Oskulla on dementia

Oskulla on dementia

Voi meidän Osku-papparaista, joka ei ole Onnin menehtymisen jälkeen vuosi sitten, ollut enää entisensä.  Onnin menehtymisestä on nyt vähän yli vuosi ja en ikinä unohda Oskun mouruntaa, kun etsi Onnia kotoa, eikä Onnia enää löytynyt. Onnin poismenon jälkeen Osku on ollut jollain tasolla, kuin varjo entisestään. Tuntuu, että Osku vanheni hetkessä monta vuotta, Osku ehkä dementoitui.

Osku ensin laihtui jonkin verran, meni päämäärättömästi sisään ja ulos ja tauotta. Ruokahimo yltyi ja tuntuu, ettei Osku enää muista onko syönyt vai ei. Joskus Osku kerjää niin vaativasti ja perheenjäseniä, kun on monta, niin saattaa moni vastata Oskun peräänantamattomaan maukumiseen, antamalla Oskulle ruokaa. Liika on liikaa ja silloinhan kisuilla tulee oksennus, joten Oskulla on nyt todella vankat ruoka-ajat. Se ei estä Oskua vaatimasta ruokaa tai joskus nukahtamasta ruokakippojen viereen odottamaan palvelua. 

Mickey-kissasta Osku on saanut jonkun verran iloa ja päivittäin Osku ja Mickey kirmaavat ympäri asuntoa n. 5-10-minuuttia, mutta siinä ne leikit on. Monesti leikin aloittaja on Osku, mikä on mahtava asia, että papasta riittää vielä virtaa. Osku on saattanut joskus lipaista Mikiä vähän otsasta ja nuuhkivat toisiaan, mutta siinä se. Osku ei halua nukkua Mickeyn kanssa vierekkäin, kuten Onnin kanssa aina teki. Osku ei myöskään pese Mikiä, eikä peitä Mikin jätöksiä, kuten teki Onnille. 

Osku ja Miki ovat monessa samanlaisia, äärimmäisen kilttejä ja rauhallisia ja nuolevat ruoasta aina kastikkeen ensin. Kaikki on tavallaan saumatonta, mutta silti sielujen kohtaamista ei ole syntynyt. Osku myös saattaa näyttää Mikille huitomalla tassua, että äläpäs tule iholle, etenkin silloin, jos emäntä tai isäntä rapsuttelee Oskua. 

Yksi hämmentävä hetki kuitenkin oli, kun olin Noro-viruksessa, tällöin molemmat kissat tulivat sänkyyn viereeni, eivät kiinni toisissaan, mutta ihan kuin lohduttaakseen minua. Kissat ihan varmasti vaistoavat, kun joku on kipeänä, sillä juuri silloin heiltä saa erityisen paljon vierihoitoa. Tai ehkä se on vaan se kuume, mikä kekäleenä houkuttelee kissat kylkeen.

Viime viikkoina olemme aika usein astuneet kikkareen päälle ja kikkare sattumia on alkanut olemaan ympäri huushollia, selvä yksi dementoitumisen merkki. Luinkin, että 50% 15-vuotiasta kissoista kärsii dementiasta. Osku ei kuitenkaan vaikuta kärsivältä, vaan kaiken puolin tyytyväiseltä. Jos toinen nyt ei ihan muista milloin on syönyt, tai onko ulkona kevät vai talvi, 5-minuutin välein tarkastamalla ja vaatimalla ulos ja sisään tai missä on vessa, niin näiden oireiden kanssa vielä pärjätään. 

Osku pitää erinomaisen hyvää huolta turkistaan, on puhdas ja hyvinvoiva eli kyllä Osku voi hyvin, vaikka päässä hieman viiraa, ihan kuten ihmisilläkin, kun saavuttavat näin arvokkaan iän. Ihmisen iässä Osku on jo 72-vuotta ja täyttää pian kesäkuussa 76-vuotta. On siinä jo ihan kunniotettava ikä, mutta toivon, että Osku jaksaa kaikkine kikkareineen ja ruokahimoineenkin vielä porskuttaa meidän perheessä vuosia. Ehkä silloin Mickeystä ja Oskustakin tulee vielä kainalokaverit. 
Osku vaan on ihan paras kissa, on aina hyväksynyt heti kaikki uudet perheenjäsenet, on kiltti kuin mikä, mutta osaa silti pitää puolensa. Naapurin Vaska-kissakin yrittää aina tulla Oskun petipaikalle terassilla meidän ikkunan alle nukkumaan, mutta kun on Oskun omat tyynyt, niin ei petipaikalle ole saanut tulla, kuin vain Onni-kissa aikoinaan Oskun kylkeen. Naapurin Vaska saa kyllä muuten meidän pihalla hillua, mutta petipaikalle ei ole  niin  mitään asiaa ja jos Osku on onnistunut näkemään sisällä  ollessaan, että Vaska köllöttelee Oskun tyynyillä, se on ulos heti ja häätö ja jättimäinen Vaskahan kanssa lähtee ja livakkaan. 

Arvokkuus tulee vuosista, auktoriteetti on Oskulla, kuin sädekehä. Oskusta voisi moni ihminenkin ottaa mallia, ei tarvitse olla äreä, vaan voi olla pehmeä ja siltikin niin cool. Meidän ihana Osku-papparainen. <3

Miten siellä eläinrakkaiden kanssa menee tai onko muistoja lapsuudesta tai jostain ystävän eläimestä tai vaikka etelän lomalla rakastunut johonkin kulkukissaan? Onko joku erityinen eläin,  joka on jäänyt erityisesti sydämeen. <3 

Aurinkoa keskiviikolle toivottaa koko meidän karvajengi. 


51 thoughts on “Oskulla on dementia”

  • Voi Oskua <3. Tuli ihan mieleen vanhat pariskunnat, joissa jäljellejääneestä osapuolesta tulee usein kuin surumielinen varjo entisestään, kun toisesta aika jättää <3

  • Voi pikku, ihana Osku :(. Tuli oikein surku, kun Osku on menettänyt sydänystävänsä- ei usein ihmisetkään löydä elämänsä aikana ystävää, joka on ''samalla aallon pituudella''. Onneksi Osku kuitenkin porskuttaa pirteänä eteenpäin :). Rapsutuksia hänelle.

    • No niinpä ja Osku ja Onni olivat erottomattomat ja Osku piti Onnista aina niin kovin huolta, kun Onni oli vähän sellainen raparipa. 😉

      Kiitos kovasti Elmeri <3

  • Voi surku kun toinen ikävöi:(❤ Osku on kyllä suloinen kisu..onneksi se saa paljon rakkautta ja rapsutuksia niin nekin helpottaa ikävään❤ Meillä on jo murmelipoppoota alettu valmistelemaan siihen että herra karvamato alkaa olla jo vanha..täyttää 13v syksyllä! Leppoisaa viikkoa sinne teille ja halirapsutuksia karvaisille kavereille❤

    • Juu ja käy paljon kainalossa vierihoidossa <3 Osku on niin rakas ja huomaan, että miehen kanssa tarkkaillaan, onko Oskulla jotain aina vialla, pelko on, että Oskukin jättää meidät.

      Herra Karvamadolla on kyllä kunnioitettava ikä. <3

      Ihanaa viikon jatkoa teille <3

  • Totta muuten tuo että kissalla on parantava vaikutus,meidän perheessä on ollut parantajakissa,muuten ei tykännyt olla sylissä mutta kun joku perheenjäsenistä oli kipeänä niin tämä kisu makasi vierellä ja luovutti parantavaa energiaa 🙂

    • Eikö olekin jännä juttu ja taas todistettu ja eilen iski täällä kunnon flunssa, niin kas tänä aamuna Mickey tuli taas massun päälle makaamaan ja viimeksi tuli silloin kylkeen, kun oli se Noro. Kyllä kissat tietää. <3 Kissat kyllä antaa parantavaa energiaa ja kissan kehräys on maailman rauhoittavin ääni.

      Ihanaa viikon jatkoa <3

  • No höh, tylsää tuollainen unohtelu, mutta minkäs sille voi jos ei jaksa kaikkea muistaa. Tärkeintä on että muistat kuitenkin syödä ja nukkua 😀 Ja missä on parhaat hengailupaikat! Niin kauan kun jaksat pitää turkin siistinä, ei mitiä hätiä – tuumaa Pepsi lähes 10v

    • No nimenomaan ja muistan hyvin syödä, nukkua, kehrätä ja olla emännän ja kaikkien perheenjäsenten rapsutettavana ja muistan antaa naapurin Vaskalle myös kyytiä, eilen vähän lätkin Vastaa, kun yritti tulla tyynyille.

      Niin totta ja turkki se vaan sen kun kiiltää.

      Ihanaa päivää teille kaikille <3

  • Samoja oireita meidän kissaneidillä joka oli 1v kun koirulimme jouduttiin lopettamaan, meni kissalla pitkä aika kun lopetti hakemasta ja itkemästä. No nyt on uusi koiruli talossa ja selkeästi pirteämpi. Meidän leikattu kissaneiti mouruaa, maukuu tosi paljon näin keväällä, ja talvella syö itsensä kipeeksija oksentaa ellei kontrolloi, se on sitä normaalia luonnonmukaista varastoon syöntiä, pakkasten varalle, rasvakerroksen kasvatusta 🙂 meidän kissa oli ihan hirvee noiden asioiden kanssa, meinasi jo hermot mennä mut nyt parempi, no meillä täällä 20 astetta ja kevät etenee vauhdilla. Kyllä ne tietää ja hoitaa kun meillä itsellämme jotain on ja ikävöivät myös menetettyjä kavereitaan. Aikaisempi kissaneiti oli 23v kun jouduttiin lopettamaan, ja samallalailla teki talvet ja keväät:)
    Rapsutuksia Oskulle!

    • Huh helpotti, nyt ymmärrän paremmin, miksi Osku on talvella himoinnut ruokaa niin kovin ja niinhän itsekin aina talvisin teen, hiilarit maistuu. 🙂 Tämä niin helpotti ja kun Osku on niin hyvinvoiva noin muuten, niin ehkäpä Oskulla on vielä monta hyvää vuotta jäljellä.

      Eilen oli taas antanut naapurin Vaskalle kyytiä, kun tuli toisen tyynykasalle ja illalla 23 aikaan Osku ja Mickey juoksivat ympäri kämppää, hih. Kai sitä vaan tarkkailee liikaa, kun Onniakin piti sokeritaudin vuoksi koko ajan tarkkailla ja lopultahan se kunto sitten romahti ja Onnin oli aika matkata laveammille metsästysmaille.

      kiitos tästä niin paljon Esther ja ihanaa kevään jatkoa <3

  • Meidän Tyyne-kisu 6 vee ei myöskään aina muista käyneensä juuri ulkona 🙂 Etenkin näin keväällä ovea saa olla aukomassa tämän tästä, kun pitää käydä tarkastamassa tilukset. Ja ruuan osaa myös pyytää, jos ei ole tarjolla riittävästi oikeanlaista sapuskaa. Ja jos kukaan ei ota pyyntöjä kuuleviin korviinsa, osaa Tyyne mennä Velmu-koiran ruokaämpärille ja kaivaa sieltä itselleen syötävää. Velmu itse ei sitä uskalla tehdä 😀

    Ei mikään ihme, jos Osku kaipailee Onnia. Meilläkin huomaa toisen kaipauksen, jos toinen eläin on pitempään poissa jostain syystä. Samoin kun Velmu toipui leikkauksesta, Tyyne oli ihan selvästi huolissaan koirakamusta.

    Toivotan täältä kera Tyynen ja Velmun Oskulle mukavia ja pitkiä eläkepäiviä. (Onneksi kissan kikkareet on kovia ja helposti siivottavia, kunhan ei vain astu ensin päälle :D)

    • Hih juu ulos ja sisään, ulos ja sisään ja ehkeivät ymmärrä, että milloin se kevät suvaitsee tulla ja sitä pitää sitte käydä koko ajan kurkkimassa, että onko se nyt saapunut.

      Hih juu sama, Samu vaan katsoo, että ohhoh kissat käy hänenkin kupilla, Koirat. 😉

      Olet niin oikeassa, kissan kikkareet on onneksi sellaisia outoja ja kovia. Hih.

      Ihanaa viikon jatkoa ja terkkuja Tyynelle ja Velmulle <3

  • Jokainen elämäni koira ja hevonen on lähtiessään jättänyt lopulta niin isoksi kasvaneen reiän sydämeen, ettei se enää ole mennyt umpeen. On tullut se piste elämässä, kun ei halua enää uusia eläimiä. Tuli tämäkin nähtyä. Ja toisaalta, tämähän voi vielä muuttua. Ehkä hankin jonkun minikoiran tekemään kanssani sudokuja, kun olen eläkkeellä 🙂

    • Tämä on juuri näin, eikä se reikä sydämessä ikinä täyty, toinen ei voi korvata toista. <3 Ehkäpä ja kyllä minulla on sellainen, että jotenkin en voi hengittää ilman kissoja.

      Ihanaa päivää teille <3

  • Oskulle temppiä. Meidään kissoista Serefina on jo hyvin vanha ja ehkä myöskin dementoitunut. Mutta ruoka maistuu, ääni on koventunut iän myötä ja hän moikkaa aina ja selittelee kovasti omiaan. Meiltäkin löytyy silloin tällöin kikkaroita. Meillä oli kolme vuotta sitten ihana, rakas koira, joka kuoli vain kolmivuotiaana. En ole pystynyt hankkimaan uutta koiraa. Koska suru on edelleenkin kova.

    • Hih teidän Serefina kuulostaa ihan Oskulta ja Serefina on muuten aivan ihana nimi <3

      Voi eih ihan kauhea kohtalo teillä, toinen lähti niin nuorena. Ymmärrän hyvin, näistä jäi ikuisesti aukko sydämeen.

      <3

  • Ihana kirjoitus! Aivan tuli meidän edesmennyt Viivi mieleen… Toivon teille vielä paljon mukavia hetkiä kissojen (ja koiran) kanssa.
    T. Tuula

  • Voi Oskua! Näin se vain menee, että lemmikit ikääntyvät siinä missä me ihmisetkin. Mutta onneksi Osku voi muuten hyvin.
    Meidän Manni on sillä tavoin ikääntynyt, että tänä talvena oli ensimmäinen kerta, ettei joka päivä tarvinnut lähteä edes ulkoilemaan. Normaalisti ulkoiluja on kolme kertaa päivässä. Herra hyväksyi hiekkalaatikkonsa, vaikka aikaisemmin hiekkalaatikko ei ole kissalle kelvannut kuin aivan äärimmäisessä hädässä.
    Kivaa keskiviikkoiltaa <3

    • Voi eih selvä merkki tuokin ja hei ehkä tullut mukavuudenhaluiseksi ja kun kylmäkin on ollut. <3

      Ihanaa viikon jatkoa teille <3

  • onneksi osku voi hyvin,ei kai se haittaa jos vähän viiraa.kummitytönkissa eli yli 20 v kerrostalossa mutta kun dementoitui rupesi mouruamaan.naapurit valitti ja se oli sitten piikkii pyllyyn ja hyvästi. meidän klopista on tullut hellyyden kipeä kun täytti 10,vanhuus kai.koira aikoinaan ei muistanut oliko käynyt pissillä vai ei kun oli kulunut 5 min.koskahan ne tarjoo meille poistumispiikkiä.

    • Voi ei toista ja olisikohan hän jaksanut vielä muutaman vuoden lisää, mutta minkä steet. <3 Koirat ja kissat, ihan parhaita, kaikkine omituisuuksineen. <3

  • Ihana Osku papparainen. Kuulostaa kyllä dementialta, nuo samat jutut kun unohtuu ihmiseltäkin ja kakittua tulee milloin minnekin.
    Meidän ehdoton ykköseläin on ollut Prinsessa Krimou, maailman kaunein kääpiökani. Hän oli hieno neiti ja kävi pissilläkin lattiakaivon päällä <3
    Eläimet on ihania ja kyllä vaan harmittaa tämä mun allergia, koska muuten meillä olisi kisu tai koiruli!

    • Hih juurikin näin. <3

      Ohhoh Prinsessa Krimou on ollut todella hieno neiti ja fiksu. <3

      Kurjuus allergiaa, mutta paijaat sitten miestäsi senkin edestä.

      <3

  • Osku on niin ihana <3 Ja täällä vierähti pari kyyneltä postaustasi luettaessa, nyt vielä tuoreessa muistissa oman kissan poismeno. Meillä jäljelle jääneet tytöt ovat aika ok suhtautuneet kun kolmatta ei enää ole, sillä kaikki kolme olivat aika itsenäisiä ja jokaisella oma nukkumapaikkansakin. Leppoisan huolettomia eläkepäiviä Oskulle!

    • Voih teillä ollut niin suuri suru ja sekin on ollut täällä kovin mielessä. Miten iso aukko jää, kun yksi poistuu perheenjäsenistä.

      Kiitos ihana Heli <3

  • Voi Oskua ja kikkaroita. Osku vaikuttaa viisaalta vanhalta herralta. Tuota oli liikuttavaa lukea, miten kissat "hoitivat" sinua, kun olit sairaana. En tiennyt, että kissallakin voi olla dementia.
    Hölmöhän minä olen, sillä meidän 17-vuotiaana omasta pihasta kirjaimellisesti jälkiä jättämättä kadonneella koiravanhuksella oli muistissa sanomista. Sanoin jälkiä jättämättä, koska Vili katosi illalla lumisateella, joten jäljet saattoivat peittyä. Etsijäkoirakaan ei löytänyt Viliä ei elävänä – eikä kuolleena.
    Kaikkea kivaa loppu viikkoon!

  • Voi Oskua…

    Anoppilan 15-vuotias Lemmen selvästi dementoitui kun hänen ikätoverinsa Onni ja Rauha olivat pois. Lemmen ei enää oikein kuullut hyvin ja se saattoi harhailla pihalla eksyneen näköisenä. Aiemmin sen meno oli ollut hyvin määrätietoista.

  • Voi Oskua, näin se ikä vie meitä kaikkia! Mutta kun on parasta seuraa ja hoitoa, niin Oskulla on mahtavat olot! Itse ajattelen sen niin, että vähän sama lähestymistapa kuin dementoituneen ihmisen kanssa toimii myös eläimillä 🙂 Ok, höslään ehkä meitin seniorin-koiruuden kanssa mutta silmät ovat kirkkaat ja vahtihaukku pelaa, eli elämänhalu on vielä kova. Täällä eläintarhassa on niin mieletön sekalainen seurakunta, on kissaa eri ikäistä, samoin noita koiruuksia. Itselläni on ensimmäinen kokemus ja läheisyys meidän Juuso- koirasta, jonka toin kertakaikkiaan kotiin noin vaan, kun olin 6v. Muutoin olisi tämä samojedin ja pystykorvan sekoitus lopetettu. Ilmoitin ovella, että äiti ja isä, meillä on koira! Täh? Mutta eivät voineet vastustaa valkoista karvakasaa nappisilmillä 😀 Juuso oli 19v meidän kanssa ja nukkui käsivarsilleni, en unohda tuota ikinä. Mutta lohtuna, olin loppuun asti mukana…on nämä meitin ötökät vaan kaikki niin ihania ja omia persoonoitaan! Rapsutukset Oskulle täältä! <3 Ja halaukset myös 🙂 <3

    • Ihan juuri näin ja hellyys ja kosketus rauhoittaa niin muistisairasta ihmistä, kuin eläintä. <3 Oliko Juuso jopa 19v, voi että miten onnellisen elämän eli. <3 Mitä elämä olisikaan ilman näitä meidän karvatteja. <3

      Ihanaa päivää Maarit <3

  • Voi Oskua! <3 Mutta, on tuo varmasti suuri muutos eläimellekin, kun hyvä ystävä lähtee pois!

    • Nyt tulen kurkkimaan vielä läppärillä sitä kampauspostausta, jossa Samiira on. <3 Olen katsonut sen pariin kertaan mobiililla. 🙂 Ihanaa viikkistä M <3

  • Voi Osku!

    Sellainen kuumeessa lohduttava sylikisuli tulisi kyllä tarpeeseen. Lemmikkiä on ylipäätään ihana silittää ja sylitellä, tutkitusti laskee verenpainettakin. Tiedä sitten kummalla enemmän. 😀

    Kissaa ei ole, eikä tule, johtuen siitä, että saisin takuulla sellaisen Cat From Hell -tyyppisen räyhähengen, joka riipii verhot alas ja kakkii sänkyni sillä välin, kun palveluskunta ei ole paikalla. Niin ja mouruaa yöt.

    Kolme gerbiiliä oli, itkin varmaan enemmän kuin lapset, kun vanhuuteen kuolivat yksi kerrallaan. Koiruli meillä on edelleen. Todellinen persoona. 😀 Täyttää 6v (isovillat elää yleensä aika pitkään, että sikäli ei ole vielä vanha), mutta nyt jo hiipii toisiaan kamala ajatus, mitä sitten kun…

    Täytyypä lähteä lenkittään tuota otusta. Tässä kohtaa aurinkoista päivää se ei kyllä ole yhtään "täytymistä". 🙂

    Ihanaa viikonloppua! ♥

    • Hihi on se mahdollista, mutta omat kaikki kisuni ovat olleet ihania ja lempeitä ja on jo ollut kaksi kertaa kolmen sarja kisuja. <3

      Kyllä se on niin, että pienen hamtaronkin kuolema surettaa, tulee lemmikeistä niin rakkaita.

      Hih no joo ihanaa, että paistaa aurinko, toki välillä se lähteminen on rankkaa, mutta itse lenkki ei sitten rankkaa ollenkaan.

      Ihanaa viikonloppua Nelina <3

  • Osku ❤. Niinhän se on, että eläimet tuntevat, ovat empaattisia (ja sympaattisia 🙂 )ja kaipaavat ihan kuin ihmiset. Ehkä enemmänkin. Paljon rakkautta teidän Oskulle myös täältä ❤!

Vastaa käyttäjälle Tuuli x Lumo Lifestyle Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Protected with IP Blacklist CloudIP Blacklist Cloud