Onko unelmoiminen turhaa?

Eilen lyttäsin aika armottomalla kädellä Fifty Shades Freedin muuna, kuin viihdyttävänä viihteenä. Sain kommenttilaatikkoon suloisen kommentin ”pilvenhattaralla elämisestä ja unelmoinnista”.  Tämä kommentti jäi pohdituttamaan, että mistä minä unelmoin ja haaveilen?

Pienenä muistan haaveilleeni pääseväni Abban konserttiin. Vahva urahaaveeni taasen oli isona tulla astronautiksi ja tähänhän isäni vastasi, ei selvästi unelmoijaluonne hänkään ”siinä kohden kun sinä olet aikuinen, Suomella ei tule olemaan vieläkään varoja omaan avaruusohjelmaan ja tokkopa USA tai siinä kohden vielä Neuvostoliitto ottavat ulkomaalaista avaruusohjelmaansa mukaan”. Nielin isäni selityksen siltä istumalta ja urahaave muuttui vain haikailuksi ääretöntä avaruutta kohtaan. 

Lukiossa muistan haaveilleeni miltä tuntuu painaa se yo-lakki päähän ja tämän jälkeen muistan haaveilleeni elämäni rakkaudesta ja myöhemmin lapsista. Mutta entä tämän jälkeen? 

Haaveeni, jos ei nyt tuota astronauttihommelia lasketa mukaan, ovat olleet käytännöllisiä ja järkeviä ja tavoitettavissa. Haaveet saavat toki olla miltei mahdottomiakin, sillä haaveista voi saada merkillistä voimaa toteuttaa unelmansa. Oivalsin kuitenkin, että omat haaveeni ovat olleet järkiperäisiä, eivätkä suorastaan unelmoivia ollenkaan ja jäin eiliseltä miettimään mistä tämä johtuu?

Oivalsin aihetta pohtiessani, että olen realisti ja jalat tukevasti maassa, johtuen osittain siitä, että elämä on aika paljon koetellut ja vienyt sitä kautta luvan unelmointiin. Jos unelmoit ja haave toteutuu, asia kuitenkin viedään pois tai tapahtuu jotain muuta ikävää, pohtii taikauskoinen mieleni. Olen oppinut suojelemaan itseäni töyssyiltä ja kieltämään itseltäni haaveilun ja pitäen unelmointia jopa hieman naurettavana ja täytteenä sille, ettei oma elämä riitä. Oivalsin eilen kuitenkin lukijan kommenttia lukiessa, miten aito kommentti oli, miten suloisen vilpitön ja miten hienoa on, että ihmisellä on lapsenomainen kyky haaveilla asioista ja mahdollisesti tätä kautta myös toteuttaa ne tai saada boostia haaveittensa tavoitteluun.

Otetaan vaikka esimerkkinä tämä bloggaaminen. Jos sisäinen ääneni yhtäkkiä kuiskii, olisipa ihanaa vaikka saada jonkinlainen tunnustus vuosien bloggaamisesta tai vaikka ihan jostain yhdestä tekstistä, vaikka sellainen tunnustus, että tekstiä jaettaisiin satoja kertoja jossain, tai vaikkapa lainattaisiin jossain lehdessä tai jotain muuta merkittävää. Heti tälläisen haaveen nostaessa päätään tuumin mielessäni, lopeta, olet kohta viiskymppinen, et riittävän hyvännäköinen, et riittävän lahjakas, et sitä ja tätä, miksi sinun tekstisi ansaitsisi jonkinlaista tunnusta sen enempää, kuin muiden ja etenkin, koska olet niin epäseksikäs keski-ikäinen, tämän ikäiset ei vaan kiinnosta! (Ikäkriisiä mitäpäs muuta;)

Mitä enemmän tunnustelen mieleni sopukoissa näitä suojelumekanismejani, olen hämmentynyt, että olen näin vahvasti oppinut poistamaan itseltäni unelmoimisen ilon. Minä olen se, joka hieman hymistelee mukamas kaiken maailman hömpötyksille aarrekartoista, elämän viisauskirjoista ym. kun nämä ovat kuitenkin monen ihmisen tukipilareita, jotka pitävät ihmisiä liekeissä ja auttavat matkustamaan kohti unelmiaan. Jokaisen mekanismit tavoitella asioita ovat luonnollisesti jokaisen omia. 

Tänä aamuna mieheni ajaessa partaansa, kiedoin kädet hänen ympärilleen ja sanoin ”siinä sinä olet, se josta unelmoin vuosia, tietäen varmasti, että olet siellä jossain ja tiedostaen, että tulet  elämääni jossain kohden ja mihinkään en ole uskonut niin varmasti”. Onneksi mies on tottunut erilaisiin avoimiin sanapläjäyksiini ja osaa suhtautua niihin lämpöisen halauksen kera ja suukotellen, tosin joskus myös todeten, että ”olet hullu”, mutta ei koskaan rakkaudentunnustuksen edessä sentään. Taikauskoisesti on kuitenkin aika kivaa pyöritellä, haaveilinko mieheni todeksi?

Oivalsin siinä hetkessä, miehen kanssa aamuhalauksessa, että haaveeni ovat toteutuneet sitä Abban konserttia ja avaruusmatkaa lukuunottamatta. Miksi en vain saisi nauttia päivä kerrallaan arjen pienistä hetkistä ja perheestä josta vuosia kuitenkin haaveilin. Ei kaikkien tarvitse haaveilla suuria, myös pienet haaveet ovat ihan yhtä hyviä, pienen ihmisen käsiteltävissä. Kaikkien ei tarvitse olla Steve Jobseja, luoden jotain merkittävää ja mullistavaa, vaan jo ihan perheen luominen ja avioliitossa pysyminen vaikeuksista huolimatta voi olla ihmisellä jotain todella suurta. 

Joten ainoa mistä haaveilen on terveyttä ja pitkää ikää koko perheelle ja kenties yhteisiä pysäyttäviä ja elämyksellisiä reissuja, sellaisia joissa kurotan katseeni tähtitaivaalle, enkä New Yorkin pilvenpiirtäjiin ja Abban musiikin toki soidessa taustalla ja huomaan, että minähän olen jo avaruusmatkalla, planeetalla nimeltä maa ja tämä elämä on minun ikioma avaruusseikkailuni pullollaan jokapäiväisiä ihmeitä. 

Miten siellä, onko sinulla unelmoimisen taito, miten paljon voimaa saat haaveista ja auttavatko haaveet toteuttamaan unelmat ja onko jokin unelma, josta haaveilit ja ajattelit ettei se ikinä toteudu, mutta toteutuipa kuitenkin, kun jaksait uskoa itseesi ja unelmoida. 

Suloista maanantaita kaikille ja kiitos Nannille, joka sai ajattelemaan ja myös muistuttamaan, että jokaisella on oikeus unelmoida ihan mistä vaan ja lupa heittäytyä, mutta ihan yhtä hyviä ovat pienet arkisemmatkin unelmat. <3








54 thoughts on “Onko unelmoiminen turhaa?”

  • Oi miten ihana postaus! Tämä kolahti.
    Itse olen siitä tavallisesta unelmoiva. Jos kysytään mistä haaveilen, en heti osaa vastata. Kun ei ne mun haaveet kaikkien korvaan haaveilta ehkä kuullosta.
    Mutta oon tyytyväinen näin. Mulla on mies jonka halusin, samoin lapset, rakkaita läheisiä, työ, mukavia juttuja joita suunnitellaan ja toteutetaan mahollisuuksien mukaan… Mun elämää josta nautin.

    Sun elämä kuullostaa siltä, että oot onnellinen siinä, ilman avaruusalustakin. Ihanaa! 😊

    • Ihana sinä kiitos <3 Sama juttu, haaveet ovat käyneet toteen ja haaveilen minäkin sellaisia pieniä, kuten vaikka hih Marimekko for Clinique huulipuna ja huulikiiltokokoelmsta, niin että omistan kaikki. Tiedän ettei sitä tapahdu, mutta kivat pienet haaveet pitää vireessä.

      Ihan juuri näin, näin on 99,9% hyvä, vain se avaruusalus hih uupuu.

      Ihanaa päivää sinulle <3

  • Jep, haaveita pitää olla! Omiani olen jo alkanut toteuttaa, mutta hurjimmat haaveet ovat vielä ajatuksen asteella. En uskalla sanoa ääneen niitä.

    • Voi jännyyttä, jään innolla odottamaan mitä vielä elämässäsi tapahtuu Satu, uskon että kivi on jo lähtenyt vierimään, sillä onhan jo se ajatus ja haave. <3

      Ihanaa päivää <3

  • Hyvä kirjoitus. Minä itse koen, että olen saanut mistä haaveillut..ehkä enemmänkin. T.Anne

  • Kiitos kauniista postauksesta. Minäkin olen aikamoinen realisti. Vaikka välillä – työni takia – pääni on filosofian pilvissä. Lähinnä unelmoin läheisten ja itseni terveenä pysymisestä. Olisi ihana kuolla vanhana. Elämästä kyllikseen saaneena. Mukavaa alkuviikkoa sinulle.

    • Ihan samat haaveet täällä ja kenties tässä iässä monelle luontaisia haaveita. Juuri näin, niin että lasi on täynnä.

      Ihanaa päivää Marja <3

  • Minähän haaveilin lapsista jo yläasteella ja tein heille pari puista leluakin. Haaveilin myös miehestä, joka rakastaisi minua, vaikka olinkin ihan ruma ja lihava (huom! Teiniajattelu). Nuo haaveet on toteutuneet ihan täysillä 🙂 Nyt haaveilen lemmenlomasta ukkelin kanssa ja haaveilen välillä myös lastenkin puolesta, mutta niitä en heille kerro.
    Minusta on ihana unelmoida ja vielä ihanampaa on, jos unelmista tulee totta.
    Ihanaa viikkoa sinulle Tiia <3

    • Lelujakin ihana sinä <3

      Juu kaikki teinit ajattelee noin, ihan normaalia.

      Uskon kyllä haaveiden vahvistamiseen eli kun oikein toivoo, asiat lähtevät kulkemaan siihen suuntaan.

      Ihanaa päivää Outi <3

  • Ihana postaus!
    Minä olen kova haaveilemaan milloin mistäkin 🙂 Suurimmaksi osaksi ne ovat sellaista ajatusleikkiä ja pään sisäistä viihdettä, mutta vahvimmat niistä saattavat jäädä pyörimään päähän ja lähteä sieltä versomaan jotain uutta.

    Minun haaveeni ovat aika tavanomaisia. Olen haaveillut perheestä, mielenkiintoisesta työstä, omasta kodista, ulkomailla asumisesta ja tietenkin eurojackpotvoitosta 😉 Olen haaveillut monet uranvaihtosuunnitelmat ja kodinvaihdot ilman, että minulla olisi tällä hetkellä mitään mahdollisuuksia niitä toteuttaa. Mutta eihän tulevaisuudesta ikinä tiedä.

    Minä haaveilin n. 10 vuotiaasta asti, että lähden joskus Galapagokselle katsomaan niitä kaikkia eläimiä. Menihän sen haaveen toteuttamisessa yli 30 vuotta, mutta toteutui kuitenkin.

    Kivaa viikkoa!

    • Mahtavaa kuulla ja hei pään sisäinen viihde on ihan must, pitää pään eloisana. 🙂

      Ihan juuri samanmoisia, tosin eurojackpotvoittoa en ole muistanut haaveilla. Tässä taas tulee nämä, ööh tilastollisesti mahdotonta, monesti vetoan tilastoihin, jos toivon jotain tai alan pelkäämään jotain.

      Ihan mieletöntä, että tuo haave toteutu ja haaveet on tehty toteutettaviksi. <3 Meni 30-vuotta, mutta viis siitä, haave toteutui.

      Ihanaa päivää Rva Kepponen <3

  • Niin, ei missään nimessä kaikkien tarvtse haaveilla suuria <3 Ne pienet ilothan ja unelmat on niitä tärkeimpiä, kuitenkin. Minä toivon, että en koskaan menetä tätä haaveilija/unelmoija osaa minusta – en silloinkaan, vaikka elämä lyö ja kovaa. Jos sen hetkeksi hukkaan, niin kuin nyt vähän on, haluan pitää kiini siitä että maailman murjonnat eivät saa niitä kuolemaan <3

    • Ihan niin totta, koska haaveet pitää liekeissä, jos kyynistyy täydellisesti, niin toivokin on heitetty.

      Ihanaa päivää Katja ja toivon kovin, että mitä ikinä käyt läpi, että helpottaisi <3 olisi valoa tunnelin päässä <3

  • Unelmoin jatkuvasti sioista ja pienistä asioista. Osa toteutuu, osa ei, mutta aika moni on tullut todeksikin.

    Yksi nuoruuden isoja haaveita hevostyttönä oli päästä hoitamaan jotain todella hyvää ravihevosta. Yht'äkkiä 18-vuotiaana minulta kysyttiin haluaisinko lähteä hoitamaan silloista yhtä Suomen parhaista hevosista talveksi ulkomaille… Toive toteutui. Myöhemmin haaveilin opiskellessa töistä, jossa pääsisisi välhän matkustamaankin. Nyt kirjoitan tätä Pariisista työmatkalta.

    Haaveilin vuosia yhden mieltäni varjostavan mahdollisen talousongelman poistumisesta. Viime vuonna olin muuttuneessa tilanteessa seinää vasten sen kanssa, ja kas kummaa sekin pilvi poistui pääni pältä kun tunsin itseni viimein pakotetuksi toimimaan.

    Nyt haaveilen kesälomamatkasta, se on suunnitteilla mutta miehen työaikatalujen epäselvyyden takia ei vielä varattuna. Silti jo miltei puoli vuotta aiemmin haaveilen ja suunnittelen. Usein haaveet ovat hyvin pieniä; välillä haaveilen vaikka työpäivän kesken vaikka itse leivotusta leivästä ja viikonloppuina olen onnellinen itse leivottu sämpylä kädessä. Joskus pikku haaveet voivat olla ohimeneviä; viiime viikolla haveilin kotimatkalla lasillisesta viiniä, sen kyllä unohdin juoda kotiin tultuani.

    Yhden haaveen muistan usein aamukahvia juodessani. Sinkkuna uuteen kotiin muuttaessani ostin isot valkoiset mukit toivoen että niistä voisin juoda aamukahvia Sen Oikean kanssa. Ollaan kuusitoista vuotta juotu yhdessä niistä mukeista <3

    • Tuuli <3 Fantasiakirjoja hoitanut kirjakaupassa jenkeissä, ravihevosta ulkomailla, wow. Sanon vaan wow, koska tuossa on jo sellaisia unelmia, että ne ei kaikkien kohdalla toteudu. Ihanaa kuulla.

      Jotkut unelmat todellakin ja pilvet ovat meidän omissa käsissä, vaikka sitä ei aina heti oivalla.

      Matkat on ne mistä täälläkin haaveillaan. Työpäivän aikana tuollainen pieni haave on kiva, fiilis siitä, että hei kohta on se viikonloppu tai ilta ja haaveeni toteutuu.

      Tämä viimeisin mukihaave, aivan ihana <3 Ihan kuin olisit sinäkin toivonut sen miehen mukien kautta tulevaksi ja miehesi onkin ihan mielettömän mukava kuten sinä. <3

      Ihanaa päivää Tuuli <3

  • Haaveet ja unelmat ovat tärkeitä voimavaroja arjen keskellä.
    Nuorena tyttönä tietenkin haaveilin perheestä. Jossain vaiheessa menetin uskoni sen haaveen toteutumisesta. Olin varma ihan todella, että en tule perhettä koskaan saamaan.
    Mutta niin vain erään ukkosmyrskyn keskeltä löysin elämäni miehen. Yhdessä olemme saaneet kasvattaa kolme ihanaa lasta.
    Materiasta en ole koskaan osannut haaveilla …enemmän haaveilen ja unelmoin elämyksistä, siitä että saan yhdessä rakkaiden kanssa kokea meille sopivia ikimuistoisia hetkiä.
    Joitakin ikiomia unelmiakin minulla on ollut ja on edelleen.
    Viime vuosi oli minulle monella tavalla unelmien täyttymisen vuosi.
    Pääsin yksin ja yhdessä ystävien kanssa käymään tapahtumissa, joihin en olisi aiemmin uskonut pääseväni.
    Sain jostain rohkeutta ja vain varasin junalippuja, ilmoittauduin viikonlopun kestäviin tapahtumiin … ja ilmoitin perheelleni että olen silloin ja silloin siellä ja siellä. Eikä kukaan kyseenalaistanut näitä retkiäni. Yllätyksekseni huomasin, että perheeni olikin iloinen puolestani. Aiemmin kun jätin lähtemättä juurikin siitä syystä että kuvittelin sotkevani muiden suunnitelmat. Eikä siinä sitten niin käynytkään … päinvastoin!
    Olen oppinu, että unelmat ja haaveet voivat toteutua, pitää vain olla rohkeutta tehdä jotain niiden eteen- ei pelkkä unelmoiminen saa haaveita todeksi.
    Aina pitää kuitenkin olla myös niitä avaruus-unelmia … on ihanaa unelmoida jostain huikeasta, vaikka se ei koskaan toteutuisi juuri sellaisenaan tai ollenkaan.Jossain kohtaa kuitenkin huomaa, että se oma elämä on vallan hyvä ja kaunis ilman sitä avaruuslentoakin ❤
    Olen iloinen ja kiitollinen unelmista jotka ovat jo toteutuneet mutta myös niistä unelmista ja haaveista jotka vielä odottavat toteutumistaan.Aika näyttää mitkä toteutuvat ja mitkä eivät …ei minun tarvitse niitä kaikkia toteuttaa ollakseni onnellinen.

    • Elämykset ne merkkaa täälläkin nykyään ja perheen terveys. <3

      Monien unelmien eteen vaaditaankin rohkeutta kuten hyvin kuvailit ja myös päättäväsyyttä, työtäkin. Mutta näin kyllä saa unelmat toteutettua. <3 Ihan mieletöntä kuulla, että olet voittanut itsesi ja sitä kautta päässyt mielettömiin juttuihin ja sait myös huomata, että nämä retket oli perheellekin ok. Sitä liikaa miettiä aina muita. <3

      Avaruusunelmia tarvitaan ja ties vaikka vanhoilla päivillä pääsisin Marsiin hih. 🙂

      Kun jokin unelmisa toteutuu, voi unohtua jopa ne muut, joten kaikkin ei tarvitse toetutua.

      Kiitos ihanasta tekstistä Ritva ja kohti unelmia eikö vaan ja retkiä ja seikkailuita <3

  • Ihania haaveita sinulla ja ajatuksia herättävä postaus♥ Minä olen kyllä välillä sellainen pumpulissa elävä taivaanrannan maalari ja haaveilen vaikka mistä:) Yleensä ne minun haaveet on kyllä aika maan läheisiä..vaikka on siellä joukossa muutama sellainen isompikin, joista tiedän ettei ne koskaan tule toteutumaan mutta kivapa on silti haaveilla:) Muutaman kerran olen haaveillut pääseväni katsomaan jotain tiettyä paikkaa ja sitten se haave onkin toteutunut, se on ollut mukavaa! Parhaita haaveita toki onkin ne joilla on mahdollisuus toteutua! Leppoisaa alkanutta viikkoa ja ihanaa haaveilua:)♥

    • Ja saa olla ja pitääkin olla, itse jäi miettimään miksi haaveeni ovat niin tynkiä tai haaveilenko lainkaan. Ihan parhaita on matkahaaveet tällä hetkellä ja se isoin, että saisimme elää pitkään terveenä ja poistua luontaisessa järjestyksessä.

      Ihquisaa torstaita Päde <3

  • Ihana postaus! Mun haaveet liittyy kans terveyteen, hyvinvointiin ja matkustamiseen 🙂 Ne ovat kyllä tärkeitä asioita <3 Olen nyt joskus haaveillut omasta mökistä jossain meren rannalla tms. sekä yrittäjyydestä. Olisi ihana omata oma pieni vaatealan yritys 🙂 Nämä eivät ole ihan todellisia, enkä tiedä, että haluanko toteuttaakaan niitä… 😀 Ihanaa tiistaita Tiia <3

    • Haaveilua on myös hyvää pohdintaa, että haluaako niitä haaveitaan edes toteuttaa, työstämistä. 🙂

      Ihanaa päivää Jaana <3

  • Itsekin olen varsin realisti, mutta kyllä pienessä mielessä niitä haaveitakin pyöritellyt ja pyrkinyt sitten ainakin tiettyjä haaveita saamaan todeksi omalla toiminnallani. Yksi suurimmista haaveista läpi elämän on ollut löytää rakkaus, jonka kanssa vielä saisimme niitä elämän suurimpia ihmeitä eli lapsia – ja nyt ollaan lähellä sitä, että se pieni suloinen ihmeemme lepää kohta jo sylissä <3

    Eli haaveilla pitää – ja toimia myös niiden haaveiden eteen, koska eihän sitä koskaan tiedä vaikka se kaikista hullunkurisinkin haave joskus täyttyisi 🙂

    Ihastuttavaa laskiaistiistaita <3

    • Ihana haave ja joka saa pian täyttymyksensä. <3 Tämän haaveen ymmärrän niin hyvin, sillä se oli omalla kohdallakin suurin haaveeni ja joka on tehnyt hyvin onnelliseksi. <3

      Nimenomaan, haaveilla muuten on tapana käydä toteen, jos oikein toivoo.

      Upeaa päivää Mira <3

  • Aika liikkis tuo aamuinen hetki kylpyhuoneessa, oikeata arjen parasta rakkaudellista huomioimista <3

    Jos ei ole unelmia tai haaveita, edes pieniä, niin lakkaisin elämästä! Olen jo pienestä pitäen ollut isoja haaveileva, olin tosi nuori kun aloin haaveilemaan ulkomailla asumisesta ja upeasta New Yorkista, kuvittelin mielessäni sen kattohuoneistonkin jossa asuisin! Ihan ei ole toteutunut, mutta vähän samantyyppisillä elementeillä kyllä, onhan sitten tullut asuttua monessa upeassa paikassa kuten Barcelonassa (ja itse asiassa kattohuoneistossa) ja Lontoossa. Toinen mikä on varhaisteinistä asti seurannut mukana on ollut haave kirjoittaa kirja. Minulla on vielä tallessa v. 86 aloitettu käsinkirjoitettu murhamysteeri (Agatha Christie-tyyliin), katsotaan ehkä sitten eläkepäivillä : ) Olen elämäni aikana tehnyt kolme unelmakarttaa, niiden teko on oikeastaan aika vapauttavaa ja ehkä uskon pienesti siihen, kun sanoo unelmia ääneen, ne voivat toteutua!

    • Sitä juuri ja aina näitä hempukkahetkiä ei tohdi edes blogissa paljastaa. <3

      Nuo kattohuoneista tarinat on jotain niin mieletöntä. Alan myös vahvasti uskoa, että se kirjakin toteutuu ja voihan se olla myös ruoka aiheinen kirja. 😉

      Samaa minäkin uskon taikauskoisesti siis, kun sanoo unelmat ääneen ne voi toteutua. Uskon siihen, jos ihminen rohkenee sanoa ääneen unelmansa, mielessä nytkähtää käyntiin prosessi tavoitella unelmaansa. <3

      Ihanaa päivää Heli <3

  • Ei ole turhaa ❤️. Unelmoinnissa on monta hyvää puolta. Parasta se on kai silloin, kun ali- tai tietoinen tajunta alkaa toteuttaa unelmaa. Uskon aarrekartan vaikutukseen, jos siihen muistaa palata aina silloin tällöin. Sekin on tietynlaista unelmointia :). Ihan pelkkä unelmointi vailla realistista tavoitetta on myös tarpeellinen silloin tällöin ❤️.
    Mukavaa tätä viikkoa Tiia!

    • Ihan juuri näin ja sitä aarrekarttojen ym. tekeminen vahvistaa, kun ajatus tekeytyy paperille mustaa valkoisena, siitä lähtee prosessi käyntiin.

      Unelmat myös nostattaa. <3

      Ihanaa päivää Ninnu <3

  • Ihana kirjoitus, aivan kuin itse minunkin elämästä. En osaa oikein haaveilla, olen liian realisti. Noita kommentteja lukiessani tuli kyllä mieleen, että ehkä pitäisi haaveilla, nehän voivat toteutuakin.

    • Ihan samaa tullut mieleen näitä lukiessa, mutta hei jokainen meistä on yksilö ja omat prosessit ja suojakeinot ym. on jokaisella omanlaisensa. En vaan ole kova haaveilemaan ja näin se vaan on.

      Ihanaa päivää Mummo <3

  • Täällä haaveilija, hei! 😀 Mulla on eri kategorioiden haaveita. 1) Pieniä ja toteutettavissa olevia (viikonloppuna pullo skumppaa ja leffailta), 2) Keskisarjan unelmia, jotka ovat toteuttavissa, mutta vaativat aikaa, työtä ja/tai hyvää tuuriakin (timmimpi kroppa, etelänmatka) ja sitten 3) Höpsöt ja isot unelmat, jotka tuskin koskaan toteutuvat, mutta unelmoin silti omaksi huvikseni. Kolmoskategoriaa ovat esim. iso uusi talo tai täysin uusi auto 😀 Tiedän, etteivät nuo mulla tule toteutumaan, mutta joskus sitä haaveilee ihan vain ajankuluksi ja omaksi huvikseen.

    Kuitenkin kuljen jalat maassa ja olen varsin realisti, jopa inhorealisti, joka ajattelee, etten kuitenkaan koskaan mitään saa – paitsi sen pullon skumppaa, sen kuin menen Alkoon sen ostamaan 😀

    Unelmoidaan vaan ja kukin omalla tyylillä. Ei olisi Steve Jobsiksi tai maailman murheiden poistajaksi minustakaan, mutta ne pienet haaveet onkin ihan yhtä tärkeitä <3

    • Ihan mahtava tuo kategorisointi <3

      Hihi ja täällä sellainen inhorealisti myöskin, mutta hei mitäs siitä, jos itse toteutamme ne haaveet hakemalla sen pullon skumppaa Alkosta. Ehkä itse voimme toteuttaa sitten niitä kakkosvaiheenkin haaveita ja ties vaikka edetä kolmoseen. Siitä se lähtee.

      Pienet haaveet ovat ihan yhtä tärkeitä <3

      Ihanaa päivää Tuula <3

  • Kyllä niitä pieniä ja isojakin haaveita pitää olla. Muuten olisi aika tylsää:) Terveyttä koko perheelle ja sitä, että saa mieheni kanssa vanheta yhdessä. Lapsille haaveilen myös onnellisuutta, toivon, että osaavat valita oikeat tiet elämän varrella:)

  • Kivasti kirjoitit! <3
    Oikein piti pysähtyä miettimään omia unelmia.
    Paljon unelmat ja haaveet liittyvät ihan arkiseen elämään ja asioihin sekä terveenä pysymiseen.Onhan niitä sitten vähän isompiakin unelmia tietty,mutta tokkopa toteutuvat, tai sitten, eihän sitä koskaan tiedä! 😉
    Jalat maassa mennään ja unelmoidaan aina välillä! 🙂
    Kivaa laskiaistiistaita sinulle Tiia! <3

    • Ihan juuri samoin ja ne isommat liittyvät ihan muutamiin reissuihin ja tiedän, että jossain kohden pitää tehdä valintoja, mitkä niistä valita.

      Ihanaa päivää Sari <3

  • Aivan kuin itsestäni olisin lukenut. Jatkuvaa itsensä vähättelyä.
    Mutta mitä tulee haaveiluun on juurikin esim tuo leffa. Hetken elän haaveillen tuollaisesta elämästä, hullaannuttavasta rakkaudesta jne… Vaikka olenkin onnellinen elämääni J kumppaniini, silti salaa leffaa katsellessani siirrän itseni leffan upeaksi kaunottareksi ❤️

    • Itsensä vähättely on aika helppoakin ja harmillista, se laskee niitä haaveita ainakin täällä.

      Ihana sinä eli sinulla on Nanni vahva mielikuvituksen voima ja se on valtava voimavara ja upea asia.

      Ihquisaa päivää <3

  • Mun mielestä ihmisen pitää ehdottomasti unelmoida. Itse unelmoin usein asioista joita en todennäköisesti saavuta, omat unelmani ovat usein sellaisia mihin tarvitaan rahaa, jota ei ole. 😀 Mä jostain syystä unelmoin suureellisesti, en muista että olisin koskaan haaveillut aviomiehestä, perheestä, en edes omasta kodista tai koirasta. Olen joskus ajatellut, että kun tää oma elämä on ollut aika vaikea polku, että ehkä nuo överit unelmat ovat keino päästä siitä joskus pois.

    • Voi olla tosiaan, että haaveilu on sellainen ihana pakokeino arjesta ja myös kaikesta siitä hankalasta, joka elämää täysillä jarruttaa, suojakeino ja hyvä niin. <3

      Ihanaa päivää Jonna <3

  • Minulla on vähän taipumus taivaanrannan maalailuun. Se on ajoittain ihan hauskaa. Mutta myönnettäköön, että hyvin tuttua tuokin, että ajattelee heti, että tämähän ei toteudu jne… Mutta toisaalta, olen saavuttamassa yhtä unelmaani, joka on kantanut läpi elämän, joten kyllä se maalailu aina välillä kannattaa <3

  • Kyllä, unelmia pitää olla ja haaveilla pitää joka päivä! Haaveiden ei tarvitse aina toteutua, jo haaveiden olemassaolo helpottaa arkista puurtamista. Joskus joku vanhempi ihminen sanoi minulle, että ole varovainen mitä haaveilet, se voi vaikka toteutua. No nyt toteutan yhtä haavettani parasta-aikaa, kun hyppäsin tasaisen turvallisesta työ-oravanpyörästä ja lähdin opiskelemaan ihan jotain muuta uutta ammattia itselleni. Unelmoin myös Juniorin kanssa uudesta pupusta ja nyt meille muutti lauantaina niitä kaksi kaapaletta… pieniä piiperoisia.
    Joka päivä unelmoin kesästä ja aurinkoisista päivistä ja siitä kaikkien kestosuosikista lottovoitosta, muustakin kuin muutamasta kympistä, sellaisesta, että saisi asuntolainat pois ja lapsille omat asunnot jne ja vaikka parista reissustakin aurinkoon ja kauniisiin maisemiin. Ja nykyään suurin haaveeni on pieni talo maalta…löysinkin eilen vahingossa sellaisen, mutta puuttuu vain se lottovoitto 🙂

    Jos ei ole mistä haaveilla, niin onko ihmisellä silloin mitään?

    • Ihan mieletöntä, että rohkenit hypätä oravanpyörästä ja alkaa toteuttamaan omaa unelmaasi. Nämä on niitä esimerkkejä juuri, että omia unelmia saa tavoitella. Kiva olisi myös katsoa vanhoilla päivillä, että hei olin rohkea ja tein juttuja, joita rakastin. <3

      Koen, että ihmisellä voi olla ihan kaikki, jos ei haaveile, koska en itse oikeastaan haaveile. Toki haluan muutamia ulkomaanreissuja tehdä, mutta en aktiivisesti haaveile niistä. Olen saanut perheen, neljä lasta, asua vuosia ulkomailla, blogi on tuonut kaikenlaista, koen etten tarvitse muuta, kuin pitkää ikää yhdessä mieheni kanssa ja lapset onnellisia ja terveinä, siinä minun haaveet. <3 Mutta ehkä voisin yrittää pyrkiä suurempaan ja enemmän haaveilla.

      Ihanaa päivää Satu <3

  • Haaveita pitää olla. Oleellisinta onnellisuuden kannalta on se, osaako iloita niistä toteutuneista, vai surkutteleeko niitä jotka ei toteutuneetkaan.

  • Ihanaa, että haaveet ovat toteutuneet! Minun haaveeni ovat pitkälti liittyneet matkailuun ja niistä Afrikan safari on toteutunut jo kahdesti ja Australia myös! Muuten olen hyvin hetkessä eläjä ja teen todella paljon asioita ex tempore. Päädyimme päivässä hakemaan Thaimaahan töihin, olimme kolme vuotta. Lähdimme Englantiin asumaan hetken mielijohteesta, sain päähäni juosta puolimaratonin eräällä automatkalla ja kännykällä siltä istumalta naputtelin ilmoittautumisen. En jotenkaan "uskalla" haaveilla, vaan jos saan jotain päähäni, toteutan sen siltä istumalta. Heh. 😀

    Ihanaa iltaa ja huomista ystävänpäivää Tiia! <3

    • Ihan mielettömät matkakohteet kohdallasi toteutuneet. <3 Mieletön myös tuo Thaimaa ja wow sille ja se että kumpikin työllistyi siellä, mieletöntä. <3

      Sinun haaveile on tehokasta, heti tekoihin ja nostan suuresti hattua Katja sille. <3

      Ihanaa päivää ja ystävänpäivää vuoden jokaiselle päivälle <3

  • Ihana postaus ja haaveilu ei koskaan ole turhaa. Eihän sitä tarvitse haaveilla mistään suuresta, vaan ihan pienistäkin asioista voi haaveilla. Ja, usein nämä pienet ja saavutettavat haaveet ovat parhaita.
    Ihanaa loppuviikkoa ja huomista ystävänpäivää! <3

  • Voi, kun osaisinkin vielä haaveilla. Elämän varrella on ollut pieniä haaveita. Ehkä lomasta, erlaisesta päivästä ja ne aina on jostain syystä peruuntuneet. Enää en haaveile, kun petyn niin ankarasti sitten. Ilo on suurempi, kun yllättäen nautinkin jostain yllättäen. Kun pelkää pahinta, on jokapäiväinen aherruskin jo onnea. Masentava postaus, anteeksi. Mullakin on kaikki niin hyvin ja yhtä haavetta, vaikka takaraivossa nytkin kalvaa niin paha pettymys. Elämä on silti hyvää, hekä.
    Ihanaa ystävänpäivää sinulle! <3

    • Oijoi toivottavasti ei ole ihan kauhea pettymys nyt takana Marketta. Kuulostat minulta aika paljon, haaveilen juuri reissuista tai en haaveile, vaan ajattelen, ok tuonne haluaisin joskus mennä, ehkä se toteutuu, ehkä ei, mutta jos ei, en jää itkemään.

      Kun ei haaveile, ei tule pettymyksiä, itsesuojelua siis ja sama täällä.

      Ihanaa päivää siltikin Marketta <3

  • Juuri kun sain yhden haaveen
    ja toiveen käyvän toteen, niin seuraava, no ei haave vaan, toive on nyt sydämen päällä. Odotan sen ratkeamista suuntaan tai toiseen.

    Onnellista Ystävänpäivää Sinulle ihana Tiia 💖🎶💖

    • Hui miten jännittävää ja sydämen päällähän voisi aina kantaa yhtä haavetta. <3

      Ihanaa ystävänpäivää vuoden jokaiselle päivälle. <3

Vastaa käyttäjälle Tiia Koivusalo Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Protected with IP Blacklist CloudIP Blacklist Cloud