Kauneus on ihana asia, mutta epätäydellisyys on mielenkiintoisempaa

Selasin eilen Insta feediä toisella silmällä, katsoessa samalla Hbo:n sarjaa.  Huomasin koko ajan alitajuisesti pysähtyväni persoonallisiin kasvoihin ja perinteiseen kodikkaaseen tavallisuuteen ja huomasin kiireellä skippaavani kaiken täydellisen. Yhtäkkiä suljin Hbo:n ja oli pakko illalla oikein puntaroida tätä asiaa, että miksi itse asiassa kaikki maanläheisempi, kuin kaikki kaunis ja kiiltävä on mielenkiintoisempaa katseltavaa ja miten joskus täydellisen kaunis ei ole edes mielenkiintoista, jos roso ja sielukkuus uupuu.

Täällä maalla kuljen aina kumppareilla tai Crocseissa, sillä ne pukiessa säästää ihan hitsikseen aikaa, eikä tarvitse solmia kengännauhoja.

Harmittaa jollain tasolla tämä aika, vaikka pitkälle on tultu jo siitä, että kaikkia mainoksia koristi vain langanlaihat teinivartalot. Harmittaa se, että nyt monesti mainoksissa käytetään yhtä kiintiövanhusta tai kiintiöylipainoisempaa ja muut ovat mainoksissa hoikkia ja kauniita. Miksi ei käytetä erilaisia persoonia, vartaloita, kasvoja ja kerrota mielenkiintoisia tarinoita näiden kautta, sillä jokainen ihminen on mielenkiintoinen, jos vain oikein kuuntelee. 


Vaikka olen esim. hammasneurootikko ja ihastelen täydellisen kauniita hammasrivejä, niin enemmän silti silmää viehättää persoonalliset hampaat, joissa jokin hammas on vaikka vino, kuin jenkkihymyn porsliinikuoret. Sama pätee ihan kaikkeen, jos koti on hyvin kliininen, niin ettei uskalla nuppineulaakaan pudottaa lattialle tai jos ihminen on täydellisen kaunis ja pitää etäisyyttä, eikä anna mitään sielustaan, menetän helpommin mielenkiinnon, sellainen on tylsää.

Tällä viikolla sattui pieni kömmähdys. Mies ei juo kahvia, eikä varmasti ikinä ole arkiaamuna keittänyt minulle valmiiksi kahvia. Niin kuitenkin tapahtui perjantai-aamuna ja miten saattoi ollakaan, että maito oli loppunut. Odotin 30-minuuttia, että lähikauppa aukeaa, mies ihmetteli, miksi en aja huoltoasemalta hakemaan, vastasin etten halua näyttäytyä liian julkisella paikalla ennen ensimmäistä siemausta aamukahvia, että lähikaupassa on mitä luultavimmin vähemmän yleisöä. Tultuani lähikaupasta ja kyllä se yöpuku oli päällä käydessäni, huomasin, että yöpaita oli vielä väärinpäin. Hetken se sisäinen nolostuminen puski päälle ja sitten käskin oikein itseäni ruotuun, että ihan se ja sama, siinähän sitten kauppias pohtii, että kahvimaitoa hakeva muori oli hieman sekaisin. Sepä se, mitä väliä mitä muut ajattelee?

Instan eilinen selailu kertoi paljon siitä, miten minusta on kaikkein mukavinta uteliaana suorastaan pilkistellä tavallisten ihmisten elämää, saada heiltä vaikka vinkkejä uudesta suklaamausta, kodin löydöstä tai mitä heidän kotieläimensä on viime aikoina hassutellut. Tavallisuus on todella mielenkiintoista, kuten persoonallisuuskin ja koskaan ei pidä vähätellä tavallisuutta, ettei sieltä löytyisi persoonallisuutta. 


En tiedä onko tämä jokin ikähommeli, vai vastaisku vuosikymmenien täydellisyydelle, laihuudelle, siloitetulle elämälle mediassa. Hauskempaa on jopa vertaistuellisesti kuunnella, mitä jokin ihminen on vaikka mokannut huumorilla tietty, kuin miten hänen täydellinen elämänsä soljuu täydellisyydessään.

Kaipaan aivan hirmuisen paljon mainosmaailmaan erilaisia persoonia, ihmisiä, eri ikäisiä, eri sukupolvia, tarinoita ihmisten takaa, kerroksellisuutta ja kerrontaa. Kaikki superkaunis ja täydellinen on jo niin nähty. Mutta voi blaah miten kauan kestää, ettei muotishow:ssa ole  kuin se yksi kiintiövanhus tai yksi malli, joka on enemmän, kuin kokoa 32, miten nopeaan voi maailma muuttua, en jaksaisi odottaa.


Siksi olen valtavan kiitollinen kaikille niille, jotka ovat ottaneet huomioon minutkin, tavallisen ihmisen, jolla on jo hieman ikää ja myös kiloja mittarissa eli ihminen on otettu ihmisenä vastaan. Kunpa tätä murrettaisiin lisää ja yritykset enemmän rohkenisivat käyttää erilaisia ihmisiä mainoskampanjoissa, erilaisia koteja sisustuslehdissä, koska miksi en enää osta edes sisustuslehtiä, no koska kaikki ne samanlaiset kodit on nähty tuhanteen kertaan. Eikä minua kyllä kiinnosta pätkääkään, jos 15-vuotias ja kokoa 32 mainostaa minulle kukkamekkoa. 

Siksi esim. Instagram on todella kiva, siellä minulla on mahdollisuus seurata eri ikäisten ja erilaisten ihmisten elämää ja arkea ja jos he laittavat vaikka kuvan Fazerin uusista kekseistä tai jostain kahvimerkistä, johon on tullut uusi maku, niin kyllä minä ostaisin, sillä voin samaistua heihin ja loppupeleissä, kun me kaikki olemme tavallisia, nekin jotka näyttävät vain kaiken kauniin ja kiiltävän osan elämästään. Taas totean, älkää ymmärtkö väärin, kaikkea kaunistakin tarvitaan ja varmasti nuorena sainkin tälläisestä enemmän inspiraatiota ja tavoitteita omaan sisustukseen ja pukeutumiseen ym. Mutta kun ikää tulee, sitä vaan kaipaa samaistusmispintaa, ei aliarvioimista, ei sitä, että minulle teini markkinoi tuotetta.


Minusta on mieletöntä, että Oi mutsi mutsi on ottanut itsestään upeita ja kauniita kuvia Changen alusvaatteissa ja sanoin juuri tällä viikolla nähdessäni Elsan, että ”ai hitsi, mutta milloin me aikuiset” ja samalla suljin suuni ja totesin, niin miksi en minä itse, turha odottaa muiden muuttavan maailmaa,  jos en minä itsekään uskalla tehdä sitä.

No ette tule vieläkään näkemään minua alusvaatteissa tai uimapuvussa blogissani, koska siinä menee oman yksityisyyden raja ja tiedän myös tasan tarkkaan, että omat lapset eivät asiasta pitäisi ja toisaalta en ole niin sinut röllöjeni kanssa, että minussa olisi rohkeutta laittaa itseäni alttiiksi arvosteluille. Joten nostan niin paljon hattua kaikille heille, jotka ajavat tavallisen naisen asiaa ja toivon, että jollain tasolla pystyn ajamaan asiaa itsekin, vaikkakin enemmän vaatteet päällä.


Toivottavasti maailma muuttuu aidompaan suuntaan, sillä sitä ainakin itse kaipaan enemmän, elämyksellisyyttä, samaistusmispintaa, sielujen aitoa kohtaamista, värikkyyttä, erilaisia persoonia ja eri ikäisiä ihmisiä, me todellakin kaikki olemme yhtä arvokkaita ja  mielenkiintoisia. 

Mitä sinä haluat ja kaipaat somessa ja mainosmaailmassa, haetko arjessa helpotusta kauniista asioista tai ideoita ja inspiraatiota, vai samaistumispintaa tavallisuudesta vai molempia, täällä haetaan molempia, kaikkea kaunista on kivaa katsella, mutta tavallisissa jutuissa piilee helpommin hahmotettava kodikkuus ja ihmisen sydän, tavallisuus puhuttelee.


Kun Pinkit korkokengät Maiju tänään mietti menestymisen saloja, niin kenties menestyneimmät ihmiset ovat aitoja ja sydämellisiä, mutta uskaltavat olla myös aivan tavallisia, sillä mitä on menestys, jos sen kanssa asuu yksin lasitornissa. 

Miksi taas näistä asioista jauhan, no toki ajan omaa etua, olen tavallinen keski-ikäinen nainen ja en todella ole ollut naismuistiin kokoa 32, ehkä 14-vuotiaana? Toinen on se, että haluaisin nähdä maailman muuttuvan, niin kauan, kuin tässä elän. Miten hienoja tarinoita olen esim. nähnyt elokuvissa tai lukenut kirjoista, jotka ovat kertoneet tavallisen ihmisen elämästä, mutta kenen elämä on edes tavallista, jokaisen elämään mahtuu valtavia kriisejä, onnenhetkiä ja mielenkiintoisia käänteitä.


Toivottavasti myös mainosmaailma alkaa kertoa näitä tarinoita aidoilla ihmisillä. Sillä täydellisyydestä tulee jopa ajoittain huono olo, sillä liika täydellisyys vain muistuttaa, miten epätäydellinen sitä itse onkaan. 


Ystäväni vuosia sitten sanoi, ”sängyn petaaminenhan on maailman turhinta hommaa”, alan vihdoin ymmärtämään tuon viisauden noissa sanoissa, sillä ”petaanko” sänkyni itseäni vai muita varten, noin kuvainnoillisesti. 

Tälläistä mietteitä tänään, oikein sydämellistä, kaunista, tavallista ja rosoisen epätäydellistä viikonloppua kaikille. <3



43 thoughts on “Kauneus on ihana asia, mutta epätäydellisyys on mielenkiintoisempaa”

  • Itse olen samaa mieltä ettei sellaisia mainosmaisen kliinisiä kuvia jaksa niin tuijotella vaan oman mielenkiintoni saa ne hieman "rosoisemmat" kuvat, jotka näyttävät aidoilta, juuri siinä hetkessä otetuilta – tästä syystä olen myös halunnut pitäytyä blogissani noissa kotikutoisissa kuvissa, jotka ovat kaikkea muuta kuin täydellisiä ja Instagramhan omalta osaltani vielä blogiakin enemmän pursuaa noita kotikutoisia nopeita räpsäisyjä 😀

    • Juu samaa mieltä, tosin tykkään todella kauniitakin kuvia katsella, mutta jotenkin haluan siltä henkilöltä, joka laittaa niitä kauniita, että hänenkin elämässä näen välillä jotain rosoa tai tarinoita, jos on vain kauniita kuvia aina vaan, ei mitään syvempää, niin väsyn.

      Ihanaa sunnuntaita Mira <3

  • Niin oikeilla jäljillä olet! Mietin just yksi päivä itse, kun katselin henkkamaukan kokoa 32 olevien mallien päällä olevia kesähepeneitä että kuinka vääristynyt kuva siitä oikeasti syntyy. Suurunosa käyttäjäkunnasta kun on kokoa 36-42 (villiveikkaus) ja koko porukkaan mahtuu aina 32- jonnekin 48….persoonallisuutta peliin ja kaikenkokosia ja näköisiä malleja mukaan. Liian täydellinen on tylsää…..

    • Sepä se ja ei se houkuta ostamaan, niin en vaan ymmärrä logiikkaa. Se on vähän aliarviointia, että kuvitellaanko, että mme kuvitellaan, että ostaessa mekon, me näytetään yhtä hyviltä, kuin se malli. Tälläinen mainonta on vanhaa aikaa ja tylsää.

      Niin on, liian täydellinen on tylsää ja niin nähty.

      Ihanaa sunnuntaita Maiccu <3

  • Asiaa alusta loppuun 🙂 Meille se pieni epätäydellisyys ja roso on osa arkea ja tuotteita, ja itse "omassa elämässä" kaipaan muutakin kuin stailattua, kliinistä ja epätodellisen siistiä. Etenkin kun kotona on melkoisia villipetoja sotkemassa…. Aurinkoista viikonloppua!

  • Kun ikää tulee enemmän tai elämässä on ollut vaikeitakin jaksoja, jne ei pintakiilto enää kiinnosta, vaan juurikin se normaali,tavallisen mukava elämä ja kaikki sen mukana tulevat särmät, toki ei tuo ikäkään aina vaikuta vaan ne arvot jotka ovat itselle tärkeät, ne määrittelee mitä kaipaa ja mitä hakee tms. Toki tykkään katsella esim hienoja kukkakuvia, tai puutarhoja tai vinkkejä kesäkeittiöön instassa,tai matkakuvia mutta en katsele upeita vaatteita tai upeita koteja, ne ei vaan jaksa innostaa, eivät ole koskaan innostaneet. Haen kyllä inspistä omille taiteiluilleni ja sen voi saada vaikka ruosteisesta naulasta. Olen pitänyt oman yksityisyyteni poissa blogista ym,hyvä jos hiukan naamaa näkyy jossain,se riittää. Mukavaa viikonloppua 🙂

    • Ihan totta, arvot on todella tärkeät ja ne on sellainen parisuhteenkin selkäranka. Kyllä täällä upea kuva milloin mistäkin aiheesta voi kiehtoa, mutta esim. yleensä jos jään kuvissa tuijottamaan täydellisen kaunista ihmistä, on hänessäkin jotain rosoa.

      Oikein ihanaa sunnuntaita sinulle Esther ja jokainen saa vaalia omassa blogissaan yksityisyyttään juuri oman mukavuuden m ukaan. <3

  • Ihanasti kirjoitettu. Mä nään tässä teemassa aina sen merkillisyyden, että miksi kauniit, laihat ym. mainosten stereotypiat ja ne ns. "tavalliset" erotetaan toisistaan ja monesti vielä asetetaan vastakkain. Miten yksi niinkin kapea-alainen ilmiö maailmassa, kuin mainonta, on saanut niin valtaisan valtavan alan ja vallan, että se muokkaa maailmankuvaamme niin paljon. Tai kenellä muokkaa, mutta monella ainakin.
    Sinä päivänä kun meillä lakkaa olemasta sukupuolikiintiöitä, meillä ehkä lakkaa olemasta myös erittely kauniiden ja tavallisten välillä.
    Tavallinen on taivaallista, on ollut mottoni jo ennen meidän perheen katastrofia. Ja sitä se on edelleen <3

    Kaunista lauantaita ihanainen 🙂 <3

    • Kyllä ymmärrän, että kaikilla aikakausilla on tietynlaiset kauneusihanteet, mutta toisaalta en ymmärrä ollenkaan. Toisaalta luurangonlaihat, ovatko he esim. luonnossa sellasiai, että he laihuuden vuoksi herättävät ihailua, pikemminkin se persoona.

      Ihan juuri näin ja tämä kiintiö sitä ja kiintiö tätä vaivaa. Marimekon muotinäytös Espalla, oli kivan persoonallisia, eri näköisiä ja tyyppisiä ihmisiä, mutta ainakin kuvasta bongasin vain yhden harmaahapsen ja yhden, joka ei ole ihan normikokoa ja taas tuli olo, että kiintiö sitä kiintiö tätä ja tälläinen on minun mielestä vaivaannuttavaa.

      Sama juttu, tavallinen on taivaallista, sen todella huomaa, kun iskee suuri kriisi, miten tavallinen elämä esim. ennen tätä katastrofia olikin niin kaunista, ihanaa ja huoletonta. Kun turvallisuus järkkyy, niin mistään ei nauti niin kovin, kuin pienistä arvokkaista hetkistä perheen kanssa.

      Kaunista ja ihanaa sunnuntaita teidän perheelle <3

  • Kiitos Tiia tästä postauksesta. Kun on jo elämää nähnyt, arvot ovat jossain muussa kuin ulkoisessa. Pelkkä pintakoreus tekee ihmisestä tavoittamattoman.
    Silti nautin kauniiden kuvien katselusta, ei haittaa, vaikka niissä mainostettaisiin jotain sellaista tuotetta, jota en itse käytä.
    Mielelläni soisin, että ostamiani ja käyttämiäni tuotteita mainostaisivat erinäköiset ja kokoiset ihmiset.
    Olen samoilla linjoilla kanssasi siinä, että tavallisten ihmisten joukosta löytää kaikkein kiinnostavimmat tarinat. Jaksaisin katsella ja kuunnella eri ikäisiä ihmisiä loputtomiin.
    Hyvää illan jatkoa sinulle ja läheisillesi <3

    • Sama juttu minäkin nautin ja maailmaan mahtuu niin paljon. Onneks on otettu isoja harppauksia siihen suuntaan, että erilaisuus ja tavallisuus on kaunista ja uskon, että koko ajan vahvemmi ollaan menossa persoonalliseen suuntaan, eikä samaan klooni katselmukseen.

      Ihan sama juttu, kun istut alas ja alat kuuntelemaan vastapäätä olevan vieraankin ihmisen tarinoita, voi pojat mitä kertomuksia pinnan alta löytyykin.

      Aurinkoista sunnuntaita Kirsti Kaija <3

  • En olisi itse osannut laittaa sanoiksi näitä asioita niin kuin sinä. Olen kaikesta samaa mieltä. Esim. nuo sisustuslehdet, luen jos saan jostain, mutta omia rahoja en niihin tuhlaa. Kerran luin yhtä "hienoa" sisustuslehteä ja katselin kuvia ja ajattelin, että onpas tämä koti saanut paljon lehtitilaa, ennen kuin tajusin, että se olisikin kolmas koti jo jota katselen.
    Huomenna näkyy yksi ylipainoinen keski-ikäinen naisihminen omassa blogissaa mekko päällä, tervetuloa kurkkimaan 🙂
    Oot ihana, aito ja mun ystis pystis <3

    • Juuri tuo, kolmas koti jota katselet, kun ei niitä koteja edes erota toisistaan ja samoissa lehdissä pyörii samanlaiset kodit. Jos ostan sisustuslehtiä, ne on ulkomaalaisia ja esim. jo ruotsalaisten kodit ovat paljon persoonallisempia ja värikkäitä. Tulee fiilis, että täällä Suomessa ei ole uskallusta itse asiassa sisustaa ja sitten kaikki matkii toinen toisiaan ja menee vallitsevien trendien mukaan. Ei kait nyt kaikilla voi samanlainen maku olla ja missä on kodin kerrokset, perityt tavarat, ulkomailta tuodut, ne kirpparilöydöt.

      Näin tänään erään blogissa hyvin kauniin ja naisellisen naisen, se vaan on Outi niin, että sinä olet valloittava ja se kaikki on osa sinun kaunista persoonaa. <3

      Niin sinäkin olet ihana kaunis aito pakkaus jolla on maailman iloisin ja ihanin nauru <3

      Muiskuja ystis pystis sinnekin <3

  • Komppaan kyllä tuota, tykkään katsella epätäydellisyyttä ja rosoisuutta. Mutta vain tiettyyn rajaan asti esim Instassa kun kuitenkin vähän mieli etsii sisustusvinkkejä ja mitä laittaisi tälläinen XL-kokoinen päälleen tuonne työpaikalle niin saa olla semirosoista ja semiarkista ja pulskaa kuten itsekin olen. Enkä etsi täydellistä huusholliakaan vaan vinkkejä kotiin jossa viihtyy ja josta nauttii. Tuosta langanlaihoista malleista olen NIIN samaa mieltä, miksi ostaisin kun en yhtään tiedä miltä se vaate näyttää OIKEAN ihmisen päällä??? Muutamat nettikaupat ovat saaneet jäädä kun joka kuvassa on samanlainen laiha kuikelo jonka päällä se mekko retkottaa löysänä. Haluan nähdä saman vaatteen sellaisen päällä johon pystyn samaistumaan ja tiedän että miltä se suunnilleen näyttää tässä koossa ja näillä kiloilla… Ja btw kokoon 32 en ole ikinä mahtunut, en varmaan edes vauvana… Pienimmät farkut teiniaikana taisi olla 28 tuumaa ja siitä on ollut vakaa suunta ylös… Toi yläpuolinen motto nauratti eli siis "tavallinen on taivaallista" se on just näin. Viime aikoina on ollut vähän turhan "kaaosta" tuo tavallinen vaan eläinperheen osalta. Tavallinen ilman kaaosta kelpaisi nyt tänne helteeseen… Ja pieni lepo. Kivaa ja nautinnollista viikonloppua<3

    • Juu semirosoista, en sellaista inhorealismia halua kuitenkaan katsella, semirealistinen on oiva sana tähän.

      Juu ei minua ole koskaan sytyttänyt mitkään vaatteet lehdissä ja en ole, kuin kerran ostanut jotain lehden perusteella ja tässä tapauksessa kyseessä oli Gloria lehti ja Rilsin juhlamekko, joka osui ja upposi siinä kohden, koska mekosta tuli häämekkoni ja onneksi sitä ei silloin mainostanut luuviulu teini. .

      Juu joskus oli 28tuumaa täälläkin, mutta siitä on vuosia virrannut ja 32 koko, niin todella ei ainakaan enää 15veenä taisin olla 36 aika pitkään ja päälle 20veenä jo 38 kiitos mahani ja nykyäänhän tuo koko todellakin alkaa nelosella hih.

      Hih tavallinen ja kaaos, se on elämän suola.

      Ihanaa sunnuntaita sinne kaaokseen <3

  • Tänä päivänä tavallisuus on muotia. Enää ei haluta, että vaatteita meille esittelee meitä monta numeroa pienemmät, koska haluamme nöhdä, että miten vaate muotoutuu oman kokoiselle ihmiselle. Tavallinen ja myös arkinen ihminen on kiinnostava. Siitä on nyt lähdettävä. 😀

  • Mahtava postaus ja eipä tuohon ole oikein lisättävää.
    Itse etsin lehdistä ja somesta inspiraatioita ja ideoita, mutta samalla ehdottomasti samaistumispintaa.
    Ihana kun arkisemmat asiat nousee enemmän esille ja kaikki ei ole kliinisen valkoista.
    Se mitä kaipaan kovasti on erinikäiset ja kokoiset mallit.
    Se kukkamekko kun näyttää täysin erilaiselta esim jo 160cm kuin 175cm päällä, saatika kun ikäeroa olisi 30vuotta tai painoa muutama kymmenen kiloa.
    Mielestäni se Ei vähennä vaatteiden ostoa vaan päinvastoin.

    • No niinpä, erilaisia malleja, eri kokoisia ja erinäköisiä, mutta ei please yhtä kiintiövanhusta ja yhtä kiintiö xl-kokoista, se on kiusallista, että yritetään muka olla parempia, mutta ei ollakaan.

      Ihanaa sunnuntaita Souliina <3

  • Jaa-a. En ole asiaa kamalasti miettinyt. Ylipäänsä en kamalasti mainoksia katsele, vaan skippaan ne tv:ssä ja usein lehdissäkin. Tietty ei siinä ole järkeä, että nuoret naiset esittelevät ryppyvoiteita ja tätivaatteita…

  • Tässä kiteytyi kaikki mainiolla tavalla. En kaipaa sitä täydellisyyttä, kaipaan persoonallisia asioita. Ulkonäkökeskeisyys on kohdallani jäänyt taakse ja mielelläni tutustun ulkonäön takana olevaan persoonaan.

    • Persoonallisuus on todella mielenkiintoista ja toivon, että maailma menee pois stereotypioista, ainakin täällä ne on ihan out ja boaring. .<3

      Ihanaa sunnuntaita teille <3

  • Hyvää pohdintaa tämä teksti 🙂

    Instassa kaipaan sitä rosoisuutta enemmän. Myönnän, että varsinkin blogin instatilillä julkaistessa mietin, millaisen kuvan laitan, mutta haluan niissä kuitenkin olevan väriä ja oman näköisiäni.

    Joskus instafeediä selatessa alkaa kyllästyttämään, kun vastaan tulee esimerkiksi samankaltaisia sisustuskuvia. Valkoista, vaaleaa, mustaa, harmaata, pari viherkasvia.

    Noin muuten ainakin omien seurattavien joukosta löytyy niitä persoonallisempiakin, värikkäitä ihmisiä, joiden kuvia katsoessa tulee hyvä mieli 🙂

    • Sama juttu, myönnän että täällä blogissa on enemmän rosoa ja vapaat kädet ja instassa siloitellumpaa, mutta ei kuitenkaan siloiteltua, sillä rakastan paljon värejä, enkä sellaisia kuvia, joissa näkee, että kaikki on aseteltu täydellisesti, tosin on niitäkin joskus kiva katsella ei siinä mitään.

      Just tämä, valkoista valkoista valkoista, eikö suomalaisilla ole omaa makua, että pitää mennä massassa, en oikein tajua mikä tämä samanlaisten kotien villitys on. Sitten meidän kodista sanotaan, että onpa outo, kun tämä on sisustettu just meille eikä muille.

      Ihan niin totta, elämää, värikkyyttä, rosoa ja epätäydellisyyttä, se on mielenkiintoista.

      Ihanaa sunnuntaita sinulle Henna <3

  • Aivan totta kirjoitit. Ärsyttää, ei pelkästään mainoksissa vaan joissakin jenkkisarjoissa, ihmisten käyttäminen kiintiölihavina ja kiintiövanhoina.Kaupallinen maailma on kaupallinen maailma. Se suoltaa vain omaksi hyväkseen – saadakseen mahdollisimman paljon tuloja – välillä täyttä sontaa ja pinnallisuutta. Täydellinen kauneus jää todellakin jotenkin viileäksi ja kaukaiseksi. Ihana lukea sinun mokista. Ja siitä ettet nolostu niistä sen kummemmin. Samma här. Lämpöistä ja aurinkoista sunnuntaita sinulle!

    • Just tuo kiintiöhomma. Kiinnitin tähän huomiota nyt Marimekon Espankin muotinäytöksessä, että vaikka oli valittu hyvin erilaisia nuoria persoonia, siis todella mielenkiintoisia ja ihanan erilaisia, niin joukossa oli huutomerkkinä yksi harmaahapsi ja yksi xl kokoinen, mrrr… tälläinen on alentavaa, sitten jos on useampi harmaahapsi, useampi xl kokoinen, minulla nousee luottamus, että erilaisuutta aidosti arvostetaan, eikä vaan täytetä kiintiöaukkoa. Näin oma mieli kulkee ja ehkä yritykset eivät edes aina tajua mitä touhuavat edes ja ehkei kaikki edes huomaa tätä kiintiöhommaa, mutta minua se ärsyttää ihan rutosti, se on alentavaa jopa näitä palkattuja kiintiöihmisiä kohtaan jotenkin.

      Juu mitäs sitä nolostumaan, kun elämässä on tullut mokailtua niin paljon, hih.
      '
      Ihanaa sunnuntaita Marja <3

  • Minäkin tykkään enemmän rososta ja persoonallisuudesta kuin kiiltokuvista. Jotenkin ne siloitellut kuvat ja ihmiset ovat sellaisia, ettei niistä saa mitään otetta. Juuri kuten sanoit, ei niistä täydellisen kauniista ihmisistä saa irti mitään, jos he ajattelevat koko ajan vain rikkumatonta ulkokuortaan, mutta eivät anna pilkahdustakaan sisimmästään.

    Ollaan siis mieluummin tavispalleroita rosoinemme kaikkinemme 😀 Aurinkoista sunnuntaipäivää Tiia! ♥

    • Just tämä ettei saa mitään otetta ja huomaan ikää tullessa lisää, etten enää jaksa kaivella tai ottaa vastuuta toisen puhumisesta tai puhumattomuudesta. Nuorena vielä jaksoin kaivella ihmisistä tietoa, mutta nyt toivon jutun soljuvan avoimesti eteenpäin. Sama koskee kaikkea, epätäydellisyys on vaan niin paljon mielenkiintoisempaa ja persoonallisempaa. Varmasti myös monet mallit ovat omassa elämässä persoonallisia, heidät vaan stailataan moniin kuviin klooneiksi ja pahinta on, kuvien muokkaus, kun tähtiä laihennetaan ym. sairasta suorastaan, sairas viesti, ettei kauneimmatkaan kelpaa sellaisina, kuin ovat.

      Ollaan tavispalleroita, eipähän ole niin kovia suorituspaineita näin.

      Ihanaa sunnuntaita Tuula <3

    • Niin jos olisin kokoa 32, niin johan ois naama ryppyinen, joten kai tässä palleroudessa on hyvätkin puolensa. 🙂

      Ihanaa uutta viikkoa Kristiina <3

  • Ihanaa pohdintaa! ☺️❤️ Olen pohtinut tätä samaa aihetta useasti. Nykyisin itse ajattelen, että täydellisyys sisältää myös virheet ja rosoisuuden. Eihän se olisi täydellinen jos siitä puuttuisi yksi osa-alue eli virheet ja persoonalliset piirteet.

    Terkuin, Sami-Petteri

    • Sami-Petteri miten täydellisesti sanottu, sillä mitä on täydellisyys tai epätäydellisyys, ihan vääriä sanoja, täydellisiä ollaan kaikki rosoinemme, miksi joku olisi täydellisempi, kuin toinen? Nimenomaan liian "täydellinen" eli kliininen ei ole täydellistä ollenkaan, se on tylsää ja hei eihän tylsä ole täydellistä. 😉 Tuliko tolkkua no kyllä sä tiedät mitä meinaan.

      Ihanaa uutta viikkoa Sami-Petteri <3

  • Anteeksi hieman myöhäinen kommentointi, mutta oli ihan pakko kun kävi niin mietityttämään tuo slogani: "tavallinen on taivaallista". On se sitäkin, mutta tuossa piilee asenne-ansa.

    Elän tällä hetkellä kirjaimellisestikin tukevaa keski-ikää ja kaikki tututkin ovat pääasiassa samaa ikäluokkaa. Mikä meitä yhdistää? Noh, juuri tuo ajattelu, että tavallisuus on hienoa, mutta siihen liittyy ikävä kyllä tietynlainen suvaitsemattomuus, jota myös keski-ikäiseksi ylimielisyydeksi kutsutaan. Eli ajatellaan, että kaikki joka ei kuulu siihen kategoriaan, jonka keski-ikäinen hyväksyy tai johon itse kuuluu, on väärin, tyhmää, rumaa, luonnotonta tai jotenkin epätavallista ja siksi väärin, tai ainakin enemmän väärin kuin se oma juttu.

    Sanotaan, että kaivataan persoonallisuutta, mutta loppujen lopuksi se kaivattu persoonallisuus on usein sitä, että sen täytyy olla sitä keski-ikäiselle sopivaa persoonallisuutta eli pyöreyttä, ryppyjä, hyggeilyä, mökkeilyä, crocseja, paplareita ja konservatiivista pukeutumista mielellään koossa 42-48. Näissä ei ole mitään pahaa, mutta persoonallisuus on laajempi käsite kuin keski-ikäisen persoonallisuus. Siihen kuuluu yhtälailla sutjakka vartalo, sairauden tai tapaturman muokkaama ihminen, nuoren rastat ja lävistykset, ujon ihmisen etäinen hymy, räväkän rouvan ronskit jutut, erämiehen mustat kynnenaluset ja havut saappaissa, vanhan ihmisen epävarma askellus kassajonossa, businessihmiset hillitynhallituissa univormuissaan, harekristnat sekä shamaanit ja kylähullut (tämä on siis positiivinen juttu), ylipainoiset ihmiset yms….siihen kuuluu koko elämänkirjo, eikä mielestäni tavallisuutta saisi alkaa määrittelemään mistään iästä, sukupuolesta, koosta tai luonteesta lähtien. Silloin se mulahtaa helposti, ja osittain huomaamattomasti, siihen keski-ikäisen ylimielisyyteen.

    Minna

    • Hirmu hyvää pohdintaa ja niin totta Minna. Täytyy kuitenkin muistaa, että postaus on subjektiivinen eli ei yleismaailmallinen, mikä sitten onkin jo valitettavaa. Eli itse koen, että erilaiset persoonat kaikkine liikakiloineen, ryppyineen ja persoonineen ovat mielenkiintoisia todellakin ja hei kaikkine Crocseineen, kuten kuvasta näkyy. 😉

      Tuo on mielenkiintoinen näkökulma tuo keski-ikäinen suvaitsemattomuus, voin sitä kokea nuoremmiltani, mutta en ole kokenyt toisilta keski-ikäisiltä. Lisäksi omaan keski-ikäiseen eri porukoihin kuuluu niin Crocs-jengiä, pyöreää, enemmän pyöreää, laihaa ja sporttista, eikä kukaan mieti näitä, vaan kaikki ollaan yhtä hyviä.

      Tämä tätä hain tällä postauksella ja tätä mieltä olen: "Siihen kuuluu yhtälailla sutjakka vartalo, sairauden tai tapaturman muokkaama ihminen, nuoren rastat ja lävistykset, ujon ihmisen etäinen hymy, räväkän rouvan ronskit jutut, erämiehen mustat kynnenaluset ja havut saappaissa, vanhan ihmisen epävarma askellus kassajonossa, businessihmiset hillitynhallituissa univormuissaan, harekristnat sekä shamaanit ja kylähullut (tämä on siis positiivinen juttu), ylipainoiset ihmiset yms….siihen kuuluu koko elämänkirjo."

      Minä täällä Tiia olen tavallinen ja uskallan sen tunnustaa ja silti jokainen haluaa tulla nähdyksi, tämä Tiia tavallinenkin. Mutta sepä juuri mikä on tavallista, mikä persoonallista, omassa tarinassa halusin hakea sitä, että sen hiljaisimmankin ihmisen, joka ei tule nähdyksi, hänelläkin on kerrottavanaan suuria tarinoita ja siksi postauksen lopputulema oli tavallaan se, ettei tavallisuutta ole olemassakaan, vaan se on juurikin kuten sinäkin sanot, vain joidenkin ajattelematon otanta jostain ihmisestä.

      Mutta koen olevani silti tavallinen ja tavallinenkin sanana on ihan yes.

      Ihanaa aurinkoista viikkoa Minna ja hyvää pyörittelyä ja analysointia ja ansoja on monessa, etenkin kun tulkitsijoina on monet ja ihmiset tulee eri kulmista, joskus joku sana saa liikaa paino-arvioita ja joskus ihan juurikin syystä.

      <3

  • Asiaa koko teksti! Otanpa kantaa myös tähän tämän hetken mainosmaailmaan. Itsekin kaipaan erilaisia persoonia, eri ikäisiä ja eri kokoisia mainoskasvoja. Luulisi niistä mainostajankin hyötyvät, kun voi puhutella monia kohderyhmiä.

    • No niinpä, nuoret, laihat ja kauniit teinit on jo niin nähty. Sitten uskalletaan ottaa yksi kiintiö sitä tai tätä ja ollaan muka rohkeita, kun tuo kiintiö on minulle ainakin huutomerkki joukossa, jossa on paljon muita nuoria. Jos olisi paljon eri ikäisiä tai yksi kutakin, tällöin voitaisiin jo jättääkin sana "kiintiö" pois.

      Erilaiset ihmiset on todellakin mielenkiintoisia ja toivottavasti tähän ollaan menossa.

      Mahtavaa uutta viikkoa Jani <3

  • Olen samaa mieltä kanssasi, Tiia. Aito ihmiselämän idylli on paljon mielenkiintoisempaa kuin mainosmiesten luoma illuusio. Olen lopettanut aikakauslehtien lukemisen vuosia sitten, ainoastaan joskus retkahdan lehtiin jotka esittelevät romanttisia tanskalaiskoteja vanhoissa taloissa (oikeita koteja 😊)

    • sama juttu täälläkin luetaan nimenomaan ulkomaalaisia lehtiä, joissa on sellaisia värikkäämpiä koteja ja jotenkin aidompia mutta ei kai Suomessa lehdentekijät voi mitään, jos suomalaiset haluavat sitä valkoista samankaltaisuutta. Ihanaa päivää💛

Vastaa käyttäjälle Maikku / Mansikoitajavaahtokarkkeja Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Protected with IP Blacklist CloudIP Blacklist Cloud