Kun ystävyys löytyy 30-vuoden tauon jälkeen!

Elämä on niin niin ihmeellistä. Asiat varmasti menevät niin, kuin on tarkoitettu ja jos jonkun ihmisen on tarkoitus tulla elämääsi juuri nyt, niin ota avosylin vastaan. Jos ystäväpariskunta palaa elämään 30-vuoden jälkeen ja erikoisten mutkien kautta, sanoisinko, että tämä on jo tähtiin kirjoitettu ja kaikella on ollut varmasti tarkoituksensa, myös kenties niillä välivuosilla. Joskus elämä vie, mutta pääasioita ovat ne pääteasemat, joilla törmätään uudelleen ja matkataan yhdessä kohti seuraavia seikkailuja.

Vuosi sitten kerroin täällä blogissa, että tapahtui ihmeellinen ja hämmentävä juttu. Sain sähköpostia lukioajan paita ja peppu kamuseltani ja ilmeni, että meidän miehet ovat hyviä ystäviä ja tässä tapailleet ahkeraan ja golfailleet yhdessä. Yhtäkkiä oli juhlat tulossa ja vihdoinkin valkeni, että me vaimot tunnemme toisemme lukioajoilta ja tulemme kohtaamaan toisemme kymmenien vuosien tauon jälkeen juhlissa. 

Treffasimme tosiaan vuosi sitten juhlissa ja voi sitä puheensorinaa, jolle ei näkynyt loppua. Vuosi tässä välissä ehti vierähtää, miten keski-ikäisenä sitä onkaan saamaton, eikä aina muista minä vuonna tapahtui mitäkin ja vastahan sekin asia oli mukamas kuukausi sitten ja humps vuosi onkin vierähtänyt. 

Ystäväpariskunta saatiin kuitenkin lopulta eilen meille kylään ja kaikki oli kuten ennenkin. Muisteltiin vanhoja, miten kerran lintsattiin lukiossa koulusta ja mentiin kamuselle saunaan, syötiin patonkia ja Creme Bonjouria ja oli ikimuistoinen päivä. Tai monet biletyshetket ja miten ystävän mies silloin toimi meidän autokuskina. 

Ihan mieletöntä, että oman ukkelin kautta ystävät ovat tulleet 30-vuoden tauon jälkeen meidän elämään ja kaikki on ihan kuten ennenkin, vaikka paljon on vettä molempien pariskuntien elämässä virrannut. 

Se lämpö ja fiilis mikä eilen säkenöi ruokapöydän ääressä tai kun paistelin latvialaisia pannukakkuja ja siinä ystäväni kanssa juteltiin kipeistäkin asioista mitä elämä on tuonut eteen. Ihmeellistä, taikaa, mystistä ja mahtavaa!

Ihan parasta ystävyydessä on vielä se, että kaikista asioista ruokapöydän ääressä pystyttiin keskustelemaan, ihan niistä kipeimmistäkin, omista epäonnistumisista mm., ei ollut minkäänlaisia rooleja, ei esittämistä, oli vain ystävyys, lämpö ja kuin vuosia ei olisi koskaan ollutkaan välissä.

Uskallan sanoa, että olen eilisestä hyvin onnellinen ja siitä, että oma rakas toi vanhat ystävät elämääni mutkien kautta. Se jos mikä on ihmeellistä. Näin oli tarkoitettu, ei harmitella vuosia välissä, vaan odotellaan yhteisiä ystävyyden vuosia edessä. 

Löysin vanhan lukioajan valokuvan kuva-automaatista otettuna, meikäläisellä tosin silmät puolitangossa. Silloin valokuvaaminenkin oli jännää, ei koskaan tiennyt minkälaisia valokuvia sieltä automaatista putkahti ja hauskaa oli, kun ei ollut kauneusfilttereitä, vaan kaikki oli yhtä sekopäistä sattumaa. 

Toinen kuva on vuoden takaa onnellisesta jälleennäkemisestä juhlissa. <3 

Onko teidän elämään tullut takaisin ystäviä vuosien ja vuosien takaa, ilman mitään syytä, että ystävyys katkesi, sitä vaan elämät veivät välillä erillään. Muutenkin olisi kiva kuulla tarinoita ystävyydestä ja onko joku ystävä, jota vaikka kaipaat nuoruudesta ja elämä vei? Lempeää pakkassunnuntaita kaikille. <3


48 thoughts on “Kun ystävyys löytyy 30-vuoden tauon jälkeen!”

  • Ihana tarina ystävyydestä! Ja kyllä – myös minun elämääni on tullut takaisin vanhoja ystäviä ja ihan Facebookin ansiosta! Sitä kautta on löytynyt monta vanhaa kaveria mutta erityisen onnellinen olen kahden vanhan ystävän löytymisestä vuosikymmenten jälkeen. Eri paikkakunnilla asumme mutta tavanneet jo monesti viimeisten parin vuoden aikana.
    Ja samoin minä olen huomannut, että on ollut helppo jakaa kaikki kipeätkin asiat näiden ystävieni kanssa – lieneekö se ikä, mikä poistaa esteet? Tietää jo, ettei se kenenkään elämä pelkkää auringonpaistetta ole ja on jo oppinut sen, ettei kannata mitään kulisseja enää kannatella vaan uskaltaa olla oma itsensä.
    Onnea uudelle vanhalle ystävyydelle, Tiia ihaNainen ja ihanaa sunnuntaita! Meillä paistaa aurinko ja hanget hohtavat!

    • Totta muuten tuo Facebook ja sama täällä. Meillä on ihan lapsuuden ala-aste/ylä-aste kamujen kanssa Facebook-ryhmä ja uudet treffitkin sovittuna jo ensi elokuulle. 🙂

      Ihana kuulla, että olet löytänyt pari vanhaa ystävää, välillä elämä vie, se ei todellakaan tarkoita, että ystävyydessä olisi jotain pielessä, joskus vaan ei ole mitään syytä tai elämänvaiheet ovat vaikka erilaiset. Meilläkin ystäväpariskunta sai nuorena lapsia ja minä biletin, niin olisiko siinä jo se syy. 😉

      Ehkä ikäkin poistaa esteitä tosiaan omalla tavalla, vaikka olen tainnut olla täällä päässä aina aika avoin ja olen mitä olen. Mutta hämmennyn seurassa, jossa juuri asioita salaillaan tai jotenkin kerrotaan ne parempina, kuin ovat, sen kyllä aistii.

      Me tosiaan läjäytimme pöytään kaikki tuskamme ja meni välillä jopa hetkellisesti synkäksi, mutta pitihän se nyt kaikki asiat päivittää. <3

      Niin täälläkin nyt ja aurinko nousee, Ihanaa helmikuun alkua ihana Lady <3

  • Ihana tarina <3 Itselle ei ole vanhoja ystäviä putkahtanut elämään, mutta ehkä näin vielä käy. Joidenkin kanssa yhteydenpito on vain jäänyt elämän jalkoihin, mutta monen tällaisen kanssa olisi kiva päivittää kuulumisia nyt, kun pikkulapsiajat ja niiden aiheuttamat kiireet on taaksejäänyttä elämää.

    Aurinkoista sunnuntaita Tiia <3

    • Niinpä niinhän tosiaan muuten voi vielä käydä ja kaikille meille, aika ihana ajatus muuten. <3

      Rohkeasti vaikka itse ottamaan yhteyttä, olen sellaisessa huono itse, mutta josko vaan rohkeasti. 🙂 Omaan elämään tuli pikkuserkut noin pari kolme vuotta sitten ja heistä toinen otti yhteyttä, nyt tapaamme monta kertaa vuodessa. Sitten nämä lukioajan kamut tuli luontevasti miesten ystävyyden kautta. Jänniä nämä.

      Ihanaa uutta viikkoa Tuija <3

  • Kaunis tarina ystävyydestä. Facebookin kautta olen löytänyt elämänvarrelle jääneitä ystäviä ja muutamia olen tavannutkin💕💕ja on tuntunut että jutut jatkuu siitä mihin joskus jäätiin..Aurinkoisen ihanaa sunnuntaita❤

  • Oih ihanaa ❤ Tämä postaus osui suoraan sydämeen, niiiiiin ihanaa! Hetki sitten eräs lapsuus ystäväni löysi minut toisen kaverin kautta, hyvin monen mutkan takaa ja oli hassua huomata, kuinka samoja polkuja ollaan tallattu 😊

  • Pari vuotta sitten tapasin nuoruudenaikaisen ystäväni kaupan kassalla. Minä tunsin heti hänet, mutta hän ei minua. Ja arvaa vaan, tuliko tyhmä olo. No, seuraavana päivänä asiakkaaksi tuli hänen vanhempansa ja heille oli tehtäväksi annettu ottaa minun puhelinnumero. Sillä myöhemmin ystäväni oli vasta tunnistanut minut. Nyt viestillään Facebookissa ja nähdään aina livenä, kun hän tulee käymään näillä nurkilla. Kumma juttu, vaikka miten on vuosia välissä, niin silti juttu luistaa kuin ennenvanhaan 😉

    • Mikä ihana tarina, johon mahtui pientä sattumustakin, kun ystäväsi ei heti tunnistastanut ja tunsit olosi hömelöksi. Voi eihh, mutta loppu hyvin kaikki hyvin. Luultavasti lapsuudenkamujen kanssa on vaan niin luontevaa, sitä on jotenkin hitsautunut silloin yhteen ja kaikki jatkuu kuten ennenkin.

      Ihanaa uutta viikkoa Milli <3

  • Ihana postaus. Rakastan tällaisia tarinoita, joissa joku ystävä löytyy vuosien ja vuosikymmenten jälkeen. Itselleni on Facebookin kautta tullut näitä vanhoja ystäviä takaisin, ja vaikka emme välttämättä näekään toisiamme livenä, on mukava seurata toisen elämää edes somen välityksellä.
    Ihanaa talvista sunnuntaita 🙂

    • Se on niin totta, kunhan on toisen elämässä kiinni ja näkee mitä toisella kaikkea tapahtuukaan. Kiitos kovasti Mannilainen ja kivaa tiistaita <3

  • Tälläisesta ystävyydestä on sivullisenkin mieltä lämmittävää lukea. Aito ystävyys ei katoa, vaikkei ystävää jatkuvasti tapaakaan. Lämpimiä ajatuksia tulevaan viikkoosi.

  • Voi miten hienoa, kun noinkin pitkään olette olleet erossa:) Elämä on! Yhden ystävän kanssa olimme noin 10 vuotta eri teillä ja sitten kohtasimme vahingossa yhden baarin rappusilla! Siitä asti olemme olleet jälleen yhteydessä:) Tulemme vielä samasta kaupungista, joten melkein lapsuuskaverit!

    • Ohhoh ihan mahtavaa, vitsi kun kiva kuulla näitä tarinoita, jotka ovat suorastaan onnenkantamoisia <3

      Ihanaa tiistaita M <3

  • Joskus elämä osaa yllättää. Meidän suhteen alkuvaiheessa miehen kanssa totesimme olleemme yhtä aikaa yläasteella (yläkouluksi nykyisin kylläkin kutsutaan), mies vuotta ylempänä kuin mitä itse olin. Eipä sitä silloin parisenkymmentä vuotta sitten olisi uskonut, että se oma rakas niinkin lähellä oli <3

  • Olipa ihana tarina. Iloisia hetkiä ystäväsi kanssa.
    Ystävät on tärkeitä. Pidetään heistä kiinni.
    Hyvää sunnuntai-iltaa sinulle.
    >Leena

  • Suloinen tarina. Minulle on yhden kerran käynyt niin, että kohtasin sattumalta ystävän 20 vuoden takaa. Oltiin asuttu Turussa jo molemmat pitkään. Luontevasti siitä jatkettiin mihin aikoinaan jäätiin. Se oli ihmeen helppoa ja rakastettavaa. Ehkä ollaan jonkinlaiset sielunkumppanit. Uskon, että sielunkumppaneita voi olla useita. Suruksi taas aasutaan eri paikkakunnilla.

    • Ihanasti kerrottu, siinä on jotain todella rakastettavaa, liikuttavaakin. Ihmeellisintä on miten kkaikki jatkuu siitä mihin jäätiin. <3

      Sielunkumppaneita voi olla useita ja ehkäpä myös kukin palvelevat eri osia sielustamme.

      Ihanaa tiistaita Marja <3

  • On tullut, ja on mennyt. Enemmän tosin jälkimmäisiä.

    Hauskin sattuma oli aikoinaan, kun nuoruuteni bestis osui viereiseen petiin sairaalassaosastolla, jossa kumpainenkin oli synnytyksen käynnistyksellä. Verhon läpi kuulin tutun äänen ja ajattelin, ettei voi olla totta! Oli se. Ystävyys jatkui vielä tovin siitä hyvinkin tiiviinä, mutta valitettavasti ihmisinä oltiin kuitenkin liian kaukana toisistamme.

    Koska elämä on täynnä merkillisiä sattumia ja hassuja kytköksiä, vuosia myöhemmin törmäsin myös toiseen nuoruudesta saakka tuntemaani ja sittemmin elämäntilaiteiden erilaisuuden vuoksi kadottamaani ystävään, joka on kuin yksi sisko lisää minulle, edelleen. Lisäsin (yhteisestä ajatuksesta) hänet tyttäreni kummiksi jälkikäteen. Maailman paras kummi onkin, ja ainoa joka pitää yhteyttä enää tyttöön. Rakas, luotettava ystävä. Aina. <3

    • Voih… Mutta niin se myös on, että kun ikää tulee, vain parhaimmat jää. <3

      Oijoi olipa ihana tarina, harmi että ystävyys lopulta jäi sitten kuitenkin, mutta ystävyydestä myös olisi hyvä ajatella niin, että ihanaa, että oli ja muistella niitä hetkiä hyvällä.

      Ihana tarina myös tuo jälkimmäinen, saa todella uskomaan, että elämä on taruja ihmeellisempää. Ihana myös tuo kummiksi lisäys <3

      Kivaa päivää Nelina <3

    • Niinpä. Kummejahan ei muuten saa poistaa. Edes siinä tapauksessa, että tulee virhearvio, eikä kummit pidä mitään yhteyttä lapseen.

      Mutta hyvä näin. Parempi yksi läheinen aikuinen ja tärkeä ihminen lapsen elämässä, kuin vaikka kaksikymmentä paperilla. Tärkeintä ei tosiaankaan ole mistamisten määrä, vaan fiilis. Että se on olemassa ja välittää.

      Mukavaa hiipivää viikonloppua täältä tautituvasta.

  • Voi miten ihana tarina teidän ystävyydestä ja mikä sattuma, että teidän ukkelitkin on ystäviä keskenään. Minulla oli Karkkilan kaverin kanssa lähes kolmen vuoden ystävyystauko. Minä aloitin parisuhteeni Rachidin kanssa ja hän touhusi omiaan. Sitten eräänä päivänä hän oli löytänyt minun puhelinnumeron ja ajatteli testata, että onko se vielä toiminnassa. Hän oli innoissaan, koska oli raskaana ja minäkin kerroin hänelle, että yritimme saada lasta. Kaveri siihen, että mä oon varma, että kohta säkin odotat vauvaa. Niinhän siinä sitten kävi, että ystis sai ensimmäisen lapsensa syyskuun lopussa ja minä ensimmäiseni tammikuun puolessa välissä. Siitä lähtien ollaan oltu taas tiiviisti tekemisissä.
    Mukavaa sunnuntai-iltaa Tiia <3

    • Eikö olekin ja miehet toivat meidät taas yhteen.

      Ihanaa ihanaa oli saada kunnolla kuulla miten teidän tärkeä ystävyys on lähtenyt käyntiin. Tästä tuli hyvä mieli. <3

      Ihquisaa päivää Outi ystäväin <3

  • Voi miten ihana kirjoitus teistä ja ystävyydestä. Joskus aika vaan menee yhdessä hujauksessa eteenpäin ja ihan huomaamatta. Vikka ei olisikaan tarkoitus olla pitämättä yhteyttä niin vain käy, ihan vahingossa, mutta se onkin parasta että sitten kuin tapaa uudestaan, tuntuu kuin sitä menetettyä aikaa ei olisi ollutkaan <3

    Itselläni on kakis täläistä ystävää joita näen liian harvoin, mutta sydämessä he ovat ana ja sitten kun näemme fiilis on kuin eilen oltaisiin nähty 🙂

    Ihana kun olette taas löytäneet toisenne, upeita yhteisiä hetkiä ja kohti uusia muistoja <3

    • Tärkeintä ei tosiaan ole aina se kaikki mahdollinen aika, vaan se, että toinen asuu sydämessä. <3Kiitos niin paljon ja olen myös niin onnellinen, että olen saanut sut ystäväksi. <3Ihanaa päivää <3

  • Mä muuten muistan et välitunneilla käytiin mekin hakemassa patonki ja Creme Boujouria ja sitten niistä piispanmunkkeja, joten samat kujeet jatkuneet myöhemminkin. 😀

    Mulla on nuoruudestani muutamia ihmisiä joita kaipaan, lähinnä sellaisia joita tuli aikoinaan tavattua kielikurssilla ja oltua läheisissä tekemisissä viikkoja, mitä heille nyt kuuluu?

    • Tääkin samaa meissä <3 Patonki&Creme Bonjour <3 Voisiko nuoruuden kamuja löytyä esim. Facebookista, toki moni nainen on voinut vaihtaa tyttönimensäkin. Toivottavasti polut vielä kohtaa <3

      Ihanaa päivää <3

  • Aika upea tarina ystävyydestä, noinhan se menee ja ne aidot ystävät pysyvät mukana vaikkei vuosikymmeniin nähtäisi. Minulle on tullut kaksi ihmistä elämääni menneisyydestä, pari vuotta sitten lukioaikainen ystävä, joka oli blogin ja kuvan jostakin lehdestä löytänyt ja hänen perheensä kanssa onkin nyt tutustuttu ja pidetään yhtä. Samoin Vaasan aikainen ystävä tuli käymään viime kesänä ja juttu nauruineen ja huumorineen oli ihan kuin silloin 15 v sitten. Hyvin sanoit, että ystävän kanssa voi puhua pöydän ääressä myös niistä epäonnistumisista ja kenenkään ei tarvitse esittää, se onkin tärkeää ja varsinkin kun tapaa paljon uusia ihmisiä, niihin esittäjiin pidän kyllä etäisyyttä, sellaista ei vaan kestä.

    • Ihana tarina <3 Niin kiva näitä kuulla <3 Juuri se, mitään esittämistä tai itsensä nostamista en jaksaisi, enkä ole koskaan jaksanut, ihmisyyttä aidoimmillaan.
      Ihanaa tiistaita Heli <3

  • Niin mieltä lämmittävä ystävien jälleen tapaaminen <3
    Ja kyllä, on oikeastaan usempikin vastaava jälleen tapaaminen minullakin.
    Yksi tapaaminen on vuoden takaa maaliskuulta, kun olin lähdössä sinne isolle kirkolle junalla ja siellä sitten piti osata suunnistaa vielä eteenpäin. Mietin, että keneltä kysyisin apuja ja hoksasin että tämä vanha ystävä asuu Vantaalla, missä sitä apua kaipasin. Laitoin viestiä Facebookissa hänelle ja sain puhelinnumeron.
    Soitin hänelle ja puhuimme vaikka kuinka kauan.Teimme treffit Tikkurilaan ja halauksesta siinä asemalla ei ollut tulla loppua. Juttelimme sen mitä ehdimme siinä, mutta parina seuraavana päivänä puhuimme puhelimessa tuntikausia …eikä olisi uskonut että edellisen kerran näimme juurikin 30 vuotta aiemmin.

    Elämä on tuonut eteen myös muita jännittäviä jälleen tapaamisia, joiden suhteen on pakko olla samaa mieltä kanssasi, että on asioita,jotka on todellakin kirjoitettu tähtiin.
    Vai mitä mieltä olet sellaisesta että tapasin tämän ystävän lukion jälkeen talouskoulussa. Seuraava tapaaminen oli mieheni ja minun häissä; hänen puolisonsa on mieheni serkku !!! Tämä pariskunta seurusteli jo tuolloin talouskoulu-aikanamme. Olemme vieläpä kotoisin eri paikkakunnilta, suhteellisen kaukaakin toisistamme tämän koulukaverini kanssa.
    Enkä minä vielä talouskoulussa ollessani edes tiennyt mieheni olemassa olosta 🙂
    Uskon siis myös erittäin vahvasti, että kaikella on tarkoituksensa.

    • Aivan ihana tarina ja hei ja hyvä esimerkki myös siitä, että rohkeasti vaan ottamaan yhteyttä vanhoihin ystäviin, teilläkin ihmeellinen kohtaaminen, eikä tosiaan halauksesta tullut loppua. <3

      Mikä mieletön sattuma tuo talouskoulu juttu, kyllä vaan elämä on ihmeellistä ja aina joku tuntee jonkun jne. : )

      Kiitos näistä hyvää mieltä tuovista muistoista ja ihanaa tiistaita Ritva <3

  • Ihan hurmaava tarina. Olen itsekin lähentynyt vanhojen ystävien kanssa. Olen vähän sinua vanhempi. Itse en ole jotenkaan ollut vielä aikaisemmin valmis kohtaamaan vanhoja ystäviä. Elämän ruuhkavuodet ovat tainneet viedä voimat. Nyt olen tuntenut jopa jonkinlaista tarvetta etsiä niitä vanhoja ystäviä. Siitä olen myös iloinen, että olen eräästä työkaverista löytänyt oikean sielunkumppanin. Miten voikaan löytyä monessa asiassa niin samankaltainen ihminen. Ennemmikin kuin sisar.

    • Ihan muuten totta tuo, minäkään en välttämättä aiemmin olisi ollut niin valmis ja ujouttani, olisin pelännyt kohtaamista, mitä jos ei toimikaan. Nykyään en pelkää enää, ainakaan niin paljon.

      Tämä on selvästi joku ikään liittyvä juttu ja myös jotenkin halu palata juurilleen. Nuorena ystävyydet saattoivat jopa katketa ihan mitättömyyksistä.

      Ihana kuulla, hyvän ystävän kanssa se läheisyys on ihmeellistä, taikaa, kuin olisi aina tunnettu, jokin merkillinen yhteys. <3

      Ihanaa päivää Talvikki ja kiitos kovasti ihanasta kommentista <3

  • Ihana tarina. Kyllä maailma on välillä niin pieni ja täynnä ihmeellisiä sattumuksia. Aidot ystävät ovat kultaakin kalliimpia ja vaikka tapaamisten välillä voi olla vuosia, ystävyys ei katoa. Pitkän tauon jälkeen yhdessä olo on niin luontevaa ja helppoa ja jutut ja tarinat jatkuu siitä mihin jäätiin.

Vastaa käyttäjälle Tiia Koivusalo Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Protected with IP Blacklist CloudIP Blacklist Cloud