Tätien ruuvit löysällä ja haaveita ikärasistittomasta tulevaisuudesta

Te kysyitte tädit vastaavat, mutta ei siinä kaikki. Tänään julkaistua videota katsellessa pulpahti mieleen, kun tädit kertoivat omista haaveistaan ja tavoitteistaan, että onko sitä tässä iässä vielä mahdollista rohkaista itseään, muuttaa kulkuaan suht kuitenkin pienillä asioilla. Voiko keski-ikäinen olla mielenkiintoinen tai kuten itse omassa haaveissani kerron, että olisi mukavaa olla jonkun sellaisen brändin keulakuva, johon itse uskoo, mutta onko sellaiset haaveet ihan haihattelua. 

Olin luennolla, jossa kuulin että ikäkäsitys on muuttumassa ja enää ei pukeuduta mummon mekkoihin edes vanhuksina, vaan vanhuskin voi olla trendikäs ja pukeutua ei oman ikäkäsitteensä mukaisesti, vaan juuri kuten haluaa. En nyt puhu mistään ”pellepukeutumisesta”, vaan siitä, että 80-vuotiaskin voi vetää ylleen vaikka reikäiset farkut ja nahkatakin. Omassa nuoruudessahan tietyn ikäiset pukeutuivat ns. ikänsä mukaisesti, mutta tänä päivänä ikänsä mukainen pukeutuminen ei ole enää se juttu.

Olen miettinyt voiko tavallinen nainen olla vaikkapa jonkun vaatemerkin keulakuva. Huomaan itse, että haen mieluiten vaateinspiraatiota toki ihan itse kaupoista tai tavallisten aikuisten naisten blogeista. On hirmuisen vaikeaa samaistua naistenlehtien laihan teini-ikäisen mallin päällä oleviin xxs vaatteisiin ja miettiä kyseisiä vaatteita ostavansa, kun ei saa kuvia katsoessa mielikuvia, miltä ne näyttäisi minun yllä.

Olen huomannut, että tyylikäs tai oman tyylisensä nainen on aina näyttävä, oli kiloja tai vuosia mittarissa kuinka paljon tahansa, jos ihminen kantaa itsensä. Sellainen ihminen huomataan, sellaisessa ihmisessä on karismaa ja tällä ei ole mitään tekemistä ryppyjen tai vaatekoon kanssa. Mutta miksi aikuismalleja sitten näkee niin vähän ja jos jossain isommassakin muotinäytöksessäkin on yksi kiintiövanhus ja hän on hän tietenkin upea kasvoiltaan ja teinimallin mitoissa. Sitten tätä kiintiövanhusta tai muotishow:ta ylistetään, koska mukana on yksi ainut ikäihminen? Vähän kuin joskus yksi musta valkoisten mainosmallien joukossa, jotta muka kaikki iät ja ihonvärit otettaisiin näin huomioon?

Onko asia kuitenkin niin, ettei kukaan vaan halua katsoa tavallista keski-ikäistä tai iäkkäämpää missään, se ei vaan myy. Toki itseäni lämmitti tieto, että huippumalli Lauren Hutton 73-vuoden iässä  toimii alusvaatemallina Calvin Kleinille ja kun Lauren on vielä henkilö, joka on antanut ryppyjen kaunistaa kasvonsa ja siksi on tänäkin päivänä tunnistettavissa tuona kauniina naisena, joka hän oli ja on yhä. 

Hienoa ja selvästi toki tietynlainen päänavaus, mutta Lauren Hutton on kuitenkin Lauren Hutton ja Lauren vartalokin on kuitenkin hieman eri kuin tämän ikäisen keski-ikäisen tai tästä vanhemman.  Tähän on pakko kuitenkin kertoa, että minuakin on pyydetty alusvaatemalliksi, siis wow keski-ikäistä ja keskivartaloista, nostan miljoonat peukut kyseiselle brändille, joka käyttää alusvaatteittensa keulakuvina kaiken ikäisiä ja kaiken kokoisia, mutta mielessäni silti herää kysymys, seuraavatko muut brändit perässä?

Minulta juuri kysyttiin, koska kuvaan niin paljon erästä brändiä paljon täällä blogissa, että olenko kyseisen brändin lähettiläs, kuten eräs paljon nuorempi blogistara? Tähän tietenkin vastasin, että en ole, vaikka mielelläni olisin. Ystävälleni laitoin viestiä asian tiimoilta, joka kuului näin, tuo blogistara on kuitenkin blogistara eli käsite ja minä taas olen vain keski-ikäinen keski-ikäinen keskari. Eli kyseinen blogistara tavoittaa suuremman yleisön kuin minä, on trendikkäämpi, isompi nimi ja toki myös paljon nuorempi kuin minä, siinä se tuli, se sana nuorempi. Maailma on nuorten ja nyt on heidän vuoro, aika kiva sanoa noin pyyteettömän puhtaasti, mutta en minä sitä oikeasti tarkoita. Miksi maailma on vain nuorten, miksi se voi olla eri ikäisten tai ihmisten ilman ikää? Mutta ei tämä maailma ainakaan muutu, jos ei kukaan asialle mitään tee, jos me aikuiset naiset vain hyväksymme roolimme.

Eli kyllä minäkin mielelläni olisin vaikka kahvilähettiläs, vaatelähettiläs, ryppyvoidelähettiläs, haha siinä se ikä tuli taas, no mutta yhtenä esteenä on minä ja myös muu maailma, sillä voiko tavallinen nainen ja vielä kohta 50-vuotias olla niin minkään lähettiläs, onko se naurettava ajatuskin? Tässä samalla kiitokset Leffamaailmalle, leffalähettiläs olen yhdessä Pinkit korkokengät Maijun kanssa ja ihan kaikkien niiden nuorten blogi/somestarojen tai vaikka vaatesuunnittelijoiden Mert Otsamo ja Minna Parikan kanssa, samassa joukossa eli wow aika mieletöntä. Eli elokuvissa käynti koskettaa meitä kaikkia, mutta eikö aika muukin asia kosketa sitten?

Sivusin taannoin miten vuosia erään yrityksen kanssa yhteistyötä tehneenä, kaikki meidät 40+ vuotiaat dumpattiin listoita, uuden pr-henkilön ottaessa ohjat käsiinsä. Saimme vain vastauksina kohteliasta liipalaapaa ja ajanpeluuta ja lopulta nuo mieleenpainuvat sanat ”ei kiitos”. Kerrankin miehenikin oli tämän tiimoilta ällikällä ja totesi, että juuri meidän ikäisillähän on esimerkiksi rahaa hankkia vaikkapa tuoksuja useammankin kuin yhden, että miten ihmeessä vain nuorten somettajien kautta kyseisiä tuotteita markkinoidaan sitten, että sehän on järjetöntä. 


Jepulis maailma on aika järjetön, sillä yleensä meidän ikäisillä on lapset lentäneet jo pesästä, on talovelka maksettuna eli on todellakin varaa hankkia vaikka niitä luxushajuvesiä kymmenen kappaletta niin halutessaan. Onneksi kyseessä on kuitenkin vain yksi yritys, mutta hyvin mielenkiintoista on se, miten yhden ihmisen käsitysten varassa kaikki voi muuttua. 

Ei se maailma muutu,  jollemme itse maailmaa muuta ja siksipä Maijunkin kanssa tänä vuonna aiomme ottaa härkää sarvista tietyn asian tiimoilta, joista kuulette sanoisinko viimeistään kesäkuussa. Laitamme nyt tuulemaan, sillä yhdessähän ja joukossa me tavallisetkin naiset olemme vahvempia. 

Olisiko aika kiva utopia, että me kaikki kelpaisimme miltei ihan kaikkeen juuri sellaisena kuin me olemme.  Uskon, että muutaman sukupolven jälkeen asiat tulevatkin olemaan niin, eli jos ei maailma ole vielä täysin valmis ja ei ole sijaa keskivartaloiselle keski-ikäiselle, niin ainakin voin yrittää hitaasti mahdollistaa ikätasa-arvoisempaa tulevaisuutta omille lapsille. 


Kaunis ajatus, mutta onhan maailma muuttunut jo aika paljon, jos ajattelee omien isovanhempien aikakautta. Eli muutos ei ole mahdottomuus, vaan muutos on tulevaisuus ja jokaisella meillä on avaimet työstää hitunen maailmaa paremmaksi, avarakatseisemmaksi ja suvaitsevammaksi ja se muutos voisi lähteä jo siitä, ettei alenneta  itse itseämme ikämme vuoksi eli minäkin lakkaan sanomasta ääneen, ”että minä olen tälläinen pyöryläinen keskari vaan.” 
Oletko kokenut ikärasismia tai onko se periaatteessa ihan ok, sillä maailma on nuorten ja meidän juna meni jo? Pitääkö asia vain hyväksyä, vai kannattaako sille tehdä jotain? Onko jopa ikäkriisillisen naurettavaa edes taistella vastaan, tekeekö sitä itsensä vaan pelleksi? Kiinnostaako teitä katsoa tavallisen ryppyisen möhköfantin päällä eli minun tai vastaavan henkilön päällä vaatteita, vai onko kuitenkin kivempi ihailla aikakauslehtien upeita nuoria kaunottaria? Miksi keski-ikäinen mies on charmantti ja hottentotti, kun taas keski-ikäinen nainen on vallan rupikonna? 🙂

Kovasti toivoisin ihan aitoja mietteitä, miten te asian koette? Voiko tavallinen keski-ikäinen olla minkään asian keulakuva, koska tavallisuus ja keski-ikäisyys ei ole cool ja ei herätä riittävästi mielenkiintoa. Tässäpä sitä purtavaa ja kuka tai mikä yritys uskaltaa ottaa esimerkiksi rohkean askeleen summanmutikassa ja ottaa keulakuvakseen taviksen ja vielä iäkkäämmän taviksen ja mitä on edes tavallisuus, sen kun joku minulle vielä selittäisi?

Upeaa sunnuntaita kaikille. <3



28 thoughts on “Tätien ruuvit löysällä ja haaveita ikärasistittomasta tulevaisuudesta”

  • Itsekin toivon ja uskon, että tulevaisuudessa mainonta muuttuu pehmeämpään suuntaan jo senkin vuoksi, että kuluttajat sitä kokoajan äänekkäämmin vaativat. On todellakin totta, että suurin ostovolyymi on jollain ihan muilla kuin langanlaihoilla teini-ikäisillä (paitsi jos heillä on rikkaat vanhemmat sponssaamassa..), joten väkisinhän markkinoijien on tulevaisuudessa asia paremmin huomioitava. Enää maailma ei ole vain nuorten ja kauniiden vaan kaikkien meidän ihan yhtälailla <3

    Aurinkoista sunnuntaita <3

    • Niin totta tuo ja toivon, että maailma menee koko ajan tasa-arvoisempaan suuntaan, on vain erilaisia ihmisiä. Kaikkein mielenkiintoisempiakin onkin vaikka muotikuvat, jossa on kaiken ikäisiä ja kaikenlaisia ihmisiä ja persoonallisia sellaisia, ne jotenkin naulitsee. Aika aikansa kutakin ja en nyt tarkoita tällä, että nyt minun persoona jonnekin, sillä en ole kyllä persoonallisen näköinen tapaus vaan juurikin hyvin tavis.

      Ihanaa maanantaita Mira <3

  • Jotkut sanoo, että naiset muuttuvat näkymättömiksi 50 vuotta täytettyään. Liikun aika usein 19-vuotiaan tyttäreni kanssa. Ja olen huomannut, että ne miesten katseet osuvat häneen.Ikänsä, itsensä hyväksyvä nainen on nainen aina vaan. Ei ikä vie naiseutta pois.Lauren Hutton teki esikuvallisen tempun mainostaessaan alusvaatteita. Koska ruumis vääjäämättömästi rappeutuu. Nautitaan niistä iän tuomista hyvistä asioista: parantuneesta itseluottamuksesta ja -tunnosta, rohkeudesta, itsensä hyväksymisestä. En ole kohdannut – tai vain huomannut – ikärasismia.

    • Juu kyllä sillä tavoin muuttui, ettei enää vislailla perään, mutta en ole sitä kaivannut kyllä, riittää että oma mies katsoo vielä sillä silmällä. .)

      Olen niin samaa mieltä, itsensä hyväksyvä ihminen on aina upea.

      Kivaa uutta viikkoa Marja ja mahtavaa, että et ole huomannut ikärasismia ja luulen, että sinun alalla tietty ikä tuokin lisää auktoriteettia <3

  • Mun mielestä ikärasismia on aika paljonkin, mutta pyrin itse olemaan välittämättä siitä, koska tyhmyyttä vastaan on aika voimaton. Ikärasismihan on suurta tyhmyyttä – kuten rasismi muutenkin. Olen itse lähempänä 60 v. ja se on aika ok, heh, vaikka vuodet ja vuosikymmenet ovatkin vierineet vähän liian nopeasti. Mieli on nuori ja onneksi kroppakin vielä ihan vireessä;)
    Ikääntyminen on kuitenkin kaikilla edessä vääjäämättä, joten ei koskaan kannata pr-ihmistenkään nyrpistää nenäänsä esim. keski-ikäisille, eikä kellekään, koska ei kai ikä ole määräävä tekijä bisneksessä, vaan raha. Jos joku myynti-ihminen suhtautuu minuun jotenkin alentuvasti ja ikärasismi haiskahtaa, olen sen puljun entinen asiakas. Onneksi aika harvoin niin kuitenkaan käy.
    Tavalliset ihmiset ovat enemmistö, joten ihan hyvin kelpaavat esikuviksi markkinoinnissa. Ja mieluiten juuri tavalliset ihmiset:)
    Kivaa sunnuntaita Tiia<3

    • Ihan sama juttu ja joillakin, onneksi tosi harvoilla ja juuri poikkeustapauksilla, eli joillain nuorilla on tälläinen suhtautuminen, että me emme ole mitään. Mutta enemmän olen kohdannut fiksuja ja kivoja nuoria ja ai että ne onkin kivoja ja paljon fiksumpia, kuin itse olin. Ehkä tämä blogimaailmakin on sellainen, että tässä nuoret säkenöi.

      Samaa mieltä, mielestäni tavalliset ovat mielenkiintoisia, kuin kiiltokuvat.

      Ihanaa uutta viikkoa Sari <3

  • En ole vielä kohdannut ikärasismia ja niin ksuan tämä juna kulkee kun raiteita riittää…😂totesin näin kasikymppiselle äidilleni kun kerroin jatkavani opiskelua edellisen päätyttyä. Olen 51-v ja minusta tuntuu että elä nyt uutta vaihetta elämässäni joka tavalla. Vaikka on itse tahti jo hidastunut niin eteenpäin mennään ja hilpeällä asenteella ja ikuisella uteliaisuudella. Hyvää työtä teette meidän aikuisten asialla. Meissä on paljon voimaa ja mikä kokemus jaettavana nuoremmille vaikka sen krskivartalonkin ja ryppyjen kera. Mielelläni katselen normaalien tavallisten mallien muoti-ym juttuja. Meissä ja heissä on iän tuomaa karismaa ja persoonallisuutta ihan eri tavalla☺

    • Samaa mieltä, kaikki nuoret ovat superkauniita, mutta juovat ja rypyt tekevät ihmisestä todella mielenkiintoisen. 🙂 Olisi kyllä mahtavaa nähdä erilaisia kamppiksia, joissa olisi mukana ihan tavallisia ihmisiä.

      Kivaa uutta viikkoa Ansku ja hih tuo raidejuttu nauratti <3

  • En varsinaisesti ole huomannut ikärasisimia työelämässä enkä blogiympyröissä. Toisaalta mistä sitä voi tietää jos markkinointi/PR-väki vilkaisee blogia ja toteaa minun olevan liian vanha tai muuten sopimaton…

    Muutaman kerran olen myös saanut tuoteyhteistyöyhteydenottoja joissa on tarjottu parempaa kuin samna kampanjan nuoremmille bloggaajille, kun "lukijakuntani varmasti arvostaa laadukkaita tuotteita ja satsaa enemmän".

    Monet markkinoinnissa kuitenkin unohtavat, että monilla viisikymppisillä tosiaan ovat lainat maksettuna tai loppusuoralla ja olemme myös se "perivä sukupolvi". Eilen juuri juttelimme muutaman sukulaisensa perineen kaverin kanssa kuinka yksiön/kaksion pääkaupunkiseudulta periväkin onkin yhtäkkiä helposti 150000-200000 varakkaampi ja rahaa on yhtäkkiä säätämisen lisäksi vähän väljempäänkin kulutukseen. Ostamme ehkä vähemmän, mutta hieman laadukkaampaa.

    • Ehdottomasti ikä voi myös olla etu. 🙂

      No nimenomaan, meillä on ne rahat, jos joillakin ja sitten nuoret ja laihat mainostaa meille tuotteita, se on jotensakin koomista jopa joskus, toki riippuen tuotteesta ja kampanjasta.

      Kivaa uutta viikkoa Tuuli <3

  • Kivempi olisi vaatteita katsella enemmän oman kokoisen päällä. Kun joskus on vaan pakko ostaa vaatteitta jopa täällä, olisi helpompi etsiä sopivia. Kaavotus muuttuu koko ajan, joten ei voi tukeutua edes siihen aikaan, kun ompeli itse. Jos pihalle heinäseippäälle haluaa vaatetta, sen osa kyllä muotikuvien perusteella ostaa.
    Olen ollut vaatteissa aika oman polun kulkija, vaikka asema äitinä ja vaimona olisi kuulemma muuta vaatinut aikanaan. Se oli siihen aikaan kai nuoruusrasismia, hih.
    Kiitos tätäkin kautta sunnuntai aamun iloitkuista! Te vaan ootte niin ihania <3

    • Hih sinä, tuo sanansäilä on jotain niin mahtavaa. 🙂

      Juu nuoruusrasismiakin on paljon ja siitä vaan ei niin paljon puhuta, hyvä kun toit sen esille.

      Ole hyvä ja sinä olet Marketta meistä ihana <3

  • Mulla ei ole minkäänlaisia kokemuksia ikärasismista omalla kohdallani. Melkeinpä päinvastoin. (Toki en ole mukana missään yhteistyökuvioissa, joissa niihin varmasti törmäisi). Paitsi että nykyään kaupan kassoilla teititellään, mikä ei tunnu kovin mieltä ylentävältä :).

    Mutta tulin tänne kirjoittamaan oikeastaan sen(kin) takia, että viime perjantaina Sohvaperunat-ohjelmassa oli niin hauska kommentti. (Jos ohjelma ei ole sulle tuttu, niin siinä kuvataan ihmisiä, jotka katsoo kotonaan telkkaria ja kommentoivat sitten näkemäänsä). Siinä kun esitettiin pätkä viime viikolla alkaneen "Kaunis Elämä"-sarjan ekasta jaksosta, jossa Riitta Väisänen kysyi illallispöydässä Lenita Airistolta, onko tällä ollut vaihdevuosiongelmia, niin Sohvaperunoiden kaksi ihanaa nuorta naista Iida ja Nelli keskustelivat sen jälkeen keskenään, että "eiks ne vaihdevuosijutut oo jotain sellasta niinku ihan normaalia" "Joo, jotain sellasia ihme kuumia aaltoja ja mielenterveysongelmia" 😀 :D. Ihanat.

    • Pakko nyt vielä sen verran palata, kun näyttää luettuna toi mun kommentti niin irralliselta suhteessa siihen, mitä oikeasti kysyit ja mistä kirjoitit, vaikka Iidan ja Nellin kommentit olikin mun mielestä hauskat.

      Mietin vielä tota, että miksi ihmeessä meidän ikäiset joutuu kilpailemaan yhteistyökuvioista nuorempien kanssa, kun kuitenkin eri tuotteille on ihan eri kohderyhmät? Vai olenko vaan joku ainoa muinaisjäänne, jota ei ollenkaan kiinnosta vaikkapa samanlainen muoti kuin nuorta sukupolvea..

      Sitä siis vaan kai koitan sanoa, että kannattaisi yritystenkin valita ne omaan brändiinsä parhaiten sopivat lähettiläänsä mieluummin oman kohderyhmänsä kuin iän perusteella.
      Niin minä ainakin tekisin.

    • Voihan sohvaperunat, mutta kyllä mielenterveyshäiriötä, mutta niitä aiheuttaa kyllä ihan pms ja nuorena elämä oli enemmän tunteiden vuoristorataa, kuin tänä päivänä.

      Kohderyhmä ajattelu olisi kaikkein viisainta, mutta siihen on kyllä vielä pitkä matka.

      Ihanaa uutta viikkoa Annukka ja molemmat kommentit olivat loistavia <3

  • Työasioissa kohtasin nuorena enemmän ikärasismia, mutta nyt yhteistöissä kyllä nuoremmat jyrää. Onneksi sitä vielä kelpaa kosmetiikkaa mainostamaan. Kovasti olisin mielissäni, jos kelpaisin jotain ison ihmisen vaatteita mainostamaan. Mukavaa sunnuntai-iltaa sinulle Tiia ❤️

  • Hei, nuoruus on se mikä meillä on aina takanapäin:) Eli minusta olet vielä nuori, tunsin itsekin olevani 50-vuotiaana sillä tavalla nuori, että uskoin unelmiin kun suruistani jotenkuten selvisin. Jäin leskeksi alle 50 vuotiaana, jonka vuoksi menetin maanviljely-yrityksen ja keikkatyötkin alkoivat olla eri tavalla kiven alla kuin aiemmin. Koulutustakin mietin, sain hyvän opiskelupaikankin, mutta siinä oli asioita joiden vuoksi sekin meni puihin, jopa tuuraajana kysyttiin kerran että pystyyköhän se omaksuun hektisen työn haasteet jne. Olin melkein loukkaantunut koska olin niin pitkään ja paljon tahkonnut tk-töitä.

    Pukeutumisessa olen aika konservatiivi eli paulakoivuniemi-tyyliä tai vastaavaa vältän ja nuorisopukeutumista, vaikka pillifarkut voisin vetää jalkoihin, eikä näyttäisi edes pahalta:) Minusta on vähän naurettavaa jos jollakin kahdeksankymppisellä olisi valmiiksi revityt farkut ja korkkarit. Kyllä siinä iässä jo vähän palelee, kuten tässäkin iässä, eli vetää mielellään laamapaitaa ja lämpölegginsejä farkkujen alle. Maailma on nuorten ja nuorten aikuisten maailma, yli neljäkymmenvuotiaat jorpakkoon:) Toisin oli silloin, kun itse olin nuori. Silloin se tuntui vanhojen kääkkien maailmalta, koin nuorena työntekijänä monesti vähättelyä ja tytöttelyä, mikä otti pattiin, koska olin monissa asioissa joutuisampi kuin ikäloput luuskat, mutta silloin piti kunnioittaa ja kuunnella kiltisti, jopa rumia puheita.

    Mulla tulee kesällä kuuskymppiä mittariin, eikä tunnu missään, paitsi että nivelet naksuu ja kolottaa sieltä täältä, luut hinkaavat vastakkan selkärangassa kun välilevyt on purskutelleet nesteet pois, mutta mitä sitten. Kaikilla tämän ikäisillä on lonkkakulumia sun muuta, nappia huuleen ja menox!

    Tykkään että vanhat leidit kehiin myös muotimaailmassa, ukothan siellä on ollut iät ja ajat kun heillä se charmi vain lisääntyy iän myötä:) Laura Hutton on kyllä ihana teräsmimmi, kaunis kuin mikä! Kaikkihan eivät semmosia ole, mutt kuten Tanhupallo sanoi: "Mä oon tämmönen, sä oot tommonen – ja kaikki on semmosia kun ne on" Että ollaan vaan, meillä on oma paikka ja oikeus kaikilla ja ellei niin ängetään:) Olette kauniita tuossa kuvassa ♥

    • Olet kyllä kokenut kovia ja joutunut aloittamaan kaiken puhtaalta pöydältä ja vielä suurimman surun kohdatessa. <3

      Minä olen myös vanhanaikainen, enkä ihan hetsilleen enää laittaisi reikäisiä farkkuja, mutta korkkarit kuuluu minun mielestä kaiken ikäisille, puhun nyt enemmän juhlapukeutumisesta ja itse inhoan siis korkkareita.

      Mutta on tosi hyvä, että tätä nuoruus ikärasismia tuodaan esiin ja tässä tulee fiilis, kyllä ihmiset ovat ikäviä ja aina löytyy jotain sanottavaa jostakin, ei voi voittaa, olet nuori, vanha tai minkälainen tahansa.

      Ihan totta, ennen 40vee en tiennyt mistään vaivoista mitään, mutta siitä ne alkoi ja lisääntyy vaan.

      Tanhupallokin sen tietää ja mielestäni erilaisuus tekee meistä mielenkiintoisia eli tavallinenkin on mielenkiintoinen. <3

      Kiitos niin paljon ja oikein sydämellistä uutta viikkoa, kiitos kun käytit aikaa tähän kommenttiin <3

  • Minä onnekas olen säästynyt työelämässä ikärasismilta, vaikka olen viimeisimmät työvuoteni työskennellyt itseäni paljon nuorempien kanssa, he ovat olleet fiksuja nuoria ihmisiä.
    Tämä blogimaailma on myös tuonut "elämääni" mukaan upeita nuoria ihmisiä. Minä luokittelen alle viisikymppiset nuoriksi 🙂
    Minusta on mielenkiintoista olla täällä mukana myös erilaisissa yhteistyökuvioissa. Se on huomattu, että pidän erilaisista elämyksistä, teatterista, taiteesta, kirjoista…, mutta olisi mielenkiintoista laajentaakin tuota kuviota. Tuleeko siinä vastaan, että markkinointi / PR-väki vilkaisee blogia ja toteaa tämän tädin olevan liian vanha tai muuten sopimaton.
    Minusta on muuten mainiota, kun Lenita suurissa valomainoksissa vie meitä seuraavalle vuosisadalle. Mennään mekin porukalla! Mainio postaus taas kerran! Mukavaa uutta viikkoa, Tiia <3

    • Ihana eli vielä hetken olen nuori <3

      Hyviä kulmia ja pointteja ja voi olla, että joissain kohden aina tulee se ikä vastaan ja joissain kohden ikä voi olla myös etu, mene ja tiedä ja vaikea sormella osoittaa. Blogimaailma on kyllä kohdellut todella hyvin ja olen saanut tavata aivan ihania nuoria yhtälailla, eli ihan yksittäistapauksia ovat nämä, että kaikki ikäloput listoilta pois.

      Mennään mekin ja Lenita on super!

      Ihania pakkaspäiviä Tuula

  • Ikärasismi … mitään muuta en omalla kohdallani enää kohtaakaan -ikävä kyllä. Puolivälissä kuuttakymmentä eli 55 on mittarissa.
    Olen ihan tavallinen maatiais-nainen, ennen kaikkea äidin uraa tehnyt, mutta sen jälkeen pariakin eri alaa opiskellut, jotta työllistyisin.
    Mutta kuinkas sitten kävikään?
    Ensimmäinen ala työllistikin, kunnes tuli fuusio, joka heitti määräaikaisissa työsuhteissa olleita pihalle.
    Seuraavan koulutuksen luvattiin työllistävän ihan varmasti – olihan ala alueellamme kovasti kasvava.
    No mitenkäs kävi ?
    Ei sitten niin mitenkään.
    Ikäiseni nainen äitiysuran pituudesta johtuen ei päässyt eikä pääse edes haastateltavaksi.
    Kyllähän se sieppaa niin sanotusti, kun uhkaillaan aktiivimallilla ym. mutta miten niitä töitä saat, jos et pääse edes esittäytymään työnantajille.
    Siinä siis minun kokemukseni ikärasismista. Toki aina on mahdollista mennä työkokeiluihin tmv. mutta niistäkään ei työllisty. Eikä ne auta tätä ikäihmistä siinäkään mielessä, että vaikka olisi muuten mukava mennä työkokeiluun, niin esimerkiksi eläkettä ne eivät kerrytä.
    Monta kertaa ajattelen omaa tilannettani niin, että minulla ei niin enää ole väliä. Nuoret niitä töitä tarvitsevat, heillä on elämä edessä. Minä en enää tästä nuorene eikä terveyskään varmasti paranemaan päin ole. Mielihyvin luovuttaisin ne mahdolliset työt, joihin vielä pystyisin, jollekin lahjakkaalle ja ahkeralle nuorelle ihmiselle; olisiko se sitten sitä positiivista ikä"rasismia" ?? Kun tätä inhottavaa ikään ja ulkonäköön kohdistuvaa syrjintää on jo ihan tarpeeksi.
    Taisinpa taas kirjoitella mitä sattuu ja ohi annetun aiheen …aihe vain on itselle niin kipeä ja ajankohtainen.

    Ihana jäädä muuten kuulolle mitä sinä ja Maiju saattekaan taas aikaan … oli mitä hyvänsä, se varmasti huomataan ja hyvä niin. Olette te semmoinen tätipari, ettei paremmasta väliä <3

    • Ritva lähden nyt Helsinkiin, mutta halusin tulla kertomaan, että olen lukenut kommenttisi ja arvostan sitä kovasti ja haluan vastata sinulle ajan kanssa eli viimeistään huomenna. Täällä ollaan <3

    • No nyt koneen äärellä ja heti aamusta ajattelin, että nyt pitää Ritvalle vastata, kommenttisi ovat niin ihania ja avoimia, arvostan todella paljon, että avaat sydäntäsi.

      Mielenkiintoista on myös kuulla, että ikärasismia on koettu, sillä kovin moni ei selvästi taas ole sitä kokenut eli tätäkin kulmaa tänne, vaikka niin ikävä asia onkin. On aika kurjaa yhtäkkiä olla joidenkin silmissä mitätön. Mietin miltähän vanhuksista tuntuu.

      Tämä työikärasismi on muuten sellainen, että sitä kohtaavat myös miehetkin. Sanotaanko, että kun alat olla n. 45v ja siitä yli, työmarkkinat menettävät mielenkiinnon, vaikka sitä ollaan vielä ihan parhaassa iässä.

      Et kirjoitellut yhtään mitä sattuu ja juuri työelämän ikärasismia on todella paljon ja juuri tuo ettei pääse edes haastatteluun, että saisi näyttää etten minä mikään pystyynkuollut ole.

      Kauniisti ajattalet, että nuoret tarvitsevat enemmän töitä jne, mutta kyllä jokaista pitäisi vaan kohdella tasa-arvoisesti.

      Kiitos Ritva ja tädeiltä perästä kuuluu, mutta työstäminen vie nyt aikaa eli arvio on, että kesäkuussa. :))
      Ihanaa päivää sinulle halirutistuksen kera. <3

    • Vielä tuohon työhön liittyvää ajatusta, joka jäi alkuperäisestä viestistä pois.
      Minulle on tärkeää, että pääsisin omaehtoisesti sinne työnantajalle esittäytymään, enkä työvoimatoimiston tyrkkäämänä. "Taas tänne tuputetaan tuommoista luuseria, työtä vieroksuvaa ihmistä, joka on vielä vanha kuin taivas…"
      Tottakai menen, jos paikka osoitetaan, mutta se mikä vie maun hommasta, on se asenne jolla työpaikoissa muut työntekijät suhtautuvat.
      Monta muutakin epäkohtaa noissa työllistämisjutuissa on jotka hiertävät, kun on aina yrittänyt toimia oikein ja tunnollisesti, mutta se on jo toinen juttu se.

      Kiitos Tiia sinulle kauniista sanoista ja ystävällisistä vastauksistasi ❤

    • Niin kurjaa, että työpaikoilla on tuollainen asenne työvoimatoimistosta lähetetyille, koska koskaan ei voi tässä elämässä tietää, että milloin elämä kyykyttää ja kukin on samassa tilanteessa.

      Kyllä olen huomannut jo nyt ja vielä kun ikää tulee lisää, että joskus suhtaudutaan mm. huvittuneesti, että mitä tuo täti tuossa selittää. Nuorilla on silmät pyöreänä ja tarkkanäköisenä huomaan kaikki mikroilmeet. Heh oli pokan harjoittelua olisi hyvä opettaa, ettei ne mikroeleet ja ilmeet näyttä, että aiheutan tämän ikäisenä jopa huvitusta.

      Kiitos sinulle upeista kommenteista ja rakkaus-postauksessa taitaa odottaa uusi. Tänään niitä luen ja niihin vastailen. <3 Paljon lämpimiä ajatuksia Ritva <3

Vastaa käyttäjälle Tiia Koivusalo Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Protected with IP Blacklist CloudIP Blacklist Cloud