En vieläkään uskalla olla oma itseni

Pitkällisessä vatsataudissa tai olisikohan ollut norovirus, oli tilanteita ettei voinut tehdä mitään muuta, kuin kärvistellä. Yleensä silloin ei pysty ajattelemaankaan, mutta jostain kumman syystä vellovissa pohjamudissa salaman kirkkaana iski mieleeni yksi ajatus, en vieläkään uskalla olla täysin oma itseni. Varmasti vatsatauti korostaa tietyissä hetkissä itsesäälin tunteita, mutta voin tuolloin niin huonosti, etten vellonut muissa kuin vatsanväänteissä, joten koin, että pitkästä aikaa mielelläni oli taas tilaa sisimissäni myllänneelle ajatukselle. 

Olen huomannut, että viihdyn hirvittävän hyvin vahvojen ja sinut itsensä kanssa tyyppisten ihmisten seurassa tai ihmisten jotka tiedostavat omat heikkoutensa ja vahva ihminenhän ne tunnistaakin. Varmasti mieheenikin aikoinaan rakastuin, koska hän on niin aito ja on juuri mitä on, vahva ja myös paljoja pohtiva yhtä aikaa. Olen huomannut, että olen allerginen kehittymättömille persoonille, jotka ovat totaalisesti hukassa, koska he aina syövät palasen minusta omalla kipuilevalla etsikkomatkallaan ja runtelevat mielen mustelmille. Tällä en tarkoita tavallisten ihmisten normaaleja eri kipuiluja, vaan ihmisiä, joilla ei koskaan ole kaikki hyvin. 

On hienoa kuitenkin keskustella tasaveroisesti ystävien kanssa elämään ja naiseuteen liittyvistä ongelmista ja on myös vapauttavaa silloin, kun joillain meillä on identiteettinsä kanssa ongelmaton aikakausi elämässään. 

Itseään on taas mahdoton määritellä, miten minä toisille näyttäydyn, olenko minä esimerkiksi hukassa, noh varmasti ajoittain tai olenko vahva vai mikä minä olen, miten ihmisille näyttäydyn? Jäin kuitenkin miettimään, että elämä on sellainen matka, että tässäkin iässä on suorastaan raivostuttavaa huomata olevansa niin totaalisen keskeneräinen. On mukavaa katsoa mennyttä ja huomata miten paljon siitä on saavutettu. On mukavaa miettiä tulevaisuutta, sillä sen kohdepisteenä on mielenrauha.

Tämän mietintäsarjan aloitti niinkin pieni asia, kuin ostamani lätsä. Ihastuin hattuun, ehkä mainosten uhrina,  olen nähnyt muotihattuna niin monen päässä ja tuo näky on vääjäämättä vaikuttanut alitajuntaani. En tosin tietoisesti himoinnut lätsää ennen, kuin iskin sen vitsimielessä päähäni. Mielestäni sen näytti kivalta, joten jossain hetken huumassa ostin sen. Kenties Pinkit korkokengät Maijun säkenöivän ilmapiiriin kirvoittamana, sillä Maiju on ihminen joka aina nostattaa ja silloinkin, kun Maijulla on syvällistä asiaa, Maiju rauhoittaa, ei koskaan ahdista. Jotkut ihmiset koko persoonallaan antavat hyvää energiaa ja jotkut toiset taas imee kaiken hyvän pois.  

Lätsästä päästään kuitenkin siihen norovirustilanteeseen, jossa makaan sänkyni pohjalla ja mietin, tuolla se lätsä roikkuu ja en taida ikinä kehdata näyttää sitä ulkona. Tästä päästään siihen syvempään ongelmaan, miksi en kehtaa, jos kerran pidän hatusta. Tai miksi en kehtaa  näyttää punaisia paljetti Uggejani stadin keskustassa tai miksi aloin miettimään etuhampaiden kokoa vasta, kun aloin saamaan niistä negatiivista palautetta. 
Eli piruvie, vieläkin mietin mitä muut ajattelee minusta. Koske tämä on itselleni uudenvuoden lupauksena sinetöity rohkeuden vuodeksi, niin tuskanhiki päässä aion nyt vetäistä lätsän päähän ja yrittää, huom. siis yrittää olla tarkkailematta mitä muut ajattelee lätsästä. Tälläinen ajatteluhan on suorastaan  jopa totaalisen turhaa, miten muilla ihmisillä olisi edes aikaa keskittyä johonkin päässäni keikkuvaan lätsään, mutta Uggeilleni on naurettu ja myös hampailleni, mutta en sentään lakkaa hymyilemästä, vaikka paljetti Uggejani hieman piilottelenkin vain  Porvoon pimeimmissä metsissä. 

Voihan kaikki juontua siitä, että lapsena on kiusattu ja naurettu ja koska olen ollut erittäin ujo ja arka lapsi ja ottanut siipeeni ja oppinut tiedostamaan, että maailmassa on mitä  muut ajattelee kulma. Pieni lapsihan ei täysin edes kyseenalaista itseään, vaan elää normaalissa perheessä rakkauden ja hyväksynnän kulmassa, kunnes muu maailma sohaisee tikuillaan.  

En tiedä mistä omassa itsessäni johtuu, että mietin edelleen mitä muut minusta ajattelee ja arvostan niitä ihmisiä, jotka tekee mitä huvittaa ja antaa ihmisten selän takana ja edessä kälättää. Kieltää ei käy, että ilkeys sattuu aina, mutta mitä minulle pahimmassa tilanteessa voi tapahtua, jos laitan lätsän päähäni ja joku sille nauraakin, no ei mitään, sillä ilkeästi toiselle naurava paljastaa vain naurulla itsensä eli sen, että hän itse ei ole sinut itsensä kanssa. 

Tämä postaus oli täten lätsän käytön vahvistustuspostaus ja toivottavasti jonkinlainen leikkauskohta, ymmärtää, hyväksyä ja samalla myös muuttaa toimintamallia kohti hyväksyvämpää minää. Sillä aina on niitä, jotka  naureskelee, mutta pitääkö heille antaa valtaa omassa elämässä, noh jokainen viisas tietää, ei tietenkään pidä.

Ehdottomasti tämä on osa horisontissa häilyvää ja vääjäämättä lähestyvää 50-vuoden rajapyykkiä, sillä haluan 50-vuoden iskiessä kellontauluun ajatella, että voin olla mahdollisimman rohkea minä, joka kyllä pyytää anteeksi välillä itseään, kun mokaa, mutta ei omaa habitustaan koskaan.

Miten siellä, uskallatteko pukeutua, laittaa hiukset, korut, meikin eli koko ulkoasun miten huvittaa vai mietittekö mitä muut ajattelee teistä, jos te vain olisitte se omin minä? Onko kokemuksia ulkonäkö arvosteluista ja miten se on teidän mieleen vaikuttanut. 

Mitä parhainta torstaita kaikille ja rohkeus on hyvä ottaakin askeleittain, jotta ne askeleet jää pysyväksi. <3


81 thoughts on “En vieläkään uskalla olla oma itseni”

  • Kyllä on monesti minunkin ulkonäköä arvosteltu. Välillä se sattuu, mutta suurimmaksi osaksi se menee toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Pukeudun vaatteisiin, joissa itse tunnen oloni hyväksi muista viis. Tuo sun lätsä on ihana ja hyvin voisin samanlaisen ostaa itselleni
    Ihquista torstaita ystis rakas ❤️

    • Juuri näin ja itse en henkilökohtaisesti ymmärrä mikä arvostelijoita vaivaa Miten joku kokee olevansa niin täydellinen, että on varaa arvostella. ihanaa pääsiäistä Outi💖

  • Tuota lätsää sun pitää ehdottomasti käyttää, koska näytät niin hyvältä se päässäsi. Tuollaista voisin itsekin ajatella käyttäväni, mutta sen jälkeen kun rupesin käyttämään silmälaseja mikään lakki tai hattu ei sovi naamaani. Olen kuin joku hyönteinen kun lakin alta ei näy kuin lasit ja nenä!
    Minä en taas niinkään ajattele oikeastaan ollenkaan mitä muut ajattelevat pukeutumisestani, mutta mulla on se ongelma että kun kroppa on niin mallia A, niin toi peräpää on niin mahtava, ettei mikään vaate istu ja siinä sitä tuskittelemista riittää. Olispa jossain joku henkilö, joka osaisi ommella minulle istuvia yläosia sopuhintaan!
    Hyvää pääsiäistä <3

    • Rillit kyllä vaikeuttaa paljon.

      Mutta voi höpönpöppönen ja täälläkin tuo hanuri sen kun leviää vaan, voi meitä.

      Mukavaa pääsiäistä Kristiina💛

  • Ihana kirjoitus. Juuri tänään mietin voiko höyhenkorvakorut laittaa töihin lähestyvän pääsiäisen kunniaksi..no, en sitten laittanut. Eli Lätsä päähän. Sopii sinulle mainiosti.

    • Just tämä ja tähän sanon voi ilman muuta, mutta toisen on niin helppo sanoa. Mutta ensikerralla laitat, eiks je.

      Kiitos Sintsu ja mukavaa pääsiäistä 😘

  • Hyvä kirjoitus. Itse tänään pähkäilin voinko laittaa höyhenkorvakorut töihin lähestyvän pääsiäisen kunniaksi..no, en sitten laittanut. Lätsä sopii sulle mainiosti. Ehdottomasti pidät sitä ylpeänä päässäsi. Hyvää Pääsiäistä !

    • Kiitos ihana tulen lukemaan, vaikka tiedostan, että vahvuus täytyy etsiä omasta sisimmästä.

      Ihanaa pääsiäistä Taina😘

  • Tuo lätsä ihan huutaa päästä päähäsi, miten ihmeessä voit ajatella muuta.Sun vaaleita kutreja pukee juuri tällainen hattu ja eikö hattupäiset naiset ole aina viimeistellyn ja huolitellun näköisiä <3.
    No arvostelua on tullut ihan pienestä pitäen ja vielä lukiossa nimiteltiin "nenäksi"… se ei aina tuntunut kivalta. Nuorempana muutenkin olin paljon enemmän huolissaan toisten mielipiteistä, tänä päivänä taidan kuunnella korkeintaan mieheni mielipiteitä jos aina niitäkään :).
    Muksaa kiirastorstaita <3.

  • Ei kannata olla huolissaan. Olen melkein 20 vuotta vanhempi ja en ole vieläkään saavuttanut täysin sitä, että vähät välittäisin siitä, mitä muut ajattelevat. Mutta pikkuhiljaa….
    Hyvää pääsiäistä 🐣🐤🐥

  • Ei hitsi! Mulla on sama hattu ja just samaa mietin, että mitä ne muut aattelee, kun tämän hatun päähän pistän 😀 Tuolla hyllyllä se hattu oottelee…vielä en oo sitä päähäni saanut kuin kokeilumielessä kotona 😀 Kyllä me vielä ne hatut päähän laitetaan, eiks juu 🙂 Ihanaa pääsiäistä ja isot halit sulle Tiia <3

  • On totta, että jotkut ihmiset syövät energiaa ja toiset taas antavat sitä. Tässä iässä on jo oppinut, että seuransa voi valita.
    Olen aina pukeutunut "naurettavasti", eli harvoin normien mukaan. On minulle naurettukin ja esitetty hassuja kysymyksiä, mutta jostain syystä en niistä eleistä välitä vaan otan ne kohteliaisuutena; persoonallisuuteni on huomattu. Sain juuri ihanalta ystävältäni kirjeen, jossa hän siteerasi jostakin Kaisu Mikkolan haastattelusta, mitä Kaisu on oppinut kissoiltaan. "Kissojen elämänasenne ja suhteellisuudentaju on kadehdittavaa. Ne osaavat vetäytyä omaan ylvääseen rauhaansa välittämättä vähääkään, vaikka tuli vähän möhlittyäkin. Kissat viis veisaavat, mitä niiden tekosista meuhkataan. Ne eivät myöskään mielistele ketään, mutta jos ne jostakusta pitävät, niistä saa mitä hurmaavimpia, rakkaita ystäviä." Ottakaamme siis kotiopettajiemme esimerkki käyttöön.
    On myös kulttuurillisia eroja, kun asuin New Yorkissa minulle huomauteltiin ulkonäöstäni ja asuistani POSITIIVISESTI joka päivä. Aivan vieraat ihmiset saattoivat kadulla vaihtaa suuntaa ja tulla vartavasten sanomaan: I like your outfit! Suomalaisten perisynti on kateus, kateus siitä, että toinen uskaltaa.
    Kävin alkuviikosta pääkaupungissa ja otin sieltä mukaani ilmaisen Stockwoman Magazinen, vain koska siinä oli niin upea kansikuva; 81-vuotias Seela Sella poseeraa upeana vahvassa meikissä ja punaisessa asussa. Sisäsivuilla oli mielenkiintoinen juttu tästä vahvasta naisesta ja pukeutumisesta. "En valitä siitä, miten ikäiseni kuuluisi pukeutua. Hurjat vaatteet antavat sisäistä rohkeutta."
    On vaikea löytää omaa minuutta jos ei uskalla tuoda sitä esille, vaan yrittää mukautua asetettuun muottiin.
    Säälin noita upeita Uggeja jos ne eivät pääse Porvoon metsistä kaupunkien kirkkaisiin valoihin 🙂

    • Cheri miten ihanasti kirjoitatkaan. <3 Ensinnäkin kissoista, juuri siksi kissoja rakastan ja olen kissaihminen nimenomaan, koska kissat eivät höngi iholle, eikä niitä tarvitse koko ajan miellyttää ja olen saanut kisuista parhaimmat ystävät. Tosin Oskun ei tarvitsisi joka yö hillua pääni päällä ja yrittää pestä, mutta se on Oskun rakkautta. Mikikin on nyt jo viereen ruvennut tulemaan, mutta ei vielä ihan kasvojen lähelle, mutta kylkeen jo. Hiljakseen luottamus kasvaa.

      Ulkomailla sitä tuntee olonsa rennomaksi ja se easy going ilmapiiri tuo itsellekin positiivisuutta. Suomessa on aina sellainen vähän kyräilevä meininki, että kuka tuijottaa. Raivostuttavaa. Useimmitenhan ihmiset arvostelee toisissa sitä, minkälaisia he eivät itse uskalla olla.

      Luulen, että ensitalvena paljettiuggeja näytetään jo Helsingissä ja josko ensitalena lätsäkin pääsee päähän, niitä pitää nyt vähän katsella aikansa.

      Ihanaa pääsiäistä Cheri <3

  • Tuollaista lätsää mäkin olen himoinnut jo pitkään, mutta ei ole tullut vastaan. Mulla on tosin toinen samantyylinen, joten hyvä niin! Toisen paljetti-Uggeille, lätsälle, hampaille, silmille, hiuksille tai mille vaan ulkoiselle tekijälle nauraminen ja hähättely kertoo vaan naurajan ja hähättelijän typeryydestä ja pikkusieluisuudesta. Jos joku toljottaa tai osoittelee minussa jotakin, menen ko. henkilön luo ja kysyn ystävällisesti oliko jotain asiaa, kun en ihan kuullut. Yleensä ei ole mitään asiaa;) Jokainen voi mielessään miettiä mitä kaikkea naurettavaa, korjattavaa tai kehnoa omassa habituksessa voi ehkä muiden silmin olla ja luulen, että jokainen on omasta mielestään erittäin ok, joten eikö se kanssaihminenkin ole silloin erittäin ok?
    Kivaa pääsiäistä Tiia<3 Muista, sinä olet upea<3

    • Stockkalta löytyi ja 20e, joten otin ja nappaisin. Tämä ei ole se cool muotiversio lätsästä, mutta viis siitä, ei ole tässä iässä niin sinnepäin. 😉

      Haha täytyypä alkaa tuota suorittamaan, että menen kysäisemään suoraan, taitaa siinä tyyppi häkeltyä. 😉

      On ihan hölmöä ajatella, että joku olisi täydellinen, että jollain olisi varaa arvostella, se on aina se mistä jokaisen tulisi lähteä.

      Siellä upea nainen sinä, <3 ihanaa pääsiäistä sinulle ja kiitos kovasti <3

  • En kyllä koskaan mieti, mitä muut mun ulkonäöstä tai vaatteistani ajattelee, koska kaikkein todennäköisimmin eivät ajattele kertakaikkiaan yhtään mitään :). En siis koe olevani millään lailla kiinnostava. Mutta taas toisaalta, ihmiset, jotka ajattelevat hyvää, sanovat sen yleensä myös ääneen. Niin teen itsekin. Ja tuntuuhan se kivalta, jos joku tuntematon vaikka yllättää sanomalla, että "Onpas sulla kiva takki". Siinä sitä sitten itse perinteisesti hätääntyneenä alkaa selittämään, että ihan vaan Elloksen alesta tilasin kymmenen vuotta sitten… sen sijaan, että voisi vaan kiittää :).

    Mutta siis sitä oikeastaan piti sanoa, että lätsä sopii sulle ihan älyttömän hyvin. Heti tuli 100 rosenttia rohkeutta lisää <3

    • Jäin vielä pohtimaan (yllätys, yllätys..) tätäkin aihetta ja mietin, että olisko tämmöisessä kyse kuitenkin enemmän tai ainakin osittain siitä, että itse miettii, mitä itse itsestään ajattelee, eikä niinkään sitä, mitä muut ajattelee. Tai ainakin mulla on sellainen olo, jos yhtäkkiä pukeudun jotenkin itselleni epätyypillisesti ja olo ei ole ikäänkuin kotoisa. Silloin tulee mietittyä, että onkohan tää nyt mun juttu kumminkaan ollenkaan. Ei väliä sillä, miten muut mut näkee, vaan miltä itsestä tuntuu.

      Mutta tää nyt oli taas kategoriassa "koskaan ei voi pohtia liikaa" :D, eikä ollenkaan mikään tajunnanräjäyttävä havainto, mutta tulipahan taas mietittyä 🙂

    • Tiedätkö Annukka, sanasi jäivät soimaan päässäni ja aamulla, kun tein aamiaista, täälläkin välähti lamppu. Eli kyse on siitä, etten salli itselleni mitää rohkeaa ylleni. Ei tässä muista ole kyse, vaan sallimisesta ja suvaitsevaisuudesta itseäni kohtaan, no niin tietty, sinä viisas ja nerokas nainen. Niin paljon, kun tulee itseäänkin valitettavasti tutkailtua, niin tässä oli taas yksi sokea piste lisää.

      Olen kasvanuut kodissa, jossa itsestä ei pidetty numeroa ja ehkä vähän sellaiselle supernäyttävälle pukeutumiselle hyväntahtoisesti hymäiltiin, eli sieltä kaikki kumpuaa. Lisäksi tähän saattaa liittyä erittäin näyttävä äitihahmo ja se, ettei se ollut taas ehkä isovanhempien mieleen, se näyttävyys tai jotain sinne päin.

      Nyt on vain yksi probleemi, miten tästä eteenpäin, miten vahvistaa jotain sellaista, jota pienestä tytöstä on jo lätistänyt itsessään.

      Täällä sama ongelma, jos joku kehuu, en kehrää, kuin kissa ja menen hämilleni ja mietin, mitä tuo ihminen haluaa tai juuri selittelen, noh täähän on vaan Liiterin alekorista 5e. 😉

      Oot nero!

      Muiskuja ja ihanaa pääsiäistä. <3

  • Hattu sopii sinulle. Sanon tämän, vaikka sinun ei tule antaa näiden kommenttien vaikuttaa siiheen, käytätkö lakkia vai et. Ensin kyllä säikähdin lakkikuvaa. Luulin lipan varjoa mustaksi silmiesi alla. Huolestuin terveydentilastasi. Katsoin tarkemmin ja tuli helpottunut olo.
    En tiedä pääseekö naisihminen koskaan irti ajatuksesta, mitä muut ajattelevat. Luulin itse jo päässeeni, kunnes tämä viikko pudotti maan pinnalle.
    Olet kiinnostava ja upea nainen.
    Hyvää Pääsiäistä!

    • Ihan niin totta tuokin, juuri ei saa antaa muiden vaikuttaa. <3

      Ehkei nainen koskaan pääse ihan pilkuistaan ja tavoistaan ajatella. Toivottavasti siellä ei ole mitään ikävää tapahtunut.

      kiitos sinulle ja niin sinäkin Kirsti Kaija. <3

      Mukavaa pääsiäistä <3

  • Hieno lätsä! Olet ihan kehityskelpoinen yksilö matkalla itseesi,persoonallisuutta vaan kehiin.Harmaata massaa kyllä riittää,väriä ja muotoja lisää niin on ilo katsella katukuvaa.

  • Lätsä päähän ja menoksi. Kiva että olet toipumassa vatsataudista. Varmaankin noro-virus, kun kesti niin kauan. Minä olen ehkä ollut koko ikäni oman tieni kulkija, enkä ole kauheasti välittänyt arvostelusta. Poikkeuksena murrosikä: vahva ryhmäpaine, identiteetin etsintä, kehon muutokset. Nyt päälle viisikymppisenä en yleensä ajattele, mitä muut minusta ajattelevat. Karavaani kulkee ja koirat haukkuu. Hyvää kiirastorstaita sinulle.

  • Minä pukeudun ja toimin juuri niinkuin itse haluan ja mitä sisimmässäni olen. En välitä pahoista puheista, se kertoo vain ko. ihmisten huonosta olosta, raskaasta kärsimyskehosta ja egosta joka hallitsee. Siihen minä kannustan Tiiaseni sinuakin, ole oma valloittava itsesi. Lätsä päähän ja uggit jalkaan! Hymyile maailmalle ja näin ollen valaiset ympärillesi sitä hyvää oloa mikä sinulla on <3

    • Niin hyvin sanottu ja tuokin, egosta jo hallitsee, amen tähän kaikkeen.

      Juuri näin, itseään ei kannata piilotella, vaan hyvällä mielellä kantaa.

      Muiskuja ihana <3

  • Tuo lätsä sopii sulle kuin nakutettu, joten ehdottomasti lätsä päähän ja kylille! 😀 Itsekin kyllä joudun myöntämään, että ajoittain tulee liikaa ajateltua sitä mitä muut minusta ajattelevat, yleensä silloin jos mieli on muutenkin syystä tai toisesta hieman matalammalla niin asia tulee herkemmin mieleen. Harva kuitenkaan kovinkaan paljoa energiaa tuhlaa pohtimalla muiden valintoja, olivatpa ne vaatetusta tai muuta, tai jos hukkaavat niin ehkä olisi peiliin katsomisen paikka oman elämän prioriteettien suhteen 😀

    Ihanaa pääsiäisen aikaa 🙂

    • Ihan juuri näin, tosin Suomessa on sellaista tuijottamista ja kyräilykulttuuria ja Uggeille on sekä naurettu päin näköä, että kuulin kun ystävätär sanoi toiselle, katso miten hirveät, huh ihmisten huonoja tapoja, mutta hei näin Porvoossa. 😉

      Ihanaa pääsiäistä ja olkaamme rohkeampia <3

  • On se sitten pirullista, että pitää edes orjailla muita. Sinä olet kyllä hyvin rohkea nainen, jota ihailen. Et varmaan edes tiedä kuinka rohkea ja paljon muutakin. Tuo lätsä on niin hyvä, että anna mennä vaan. Annukan sanoja komppaan..t.Anne

    • Se juuri pitäisi oppia, ettei orjailisi.

      Kiitos niin paljon Anne ja yritetään taas olla piirun verran rohkeampia.

      Mukavaa pääsiäistä sinulle. <3

  • En juuri ajattele mitä muut tuumaavat, olen vaan itseni. Mielestäni sinussa on mahtavaa rohkeutta kirjoittaa ajatuksistasi ja kipuiluistasi julkisesti blogissa. Lätsät ja uggit ovat sivuseikka siihen verrattuna, senkin selätät. Usko pois.

    • Kiitos Leena sparrauksesta, pitää kääntää mielen vahvuus myös ulkoiseksi vahvuudeksi.

      Ihanaa pääsiäistä sinulle Leena <3

  • Kaikkea muuta uskallan, mutta lätsäongelma on minullakin. Minulla on itse asiassa ollut tuon tapainen lätsä lähes parikymmentä vuotta sitten. Musta, samettinen. Minusta se oli ihana ja pidin sitä, kunnes näin valokuvan itsestäni se päässä. Siihen loppui sen lätsän tarina.

    Sinulle tuo lätsä käy hienosti, joten anna mennä vaan! Lätsäkästä pääsiäistä, muru!

    • Juu emme ole lätsä sukupolvea, pipoitta kuljettiin talvetkin, pipo oli silloin nolo, eli muuta tässä nyt sitten ajatusmaailmaa.

      Kiitos ihana ja olet itsellesi Satu liian ankara <3 lätsä sielläkin vaan päähän <3

  • Todella hyvä aihe ja tärkeä siksikin, että ihminen tuhlaa elämästään ihan liikaa miettimällä sitä, mitä muut ajattelevat.
    Olenkohan mä jotenkin sopeuttanut tyylini sellaiseksi, minkä oletan ympäristönikin hyväksyvän, sillä en ole koskaan ajatellut mistään vaatekappaleesta tai ulkonäköasiasta, että kehtaankohan tällaisena. En tiedä….Tai itseasiassa kerran muistan hävenneeni, kun kävelin kampaajalta ulos. Mietin, ettän näytän niissä räikyvissä raidoissani ihan pelle hermannin ahterilta. (Anteeksi Pelle Hermannin ystäville ja muutenkin 😉 )

    • Voihan Pelle Hermannin ahteri ja sinun hiukset hih. Sama fiilis oli kerran Latviassa, kun värjäsivät kulmakarvat kuin hiilellä olisi vedetty.

      <3

  • En ihan pysty pukeutumaan niin kuin haluaisin. Olenhan mukavuuden rakastaja ja menisi töihinkin vanhoissa t-paidoissa ja verkkareissa meikittä, jos kehtaisin. Toisaalta minusta monessa kohtaa ei ole mitään vikaa siinä, että yrittää joltain osin mahduttautua sosiaalisten normien sisään, jos se ei pahasti ahdista. Elämä on monelta osin sujuvampaa jos on suurin piirtein kuin muut. Mutta kyllä kehtaan laittaa sellaiset lätsän tai kengät kuin tykkään, vaikka joku pitäisi valintaa outona. Pidänhän minäkin useita muiden valintoja outoja. Lantiomallin farkkujen kultakautena minusta oli varsin outoa, että jouduin hiekkalaatikolla ja leikkipuistoissa katselemaan aikuisten naisten pyllyvakoja päivittäin 😉 Ja niin kehtaat sinäkin, jos niin päätät!

    Ulkonäköarvostelut ovat arka paikka. Mutta muista että kukaan ei ole täydellinen ja ajattele niitä hyviä ominaisuuksia. Muita hampaita isommat etuhampaat ovat ihan naurettavan pieni juttu, kun sinulla on niin kauniit silmät, kivat hiukset ja valloittava hymy.

    • Niin totta tuokin, etenkin työpaikkapukeutumisessa tietty normien mukaan pukeutuminen tuo uskottavuutta ja myös itselle itsevarmuutta.

      Juu se takapuoli muoti oli kyllä silloin hiekkalaatikko aikoihin maailman oudoin! Voi lantionmalliset farkut sentään.

      Viisaita sanoja ja jokaisen tulisi ehdottomasti yrittää keskittyä omiin hyviin puoliin. <3

      Sydämellistä pääsiäistä Rva Kepponen <3

  • Nyt oikeasti lätsä päähän ja menoksi. Sehän pukee sinua loistavasti. Ja ne uggit voit pukea myös. Nehän on hienot.

    Itse olen hieman oman tien kulkija vaatetuksen suhteen. Kuljen vaatteissa, joissa viihdyn, koska silloin tunnen itseni varmemmaksi. Toisaalta ei minulla ikinä mitään erikoista päällä ole. Tavallisia vaatteita vain. Värikkyydestä kyllä pidän. Jos pitää valita mustan, punaisen ja vihreän välillä, vaihtoehdoiksi jää punainen tai vihreä. Mustaa käytän lähinnä farkuissa, vaikka nyt jo katselin Prisman housuseinää ja totesin, että onpa kivoja värejä. Olivat kenties talvivärejä, mutta sekään ei minua olisi haitannut, jos olisin ollut housuostoksilla.

    Se, mikä minua hirvittää, on hiukset. En osaa laittaa niitä nätisti ja jostain syystä nekin ovat harventuneet iän myötä järkyttävällä tavalla. Esimerkiksi tänään oli pakko mennä kauppaan, koska olin terveempi osapuoli tässä perheessä. Hiuksia en jaksanut laittaa mitenkään. Vedin pipon päähän, mutta en uskaltanut riisua sitä kaupassa. Seurauksena oli se, että kotona hiukseni olivat läpimärät kaikesta hikoilusta. 😀

    Ihanaa pääsiäistä sinulle Tiia. <3

    • Ehdottomasti vihreä ja punainen itsekään. En välitä mustasta väristä, sitä aikanaan tuli töissä käytettyä paljon. Voi sinua lätsän kanssa Tuo on käynyt minullekin, huonon hiuspäivän kera pipo päähän ja sitten armoton hiki päässä. sydämellistä pääsiäistä ja toivottavasti voit jo paremmin😘

  • Ekaksi, toi lätsä sopii sulle tosi hyvin ja laita vain päähän ja ole ylpeästi sinä:) Tokaksi, on kiusattu, huudeltu ja naljailtu ja juurikin omasta olemuksesta ja vaatteista. Teen paljon käsitöitä ja omat vaatteeni, kuten tiedät ja onhan noita varmasti ollut ylilyöntejäkin, mutta silti olen sinnillä pitänyt. Mun vaatetusta ei kukaan muu määrää kuin minä, jos niistä tykkään. Tottakai olen ollut sitten silmätikkuna, että mitä se hienostelee ja ei mulla vain noin hienoja ole käyttää. Mutta hei, mä teen yleensä pikkurahalla ompeluksia, joten en koe niitä hienoiksi. On ihana huomata, että vasta nyt nuoret voivat pukeutua miten haluavat ja jopa ihan kauniisti. Ilmeisesti ollaan opittu jotakin, mutta meidän ikäiset vielä mollaa toisiaan ja se on surullista:(

    • Hienoutta ja omaa tyyliä ei voi rahalla ostaa, sinä olet aina tyylikäs ja näyttävä ja kroppakin on niin mieletön. Mikä hienointa teet paljon vaatteita itse ja ne on sillon myös uniikkeja.

      Joten ylpeänä vaan eteenpäin Mukavaa pääsiäistä 😘

  • Tuo hattu on aivan ihana ja sopii sinulle. Anna mennä vaan ja pidä sitä ylpeänä. Tuo on totta, että monesti tulee liikaa pohdittua mitä muut itsestään jajatteleee, vaikka se on toisaalta ihan hyvästäkin, mutta liikaa ei siltikään pitäisi sille ajatukselle antaa valtaa.
    On ihanaa kun uskalletaan olla juuri sellaisia kuin olemme.

    Ihanaa pääsiäistä <3

    • Juuri näin ja esimerkiksi sinä olet sellainen hyvä esimerkki, kun kerran sinulla oli se upea hattu, niin näytit niin upealta ja kauniilta. ihanaa pääsiäistä😘

  • Lätsä päähän ja menoks, se sun kotsa on ihan huippu makeee Tiia.

    Mutta hyvin tunnistan tuon, että miettii voiko olla oma itsensä, kun on oppinut piilottelemaan itseään nuoruudessa. Minä rohkaistun tänään laittamaan mekon töihin ja tuntui, että ylitin itse itselleni asetettuja raja-aitoja. Perusluonteeltaan kun on lantsari ja mökkityyppi, mekkojen käyttö on mulle iso juttu.

    Iloista, rauhallista ja herkullista pääsiäistä <3!

    • Sinulle sopii mekot just eikä melkein ja olen oikein mieltänyt sinut mekkoihmiseksi blogisi puolesta eli anna palaa, näytät upealta. mukavaa pääsiäistä😘

  • Voi ihanuus, ymmärrän hyvin mitä tarkoitat. Maailmaan mahtuu niin monenlaista tallaajaa ja sitä myötä myös niitä, jotka tarkkailevat muita. Taasen välillä se oma mieli tekee asiasta isomman kun se on. Itse olen ollut aika rohkea pukeutuja aina, mutta oli tuossa välissä sellainen kausi, että piip!kun sairastuin aikoinaan, ja lihoin 30kg..kuulin kyllä kaikenlaista kommenttia. Se vaikutti pitkään pukeutumiseeni, mutta nyt olen taas pyristellyt siitä irti. Samoin erään "ystävän" mielipiteet siitä, miten olisi pitänyt pukeutua. Menikin itseasiassa sen psyykkinen vaikutuksen huomaamiseen vuosikausia. Mun asukuvat on oikeastaan julistus sille:mä ja me kaikki voidaan. Tiedän että ehkä on mielipiteitä notta tämän ikäisellä revityt farkut! Dain kipakkaa palautetta siellä toisessa blogissa, ja jotenkin vielä sitkeämmin käytän niitä. Meni pitkän aikaa, että pääsin tähän, askel kerrallaan ja sinä ihanuus! Se mahtava hattu päähän😍❤️❤️❤️ on niin hyvän näköinen sulla! Varmaan elämä on opettelua omista epävarmuuksista pois ja itsellä on niitä alueita kanssa vielä kahlaamatta. Kyllä me vielä ollaan valmiita ja tämä matka antaa voimaa siihen päämäärään. Oppia ja käydä itsensä kanssa läpi nämä ovat tulevia voimavaroja. Taas toivon, että saat kiinni, kun en tunnu saavan tätä nyt niin järkevään pakettiin kuin haluaisin.. 🙏 ihanaa pääsiäisen aikaa mahtavuus ja halaus ❤️❤️

    • Ymmärrän kaiken ja niin hyvää tekstiä ja juuri tämä matka kohti omaa sisäistä itsevarmuutta ja voimaa. Ymmärrän siten erinomaisen hyvin nuo asukuvat, niistä saat voimaa. <3

      En ymmärrä miten joillain on niin paljon sanottavaa toisista, itselle ei tulisi koskaan mieleen arvostella muiden ulkonäköä tai asuvalintoja.

      Ihanaa pääsiäistä sinulle ihana nainen <3

  • Samaa mieltä kuin edellisetkin kommentoijat: lätsä päähän vaan ja menoksi! <3 🙂
    Olen ollut koulukiusattu myös lapsena ja nuorena, ja aikuisiälläkin minua on painettu matalaksi, muutamastakin asiasta mutta myös jostain tietystä ulkonäöllisestä asiasta, kuten esim. pukeutumisestani. Ehkäpä se kaikki on ollut vaikuttamassa siihen, etten esim. omaa kuvaani yleisesti jaa blogimaailmassa, enkä juuri muuallakaan. Uskon silti päässeeni yli suuremmasta osasta kiusaamista, enkä enää niin anna sen vaikuttaa. Harmillista silti on, että vieläkin minäni kokee välillä tuskaa menneistä asioista ja sisimpääni sattuu. Huokaus..
    Toivon paljon tsemppiä sinulle, ja hienoa, että rohkeasti tuot näitäkin asioita esille! <3 Ihanaa tulevaa viikonloppua ja pääsiäistä!

    • Voi eih, mutta ymmärrän paremmin kuin hyvin, kun on kokenut osakseen kiusaamista ja dissaamista, ei kaipaa sitä enää elämään. Kun laittaa blogiinsa oman naaman, niin arvostelua myös tulee. Vaikka hampaani, niille on naurettu, niitä on haukutta ja niitä on myös arvosteltu siitä, että photoshoppaan, koska ne eivät voi olla niin valkoiset. Teet niin tai näin, ei voi voittaa.

      Samoin toivon sinulle ja toivon, että joskus kuitenkin rohkenet laittaa kuvasi blogiin, mutta vasta kun se onnistuu paineetta ja tuntuu mukavalta.
      Ihanaa pääsiäistä Thea Ester <3

  • Tuo lätsä on ihan mieltsin magee ja sopii sulle todella hyvin ♥ Mä en jostain syystä oo paljoa miettinyt mitä muut mun pukeutumisesta ajattelee, en vaikka on myös kouluaikoina siitäkin kiusattu. Olen löytänyt vuosien myötä oman tyylini ja kun viihdyn siinä, se riittää, tykkäs muut tai ei.Kai mä aattelen että koirat haukkuu ja karavaani kulkee 😀
    Ihanaa pääsiäistä kaunotar♥

    • Just hyvä, hyvä sinä <3 Tätä yritän itsellekin tähdentää ja haukkuhan ne haukkujat muutenkin.

      Sydämellistä pääsiäistä Maiccu <3

  • Mulla ois melkoinen tarina lätsään liittyen. Sehän oli itseasiassa yläasteella suorastaan mun synonyymi ja symboli. Toivottavasti sinulle sopii, että kirjoitan sinun innoittamana mun lätsän tarinan 🙂 Jotenkin mua niin kosketti tää juttu nyt! 🙂 Ehkä vielä joku päivä vetäiset paljetti UGGit Helsingin keskustaankin mennessä. Pienin askelin 🙂 aloita vaan siitä lätsästä, joka on muuten hieno ja sopii sulle loistavasti!

    • Ei kun ihan mahtavaa, että kirjoitat, ihanaa ja siis anna palaa. 🙂

      Joo ehkä aloitan tuosta lätsästä, vaikka se on vielä vaikeampi, kuin Uggit, koska Uggit on niin suloisen lämpimät.

      Ihanaa pääsiäistä Maria <3

  • Lukeudun myös heihin, jotka eivät enää juuri välitä mitä muut minusta ajattelevat. Tämä siis ulkonäön, edustamieni asioiden ym. suhteen. Ihmisten ajatukset toki muuten kiinnostavat, enkä ole mitenkään immuuni loukkauksille.
    Avioero oli koulukiusaamiskokemus osa 2, silloin tuli pohdittua todella paljon omaa ulkoistakin itseään ja eritoten "minää" muiden silmin. Haavoittavaa aikaa kaikin tavoin.

    Mutta että tämä vanheneminen… olen joutunut sellaisten kysymysten eteen, kuten voiko tässä iässä enää pitää rusettipantoja tai kukkapinnejä hiuksissa? Näyttävätkö kissarajaukset vuosi vuodelta surullisemmilta, kun silmäkulmat roikkuvat? Enkä tarkoita niinkään mitä muut ajattelevat, vaan mitä itse.
    Rakastan blingblingiä, näyttäviä koruja, pitsiä, farkkua, (mielellään yhdistettynä) värejä, elämää. Pitäisikö ne kaikki ahtaa sovinnaiseen rooliin keski-ikäisenä naisena?
    Olla oma itsensä, mutta ei säälittävällä tai naurunalaisella tavalla, se kai tässä pohdinnassa on pohja-ajatus. En halua olla mikään ikuinen teini, mutta en suostu ajattelemaan, että ainakaan ikä olisi syy lakata pitämästä vaikkapa punaisia Uggeja. (Ja kuka idiootti edes nauraa jonkun hampaille? >:O )

    Rohkeasti vain, lätsä päähän. Se todella sopii sinulle. Näyttävä, kaunis nainen.

    • Voin kuvitella, että erotilanteissa tulee sanottua kaikenlaista. Kyllä mekin oman miehemme kanssa ns. alkuvuosien tulisten riitojen aikana sanottiin toisellemme vaikka mitä, onneksi muisti on lyhyt.

      Juuri näin ja kyllä jokainen ne omat rajansa tietää, ettei homma mene säälittävän puolelle, nimittäin pääasia on, että itse on tyytyväinen.

      kiitos Nelina ja kyllä minä vielä vedän sen lätsän päähän.

      Sydämellistä pääsiäistä sinulle <3

  • En kyllä mieti mitä muut ajattelevat ulkonäöstäni. Jos se on jollekin ongelma tai ihmetyksen aihe niin voi voi. Uskalla olla rohkeasti oma ihana itsesi! Mukavaa pääsiäistä, toivottavasti jo terveenä!

  • On kokemusta siitä, että ostan jonkun vaatteen ja joku siinä sitten saa epäröimään, että voinko käyttää sitä ihmisten ilmoilla. Että jos se ei olekaan niin hyvännäköinen, kuin kuvittelen 😀 Pyrin kyllä pois siitä – kuuntelemaan miltä itsestä tuntuu, mutta aina se ei ole niin helppoa 😛

  • Ihanaa Tiia, jos olem voinut olla sun energian tuoja. Haluankin olla se, joka mielummin antaa, kuin ottaa ❤️ Ihanaa pääsiäisen aikaa ❤️

  • Kiitos ajattelemisen aiheesta! Mä mietin tätä ja tulin tulokseen, että en kyllä mieti yhtään, mitä musta ulkoisesti ajatellaan tai puhutaan. Olen just tällainen ja hyvä niin, ei kyllä kiinnosta, jos joku ei mun vaatteista ym tykkää! Sen sijaan joskus tulee mietittyä sitä, että mitähän musta ihmisenä ajatellaan. Olenko muiden mielestä mukava, fiksu, hauska, liian puhelias, liian kovaääninen tai mitä ikinä. Lopulta tulen tässäkin siihen tulokseen, että mä oon ihan ok 🙂 On aika vapauttavaa, kun voi hyväksyä itsensä. Olisinpa sen osannut jo parikymppisenä <3

    • Se kyllä onkin tärkeintä, mitä ihmisenä ajatellaan. Vaattetkin voi aina muuttaa, mutta luonnetta harvemmin.

      hyvä sinä, olet vahva nainen ja niin totta, mietipä miten kaikki on nuorena niin kauniita ja myös monet niin epävarmoja. Tuntuu, että mitä enemmän ulkonäkö rapistuu, sen vapauttavampaa se on.

      Mukavaa pääsiäistä Salla <3

  • Täytyy myöntää, etten mää pukeudu täysin just niinku haluaisin. Häpeilen omaa vartaloani ja sen kokoa ja lihavuuden takia en muka voi pukeutua niinku haluan. Järki tajuaa tuon olevan täyttä puppua, mutta saapa tunnepuoli se ymmärtämään. Tässäki asiassa pitää mennä askel kerrallaan. Mulla on värikkäät legginsit, joita käytän, ku rohkenin ne ostaa. Se on ainaki yks tapa olla enemmän minä. Ajattelen, että ku yks juttu kerrallaan voittaa näitä itsetunnon notkahduksia ni se on aina voitto, olkoon minkä kokonen vaan.

    • Ihan niin totta tuo, askel kerrallaan on varmaan henkisesti se mukavin tapa mennä kohti rohkeampaa minuutta. On kyllä niin kurjaa ja hullua, että sitä käyttää niin paljon energiaa muiden miettimiseen, mutta kun sitä sanomista on tullut ja ainahan sitä siipeensä ottaa. <3

      Se on voitto ja yritetään askel kerrallaan LauraKatarooma. <3

      Sydämellistä uutta viikkoa sinulle <3

  • (Olin kirjoittanut pitkällisen kommentin, mutta se katosi vissiin bittiavaruuteen, sillä Blogger tilttasi. Jos se nyt jostain syystä ilmestyy, niin poista ihmeessä tämä jälkimmäinen!:D)

    Just mahtava lätsä! Itse olen haaveillut tuollaisesta jo vuosia, muttei vielä ole tullut vastaan sopivaan hintaan. Oletan, että ostit tuon H&M:ltä? Itsekin bongasin tuon, mutta kun jälleen kerran, iso pää + iso tukka = mikään hattu ei mahdu. Uskon kuitenkin, että tuollainen tulee vielä vastaan jossain. Vaikka isäni onkin sitä mieltä, että tuollaiset hatut kuuluvat vain "puistojen miehille" tai "viinaanmeneville entisille merimiehille." 😀

    Minäkin olen nimennyt tämän vuoden rohkeuden vuodeksi. Olen kyllästynyt, että pelkään niin paljon mitä muut minusta ajattelevat. Nuorena pukeuduin rohkeasti vaikka mihin tyyleihin, mutta kun sairastuin ja kroppa muuttui, muuttui suhtautumiseni muiden ajatuksista pakkomielteiseksi. Aloin pukeutua lähinnä niin, että voisin häivyttää ison kokoni. Ja mietin koko ajan, miltä näytän. Olen toki aina miettinyt, mutta sairastamisen ja sen mukanaan tuoman itsetunnon täyden romahduksen myötä asia eskaloitui sataantuhanteen. Se on uuvuttavaa. Joten aion opetella pukeutumaan taas just niin kuin huvittaa. Laittamaan tukkani niin kuin huvittaa. Siksi otin nenäkorunkin. Pienet askeleet! Sitäpaitsi, niiden tärkeiden ihmisten ajatukset meistä ovat yleensä positiivisia ja rakastavia, ja vain sillä on oikeastaan väliä.

    On huojentavaa kuulla, että jokainen taistelee keskeneräisyyden kanssa. Välillä meinaa mennä hermo, kun valmista ei tunnu tulevan. Siksi mieltä lohduttaa, että jopa he joilla on muutama kilsa enemmän mittarissa kokevat olevansa kesken. Ja niinhän se on: elämä on matka ja jatkuvaa oppimista ja opettelemista. Mummuni sanoikin, että mikäs kiire tässä valmiissa maailmassa. Mielestäni kaikenlainen keskeneräisyys, hauraus ja inhimillisyys on hirmu viehättävää ja kaunista. Robotit robotteina, ollaan me muut ihmisiä, kaikkine työsarkoinemme ja sävyinemme.

    Kiitos siis Tiia että olet rohkea ja avoin. Toivottavasti saat lisää rohkeutta olla vielä aidompi ja vielä enemmän sinä. Koska sinä olet just paras sinä. <3

  • Ihana Fanni, tiedätkö me ihmiset teemme toistamme joskus hassuja olettamia ja myös monien omien tunteiden ja toiveiden kautta. Tiedän, että olet oman tien kulkija ja rohkea ja älykäs mielipiteissä eli kaikkea sitä mitä olisin itsekin enemmän nuorena halunnut olla. Voi kunpa näkisit itsesi minun silmin. <3

    Lätsän tässä välihuomatuksena ostin Stockkalta ja juu ei, se ei ole vieläkään päätynyt päähäni, josko sitten, kun se on mennyt muodista, kun olen aikani lämmitellyt ja sitä tuijotellut.

    Hihi ja juu kyllä onhan tuo lätsä sellainen tietyllä lailla kuvaava, mutta otetaan pois meidän selkänasta vanhempiemme sanomat ja koitetaan päästä siitä ikeestä. Mikä on heidän aikakaudella ollut jotain tiettyä, voi meidän ja sinun aikakaudella olla jotain muuta. Omaan meinaan suvun, joka on ulkoisesti hyvin konservatiivinen ja sieltähän tämä kaikki kumpuaa.

    Olet joutunut käymään etsikkomatkalle pohjalta tuon romahduksen kautta ja ehkä pienin askelin on juuri se oikea valinta, ehkä liian iso loikka herättäisi itsellekin tuskaa ja epämukavaa olotilaa. Kaikkein harmillisinta tässä kaikessa aina omalla kohdalla miettiessä on, meille on annettu mieletön lottovoitto yksi elämä ja miten voin käyttää aikaani niin paljon murehtimiseen, joista monet asiat ovat turhiakin. Olen satavarma, että tämä asia tulee harmittamaan vielä vanhuksena, että miksi et nauttinut kun olit nuori.

    Ehkä on parasta taistellakin keskeneräisyyden kanssa, koska se pitää nöyränä, mutta ehkä tässä taistelussa on hyvä löytyy positiivinen balanssi. Itseriittoiset ihmisethän ovat niin itseään täynnä ja ei sitä heidänkään nahkoihin haluaisi vaihtaa, mutta mikä on sellainen terve olotila, koska valmistahan ei tule koskaan. Sitä etsiessä ja huomaan, että koko ajan enemmän ja enemmän. Kaipaan mielen selkeyttä ja se on jotenkin rauhoittava onnen arvo ja tila, en valmista, mutta etten murehtisi niin paljon. Mummisi on oikeassa, mikä kiire, joten silloin kun voimme, miksi emme tuudittautuisi nauttimaan ja juuri sellaisina, kuin olemme.

    Minunkin mielestä rosoinen persoona on viehättävä, kloonit käyvät tylsäksi tai ihmiset, jotka esittävät täydellistä elämää, onneksi en oikeastaan edes juuri tunne sellaisia ihmisiä tai en ole varma tunnenko ollenkaan.

    Kiitos niin ihanasta kommentista ja tuo viimeinen lause, kuin myös ihana Fanni ja muista minulle näyttäydyt sellaisena, kuin olisin aina halunnut itsekin olla nuorena, joten muista sinäkin, että olet juuri ihan paras juuri sellaisena, kuin olet.

    Muiskuja sinulle ja lämpöinen hali <3 Kohti rohkeutta pienin askelin <3

Vastaa käyttäjälle marja 50+ eloa ja oloa Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Protected with IP Blacklist CloudIP Blacklist Cloud