Miehen kanssa tuli suukopua

Miehen kanssa tuli suukopua
Tapahtuipa eilen illalla, että nysväsin kännykän kanssa sängyssä n. 22.30 ja mies tuli sanomaan ihan nätillä äänenpainolla, ”että saisinko yhden pienen toiveen esittää”. Jotain aivoissani aina niksahtaa klo 22-07:00 välillä ja hiljaisinkin ääni kuulostaa potenssiin sata meteliltä. 


Saatoin myös heilua henkisessä unen ja valveen välitilassa ja tuo ”pieni pyyntö” kävi nyppimään ja otin sen pyyhkeinä jostain tekemisistäni tai tekemättä jättämistäni. Taisin sitten itse kivahtaa ärtyneellä äänellä miehelleni, sillä samaisella äänellä, jolla kuvittelin miehenikin juttelevan minulle ”ei en halua kuulla tähän aikaan enää mitään pyyntöjä, juu kuule ei kiitos.”

Taisin olla aika tuhma…
Sekunnin murto-osassa, kun mies oli vielä päästänyt ilmoille tuon pienen pyyntönsä, päässäni alkoivat hälytysvalot piippaamaan kovaan ääneen ja ajatuskuplassani olisi voinut lukea näin ”apua mitähän se mies nyt haluaa myllertää meidän kotona uusiksi”, vastahan vaihdettiin kaikki huoneiden järjestykset ja toteutettiin mies-ja naisluolatkin!

Taisin sitten vastata miehelle tosiaan aika äkämystyneellä äänellä ja mies tästä hieman sitten suutahti ja totesi, että ”enpä nyt kerro mikä se asia oli, koska olet niin ikävä ja mietipä, en koskaan puhu sinulle tuollaiseen äänensävyyn”. Noh tuo ei ole ehkä ihan totta ainakaan riidassa, mutta noin perusarjessa ja peruspyynnössä, niin totta on kyllä. 

Siinä sitten eilinen ilta mökötettiin ja samalla viestittelin Keyword:Love blogin Jonnan kanssa niitä näitä ja yritin olla mahdollisimman eleetön ja näkymätön, hieman kuin nukkuvinani, tyyliin marttyyrinä ei tässä mitään, ollaan niin kuin ei oltaiskaan. 

Jonnan kanssa viestittelimme näin: 

On kyllä pakko todeta, että miehillä on ajoittain aika haastavaa meidän naisten kanssa ja meitä voi olla välillä vaikea ymmärtää tai tulkita. En ihmettele, jos vaikka mies vaihtaisi minut johonkin nuorekkaampaan menopeliin, sillä tätä kirjoittaessa, pakko todeta, että osaan välillä olla todella ärsyttävä. 

Tänä aamuna, kun katseet kohtasivat, meitä molempia hymyilytti ja tietenkin suljimme toisemme tiukkaan halaukseen. Kysyin sitten mieheltäni, ”mikä se pieni asia oli sitten”, haluatte varmaan  ehkä tekin kuitenkin kuulla, niin se oli sellainen, kun ”jos pesen hänen paitapuseroitaan, niin jos voin niitä hieman venyttää laittaessani kuivumaan, ovat viime aikoina olleet niin ryppyisiä”. 


Sanoin miehelleni, että ”flunssa on vienyt voiton ja en ole tapojeni mukaisesti jaksanut yhtään niitä venytellä”. Voi olla pientä valkoista valhettakin matkassa, voi olla, että ne pyykit ovat lojuneet rutassa hieman liian kauan myös siellä koneessa, mutta eihän sitä nyt heti ”torailun” jälkeen liian nöyräksi pidä heittäytyä ja tulla totaalisesti vastaan ja tunnustaa kaikkea. Täytyy ihmisellä jokin ylpeyskin olla, ettei ihan kynnysmatoksi ala heittäytymään. 

En tosiaan tiedä miksi eilen tuntui loogiselta riidan jälkeen ”esittää nukkuvaa”, tänään tuo seikka on jo ymmärtämättömissä, mutta kait siinä jokin järjen jyvänen eilen sitten oli ja kyllä tunnustan, minussakin asuu ajoittain pieni marttyyri.

Tuhmaa olla marttyyrinä
Miten siellä, muistuuko mieleen, mistä teillä on tullut ihan kenen kanssa vaan viimeksi suukopua ja miten asia on selvitetty ja oliko asia ihan yhtä tyhmän pieni, kuin meillä täällä? Miten teillä selvitetään riidat tai setvit riidan henkilön kanssa, jonka kanssa olet toraillut?

Iloa keskiviikolle, sain mieheltä ulkonaliikkumiskiellon, sillä flunssa jo kolmatta viikkoa ja vihdoin sain antibiootit poskiontelon-ja keuhkoputkentulehdukseen. Flunssaisena sitä saakin olla vähän ärsyttävä, tai noh ei saa, mutta sen ehkä paremmin ymmärtää, juu seli seli. 😉


64 thoughts on “Miehen kanssa tuli suukopua”

  • Hihi,olet kyllä mainio,Tiia❤Toivottavasti olo jo parempi,harmi dttei nähty tänään.Hali❤❤

    • Tällä viikolla en tosiaan ole päässyt mihinkään, mutta toivottavasti sinulla on ollut aivan ihana viikko <3 Mukavaa viikonloppua Jael <3

  • Minäkin viimeksi esitin marttyyria, kun miehen kanssa riitelin. Todella pikkujuttu oli kyseessä…Marttyyrina minäkin olen koettanut nukkua 😂 Tuttua mullekin… Ihanaaa päivää Tiia ❤️ Illalla ei sitten enää marttyyrin roolia, eihän 😋

    • On muuten ikävää mennä marttyyrinä nukkumaan, mutta joskus pitää hieman rauhoittua, ylpeys aina sieltä väistyy kyllä.

      Ihanaa viikonloppua Jaana <3

  • Meilläkin aika usein riidat alkaa juuri jostain tuon tyylisestä, että minä kilahdan jostain ihan ihme asiasta jota seuraavana päivänä itsekin ihmettelen 😀 Välillä meidän naisten aivoituksia on aika mahdoton itsekään ymmärtää xD

    • Juu tässä jos oltaisiin juteltu hieman hiljaisimmilla ääniaalloilla, kun aivoni meinaan sammuu nykyisin 22 ja kaikki sen jälkeinen risahdus kuulostaa rumpujen pärinältä.

      Ihanaa viikonloppua Mira <3

  • Nykyisin riidat saadaan aikaan niin mitättömästä todella pienistä asioista. Ja totta jälkeenpäin niillä sitten nauretaan🤣 taidetaan olla sillä ikää, jotta tullahan "lapsiksi jälleen" 🤣
    Mutta nyt annan vähän vanhemman immeisen neuvon, koitahan vähän ottaa iisisti tuon Sinun flunssasi kans, jottei sitä koko kevättä tartte potea 😘
    Mukavaa päivää ♥️🎶♥️ no en muista edes mikä päivä ny on 😎

    • Kiitos niin paljon ma-te ja juu viikko Norossa ja kolme viikkoa flunssassa, niin himppasen nyt kyllä jo ottaa kupoliin. Nyt olen vain levännyt reissun jälkeen koko viikon ja lääkityskin on päällä, hih ja taitaisi tarvita sitä näihin marttyyrimökötyskilareihinkin. Ilmeni muuten sitten, että pms tämä olikin.

      Ihanaa päivää ja viikonloppua teille ihanille "lapsille." <3

  • Osaan myös mykkäkoulun. Sen pituudessakin olen edistynyt. Ja noista pyykeistä, mun mies pyysi "voisitko olla laittamatta niitä huovutusjuttuja mun paitojen kanssa samaan koneeseen?" Tulevat kuulemma nöyhtäisiksi.

  • Viimeksi su kilahdin miehelle. Kun hänen pitänyt hoitaa pidemmän aikaa jo eräs tärkeä , no patistelin ehkä turhan kärkkäästi häntä siihen 😀 No myöhemmin kyllä pyysin anteeksi . Asia joka piti hoitaa hiukan edistyi mutta taas junnaa 😀 Taidan nyt kuitenkin häntä patistaa hoitamaan asian loppuun asti vähän lempeämmin.

    • Hih ihanat ja juu kun ei ne vissiin ne miehetkään meitä naisia patista äkäisesti, niin yritetään mekin olla lempeitä. <3 Me naiset olemme välillä ihan varmasti hormonien vietävissä ja ainakin itsellä sitten selvisi, että pms oli kaiken takana.

      Ihanaa viikonloppua Nina <3

  • Mä niin haluaisin, että meillä riideltäisiin räiskyen, jos aihetta tulee. Harvoin meillä kuitenkaan varsinaista riidan aihetta on kuitenkaan. Mutta sitten kun joku kilahtaa päässä, mä haluaisin puhua asian selväksi, mutta mies menee ihan lukkoon ja aloittaa mykkäkoulun. Ja sitä sitten saattaa kestää tovin jos toisenkin. Ärsyttävä tapa!! Varmaan kotoa opittu tapa. Vuosien saatossa olen oppinut jättämään miehen mököttämään rauhassa,kyllä se sieltä sitten tulee häntä koipien välissä. Ehkä hän vain tarvitsee sen oman ajan.

    • Riitely on kyllä hyvä tapa purkaa ja koenkin, ennen kun riideltiin räiskyen, että riidat veivät aina myös parisuhdetta astetta syvemmälle, kun selvittiin niistä pahimmistakin riidoista, juteltiin ja käsiteltiin ne läpi. Mutta rankkaa sekin on ja joillain ei ole tarvetta edes riidellä, jotkut astiat solahtavat toistensa muotteihin helpommin, me ainakin täällä kulmikkaammin aluksi, painolastia oli niin paljon.

      Ihan varmaan kotoa opittu tapa ja onhan tapojakin mahdollisuus muuttaa, mutta ei se helppoa ole. Oma mies ei säästä, vaan asiat pitää jutella läpi, vaikka minä en aina jaksaisikaan, nuorempana kyllä, mutta jotenkin nykyään en jaksa enää veivailla niin paljon. Olen hirmu tyytyväinen ihan näin ja jos joskus tulee riitaa ja ääni hieman kohoaa, niin heti tulee itku, kun ennen vaan mölysin menemään. Kaikkea ikä tuokin.

      Ihanaa viikonloppua teille <3

  • Meillähän ei koskaan riidellä, vaikka minä kyllä väsynä saatan jostain typerästä kämähtää ja sitten jo harmittaakin.

    Koetahan selvitä flunssastasi, toivottavasti lääkkeet tehoaavt. Itse kävin tänään "ihan varmuuden vuoksi näyttämässä" turvonneen näköistä pahkuraa yläleuassa hammaslääkärille että mikäs se tällainen on. Ei sattunut, eikä kuulemma vanha paikkakaan repsottanut päälle päin -vasta olin neljä kuukautta sitten ollut tarkastuksessakin. Röntgenillä paljastui, että jättitulehdus siellä kuitenkin oli paikan alla ja elämäni ensimmäinen juurihoito aloitettiin samantien… Onneksi en ole hammaslääkärikammoinen eikä hoito puudutettuna tuntunut ainakaan ensivaiheessa miltään.

    • Teillä siellä kaksi rauhallista sielua ja tässä iässä sitä ei kyllä enää vaan jaksa riidellä, sellaista ei kaipaa elämään, ei sukulaisten, perheen, kuin ystävienkään kanssa. On ihanaa, kun on vain leppoisaa ja lempeää. <3

      Ei ole totta, sellainenko siellä oli ja pidän peukkuja, ettei juurihoito satu jatkossakaan. Nykyaikana onneksi hampilekurit osaavat pitää hyvin kivun poissa, ei ole tarvetta kiduttaa asiakkaitaan. 😉

      Kivaa viikkistä Tuuli <3

  • Kyllähän sitä tulee välillä sanottua turhan kärkkäästi. Mykkäkoulukin on tuttu, mutta tuo mies on niin kova halaileen, että siinä mykkäkoulut jää lyhyiksi. Mutta me naiset nyt vaan ollaan tämmösiä. Välillä rävähtää.
    Koitahan nyt olla rauhassa sen flunssan kanssa ja parane pian.
    >Leena

    • Ihana halailija, meillä on mies kyllä aina ollut enemmän tulipää, mutta sekin on kyllä jo mennyt ohi ajat sitten. Minä taas saatan huomaamatta sanoa ikävään sävyyn, kun keskityn johonkin muuhun tai olen väsynyt, mies ei ole sellainen koskaan, vaan enemmän hyväntuulinen.

      Kiitos niin paljon, antibiootit hiljakseen puree, mutta onpa ollut raju tauti.

      Ihanaa viikkistä Leena <3

  • Hah hah! Ei saisi nauraa, mutta meillä mies vetäytyy yleensä mykäksi riidan päätteeksi ja voi jopa jatkaa mykkyyttään päiväkausia. Se vasta ärsyttävää onkin. Töissä aina sitten vain totean, että meillä asuu mykkä.

    Oikeasti se on juuri noin, että toisen äänenpaino voi jo ärsyttää, vaikka kyseessä olisi ihan jokin normaali asia. Itse en voi sietää sitä, jos olen läppärillä ja mies puhuu minulle. Keskittymiseni herpaantuu heti ja aina vie aikansa, että saa uudestaan langan päästä kiinni. Välillä se on vain tosi pienestä kiinni.

    Onneksi sait antibiootit tautiisi. Nyt paljon lepoa, niin saat itsesi kuntoon. Ihanaa keskiviikkoiltaa <3

    • Ohhoh se on pitkä mykkäkoulu jo, itse just ja just pystyn tiristämään aamuun ja voi olla, että miestä tulee yön aikana jo halailtuakin siinä muka huomaamatta hih.

      Ihan juuri noin se on ollut, että väsyneenä ja keskittyneenä muuhun, toisen sanominen on ollut hetkellinen häiriötekijä ja sitten on tullut kivahdettua ja ihan tahattomasti. Lisäksi hei ne olikin PMS, jihuu.

      Kiitos niin paljon ja aurinkoa viikonloppuun Mannilainen <3

  • Tuttu tunne:( Tänään on ollut oikea alakulo ja riitelypäivä, aika ihmeellistä, koska aurinko helottaa sinitaivaalta, on kevät ja linnut laulavat ja tulvatkin ovat asettumassa. Ehkä se vain kuuluu kevääseen. Iloista ja hyvää loppuviikkoa 💜

  • En vieläkään kestä, yks näplää kännykkään ja koittaa samaan aikaan olla mykkäkoulussa. 😀 Mut hei ymmärrän sua, jos aivot on tietyllä tavalla, toi pienipyyntö voi olla todella ärsyttävä.

  • Miehen kanssa eilen torailin, tai oikeastaan hän toraili minulle. Oli mennyt möhlimään asioitaan ja minä siihen, että ymmärrän, miltä vastapuolesta on tuntunut, mutta…sain kuule luurin korvaan tässä vaiheessa. Mies sitten katuvana tuli kotiin ja sanoin, että kun olisit kuunnellut loppuun, olin kyllä sinun puolella, mutta ymmärrän toisaalta vastapuoltakin. Sain suklaata ja ison halin. Toisaalta on ihanaa, että voi välillä tuittuilla sille rakkaalle ihmiselle, eikä tarvitse pelätä, että se toinen siitä niin kovasti välittäisi. Toisekseen, riitojen sopiminen on aika kivaa puuhaa yleensä 😀
    Ihanaista keskiviikkoiltaa Tiia <3

  • Hah väsyriidat miekkosten kanssa ovat aika usein hönttejä, tarpeettomia, turhia ja hassuloita. Mutta onhan se niinkin, että riidat puhdistaa ilmaa. Onneksi saitte sovittua noinkin nopeasti 🙂 Ihanaa epätoraisaa loppuviikkoa Tiia <3<3

  • Hih..minä täällä taas hihittelin lukiessa:)♥ Välillä on ihan kiva "räiskyä" ja mököttääkin, päästellä höyryjä..mykkä koulussa en ole kovin taitava kun en malta olla pitkään puhumatta, mutta välillä ihan hirvittää (hävettää:)) miten ärsyttävä sitä osaakin omalle miehelleen olla:) Mutta onhan tiukassa tuo flunssa..ei kiva!! Toivottavasti nuo antibiootit alkavat puremaan..Paranehan pian♥

  • Meillä räjähtää joskus monta kertaa päivässä, mutta rajähdykset menevät ohin yhtä nopeasti kuin tulevatkin. Nauruhan siinä sitten tulee molemmille. Ja tätä tosiaan tapahtuu melkein "koko ajan". Voit siitä sitten miettiä miten monta räjähdystä on meidän yhteiseloon mahtunut, kun ensi vuonna tulee kuluneeksi viisikymmentä vuotta siitä kun ruvettiin yhdessä olemaan.
    Paranemisia sinulle ja lempeitä hetkiä ukkokultasi kanssa <3

    • Ihanat te, tulta ja tappuraa siellä <3 Jokaisella parisuhteella on omat hyväksi havaituksi tapansa toimia ja näin se vaan on. Eli antakaa vaan palaa.

      Ihanaa viikkistä Kristiina <3

  • Kuule..kun tulet tähän ikään..lähes 60 v ja toinen kierros menossa niin ei jaksa turhaa nyppyillä. Riittää, että on se ihminen lähellä, jota eniten tarvitsee. ..on nimittäin kamala tunne kun menettää rakkaan. Ei jaksa/ viitsi turhista mököttää.

    • Uskon enemmänkin, että jokainen parisuhde nivoutuu ihan omaan parhaaseen tapaansa toimia. Joillain pysyy esim. parisuhde liekeissä pienellä kisailulla ja kinailulla ja toisilla taas toimii rauhallisempi meno eli kukin tavallaan. Jos ajattelee meitä, niin aluksi tapeltiin paljon, mutta enää ei jaksa ja yleensä nämä kinailut päättyy yhtä lyhyeen, kuin alkoivatkin ja sitä paitsi sopiminen on ihanaa ja taas sitä hieman pienen kinailun jälkeen herää siihen parisuhteeseen. Itse täytän tänä vuonna 50 ja mies 52 ja hänellä toinen kierros, eli kyllä se meillekin on niin, että ei ole parempaa, kuin se oma rakas siinä lähellä.

      Arvostusta ei meiltä puutu ja olemme yhdessä kokeneet niin kovia, että mikään pieni kina ei meitä horjuta, lähinnä naurattaa.

      Ihanaa viikonloppua teille kyyhkyläisille <3

  • Voimia paranemiseen ihanuus💓💓 ja kyllä 🙈🙈 oon välillä nollasta sataan möks, enkä tykkää siitä.. huoks, anteeksi pyytämällä.. 😘 hyvät yöt kaunotar🙏💓

  • Koeta parantua pian. Onneksi menit lääkäriin ja sait lääkkeet.. Ei saisi naureskella toisten riidoille, mutta vähän naureskelin. Tulin myös iloiseksi siitä, että on olemassa muitakin marttyyreita kuin minä. Kellekkäs' sitä muille kiukuttelisi kuin omalle kullalle. Valitettavasti en osaa olla mykkäkoulussa, mikä harmittaa. Myös mieheni kiltteys ja rauhallisuus on toisinaan lähes sietämätöntä.
    Hyvää tulevaa yötä <3

    • Hihi saa nauraa ja ei tuo edes ollut riita, sekunnin leimahdus, jolle nauroimme itsekin. Kaikki riidat ja kotkotukset on niin moneen kertaan täälläkin nähty, ettei hih enää vaan jaksa. Mutta onhan se sopiminen kivaa homma, halata toista ja katsoa silmiin, että hei ollaan me aika huvittavia.

      Toisen kiltteys muuten voi olla joskus haastavaa, silloin kokee itsensä huonoksi, vaikka uskon, että molemmat yhtä kilttejä, luonteet vaan esiintyy eri tavoin. Oma mies on voimakas luonne, mutta vanhemmiten ihanasti kyllä rauhoittunut, molemmat olemme.

      Ihanaa viikonloppua Kirsti Kaija <3

  • 😂🤣 Ihana marttyyri sinä! Tutun kuuloista asiaa, täälläkin on joskus esiinnytty samanlaisena marttyyrina. Nykyään aika harvoin tulee riitaa ja kun tulee niin heitetään helposti huumoriksi. Vaikka jaksan mä kyllä naputtaakin 😂. Parane nut tosiaan flunssastasi, taitaa olla sulla jo jälkitaudit päällä. Toivottavasti antibiootti tepsii.
    Mukavaa loppuviikkoa!
    T. Johanna

    • Ihan sama juttu täälläkin. Tämä oli jo niin yötä vasten, ettei siinä kohden enää jaksanut nauraa, mutta heti aamulla nauratti jo.

      Kiitos Johanna kovasti ja ihanaa viikonloppua teille <3

  • Tuo kilahdus on ihan normaalia! Sain pidäteltyä sarvien kasvamiselta tässä menneellä viikolla, kun alakerran invahuoneessa nukkuessani isäntä tuli sanomaan hyvää yötä ja samalla sanoi että eiköhän olisi aika laittaa jo kännykkä pois, ihan kuin jollekin murkulle! Meni pois ja sammutti valot ja minä kaivoin kännykän esille taas…siis mulle melkein kuuskymppiselle!

    Mutta joskus kilahtaa. Meillä on ollut sellainen tapa koko 35 vuotta kestäneen suhteemme ajan, ettemme nuku eripuran päälle vaan asia selvitetään perusteellisesti ja heti. Olen taitava mököttäjä ja siksi varmaan tuo yhteinen sääntö on ollut hyvä. Meillä oli toinenkin sääntö: kun on sanottu hyvää yötä, sen jälkeen ei enää puhuta. Mies alkoi muutaman kerran sanomaan hyvää yötä jo iltapäivällä…!

    Ajatteles, tähän vielä hormoonikierrot – meidän talossa oli neljä naista parhaimmillaan eli koko ajan joku kuin viulun kieli, siinä sai mies ja isoveli taituroida koko ajan niin, ettei pommi ihan joka päivä pamahtanut. Mies oppi minua lukemaankin niin, ettei turhia ärsytellyt vääränä ajankohtana ja isoveli ei ollut koskaan siskojen kanssa mitään mieltä, muuten olisi voinut käydä niin, että jos on toisen kanssa samaa mieltä niin olisi ollut toista vastaan…viisas veli.

    Sovintohalit ovat ihania!

    Oikein mukavaa loppuviikkoa ja toivottavasti tauti talttuu! Onhan sinulla käytössä sinkkisuihke?

    • Hih juu jännä, että sitä tulee puolisoaan joskus holhottua kuin pikkulasta ja niinhän se on, että vaikka tarkoitus on hyvä, niin ei vaan aikuisen ihmisen puuhia oikein voi ojentaa, silloin iskee vastareaktio.

      Tosi hyvä ettei nuku eripuran päälle, koska eihän siitä seuraa hyvä uni, ei millään.

      Juu meillä kolme naista ja hormonikierrot ja kaksi miestä, miltei sama ja tätähän tämä on ja ennen aina tuli riita juuri, kun meikällä oli pms ja hei niin oli muuten nytkin. Sitten aina naurettiin, että etkös mies jo opi, että ei kannata, kun pms hirmu on liikenteessä.

      Sovintohalit on niin ihania, jo niiden takia kannattaa hieman kinatakin.

      Ei ole käytössä sinkkisuihketta, sarvikuonolla olen huuhdellut nenua, mutta tiukassa on, vieläkin on tukkoinen ja pää paksu.

      Oikein ihanaa viikonloppua Saila ja ihanaa oli lukea näitä teidän koukeroita, elämä on. <3

  • Juurikin näin, suukopu lähtee jostakin aivan älyttömästä pienestä jutusta. 🙂
    Vointeja!

  • Toivottavasti flunssasi alkaa parantua. Jaksamistoivotukset. Kun on kestänyt jo kolmatta viikkoa. Minä en osaa esittää marttyyria. Meillä monesti riidellään italialaistyylisesti suurella temperamentilla. Huudetaan aikamme. Ja sovitaan. Toinen menetelmämme – ehkä edelleen yleisin – on minun hurjistunut astioiden heittely seinään. Mies pakosalle. Nopeasti sovinto.Vaikka riidat ovatkin fenomenaalisia, emme riitele usein.

    • Ohhoh, sinä olet tulta ja tappuraa, mutta siinä saa samalla kyllä kaikki patoumat pois. Näistä olen sitä mieltä, että kukin perhe tappelee juuri parhaimmaksi katsomalllaan omalla tyylillä ja siihen ei parane muiden sano yhtään mitään. Mikä toimii toisilla, ei vaikka toimi toisilla jne.

      Kivaa viikonloppua Marja <3

  • Heh, kuulostaa NIIN tutulta kaikin puolin 😀 Meillä minä olen se, joka vetää herneet nenään sadasosasekunnissa ja saan kilarit ihan vaan omista (usein vääristä) tulkinnoista miehen kommenttien suhteen. Kun Mars ja Venus kommunikoivat, niin aika usein viestit menee ihan ristiin ja sitten kipunoi ja räiskyy. Mies on 90% se, joka ensin hieroo sopua tai yrittää liennytellä mua, mutta mun puolestani täytyy saada mököttää aikani ennen kuin voin taas olla normaalisti.

    Ja voi kurja tuota sitkeää pöpöä. Toivottavasti paranet pian <3

    • Väkisinkin menee välillä ristiin, ihmisiähän me. Minä en ole tulipää ja jos käy näin, tulee heti valtavan huono omatunto ja myös ihmetys, koska pahalla en tarkoittanut, mutta taisin äyskiä ihan vaan, koska jotenkin oma keskittynyt tilanne siinä jotenkin häiriintyi. Eihän mikään sitä äyskimistä oikeuta ja pms oli vielä alla, ilmeni sitten seuraavana päivänä. Meillä taitaa mennä nuo samaan aikaan, ei vain kestetä olla riidoissa ja sovitaan aina heti, mutta iltaisin en enää jaksa vääntää ja joskus on hyvä nukkua asian yli. Aamulla näyttääkin jo ihan toiselta.

      Ihanaa viikonloppua Tuula ja kiitos kovasti <3

  • Hahhaa…tuttua, niin tuttua!
    Minulla on mökötyksen ohella tapana laulella suomeksi (ärtyneellä äänenpainolla ja mielellään tangoja). Mies ei raukka ymmärrä sanoja, joten saa vain arvailla viestin sanomaa 😉

    Voi mies-poloiset 😀

    • Eikä tää oli ihan paras, kiitos sinä ihana salakielinen laulaa pulputtaja. <3

      Ihanaa viikkistä ja voi mies poloiset totta tosiaan, mutta on heilläkin omat kujeensa. 😉

  • Ainahan sitä on välillä pientä erimielisyyttä kahden ihmisen välillä. Varsinkin sen ymmärtää, kun ajattelee kuinka pitkään on elänyt ennen tapaamista ja yhteiseloa ilman tämän riitakumppanin seuraa. Riidat puhdistavat ilmaa ja aukaisevat uusia ulottuvuuksia. Ja sopiminen on maailman ihaninta yhteistä sopua!

    • Olen niin samaa mieltä, että riidat avaavat uusia ulottuvuuksia ja syventävät parisuhdetta ja myös on tärkeää voida tuntea, että joskus voin olla pahin minäni ja toinen silti hyväksyy ja rakastaa. <3 Sopiminen on parasta <3

      Ihanaa viikkistä sinulle <3

  • Vitsi mä repeilin täällä tätä lukiessani. Osaan niin kuvitella, kun leikit nukkuvaa ja viestittelet samalla Jonnan kanssa 😀

    Meillä kun riidellään, ni minä pidän mykkäkoulua ja mies lentää sohvalle nukkumaan-viikoksi 😀

  • Joskus käy miehiä vallan sääliksi. Esittivät asiat miten tahansa, joko aika on väärä, äänenpaino epämääräinen tai sitten sisältö ei vaan miellytä 🤣

    Omalleni juuri eilen tokaisin, että ei teillä kyllä helppoa ole. Raukka vastasi johonkin ennytmuistaenää -kysymykseeni väärin. Ja jos olis vastannut toisin, sekin olis ollut väärin.

    Mutta joo. Mökötystä täälläkin nyt vähän ilmassa, vaikka toinen osapuoli ei sitä vielä tiedä… 😁

    Mukavaa viikonloppua Tiia ❤

    • Joskus kyllä, mutta meille oma mies ei jää yhtään häviölle, eli ei ns. koskaan alistu naisellisille kotkotuksille, sieltä jyrähtää kyllä sitten, jos liikaa kenkkuilen.

      Juu meillä on jo molemmin puolista, minusta on meinaan hiljakseen tai aivoiltani tullut mies, että olemme molemmat yhtä pihalla toistemme sanomisista. 🙂

      Eikö tiedä vielä, no kohta varmasti saa tuntea ilmoilla äänettömyyden painavuuden.

      Ihanaa viikonloppua Nelina <3

  • Voi en voinut olla nauramatta postausta lukiessani 🙂 Tuttua juttua nämä miehet/naiset-kommunikaatioristiriidat ja kun siihen sitten vielä yhdistetään Etelä-Afrikka/Suomi-taustat ja englanti/suomi-kieli, niin kyllä joskus on melkoinen soppa valmis. Vältän kyllä torailua viimeiseen asti, sillä itselle vieraalla kielellä riitelyssä ei vaan voi voittaa – jos nyt riidoissa yleensäkään on voittajia… Hyvää viikonlippua teille!

    • Näin se on, avioliitossa ei ole voittajia tai saa olla ylpeyttä. Riitely ei omalla äidinkielellä on taatusti haastavaa ja voin kuvitella, että omalla äidinkielellä ne kaikkein syvimmät tunteet on helpointa ilmaista eli siinä mielessä mainiota, että kumpikin puhuu ei äidienkieltään ja jos se näin toimii riidan välttäjänä. 🙂

      Ihanaa viikonloppua Susanna <3

Vastaa käyttäjälle souliina Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Protected with IP Blacklist CloudIP Blacklist Cloud