Ajatuksia rakkaudesta

Ajatuksia rakkaudesta
Tyttären kanssa katsoimme eilen koskettavan, upean ja niin kauniin todentuntuisen ensirakkaudesta kertovan elokuvan nimeltään ”Call me by your name”.  Elokuva sai muistelemaan oman liiton alkuaikoja ja myös hieman jopa ahdistunein tuntein niitä, rakkaudesta riutumisen tunteita omaa miestäni kohtaan. Miten raskasta ja ihanaa oli, kun toinen oli niin vieras ja silti niin läheinen, kuin olisimme aina tunteneet toisemme, mutta miten epävarmuus omasta itsestä välillä raastoi sydämen vereslihalle. Miten pelottavaa oli heittäytyä rakkauteen ja peläten menettävänsä niin paljon, peläten, että sattuu ja satutetaan, peläten, että sydän menee rikki ja myös peläten, kohtaanko samanlaista rakkautta sitten enää koskaan, jos toinen jättäisi. 

Silloin en tiennyt miten paljon parempaa on syvä rakkaus, kun ihmiset suorastaan juurtuvat kiinni toisiinsa, kun toisesta tulee se elämän suurin luottohenkilö ja kyllä paras ystäväkin. Kun ei enää joka päivä tarvitse pelätä, että menetänkö tuon toisen ihmisen, vaan voin luottaa, että toinen kulkee vierellä niin hyvässä ja pahassa.  Vierellä kulkeminen on hyvä sanonta, sillä unohtamatta parisuhteessa, että olemme myös mies ja nainen ja olemme myös kaksi erillistä ihmistä vapaasta tahdosta tässä parisuhteessa. 

Call me by your name elokuvan opetus oli, että kumpikin päähahmoista näki toisensa kauniimpana kuin itsensä ja tämä pyyteetön hyve ja rakkaus oli kummallekin eduksi, teki kummastakin paremman ihmisen. Oma mieheni on ollut minulle alusta alkaen parempi puoliskoni ja samaa kauniisti hän on sanonut minusta moneen kertaan. Olisikohan avioliittomme salaisuus siinä, että kaikista huonoista puolistamme huolimatta, haluamme nähdä toisissamme sen kaikkein kauneimman ja parhaimman. Tämä myös hyvin kertoo siitä, että jos toinen osaa nähdä meissä sen parhaimman, miksi on itse niin vaikea osata nähdä ja joskus miettiä synkimmillään, olenko rakastamisen arvoinen laisinkaan.

Pitkään suhteeseen ei  ole erityisniksejä,  jokainen parisuhde nivoutuu omiin kulmiinsa ja hakee omat tapansa toimia, mutta ainakin ajatellen toisen parempana kuin itsensä, itseään kuitenkaan vähättelemättä, voi saada mahdollisuuden nähdä rakkaansa rakastuneen silmin aina uudelleen ja uudelleen. 


Rakkauden säännöt pätevät niin ystävyyteen, kuin parisuhteeseen, hyvä ja terve parisuhde osaa nostattaa ja saa olla yhtälailla arkinenkin, mutta hyvä suhde ei koskaan vähättele ja hyvässä parisuhteessa ja ystävyydessä on ilmoilla vapauden tunne, se tunne, että tahdon olla juuri tässä näin, omasta vapaasta tahdostani, en pakosta. 

Eilen kohtasin rakkaan Pinkit korkokengät Maijun kautta netissä paljon vihapuhetta ja minulla oli tämä mitä kaunein elokuva katsottuna alla eli olin suorastaan kyllästetty rakkaudella. Jäin miettimään mistä rakkauden vastakohta viha koostuu, paljon on varmasti tekemistä lapsuudella tai elämä on katkeroittanut. Silti jäin taas kerran pohtimaan tuota ikuisuuskysymystä, miksi toiset huutaa vihaansa muiden päälle, vieraiden ihmisten? Miksit toiset valitsee katkeruuden ja vihan, eikä rakkautta ja hyväksyntää? Tähän en ole saanut minkäänlaista vastausta, mutta kaksi ihmistä, jotka ovat kasvaneet samoissa kurjissa oloissa, toisesta tulee rikollinen ja toisesta lähimmäisiä rakastava ihminen, miten se on mahdollista? 


Oi menkää katsomaan ”Call me by your name” elokuva, mikä herkkä ja vereslihalle saava kipuileva ensirakkauden ilo ja tuska. Mitkä maisemat, mikä musiikki,  mitkä hyvät ihmiset. Ehdottomasti yksi tämän vuoden helmiä. Elokuvassa oli myös ihmeellisen arkinen ote, kuin katsoja olisi mukana sisällä elokuvassa, eikä sivustatarkkaillijana ja nautin elokuvasta ja elokuvan päähenkilöistä niin, että olisin halunnut sulkeutua hahmojen inhimillisyyteen ja sielukkuuteen ja jatkaa elokuvan katselemista loputtomiin, kuulua heidän perheeseen. Eittämättä upea italialainen miljöö, talot, maisemat, kylä ja kylän ihmiset taikoivat elokuvasta autenttisen. 


Miten siellä käsitetään rakkaus ja aiotteko mennä katsomaan Call me by your name elokuvan tai oletteko jo nähneet sen?


*En yleensä lainaa täällä mietelauseita tai netistä kuvia, mutta Dalai Lama on niin erityisen fiksu kaveri ja rakkaus teemaan yllä oleva kuva sopi, kuin nenä päähän. 



58 thoughts on “Ajatuksia rakkaudesta”

  • Heh, pitäisi ehkä mennä… Ei ole tullut elokuvissa käytyä. Tuntuu, että aika menee netissä roikkuessa ja tv:tä töllöttäessä. Siis se media-aika tai miksi, sitä haluaakaan kutsua. Juu, puskista on helppo huudella.

  • Ehdottomasti menen katsomaan, paketti nessuja mukaan tällaiselle herkkikselle <3

    Ja mitä tulee noihin huutelijoihin, niin sairaita ihmisiä ovat. Sydän täynnä pahaa oloa ja kakkaa, kuinka heitä voisikaan auttaa.

  • Elokuva olisi katsomisen arvoinen sitten joskus, kun se tänne korpimaille tulee. Viisaat Dalai Laman sanat. Aluksi teillä ihanaa suuren rakkaustarinan alkukipuilua, hämmennystä, epäilyksiä. Nyt aikuinen rakkaus. Rakastamisen taidoissa olisi itselläni vielä paljon opittavaa: Ei vain antaa vaan myös saada rakkautta kultaisella keskitiellä kulkien.

  • Kiva kun sinäkin tykkäsit elokuvasta, minähän tituleerasin sen jo vuoden parhaaksi 🙂

    PÖyristyin myös Maijun saamasta kommentoinnista. Ei vaan ymmärrä miksi?

    Rakkauden ja iloan kautta, ei vihan. <3

    • Luin postauksesi ja joskus sen jo tietää alkuvuodesta mikä on vuoden paras <3 Tämä oli monikerroksellinen ja silti jotenkin niin kauniin arkinen elokuva, kuin elävästä elämästä.

      Nimenomaan, rakkaus voittaa aina <3

  • Oi, tämä elokuva sopisi juurikin minun katsottavaksi. Saisi oikein kunnolla vetistellä. <3

  • Mä olen aina ajatellut, että meitä on kaksi epätäydellistä yhdessä ja siks me ollaan täydellisiä yhdessä, ymmärrät varmaan mitä tarkoitan!?
    Olin aivan äimistynyt, miten ikävästi Maijulle oltiin kirjoitettu. Onneksi Maiju tietää oman arvonsa ja me jotka hänet tunnemme tiedämme sen myös ❤️
    Rakkautta ja sydänsilmiä päivääsi Tiia ❤️

    • Ihanasti sanottu ja juuri näin. Ymmärrän ja jokainen tulee parisuhteeseen oman painolastinsa kanssa, mutta rakkaus eheyttää. <3

      Maiju on paras ja upea persoona, sitä ei mikään horjuta

      Ihanasti sanottu, samoin sinulle Outi <3

  • Rakkaus? Minulle se on luottamusta, uskollisuutta, ystävyyttä, arvostamista oman aikansa antamista, jakamista ym. ym.

    Minäkin olen pohtinut usein tuota, miksi samoissa olosuhteissa kasvaneista, toisesta tulee onnellinen ja toisesta onneton. Ei kai onnellinen ihminen pura vihaansa kanssaihmisiin.

    En ollut menossa ko. elokuvaa katsomaan, mutta sait Tiia minut muuttamaan mieleni.

    Rakkauden täyttämää tiistaita ja viikkoa sinulle <3

    • Ihan kaikkea juuri minullekin, rakkaus on niin paljon <3

      Ei onnellinen pura, yleensä onneton purkaa juuri omaa huonoa oloaan, näinhän se on.

      Ihanaa jos menet, kyseinen elokuva on koskettava ja aito <3

      Samoin sinulle Kirsti <3

  • Olen miettinyt viime päivinä paljon rakkautta kun muutaman tutun liitot ovat äskettäin kariutuneet. Miehet usein pitävät kivun sisällään, mutta yllättäin pitkästä liitosta jätetyksi tullut kaveri on julkaissut muutaman FB-postauksen, joissa parista rivistäkin näkee tuskan yllättäin muuttuneessa elämäntilanteeessa olevan kova – vaikkei hän siis moiti tai hauku ex-vaimoaan.

    Samalla olen muistellut kuinka minut jätettiin myös yllättäin aikoinaan viiden vuoen avoliiton jälkeen. Kuinka hajalla olin – ja pitkään. Vieläkin kun kuulen joitain sen aikaisia kappaleita, saatan tuntea viillon sydämessä. En niinkään mennyttä rakkautta ajatelleen vaan tunnen empatiaa sitä rikkinäistä ihmistä kohtaa, joka silloin olin. Jospa vain silloin olisin tiennyt, että parempaa -paljon parempaa- on tulossa.

    Olin tosin kävellä onneni ohi, kun tyrmäsin Siipan ensi alkuun. Onneksi kohtasimme uudestaan vuotta myöhemmin. Silloin tiesin jo parin tapaamisen jälkeen, että tässä on se oikea kumppani – hauska, mutta luotettava. Hänen kanssaan on ihana jakaa elämmä kohokohdat, mutta etenkin elää sitä tavallista arkea.

    • Hienoa, ettei moiti ex-vaimoaan, arvostan jos ei ihmiset ryvetä likapyykkiään, vaan jopa ehkä muistavat antaa arvoa vuosille joita oli. Avioero on pieni kuolema ja siitä toipuminen vie varmasti vuosia. Monille saattaa ehkä jotenkin kuolemanpelon kautta tulla sellainen, että hei minun elämä ja halu muuttaa kaikki ja samalla menee puolisokin vaihtoon. Kun kriisi on ohi, voi jopa kaduttaa.

      Luin eilen tämän kommenttisi juuri poistuessa metrosta ja tuli ihan valtava halu kirjoittaa viestiä tai laittaa mesellä ja oikein kiittää ja vielä halit päälle, koska kommentti kosketti niin kovin. Meillä on kyllä ihan samanlaiset tarinat ja minullahan 4-vuoden avoero tuli ennen omaa miestä.

      Onneksi meille molemmille kävi hyvin ja löytyi se elämän suuri rakkaus kaiken sydänsurun jälkeen. <3

      Ihanaa viikon jatkoa Tuuli <3

  • Maailma tarvitsee nyt juuri tällaisia ajatuksia herättäviä, kaikki aistit aukaisevia ja täynnä rakkautta olevia elokuvia – uskon että on valtavan hyvä & koskettava! Tulee mieleen omat elämän rakkaudet, riipaisevat kohtaamiset maailman lentokentillä ja ne raastavat erot, huh toisaalta ihanan kutkuttavia tunteita menneisyydessä mutta sitten taas sellaisia, että kurkkua oikein kuristaa jonkun tietyn eron tuska ja kaipuu.

    Kauhistuneena ja sittemmin surullisena luin noita sairaita ja häiriintyneitä kommentteja, joita Maiju sai osaksensa. Lamaannuttavan surulliseksi tulin, kun mietin missä vihailmapiirissä ko. henkilön lapset kasvavat tai tuleeko heistä edes millään tasolla yhteiskuntakelpoisia. Niin surullista.

    • Maailma todella tarvitsee tälläisiä elokuvia ja kauneutta ja suvaitsevaisuutta. <3 Ihana miten kuvailit noita lentokenttäkohtaamisia, jotenkin niin riipivän romanttista. <3

      Samaa murehdin, että tuollainen viha ja ylimielisyys jopa, niin se ei kasvatuksellisesti johda hyvään. Ihanat pienet lapsoset siellä ja lisää tulossa. <3

      <3

  • Rakastan Dalai Laman sitaatteja ja lempisitaattini on ehdottomasti mitä rakkauteen tulee niin tämä: ”Paras ihmissuhde on se, jossa kumpikin rakastaa toista enemmän kuin tarvitsee tätä”

    Siinä oikeastaan kulminoituu koko rakkauden syvin ajatus, jonka voisi avata näin:

    Rakkaus pienellä r:llä sanoo
    ”Anna sinä minulle mitä tarvitsen. Ole sellainen kuin toivon. En pärjää ilman. Pidän sinusta kiinni, en tahdo menettää. Tee sinä minut onnelliseksi. Paranna minut. Täytä lautaseni. Täytä tyhjyyteni. Tarraudun sinuun, koska jos päästäisin irti, sinä ehkä juoksisit pois. Olet minun. Meillä on sopimus.”

    Tällainen rakkaus on tyypillistä, vaikka sitä voi olla vaikea myöntää. Rakkaus pienellä r:llä on lähempänä riippuvuutta. Se on ehdollista ja siinä toiselle lankeaa välinearvo. Rakastan sinua, kunhan olet ja teet niin kuin tahdon.

    Rakkaus isolla R:llä sanoo
    ”Annan sinulle sen mitä tarvitset ja minkä vain voin. En toivo sinulta mitään sellaista, mitä et vapaasti tahdo antaa. Pidän sinua lähellä, mutta päästän irtikin. Sinun onnesi on minun onneni. Sinun kärsimyksesi on minun kärsimykseni. Jos saan jakaa matkasi, iloitsen, jos en, tuen sinua ja elämäsi toteutumista. Kunnioitan ihmisyyttäsi. Osoitan sen teoillani, läsnäolollani, katseellani ja hyväksynnälläni. Nautin ja iloitsen sinusta. Näen sinut ja kuulen.”

    (lähde https://hidastaelamaa.fi/2017/12/kaksi-tapaa-rakastaa/)

    En edes viitsi kommentoida noita Maijun saamia kommentteja, koska kommentoijan oma insta ja face jo kertovat, että tähän ihmiseen ei kannata paukkuja tuhlata. Onneksi Maijulla on kaltaisianne ihmisiä ❤️

    Minna

    • Niin ihana ja juuri näin. En ole koskaan voinut sietää ripustautumista ja annamme mieheni kanssa toisillemme paljon tilaa, enhän minä häntä omista, hän on tässä vapaasta tahdostaan. Tukehtuisin, jos joku sanoisi miten tulee olla tai olisi omistava. Jousimies merkkiikin sopii tämä vapauden kaipuu tai oikeastaan illuusio vapaudesta, joka ei todellakaan tarkoita syrjähyppeilyä, olen 100% uskollinen, vaan siitä tunteesta, että saan liitossani toteuttaa itseäni miettimättä pahoitanko toisten mieltä. Ihan hirmuisesti näkee liitoissa tälläistä, ettei toinen saa tehdä mitä haluaa ja toinen mököttää, ihan kotona olosta, harrastuksiin ja reissuihin asti ulottuu tuo omistavaisuus. Aina sanon miehelleni, jos hänen kohdalleen osuu jotain kivaa tai reissua, mene olet sen niin ansainnut. <3

      Tämä oli ihana ja Dalai Lama <3 ja sinä Minna <3

    • Niin ja vaikka puolisomme kanssa aina kysymme toisiltamme, että voinko lähteä vaikka reissuun, niin se on vain pelkkä muodollisuus eli tapa ottaa toinen huomioon, nimittäin ihan hullu ajatuskin olisi, että toinen vastaisi juu et saa.

    • Juuri tuo että ei toista voi omistaa. Eikä voi mennä puolison ja ystävien väliin.
      Kun tutustuin siippaani, seurustelimme ja avioiduimme, ajattelin että siippa on tuntenut ystävänsä paljon kauemmin kuin minut – osan jopa koko ikänsä. Mikä oikeus minulla siis olisi mennä heidän väliinsä?! Niinpä siippa on saanut alusta asti käydä "poikien " kanssa ulkona, samoin minä olen saanut käydä ystävieni kanssa.
      Huomaan tämän hyvän kiertäneen jo perheemme nuorelle parille; on ihanaa nähdä kuinka he luottavat toisiinsa ja kummallakin on omia sekä yhteisiä ystäviä joiden kanssa vietetään tasapuolisesti aikaa <3

    • Vitsi oli kiva nähdä miten perheen nuoremmillekin peilautuu tuo miten puolisot kohtelevat toisiaan ja niinpä tietenkin se menee. Minun mielestä on tärkeää, että kummallakin on oma elämä, mutta toki on onnellisia pareja, jotka vaikka ovat toistensa kanssa 24/7, mutta mikäs siinä. Jokainen tavallaan, mutta meillä näin. En itse saisi happea, ilman ystäviä ja omia juttuja.

      Ihanaa iltaa Ritva <3

  • Voihan nenä. Jälleen yksi leffa, joka listataan "pitää nähdä" -listalle.
    Harmi vaan, että tuntuu kuin työ haittaisi kaikkea harrastustoimintaa niin vakavasti, etten tiedä missä välissä, jos ollenkaan, ehdin nähdä edes murto-osan haluamistani….

    Ihanaa pohdintaa vakavasta aiheesta!

    • Voi eih, mutta tämä voisi olla erinomainen valinta joutohetkelle, edellyttäen, että sellainen edes tulee. <3

      Kiitos niin paljon Vivi <3

  • Itsekin monet kerrat miestä katsoessa huokaa mielessään kuinka onnellinen on kun hän on tielleni osunut <3

    Aurinkoista tiistaita – ihanaa kun vielä tähän aikaan iltapäivästä on valoisaa ja näkyy auringonsäteitä <3

  • Tarun blogista tuosta elokuvasta jo luknkin. Täytyy laittaa elokuva katsottavien listalle.

    Outi tuolla jo sanoikin ihanasti: kaksi epätäydellistä ovat täydellisiä yhdessä ❤️

    • Niinhän se on, kaksi epätäydellistä eheyttää toisiaan, ihana. <3

      Juu ja täällä on tapana vinkata kaikista leffoista, joita rakastan, niin oli ihan pakko, vaikka Taru ehtikin ensin.

      Ihanaa iltaa Tuija <3

  • Täällä kanssa yksi onnellinen ja kohta 50 vuotta saman miehen kanssa yhdessä ollut. Ei, ei me olla silti kauhean vanhoja, vaan aloitettiin jo koululaisina 🙂
    Voisin mennä tuon elokuvan katsomaan jos se tänne meidän pieneen elokuvateatteriin tulee.
    Ihania vuosia teille jatkossakin <3

    • Kristiina ihan mieletöntä ja meidän kohta 20-vuotta ei ole vielä mitään!

      Toivottavasti leffa tulee sinne, on ollut todella iso hitti nyt maailmallakin ja tainnut saada kunnolla oscar-ehdokkuuksiakin. <3

      Ihania vuosia teille Kristiina <3

  • No nyt !!
    Kerrot katsomastanne elokuvasta niin koukuttavasti, että tämän minäkin haluan nähdä ❤ Ja varmaan melkoisen Nessu-nipun kera – sen verran olen herkkä.
    Rakkaus …
    Se on kaunis tunne, joka vain syvenee mitä kauemmin yhdessä on. Mutta pitkässä suhteessakaan se ei ole itsestään selvää.Usein mietin, miksi näyttää ainakin minun – ulkopuolisen – silmiin että kattilat ja lusikat laitetaan niin helposti jakoon.
    Yritän kuitenkin muistaa, että minä en tiedä mitä liiton sisällä on voinut tapahtua lyhyessäkin ajassa. Eikä se muuten kuulu minulle.
    Lähipiirissä on meneillään harkinta sen suhteen, miten eteenpäin. Tapahtunut on minulle ja monelle muulle käsittämätön asia. Nämä ihmiset ovat kuitenkin minulle rakkaita ystäviä kumpikin.Olenkin päättänyt että en ota puolia tilanteessa. Olen valmis kuuntelemaan kumpaakin ja tukemaan jos tarvetta on.
    Tämä sai miettimään omaa avioliittoani.Kesällä tulee 30v yhteistä liittoa. Meillä on ollut hyvä olla yhdessä enkä ainakaan minä ole katunut päivääkään. Eihän elämä aina ole ollut ruusuilla tanssimista – noin pitkään aikaan mahtuu monenlaista haastavaa mutkaa. Meillä haasteita on ollut terveyden suhteen sekä perheen ulkopuolelta tulleiden paineiden suhteen.Itse kuitenkin koen, että nämä haasteet ovat vain hitsanneet meitä tiiviimmin yhteen.
    Avioliitto on tahdon asia – pitää tahtoa rakastaa sitä puolisoa joka ikinen päivä.Toki on tilanteita, jolloin ei tahtokaan auta – henkinen ja fyysinen väkivalta ovat niitä joissa tahto osoitetaan lähtemällä tilanteista ja liitoista pois.
    Mutta "tavallisessa" avioliitossa pitää tahtoa rakastaa joka päivä. Anteeksianto, huumori, yhteinen tavallinen arki … pienet teot toisen hyväksi ilman odotusta vastapalveluksesta. Rakkaudessa kummallakin on tilaa olla yhdessä ja yksin – omien ja yhteisten ystävien kanssa tai ihan vaan yksin.
    Ei avioliiton tarvitse olla rakkauden ilotulitusta – se voi olla kynttilän lempeä liekki tai lämmin takkatuli.
    Siinä muutama ajatus, joita kirjoituksesi nosti mieleeni.

    Kauniita, lämpimiä, suloisia yhteisiä vuosia teille ❤❤

    • Ritva <3

      Olen aina miettinyt ja oli ihan lähellä, että lisäsin sen tähän postaukseenkin, mutta en sitten laittanut, että avioliitto tai pitkä parisuhde on todellakin tahdon asia. Ei sitä nuorena morsiamena edes älyä, miksi alttarilla sanotaan tahdon, vasta matkan varrella ja silloin kun on kyykyssä ja on kaikkein vaikeinta, niin muistan, olen sanonu tahdon ja nyt aion tahtoa, juuri nyt sitä tarvitaan.

      Toki itsekin tulee mietittyä, että ovatko ihmiset antaneet liitolleen kaiken yrityksen, jos ero tulee, mutta samalla mietin, että liitto on niin monikerroksellinen juttu, etten voi tietää mitä toisten liitoissa sisällä tapahtuu, vaikka joskus se ero tulee toisille aivan shokkina ja puskista. Jos meillä joskus on vaikka tappavan tasaista tai muuta, niin aika pian toinen älähtää, hei emme me tälläisiä halua olla, hih olemme vielä nuoria, että nyt vähän roihua peliin. Hyvin totesit roihu voi olla lämmin kynttiläkin ja en missään nimessä kaipaisi enää sitä alkuaikojen roihua, sellainen on äärimmäisen kuluttavaa, mutta mukavaa on muistella, että sellainenkin aika oli.

      Rakkaudessa pitää osata antaa anteeksi itselle ja toiselle, huumori ja se että ollaan mies ja nainen, eikä vain kavereita, vaikka se toimii toki toisilla, mutta ei meillä. Rakkaus ei omista, ei pakota, ei ole marttyyri mielensäpahoittaja, rakkaus tahtoo toiselle parasta ja joskus jopa yli oman onnen, mutta kuitenkin itseäänkin muistaen.

      Ihana tämä kommentti ja paljon näitä samoja tapailin, kun mietin mistä kulmasta asiaa lähestyisin, tästä meinaan olisi voinut kirjoittaa loputtomiin.

      Samoin teille sydämellinen kultainen Ritva <3

  • Tuossa taitaa olla elokuva, jonka haluan nähdä. Maisemien takia! Elämässä tärkeintä on rakkaus-sanoihin aion päättää puheeni eräässä hääjuhlassa, jos ylipäätään kykenen sen pitämään. Rakkuden laaja määritelmä on joillekin vieras ja omaa huonoa tuulta sitten levitetään muitten niskaan. mikä on ärsyttävintä ikinä. Rakkaudellista kuunvaihdetta! Tuija

    • Ne maisemat ja elokuvan autenttisen aito ote, ihana! Jotkut ovat vieraantuneet rakkaudesta, elämä on varmasti kaltoin kohdellut ja ihminen tulee vihaiseksi, ehkä ei ole riittävästi vaikka älyä, analysoida omia ongelmiaan ja valitsee vihan. Koska viha tai rakkaus ovat myös valintakysymyksiä. Vahva valitsee rakkauden, heikot sortuu elon tiellä ja valitsevat suvaitsemattomuuden ja vihan.

      Oi häät ja puhe, ihanaa <3

      <3

  • Pitänee siis katsoa! 🙂 Ikuinen romantikko vaikka ulkokuori näyttääkin kovalta 😀 Rakkaus…omasta tahdostaan toisen kanssa, oma itsensä ja ilman pelkoa (nykyään) Uskallusta laskea suojat ja antaa toisen tulla sydämmeen, juurikin ilman tuota pelkoa että onkohan tuo tuossa vielä huomenna tahi kun on niitä vaikeita aikoja. Yhdessä selvitään- tieto… jotenkin nämä ovat itselleni niitä juttuja, kun elämän muovaamat suojat eivät olleet helppoja laskea. Ihanaa viikkoa Tiia <3 <3

    • Kaikkea muuta, kuin kova, ihana <3

      Ymmärrän niin hyvin, se on pelottavaa olla toisen edessä haavoittuvaisena ja sydän auki, mutta se antaa niin paljon ja jos se kipukin joskus tulee, niin on ainakin elänyt, tuntenut ja rakastanut. <3

      Ihanaa viikkoa Maarit sinulle <3

  • En ole vielä nähnyt tuota elokuva, mutta kuullostaa kyllä ihan mun jutulta. Pakko siis mennä ensi viikolla katsomaan. Rakkaus on ihana asia. Kahden ihmisen välillä vallitseva luottamuksellinen, uskollinen ja toista kunnioittava ja arvostava asia ♥ Jokaisen pitäisi saada kokea se.

  • Ihana läpikäynti syvistä tunnoistasi omaa puolisoasi kohtaan. Ajattele, miten kaunista on, että pitkässäkin suhteessa osaat nähdä hänessä noita asioita ja muistat, miksi rakastuit! Olen myös monta kertaa itse miettinyt, mikä suhteesta tekee hyvän – ja luojalle kiitos siitä, että voin tosiaan sanoa ja tuntea olevani onnellisessa suhteessa. Kyllä se on se kyky nähdä toinen enemmän positiivisena kuin negatiivisena. Vaikka toisessa, niinkuin itsessäkin, on niitä huonoja ja ärsyttäviä puolia, niin jotenkin meillä se menee noiden huonojen puolien osalta niin, että niitä piirteitä puolin ja toisin vähän vitsin varjolla naureskellaan, jolloin ne asettuvat vähäpätöisempään perspektiiviin ja itse asiassa jotenkin niistäkin sitten muodostuu lopulta positiivisia piirteitä, joita myös kaikesta huolimatta toisessa rakastaa. Hassu juttu, mutta tajusin nyt tämän, kun jäin pohtimaan omaa tilannettani. Niin ja mielestäni on tärkeää aina silloin tällöin palautella mieliin, että miksi tuohon rakastuin. Jos vielä löytää ja muistaa ne tunteet, niin suhde kestää. Siinä minun barometrini :).

    • Luin kommenttisi moneen kertaa, jotenkin tämä on niin ihana eli juuri tuo sama mitä mekin teemme, nauramme toistemme huonoille puolille ja nauru jotenkin auttaa ja saa huonot puolet ihan toiseen perspektiiviin. Tälle naurulle ei kumpikaan loukkaannu ja on hauska milloin kummankin hölmöt puolet ovat naurun aiheena.

      Huumori auttaa aina ja huumori on tärkeä osa meidän parisuhdetta ainakin, on ihanaa nauraa yhdessä. <3

      Samaa mieltä on hyvä palautella mieleen suhteen alkuaikoja ja mielestäni joskus on ihanaa tarkkailla omaa miestä muiden seurassa, jotenkin silloin näkee toisen muiden silmin. <3

      Hyvät barometrit ja hyvin samat täällä. <3

  • Minkä ikäiselle nuorelle elokuva mielestäsi sopii? Ikäraja Suomessa 12, Amerikassa näyttää olevan 16, lienee kulttuurikysymys?

    • Kiitos kysymyksestä. Mielestäni sanoisin, että n. 15-vuotiaasta ylöspäin suosittelisin. Oma tyttäreni täyttää pian 14-vuotta ja rakastaa tätä elokuvaa, joten siinä mielessä voi sooia kypsemmälle nuoremmallekin. Mutta on kyllä varmasti kulttuurikysymys. Elokuvassa on joitain intensiivisiä kohtauksia, mutta mitään ei oikein näytetä, joten ehdottomasti lapsen vanhempi varmaan tietää parhaiten. <3

  • Tämä täytyneekin mennä katsomaan <3 Kerrot niin kauniista rakkaudesta, ihanaa <3 Itse myös enemmän arvostan tätä hetkeä parisuhteessa kun sitä alun raastavaa tunnemyllerrystä 😀

  • Liikuttavan ihana postaus! Rakkaus on kyllä upeaa❤ ja voi miten ihana onkaan se perhoset vatsassa tunne:) Tuo elokuva on kyllä nähtävä, kiitos vinkistä! Kaunista talvipäivää❤

  • Pitääkin mennä katsomaan (tulee varmasti tännekin).
    Rakkaus on kyllä ihan uskomaton voima, kaikissa muodoissaan <3

  • Musta tuntuu, että mä niin haluan nähdä tämän leffan. Tämä varmasti pitää nähdä <3

  • Tuo leffa oli surullisen kaunis ja välillä vähän tylsäkin kyllä. Mutta sitähän rakkauskin on toisinaan, kaunista ja joskus myös tylsääkin. Niinkuin elämä.

    • Jänniä nämä, ihmiset kokee niin eri tavoin. Olisin voinut katsoa tuntitolkulla ja viipyilevä tunnelma oli mielestäni ihana. <3 Kivaa päivää LauraKatarooma <3

Vastaa käyttäjälle Kukkaiselämää Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Protected with IP Blacklist CloudIP Blacklist Cloud