Puhutaanko rakkaudesta

Puhutaanko rakkaudesta
Punainen tupa ja perunamaa vai miten se meni, farmariauto ja kultainennoutaja, noh ainakin se kultsu löytyy. Rakkaus ei klisee eikä tule aina odotetussa pakkauksessa tai siinä muodossa mistä prinsessasaduissa nuorena haaveili, mutta jos pitää sydämensä auki, voi rakkaus astua sisään ja tällöin kaikki onkin vielä parempaa, kuin ikinä  missään haaveissa osasi kuvitellakaan. 
Joko olette bonganneet tämän kesän limited edition ”I Love” Jean Paul Gaultierin tuoksut. Tuoksut pukeutuvat perinteiseen raita-asuun, mutta tällä kertaa raita-asun on kuvittanut tuoksupulloille Mr. A André, joka on tunnettu ”kaduilla” graffiti alter egosta ja Love Graffiti-konseptista. Kausituoksut ovatkin saaneet nimekseen ” I Love Gaultier”. 

I Love Gaultier tuoksu on ensialkuun pirteä ja kukkainen ja muuttuu matkan varrella salaperäisemmäksi ja tummemmaksi. Makea ja kukkainen tuoksu, jossa on annos salaperäisyyttä ja voimaa.

Ensituoksussa voit aistia sitruunasorbetin raikkauden yhdistyessä inkivääriin ja sokeriruokoon. Ei ihme, että ensituoksu suorastaan huumaa, koska sitruuna ja inkivääri ovat lempituoksujani.

Sydäntuoksussa tuoksu puhkeaa kukkaloistoonsa ja sisältää jasmiinia, tiarekukkaa ja appelsiininkukkaa.

Lopputuoksussa viettelee labanum kukka, makeutta tuo vanilja ja tuoksun sulkee myski, antaen tuoksulla syvyyttä ja persoonaa.

Tuoksun kesto on erittäin pitkä ja suosittelen suihkauttamaan kevyesti. 
I Love Gaultier miesten tuoksun Eau Fraîche limited edition versio maailman parhaasta miesten tuoksusta Le Malesta, on raikkaampi versio alkuperäisestä, mutta erittäin miehekäs ja suorastaan seksikäs tuoksu myöskin. 

Alkutuoksu on huumaavaan raikas ja sisältääkin minttua, aldehydiä ja nerolia. 

Sydäntuoksussa yhdistyy viileään minttuun raikas pyykintuoksu, jolle salvia antaa lisää syvyyttä. 

Lopputuoksussa santelipuu ja tonkapuu lisäävät miehekkäitä kierroksia ja vanilja tuo herkullisen makean twistin. 

I Love Gaultier miesten tuoksu on aivan ihana, kuin raikas kesäisempi tuulahdus alkuperäisestä Le Malesta. Mies ja yhtälailla minä rakastamme tätä  miesten tuoksua ja molemmat pullot ja purkit ovat kyllä tuoksujen saralla herättäneet huomiomme. 
Miten sitten se meidän rakkaustarina sai alkunsa. Ne jotka blogiani ovat lukeneet säännöllisemmin, ovat kenties kuulleet tarinan jo, mutta mukavahan se on hääpäivän ollessa ovella, muistella ensikohtaamista ja suhteen alkuaikoja, vaikka näitä on varmaan muisteltu yhden, jos toisenkin kerran. 

Lähdin ex tempore työkaverin kanssa, jota en vielä siinä kohden tuntenut oikestaan lainkaan Kalle-ravintolaan ja peräti vielä torstai-iltana. Olin paria kuukautta aiemmin eronnut 4-vuoden suhteesta ja laitoin jopa ”vihaprillit” päälle, jotka oli sellaiset oikein tummat, paksusankaiset ja ärtsyt ja kutsuin niitä ”älä tule lähelle” laseiksi. Aika huvittavaa muuten nyt tämän ikäisenä ajatella, että joskus on tarvittu tuollaisiakin ”älä tule lähelleni” hommeleita. 

Mieheni oli työillallisella, joka päättyikin yllättävän varhain ja hän päätti poiketa vieressä olevaan Kalle-ravintolaan yhdelle. Iltaa oli omalla kohdalla jo jatkunut jonkun verran ja menin kompastumaan Kallen portaissa, joissa mieheni koppasi kiinni. Minulla oli muutama juotu drinkki alla, valkoinen paita kahvidrinkistä ruskeana ja nuttura sekaisin, mutta niin vaan tämä mies katsoi lämpimästi hymyillen suoraan silmiin ja se oli siinä.

En varmasti tuota ennen haaveillut uusperheestä tai uusperheen haasteista tai mies joskus aikoinaan toisesta kierroksesta uuden vaimon kanssa, mutta kun kohtasimme ja avasimme sydämemme, saimmekin paljon enemmän ja minä onnekas sain vielä tuntea miehen lastenkin kautta aivan erityislaatuista rakkautta.
Jo 6kk jälkeen muutimme mieheni ja miehen kahden lapsen ja minun kolmen kissan kanssa 5-vuodeksi miehen työkomennukselle ulkomaille. Tänä päivänä mukavuudenhaluisena mietin, miten olimme niin rohkeita, tuosta noin vaan miltei vieraan ihmisen kanssa lähdimme vuosien reissuun ja  perheenä. 

Matkaan on mahtunut paljon, niin kaapin paikan etsimistä, sen kaapin asettumista paikoilleen, riitoja, kriisejä, rakkautta ja onnea ja tasaantumista. Tänä päivänä koen mieheni ja minun yhdessä muodostavan kallion, joka ei hevillä horju eikä huoju. Neljä lasta, monen monta eläintä, paljon on syntynyt vilskettä ja vipinää tuosta pienestä sattuman illasta ja  onnekkaasta horjumisesta portaikossa.  Ai niin ja siitä ystävästä, jonka kanssa menimme tuona iltana Kalleen, tuli sydänystäväni. 
Tänä vuonna en tee perinteistä hääpäiväpostausta, sillä minä epäromantikko ja suorastaan törkimys olen hääpäivänä blogimatkalla Latviassa, mikä on aika osuvaa, sillä vaikka menimme maistraatissa naimisiin, häät siunattiin Riiassa. Joten hih minä toisena puolikkaana vietän hääpäivää sitten ihan osuvassa paikassa. Noh on meillä mies ollut joskus Norjassa kalareissulla hääpäivänä ja työmatkoilla, ei meillä näitä lasketa, pääasia on rakkaus jokaisena arkipäivänä ja ne teot. 
Kohtasin myös eilen erilaisen ”rakkauden teon”. Olen kuvannut erilaisissa pr-tilaisuuksissa sydän pamppaillen Inbloomin upeita kukkakimppuja ja hurahtanut totaalisesti Inbloomin luonnollisen kauniisiin ja vintage henkisiin kukkakimppuhin. Eilen Inbloom laittoi instan puolella viestiä ja pyysi käymään ja lempivärejäkin kyseltiin ja eilisen päivän päätteeksi minua odotti näin kaunis kukkakimppu kotiin vietäväksi. Miten pyyteetön ja sydäntä liikauttava ele. 


Totesimmekin eilen kohdatessa Inbloomin Tiinan kanssa, että ”hyvä luo hyvää” ja meillä molemmilla meni kylmät väreet siinä kohden ja taisi siinä oma silmäkulmakin kostua. Elämä on oikeasti ihmeellistä ja pienessä hetkessä ihmiskohtaaminen voi tuntua suurelta, kuin olisi aina tunnettu, näin kävi oman mieheni kanssa ja näin kävi Inbloomin Tiinan kanssa ja tätä taikaa kutsun ihmisten väliseksi merkilliseksi rakkaudelliseksi voimaksi. Rakkaus minulle on toisen ihmisen kanssa yhteenkuuluvuuden tunnetta, tekoja ja sitä, että haluaa nähdä toisessa ihmisessä sen parhaimman. 


Viime viikon juhlissa Kulosaaren Casinolla kyselin vieruskumppaneilta heidän rakkaustarinoittensa syntyhetkiä, niitä on aina niin mielenkiintoista kuulla. Joten olisi mahtavaa kuulla, että miten te oman rakkaasi kanssa joskus tapasitte ja kenellä ei juuri nyt ole rakasta, niin ihan mitä tahansa rakkauteen liittyvää olisi mielettömän kivaa kuulla, ensi-ihastuminen, ensisuudelma, mitä vaan tai mitä sinulle merkitsee sana ”rakkaus”?


Onko Jean Paul Gaultierin tuoksut tuttuja teille, entä oletteko ponganneet nämä söpöiset uudet Gaultierin rakkaustuoksut, aika mainio häälahjakin vaikka jollekin parille, sillä  nimittäin mekin saimme aikoinaan tuoksulahjan häälahjaksi ja se oli mielestäni todella vinkeä ja kivan erilainen idea. Muutenkin omaan makuun Jean Paul Gaultierin miesten tuoksut ovat yksinkertaisia yksiä ihan parhaimpia miesten tuoksuja joita on olemassa ja onneksi samaa mieltä on oma mieheni.

Aurinkoista perjantaita kaikille. <3

*Tuoksut pr-näytteitä


38 thoughts on “Puhutaanko rakkaudesta”

  • Ihana rakkaustarina, en ollut lukenut tuota kokonaisuudessaan aikaisemmin. Ja vaikka olisinkin, olisin jo ennättänyt unohtaa sen. Olen hyvä unohtamaan juonenkäänteet ja siksi jaksan katsoa ja lukea samat dekkarit moneen kertaan 🙂

    Meillä on hieman samantapainen tarina. Tiivistetysti kerrottuna olimme kerran tavanneet ystävien kautta, suurten sattumien kautta törmäsimme toisen kerran lähes vuotta myöhemmin ravintolassa, ja siitä se lähti. Kaksi kuukautta myöhemmin mies muutti Singaporeen ja minä perässä myöhemmin. Tähän väliin mahtui sattumia ja suhteen yskähtelyä, mutta tänä kesänä vietämme 20-vuotishääpäiväämme.

    Tarinan kokonaisuudessaan kerron joskus, jos satumme tapaamaan. Minustakin on hauskaa aina kuulla tarinoita parisuhteen taustasta. Usein ne ovat yllättäviäkin.

    Omasta kokemuksestani täytyy sanoa, että olette olleet todella rohkeita ja päättäväisiä suhteenne alkuaikoina. Meilläkin oli tosiaan monenlaista kompastelua, vaikkei ollut edes uusperhettä ja vain kaksi koiraa, joiden kohtalo pohditutti.

    • Sama täällä, että unohtuu ja on kiva kuulla uudelleen ja joskus ihmisten tarinatkin menevät omassa mielessä sekaisin, jos ja kun ei ole ollut paikalla todistamassa rakkasutarinan syntyä.

      Teillä on todella mielenkiintoinen tarina ja ehdottomasti, jos törmäämme, niin haluan tämän tarinan kuulla ja enemmän yksityiskohtia tietty.

      Kyllä meille sitten kriisejä mahtui ja kaiken maailman uusperheen säätöä ja muita juttuja, mutta yhdessä olon päätös oli kyllä oudonkin vakaa, vaikka aina vuosiin mahtuukin kaikenlaista kriisiä ja ulkoa tulleita paineita. .

      Ihanaa sunnuntaita <3

  • Kaveri kutsui mutt hänen luokse yks lauantai( noin 15 vuotta sitten ) kaljoile kun hänen uusi poikakaveri oli sielä kaverinsa kanssa ja sitte suunnitteila olisi lähteä ulos jatkoile.Yllätys yllätys ! Kaverin uusi poikakaveri oli mun vanha tuttu joka oli ollu rakastunu muhun aikoinaan ja nyt hän oli tosi iloinen kun näki minut ja halus jutella vain minun kanssa, kertoi että olin ollu hänen suuri rakkaus jota hän ei ikinä saanut jne , lopuksi kaikkien mutkien jälkeen meistä tuli pari . Mun tyttökaveri pysyi silti kaverina ……

    • Oijoi mikä tarina ja ihan parasta, että tyttökamukin ymmärsi, että tässä oli nyt niin suuret kohtalon ja rakkauden tuulet, ettei kanna antaa vaikuttaa ystävyyteen. <3

      Ihanaa sunnuntaita Ulrika <3

  • Rakkaustarinoista ja ensikohtaamisista on aina mukava lukea/kuulla tarinaa. Ihana ensitapaaminen teillä. <3

    Minä olen tavannut avomieheni yli 20-vuotta sitten yhteisten kavereiden kautta. Muutama vuosi oltiin ihan vain kavereita, kuljettiin silloin tällöin samoissa porukoissa. Kun sitten yhtenä kauniina päivänä tajusin, että minähän olen korviani myöten ihastunut tuohon poikaan ja jälkikäteen kävi ilmi, että tämä poika oli katsellut minuakin jo pidemmän aikaa "sillä silmällä". Kaveruus muuttui hiljalleen ihastumiseksi ja myöhemmin rakkaudeksi, jota on pian kestänyt 19-vuotta. Paljon on sattunut ja tapahtunut, mutta kaikesta huolimatta rakkautta, yhteen hiileen puhaltamista, ymmärräystä, kunnioitusta, keskenäistä kiusottelua ja läppää riittää. Olemme toistemme parhaimmat ystävät.

    • Marie ihana tarina siitä miten ystävyys muuttuu rakkaudeksi <3 Hyvä läppä on muuten ihan ehdoton edellytys ja monesti pareille kehittyykin oma inside huumori.

      Ihanaa sunnuntaita sinulle <3

  • Ihana tuo teidän tarina.
    Toivon teille molemmille sydämeni pohjasta monia, monia onnellisia vuosia ja hyvää hääpäivää. Yhdessä ja erikseen. Sinulle myös oikein hyvää reissua.
    Tuoksut eivät ole tuttuja.
    Vuonna 1971 Asuin yh:na lapseni kanssa kerrostalossa, jossa oli paksut kylmät kiviseinät. Leivoin mustikkapiirakkaa pullataikinaan, joka ei noussut. Syytin asunnon kylmyyttä. Onneksi pannuhuoneessa oli putkimies töissään. Menin ja vaadin lisää lämpöä. Hän lupasi, jos pääsee kahville ja maistelemaan mustikkapiirakkaa. Piirakka oli fiasko. Sitkeää ja litilaskoista. Putkimies epäili, että olin unohtanut hiivan. Väitin vastaan. Kun otin kahvikermaa jääkaapista, hiivapaketti tipahti lattialle. Nolostuin. Tuo putkimies on ollut aviomieheni vuodesta 1973 alkaen. Täytyy myös mainita, että hänestä tuli hyvä isä tyttärelleni, yhteisille lapsillemme ja meille sijoitetuille lapsille.

    • Voihan hiiva ja lättänä mustikkapiirakka, aivan ihana tarina ja ihmeellinen, miten pienestä kohtalon hetkestä syntyy rakkaustarina. <3 Ihana tarina, kiitos kun jaoit sen täällä.

      Aurinkoista sunnuntaita Kirsti Kaija <3

  • Nuo Inbloomin kimput ovat ihania.

    Ollaan aiemminkin jo puhuttu kuinka minun ja Siipan tarina myös alkoi Kallesta. Meillä tai -siis minulla- ei rakkaus tosin roihahtanut ihan ensi katseesta vaan tarvitsin vuoden harkinta-ajan, mutta ainakin meidän tarinoidemme perusteella vosi sanoa että Kallesta alkaneista romansseista kasvaa kestäviä liittoja.

    • Inbloom <3

      Hih meillä on niin samanlainen rakkaustarina ja näin vissiin on, pitäisi saada joku ravintola Kalle kertomus, kaikki siellä syntyneet rakkaustarinat. <3

      Ihanaa sunnuntaita <3

  • Tarinanne on aivan uskomaton, aina siihen rakkauteen liittyy myös riitoja ja kriiseilyä, varsinkin alkutaipaleilla! Noiden itse pullojenkin vuoksi voisin hommata Gaultierit, sopisivat meidän merihenkiseen teemaan. Rentouttavaa viikonloppua, minulla alkaakin vieraiden kestitsemiskeikka, ulos kuitenkin katetaan illallinen, joten saa nauttia auringonlaskusta. Ihana tuo In Bloomin kukkakimppu, mä unohdin ostaa kukkia, saisikohan lipstikan varsista ja lähimetsästä jotakin rouheata kimppua kasattua pöytään…hihii!

    • Ihan niin totta, aluksi etsitään kaapinpaikkaa ja tutkiskellaan rajoja, miten paljon toinen sietää, siinä oikeastaan punnitaan myös sitä rakkauden voimaa. <3

      Sama juttu, rakastan kaikkea merihenkistä ja nämä pullot on jotenkin extrasöpöt. <3

      Toivottavasti teillä oli ihanat illalliset ja tienvarsikimppu kuulostaa ihanalta. <3

      Ihanaa sunnuntaita Heli ja saat joskus kertoa miten te kaksi tapasitte <3

  • Kaunis rakkaustarina teillä rohkeilla ihmisillä. Minä nykyisen kumppanini kanssa kohtasimme reilusti yli viisikymppisinä,molemmat jääneet leskiksi.Lähdimme ystävättäreni kanssa yksille kun minusta tuli mummo jo kolmasti kun kaksi miestä tulivat juttelemaan meille,tiesin että tämä toinen oli jäänyt leskeksi pari vuotta sitten ja hänkin oli kuullut että minulle kävi samoin tosin vasta muutama kuukausi sitten.Muistan ikuisesti hänen katseensa kun otti minua käsistä kiinni ja ehdotti että saisiko tulla juttelemaan joskus,ja tulihan hän parin päivän päästä.Sitä juttua sit kesti muutaman tunnin,hän ei ollut osannannut käsitellä vaimonnsa kuolemaa mitenkään ja huomasi et mulle voi puhua,olen kyllä hyvä kuuntelija jo työnikin puolesta.Minä puolestani olin tehnyt surutyötä jo mieheni eläessä,sairasteli pahasti ja tiesin mihin se päättyy.Viisi vuotta sitten rakkaustarinamme alkoi ja jatkuu.Kysyin silloin meidän kirkkoherraltakin että voinko aloittaa seurustelusuhteen niin pian mieheni kuoleman jälkeen ja hän oli sitä mieltä että se on täysin minun vallassani,tämä pappi oli tosin yksi ystävättäreni.Oli aivan mieletöntä kuulla kuinka ihmiset iloitsivat meistä,aika pienellä paikkakunnalla vielä.Huomasimme pian että meillä oli elämässä samanlaiset arvot ja jotenkin tunsimme olevamme sielun kumppaneita.Yhdessä itkimme ja työstimme suruamme pian kuitenkin yhä enemmän nauroimme.Lapsemme hyväksyivät meidät täysin myös.Asumme puoliksi yhdessä kun molemmilla omat huushollit ja kumppanini on todella hyvä isä,haluaa kouluttaa vielä kuopuksensa ammattiin ennen kuin me ehkä liittoudumme.Olemme onnellisia kun löysimme toisemme näin,meillä mieletön huumori kukkii joka päivä ja iloitsemme jokaisesta päivästä.Puhumme paljon siitä että puolisoa ei pidä koskaan pitää itsestäänselvyytenä.Nyt odottelen häntä iltavuorosta viikonlopun viettoon. 🙂

    • Voi miten ihana tarina, minä oikein herkistyin. <3 Miten surukin yhdisti teitä ja olitte toisillenne tukena, vaikka sinä olitkin omaa surutyötäsi jo käynyt, mutta ehkä juuri siksi osasit olla toiselle vahva olkapää. Yhteiset arvot on muuten tärkeä asia parisuhteessa ja se liima.

      Olen sitä mieltä, että jos rakkaus tulee, niin sitä pitää syleillä, eikä miettiä mitä muut ajattelee. Silti helpottavaa, että suhteenne sai noin myönteisen vastaanoton, olette hyvien ihmisien ympäröimiä. <3

      Ihanaa sunnuntaita ja kiitos tästä ja puhuminen muuten on todella tärkeää ja se ettei toinen muutu koskaan itsestäänselvyydeksi. <3

  • Ihanat kukat!

    Olen myös näitä joka löysi poikaystäviä (vaan ei aviomiestä) Kallesta; tuosta varsinkin 90 luvun kutemispyhätöstä, jossa aina sattui ja tapahtui. Hauskaa oli, mutta enää ei (onneksi) jaksaisi 😀

  • Vinkeä idea limited edition Gaultierin tuoksuissa laittaa tuoksut kuin säilyketölkkiin ensimmäisessä kuvassasi, ja raita kuuluu kesään. Todella romanttinen kohtaaminen miehesi kanssa. Putosit hänen syliinsä. Me miehen kanssa tavattiin ensimmäistä kertaa opiskeluaikoina pubissa ja parannettiin raadollisesti vain maailmaa ensimmäinen ilta. Kuitenkin treffit sovittiin. Tapailtiin. Mutta minä en alkuun ottanut häntä mitenkään vakavasti, koska hän oli minua viisi vuotta nuorempi. Silloin se tuntui: minä 27 v ja mies/poika tuskin 22v. Pitkään, pitkään aikaan ikäero ei ole haitannut. Ja joskus miestäni luullaan jopa reilusti minua vanhemmaksi. Kun on harmaantunut parta ja ryhti siinä ja siinä. Nuo Inblomin kukkakimppukuvat saa kukkahullun kuolaamaan. Leppoisaa viikonloppua sinulle! Ja hyvää hääpäivää missä tahansakin erillänne sen vietätte!

    • Eikö olekin hauska tuo säilyketölkki juttu eli kaikissa Gaultierin tuoksuissa tuoksut tulee säilyketölkeissä ja olen säilyttänyt kaikki tölkit ja pullot, kerään näitä. <3 Todella kiva tämä kesän uusi le-sarja, todella suloiset piirroshahmot, silti ehkä viime joulun Gaultierit on suurimmat suosikit, sillä lumisadepallotuoksut ooh. <3

      Hei raadollisesti maailman parantaminen kuulostaa oikein sellaiselta älykkäältä tavalta tavata kumppani, sanan mittelöintihän on ihan parasta soidinmenoa. <3

      Juu tuo 5-vuoden ikäero tasaantuu kyllä vuosien varrella ja hyvä ettette antaneet sen estää. <3

      Inbloom on <3

      Ihanaa sunnuntaita Marja <3

  • Ihana kirjoitus jälleen. Rakkaudesta voisi puhua ja kirjoittaa niin paljon. Yhteenkin tarinaan rakkaudesta mahtuu niin paljon.
    Ihanaa ja rakkauden täyteistä viikonloppua sinulle ❤️

  • Teillä on kyllä hurjan ihana rakkaustarina. Minä ja Rachid tavattiin Forumin kahvilassa, jossa hän halusi nähdä tatuointini. Sitten sovittiin kavereiden välityksellä treffit ja se oli menoa sitten. Mies vei jalat alta ja osaa hitsiläinen sen homman vieläkin, vaikka yhdessä ollaan oltu kohta 27 vuotta. Nuo tuoksupullot on ihanat ja tuoksut kuulostavat hyviltä.
    Ihanaa viikonloppua Tiia <3

    • Ihana on teidän rakkaustarina ja se teidän rakkaus miten on säilynyt vuosien ajan ja sykkii yhä, se on vaan tiedätkö Outi todella kaunista <3

      Ihanaa sunnuntaita sinulle ja eikö olekin nuo Gaultierit niin ihanat ja juuri se, että ne tulee aina "pariskuntana". <3

  • Ihana rakkaustarina on tuo teidän yhteiselonne. Ajattele miten paljon kaikki on sattumastakin kiinni. Että hän sattui juuri silloin kohdalle, kun tarvitsit auttavaa kättä. Onnea hääpäivänänne ja ihania vuosia yhdessä jatkossakin!
    Me tapasimme v. -69 ja olimme nuoria molemmat, minä 17 ja mieheni 18. Ensi vuonna siis olemme olleet 50 vuotta yhdessä, apua! Tänä vuonna vietämme 45-vuotishääpäiväämme. Teemme elokuussa matkan Gdanskiin sen kunniaksi, mutta hääpäivämme on kyllä jo kesäkuussa.
    Oikein kivaa viikonloppua sinulle <3

    • Niin miten sattuma ja kohtalo tulee eteen ja se, että kumpikin oltiin niin outona päivänä vielä liikenteessä. <3

      Teillä on huikea hieno määrä vuosia takana, saatte olla itsestänne todella ylpeitä ja hyvä onkin näitä vuosia juhlistaa ja vaikka joka vuosi. <3

      Ihanaa sunnuntaita Kristiina <3

    • Oi ihana ja kyllä molemmissa paikoissa tuli asuttua se 2-vuotta, onneksi pääsen pian talsimaan Riian kaduilla, hih meidän hääpäivänä. 😉

      Ihanaa sunnuntaita Maija <3

  • Muistan kyllä tuon tarinan, romanttista ja kuitenkin tosi "Tiiamaista" heh. Kallesta en ole löytänyt poikaystäviä vaikka siellä tulikin erinäiset kerrat istuttua, ties vaikka oltaisiin istuttu samaan aikaan… Mies löytyi töistä tai siis löysi minut töistä. Kaverinsa firmasta jonne alkoi parkata peffansa harva se päivä. Minä olin vannoutunut poikamiestyttö, mutta eihän tuo ottanut kuuleviin korviinsa. Meille taitaa tulla yhteisiä vuosia syksyllä 23 vuotta joista 22 kihloissa ja 11 naimisissa… sanoin pitkään ei naimisiin menolle monestakin syystä mutta mm. siksi etten osannut kuvitella itseäni valkoisessa mekossa, enkä myöskään valkoiseen pukeutunut vaan tummanvihreään silkkiin ja tylliin häissä, jotka pidettiin omassa puutarhassa. Jalavan alla sanottiin tahdon. Kivat pienet häät kun kihlajaiset aikanaan Marjaniemen VPK:llä jossa anoppi on häitäänkin tanssinut olivat liki 100 hengen juhlat… Nyt ei kävis edes mielessä moiset bileet… Kotikissana viihdyn pienessä porukassa.

    • Hih taatusti ollaan istuttu samaan aikaan ja sinusta on aina tunne, että olen tavannut sinut jossain, ollut aina tämä tunne. Jännää, ehkä tämäkin joskus selviää tai sitten joku ihminen vaan tuntuu tutulta. <3

      Ihanaa kun pidit oman pääsi ja mekkokin oli sen mukainen, jokaisen häät tulisikin olla oman näköiset, ei esim. morsiamen näköiset, että morsian määrää kaiken ja sulhanen on vähän kuin statisti ja monethan puhuukin minun häät, kun ne on meidän häät.

      Juu isot juhlat tänä päivänä ei kiitos, mutta silloin oli kyllä isot häät kova juttu minulle.

      Ihanaa, että sinun mies oli niin päättäväinen <3

      Aurinkoista sunnuntaita Sari <3

  • Tuo teidän kohtaaminen oli selkeästi tähtiin kirjoitettu <3 Te olette niin ihana pari ja selvinneet monesta <3
    Ei mekään olla joka hääpäivä yhdessä olleet, mutta ei sillä ole merkitystä, kuitenkin arjessa ollaan yhdessä lähes jatkuvasti:)

    Nuo tuoksut ovat upeat ja niin ovat kuvatkin. Olen aina ihastellut Gaultirien ulkoasua ja niin on onnistuuttu jälleen kerran.
    Tuo kimmpu on uskomattoman kaunis ja ihan täydellinen <3

    • Sepä se, kun arjessa ollaan yhdessä ja viihdytään yhdessä. <3

      Gaultierit on sinunkin suosikit ja ne joulut olivat kyllä yhdet ihanimmat ja kyllä rakastan niitä Superman ja Wonder Woman tuoksupulloja myöskin, ikinä en hävitä.

      Ihanaa sunnuntaita Souliina <3

  • Aivan ihana tämä teidän tarinanne ja niin romanttinen:) Todella rohkeaa oli varmasti lähteä vielä ulkomaille kokeilemaan uusioperhe-elämää, siitä nostan hattua. Itse mietin tovin jo pelkästään yhteen muuttamista ilman kihloja, mutta toki nekin sitten puolen vuoden jälkeen tuli, eli minua kosittiin ja häät sitten vietettiin siitä vuoden päästä. Tapasimme entisessä Fenniassa ja mies haki minua tanssimaan Abban Dancing queen -tahiin. Miten sopivaa, kun aina olen tykännyt Abbasta ja tanssimisesta! Siitä se lähti!
    Kukkakimmpu on todella kaunis:)

    • Hih juu en tiedä mikä sekopäisyys silloin iski, kait se rakkauden huuma ja meillä jousimiehillähän on tämä reissuvietti myös kova, joten tuntui vaan jännältä seikkailulta siis ulkomaat, mutta taas kun miehen lapset lähtivät mukaan, niin tiesin, ettei nyt enää leikitä, että vaikka vaikeita paikkoja tulee, ei voi paeta tai lähteä kesken kaiken noin vaan kotiin, pitää taistella. 🙂 Mutta hyvä niin, että kaapin paikkaa etsittiin ja se myös löydettiin. Muuten ja usko vaan, koin myös, että stadin keskusta jäi jotenkin pieneksi, kun siellä koko ikäni asunut, niin oli ihanaa lähteä muille maille, mutta enää en (ehkä) jaksaisi.

      Mutta kyllä teilläkin kihlat nopeaan tuli ja meillä meni niihin taas se pari vuotta. Ihana tuo ABBA ja Dancing Queen, täydellistä. <3

      Ihanaa viikkoa M ja hei on se romanttista muistella ensitapaamista <3

  • Mä niin tykkään lukea kaikkien parien ensikohtaamisista ja tää teidän ensikohtaaminen nosti kyllä hymyn huulille 🙂 ♥ Mä kun en oo ikinä seurustellut ja oon aika ujo aloittamaan kenenkään kanssa mitään, mutta sanon kuitenkin sen, että pelkästään se että joku ihastus vastaa hymyillen tervehdykseen riittää piristämään mun päivän 🙂

Vastaa käyttäjälle Kristallikimara.fi Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Protected with IP Blacklist CloudIP Blacklist Cloud