Munasin ja kaaduin

Munasin ja kaaduin
Ihan oma kotisuora, tutut nurkat ja moneen kertaan kolutut askelmat. Räpellän kännykkääni kirkkaassa auringonpaisteessa, nokalla aurinkolasit, joissa ei ole vahvuuksia, Samu-koiruli vetää yhtäkkiä penkkaan, yritän taiteilla kuulokkeiden piuhoja luuriin, jotta voisin lenkin ajan kuunnella Spotifyta, jotta askeleet kevenisi musiikin voimasta ja se on siinä, askel osuu harhaan ja ojaan ja kaadun rähmälleni suoraan asfalttiin.


Tässä voisi todeta tapahtuneen pieni multitasking ongelma, liian monta liikkuvaa osaa ja aurinkolasien sokeuttama ihminen, mutta ajatelkaas miten auton ratissa on vielä enemmän pienestä kiinni eli ei sovi räpeltää luuria auton ratissa, koska jos sattuu jokin äkillinen tilanne, niin hetkenkin mielen herpaantuminen voi olla kohtalokasta.


Kaaduin aivan päistikkaan asfalttiin ja voitteko kuvitella, suojaten oikeassa kädessä olevaa Huawein luuria, jottei sille vaan tapahdu mitään ja ottaen kaikki iskut vastaan vasemmalla kädelläni ja seuraavaksi suoraan mahallani. Olin aivan varmasti totaalisen hilpeä näky, sillä mekko hurahti kaulaan ja makasin kotikadulla jättikset pilkottaen niin naapureille, kuin ohimeneville autoillekin. Edessäni siinsi pikkupoikien lauma, mutta ei heistä kyllä kukaan nauranut ja vakavina kulkivat ohitse. Ohitustilanteessa koitin nolouttani hetkellisesti ryhdistäytyä ja nousin polvilleni lohduttamaan Samu-koiraa, sillä Samu hätääntyi tilanteesta ja esitti myös hätääntymisen aika vuolaasti. 


Ensin koski nilkkaan aivan älyttömästi, mutta lähdin tarmokkaasti siltä suorilta 5km metsälenkille ja tuumin, että puhdistetaan haavat sitten kotona myöhemmin,  jos puhdistetaan.  Mieli laukkasi, kun ensi viikolla on se Bootcamp, että tässäkö se nyt karahti kiveen, että minkälaisethan kivut tästä vielä seuraa. Illalla en pystynytkään auton vilkkua edes laittamaan vasemmalla kädellä, mutta jo seuraavana päivänä kaikki jäsenet olivat enää vain naarmuilla ja toimivina. 


Koomisesta näystä ja sattumuksesta huolimatta loppu hyvin, kaikki hyvin. Vaihdoin heti nuo älyttömän hankalat langalliset kuulokkeet yllä olevan kuvan eleettömiin Sudion langattomiin kuulokkeisiin, niin eipä tarvitse enää räpeltää koiranremmin, kuulokkeen piuhan ja olkalaukun kaikkien piuhojen ja niiden solmuuntumisen kanssa. Meinaan aina oli joku johto aiemmin jossain kiinni. Moitinkin hieman itseäni, että miksi en ottanut heti näitä testiin saamiani Sudion kuulokkeita käyttöön. 

Sain eilen Casa Mimin Sarilta ihanan tuliaisen Espanjasta eli tuo turkoosi rannekoru on nyt minun ja Sarilla itsellään on tuollainen kaunis beigekultainen. Otimme näitä kuvia aika monta ja kaikista tuli epätarkkoja ja totesin Sarille, kun hitsi kun olen oikeakätinen, olisi kuvaaminen oikealla kädellä helpompaa ja sitten vaihdettiin korua vasempaan käteen, kunnes Sari totesi, ”mutta entäs noi sun naarmut”, juu ei olisi kivalta näyttänyt rannekoru tuossa naarmuisessa kädessä. 🙂 Mutta kyllä on ihana rannekoru, eli kiitos Sarille tuhannesti.
Kyllä tosiaan taas jälkikäteen sai nauraa itselleen, että olisipa saanut videolle tuon kaatumisen ja miten kännykkää suojasin viimeiseen asti ja miten tosiaan se mekko oli kaulassa ja röhnötin pitkin pituuttani kotikadulla ja kalsongit koko maailman nähtävillä, ai kauhistus ja hei tätä elämä on, pullollaan noloja tilanteita, jotka vahvistaa, sillä itselleen nauraminenhan on ihan parasta.

Mikä on sinun pahin kaatumisesi muuten ikinä ja onko  käynyt pahastikin? Zemppiä kaikille ja koitetaan olla pläräämättä sitä kännyä, kun ollaan liikkeessä ja tämä ohjeistus neuvona ihan itsellekin tässä. 🙂 


Ai niin ja yksi juttu tässä pitää kyllä vielä mainita, koska on niin ihmeellistä, ettei essien ”empower-mint” kynsilakoille käynyt mitään, vaikka kynnetkin viistivät maata pitkin, hih aika pysyvä lakkaus. 

Mukavaa keskiviikkoa. <3


Jos muuten haluatte tilata itsellenne langattomat kuulokkeet tai vaikka mitkä tahansa mieluisat Sudion kuulokkeet heidän valikoimistaan, niin ”tiiak” koodilla saatte alennusta 15% ostoksista ja koodi on voimassa toistaiseksi.

alekoodi -15% ”Tiiak”
Omat Nivå kuulokkeet saatu testiin


47 thoughts on “Munasin ja kaaduin”

  • Voi elämä, pahan näköistä, onneksi ei murtunut ranne. Mä olen joskus nuorena hyppynarulla juostessa kaatunut suoraan nenälleni, siis nenä osui ekana maahan, ihme ettei murtunut.

  • Kameraa/kännykkää tosin suojataan viimeiseen asti kuten kommentoin jo facessa, itsestä viis. Viime vuonna kompuroin jalan siihen kuntoon, että lääkäri kysyi kauhistuneena sinipunaista kaksinkertaistunutta jalkaterääni katsoessaan "Tosissasiko olet kävellyt tuolla?!?" En kehdannut kertoa, että tapahtui ulkomailla ja sen päivän olin nilkutellut vähintään viisi kilometria kaatumisen jälkeen. No, nilkutin vielä seuraavat kolme kuukauttakin, mutta kamera ei vahingoittunut!

    • Vain näköinen asfaltti-ihottuma näyttää pahemmalta kuin onkaan. Käsi on jo ihan terve, paitsi naarmut. ihanaa juhannusta😘

  • Kaksi tulee heti mieleen, lapsena linja-autoaseman kynnykseen. Muista että ajettiin täysillä pyörillä kotiin, kun haavasta tuli niin paljon verta, että valkoiset sukat olivat punaiset. Muistona valkoinen sormenpään kokoinen pyöreä arpi. Toisen polven sitten teloinkin vajaat pari vuotta sitten, kaatuessani Ikean parkkipaikalla, haava tulehtui ja polvessa puolikkaan kananmunainen kokoinen jälki tuosta tapahtumasta. Jokohan olisi molemmat polvet käyty läpi. 😀

    • Huh Joko olisi mutta kaiketi polvet ruvella kuuluu asiaan, täällä ne on myös ruvella ja olkapäät. Voi meitä, ihanaa juhannusta😘

  • Herramunjee! Siis toi käsihän on kamala. Olisikohan sitä pitänyt käydä näyttämässä lääkärissä? Hui kamalaa. Luin juttua kauhusta kankeana, kun ajattelin, kuinka bootcampin kanssa käy. Apua.

    Itse liukastuin varmaan 15 vuotta sitten taloyhtiön pihalla, kun päätin oikaista lumivallien kautta roskakatokselle, jotta välttäisin jäätien. No, yksi jäisen väylän ylitys ja se oli siinä. Ensimmäinen ajatus oli, näkikö kukaan. Joo, näki. Moni naapuri, mutta oikeastaan hyvä. Asiasta piti alkaa vääntämään kättä vakuutusyhtiöiden välillä, ja kenen korvausvastuu jne jne jne. No, huollon piikkiin meni ja minulle peräti kahdeksan viikon sairasloma. Niin, ja tietysti oikea käsi murtui. Siitä on jäänyt ikuinen pelko liukkaita kelejä kohtaan.

    Parempaa loppuviikkoa toivotellen <3

    • Näytti pahemmalta kuin onkaan, kun siihen aluksi tuli niin paljon tuota asfaltti-ihottumaa, mutta nyt siinä vaan verinaarmut ja käsi toimii ihan moitteettomasti.

      No huh sinulla kävi kyllä tosi kauheasti, liukkaat ovat kyllä niin pahoja ja miten sitä on aina mielessä, että näkikö kukaan. Miksi se on niin noloa olla rähmällään. ihanaa juhannusta😘

  • Ompa pahannäköistä jälkeä, huh huh. Täällä vanhemman tädin neuvo että pitäisköhän sun keskittyä yhteen asiaan kerrallaan hih hih. Kerran lensin makkarin lattialle selälleni kun kompastuin koiralle laitettuun esteeseen. No sairaalareissuhan siitä sitten tuli kun en muistanut että mitä vuotta elettiin, mutta muisti palasi pätkittäin oltuani tarkkailussa yön yli. Paranemisia sinne 🙂

    • Niin hyvä neuvo ehdottomasti pitäisi keskittyä yhteen asiaan. kun

      Sinulla on käynyt tosi pahasti ja se on niin totta että ihan kotonakin voi suoralla sattua. Mukavaa juhannusta😘

  • Auts! Onneksi ei käynyt pahemmin vaikka aika kipeän näköinen tuo käsi on. Olisi voinut käydä vaikka mitä. Ja onneksi ei käynyt Samullekaan mitään. Rannekoru on tosi kaunis. Mikähän siinäkin on että kun on tuolla rähmällään niin ensimmäisenä sitä miettii että näkikö kukaan? Hölmöähän se on, kaikille käy joskus jotain. Pahin oma kaatuminen joka nyt äkkiseltään tulee mieleen oli viime talvena pihalla roskia viemässä kun oli vielä tuore välilevynpullistuma niskassa. Lumen alla jää ja lumi lähti jalan alta kuin kuppa Töölöstä ja ihan melkein naamalleen niin että niska oikein notkahti. Vähän aikaa makasin siinä ja mietin että nytkö se halvaus kävi millä lääkäri pelotteli. Ei olisi saanut kovalla alustalla edes kävellä mistään kaatumisista puhumattakaan. Mutta onneksi ei käynyt paljon mitään. Vähän polvi ja käsi mustelmilla…

    • Käsi näyttää pahemmalta kuin oon ja aluksi siinä oli asfalttiihottumaa niin paljon.

      Huh mutta tosiaan vasta pelottava juttu on ollutkin sinulla ja olisi voinut käydä todella pahasti. Nauroin kyllä ääneen tuolle kuppa Töölöstä voi sun kanssa . oikein ihanaa juhannusta😘

  • Tuo käsi onneksi paranee:) Mä kaaduin opiskeluaikoinani pyörällä, kun kurvasin jalkakäytävän reunaan ja kaaduin pyörineni jalan päälle. Nivelsiteet meni ja yhtään ei ollut sillä tekemistä, että edellisenä iltana oli ollut opiskelubileet. Se oli se lumi!:) Viisi viikkoa linkkasin, aluksi oli keppi apuna:(

  • Ai himpura tuota käden kuntoa, onneksi kuitenkin selvisit pahimmilta kolhuilta. Minun pahin kaatuminen on tapahtunut meidän kodin portaissa. Tulin neljä porrasta kerralla alas, nilkka mustana ja häntäluu murtui. Ei ollut hyvä aamu silloin.
    Jään juhannukseksi somelomalle, joten toivotan jo nyt sinulle ja teidän koko perheelle aivan ihanaa juhannusta <3 Love u <3

  • Pahan näköset haavat !
    Talvella menin oikotietä , lumen alla oliki oja ja siihen kaaduin kauppakasseineen , ohikulkeva isä lasten kanssa jäivät ihmetteleen ja kysyi jos tarvii auttaa :)) sanoin että kyllä täti tästä ylös pääsee kunhan otan vain henkeä ekaks :))

    Töissä pari kuukautta sitte istahdin tuoliin ja tuoli liikahti alta ja kaaduin selälle kauheella röminällä ja eihän huoneessa ollu muita kuin potilas ja hammaslääkäri !!! tais potilas kertaa koko suvulle että hammashoitaja kaatui kauheella räminällä lattialle , vähä olin häpeissäni 🙂

    • Oijoi Onneksi ei käynyt pahemmin kuin kaatuminen ja miksi se nolostuminen tapahtuu aina kun kaatuu, ihan kuin sitä olisi jotenkin pienenä ja paljaana siellä rähmällään. Jokainenhan meistä joskus on kaatunut. oikein ihanaa juhannusta😘

  • Jaiks..ja voih:( mutta hyvä kuitenkin ettei sentään murtumia tullut! Kyllä on Samu parkakin säikähtänyt❤ Itselle on mahalaskuja tullut monta kertaa kun vauhtia on usein turhan paljon:) Mukavaa juhannusviikkoa ja toivottavasti ruhjeet paranee pian❤

  • Tuossa olisi voinnut käydä paljon pahemminkin. Onneksi suojelusenkelisi olivat valppaina. Pahan näköinen käsi silti on.
    Kaunis tuliainen Sarilta.
    Täytynee vakavasti harkita langattomia, kun vanhusten luut ovat hauraat. Kiitos vinkistä.
    Ihanaa torstaita sinulle!

  • Oi, oi oi. Omapa pahan näkönen käsi.
    Mä kaaduin pari vuotta sitten jouluaaton aattona, kun menin hakemaan, toirtun paiston, välissä postia. Crocsit jaloissa. Sillä seurauksessa vasemmassa kädessä murtui värttinäluu. Kolme kipsin vaihtoa ja röngenkuvauksia, puudutuksia ja käden vetämistä ja asettelua (aivan hirvetä tuo vetäminen ) Kipsissä seitsemän pitkää viikkoa.
    Kerran mentiin kaffille ja enkös vaan kompastunu kynnykselle. Kyllä hävetti. Ei muuta kun ylös ja juomaan kahvit. Ja muutamia muita tohelluksia, joissa olen kyntäny maata.
    Ihanaia juhannuspäiviä sinulle.
    >Leena

    • Oi Oi sinulla on käynyt pahasti, seitsemän viikon sairasloma on pitkä aika ja olet ollut varmasti todella kipeä. Juu aikkihan me aina välillä ollaan rähmällään. ihanaa juhannusta😘

  • Ounou, onneksi ei käynyt pahemmin.
    Mun omituisin kaatuminen oli joskus muinoin Helsingissä töihin mennessä. Vedin lipat liukkaan talvisella tiellä ja kädessä oli Alepan ostoskassi täynnä työeväitä. Joku puliveivari sattui kohdalle ja riensi huolehtimaan, että "Eihän PULLOT menneet rikki". Olin vaan äimän käkenä, että mitkä hiivatin pullot ja juu, kunnossa ollaan. Jälkeenpäin ihmettelin, että näytinkö sitten joltain pullonaiselta, joka aamukasilta kuljettelee viinapulloja ympäriinsä? 😀 😀

    Ihanaa juhannuksen aikaa sinne Tiialle! ♥

  • Onneksi selvisit naarmuilla. <3
    Itse tulin viime kesänä kiviportaat omalla pihalla alas vatsalla liukuen. Mustelmia oli joka puolella, mutta känny säilyi ehjänä. 😉 Opin, että näillä kiloilla ja jaloilla, täytyy joka askel ottaa huolella. Onneksi ei kukaan ollut näkemässä ja pystyynkin pääsin pienen hetken kuluttua.
    Mukavaa juhannusta!

  • Voi ei, hurjan näköistä jälkeä. Kolmosen ollessa vauva löin varpaani kiveen ja se murtui. Ei sen kummempaa ole tapahtunut. Tai no joo, kerran kompastuin iltapuvussa liian pitkään helmaan ja vierin portaat alas. 😂

    • Varpaan murtuminen on ikävä koska varpaalle ei voi tehdä mitään, paranee sitten itsekseen. Minulla on käynyt sama ja se kolottaa aina välillä ja etenkin kylmällä.

      Täälläkin olen joskus kaatunut liian pitkään mekkoon metron liukuportaissa. Kaaduin monta metriä alas ja ihmiset kaatuivat minun päälle koska olin siinä tukkona ja lapsia ja kaikkia ja ihmiset itki, se oli aika kamala tilanne. Mukavaa juhannusta😘

    • Se on vielä kauheampi tilanne, oikea painajaiseni jota pelkään aina liukuportaissa että joku kaatuu ja alkaa vieriä muiden päälle. Kerran muistan erään puliukon lähteneen vierimään, mutta onneksi joku sai tarrattua häneen kiinni ja pysäytettyä vauhdin

  • Apua! On kyllä hurjan näköinen käsi. Onneksi et laskeutunut kasvot edellä. :O

    Kun ihminen vaikka liukastuu, ihan ensimmäinen reaktio; näkikö kukaan. Kaatuminen on ihan hirveän noloa, vaikka ei mitenkään edes ole! Jännä reaktio, mistä lie johtuu.

    Kerran olen tullut rappuset kerien, muutaman kerran kaatunut valtavan vauvavatsani kanssa suoraan rähmälleen. Talviliukastumiset nyt ovat joka vuotinen riesa. Mutta ikinä ei ole onneksi paikkoja murtunut tai muuta kamalaa (koputtaa puuta).

    Mut hei, kynsilakat säily! 😀

    • Niin hyviä kysymyksiä, miksi se on niin noloa, ihan kuin sitä olisi jotenkin antautunut pienenä rähmällään, siksikö sanotaan, että kun ihminen on maassa niin lyötyä Ei saa lyödä ja niin edelleen mutta hyviä kysymyksiä samaa jäin miettimään.

      Vauvavatsa kaatuminen on tosi paha ja se panee pelästymään, muistan kun kaaduin Latviassa viimeisilläni raskaana kauniina aurinkoisena päivänä ja nuolin jäätelötötteröä onnessani ja yhtäkkiä vaan kaaduin maahan. mi

      Ihmiset oli kauhuissaan, kun oli niin iso maha, onneksi meille ei käynyt kuinkaan tai meidän vauvoille.

      Oli niin absurdia, että kynsilakat säilyi hyvänä,kun kaikkialla muualla oli naarmuja. ihanaa juhannusta 😘

  • Oiiii, aika hurijan näköönen on kätesi. Onneksi ei sentähä menny luita poikki.
    Minä kaaruun ihan omas porstuas imurin letkuhun muutama viikko sitte. Oikian ohimon löin laattiahan, sillä seurauksella jotta silimäklasit meni kahareksan numerolle ja musta silimähän siitä myös seuras. Olinpa kiitollinnen ittelleni, jotten vieny mattoa pihalle vain imuroottin, jos ei olisi mattoa ollu pehemikkeenä, niin klinkkeri olis ollut ohimos ja varmahan tullu kipiempää ☺
    Paranemista kädellesi ♥♥♥

    • No huh mikä juttu. Onneksi oli matto pehmikkeenä, eikä klinkkerilattia, mutta niin se on, että koti on maailman vaarallisin paikka. ihanaa juhannusta Onneksi ei käynyt kuitenkaan pahemmin😘🐝🐞🐝😘

Vastaa käyttäjälle Tiia Koivusalo Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Protected with IP Blacklist CloudIP Blacklist Cloud