Pieni tarina ystävyydestä ja sydämellistä pääsiäistä

Pieni tarina ystävyydestä ja sydämellistä pääsiäistä
Ajattelin toivottaa hyvää pääsiäistä ja samalla kertoa pienen tarinan ystävyydestä, koska Mignon-munat saivat jotain erityistä muistelemaan ja koska ystäväni tytär on tulossa tänään oman tyttäreni luokse yökylään. Eli lukion toisella luokalla sain elämääni ehkäpä huolettomimman ystävän tai tarkennettakoon huolettomimman ystävyyssuhteen, jota voisi jopa kutsua boheemiksi. Lisäksi meidän tyttäret, joilla on n. 5kk ikäeroa, ovat olleet ystäviä jo vauvoista asti. 

Tytär täällä pähkäili, että miten hennoo sanoa ystävälleen, ettei jaksa kolmen vuorokauden yökyläilyputkea, vaan yksi yö riittäisi. Kerroin tyttärelleni hieman enemmän ystävästäni ja minusta ja miten tosiystävä ei loukkaannu, vaikka kertookin omista tarpeistaan ja tunteistaan. Niin tytär sitten kirjoitti ystävälleen, että yksi vrk riittää ja ystävä ei ollut toisessa päässä moksiskaan ja tämä oli oman tyttäreni aika vapauttavaa huomata. 
Kerroin tyttärelleni tarinoita meidän ystävyydestä, joka on alusta asti ollut niin täysin vapaaehtoiseen perustuvaa, että jo lukioajoista on nähty silloin, kun on huvittanut, soiteltu, kun on huvittanut tai sitten ei olla nähty vaikka ollenkaan. Molemmille on tullut poikaystäviä, paljon uusia ystäviä ja toinen ei ole koskaan ollut omistava tai miettinyt pienimmässä mielessäkään, että miksi tuo toinen on nyt jonkun toisen kanssa, eikä minun, sielunyhteys on aina ollut taustalla. Asuimme jopa jossain kohden, minä Viiskulmassa Helsingin keskustassa ja ystäväni Merimiehenkadulla eli ihan toistemme naapurissa. Meillä oli avaimet toistemme luokse ja kävimme toistemme luona mm. syömässä ilman, että toinen oli edes kotona. Siellä missä oli ruokaa, siellä toinen kävi. 

Nyt päästään sitten niihin Mignon-muniin. Toisen ystävän ystävä oli Fazerilla töissä ja sain kerran tätä kautta koko levyllisen Mignon-munia ja olin asetellut niitä jääkaapin munakennoihin. Näitä ystäväni kävi sitten välillä meillä mutustelemassa ja lupaa ei annettu, eikä tarvittu. 

Meillä on ollut monet kerrat tilanteita, että minulla oli vaikka synttäribileet, niin ystävä sanoi ”tulen jahka olen ehtinyt vetämään tirsat”. Tälläisiä tarinoita meidän välillä on loputtomiin, milloin otettiin tirsat milloin missäkin, milloin ei aika ja tiet, eikä vuodet kohdanneet, mutta toinen oli siellä jossain, AINA. 

Yksi hauskimpia tarinoita on, kun ystäväni kanssa olimme perjantaina olleet bilettämässä ja ystäväni piti seuraavana aamuna mennä töihin eräälle urheilukentälle ja tekemään tuolle kentälle valkoiset viivat oliko se pesäpallopeliä vai jalkapallopeliä varten. Viivat tehtiin ajamalla tiettyä konetta ja voitte kuvitella, kun ystäväni vielä yön jäljiltä korkokengät jalassa yritti ajaa tuota viivamasiinaa, niin ei tullut viivoista kovin suoria ei.

Ystäväni sitten kutsui minut urheilukentän tönöön, koska hänen piti päivystää siellä. Noh minä sitten tietenkin kävin kaupan kautta ja ostin muutaman kilisevän mukaan. Siellä me sitten urheilutönössä nautimme muutamat bisukat,  kävimme suihkussa, meikkasimme ja laittauduimme, kuuntelimme radiosta hyvää musaa ja päätimme sitten vielä soitella radioonkin. Olipahan varmasti aikamoisen erilainen työpäivä eli ah se huoleton nuoruus. Näitä nyt sitten yritän itsekin muistella, kun tyttäret tulevat samaan hulvattomana ikään, että ei tällä äidilläkään aina mennyt jutut just eikä melkein. Jos jotain joskus tuosta nuorudesta kaipaan, on juurikin se vastuuttomuus ja huolettomuuden tunne. Tuntuu jopa, että tämä uusi sukupolvi ei ole niin hönöä, vaan paljon järkevämpää, kuin sitä itse joskus oli. 
Näitä meidän ystävyyden tarinoita kerroin omalle tyttärelle, joka vasta harjoittelee elämässään sitä, että minkälainen ystävyys tuntuu hyvältä, tosin tuon urheilukenttä tarinan jätin kertomatta. 😉 Miten ystävyys ei omista, ei syyllistä, ei kahlitse, ei tukahduta, ystävä näkee sinussa sen kaikkein parhaimman ja ohittaa sen huonoimman. Hyvä ystävä ymmärtää, että täydellisiä ei ole kukaan, kaikilla on kiireensä ja iän myötä jo väsymyksensä, mutta pääasia on silloin, kun nähdään, niin kaikki on kuin eilenkin. 

Olen tyttöjen kanssa saattanut välillä mennä ystävän kanssa kylään ja on ollut niin kivaa, että olemme jääneet yöksi ja humps yhtäkkiä toiseksi yöksi, koska on vaan siltä  kaikista tuntunut. Mutta moisen yökyläsetin ahkera suunnittelu saattaisi tuntua jopa ahdistavalta, mutta kun kaikki on suunnittelematonta ja eletään hetkessä, kaikki on myös niin paljon nautinnollisempaa. Onneksi myös oma mieheni on samanlainen vapautta ja ei omistavuutta rakastava henkilö, jolle on voinut vaan rämpäyttää, hei me emme tulekaan yöksi kotiin. 

Tälläistä ystävyyden mallia haluan opettaa tyttärilleni, sitä että miten hieno asia ystävyys on, kun yhtäkkiä olet täysin tuntemattoman ihmisen kanssa niin tuttu ja kaikki se perustuu vapaaehtoisuuteen. 
Tässäpä me kaksi, Mape ja minä lukion 3:lla luokalla, kun koulun päättymiseen oli 100 päivää ja sen kunniaksi järjestimme tempauksen ja kaikki lukion kolmasluokkalaiset pukeuduimme 70-luvun tyyliin. Se tyyli oli kuulkaas kasariaikaan hirveä kauhistus, siksi tuo tempaus silloin tuntui erityisen vitsikkäältä. 
Ystävyys on upea asia ja olen niin onnellinen, että minulla on superrakkaita ystäviä, joiden tyttäret ovat myös omien tyttärien ystäviä. Toinen on lapsuudenkamuni, jonka kanssa olemme tunteneet 4-vuotiaasta ja ihan siskoksi toisiamme kutsumme ja toinen on tämä Mape, joka kaikessa boheemiudessaan ja myös äärettömässä jämptiydessään tuli nyt pääsiäisenä erityisesti mieleen, koska nuoruudessa jääkaappi pullollaan Migno-munia, oli meille molemmille tuolloin ääretöntä luxusta.  Mikä oli minun, oli myös Mapen ja päinvastoin. Kerrottakoon vielä, että nämä Mignon munat minulle toimitti kolmas  rakas ja hyvä ystäväni, jonka kanssa aina paljuilemme ja joka on meidän kuopuksen kummitäti. 

Kyllä ystävyys on ihmeellistä ja on taas hauskaa seurata ystävän ja oman tyttären seikkailuja ystävyyden viidakossa, niihin puuttumatta, mutta aavistuksen lempeällä kädellä ohjaten. 

Sydämellistä, Mignon-munien  ja ystävyyden siivittämää pääsiäistä kaikille. Olisi mahtavaa kuulla hassuja tarinoita mitä te olette tehneet ystävien kanssa joskus ja löytyykö niitä, joiden jälkikasvu on myös ystäviä keskenään? Lopuksi vielä, no mikä on paras pääsiäismuna, no täällä se on Mignon muna tietty. 


(Mapen kanssa olemme molemmat jousimiehiä horoskoopiltaan ja jos tähtiin on uskominen, niin tämä vapautta rakastava horoskooppimerkki  molemmilla, liekö on ystävyytemme kantava voima)


36 thoughts on “Pieni tarina ystävyydestä ja sydämellistä pääsiäistä”

  • Ihana tarina ystävyydestä. Huoleton ystävyys on sellaista, jota minullakin on Karkkilassa asuvan ystäväni kanssa. Meidän tyttäret ja pojat ovat myös ystäviä ja näkevät toisiaan ilman meitä mammoja myös.
    Mukavaa ja mignon munan makuista perjantaita sinulle Tiia ❤️

  • Olen tuntenut vanhimman ja parhaimman ystäväni yli 40 vuotta ja se on juurikin noin kuin kuvasit, ja vaikkei välillä nähtäisi aikoihin, jatketaan aina siitä, mihin jäätiin. Ystävyys on tärkeintä ja niinhän sitä sanotaan, että hädässä ystävä tunnetaan; siinä missä muut menevät ulos, ystävä tulee sisään<3

    • Juuri näin, tosin itse pukkaan sanoa, että hädässä ja ilossa, koska on ollut ystäviä, jotka ovat kyllä olleet auttavaisia hädän hetkellä, mutta eivät ole kestäneet minun iloa. Ystävä kestää kaikki tunnetilat.

      Ihanan pitkä ystävyys teillä, samoin kuin minulla tuon rakkaan ystäväni kanssa, jonka kanssa kutsumme toisiamme siskoiksi ja hänen siskonsa vielä kuuluu tähän kolmen koplaan.

      Elämä ja ystävyys on ihmeellistä. <3

      Sydämellistä pääsiäistä Mustakissa <3

  • Tiia, kun täytin sen, mitä sinä pian, pidin hippibileet ja sain kokoon saman porukan, joiden kanssa olemme kasvaneet noin 10 vuotiaista. Ja siis silti, vaikka minä olen muuttanut tänne Keski-Suomeen. Kaikki koettiin yhdessä: ensirakkaudet, leveälahkeiset housut, sama musiikki, jota sitten pitikin hankkia bileisiin 'uusina' CD -versioina, ylioppilaiksi samoihin aikoihin, opiskelemaan toiset kauemmas toiset likemmäs, esikoiset olivat toistensa kavereita etc. Tapasin eräissä juhlissa kuvaamataidonopettajani lapsuuden paikkakunnalta ja hän samoi, että 'harvalla on mahdollisuus pyöreillään saada kokoon moinen joukko 40 vuoden takaa'. Osaan arvostaa!

    Sydänystävien kanssa on just kuten sulla nyt tässä: Siinä ei tarvita mitään selittelyjä ja saa olla koko ajan ihan oma itsensä.

    Mukavaa pääsiäistä!

    ♥♥

    • Ihan mieletöntä, että tuo onnistui ja siinä on oikein kunnon 50vee juhlat, tai apua saiko tuota maagista lukua sanoa ääneen. 😉

      Ihan juuri näin on sydänystävien kanssa, eikä aika käy raskaaksi heidän kanssaan, kun sitä voi olla vaikka vaan ihan hiljaa.

      Mukavaa pääisiäistä ihana Leena <3

  • Mahtava postaus Tiia <3
    Minulla tulee tästä mieleen ystäväni Mira. Olemme olleet vauvasta asti yhdessä ja monenmoista on tähän kohta 42-v taipaleeseen mahtunut. Kaikkea ei tohi edes ääneen sanoa 😀 😀 Nyt olemme pikku hiljaa tunnustaneet vanhemmillemme mitä kaikkea sitä onkaan tultu seikkailtua, hih. Ajattelimme, ettei meitä enään laitetan kotiarestiin… *huutonaurua* 🙂
    Hali sinulle <3

    • Hihi juu ei voinut kaikkea blogissa meidänkään toilailuista kertoa, mutta nää on näitä ja nuoret on nuoria. 🙂 Hihi juu olen minäkin joitain juttuja tunnustanut myöhemmin mummille, mutta eihän mummi ole kauhistunut ollenkaan ja miksi olisikaan. Lapset aina luulee, ettei aikuiset ole nähneet mitään tai kokeneet, mutta toisinhan se on. 🙂

      Hih voi ihana tarina. Kiitos tästä ihanuus ja haleja <3

  • Ihana postaus ja kuvat❤ Kiva tarina, ne valkoiset viivat on saattaneet herättää jopa hilpeyttä:) jotkut ystävyydet on vain tarkoitettu kestäviksi..oli sitä välimatkaa tai muuta elämän tuomaa estettä kuinka paljon tahansa. Juuri pari päivää sitten ajattelinkin, että miten jännä on huomata kuinka niiden luottoystävien kanssa ajatukset kulkee aina vaan samaan suuntaan..nimittäin äkisti huomattiin hyvän ystävättären kanssa kummankin miettineen samaan aikaan omissa päissään että pitäisi tehdä yhteinen matka, ilman että siitä oli vielä mitään puhuttu:) Kyllähän se lapsuuden-nuoruuden muistelu ystävien kanssa on sangen virkistävää, joskus joutuu vähän punoittelemaankin…"En kai mä noin sanonu/tehny..":)) Aina ollaan kuitenkin kilttejä oltu..Ihana kyllä että ystäviä on! Mukavaa pääsiäistä❤

    • Eikö jännä tuo teidän matkajuttu, suorastaan maagista. 🙂 Ystävyydessä on taikaa ja miten sitä jonkun kanssa tuntee heti, kuin olisi aina tunnettu.

      Juu kamukin sanoi, sanoinko oikeasti, että vedän ensin tirsat, ennen kuin tulen sun synttäreille. Sitten naurettiin perään, että ennen sitä vaan vedettiin tirsoja milloin sattuu ja uni tuli, ah nuoruus.

      Ihanaa pääsiäistä ja kyllä me kaikki ollaan kilttejä oltu, joskus ehkä vaan vähän villejä. <3

  • Hieno postaus ystävyydestä.

    On muutama ystävä, jonka kanssa voi jatkaa juttua siitä, mihin se viimeksi jäi, vaikka emme olisi hetkeen nähneet toisiamme. Tiedämme myös toistemme mieltymykset ja hulluudet, joten on helppo heittäytyä mukaan.

    Niin, ja Mignon-munat ovat parhaimpia, vaikka mies olikin ostanut Kindereitä. 🙂

    Iloista pääsiäistä sinulle Tiia. <3

    • Ihana tuo hulluudet ja niinhän se juuri menee. <3

      Voihan mies, onneksi ystävä lähetti tänne sekä Kindereitä, että Mignoneja. Kinderit saa muksut ja Mignonit menevät enemmän aikuisten suuhun. <3

      Ihanaa pääsiäisen jatkoa <3

  • Ihania lämpöisiä ja valoisia muistoja ystävyydestä. Vapaus on asia, jota ystävyydessä arvostaa. Ettei tarvitse pelätä, että toinen loukkaantuu, jos suunnitelmat muuttuvat ♥. ..ja vaikka en itse ole asunut kantakaupungissa, niin kaikki Helsinki-muistelot sykähdyttävät. (Ilahdun, jos niitä tulee lisää 🙂 ). Hauska huomata, että tämän päivän silmin teidän "70-luvun" -kuva näyttää tyylikkäältä. Muistan kyllä itsekin kuinka 80-luvulla 60- ja 70-luvun asuja pidettiin hassuna. (Ei tajuttu, että 80-luvulla ne vasta hassuja oli ylisuurine olkatoppauksineen, heh-heh 😀 ).
    Ihanaa pääsiäisen jatkoa! ❤️🐰
    Sulla on tyylikäs uusi banneri blogissa.

    • Ihan juuri niin, että ystävän kanssa on tilaa hengittää, eikä tarvitse miettiä teen niin tai näin, niin toinen luultavasti loukkaantuu tai nielen omat tarpeeni ja sanomiseni, koska toinen loukkaantuu.

      Oi kiva, Helsinki muistoja olisi kyllä paljon, voi maar sentään. 🙂

      Ihan juuri niin, silloin 70-luvun vaatteet oli pöyristyttävän karmeita, mutta nyt on kyllä vähän eri fiilis asiasta, että juuri kasari ja ysäri oli ihan karmea aikaa vaatteiden suhteen.

      Kiitos niin paljon Ninnu ja ihanaa pääsiäisen jatkoa sinulle <3

  • Kaunis tarina ystävyydestä. Sielunyhteys. Ja toinen ymmärtää puolesta sanasta. Minä ja ikuinen ystäväni oltiin 1980-luvulla Provinssirokissa. Niin alkoi paljon viiniä juoneita ystäviä nukuttaa, että nukahdimme keskelle yleisöaluetta. Herättiin sitten kun oli hiljaista ja vesisade. Märkinä telttaan jälleen nukkumaan. Aamulla oltiin taas juhlakondiksessa. Minustakin tuntuu, että nykynuoriso on fiksumpaa kuin minun aikana. Omat tyttäreni ovat ihmeen järkeviä. Mutta tai onneksi hyvin suulaita. Meiltä ei jutut lopu. Rauhallista ja iloista pääsiäisen aikaa sinulle!

    • Hihi aivan ihana tarina, kiitos kun jaoit tämän täällä. <3 Itse en ole ikinä käynyt festareilla, mutta siellä on kuulemma paljon sattunut ja tapahtunut. 🙂 Juu nuoret ovat jotenkin paljon järkevämpiä ja myös eri tavalla mukavuuden haluisia. Itse kun menimme vanhalla sinapin värisellä Datsunillakin milloin minnekin ja nukuimme autossa ja kävimme uimahallissa pesulla. Ei nämä nykynuoret ja hih mietipä, jos olisi ollut insta silloin, kun oltiin nuoria ja näitä meidän rouheita seikkailuja olisi instattu, hih.

      Ihanaa, että juttua tyttärien kanssa riittää. <3 Mukavaa pääsiäistä sinulle Marja <3

  • Ihana postaus ystävyydestä. Ollapa tuollainen ystävä! Hienoa, että ystävyys jatkuu jo toisessa sukupolvessa. Mukavaa pääsiäisen aikaa, Tiia!

  • Ihana kaverikuva ja postaus ystävyydestä!
    Mukavaa Pääsiäistä teidän koko perheelle! <3

  • Hieno kertomus ystävyydestä, joka jatkuu sukupolvelta toiselle.
    Kaverikuva täydentää kertomusta.
    Tosi ystävyyteen sopii kaikki samat asiat kuin rakkauteen.
    Hyvää pääsiäistä sinulle toivottaa entinen Jääkärinkadun asukas.

    • Niin sopii ihan täydellisesti tosiystävyyteen kaikki samat asiat, kuin rakkauteen ja kumpikin asia on vapaaehtoisuuteen perustuvaa, tämä on aina hyvä muistaa, ettei kukaan ole itsestäänselvyys. <3

      Ihanaa pääsiäistä ja oi Jääkärinkatu <3 Aina ikävä vanhoille tutuille kulmille. <3

  • <3 Ihanaa <3
    En tiedä kuuluuko smaan ryhmään, mutta meille on tänään tulossa ystäväperhe, joihin tustuimme kun muutimme 19 vuotta sittentähän kaupunkiin. Lapset olivat samassa eskariryhmässä. Nykyään lapsemme ovat parhaimpia kavereita ja ommillaankin tekemisissä toistensa kanssa. Ystävät on niin <3
    Ihanaa pääsiäisen jatkoa!!!

    • Kuuluu ja kaikki kuuluu, ei mitään ryhmiä vaan ihanaa ystävyyttä. Tosi kiva kuulla ja eikö olekin mieletöntä, kun lapsetkin ovat ystäviä. <3

      Ystävät on kyllä <3

      Ihanaa pääsiäisen jatkoa Satu sinullekin <3

  • Tommonen ystävä on kultaakin kalliimpi aarre. Mukkavia juttuhetkiä on käyty omien jo aikuisten tyttärieni kanssa siitä mimmonen se äippä oli nuorena,ei niin kamala mut vähän se pyhimysrengas himmeni.Ihanaa kun voi omien tyttärien kans puhua ihan kaikesta maan ja taivaan välillä,tosi syvällisiä ja huumori on aivan huikeeta.Mukavia hetkiä tyttäriesi kanssa 🙂

    • Hih juuri tuo pyhimysrengas, sillä mekin olemme olleet joskus nuoria, mutta tämä on tietty omien lasten välillä hieman vaikeaa ymmärtää. 😉 Huumori on parasta, jos voi tyttärien kanssa vielä yhdessä nauraa.

      Ihania hetkiä sinne ja oikein mukavaa pääsiäisen jatkoa <3

  • Kiva postaus ystävyydestä ♥ Tuota on juuri oikea ystävyys. Tullaan, mennään ja ollaan. Jatketaan siitä, mihin viimeksi jäätiin, vaikka siitä olisi kulunut kuinka pitkä aika. Kiva kuulla, että myös teidän lapsenne ovat ystävystyneet.

    Maitosuklaan ja pähkinäisen suklaan ysävänä en oikein osaa sanoa, mikä olisi mieluisin pääsiäismuna, ehkä se on perinteinen Kinder. Hyvää Pääsiäistä, Tiia ♥

    • Ihan juuri niin ja se kaikki on paineetonta ja vapaaehtoista. <3

      Kinder maistuu kyllä aina, mutta suklaata saisi olla enemmän.

      Ihanaa pääsiäistä Krisse <3

Vastaa käyttäjälle Tiia Koivusalo Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Protected with IP Blacklist CloudIP Blacklist Cloud