Synttärijuhlat

Mihin aika karkaa, tytär täytti eilen 14-vuotta ja muistan, kuin eilisen tuon ihmeellisen päivän, kun toinen syntyi ja sain vauveliinin syliini. Huomaan hieman, että muistot jo puuroutuvat ja en muista mitä tapahtui minäkin syntymäpäivänä tai jouluna, mutta eilen virkistin muistiani ja katsoin kaikki tyttöjen lapsikuvat ihan syntymästä asti tähän päivään. 
Tytär syntyi Latviassa Riiassa, mutta jo toisen vauva-aikana ehdimme muuttamaan Tukholmaan ja ristiäiset pidettiin Ruotsissa. Tytär oli lapsena erittäin villi ja mielettömän kekseliäs ja kehitti ihan kaiken maailman roinasta mitä nerokkaimpia keksintöjä. Nyt toinen on ihmeellisen rauhallinen, sydän kultaa, ei tekisi pahaa kärpäsellekään, kova pohtimaan ja juuri se tytär, joka antaa aina toisen ottaa tarjolla olevista sen parhaimman palan. Näen vahvasti toisen sydämeen, mutta toivon myös, että hän oppii, kuten itsekin vasta hiljakseen, että terve itsekkyys on hyvästä, eikä liikaa pidä miettiä muita. On ihmeellistä miten villistä Peppi Pitkätossusta tulikin lopulta niin pohtivainen pirpana.


Synttärijuhlia vietettiin pyjamapirskeillä ja kaksi yökyläystävistä on jo päiväkotiajoilta tullut kavereiksi, jotenkin suloista. Koko porukalle tilattiin pizzat ja ihan mielettömään saumaan tarjoutui mahdollisuus yhteistyöhön Pizza Onlinen kanssa, jota kautta olemme jo muutenkin tilanneet vuosia pizzat eli tuli pizzat, kuin tilauksesta. Kätevää on, kun olen tuohon Pizza Onlineen joskus ajat sitten kirjautunut, niin olen pystynyt tilailemaan pizzat tyttärille kotiin, päivän vaikka venyessä stadissa eli kätevästi sovelluksella vaan. 

Tai jos olemme tyttöjen kanssa olleet kamun luona yökylässä, niin sitten taas tilailtu pizzat heidän lähipizzeriasta, mutta kaikki kätevästi aina yhden sovelluksen kautta. Ei tarvitse kuin iskeä kaupunki tai kaupungin alue, jossa majailee ja sovellus tarjoaa heti lähimmät pizzeriat ja muiden palautteitakin pääsee kurkkimaan, mistä saa tilattua ne parhaat pizzat. Meidän Porvoon suosikki on Gammelbackan pizzeria, siellä ei täytteitä säästellä, pohja on oikeanlainen ja täytteet mehukkaita ja aina iloinen palvelu, peukut. 

Hobbit-peliäkin pelasimme ihan väärillä säännöillä aluksi, niin ettei pelille olisi oikeastaan ikinä näkynyt loppua. Tuli jo pieni turhautuma, ettei mikään peli voi kestää päiviä, mutta voi kuulemma, sellaisiakin lautapelejä kuulemma on olemassa. Noh nyt kun säännöt on hallussa, niin ensi kerralla peli sujuu vähän jouhevammin. 

Tytär lähti syntymäpäivänä vielä Lintsille yökyläporukan kanssa ja hei vanhempia ei todellakaan mukaan huolittu! Ihanaa ja kamalaa yhtä aikaa, mahtavaa, että lapset itsenäistyy ja itselläkin on enemmän vapaa-aikaa ja silti on sydänalaa suorastaan kovertava ikävä pikku taaperoita, jotka tarvitsivat vielä kovin äitiään. Jotenkin hurjaa ajatella, että 4-vuoden päästä tytär on täysi-ikäinen, kunpa osaisin nyt tiiviisti elää hetkessä ja painaa kaikki muistot mieleeni.

Tänään vielä tytär on menossa Iron Maidenin konserttiin ystävän kanssa ja isoveli tulee Tampereelta asti kaitsemaan, aika suloista sanoisinko. Toki tässä kohden aikuisiakin tarvitaan kyytihommiin. Eli varmasti oli toisella ikimuistettavat synttärit, yökylineen, pizzoineen, Linnanmäki-keikkoineen ja vielä konsertti päälle. 

Onnea vielä rakas ja ehkä joskus isompana voit tätäkin lukea häpeilemättä hih, ettei äiti ole niin nolo, kun on niin onnellinen, että saa olla juuri sinun äiti. <3

Lapset on lainaa vain ja ajattelin jo silloin, kun tytär syntyi, että jännää nähdä minkälainen aikuinen hänestä tulee. Nyt toivoisin hieman ajanpyörää voivani hidastaa, ettei ihan näin vikkelään tarvisi vuosien vieriä, mutta on tämä mielenkiintoinen matka, ihan maailman paras reissu ja seikkailu mitä voi tehdä, on nähdä lasten kasvavan ja toivon saavani nähdä vielä, miten elämä kantaa. 

Miten siellä, miten kestätte lasten kasvamisen haikeuden tai muistatteko omat 14-vuotissynttärit, itse en enää oikein muista, muuta kuin taisin hengailla kamujen kanssa jossain puistossa notkumassa ja ihan varmasti jotain kakkua ja lahjaa oli kyllä. <3 Jotkut synttärit muistaa vaan paremmin, kuin toiset. 


Mitkä muuten on teidän pizzan lempitäytteet, täällä tilatessa: tonnikala, kapris, aurajuusto ja fetajuusto ja ravintolassa lue Rossossa: parmankinkku, aurajuusto, paahdetut pinjansiemenet, fetajuusto ja yrtit pyöritettynä sitruunavinaigrattessa. 


Upeaa uutta viikkoa kaikille. <3

*Pizzat saatu Pizza Online yhteistyönä


52 thoughts on “Synttärijuhlat”

  • Paljon Onnea sinne <3. Ja tiedän tunteen. Haikeaa, vaikeaa ja samalla jotenkin ihan sydäntäraastavan onnellista samaan aikaan.

  • Onnea tyttärelle 😍 Tuo on niin totta, lapset ovat lainassa vaan. Ja se, millainen lapsi olet ollut, ei välttämättä ole yks yhteen sen kanssa, millaiseksi aikuiseksi kasvat. Luulen että me peilaamme omaa käytöstämme ja tarvittaessa saamme muutettua sitä, ehkä tiedostamattakin.

    Ihanaa alkavaa viikkoa!

    • Hyvinkin näin ja lapsilla tapahtuu jossan kohti se juttu, että tulee tietoisuus muuta ympäristöä kohtaan ja ei vaan enää voi olla täysin vapautunut lapsi, vaan alkaa tarkkailemaan ja myös hieman miellyttämään muita. Se viaton lapsuuden aika on aika lyhytkin, mutta ihana. <3

      Mukavaa viikkoa Salka <3

  • Voi mitkä kemut ja toisaalta iloinen fiilis kuvia katsellessa ja lukiessa synttärien tapahtumia, mutta samalla haikea, kun miettii mitä itsellä edessä joku päivä. Onnea vielä valtavasti esiteinille vai onko ne jo teinejä nykyään tuon ikäisenä, hih : ) Me käytiin vielä virpomassa 13-vuotiaina, joten ne 14-vee synttäritkin oli varmaan Bon Jovin kuuntelua, James Bondin leffoja ja poppareita!

    Pizza onlinen kautta meilläkin usein tilataan pizzat Kirkkonummen Pizza Servicestä, lempitäytteinä kana-ananas-feta-smetana tai tonnikala-ananas-homejuusto-aurinkokuivattutomaatti. Kotipizzan uutuus lohi-mätipizza oli ihan uusi kokeilu ja huh miten hyvääsekin oli! Upeaa uutta viikkoa <3

    • Ooh mutta nyt nautit vaan, toinen on niin suloinen pikkarainen. <3
      Feta-smetana aah ja pakko testiä tuo lohi-mätipizza myös.

      Ihanaa viikkoa Heli <3

  • Kiitos samoin upeaa viikkoa myös teille. Onnea vielä jälkikäteen synttärisankarille.
    Ihanat kuvat.
    "Sinun lapsesi eivät ole sinun lapsiasi,
    He ovat elämän kaipuun tyttäriä ja poikia.
    He tulevat sinun kauttasi, mutta eivät sinusta,
    ja vaikka he ovat luonasi, he eivät kuulu sinulle.

    Voit antaa heille rakkautesi, mutta et ajatuksiasi,
    sillä heillä on heidän ajatuksensa.
    Voit pitää luonasi heidän ruumiinsa, mutta et heidän sielujaan,
    sillä heidän sielunsa ovat huomisessa,
    jonne sinulla ei ole pääsyä, ei edes uniesi kautta.

    Voit pyrkiä olemaan heidän kaltaisensa,
    mutta älä yritä tehdä heistä itsesi kaltaista,
    sillä elämä ei kulje taaksepäin, eikä takerru eiliseen.
    Sinä olet jousi., josta sinun lapsesi lähtevät kuin elävät nuolet.
    Kun taivut jousimiehen käden voimasta,
    taivu riemulla."
    (Kahil Kibran)

  • Onnittelut molemmille :)! Ja kyllä on muuten hämärän peitossa kokonaisuudessaan tuo yläaste-ikä. Muistan enemmän lapsuudesta ja tietysti sitten opiskeluvuosista ja nuoren aikuisen ajoista (vaikka silloin menikin aika lujaa 😀 ). Mistäköhän se johtuu, että tuo murrosiän sydänkausi on jotenkin hämärän peitossa. Ehkä aivot olivat jossain päivitettävänä silloin.

  • Onnea tyttärelle. Niin oli äitins silmät siellä käsien lomasta pilkottamassa.
    Niin lapset kasvaa. Meillä jo aikuiset ja lapsenlapsia ydeksän.
    Yksi täytti pe 15v
    Kieltämättä tekis mieli kunnnon pepperonipizzaa, mun herkkua.
    Mutta suolaton ruokavalio sen menieren takia. Eli haaveiluks jää.
    Auringon kultaamia päivä sinne.
    >Leena

    • Oijoi 9 lastenlasta, mieletöntä, ajattele miten paljon elämää teistä on tullut, se onkin elämän tarkoitus <3

      Upeaa viikon jatkoa ihana Leena <3

  • Mä en itse asiassa muista omia 14-vuotissynttäreitä, mutta 13-vuotissynttärit muistan valitettavan hyvin, kun Irjan kuolema osui samaan aikaan. Ehkä siksi tuo 14 meni jotenkin ohi.

    Herkullisen näköisiä pizzoja! :p

    Aurinkoista

    • Ihan varmaan siksi ja näin se menee itselläkin, että ne synttärit muistaa, jolloin on tapahtunut jotain merkittävää siinä rinnalla, mutta on se jotenkin hulluakin, että synttärit unohtuu.
      Pizzat nam. <3

      Ihanaa viikkoa Jonna <3

  • Meinaa ihan kyyneleet nousta silmiin tätä lukiessa – kohta tuo omakin pikkuinen varmaan jo koulunpenkillä on jos aika menee yhtä vauhdilla kuin tähän mennessä 😀

    Aurinkoista viikonalkua <3

    • Vuodet vierii kyllä tiheään, vaikka muistan miten yöt aina vauvan vieressä valvoessa tuntui, ettei se valvominen taas lopu ikinä.

      Ihanaa viikkoa Mira <3

  • Kivat synttäribileet teillä. Minun molemmat tyttäreni ovat jo niin sanotusti isoja. Toinen kohta 20 vee ja toinen 17 vee. 14-vuotias on minun mielestäni vielä nuori, eikä ole kotia vielä jättämässä. Minulla on aina suuri haikeus ja ikävä, kun molemmat tyttäret ovat poissa. Pitää soitella jatkuvasti, ja olen jotenkin kauhean levoton. Mutta siihen on vain yritettävä tottua. Suloisia nuo lasten vanhat valokuvat. Sinulla on kauniit ja mukavanoloiset tyttäret. Mutta älä nyt vielä sure pesän tyhjenemistä vaan nauti lapsistasi. Kun he ovat vielä luonasi. Lempipizzatäyte. Jaahas. Taitaa olla tonnikala, aurajuusto, paprika, ananas ja oliivi. Meillä oli monta vuotta perjantai pizzapäivä. Minä leivoin aina kahta erilaista sortimentaalia. Voi niitä aikoja! Mukavaa ja aurinkoista viikon alkua sinulle!

    • Niin totta, mutta kun vuodet vierii niin nopeasti, meillä jo kaksi muuttanut kotoa ja vastahan he olivat pieniä.

      Ajattele miten ihana muisto, pizzaperjantai ja nämä hetket muuten ovat juuri niitä tärkeimpiä.

      Ihanaa päivää Marja <3

  • Voi ihanuus mikä postaus, Onnitteluja sinne kovasti♥ Kyllä vaan tuo aika sujahtaa ihan liian nopsasti, viime vuosi oli täällä kyllä sellainen "irtautumisen" vuosi että itkeä pillittää piti koko ajan:) Tytär muutti omaan kotiin ja poika lähti kesällä armeijaan, kumpaakin oli tottunut näkemään lähes päivittäin aiemmin..Nuorimmainenkin on sellainen "Kyläluuta" että käy usein kotona pyörähtämässä ja taas lähtee:) Haikeaa se lastenkasvu on ja tosiaan välillä toivoisi että olisi joku nappi josta painamalla sitä voisi edes pikkuisen hidastaa:)) Halauksia sinulle♥

    • Hurjaa kun molemmat tavallaan katoaa arjesta yhtä aikaa, voin kuvitella pillittämisen tunteen siellä. <3 Niin sitä toivoo, mutta se juuri kaihertaa, kun ei sitä aikaa takaisin saa.

      Halauksia ihanuus <3

  • Paljon olen katsellut lapsien kuvia eri vuosilta, kun tonttutyttö syntyi. Myönnän hiukan haikeutta on ollut ilmassa. Muistan pojan varmaan viimeiset synttärie, jotak kotona pidettiin. Kysyin haluaako kakku, no ei kuuleemma eikä juhlia. Tein sitten neljä, tosin pientä, kakkua, kun niitä vieraita vaan ilmestyi ja poikakin oli paikalla.
    Mä en koskaan ole voinut tilailla tarjottavia vaan heidän on täytynyt tyytyä mun räpellyksiin. Maalla ei vaan ole toiminut kotiinkuljetus ja ei toimi vieläkään.
    Mun synttäreitä ei taidettu paljon juhlia silloinkaan, kun olin lapsi. Rippijuhlat muistan ja mun ainoan lahjan, sormuksen, jonka annoin tonttutytölle muistoksi minusta.
    Ihanaa viikonjatkoa sinne! Ja nauti joka päivästä, vaikka tulevaisuuskin tuo paljon hyvää.

    • Täälläkin yleensä aina räpelletään omat ja varsinkin kakut ja ne on aika rumia aina, mutta pääasia, että tytöt syö ja tykkää. Anoppi tosin moneen juhlaan toi kakut ja se oli ihan apu suuria juhlia järjestäessä.

      Ihana sinä ja tonttutyttö ja tarina sormuksesta <3

      Aurinkoista viikkoa Marketta <3

  • Ihana postaus <3 Oikein paljon onnea tyttärelle ja äidille myös <3

    Meillä jo molemmat pojat täysi-ikäisiä ja ei voi kuin ihmetellä, että miten se aika onkaan rientänyt ?!?

  • Muistaakseni olin elokuvissa 14-vuotis synttärinä Karkkilan Mian kanssa 🙂 Aika hyvin olen pärjännyt näiden lasten vanhenemisten kanssa, tosin en halua ajatella, että alle 3 vuotta niin poika menee armeijaan ja varmaan sitten haluaa myös muuttaa kotoa pois…apua!
    Onnea teidän tytölle <3

  • Onnittelut 14-vuotiaalle neitokaiselle 🙂 Vuodet vierii ja lapset kasvaa.
    Aurinkoista viikkoa <3

  • Lämpimät onnittelut tyttärellesi ♥ Niin kauniisti ja koskettavasti kirjoitit…
    Haikeutta on täälläkin ollut ilmassa kun aika kuluu niin nopeaan. Olen kiitollinen, että nyt minulla on enemmän aikaa lastenlapsille, omille tyttärille kun ei silloin joskus työntäyteisinä yksinhuoltajavuosina aina ollut.
    Lämmintä viikon jatkoa ♥

    • Voi sinua Ansku ja ymmärrän tuon, tuntuu ettei mikään aika lasten kanssa ole ollut riittävä.

      Ihanaa viikon jatkoa sinulle ja kiitos <3

  • Paljon onnea sinne! Niin se aika kuluu… Lapset ovat tosiaan lainaa vain. Tippa linssiin tulee, kun asiaa ajattelee… Apua, mikä luopumisen tuska tulee, kun lapset sitten yksi kerrallaan muuttavat pois kotoa… Hyvää yötä Tiia ❤️

  • Ajan kulumisessa on sellainen paradoksi, että yksittäinen päivä tuntuu välillä aivan loputtoman pitkältä, mutta kuukauden ja vuodet menevät yhdessä hujauksessa.

    Meidän esikoinen täyttää tänä vuonna myöskin 14. Olen tässä miettinyt järkyttyneenä, että minulla oli ensimmäinen poikaystävä 15-vuotiaana. Saman ikäinen kuin minä. En oikein tiedä, miten osaisin suhtautua siihen, että poikani alkaisi vuoden päästä seurustelemaan. Kääks!

    Noin muuten pitää sanoa, että minulle teinien itseriittoisuus, nenäkkyys ja kärkkäys tulee lieventämään erotuskaa 😀 😀 😀

    • Samoja olen miettinyt että 14-vuotiaana taisin olla jo aivan ihastunut ja viisitoistavuotiaana taisin maistaa hieman olutta ja vaikka mitä, että en edes voi ajatella oikeasti että nämä pienimmät ovat siinä iässä jolloin itse luulin olevani todella aikuinen.

      Onneksi teini-ikä on tehty sellaiseksi irtiotoksi, että varmasti napanuora katkeaa 😉 mahtavaa viikkoa💛

  • Onnea tytöllesi! 14v on tärkeä ikä, melkeinpä rajapyykki kasvamisessa.

    Kiitos kun jaoit nämä muistot ja kuvat kanssamme.

    Meillä on samanikäinen, tänä vuonna jo aikamoinen mörökölli, mikä on uutta. Siskollaan kun ei ollut koskaan sellaista vanhemmista eristäytymisen kautta. No hän oli samanikäinen muuttaessamme Pekingiin – ehkä se hitsasi eri lailla yhteen. Nyt me vanhemmat ollaan niin noloja, ettei meille edes ole kerrottu että kannattaisi tulla kevätjuhlan palkintojenjakoon. Siskon kautta sen kuulimme että veljeä odottaa palkinto…

    Kyllä se on niin haikeaa tuo lasten kasvaminen. Onneksi meillä on vielä yksi pieni, vielä muutaman päivän ekaluokkalainen. Mummokuume kolkuttelee jo ovellani. 😊

    Mutta liian vähän on hänellekin nykyään aikaa. Onneksi sain kuitenkin olla monta vuotta kotona hänen kanssaan.

    Onnea myös äidille <3

    • Totta tuo 14 vuotta on sellainen ikä, että siinä jää lapsuus pois eli nyt ollaan virallisesti ehkäpä teinejä.

      Meillä 2 sarjassa lapsia On se hyvä puoli että ehkä tässä ihan muutaman vuoden sisällä pääsee jo mummoksi.
      Sama juttu minullekin ilmoitettiin ettei kevätjuhliin tarvitse tulla koska hän ei siellä milläänlailla edes esiinny. Eli tällaista. Tsemppiä meille ja kivaa viikonjatkoa💛

  • 14-vuotissynttärit on jääny muistiin tosi hyvin, koska ne oli niin erilaiset verrattuna kaikkiin muihin syntymäpäiviin 😀 Sain mun kummilta etukäteen junalipun Helsinkiin ja tuona syntymäpäivänä matkustin ensimmäistä kertaa yksin junalla Helsinkiin tuon kyseisen kummin luo viikonlopuksi 🙂 Viikonlopun aikana käytiin shoppailemassa ja elokuvissa ja leivottiin. Kyllä se aika vaan menee nopeasti, koska tuosta päivästä tulee elokuussa jo kuusi vuotta.. Kivaa viikonloppua ja onnittelut tytölle! ♥

    • Oi miten ihana muisto ja myös sellainen leikkauskohta, kun ensimmäisen kerran olet itse reissannut. Sitä alkaa 14-vuotiaana olla jo sillä lailla vähän isompi, että lapsuus on jäänyt taakse.

      Kiitos niin paljon ihana Sofia ja aurinkoista sunnuntaita <3

  • Hirmusti paljon onnea, vaikka myöhässä. ❤❤❤ (Kun nyt vasta pääsen vihdoin "normaaliin" elämään kiinni)

    Ihanat ja varmasti ikimuistoiset juhlat tytöllä. On ne, niin rakkaita ja tosiaan lainassa vaan. Poika nro kolme täyttää 14 heinäkuussa, neitoainokainen täytti juuri 12. Juurihan niitä vielä päästä pitelin? Omaa tuota ikää en edes halua muistella. Kaikki hyvä tapahtui vasta paljon myöhemmin. 😊

    Mies asui joskus Latviassa 1,5 v, mutta siitäkin on jo vuosi poikineen. Olisi hauska tietää mitenköhän synnytyskäytännöt mahtoivat erota Suomesta? Jos nyt ylipäätään erosivat.

    Leppoisaa lauantaita ja onnea toki äidille myös. ❤

    • Hei meillä niin saman ikäisiä, kuopus täyttää kesäkuun 14, 12vee. 🙂

      Oi onko asunut Latviassa, minä vuosina tämä on ollut, me asuimme 2000-2004. Meillä oli yksityissairaala, muistaakseni miehen lähettämä firma maksoi 85% kaikista lääkärikuluista ja vuonna 2004 hinnat olivat Latviassa vielä matalat, niin ei meille jäänyt synnytyksestä paljoa maksettavaa ja synnytyskokemus oli huippu. Oli oma huone, oma kätilö, jonka kanssa oli tutustuttu jo ennen synnytystä, ruoka oli mielettömän hyvää ja henkilökunta, oli todella positiivinen synnytyskokemus, mutta toisaalta niin oli aikanaan Kättärilläkin. Eli ei poikennut mitenkään ja lopultahan synnytys päätyi keisarinleikkaukseksi, koska lapsi ei tullut ulos. Seuraavassa synnytyksessä Suomessa, jossa sain 10cm lyhyemmän ja 1,1kg pienemmän kuopuksen, kätilö sanoikin, ettei täältä olisi yhtään isompaa lasta saanut ulos. Eli on sitten pienet nuo paikat ja hyvä, että Latviassa keisarinleikkaus sujui mallikkaasti. Mies muuten näki koko leikkauksen ja meikäläisen suolet, eli siinä mielessä synnytys erosi Latviassa ja kertoi kohdun olevan, kuin kaali ja todella vahvaa ja sitkeää kamaa, hih.

      Ihanaa sunnuntaita <3

Vastaa käyttäjälle Tiia Koivusalo Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Protected with IP Blacklist CloudIP Blacklist Cloud