkaa tämän Blogistanian parantamisen kirjoittamalla itse priimaa ja syvällistä ja tietysti just oikeaan tahtiin.

    Meikäläisen jutut ovat kaiketi hyvinkin pinnallisia ja postaustahtikin voi olla narsistinen. Ei voi mitään, sittenhän blogini on tekijänsä näköinen ja ihan ikioma tosiaan on.

    Kuka sitten määrittelee, mikä on syvällistä ja merkityksellisempää kuin jokin toinen juttu. Omat rahkeeni eivät moisiin määritelmiin riitä. Antaa kaikkien KUKKIEN ;0) kukkia.

    Kirjoititpa hyvän kirjoituksen. Mahtavaa uutta vuotta, Tiia!

    P.S Ihanat huulipunat..

    • Hih nyt googlaan nuo Hay-tuolit, koska en tiedä minkälaiset ne on. En osta merkkitavaroita, siksi että ne on merkkiä vain jos ne sopii meidän kotiin ja viehättää silmää. Oma koti on tehty meidän perheelle, eikä julkisuudelle. <3 No niin nyt googlasin nuo tuolit ja ei sopisi meille, mutta varmasti moneen muuhun kotiin kyllä.

      Ah tämä lauseesi "Jokainen voi tosiaan alkaa tämän Blogistanian parantamisen kirjoittamalla itse priimaa ja syvällistä ja tietysti just oikeaan tahtiin". Niin mitäs jos ensin tekee laadukkaan menestysblogin itse, joka vielä palkitaan kaikilla tantereilla, niin ehkä sitten voin ottaa viisauksia vastaan, mutta en siltikään lyttäämällä muita.

      Minä en ole kukista kiinnostunut, mutta sinä olet ihana persoona ja teillä vielä niin ihana koiruli, eli näistä syistä hakeudun blogiisi. Minun kosmerakkaus ei kiinnosta monia, täysin ymmärrettävää, mutta minusta voi ajoittain tulla voikka blogikaveria vaan moikkaamaan, arvostaa vaikka kauniita kuvia mitä sinä olet ottanut kuvista ja kyllä minäkin kukkatollo ymmärrän, että sinulla on aivan merkityksellisen kaunis ja upea piha, olet taitava. Blogisi on sinun näköinen ja siinä piilee juuri se aitous ja vahvuus.

      Koen, että epävarma ihminen tuo liikaa esille omaansa, kultturelliyttään, sivistyneisyyttään ym. eikä ymmärrä, että sitä kosmetiikkablogia voi kirjoittaa vaikka häntä älykkäämpi lakinainen. Siksi lokeroiminen on niin älytöntä ja se on sitä laput silmillä ajattelua.

      Nimenomaan omat rahkeeni eivät riitä, jos jokin asia tuottaa ihmiselle iloa, tuo iloa tuottava asia on tärkeä. Varmasti kyseisen ihmisen elämässä on vielä paljon muutakin, kuin kukat tai huulipunapötköt, vai mitä.

      Hih ihanat huulipunat, no hei eikös ole ja niin ihanat kukat sinulla aina siellä sinun blogissa.

      Sydämellistä uutta vuotta Satu <3

  • Hyvä postaus ja teksti jälleen kerran, Tiia ♥ En todellakaan ymmärrä sitä, miksi bloggaaja ei saisi kirjoittaa ja postata juuri siitä, mistä itse haluaa…omassa blogissaan. En ymmärrä! Joskus aiheet ovat samoja kuin jollain muulla, joskus taas aivan jotain muuta. Mitä väliä? Jokaisella on vapaus kirjoittaa juuri siitä, mikä itsestä tuntuu hyvältä ja mistä löytyy sanottavaa. Olen itsekin saanut palautetta siitä, että olen matkija. Totta kai tuollainen palaute pahoitti mieleni, mutta en antanut sen vaikuttaa MINUN blogiini ja tekemisiini, koska tiedän, että teen ja kirjoitan omanlaistani blogia. Minulla on oikeus omassa blogissani kirjoittaa ja postata juuri niistä asioista, mistä itse haluan, tykkäsi siitä joku seuraajani tai ei eikä se ole keneltäkään pois, jos niin teen. Voi voi, mitä siitä tulisi, jos kukaan ei saisi kirjoittaa samasta aiheesta tai asiasta kuin mistä toinen on jo kirjoittanut?! Ja mitä postaustahtiin tulee, jokainen saa postata juuri niin tiheään tai harvaan kuin haluaa. Olen miettinyt tätä useasti, mutta nyt sen ymmärrän, että se on ollut ihan turhaa. Itsekin tykkään seurata blogeja jotka päivittyvät usein, koska olen "tiedon"janoinen ja minusta on mukava seurata tuttujen blogiystävieni kirjoituksia ja blogeja.

    Bloggaja on rohkea ja vahva, kun uskaltaa olla oma itsensä ja kirjoittaa juuri omannäköistään ja rehellistä blogia. Sinä olet Tiia juuri seööainen bloggaaja ja arvostaan sitä todella paljon. Kaikkea hyvää sinulle ja kivaa vuoden vaihdetta, Tiia ♥

    • On hyvä ettet ole antanut vaikuttaa muiden mielipiteiden blogiisi, sillä väkisinkin blogeissa esiintyy myös samoja asioita. Jännä muutenkin tuo matkimisasia, siitä paljon puhutaan, oma blogilistani on sellainen, että mielestäni kaikki blogit on täysin erilaisia, uniikkeja omalla tavallaan. Lisäksi minulle tulee tärkeimmäksi se ihminen siellä blogin takana. Eli kiinnyn teihin kaikkiin ja koen blogiystäviksi. Joten siksikin voin hyvin lukea blogia, joka ei aihepiiriiltään kiinnosta ja näin koen myös olevani kohtelias ja ystävä sille blogin pitäjälle, mielestäni tämä on yhteisöllisyyttä. Aika on toki rajallinen, mutta eihän sitä kenenkään joka postausta tarvitse lukea, ei kai kukaan sellaista odotakaan, kunhan käy moikkaamssa aina joskus, että hei henki pihisee, täällä ollaan ja en ole sinua unohtanut.

      Ihan juuri näin, on joitain blogeja, joiden kaikki postaukset luen, vaikka siellä ei edes tapahtuisi draamattisesti kummia tai ei olisi painavaa sanaa, sillä olen kiinnostunut siitä ihmisestä siellä blogin takana.

      Krisse, sanattomaksi vetää, sillä mieheni aina sanoo, ettei aitous mene koskaan muodista ja on joskus sanonut, että olen aidoin ihminen, jonka on tavannut ja siihen rakastui minussa, kun olen vaan mitä olen ja sen kauniimpaa sanaa tai kehua ei ole, kuin aitous ja minulle sinä olet aito, herkkä ja sydämellinen ja ihmisistä todella välittävä paketti. <3

      Ihanaa uutta vuotta Krisse ja jatketaan omia polkujamme, mehän niillä tallustamme <3

  • Sinä jos kuka olet ainakin rohkea eikä kukaan voi muuta väittää <3
    Ja olet täysin oikeassa siinä, että blogin pitäminenkin omalla tavallaan on rohkeutta – eihän se ole rohkeaa, että tehdään niinkuin kaikki muut ja yritetään sitä kautta mielestellä lukijoita/muita bloggaajia tms.

    Onnellista Uutta Vuotta 2018 <3

    • Kyllä mielestäni on rohkeutta aloittaa blogi ja tavallaan laittaa itsensä alttiiksi julkisesti. Jos joku matkiikin, niin sekin voi olla epävarmuutta, alkuajan kipuilua, itsensä hakemista ja ehkä se oma tyyli löytyy vielä eli en lähtisi saman näköisiäkään blogeja teilaamaan, mielestäni olisi juuri tärkeää, että annettaisiin kaikkien vaan olla ja blogata miten haluaa, sillä heidän blogihan se on.

      Sydämellistä uutta vuotta ihana Mira <3

  • Sä oot niin kultaa! Se järjen ääni täällä blogimaailmassa. Sun blogi on kuin lämmin halaus. <3

    • Ja sinä olet, niin ihana ihminen, joka säteilee kauneutta ja lämpöä kaikkialle. On ollut niin ilo tutustua ja ihanaa, miten te nuoret olette ottaneet meidät iäkkäämmät vastaan.

      Sydämellistä uutta vuotta ihanuuspakkaus <3

  • Kirjoitat ja pohdit kyllä monipuolisesti eri asioita. Sikso blogiasi on aina kiva lukea. Aiheita on laidasta laitaan sisältäen aitoa elämää, sen pieniä ja välillä isompiakin iloja sekä niitä murheitakin. Meillä kaikilla on tosiaan ne voimaa, iloa ja hyvää mieltä antavat asiamme eikä niihin ole muilla nokan koputtamista. Ei ihminen olisi juuri se persoona ellei näitä asioita olisi ja siinä mielessä me kaikki olemme briljantteja, ainutlaatuisia ihanuuksia☺. Onneksi pidät oman linjasi ja kirjoitat ja pohdit niitä asioita mitä kulloinkin on mielen päällä. Moniin asioihin on helppo samaistua varsinkin näihin naisen elämää koskeviin.Itse luen vain niitä blogeja jotka koen itselleni miellyttäviksi koska valinnanvaraa on. Kaikkia ei voi eikä tarvitse miellyttää vaan kukin hakekoon omat fooruminsa ja hyvä käytös täälläkin on tärkeää. Ihanaa Uutta Vuotta sinulle🤗.

    • Kiitos niin paljon ja tottahan on, että me olemme moninaisia olentoja ja kukin toki valitsee, mitkä siivut itsestään blogissaan antaa tai antaako vaikka mitään ja kuvaa ihan mitä haluaa blogiinsa.

      Ihan niin totta, olemme kaikki briljantteja tai emme ole, riippuen mistä kulmasta katsoo. Elämä on armoton kaikille, eikä säästä ketään, joten en ymmärrä tätä paremmuuskulmaa niin missään kohden. Koenkin että ne jotka itseään jalustalle nostaa ja vielä muita vähätellen, he ovat epävarmoja ja heillä on joitain kipupisteitä, joista eivät itse ole niin varmoja itsessään. Joskus vain kasvatus puuttuu, ei ole kotona saatu käytöstapoja eli sitä opetusta, että sitä omaa häntää nyt ei vaan nosteta muiden kustannuksella piste.

      Hyvä käytös kertoo kaiken ihmisestä. <3

      Ihanaa uutta vuotta Ansku ja kiitos kun jaksat käydä täällä <3

  • Voi Tiia! Kiitos todella hyvästä näkökulmasta tähän keskusteluun. Kuten jo omassa blogissani sinulle vastasin, omalla kirjoituksella tästä aiheesta halusin tuulettaa ajatuksiani oman blogin linjasta ja siitä, minkälaisten blogien parissa haluan tulevaisuudessa viettää aikaani. Taidetaan olla aloitettu mekin tämä homma aika samoihin aikoihin. Neljä vuotta blogistanissa on pitkä aika ja koen ja näen, että me molemmat olemme kasvaneet ja muuttuneet. Se on hieno asia, sillä sitähän elämässä pitää tapahtua, muurahaisellakin, kasvaa ja kehittyä, vaikka keski-ikäinen olisikin 🙂 Ristiriitaisia ovat minunkin ajatukseni siitä, mitä tulee pinnallisuuteen, sillä juuri ehkä tuosta muurahaisnäkökulmasta itselleni on tullut sellainen olo, että onko järkevää vouhkata jostain ihan mitäänsanomattomasta asiasta kun maailmassa on niin paljon valuvikoja? Sitten kuitenkin samaan aikaan tykkään ihan kamalasti vaikka meikkipostauksista. Rakastan kynsilakkoja ja huulipunia ja vaatejuttuja ja kaikkea höttöä. Aika ristiriitaista. Eli en usko, enkä oikeastaan edes toivo, että kaikki tekstit, joihin törmään, olisivat mitään Pulizer-ehdokkaita. Enkä usko, että yksikään bloggaaja sellaiseen edes pääsee tai haluaa päästä. Kuten tiedät, pidän esimerkiksi kaupallisuutta blogeissa hyvänä asiana, kunhan se on asianmukaisesti merkitty. Tämä siksi, että etsin itse blogeista paljon vinkkejä omiin tuotehankintoihin ja olen myös ostanut monia tuotteita blogisuositusten perusteella. Näen sen oikeasti palveluna itselleni. Olemme ihmisiä ja ihmisen elämä on monimutkainen. Ja koska blogit ovat meidän omia medioitamme, niiden kuuluukin reflektoida meitä ihmisinä. Mitä ajattelemme, mitä puuhaamme. Siinä samalla kun dokumentoimme elämäämme tänne blogistaniin, haluaisin nähdä, että jokaisen blogi olisi bloggaajansa näköinen. Persoonallinen. Sellainen, jossa bloggaaja on oiekasti linkissä lukijaan, eikä vain suolla omaa huttuaan maailmaan vain koska se on mahdollista. Uskon, että me kaikki bloggaajat teemme tätä ensisijaisesti itsemme vuoksi ja sitten jos joku muukin tykkää käydä lukemassa ja kommentoimassa, se on plussaa. Ei tätä voi tehdä muulla tavalla, niin minä ainakin uskon. Siksi halusin ravistella itseäni, omaa blogiani ja sitä linjaa, jota siellä haluan pitää yllä tulevaisuudessa. Se mikä minulle itselleni riitti neljä vuotta sitten ei riitä enää. Haluan jotain muuta ja sitä kohti aion mennä. Jos joku lukijakin tulee mukana, kiva juttu, jos ei, ei voi mitään. Ihanaa vuodenvaihdetta ihana Tiia! <3

    • Kiitos Kati, sillä sinä toimit inspiraation lähteenä tähän postaukseen. <3 Olen jo noin vuoden pätkät aina ajoittain ollut nakuttamassa tätä aihetta tänne ja eilen sitten innostuin eli oikestaan postauksesi oli sellainen viimeinen laukasija. Todellakin myös ymmärsin, että kipuilet oman blogisi kanssa ja sitä haluat miettiä uusiksi ja postauksessasi ei ollut niin mitään muita mollaavaa, vaan ne asiat eli tämän laatublogien määrittämisen poimin ihan muualta ja jo vuoden varren olen poiminut.

      Myönnän, että ajoittain tulee päivä, jolloin kaikelta katoaa pohja, tuntuu että millään tällä kouhkaamisella ei ole merkitystä. Koen itse elämän tarkoituksen, jos sitä nyt tässä sivulauseesssa tulee pohtia, niin omalla kohdalla tuon suvun jatkamisen ja äitiyden, kaikki muu tuntuu välillä älyttömältä jopa, jos oikein alan syvällisesti asiaa pohtimaan. Mutta sitten ymmärrän taas, että voi että kun saan iloa niin monista ja monista pienistä asioista ja ihmisistä. Myös bloggaaminen on tuottanut valtavasti iloa, tuonut paljon teitä uusia ihmisiä ja virkistänyt monella tapaa. Eli kaikkihan on turhaa tai mikään ei ole turhaa. .)

      Mielestäni ruo rakkaus meikkeihin, vaatteisiin ei ole ristiriitaista vaan kertoo siitä, että olemme moninaisia. Voi olla vaikka miten kultturelli ja rakastaa huulipunia, mutta se että yrittää olla liian kultturelli ja paheksuu pinnallsia, niin se on minulle sydämen sivistymättömyyttä ja myös ihmisen ankaruutta itseään kohtaan, kuin ei sallisi höttöä elämäänsä, kun pitää olla tietyn muotin mukainen, johon on jumiutunut. Sitä hain tuolla rohkeudella, että rohkea ihminen uskaltaa lukea pinnallista Bridget Jonesia ja muuta kirjallisuutta, kuunnella oopperaa ja teinipoppia, rakastaa kosmetiikkaa ja taide-esineitä jne. Se se vasta rikkaus on ja monipuolista, että antaa itselleen luvan olla juuri sellainen, kuin on ja rakastaa kaikkea ihmeellistä maailmassa. Eikä kosmetiikkakaan ole niin pinnallista mitä päälle näyttää, tuoksut ja huulipunahylsyt on desing esineitä, joiden suunnittelu on vaatinut pitkää työtä, ovat taidetta. Hienosti joku joskus aikanaan kommentoikin, että tätä kauneuden tajua opetetaan myös yliopistossa ja se kertoo pikemminkin viisaudesta ja ymmärryksestä nähdä, kuin tyhmyydestä. Joten rakasta vaan täydellä palolla kaikkea mahdollista ja uskalla olla moninainen ja muita miettimättä. Aina on ihmisiä, jotka haluavat lokeroida meitä, mutta se on heidän ahdasmielisyyttään, pienuuttaan ja sokeuttaan, ei se kerro meidän pienuudesta yhtään mitään.

      Tiedän myös hyvin, että pidät kaupallisuutta hyvänä asiana, mielestäni se on myös hyvä asia monella tasolla ja ehdottomasti aiheesta saisi oman postauksen. Vihaisuus kaupallisia postauksia kohtaan hämmästyttää, kun lehdissä ja televisiossa mainokset kuitenkin suodaan. Koetaan, että bloggaaja myy jotenkin sielunsa. Itse olen kieltäytynyt monistakin kaupallisista yhteistöistä, koska en ole kokenut niitä omikseni, mutta tätä puolta ei sitten moni varmaan ajattele tahi usko.

    • Minäkin uskon samaan, että blogin aloittaminenhan alkaa tyhjyydestä eli tarpeesta tehdä täysin jotain omaa juttua ja ihan itselle. Muistan itsekin ensimmäisen kommentin joka tuli, ensimmäiset kirjautuneet lukijat ym. muistan sen hämmennyksen, oho voiko nämä jutut kiinnostaa muitakin. Ehkä siitä lähteekin se aitous, että ensin tekee itselle ja sitten kakkosena vasta muille. Näin voi noudattaa omaa ääntään.

      Toisena blogivuotena kipuilin blogini kanssa aika paljon, aloin saamaan ikäviä anonyymien kommentteja, ne loivat hetkeksi pelon ja miellyttämisen tarpeen. Jatkoin silti omaa linjaani, mutta välillä peläten. Kolmatena blogivuotena sitä jotenkin karaistui, noita ilkeitä kommentteja oli tullut no niin paljon ja ymmärsin, että niitä tulee aina, enkä voi koskaan kaikkia miellyttää eli jatkan tätä oman juttuni tekemistä. Olen saanut haukkuja ulkonäöstä, miten en osaa mitään, pinnallisuudesta, dramaattisuudesta milloin mistäkin, mutta mitä niillä on väliä, kun itse tiedän kuka olen.

      Mutta blogilleni olen sokea ja en tiedä pystynkö sitä edes mitenkään muuttamaan, miten muuttaa, kun se on niin vahva osa kuitenkin minua ja minuutta, niin miten voisin tehdä siitä toisenlaisen, freesata tai uusiutua, kun en oikeastaan edes tahdo, en muiden enkä itseni takia. Toki en ole blogissani alustakaan asti kirjoittanut vain yhdestä kulmasta, mutta ne muutamat muutin kulmat varmaan alkaa tulla pitkään seurannelle jo tylsiks ja tutuiksi. Voisin kirjoittaa laskelmoidustkin, aina provosoivia aiheita, dramaattisia käänteitä ja lukemat paukkuisi, sillä näitä postauksia luetaan ja negatiivisia enemmän, kuin positiivisia. Mutta lähtökohtaisesti kirjoitan itselleni, niin teen mitä lystättää ja jos joku vielä tykkää, niin se on ihan uskomaton extra bonus.

      Hyvää on blogimaailmassa ja omassa elämässä välillä kysellä kuka minä olen, mutta nyt juuri olen sellaisessa tilanteessa, etten jaksa, olen mikä olen, tykätään tai eI

      Sinulla Kati on paljon syvällistä sanottavaa, upea koti, hyvä silmä ja maku ja olet vielä nauravainen ja sydämellinen tyyppi eli blogiisi löytyy kyllä paljon lisäkulmia niin halutessasi. Tiedän, että siihen pystytkin, anna palaa vaan, unohda välillä se käsijarru ja mene tunteella ja sydämellä.

      Ihanaa uutta vuotta ja kiitos kun herätit paljon ajatuksia ja olet mieletön tyyppi, toivottavasti pian taas tavataan <3

  • Nyt oli kyllä NIIN hyvä kirjoitus aiheesta ja kompaan sinua täysin!!!! Tuo "muurahaivertaus" antoi vähän suhteellisuudenkuvaa asiaa, koska niinhän se on. Jonkun elämäntyö näyttää olevan toisten arvostelu ja haukkuminen, mikä usein minua ihmetyttää. Miksi tuhlata elämän energiaa moiseen, kun elämässä on niin paljon muutakin.
    Minulle bloggaaminen on harrastus, jossa saan toteuttaa itseäni, juuri sellaisena kuin olen, juuri sellaisena, minkälaiseksi minä blogini määrittelen.
    Ilmeisesti blogini on jo niin mitätön ja tylsä, että olen välttynyt ilkeiltä kommenteilta, mutta tyyliäni en aio muuttaa. Se on minun päiväkirjani, jossa minä päätän mitä kirjoitan ja julkaisen.
    Ja vaikka olemme vain "virtuaalituttuja" koen monta kertaa sielun sympatiaa ajatuksiesi kanssa.
    Toivon sinulle hyvää alkavaa uutta vuotta 2018!Tuokoon se tullessaan meille kaikille enemmän rohkeutta ja avarakatseisuutta.
    Sinua lämpimästi halaten, Satu

    • Juu minusta on jokainen meistä, jos suuruudenhulluus alkaa nostaa päätään, miettiä tuota muurahaisnäkökulmaa, hih. 🙂 Siinä on jokaisen suuren filosofinkin hedelmäiset sanonnat vähän koetuksella. Avaruudesta katsottuna näytämme kaikki varmasti samanlaisilta pipertäjiltä ja mielestäni on tärkeää antaa arvo kaikkien piperrykselle ja sille mikä on itsekullekin tärkeää. Mikä sitä on kukaan määrittämään.

      Hyvin sanottu tuo mitä bloggaaminen sinulle on, eli juuri sitä minkälaiseksi sinä blogisi määrittelet, juuri näin.

      Älä vaan sano itseäsi tylsäksi ja siitähän ei ole kyse, jos vaan alkaa näkyä vähän enemmän eri paikoissa, niin tulee näitä vihaajiakin mukaan eli näin on käynyt Maijulle ja minulle ja se ei taas tee sinusta yhtään tylsää. Ei pätkääkään.

      Hienosti sanottu ja kiitos Satu niin paljon kauniista sanoista. Avarakatseisuus, suvaitsevaisuus ja lempeys ja sanoisin tähän loppuun, että huolehtikoon jokainen siitä omasta tontistaan ja vaikka sieltä muka alati sitä priimaa pukkaisikin, niin ei se anna oikeutta arvostella muita, siinä kohden se arvostelijan oma priimakin kummasti mädäntyy.

      Halauksia ja sydämellisiä ajatuksia uuteen vuoteesi Satu <3

  • Rohkeutta on niin monenlaista ja kaikkia niitä tarvitaan. On niitä pienempiä tekoja ja on niitä suurempia tekoja. Mitään niistä ei voi vähätellä, koska ei voi tietää, mitä niiden takana on ja ei voi tietää, kuinka suuri vaikutus on. Ehkä suurinta rohkeutta on kuitenkin se, että on oma itsensä. Siitä kumpuaa kaikki.

    • Täydellisen viisaasti kirjoitettu, tähän ei ole mitään lisättävää tai pois otettavaa. Sydämellistä uutta vuotta LauraKatarooma <3

  • Hyvä kirjoitus <3

    Tosiaan, välillä haluttaisi kirjoittaa enemmänkin, mutta kun ei pysty juurikin tuon seikan vuoksi, että se koskee muitakin kuin minua.

    Omia kirjoituksiani välillä mietin – jos kirjoitan taas "omasta kivusta", niin millaisen kuvan se minusta antaa tai joko lukijoita kyllästyttää, mutta sitten taas muistan että minuahan varten ensisijaisesti kirjoitan. Saan siitä paljon itselleni, mutta tietysti ihanaa jos ne jollekin muullekin jotain antaa, se tuo lisäbonusta 🙂

    • Sepä se, kun me ihmiset elämme symbioosissa muihin ja kaikki kokema, suru ja tunteet miltei pääsääntöisesti koskettavat läheisiämme myös, niin miten kirjoittaa rohkeasti, kun joutuu sensuroimaan. Vaikka kirjoittaisi nimettömänä muista, ei minulla ole oikeutta muiden murheita blogiini kirjoitella. Joten on hyvin vaikeaa olla totaalisen rohkea ja usein, koska joutuu ottamaan niin suuren osan pois blogitekstistä.

      Mielestäni blogisi on niin hieno ja henkevä ja aina sitä luen, mutta joskus en osaa vaan vastata, koska minulta ei löydy mitään niin viisasta sanottavaa, kuin tekstissäsi on. Annat paljon blogillesi ja tällöin haluan kommenttikentässäkin sanoa jotain sielukasta ja painavaa ja aina siihen ei edes pysty. Mutta luen varmaankin kaikki postauksesi, mutta en osaa vaan sanoa, hei kivaa iltaa, koska olet antanut niin paljon sielukkuutta postauksessasi. <3

      Ihanaa uutta vuotta Katja minulle blogimaailman sielukkaimpia ihmisiä olet <3

  • Minusta sin blogia on ihana lukea. Ollaan toisaalta hyvin erilaisia kiinnostuksen kohteiltamme, mutta kuitenkin monessa asiassa tuntuu, että ollaan samanlaisia. Se on virkistävää ja mukavaa. Enhän kaikkien liveystävienikään kaikista kiinnostuksen kohteista ole itse kiinnostunut, mutta mitä ihmettä se haittaa? Erilaisuus on rikkaus <3 Olet ihana ja upea ja rohkea nainen! Hyvää uutta vuotta Sinulle <3

    • Niin kivasti kirjoitettu ja mielestäni yllättävän paljon erilaisista ihmisistä löytyy samankaltaisuuksia ja sitten virkistäviä erilasuuksia. Mitä maailmasta tulisi, jos vain tietyt tyypit jauhaisi tietyistä asioista, noh kapea-alaista.

      Erilaisuus on todellakin rikkaus <3 Kuin myös jokainen sana sinulle takaisin ja sydämellistä uutta vuotta teidän ihanalle perheelle <3

  • Todella hieno postaus Tiia!

    Usein ihmettelen sitä työnmäärää, jonka sinä ja toiset bloggaajat teette tekstien, kommentointien ja toisten blogien kommentointien suhteen. Eli kumarrus ja syvä sellainen tästä määrästä postauksia mitä olet kirjoittanut ja vastaillut.

    Olen itse niin hidas postaaja ja aika kapea-alainen, että joskus mietin onko kirjoittamisessa ideaa ja saako lukija teksteistä mitään itselleen. Välillä mietin toistanko itseäni tai olenko tullut tylsäksi. Mutta oikeastihan olen vain muuttunut iän myötä, toiset asiat eivät kosketa minua yhtä paljon kuin ennen. Enhän minä sen vuoksi ole vähemmän rohkea, vaan ennemminkin vain olen rohkeasti oma itseni.

    Teemme bloggausta omasta ilosta ja vapaaehtoisesti. Kirjoittajan tyyli ja tapa on henkilökohtainen ja sen vuoksi en ymmärrä miksi lukija toivoisi siihen muutosta, sen sijaan on varmasti kiva saada pyyntöjä aihetoiveista.

    Olen ennenkin sanonut, etten ymmärrä ilkeämielisiä kommentteja. Jos joku teksti ei sovi itselle, niin miksi siihen pitäisi jäädä ripustautumaan. Ilkeämielinen tai muka-kriittinen-viesti ei auta ketään, se ei tee kommentoijasta yhtään viisaampaa, ei bloggaajasta yhtään parempaa.

    Oikein upeaa vuoden viimeistä päivää sinulle ja kaikkea hyvää uudelle vuodelle <3

    • Birgitta kiitos niin paljon, että toit tuohon tuon kulman, sillä tuota ei moni mollaaja ajattele, ihmettelevät vaan, että ilmaiseksihan kaikki tulee, ei tule, mutta ei tämä työltäkään tunnu, koska on rakas harrastus.

      Mielestäni sinun blogisi on nimenomaan sielukas ja joskus en jopa osaa sanoa mitään ihan niin viisasta, kuin mitä postauksessasi on, mutta se ei tarkoita etten olisi nauttinut lukemastani. <3

      Kannattaa juuri noudattaa sitä omaa iloa ja omaa ääntä kuunnellen, omaan tahtiin, oli tahti kiivas tai hidas. Meitä ihmisiähän vähätellään aina asiasta, kuin asiasta, teemme niin tai näin, joten kannattaa sitten tehdä juttua, joka tuntuu itselle hyvältä, sillä arvostelijoita aina riittää .

      Olen joskus saanut blogiini kommentin, että sehän on suurta huvia kiusata bloggaajaa, sanonko vaan sanan, sairasta.

      Sydämellistä uutta vuotta ihana Birgitta ja jatka samaan malliin, äläkä vaan muutu ja jos muutut, niin omasta tahdostasi <3

  • Somelomasta huolimatta, oli pakko tulla kommentoimaan. Aivan ihana postaus ja pelkkää totta. Itse olen sitä mieltä, että jokainen kirjoittakoon mitä haluaa ja jokaisen lukijan tulisi miettiä, että mitä haluaa lukea. Kommenteista on itselläni ainakin tullut aikamoinen jännityksen aihe. Koskaan ei tiedä, mitä sieltä tulee. Se kyllä latistaa fiilistä kirjoittaa joistakin aiheista. Blogeista on tullut paikkoja, joihin on helppo tulla arvostelemaan toista kasvottomana. Kiitos sinulle aivan mahtavasta tekstistä. Kiitos kun olet rohkeasti sinä ❤️ Hyvää Uutta Vuotta 2018!

    • Ihana Outi <3 Niin jokainen miettiköön mitä haluaa lukea ja mielestäni ei sitäkään tarvitse ääneen huudella, etten halua lukea sitä tai tätä, koska se nyt vaan on höttöä. Mikä kukaan on sanomaan mikä on toiselle höttöä?

      Juu kyllä se ajoittain on aikamoinen jännityksen aihe, kun näkee jaahas kommentti anonyymiltä, mutta pääsääntöisesti täällä on osattu käyttäytyä mitä upeimmin ja meikäläisellä on maailman parhaat anonyymitkin <3

      Ihanaa uutta vuotta rakas ystäväin <3

  • Osuit taas kerran suoraan hermoon. Blogien ruotiminen on minusta outoa, koska niitä ei ole kenenkään pakko lukea. Jos ei jonkun tyyli miellytä, pianhan sitä vaihtaa seuraavaan. Näitähän riittää. Jos haluaa lukea koko ajan jotain syvällistä, kirjasto on täynnä syvällisiä kirjoja. Mollaajien mielipiteet kertovat enemmän heistä itsestään kuin bloggaajasta. Itse en ole kosmetiikka-fani, mutta blogissasi on paljon muutakin. sitäpaitsi olen pari kertaa vinkannut jostain tuotteesta nuorillemme. Kiitos tästä vuodesta. Nokka pystyssä kohti vuotta 2018 Tiia. Oikein paljon onnea sinulle ja perheellesi tulevaan vuoteen.

    • Minunkin mielestä se on outoa, kuin nostattamista itseään paremmaksi, en lue sellaista ja sellaista, senhän voi täysin jättää sanomatta mitä haluaa jättää lukematta, miksi pitää vähätellä toisten kiinnostuksen aiheita ja nostaa itsensä paremmaksi, että minä pidän vain korkealentoisista aiheista. Tässä näkee juuri todellisen sivistyksen eron ja sivistyshän ei tule esim. koulun penkiltä, se tulee sydämestä, kasvatuksesta ja elämän kokemuksesta.

      Ihana sinä ja ei kenenkään kaikkea tarvitse lukeakaan ja jos ei blogi kiinnostaa, niin tilalle löytyy varmasti jotain suurta ja henkevämpää. 🙂

      Ihanaa uutta vuotta sinulle <3

  • Sinun blogissa olen aina ihaillutkin juuri eniten sitä että olet niin rohkea! Kerrot itsestäsi paljon ja sehän kiinnostaa meitä lukijoita. Etkä piittaa laittaa epäonnistuneempia kuviasikaan. Hatunnosto, olet aito! Itse sorrun kieltämättä kuvien silotteluun ja pinnallisten kuulumisten kertomiseen. Ei oikein uskalla olla ihan oma itsensä, hassua. Mutta jatka samaan malliin ja oikein ihanaa uutta vuotta!

    • Kyllä sinä olet niin aito kuin ihminen vaan olla voi ja ei se aitous ole siitä kiinni, paljonko paljastaa. Se on sitä, ettei yritä esittää mitään muuta, ei yritä olla hienompi kuin on tai hienompi, kuin muut, sinä olet kaikkea tätä. <3 Kaunis ja ihana tyyppi <3

      Terkkuja Barcelonaan ihana Matkatar ja hyvää uutta vuotta <3

  • Kannattaa kysyä, kun saa anonyyminkin ärsyyntyjänkin kommentoimaan, lisää kommenttaja jee! ;D Mutta joo, tuskinpa sillä kysymyksellä on kävijämäärien kanssa paljoakaan tekemistä, ennemmin sillä, että kysymys luo yhteisöllisyyttä joka sitten tuo niitä vakiolukijoita. 🙂

    Blogeja tosiaan on olemassa jo niin paljon, että jos joku blogi ärsyttää olan takaa, niin ei muuta kuin seuraavaan, mitä sitä aikaansa pilaamaan ja pohdiskelemaan, että miksi tämäkin blogi on mennyt tällaiseksi. Blogin kirjoittamisen hauskuus on se, että kirjoittaja voi kirjoittaa mistä lystää.

    Hyvää uutta vuotta! <3

    • No lankesi omaan ansaansa, vähätteli sitä, mihin itse sortui, aika hassua. Juu en usko, että kävijämääriin on merkitystä, mutta kenties juuri vakiintuneita lukijoita tulee, blogiystäviä, mutta sehän on vaan iloinen asia. Luulen ettei tämä jaskaa kommentoija ole oikein kärryillä blogihommeleista ja kävi nyt vaan kääntymässä ja jotain lohkaisemassa.

      Nimenomaan jokaisen aika on sen verran arvokas, että sen saa juurikin käyttää parhaalla katsomallaan tavallaan, mutta en sivulauseessa lähtisi kuitenkaan sanomaan, miten ei aikaansa halua käyttää ja samalla mollaamaan muiden ihmisten kiinnostuksen kohteita. Tätä hommaa olen nyt vuoden päivät tässä katsellut ja jotenkin tuli tunne, että pitää kirjoittaa aiheesta.

      Juu ja sillehän me ollaan sun kanssa niin usein naurettu, että miten joku luulee, että voi tulla ohjeistamaan mitä me saamme blogissamme kirjoittaa. Kannattanee hänen itse perustaa blogi ja kirjoittaa siellä niistä helmistä ja ihastella niitä sitten, sitä täydellisyyttä.

      Ihanaa uutta vuotta Jonna <3

  • Allekirjoitan tämän täysin. Ainakin oma kirjoittamiseni on tavallaan vähän päiväkirjan pitämistä. Tietenkään en julkaise ihan syvimpiä asioita, enkä totta puhuen kirjoita aina niistä ikävistä, koska peruspositiivisena ihmisenä koen, että nekin on vartin päästä jo unohdettu ja negatiivisuudessa vellominen ei ainakaan houkuta ketään.
    Pidän myös kommentoijia, lukijoita ja ylipäänsä muiden blogien kirjoittajia ihmisinä, joiden kanssa voisin istua kahville ja puhua samoista asioita, mistä itse kukin kirjoitamme. Jokaisella meistä on oma elämämme, sen kiinnostukset ja hetkittäin tiet kohtaavat hauskalla tavalla.

    Ihanaa uutta vuotta 2018!! Tehdään siitä entistä sähäkämpi ja parempi meille kaikille (joiden elämään voimme vaikuttaa)!

    • Nimenomaan ja kun on gsm mennyt rikki ja osa kuvista kadonnut, olen hihkaissut, ihan mahtavaa, kun kuvat ovat tallessa täällä blogissa ja myös vaikka matkakuvat, joulu ym. Niin päiväkirja on monella tapaa tämä blogi.

      Ihan samoin ajattelen monista teistä, tehän olette blogiystäviä, olen kiintynyt teihin, haluan kuulla mitä teidän elämään kuuluu, vaikka se uusi asia olisi joku kahvikakkunen jonka olette löytäneet. Se kaikki on ystävyyttä, välittämistä ja näitä asioitahan sitä ihmistenkin kanssa joristaan, ei sieltä suusta koko ajan niitä helmiä tule, vaikka niille on omat hetkensä.

      Ihanaa uutta vuotta Vivi <3

  • Loistavaa pohdintaa taasen kerran ja hyvin mielenkiintoinen aihepiiri.

    Samaa mieltä kanssasi: "Enkä ole mikään tuhkasta nouseva feeniks-lintu, joka alati pystyy muuntautumaan ja suoltamaan aina vaan uudenlaista ja inspiroivaa tekstiä." Tuo on hyvin mielenkiintoinen juttu, koska usein tuntuu, että sitä bloggaajalta odotetaan.

    Tärkeintä mielestäni kuitenkin on, että bloggaaja ja blogi kehittyvät jollakin tavalla, ja lukijat saavat seurata sitä mukana. Oli sitten kyseessä bloggaajan henk koht elämä, edityminen, kehittyminen vaikka ihan joku pienikin juttu. Kukaan ei ole täydellinen eikä kenekään elämä ole täydellistä, eikä tarvitsekaan- ja ne oivallukset joita voi saada muiden blogiesta ovat juuri sitä parhautta itselleni. Jos kaikki blogissa pysyy ennallaan, itselläni loppuu ennemmin tai myöhemmin mielenkiinto.

    Ihanaa onnellista uutta vuotta Tiia <3 Toivottavasti törmätään ensi vuonna!

    • Bloggaajalta odotetaan epäinhimillisen paljon joillain tahoilla. Onpa sitten eräiltä tunnetuilta bloggaajilta tullutkin tunnustuksia, että he ovat tehnee asiat blogi edellä, eikä asia edellä. Eli blogi on alkanut hallita elämää ja koska sinne tulee saada alati erilaista sisältöä, pitää alkaa sen mukaisesti. Mielestäni kaikki kulkee järjen mittäkaavassa, jos mennään elämä edellä ja sitten siitä annetaan jotain blogiin. Välillä ah niin tylsää ja välillä ehkä jotain jännittävääkin. 🙂

      Mitä luultavammin blogi kehittyy väkisinkin jollain tavalla, sillä kun aloittaa blogin tai minä aloitin, sitä on ihan noviisi. Silti en mieti, onko minulla enää mitään annettavaa, mutta mietin kyllä, että onko mitään uutta. Koska olen täysin sokea itselleni, niin en varmaan huomaisi, vaikka toistaisin itseäni vaikka kuinka.

      Itse en koe lainkaan noin, että loppuu mielenkiinto, koska aina ja aina pääsääntöisesti seuraan ihmistä blogin takana ja johon kiinnyn, joten mielenkiinto harvemmin loppuu ihmisiin, joihin kiintyy. En näe edes mielekkääksi seurata blogeja muusta syistä, kuin juuri syy on, ihminen blogin takana. Mielenkiintoni voi kyllä kadota, jos jollain on pissiä päässä, niin se on sellainen turn off. Mutta noin muuten bloggaajiin kiintyy ja tykkään seurata heidän kuulumisia omaan tahtiin, vaikka siellä olisi hankittuna uusi pesurätti tai tehty makaronilaatikkoa hieman uudella twistillä ja lisätty rohkeasti paprikajauhetta, jos tajuat mitä haen takaa. Eli aika pitkälle monista blogeista aika piankin tulisi kertakäyttötuotteita, jos bloggaajan tulisi vain uudistua ja uudistua. Mutta blogin kehitys on kyllä helposti nähtävissä monesti, tästäkään asiasta en muuten ota paineita.

      Ihanaa ja sydämellistä uutta vuotta Taru ja jatka samaa hienoa hommaa mitä blogissasi pidät, minähän taidan lukea jokaisen postauksesi <3

  • Kiitos Tiia erittäin hyvästä kirjoituksesta. Minä olen pitänyt blogiani vasta seitsemän kuukautta ja olen vasta aivan alussa. Ja olen täysin pihalla näistä keskusteluista, minkälainen blogin pitäisi olla. Ei tosiaankaan joku muotipostaaja ole pinnallinen. Hän on kaiken muun elämänsä ohella kiinnostunut muodista. Minä kirjoitan itseäni kiinnostavista aiheista, joskus rohkeastikin.Esimerkiksi paniikkihäiriöstäni, töissä huonosta olosta, masennuksestani, aviokriisistäni… Mitä mieleen tulee. En siis ole kovin yhteisöllinen, koska en ajattele, mitähän lukija tuosta ajattelee. Blogi on minulle suuri ilon lähde. Saan kirjoittaa. Onnellista uutta vuotta sinulle Tiia upea ja ihana nainen

    • Sinulla on hurjan moniulotteinen, sielukas ja mielenkiintoinen blogi. Luen ahnaudella aina kun aikaa on, milteipä jokaisen postauksesi. <3 Mielestäni pelottavat asiat taltutetaan avoimuudella, kun kertoo paniikkihäiriöstä avoimesti, se ei äkkiä olekaan mikään mörkö. Sinun kaltaisia avoimia ihmisiä tarvitaan ja usko vaan, varmasti blogisi auttaa monia samojen asioiden kanssa painivia.

      Mielestäni olet yhteisöllinen, kommentoit ja vastaat kommentteihin, ei sitä muuta voi odottaa. Omassa blogissasi sinun tulee saada juuri kirjoittaa miettimättä mitä muut ajattelee, silloin pukkaa ihan sitä parasta blogimateriaalia, usko pois ja se luo sitten taas ihan itsessään sitä yhteisöllisyyttä enemmän kuin tiedostatkaan, vaikutat muiden elämään ja autat. <3

      Ihanaa uutta vuotta ja on ollut mahtavaa tutustua ja löytää sinut vuonna 2017

  • Hyviä pohdintoja. Niin kuin joku aiemmin kirjoitti: erilaisuus on rikkaus! Se on juurikin niin.
    Jokaisella on jotain annettavaa oli kyse mistä asiasta tahansa.

    Olen viihtynyt seurassasi ❤

    Oikein hyvää vuotta 2018 sinulle ja perheellesi!

    • Jokaisella on jotain annettavaa ja ylimielinen on hän, joka muuta luulee <3

      Kiitos samoin ja ihanaa uutta vuotta Hertta-Viola, kiitos että olet täällä <3

  • Ajatuksen jos toisenkin herättää tekstisi.
    Vain pari negatiivistä kommenttia oon blogiini saanut, mutta silläkin saa mielen tarpeheksi apeaksi.
    Kun aikoinaan ystävien pyynnöstä blogin aloitin, olin intoa täynnä. Nyt jo mielessä on käynyt lopettaminen. Enkä pikiä tekstiä saa aikaaseksi, eikä ne ainaaset maalaukset taida enää oikeen ketään kiinnostaa.

    Juuri kuulin, että ala asteikäistä on kiusattu koulussa henkisesti niin että hän oli joutunut ihan sairaalahoitoon. Mikä ja missä on menty näin pitkälle?
    Todella paha olo.
    Kunpa me ihimiset ymmärrettääsihin, jottei meistä kukaa oo toista parempi, eikä toista huonompi ja samalla viivalla ollahan loppupeliis ☺☺

    Kiitos Tiia Ystäväin kauniista kommentista blogiini, joka sai ihan liikutuksen kyyneleet silmiini ♥♥

    Toivotan Sinulle ja perheellesi Onnentäyteistä Uutta Vuotta 2018 *♥*♥*

    • Pakko sanoa, etten ymmärrä miten sinulle kultaiselle kukaan voi ilkeästi kommentoida. Olen aika varma, että kommentoija on joku sinut tunteva, joka kadehtii sinussa asioita, joita hänessä itsessään ei ole, eli avoimuutta, sydämellisyyttä ja lahjakkuutta. <3

      Miten voi tuon kiusaamisen kanssa mennä niin pitkälle, miten kukaan ei huomaa. Itseäni on lapsena kiusattu, silloin oli vähän erilainen maailma, mutta nykyään puututaan varsin hyvin, mutta monesti kiusattu häpeää asiaa niin paljon, ettei uskalla kertoa, mutta aistivat vanhemmat näkevät kun lapsi muuttuu. Meillä on lasta kiusattu ja se oli kova paikka, alkaa avamaan solmua.

      Ihanaa ja sydämellistä uutta vuotta ma-te ystäväin ja älä vaan lopeta blogiasi, sinua aina kaipaan ja iloisia kommenttejasi ja ainutlaatuista tyyliäsi kirjoittaa <3

  • On ihan pakko laittaa tähän pitkä lainaus vahvoista ihmisistä. Käyköön siis myös rohkeista ihmisistä , ns. anonyymit voivat tarkastaa kuinkakohan moni kohta mahtaisi kolahtaa, tuskin kovinkaan moni.

    1. Tasapainotat tunteita logiikalla
    Henkisesti vahvat ihmiset ymmärtävät, miten heidän tunteensa voivat vaikuttaa omaan ajatteluun. Tehdäkseen parhaat mahdolliset ratkaisut, he tasapainottavat tunteensa logiikalla.

    2. Suosit tehokasta käytöstä
    Voi olla houkuttelevaa keksiä tekosyitä, valittaa muille asioista ja vältellä vaikeita olosuhteita. Tästä huolimatta henkisesti vahvat kieltäytyvät heittämästä aikaa hukkaan tuottamattomien aktiviteettien parissa.

    3. Tunnet varmuutta mukautua muutoksiin
    Henkisesti vahvat ihmiset tietävät, että vaikka muutos voi olla epämiellyttävä, se on siedettävä. He keskittävät energiansa muutokseen sopeutumiseen sen vastustelun sijaan.

    4. Kohtaat sinua pidättelevät pelot
    Henkisesti vahvojen ei tarvitse voittaa pelkojaan todistaakseen muille jotain, mutta he pyrkivät kohtaamaan pelot, jotka pidättelevät heitä.

    5. Opit virheistäsi
    Henkisesti vahvat eivät piilota tai anna tekosyitä virheilleen, vaan ottavat niistä opikseen.

    6. Tasapainotat itsesi hyväksynnän ja itsesi kehittämisen
    Jos olet keskivertoa henkisesti vahvempi, osaat hyväksyä itsesi sellaisena kuin olet, mutta samalla tunnistat tarpeet itsesi kehittämiselle.

    7. Aidosti juhlistat muiden ihmisten menestystä
    Henkisesti vahvat tekevät yhteistyötä sen sijaan, että kilpailisivat ympärillään olevien kanssa.
    Heistä ei tunnu siltä, että muiden menestys jotenkin pienentäisi heidän omia saavutuksiaan.

    8. Osaat elää arvojesi mukaisesti
    Henkisesti vahvat tekevät päätöksiä suhteellisen helposti, koska ymmärtävät omat prioriteettinsa ja elävät omien arvojensa mukaan.

    9. Keskityt taitojesi hiomiseen niiden esittelyn sijaan
    Osa ihmisistä hakee validointia muilta, mutta henkisesti vahvat eivät juuri huolehdi tunnustuksen saamisesta.
    Sen sijaan heitä olennaisesti motivoi halu tulla paremmaksi.

    10. Elät aitoa elämää
    Henkisesti vahvat ovat aitoja itseään kohtaan. Heidän sanansa ovat linjassa käytöksensä kanssa.

    11. Näet elämän vaikeudet mahdollisuutena kasvaa ihmisenä
    Vaikeudet saavat toiset muuttumaan katkeriksi, kun taas henkisesti vahvat antavat vastoinkäymisten tehdä heistä entistä parempia.

    12. Oma arvosi riippuu siitä, millainen olet – ei saavutuksistasi
    Henkisesti vahvat tuntevat olon hyväksi itsensä suhteen voitosta tai häviöstä huolimatta.

    13. Suosit tyydytyksen saamista viiveellä
    Henkisesti vahvat näkevät tavoitteensa maratonina, ei pikajuoksuna. He kestävät lyhytaikaista tuskaa, kun se voi tarjota pitkäaikaisia saavutuksia.

    14. Et lannistu epäonnistumisista
    Henkisesti vahvalle epäonnistuminen ei ole maailmanloppu.
    Sen sijaan he käyttävät epäonnistuneita yrityksiään mahdollisuutena saada lisää tietoa, mikä parantaa heidän mahdollisuuksiaan menestyä tulevaisuudessa.

    15. Olet realistisen optimistinen
    Henkisesti vahvat osaavat ajatella asioiden valoisaa puolta, mutta eivät anna optimismin sokaista todellisuudelta.

    16. Hyväksyt vastuun teoistasi
    Henkisesti vahvat eivät turhaan mollaa itseään, mutta ottavat Morinin mukaan täyden vastuun teoistaan.

    17. Osaat ilmaista kiitollisuutesi
    Sen sijaan, että toisivat ilmi kaipaavansa lisää, henkisesti vahvat tiedostavat, että heillä on enemmän kuin tarvitsevat.

    18. Keskityt asioihin, joita voit kontrolloida
    Henkisesti vahvat ovat tehokkaita ja tuotteliaita elämässä, koska omistavat resurssinsa asioille, joita he pystyvät kontrolloimaan.

    19. Osallistut aktiivisesti ongelmien ratkaisemiseen
    Henkisesti vahvat eivät vello ongelman parissa, vaan luovat ratkaisuja.

    20. Olet avoin oppimaan kaikesta, mikä ympäröi sinua
    Henkisesti vahvat oppivat jatkuvasti ympäristöstään ja ihmisiltä, joita kohtaavat päivittäin.

    21. Työstät heikkouksiasi niiden piilottelun sijaan
    Kun monet ihmiset koettavat piilottaa heikkoutensa, henkisesti vahvat antavat energiaansa parantaakseen itseään heikkouksiensa suhteen.

    Onnea ja iloa tulevaan vuoteesi toivoopi Minna ❤️

    • Luin tämän tänään, mutta paljon kepeämmällä analysoinnilla, tämä on niin loistava Minna. Juuri tämä henkisesti vahvaa ei muiden menestyminen minimoi tai ole itseltä pois, se jopa innostaa. 🙂 Lisäksi heikkouksien myöntämisessä ei ole mitään hävettävää, vaan koen, että kun asioita puhutaan niiden oikeilla nimillä, ne asiat lakkaavat olemasta mörköjä.

      Kohta 17, koen että minulla on kaikki ja enemmänkin ja olen niin kiitollinen ja pienistä asioista juuri ja perheestä, en kaipaa edes mitään suuria.

      Tämä oli niin hieno ja kun tänään luin jo tuon kepeämmän version, olikohan Kodin Kuvalehti, koin salaa pientä ylpeyttä, minä monella tapaa myös itsestäni epävarma, että hei olen ihan yes ja vahva.

      Olet super, kiitos niin paljon ja kaikista kommenteista <3 Sydämellistä uutta vuotta <3

  • Kiitos Tiia ihanasta kirjoituksesta, joka jälleen kerran oli täyttä asiaa ja herätti ajatuksia. Olet loistava kirjoittaja ja käsittelet monipuolisia aiheita samalla kun pohdit asioita usealta eri kantilta. Ei tulisi mieleenkään pitää sinun blogiasi pinnallisena, päinvastoin. Otat rohkeasti ja mukavalla omalaatuisella tyylilläsi kantaa asioihin ja tapahtumiin ja nostat rohkeasti esille vaikeitakin teemoja. Mahtavaa vuotta 2018 sinulle ja perheellesi!

    • Kiitos niin paljon Belladonna ja kiitos niin monista blogiystävävuosista, mielestäni olemme seuranneet toistemme blogeja ihan alusta asti ja on ollut onni saada tutustua sinuun. <3 Toivottavasti nähdään vuonna 2018 <3 sydämellistä uutta vuotta <3

  • Entiedä kirjottaisinko sanan Amen vai bravo:) Ihan mielettömän hyvä teksti. Tainan kanssa kahvilla tänään juteltiin tästä ja hän kysyi joko luin tekstisi, no nyt luin. Olin aiemin lukenut Katin tekstin ( villa valko).
    Itse en ole huomannut lukemissani blogeissa kyseistä ongelmaa, ehkä koska en lue blogeja joissa se kensties olisi, JOS sellaista on. Olen aivan samaa mieltä kanssasi, jokainen bloggaa asiasta joka kiinnostaa itseään ja tuo itselle iloa – tai ainakin luulen niin. Itse postaan epämääräiseen tahtiin ja sitä mukaan kun keksin jotain josta ITSE innostun ja haluan sen jakaa. Lukijat sitten päättäköön tykönään miten tekstin käy, kommentoivat jos niinhaluavat tai siirtyvät suoraan seuraavaan blogiin, ellei miellytä. Bloggaa pääasiassa omaehtoisesti asioista jotka innostaa, vaikka nuo kukat, kukat ja kukat ja ehkä ne kakutkin. Väillä useampaan kertaan viikossa välillä tosi harvoin. Se että vaikuttaako se lukijamäärään niin…tiedä äntä, mutta väkisin väännetty teksti kyllä loistaa ja tuntuu turhauttavalta lukea. Netti on täynnä blogeja, miksi lukea sellaista mistä ei tykkää????
    Ja minusta Annukka on jotain sukua budhalle, koska hänen ajatuksensa kommenttinsa ovat niin huippuja ja loppuun ajateltuja sekä täydellisiä tilanteeseen <3
    Tovon todelkain että saan lukea ensivuodenkin näitä sinun kirjoituksia. Tapasi kirjoittaa on suoraan sinusta itsestäsi ja sen huomaa, että haluat ilmaista asiasi suoraan, mutta kuitenkin ajatelen. Pidän siis tyylistäsi todella paljon, kiitos sinulle blogistasi ja postausksistasi. Ja kuten tiedät, en lue niitä kaikkia, mutta sinä silti pysyt mielessäni <3

    Toivotantällä sekamelska kirjoituksella erinomaista uutta vuotta sinulle ja perheellesi. Anteeksi sadat kirjoitusvirheet, mutta pakko kirjoittaa, vaikka perhe odottaa suurinpiirtein kengät jalassa, että menemme ystäville juhlimaan uutta vuotta 🙂
    Ihana olet <3 xxx

    • Ooh olen niin niin otettu ja ymmyrkäisenä, että meikäläisen postausta on sivuttu kahvilla, wow, kiitos tästä Satu <3

      Juuri tämä postaat juuri silloin kun haluat ja juuri siitä mistä ITSE innostut, niinhän sen tulee olla ja eihän se mitenkään muuten voi edes olla.

      Sinulla on niin upeita kuvia, että ne kelpaisi kaikki postikorteiksi, joten tulen nautinnolla ihastelemaan kuvia, kuin kauneinta lehteä. Entäs sitten ne kakut, noh en monia tunne, joka leipoo niin huikeita juttuja. Olen kyllä harmitellut moneen kertaan, ettei asuta läheikkäin ja etenkin, kun teit Ellen Svinhufvudin kakkua.
      Mielestäni tuomitsevaisuus kertoo rajoitteista ja kenties omista peloista, ettei uskalleta olla taviksia, pitää olla jotain hienompaa eli epävarmuuttakin. Joten vaikka ensin tulistun mollaamisesta, sen jälkeen alan miettimään syitä miksi joku ihminen kommentoi noi ja suurin syy toisten mollaamisen useimmiten on oma epävarmuus ja se, että hakee vielä paikkaansa tai hyväksyntää muiden ihmisten silmissä. Sitä hain rohkeudella, uskaltaa olla oma itsenä missä vaan ja miettimättä näkeekö kukaan, niin hyvässä kuin pahassa.

      Annukka on super, Annukka suoltaa suustaan ja blogissaan aina pelkkiä kultakimpaleita, rakastan Annukkaa ja ehdottomasti jonkun superihmisen sukua on hän, kuten te kaikki muutkin, sinä olet superkuvaaja, kakkujentekijä ja aito pakkaus, se on paljon se.

      Ihanaa, että ehdit ja viitsit kirjoittaa, vaikka kiire on, olen otettu ja kiitos Satu ystävyydestä. <3

    • Tämä oli mun mielestä niin hieno ja hyvä ja oikealla tavalla rohkea postaus Tiialta, että olen poikkeuksellisesti lukenut ihan jokaikisen pitkän kommentin, ja kun pääsin tähän asti, mulle tuli ihan oikeasti sellanen pieni kyynel silmäkulmaan teidän kahden kauniista sanoista. Mahtavaa olisi olla sukua Buddhalle tai superihmiselle, koska jos jonkun ominaisuuden haluaisin itselleni, se olisi justiin viisaus. Mutta koska olen ihan vaan tavallinen perusjantteri, kiitän teitä molempia näistä hyvää mieltä pitkäksi aikaa tuottaneista sanoista ja siitä, että olen saanut tilaisuuden teihin molempiin tutustua. Edes vähän <3.

    • Annukka <3 Oli mahtavaa tämä, sillä sait ansaitut kiitokset sillä lailla kivan salavihkaa, se varmasti lämmittää enemmän vielä ja kaiken kukkuraksi totta joka sana.

      Perusjantteria et ole nähnytkään, mutta siitä toisella kertaa enemmän. Kiitollinen täällä yhtälailla, enpä olisi aikoinaan uskonut, että blogi tuo näin mahtavia ja viisaita ihmisiä elämään. <3

      Säteilevää uutta vuotta niiden haliruttausten kera <3

  • Voi miten ihana aihe ja hienosti kirjoitettu <3 Ajattelen bloggaamisesta juuri samoin, jokainen tekee oman näköistään blogia ja jokaisella on siihen oikeus. Jos blogi ei miellytä ei sitä tarvitse lukea, eikä myöskään ilkeästi kommentoida. Me kaikki olemme erilaisia ja juuri siksi tärkeitä omina itsenämme. Ihan meistä jokaisella on oikeus ilmaista itseämme ja saada kunnioitusta sellaisina kuin olemme.

    Ilkeistä kommenteista sen verran, että vuosien varrella olen minäkin niistä osani saanut, olenhan kirjoittanut blogia jo vuodesta 2008. En välitä niistä tippaakaan, nykyisin en edes lue ( ilkeän kommentin kun tunnistaa yleensä heti, eikä sitä kannata loppuun lukea ) En ole koskaan ottanut asiaa esille blogissani, koska uskon tämän vaikuttavan siihen, että ilkeilijät jatkavat.

    Ihanaa Uutta Vuotta sinulle Tiia <3

    • Ihana kultainen viisas Sara. Jokainen ansaitsee kunnioitusta juuri sellaisena, kuin on. <3 Viisaita neuvoja muutenkin, aion ottaa niistä vaarin. <3

      Säihkyvää ja upeaa uutta vuotta 2018 <3

  • Olen itse blogannut nyt muutaman päivän yli viisi vuotta.

    Itse olen vetänyt aika tarkan linjauksen jo blogin alkuvaiheessa muutamille asioille, joita omassa blogissani käsitellen, kirjoitan tai kuvaan. Blogini sisältää 1) sellaisia asioita, jotka koen itse elämässäni tärkeiksi 2) käsitelen asioita, jotka kiinnostavat minua 3) teen joskus kaupallista yhteistyötä tuotteista/palveluista, jotka sopivat minun arvomaailmaani 4) voin ihailla kauniita esineitä/tavaroita ilman niiden välttämätöntä hankkimista tai omistamista jne. muutamia mainitakseni.

    Kuten sinäkin olen valinnut omat aihealueeni lifestylen saralta ja jos sinun tai minun aiheet eivät lukijaa kiinnosta ovat he selkeästi väärässä blogissa. Fiksu ihminen painaa siinä vaiheessa close-näppäintä ja siirtyy seuraavaan blogiin/postaukseen. Hänen ei pitäisi piinata itseään lukemalla meidän postauksia, jotka nostavat hänen verenpaineensa tappiin tai muuten vaan niskavillat pystyyn.

    Anonyymi ilkeä kommentoija/haukkuja puolestaan jatkaa lukemista ja alkaa suoltaa kommentteja "tuo on pinnallista" "miksi taas tosta aiheesta" "etkö ymmärrä mikä on elämässä tärkeää". Tähän en voi todeta kuin "smör smör" ja pyytää ystävällisesti anoa siirtämään toiseen blogiin. Tai vaihtoehtoisesti jättää koko ano mellastamaan omassa pahassa olossaan. Ehkei hänelle tarvitsisi edes vastata luokattomiin kommentteihin ettei mene "eipäs-juupas" raiteille koko kanssakäyminen.

    Bloggaaminen on täysin vapaaehtoista ja vielä vapaaehtoisempaa on blogipostausten lukemien ja blogien seuraaminen. Minua ohjeeni meille bloggaajille on, että niin kauan kuin pysymme lain/järjestyksen/etiikan puitteissa voimme kirjoittaa juuri siitä mistä haluamme. Aina emme voi miellyttää kaikkia mutta sehän on vain hyvä asia koska silloin varmasti joku toinen bloggaaja täyttää heille sen tarpeen.

    Oikein ihanaa vuotta sinulle Tiia ihanuus ♥ Me jatkamme bloggausta omilla valitsemillamme linjoilla – eikös juu 😀

    • Näin juuri tosin, paljon on käyty keskustelua ihan meidän bloggaajien keskuudessa, mikä on laatublogi ja miten se määritellään, minusta myös meidän bloggaajien tulee antaa toistemme kukkia ja unohtaa mm. koko kilpailuasetelma. Eli tätä ns. arvostelua näkee joka kerroksessa, harmillista.

      Ihan juuri näin olen samaa mieltä ja muutama asia on, joita ei blogissani ole, politiikka, uskonto, seksi ym. Kaikki muu käy, mutta diplomaattisesti nekin asiat.

      Näin me juuri teemme, sydämelliset kiitokset sinä viisas ja sydämellinen Marjo ja on ollut ilo saada tutustua sinuun blogin kautta. Säihkyvää uutta vuotta <3

  • Itse asiassa olen itsekin ajatellut noita kysymyksiä joita bloggaaja postauksensa lopuksi heittää, että kiinnostaako häntä todella, jos alan jaarittelemaan ummet ja lammet omasta elämästäni, tai mistä nyt kulloinkin on kyse, vai onko se vaan small talk tyyppinen heitto.

    • Hyvä kysymys ja ihan itsekin kyselen itseltäni samaa, että ketä kiinnostaa nämä minun jorinat ja kuka lukee esimerkiksi postaukset, kun niitä lukee, niin alusta loppuun. Mutta muiden puolesta en voi vastata kysymykseesi, mutta omasta puolestani voin sen verran, että tänäänkin olen käyttänyt useita tunteja, miltei koko päivän kommenttien vastaamiseen, puhumattakaan koko blogini aikana, joten kyllä kiitos kiinnostaa ja kovasti. Ei elämässä voi oppia mistään mitään, jos minä olen täällä vaan äänessä, tietäisitpä miten paljon te kommenteillanne olette rikastuttaneet minun elämää niin monilla tasoilla. Kyllä teidän kommentit ja vastaukset merkitsee minulle hyvin paljon.

      Säkenöivää uutta vuotta Heli <3

  • Hyvä kirjoitus, Tiia. Et koskaan epäröi tarttua erilaisiin aiheisiin.

    Itsekin käsittelin ko. aihetta, ja mä ymmärsin sen niin, että bloggaaja haluaisi kirjoittaa ns. syvällisemmin, mutta ei kertakaikkiaan jaksa, koska siitä nousisisi p***kamyrsky… WTD:n Nata tästä kirjoitti ensimmäisten joukossa samoin Pupulandian Jenni. Ymmärrän niin tuon, sillä kuten itsekin kirjoitit, jos anonyymin piikki tulee huonona päivänä, sitä ei jaksaisi ottaa vastaan. Yritä sitten kirjoittaa mielipiteitäsi, kun heti tulee teilaus ja kuraa niskaan ihan vaan periaatteesta.

    Oma linjani on se, etten julkaise tai millään tavalla kommentoi negaa blogissani. En kertakaikkiaan suostu antamaan kiusaajalle minkäänlaista huomiota.

    Sinulle Tiia ihanaa uutta vuotta ja jatka vain rohkealla linjallasi! Bloggausintoa, onnea ja ihania huulipunasävyjä uudelle vuodelle!

    • Ihana Fab, kiitos <3

      Juuri näin ja muutenkin sitten tämä aihe on hieman alkanut elää omaa elämäänsä, kuten tässäkin postauksessa. Mutta Pupulandian postauksen aiheesta luin ja symppaan todellakin, sillä kuinka paljon ihminen vaikka herkkinä hetkinään jaksaa kuunnella kaiken maailman roskaa itsestään.

      Viisas linja ja josko aloittaisin uuden vuoden lupaukseni siitä. Koskaan en julkaise asiattomia, kiroilevia tai jos niissä panetellaan muita, kuin minua. Sanan olen ollut antanut olla vapaa aika pitkälle itseäni kohtaan, mutta ehkä nuo henkilökohtaisuuksiin menevät haukut pitää nekin jättää omaan arvoonsa.

      Sydämellistä uutta vuotta Marjukka ja kiitos niin paljon ja kyllä tämä vuosi lähteekin upealla Guerlainin punalla nousuun ja kuullut olen huhuja, että L'orealiltakin on tulossa jotain fantastistia huulipunien saralla. 😉

  • Hieno kirjoitus Tiia! Jokainen saa kirjoittaa juuri itsensä näköistä blogia ja tietenkin kannattaa kirjoittaa sellaisesta, josta on kiinnostunut, muutenhan blogista ei saa mitään iloa itselleen.

    Tuohon, että kuka saa määritellä, että mikä on pinnallista ja mikä sitten "arvokkaampaa" sisältöä ei voi kai antaa vastausta kukaan muu kuin sisällöntuottaja ja sen lukija. Jos lukija ei näe sisällöllä arvoa itselleen, niin on syytä siirtä järkevämpään ajankäyttöön ihan välittömästi eikä alkaa purnata kommenttiboxissa. Tämän kirjoitettuani kehtaa kuitenkin perään todeta omalla naamallani, että minua ajoittain vaivaa blogiskenen pinnallisuus ja kaupallisuus. Menestyneimpien blogien aihepiirit pyörivät yleensä itsensä laittamisen ympärillä. Valitettavan monelta näitä nuorista naisista puuttuu muu koulutus ja muu ammatti. Pidän sitä hirveänä tappiona, että tytöillä on esikuvia, joiden materiaali on oman ulkonäön, ostosten ja aamiaisen raportoimista.

    Onnellista Uutta Vuotta!

    • Nimenomaan juuri näin, mistä itse on kiinnostunut ja ihan varmasti kukaan meistä ei ole yksin kiinnostuneita jutuistaan, vaikka eivät valtavirtaa edes koskettaisi.

      Juu monesti tulee mietittyä, että miten jotkut ihmiset käyttää aikaansa lukemalla blogeja, jotka heitä ärsyttää. Ehkä he haluavat omaa ikävää oloaan käydä kasvattamassa blogeissa, en tiedä Se että vielä jaksetaan jättää kommentti, eikä vain sivuuttaa ei itseään miellyttävää blogia, se kertoo kuitenkin siitä, että bloggaaja on herättänyt myös näissä vihatapauksissa joitain tunteita ja kyllä kai sellaistakin tarvitaan, vaikka mukavempaahan se olisi saada se negatiivinen palaute rakentavasti, eikä ala-arvoisesti haukkuen.

      Tähän jälkimmäiseen sen verran, että totta on, etteivät nuoret niin helposti ymmärrä, että näiden menestyneiden nuorten bloggaajienkaan elämä ei aikuisten oikeasti ole sitä mitä blogissa näkyy. Tässä kuitenkin haluaisin uskoa, että meidän antama kasvatus kantaa, sillä eihän netti kasvata lasta, vaan me. Tytöillä saattaa tulla tulee vaihe, jossa he peilaavat itseään joihinkin tähtiin. Tosin meillä ei ole tytöillä tullut tälläistä, paitsi joku anime vaihe on ollut, mutta kuitenkin, eivät he ole koskaan ihailleet ns. pintaa, joten uskon vahvasti kasvatukseen. Ennen on vertailtu itseään aikakausilehtien malleihin, misseihin, filmitähtiin, laulajiin jne. Bloggaja ei tässä eroa mielestäni. Mielestäni nämä kuvaamasi blogit ovat monella tapaa, kuin aikakausilehti, vaikkapa muotilehti Vogue. Meidän tehtävä on kertoa lapsillemme, ettei se elämä ole totta, se on vain pintaraapaisu.

      Mutta hyviä hyviä kulmkia Rva Kepponen ja oikein sydämellistä uutta vuotta teidän perheelle <3

  • Jälleen täyttä asiaa Tiia-ihanuus! Varmaan kateus on kaikkein kavalin täällä blogistaniassakin, jos jollain on joku kiva juttu niin täytyyhän se olla itseltä pois ilman muuta, joidenkin on niin hankala olla toisen ilosta iloinen.

    Minä ainakin haluan olla iloistasi iloinen! Kateus on kalvava vaiva ja siitä saa ryppyjä, uskon! Onneksi meillä puutarhabloggareiden maailmassa kateuteen en juurikaan ole törmännyt, päinvastoin jos joku keksi jotain kivaa se jaetaan muille heti. Saman koen blogissasi monta kertaa, mukavia vinkkejä täältä olen saanut ja iloisia hetkiä paljon. Myös monet syvälliset ajatukset olen kanssasi jakanut ja huomannut, että olemme monasti täysin samaa mieltä milloin mistäkin.

    Jos anonyyminä kirjoittaa soopaa, tulkoon esille nimellään tai olkoon hiljaa ja kärvistelköön kateudessaan synkässä suossa.

    Jatka ystäväiseni samalla linjalla! Oikein ihanaa, kaunista, iloista, rypytöntä, herkullista, halauksia täynnä olevaa uutta vuotta sinulle ja perheellesi sekä karvatassuille myös!

    • Voi hyvin olla, vaikka haluan kyllä vahvasti uskoa, ettei ainakaan meidän aikuisten kesken sitä kateutta ole, siis aikuisten bloggaajien ja tunnen monia nuoriakin bloggaajia ja välillä tuntuu, että hehän ovat fiksumpia, kuin me aikuiset. Mutta kyllähän kateus on monessa vallitseva tunne.

      Voin kuvitella, että teillä puutarhahommissa vallitsee erinomainen henki. Itsekin koen, että tässä omassa blogigenressä vallitsee ja parhaat blogikamutkin on syntyneet niistä, joiden kanssa jaamme ja autamme kaikessa ihan täydessä yhteisymmärryksessä, saumattomasti. Hyvin äkkiä on jäänyt kyllä sellaiset kaverit, jotka aina yrittävät pumpata apuja ja tietoa, mutta koskaan auttamatta itse. Eli kyllä se blogiystävyys on ihan samanlaista, kuin ystävyydessä eli molemmin suuntaista.

      Anonyymien ilkeilijöiden sielunelämää meidän ei kannata edes miettiä, mutta eihän he onnellisia ihmisiä voi olla, jokin on vialla heidän omassa jutussaan.

      Paljon halauksia ja ihanaa uutta vuotta ihana Saila <3

  • Hyvää asiaa taas sinulta.
    Sun blogi on kyllä niin parasta luettavaa. Aitoa, monipuolista, viihdyttävää ja hyvin kirjoitettua.
    Jokainen blogin pitäjä saa mun mielestä kirjoittaa mistä itse haluaa. Eikä meidän lukijoiden pitäisi laukoa ikäviä kommentteja heille.
    Me vain luemme mitä me haluamme ja jätetään lukematta ellei kiinnosta. Eikö se olisi viisasta.
    Oikein hyvää alkavaa vuotta sinulle ja perheellesi.
    >Leena

    • Se on juuri niin viisasta kuin olla ja voi. <3 Sydämelliset kiitokset sinulle Leena ja kaikista ihanista kommenteista viime vuonna. <3 Mukavaa uutta vuotta <3

  • Sulla on hieno taito päästä iholle teksteilläsi. Parasta! Ihanaa uutta vuotta ja edelleen haaveilen tuosta herkkulaudasta!

    • Oi kiitos niin paljon Teresa ja upeaa uutta vuotta sinulle. Herkkulautaa sitten vaan tekemään, itsekin tekisi mieli taas kyhätä sellainen, mutta ei olla saatu aikaiseksi. 🙂

  • Olet asian ytimessä, hieno kirjoitus ja arvostan ihan mielettömästi sun rohkeutta puhua asioista niiden oikeilla nimillä.Valat myös rohkeutta meihin muihin ja koska itse hieman paininut sen kanssa kuinka lähelle blogini lukijani haluan päästää, mitä itsestäni jakaa-tämä auttoi avartamaan myös omaa ajatteluani. Ihana sinä, pysy aina juuri tuollaisena kuin nyt oot ♥

    • Oijoi kiitos niin paljon, tälläistä kulmaa ei yhtään tule ajatelleeksikaan, kuhan nakuttelee vaan menemään. On niitä minuakin paljon rohkeampia ja kuten sanottu, kaikkea ei voi kirjoittaa täällä, koska sivuaa muita ihmisiä.

      Sydämellistä uutta vuotta Maiccu ja sinulla on aivan ihana blogi, joten muutat sitä vain, jos sydän niin sanoo. <3

  • "mielestäni se asia ei kuulu minulle, jokainen kirjoittaa juuri niistä asioista ja juuri sillä tyylillä ja ihan niin usein kuin itse haluaa". Olen samaa mieltä.

    "jokainen saa kirjoittaa blogissaan ihan mitä haluaa, kuvata joka päivä vaikka samaa järvirantaa, taivasta, kissaansa, valkoista kukkamaljakkoa tai omaa naamaansa. Jokainen myös saa vaikka joka päivä tehdä kaupallista yhteistyötä tai julkaista postauksia vaikka viisi kertaa päivässä niin tahtoessaan". Juuri näin teenkin, enkä tarvitse siihen kenenkään lupaa tai suostumusta. Saan myös olla kuvaamatta mitään ja pitää pitkiäkin välejä bloggauksessa.

    "minulle ärsyttävintä on tuomitsevaisuus ja tuomitsevaisuus niin, että sanotaan toisen iloa tuottavan harrastuksen olevan pinnallista". Minä taas saan omassa blogissani esittää omia mielipiteitäni ja jopa olla ärsyttävä ja tuomitseva. Joka ei tykkää, ei tarvitse lukea blogiani.

    Toisten mielipiteitä kunnioittavaa ja rohkeaa uutta vuotta 2018!

    T. eräs oman tiensä kulkija

    • Omia mielipiteitä tietenkin saa omassa blogissa jakaa ja jos ei joku tykkää, niin voi poistua tai asiallisesti esittää oman kantansa. Kuten tämä sinun oli tosi hyvä, toisten mielipiteitä kunnioittavaa ja rohkeaa vuotta. Ollaan rohkeita. <3

      Hyvää uutta vuotta oman tien kulkijalle. 🙂

  • Hieno kirjoitus Tiia <3
    Sinulla on ihana blogi, minulle on yksi päivän tärkein hetki kun otan kahvin tai chailaten ja uppoudun lukemaan kirjoitustasi ja katsomaan kuviasi. Kiitos <3
    Halaukset vuoden ensimmäiseen päivään <3

    • Ooh kiitos ja teidän blogi on niin ihana ja rakkauden täyteinen, sieltä huokuu hyvä olo, hyvyys ja rakkaus. Te säteilette. Yhtä säteilevää uutta vuotta teille <3

  • Itse olen sitä mieltä, että jokainen tekee blogistaan oman näköisen ja kirjoittaa niitä asioita, jotka on itselleen tärkeitä. Jos liikaa alkaa miettimään, että mitä muut haluavat, niin siitä katoaa into. Tosin välillä se into voi kadota muutenkin, kun tekee niin paljon asioita intohimolla vähän joka suuntaan. Ihanaa uutta vuotta ja tehdään juuri sitä mitä halutaan, eikä anneta ulkopuolisten ohjata meidän tekemisiämme 🙂

    • Sepä se, todellinen palo syntyy siitä, että tekee omaa juttuaan ja se saa olla mitä tahansa. 🙂 Hih ihan totta, into voi välillä jopa uuvuttaa. Sitten lepoa ja taas uuteen nousuun, kuten mekin olemme tehneet. <3

      Ihanaa uutta vuotta Maiju <3

  • Niin just…<3 Kaikki me ollanan omalla tavalla ihmeellisiä ja omalla tavalla tavallisia. Hyvä Tiia<3 Toi "en ole mikään Feenix lintu…" osui itseen. Ei sitä vaan jokaisena arkisena päivänä pysty suoltamaan ihmeellistä taianomaista lukemista blogin lukijoille vaikka kuinka tahtoisi. Suurin osa elämästä on "vaan" tätä arkea. Kaikessa arkisuudessaan ja ihanuudessaan! Iloista Uutta Vuotta sinne koko porukalle<3

    • Lähtisin siitä, että jokaisen ihmisen maku muuttuu, mieli muuttuu, tapahtuu juttuja ja siinä samalla tapahtuu kehitystä ja myös blogikehitystä ihan huomaamatta. En lähtisi hampaita purren muuttamaan asioita, koska silloin voi kadota aitous. <3

      Arki on ihanaa, muiskuja uuteen vuoteen Sari <3

  • Bloggaamisessa on parasta riemunkirjava kenttä. Jokaiselle löytyy jotakin ja jos ei miellytä niin mikään pakko ei ole kärvistellä eikä mieltään pahoittaa. Tärkeintä on olla itselleen uskollinen ja aito. Tekstisi oli koskettava ja syväluotaava. Hienoa Tiia! Uuden vuoden toivotuksin Tuija alias tuikku

    • Kiitos niin paljon Tuija ja jokainen tosiaan päättää minkälaisen blogistaan tekee, paljonko siellä aikaansa käyttää, onko se ihan jutustelua ja höpöttelyä, maisemien kuvausta tai jotain tähtitieteellisempää. En pidä asettelusta mikä on laatublogi ja etenkään siitä, että bloggaajat itse asiaa yrittävät määrittää. Blogeja kuten ihmisiä, ei voi oikein lokeroida ja blogi on monesti niin henkilökohtainen tuotos, että tavallaan siinä aletaan samalla arvostelemaan itse ihmistä blogin takana, ei kiva.

      Jokainen tavallaan ja arvostelijat suut suppuun ja tehköön itse sitä upeaa ja täydellistä blogia, jos se on niin helppoa.

      Ihanaa uutta vuotta Tuija <3

  • Kotirouvalla lokoisat päivät, hän kynsiään viilaa ja skumppaa juo.
    Ja sitten kun alkaa kyllästyttämään, hän viipottaapi shoppailemaan.
    No taas elämä maistaa kun tuoksuja nuuhkii ja mukikasoja ihailla saa.😊

    • Oih ihanaa, harvoin sitä on saanut sentään olla inspiraationlähteenä runoille. Kiitos tästä ja säkenöivää uutta vuotta.

  • Kantaaottava ja koskettava kirjoitus! Olet rohkea, aito ja ihana itsesi etkä esitä mitään etkä ketään muuta. Siksi niin hirmuisesti sinusta pidänkin ♥ Tämä blogi on yhtä kuin sinä. Se tuli taas tässäkin kirjoituksessa hyvin esiin.
    Egotrippiä lainatakseni:
    "Hei älä koskaan ikinä muutu, pysy juuri tuollaisena kuin nyt oot,
    kun täällä on jo liikaa sellaisia jotka tekevät niin." 🙂

    Olen itsekin monesti ajatellut että tuotan blogini lukijoille pettymyksen kun kuvien taso ei parane, jutuista puhumattakaan =D Sitten aina palautan mieleeni sen hetken kun ensimmäisen postauksen julkaisin, sekä ne ajatukset, joilla tyttöni kannustivat minua aloittamaan bloggaamisen.
    Bloggauksesta onkin tullut näiden vuosien myötä minulle mukava harrastus, jonka kautta olen löytänyt myös itselleni suurta iloa sekä inspiraatiota tuovia blogeja, sekä saanut lukuisia ihania blogiystäviä, kuten sinut, elämääni ja arkeani rikastuttamaan ♥
    Sinä tiedät miten olen pahoittanut mieleni ikävistä, loukkaavista, jopa henkilökohtaisuuksiin menevistä kommenteista, mutta kiitos sinun, sekä muiden blogiystävieni kannustavien ja kauniiden sanojen ansiosta, olen päättänyt keskittyä bloggaamisen hyviin puoliin, ja heittää ikävät kommentit niitä sen enempää analysoimatta suoraan roskakoriin 🙂
    Kukin taaplaa tyylillään, joten jatketaan omalla persoonallisella tyylillämme, ihan kuten tähänkin asti!
    Iloa, intoa ja ihanuutta tähän alkaneeseen uuteen vuoteesi Tiia ♥

    • Kuin myös et sinäkään esitä ja ei muuten täällä kukaan muukaan kommentoija, paitsi hih ehkä tuo runoilija. 😉 Ensinnäkin kiitos Ansku niin paljon kauniista sanoista ja ihan jokainen sana sinulle takaisin, sinä olet kaunis sielu. <3

      Mielestäni tuo tyytymättömyys omiin kuviin ja tekstiin on toki ihmiselle ihan luontaista kehittymisen tarvetta (täällä junnaan paikoillani), mutta omalla kohdalla usein sitä, että vertaan itseäni muihin. Sitä ei kannata kuitenkaan tehdä, vaikka toki inspiraatiota saa aina hakea, mutta ei itseään vähätellen. Kun ei tämä bloggaaminen niin vakavaakaan ole, niin tehdään tätä harrastusta hyvällä mielellä ja rakkaudella ja ennen kaikkea paineetta. <3

      Tiedän hyvinkin, enkä edelleenkään niitä loukkaavia kommentteja ymmärrä ja voisin vaikka vannoa, että ne kommentit ovat tulleet joltain läheiseltä tyyliin naapurilta ym. mahdolliselta. Sillä nuo loukkaavat kommentit ja ilkeät ano kertoo varsin kiinteästä suhteesta bloggaajaan. Toki voi olla näitä vihafanittajia, jotka ovat niin outo lajike, etten vaan edes aio mennä heidän ihon alle analysoimaan mistä he saavat potkua. Mutta ainakin omalla kohdalla monesti jo kommentti on niin tunnistettava, että on jopa helppo tietää keneltä se ilkeys tulee. Ihmiset luulevat olevansa ovelia, mutta jokaisella on oma tyyli kirjoittaa ja sanojen käyttö. Joten sinun ilkeilijöiden uskon olevan pitkälle yksi persoona, joka on ehkä vaikka tiedostomattaan kateellinen sinun rohkeudesta pitää blogia. <3

      Ihan juuri näin, kun jokainen tekee omaa juttua, niin näin jokainen blogikin on omansa näköinen, eikä toistensa kopio.

      Ihanaa uutta vuotta Ansku ja sydämelliset kiitokset jo monivuotisesta blogiystävyydestä. <3 ja halit <3

  • Hyvä kirjoitus ja allekirjoitan:) Itse en pysty kirjoittamaan niin upeaa tekstiä, että lukijat pyörtyilee onnesta, eikä ole tarkoituskaan siihen pyrkiä:D Usein vain arvotetaan meitä bloggaajia kovinkin rajusti ja juuri saattaa olla omat, kun purevat, eli kanssabloggarit. Onneksi meitä on monenlaisia tekstin, hötön sun muun postaajia ja jos joku tykkää, niin hyvä ja jos ei, niin heippa sitten! On se vaan niin ärsyttävää, kun me saatetaan olla niin ärsyttäviä, että pitää se ärsytys saada äristä kommentteihin:D Mutta jatketaan ja sinulla on niin hauska tapa ilmaista itseäsi kirjoittamalla, että anna mennä vaan! <3

    • Eikä kenenkään tarvitsekaan pyörtyä onnesta ja sinun teksti on iloista, suoraa ja rehtiä, sinun tyylistä, tykkään tekstistäsi ja sinusta niin paljon, kuten hyvin tiedät. <3

      Kyllä monesti kanssabloggarit ovat määrittelemässä mikä on laatublogi, tässä mennään helposti tilanteeseen, että nostamalla itseään alennetaan toista, ei kivaa eikä sivistynyttä.

      Mitä näihin ärsyyntyjiin tulee, niin pitkälle siellä murisee yksi ja sama henkilö ja ihan hauskimpia on ollut, kun anonyymi on niin sanotusti vastannut anonyymille ja ip-osoite on sama, miten ovelaa taktiikkaa saada minut tuntemaan, että useampi anonyymi olisi minusta mitäkin mieltä. Stat Counter ohjelmalla muuten näe ihmisten ip-numerot, vink vink vaan. Monia hilpeitä tilanteita on syntynyt.

      Annan mennä ja anna sinäkin mennä, eikä muututa toisten vuoksi, sillä silloinkin riittäisi mutisijoita. <3

      Ihanaa viikkoa M <3

  • Loistava kirjoitus, Tiia! Saanko referoida:
    Annetaan kaikkien kukkia! Ja Eläköön vapaa merenkulku!
    Upeaa uutta vuotta sinulle! ������

  • Mielestäni blogisi on aito,elämänmakuinen ja positiivinen. Itse en lue blogeja jotka ei minua miellytä tai kiinnosta,mutta en mene sinne haukkumaan tai arvostelemaan kirjoittajaa kuitenkaan,kerran ilmoitin eräälle blogistille asialliseen sävyyn että en seuraa enää hänen blogiaan koska hän alkoi jatkuvasti muita tuomitsemaan ja arvostelemaan. Sinä et minusta koskaan ketään mollaa tai saarnaa että elämä pitäisi elää näin tai muuta sellaista. Sun kuvat on kauniita ,ja osaat kirjoittaa mielenkiintoisesti huumoria unohtamatta. Myöskään tuote esittelyt ei mua haittaa,siinä saa itselle hyviä vinkkejä mitä kannattaisi hankkia tai kokeilla. Olet minusta säilyttänyt laatusi tasaisena ja kirjoituksissasi huokuu sun oma persoona. Jatka vaan samaan malliin ja jätä arvostelijat omaan arvoonsa.

    • Nina sanaton, mutta luin tämän miehellenikin, sillä tämä oli hyvin kaunis palaute, joka tuo lisää potkua blogihommiin. <3

      Mielestäni olet rohkea kun annoit asiallista palautetta ja sellainen voi jopa laittaa bloggaajan miettimään. On niin kurja, kun ne palautteet, kenties siksi, että harva osaa negativiisia palautteita antaa ja tuntee olonsa epämukavaksi, niin ne annetaan niin ilkeässä muodossa, että välillä ne eivät ole julkaisukelpoisiakaan. Moni anonyymi ilkeilijä ja kiroilija ei ymmärrä, että minullakin on perhe, miltä heistä tuntuisi vaikka lukea niitä ihan kamalimpia kommentteja minä minulle syydetään. Miksi toisaalta pitäisi antaa täällä blogissa kiusaajille edes tilaa ja kannustaa näin kiusaamista. Joten rakentava palaute on todellakin jotain mitä arvostan, mutta on tosiaan taitolaji antaa kauniisti suoraa palautetta eli hyvä sinä. <3

      Kiitos kun olet täällä ja kiitos niin paljon ihanista sanoista. Onnellista uutta vuotta Nina <3

  • Tosi hyvä postaus hyvästä aiheesta! Oon ite huomannut lukiessani ensimmäistä blogiani, että bloggasin siihen aikaan ihan vain sen takia, että saisin mahdollisimman paljon lukijoita ja yritin miellyttää niitä muutamaa lukijaa aivan liikaa. Siihenpä se motivaatio bloggaamista kohtaan silloin laskikin, kun en kirjoittanut sellaisia postauksia, joita olisin itse halunnut. Muiden miellyttäminen näkyi kyllä postauksien laadussakin ja en nykyisin tykkää oikeastaan mistään postauksesta, mitä mun ensimmäisessä ja toisessa blogissa oli. Nykyään kirjoitan juuri niistä aiheista kuin itseä kiinnostaa ja tuntuu siltä, että päivä päivältä innostun bloggaamisesta yhä vain enemmän! 😀 Välillä kyllä edelleenkin sorrun siihen, että mietin kiinnostaako tällainen postaus lukijoita. Mutta koska kirjoitan blogia ihan vain sen takia, että se on kivaa ajanvietettä ja rakastan sitä, eipä niillä muiden mielipiteillä ole oikeastaan väliä 😀

    Oon ollut siinä mielessä hyvässä asemassa, että en oikeastaan oo saanut negatiivisia kommentteja anonyymeiltä blogiin, mitä nyt muutaman kerran on valitettu mun kirjoitustyylistä, joka on osittain murretta. Oon kuulemma taivutellut sanoja väärin, mutta jotkut sanat taipuu murteella eri tavalla. Tähän postaukseen mukaan otettu anonyymi kommentti kyllä nauratti mua vähän 😀 Miksi lukea blogia, jos ei kerran kiinnosta sen sisältö? 😀 Kivaa tiistai iltaa! ♥

    • Ihana Sofia ja sinä olet niin paljon kympsempi kuin moni nuori, mahtava tyyppi. On todella kypsää osata myöntää, että hei tein jotain juttua muita miellyttääkseni tai ajatellen, siihen ei moni aikuinenkaan pysty. Ihanaa kun perustit sellaisen blogin, jossa nyt vapautuneesti kirjoitat sydämellä ja rakastat sitä hommaa ja se näkyy. Olet niitä harvoja nuoria joiden blogeja luen, ei sen kummemmin ikää saa ajatellakaan vaan persoonaa. Kiitos myös, että sinä käyt täällä keski-ikäisen kuulumisia aina niin kivasti kommentoimassa.

      Ihanaa ja onnellista uutta vuotta ihana Sofia <3

  • Taas niin loistava postaus Tiia, kiitos <3 Tämä on asia mikä on mietityttänyt varmasti useampaa, niin myös minua.
    Jokaisella on oikeus tehdä oman näköistä blogiaan, ja on ihanaa että näin tehdään. Blogeja on mieltön määrä ja oishan se hassua ja tylsää jos kaikki kirjoittaisi samalaista.

    Toiset kirjoittavat rohkeammin ja räväkkäämmin ja toiset taas keveämmin. Toiselle bloggaus on ehkä päiväkirja ja toiselle täysipäiväinen työ.
    Jokaisella bloggaajalla on omat syynsä kirjoittaa ja olisikin ihana kun kaikki kunnioittaisi sitä ja ne turhat ilkeät komentit jätettäisi oksentamatta komenttikenttään 🙂

    Minä olen ihan koukussa blogiisi ja ihailen sitä, kuinka pystyt puhumaan asioista joista monikaan ei puhu.
    Ihanaa uutta vuotta ihanuus <3

    • Niin olisi hassua ja tylsää ja jos määriteltäisiin yksi laatublogin kriteeri ja sitä kaikki noudattaisi. Jotkut kaipaavat älykästä teksiä, jotkut blogilta meikki/sisustusvinkkejä, maisemakuvia, kukkia, kissoja mitä vaan. Kullakin on omat mieltymyksensä ja jos aletaan määrittämään laatublogia, niin sitä sitten kai pitäisi määrittää joka lajissa ja mikä se määre edes olisi, kun yksi tykkää toisesta ja toinen toisesta. Monesti nämä laatublogin määrittäjät uhoava mistä he eivät pidä ja samalla alentavat valitettavasi toisia ja yrittävät ylentää itseään ja se on tyyli, joka saa näkemään punaista.

      Kiitos niin paljon ja minä sinun maailman upeimpiin kuviin. Ihanaa nähdä hei tunnin päästä, täällä kuule raita-aine vielä päässä eli nyt suihkuun. <3

  • Dear anonyymi, joka jätit kommentin hänelle, se on hyviä käytöstapoja, nk. small talkia, esittää kysymys.Ehkä bloggaajaa kiinnostaa, mitä muillekin kuuluu, olla vuorovaikutuksessa meidän lukijoiden kanssa. (:

    //Eve

    • Kiitos Eve ja olen ihan samaa mieltä kanssasi. Ensinnäkin vuorovaikutus on mielestäni blogin kaiken a ja o ja en voi ymmärtää, että minä vaan patsastelisin täällä blogissa jotenkin yksinään. Olen saanut ihan hirmuisen paljon teiltä lukijoita ja kaikkea maan ja taivaan väliltä, vertaistukea, lämpöä, lukemattomia vinkkejä ja vaikka mitä eli toivon todella, että blogissani olisi lämpöinen ja vuorovaikutuksellinen tunnelma. Yhteisölliseksi mieluiten blogini näkisin. <3

      Ihan täällä blogissa, kuten elävässäkin elämässä, hyvät käyttäytymistavat kunniaan.

      Ihanaa uutta vuotta sinulle Eve <3

  • Vau, mikä keskustelu!

    Olen muutaman viikon viettänyt aikaani etupäässä muualla kuin täällä blogi-maailmassa ja tämä keskustelu oli mennyt minulta ihan ohi. Kunnes sitten tänään satuin lukaisemaan Annukan/Kotonasi- blogista postauksen, joka sivusi samaa aihetta.

    Kiinnostuin lisää, kun huomasin että muutkin olivat kirjoitelleet samasta asiasta ja tupsahdin myös tänne sinun blogiisi. Ja mitä huomasinkaan! Suurimmalla osalla kommentoijista oli aika samanlainen käsitys kuin omanikin. Lähes sanasta sanaan! Ilahdutti, se yhteisöllisyys ja kaikenlaisten kukkien kukkimisen salliva ilmapiiri. Jokainen voi valita itselleen sopivat kukat ja blogit. Tai huulipunat 😉

    Itse en ole noihin postausten laatu- ja syvällisyys-vaatimuksten esittäjiin ja toisten mollaajiin törmännyt, mutta jos sellaisia on, voisivat tosiaan mennä itseensä ja aloittaa täydellisyyden tavoittelun omista blogeistaan.

    Valoisaa tammikuuta Sinulle Tiia.

    • Voi eih, tämä on mennyt jotenkin ohi. Anteeksi niin paljon Leena. <3

      Hyvä ettet ole törmännyt ja tosiaan nämä arvostelijat ovat olleet pääsääntöisesti muita bloggaajia, ehkä se arvostelu nostaa heidän itsetuntoa.

      Ihanaa tammikuuta sinullekin Leena <3

  • Todella hyvä teksti ja hyvin kirjoitettu ja niin hyvin kiteytetty. Ja todellla yhdyn monen kommentoijan sanoihin. Vaikka oma blogini(joka nyt usein päivittyykin) on ehkä enemmän päiväkirjatyylinen, niin silti kirjoitan silkasta kirjoittamusen ilosta ja joka on höystetty kuvilla.
    Mutta tekstejäsi lukee mielellään, ja on aina ihana palata blogiisi.

Vastaa käyttäjälle maiju Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Protected with IP Blacklist CloudIP Blacklist Cloud