Näin valehtelen netissä ja somessa

Näin valehtelen netissä ja somessa
No siis kääks minkä haasteen Keyword:Love blogin Jonna heitti, sillä nyt ei ole lupa yhtään kaunistella totuutta, vaan pitää läjäyttää kaikkiin kysymyksiin juuri se absoluuttinen totuus. Täytyy itseään oikein syväjuuriharjalla kuulostella, ettei vaan tule itsepetoksellisesti valehdeltua ihan itselle ja samalla kerrottua nätimpiä totuuksia sitten teille. 

No mutta asiaan eli niihin totuudenpaljastustehtäviin ja kysymyksiin. 

Menen niihin hotelleihin, ravintoloihin, tapahtumiin, joiden tiedän olevani someystävällisiä ja kaunista kuvattavaa. 

Olen aivan liian laiska tälläiseen eli menemään kotoa yhtikäs mihinkään, mikä ei aidosti inspiroi ja kiinnosta ja minne ei ole mitään asiaa. Olen blogielämässä muistaakseni kahdesti mennyt muualle niistä ympyröistä joissa jökötän, kuvaamaan asukuvia. 

Toinen kerta oli viime talvena, jolloin kotona oli niin himputin pimeää ja Souliina blogikamun kanssa kaipasimme yhteistyönä saamiimme asukuviin valoa ja koska Samu-koirakin piti viedä lenkille, niin kävelimme muutaman sadan metrin pätkän meiltä merenrantaan. 

Toinen kerta oli viime viikonloppuna, koska Pinkit korkokengät Maijulla oli visio, että heinäpellolla heinäpaalien keskellä tulee hauskoja kuvia meidän hippihenkisiin kuviin. Syy näihin kuviin ja yhteneväisiin hippiasuihin selviää ensi viikolla, kyseessä on kuitenkin kaupallinen yhteistyö, joten enemmän vaivaa haluttiin luonnollisesti nähdä, kuin pelkkä perusblogipostaus.

Heinäpellolle menimme autolla ja ajomatka kesti n. 5-minuuttia. Eli tämän verran vaivaa olen nähnyt asukuviin ja tämä on myös syy, miksi asukuvat eivät oikein istu omaan pirtaan, koska olen niiden kuvaamisen suhteen armottoman laiska ja aina pitäisi kuvissa olla meikitkin nassussa ja kaikki, ei vaan aina jaksa. 

Mutta vastaus on siis kyllä, kyllä olen mennyt kahdesti valokuvaystävällisempään paikkaan kuvaamaan asukuvia. 

Sisustan, teen kauttauksen tai pukeudun niin, että niistä saa hyviä kuvia.

Vastaus on kyllä ja ei. En pukeudu, enkä tee ruokakattauksia kuvien vuoksi, paitsi tosiaan nuo pari vaatekuvausta yllä. Joskus tulee katettua ruokaa nätimmin pöytään ja silloin tulee napsittua kuvia, eli ruoka edellä mennään ja sitten vasta ehkä se kuva. 

Jos olen tilaisuuksissa missä on kaunista ruokaa, napsin ruokakuvia aina, sillä omaan silmään ruoka on kaunista katseltavaa ja inspiroitavaa kuvattavaa. En vaan itse osaa kokata kaunista ruokaa, joten siksi harvoin blogissa tai Instassa nähdään ruokakuvia.


Täysin toinen asia ovat sitten kahvimukikuvat, jotka eivät tavallaan liity blogiin lainkaan, vaan ne ovat ihan oma itsenäinen ja erillinen intohimo. Kahvimuki/kahvihetkikuvia aloin kuvaamaan Instaan,  jo vuotta ennen, kuin aloitin blogin, jos nyt muistan ihan oikein edes ja ne eivät oikein liity mitenkään blogini henkeen. 

En ota itsestäni kuvia enkä Instastories-videoita, joissa minulla ei ole meikkiä.

Instastoriesin suhteen olen laiska, mutta meikittömiä kuvia täällä blogissa on nähty aikojen alusta asti ja myöskin satunnaisesti Instassa, mutta siellä harvemmin. Jostain syystä Instagram on osaltani aavistuksen siloitellumpi, kun taas blogin puolella ”sormet on vähän väliä mullassa”. Ehkä siksi näin, ettei Instagramin puolella saa kerrottua tarinaa kuvan taustalla niin monin sanoin.

Teen asioita ja kerron asioista blogissani, joiden tiedän tukevan omaa brändiäni.

Tämäpä on vaikea kysymys ja kompastun jo tuohon brändi-sanaan. En ole brändi, olen minä, minä Tiia. En koe tekeväni oikeastaan mitään asioita ”laskelmoiden”, vaan aina hetken fiiliksellä mennään ja tyyliin, tykätään tai ei. Nimittäin en koe, että liialla miettimisellä osaisin olla aidoin minä. Ihailen bloggaajia, jotka aina osaavat kirjoittaa loistavasti, ottavat mitä upeimpia kuvia ja mitä kauneimmassa ympäristössä ja näyttäen aina hyvältä. Tälläisestä kuitenkin tulisi itselle vain paineita ja en halua, että blogi/some aiheuttaa paineita, vaan tämän homman pitää olla yksiselitteisesti kivaa. 

Mutta juu, joskus tekisi mieli avata suutaan rohkeammin, sanoa tiukemmin, puhua vaikeimmista asioista. Tälläisiä mieltä painavia ja eräänlaisista vääryyksistä haluaisin kirjoittaa paljon useammin, mutta kun pitää ottaa moni muu ihminen ja seikka huomioon. 

Käsittelen kuvat niin, että näytän kauniimmalta.

Kyllä, kyllä ja kyllä, tunnustan, smooth filtterit, jotka pehmentää ryppyjä ja valaisee kasvot ja samalla kirkastaa valkoisuudella myös hampaat, vaikka ne valkoiset muutenkin on. Erityisesti Instaan kaunistelen kuvia tarkemmin, mutta tänne blogiin voin laittaa vaikka kuinka  karmean ja naturellin kuvan. Joten kyllä ja ei. 



Silottelen elämääni somessa.

Tämä on mielenkiintoinen, sillä en kaunistele mitään normaaleja asioita, mutta voin myöntää siloittelevani, sillä en kerro kaikkea. Koska blogissani en voi käsitellä muiden ihmisten ja läheisteni murheita, niin suuri osa minuutta jää piiloon, sillä olen yksi jäsen kuusihenkisestä perheestä. 


Meillä on ollut todella isojakin vaikeuksia ja suruja näiden blogivuosien aikana, mutta rohkenen jopa väittää, ettei kukaan ruudun toisella puolella ole huomannut mitään, sillä olen pitänyt nämä surut ja vastoinkäymiset salassa. Joskus on ollut vaikea ammentaa blogiin aiheita ja olla positiviinen, kun perheessä on iso myrsky meneillään ja vielä pitkäkestoinen sellainen. Enkä viittaa nyt aviokriisiin vaan ihan muunlaisiin murheisiin. 

Joten vastaus on, en siloittele, mutta en luonnollisesti koskaan tule kertomaan, kuin murto-osan elämästämme täällä blogin puolella. 

Kadun joitakin blogiyhteistöitäni.

En kadu mitään, sillä jos joitain virheitä on tehty ja varmasti moniakin, niin niistä on myös opittu. Tämä blogi, kuten elämäkin on tietynlainen matka, jossa oppii koko ajan jotain, niin ympäristöstä, kuin itsestäänkin. Oppii myös ymmärtämään, minkälaisia yhteistyöjuttuja haluan tehdä ja minkälaisia en ja minkälaisia ihmisiä yritysten takana on ja keiden kanssa haluan olla tekemisissä. Kukaan ei ole valmis heti, kun pistää blogin pystyyn, vaan itseään on välillä haettava ja matka jatkuu edelleenkin ja taatusti hamaan tappiin asti.

En ole kuitenkaan tehnyt sellaisia kaupallisia yhteistöitä, joita kadun ja olen kieltäytynyt sellaisista, jotka eivät vaan istu mistään kulmasta blogiini tai mielenkiintoni kohteisiin tai arvomaailmaani. 

Bloggaajan elämä on glamouria.

Olen blogini puolesta ja myös Tädit tubettaa YouTube-kanavan puolesta päässyt kokemaan asioita ja tutustumaan sellaisiin mielenkiintoisiin ihmisiin, jotka eivät olisi mahdollistuneet ilman blogia. Joten kyllä somekanavat ovat tuoneet elämääni ripauksen luxusta, mutta 95% elämästäni ainakin, on ihan perusarkea ja tallaamista, kuten kaikilla muillakin. 

Koska kohokohdista tulee sometettua, etenkin Instaan herkemmin, voi seuraajille välittyä kuva, että olen paljon enemmän menossa, kuin olen, tai että elämääni mahtuu paljon enemmän luxusta, kun sitä elämässäni todellisuudessa onkaan. 

Yhden päivän aikana voi esim. olla useampi tapahtuma ja keskitän Helsinkiin menon kyseiselle päivälle ja näin ihmisille tulee vääristymä, että joka päivä viuhun jossain. Tai otan monia erilaisia kuvia yhdestä tilaisuudesta ja jaan kuvia eri päivinä ja näinkin tulee vääristynyt tunne, että joka päivä tässä vaan herkutellaan tai käydään siellä sun täällä.



Ajattelen hetket Instagram-kuvina.

Kyllä ja ei ja hieman vierastan tuota Instagram-liitettä. Kenties puhuisin kauneuden tajusta tai ymmärryksestä, jos näen kauniin kukkapellon, sateenkaaren, auringonlaskun, upean ruoka-annoksen jne, niin haluan ikuistaa tuon hetken. Kauneus on toki myös omakohtaista.

Näin olen tehnyt jo aikoinaan ihan taskukameralla. Jos ajattelee vaikka ystäväni kanssa parikymppisenä tehtyä Italian-matkaa, niin jo silloin tuli räpsittyä, niin asukuvia, ruokakuvia, auringonlaskukuvia jne. eli ihan samoja kuvia, joita nyt vaan räpsitään älyluurilla ja julkaistaan niitä julkisena Instagramin puolella. 

Seuraan Jodelia ja keskustelupalstoja sekä googlaan nimeni tasaisin väliajoin.

Mikä on Jodel? Keskustelupalstat on maanpäällinen helvetti ja en näe mitään syytä seurata sellaisia, niistä tulee vain möykky mahaan ja se kaikki näennäinen hyvä, miten ihmiset hymyilee kadulla ja tervehtii ja ovat iloisia ja ystävällisiä, kaikki tuo hyvä tavallaan romuttuu, sillä keskustelupalstoista tulee olo, että hirmuisen suurella määrällä ihmisiä on paha olla ja ihmisissä asuu paljon ilkeyttä. 

Olen joskus googlannut oman nimeni, ihan vaan kauhunsekaisin tuntein, että olenko päätynyt vauvapalstalle, mutta en ole riittävän mielenkiintoinen, että vielä ainakaan olisin. 

Bloggaajista puhuminen ja juorujen keksiminen netissä on ihan sallittua, koska itsehän ovat vapaaehtoisesti esillä.

Jos haluaa käyttää oman elämänsä negatiivisuuden suossa pörräämiseen, niin siitä vaan. Onhan negatiivisuuskin sellainen tietyllä tavalla ravitseva suola ja addiktoiva, että sieltä on vaikea löytää uloskeinoa. Joskus olen negatiivinen itsekin ja on pakko purkaa pahaa oloa ja tällöin kilautetaan kaverille tai jauhetaan ja parannetaan maailmaa mieheni kanssa. Aina löytyy perspektiiviä ja tosi ystävät ja oma mies osaa peilata ja kertoa, milloin olen väärässä ja vain oman vihani sokeuttama. 

Mutta minusta ilkeys ei ole koskaan sallittua ja en koskaan ole kiusannut toista ihmistä, en somessa, kuin elävässä elämässä. Joskus on taatusti sammakko päässyt suusta ja näitä on sitten anteeksi pyydelty, mutta tahallinen ilkeys, se myrkyttää viime kädessä vain omaa mieltä. Myrkky jää möykyksi mahaan ja pahimmassa tapauksessa myrkyllinen ihminen jää lopulta yksin. 

Aluksi oli suuri järkytys blogin puolella ilkeät kommentit, mutta niihinkin valitettavasti turtuu ja etenkin, kun niitä tulee joka viikko. Välillä ne naurattaa, välillä ne ei tunnu miltään ja joskus, heikolla hetkellä ne satuttaa, sillä olenhan vain ihminen minäkin. Se mikä satuttaa, on epäreiluus, että vieras ihminen luulee tuntevansa minut ja tulee kertomaan omat analyysinsa ilkeällä tavalla, lainkaan tuntematta minua. Epäreiluus on se asia, joka joskus saa harmistumaan ja on myös asia, minkä vuoksi olen läheisteni takia valmis lähtemään barrikadeille. 

Bloggaaminen on helppoa kuin heinänteko ja lisäksi bloggaajat saavat hirveät määrät tavaraa (ellei rahaakin) tästä turhakkeesta. 

Tämä on kauhean negatiivissävytteinen kysymys ”turhakkeesta”, hmmm… Mikään ei ole turhaa, mikä tuottaa tekijälleen iloa. Suuressa mittakaavassa kaikki meidän ihmisten tekeminen on turhaa ja mikä on toinen ihminen toiselle sanomaan, mikä on turhaa ja mikä ei. 

Helppoa, kuin heinänteko, välillä sitäkin ja välillä ei. Erityisesti juuri ne yhteistyöpostaukset ja vaikkapa kuukauden kosmetiikkasuosikkipostauksiin täällä menee työstämiseen ihan koko päivä. 

Sellainen kuin ilmainen tavara, niin sellaista käsitettä ei olekaan, vaan asioille kaivataan aina vastinetta yhteisessä ymmärryksessä. Ei kukaan lähettele bloggaajalle ”lahjoja”. Hirveää määrää tavaraa en saa, mutta runsaasti kosmetiikkaa, jonka jaan suurelle määrälle läheisiä ihmisiä testaamisen jälkeen ja myös blogiarvontoihin ylimääräisen kosmetiikan. Koen jopa, että näin blogissa tekemäni ”työ” tuottaa erittäin monille ihmisille välillisesti iloa. 

Bloggaaja keksii otsikon hakusanat mielessään.

Haluaisin osata tehdä tätä joskus, mutta kun en osaa. En jaksa laskelmoida tätä hommaa, vaan ilon kautta. 

Haaste

Kerro keneltä sait haasteen.
Vastaa väittämiin.
Lisää listaan yksi bloggaamista koskeva väittämä lisää ja vastaa myös siihen itse. 

Tässä oma lisäkysymys haasteeseen: 

Bloggaajat ovat kaikki minä minä minä tyyppisiä itsekeskeisiä ihmisiä

Bloggaajat ovat kaikki ihmisiä, joten bloggaajien joukkoon mahtuu koko ihmiskirjo. Koko blogihistorian aikana olen tavannut vain kaksi minä minä minä-tyyppistä ihmistä ja olen tavannut bloggaajia todella paljon. Bloggaajat ovat usein ulospäinsuuntautuneita, se on totta ja yhteinen harrastus toki yhdistää, ihan kuten esimerkiksi työpaikka yhdistää ihmisiä ja työasioista  puhuminen. Totta kai toinen bloggaaja ymmärtää hyvin monia kiekuroita, joita blogimaailmaankin liittyy. Mutta itsekeskeisiä bloggaajia en ole tavannut sen enempää, kuin perus työpaikassakaan. 
Haaste on pyörinyt jo jonkun aikaa netissä, joten en haasta ketään yksittäistä, mutta haasteesta saa ottaa kopin ihan kuka tahansa. 

Miten siellä, vaikuttiko vastaukset tutulta vai olitko joistain vastauksista eri mieltä? Jos olet bloggaaja, mikä on sinun mielestä se oudoin olettama, mitä ihmiset ajattelee bloggaamisestasi tai onko sanonut sinulle asian suoraan?

Jos sinulla ei ole siellä ruudun toisella puolella blogia, mitä sinun tekisi mieli kysyä bloggaajalta, nyt on mahdollisuus kysyä ihan mitä tahansa. 

Iloista lauantaita kaikille. <3 


*Postauksessa esiintyvä kosmetiikka pr-näytteitä ja ”hippiasut” saatu Dress like Marie. Mahdolliset muut saadut vaatteet infottu aiemmissa postauksissa.







45 thoughts on “Näin valehtelen netissä ja somessa”

  • Moi ! Rehellinen postaus, koen sinut ihan normi työtätekevänä henkilönä, en tunne kateutta. Seuraan sinua mielelläni, tubetuksia vähemmän, Maijun kanssa olette hyvä pari. Kiitoksia lukijasi.

  • Eniten ehkä ärsyttää ne tokaisut, että onx toi se ja se, jonka sait ilmaiseksi? En tosiaankaan saa mitään blogiini ilmaiseksi vaan teen töitä asioiden ja tuotteiden eteen. Vastaukset oli niin sua, ihana ❤️Tiia

    • Tämä on hyvin mielenkiintoinen ilmiö, sellaista kun ilmainen tavara ei ole olemassakaan. Mutta ymmärrän toki, että joita voi tämä ärsyttää, mutta jos ärsyttää tai tuntee kateutta, voi toki vaikka tehdä perässä ja perustaa blogin tai voi olla lukematta blogeja ja voi vaikka syväanalysoida, miksi tämä toisen saama asia on jotenkin minulta pois.

      Ihanaa sunnuntaita Outi <3

  • En ota haastetta vastaan, vaikka en ole siihen vastannut. Mun blogi on niin vaatimaton; omasta ikkunasta lähinnä kuvattu.
    Mutta tiedän,että posaus ei aina tule helposti mullakaan. Haluan julkaista postauksia säännöllisesti, mutta aina vaan ei jaksa, ei ole aihetta, ei ole elämää. Voin kuvitella teidän tuskan, jotka postaa paljon useammin.
    Nyt mietin julkaisenko meidän kuvat blogissa????? Mies ei ole vastaan, mutta mun kuvat…en varmaan julkaise. Mielenkiintoinen päivä takana ja postaus tulee, kun vaan jaksan. Eli se postaus mullakaan tule lennossa, vaikka blogin lukija voisi niin kuvitella.
    Viikonlopun jatkoja!

    • Sinä ihana höpö, otat mitä upeimpia maisemakuvia, olet kädentaija ja osaat vaikka mitä, saat olla itsestäsi niin monin tavoin ylpeä.

      Olisi kyllä ihanaa nähdä sinun kuva blogissa ja perheesikin. <3

      Muiskuja Marketta ja niin totta, että joskus tämä on helppoa, kuin heinänteko ja joskus taas ei. Ihanaa sunnuntaita <3

  • Minä tykkään sun jutuista ja tyylistä kirjoittaa, et minusta ole mikään blogidiiva tai asioiden kaunistelija,kirjoitat iloista ja suruista ja minusta on kiva katella myös noita meikittömiä kuvia. Ja olet aina myös rehellisesti sanonut jos kyseessä yhteistyöpostaus.

    Kiva lukea aikuisen järkevän naisen blogia,ei ole sun blogi pelkkää bling blingiä ja pintaliitoa. Jatka samaan malliin . Ihania kesäpäiviä sinulle ja perheellesi.

    • Kiitos niin paljon ja aikuisten oikeasti mitä olen näitä ihan nuorempiakin aitoja blogistarojakin nähnyt, niin diivoihin olen törmännyt vain yhteen. Nuoret ovat niin fiksuja ja osaavat hommansa.

      ihanaa kuulla, jos tykkäät, kiitos niin paljon ja kiva kuulla, jos suhteessa on sopivasti kepeää ja joskus vähän syvempääkin täällä blogissa.

      Aurinkoista sunnuntaita Nina <3

  • Tässä taas yksi bloggaaja, joka on pihalla kuin lumiukko tämänkin haasteen suhteen;) Mutta aika mainio haaste ja saatanpa ottaa kopinkin – sitä, milloin postaus tulee, en uskalla luvata;)
    Tunnistin kyllä vastauksista sinut – ja samoilla linjoilla mennään vaikka postailenkin harvemmin. Sinusta tykkään juuri sen takia, että olet aito ja sinulla on sydän paikallaan. Et koskaan sano pahaa sanaa toisista bloggaajista ja jaksat aina kannustaa. Ja kyllähän sinä tiedätkin, että minä vaan tykkään susta ihan hurjasti <3

    • Eikö olekin aika kiva haaste tämä ja jään innolla odottamaan sinun versioita, mutta ensin pitää tulla kurkkaamaan sinun mökkilääkekaappiin. 😉

      Niin kauniisti sanottu ja ihan joka sana takaisin, Lady sinä kun sanot, sinulla on aina painavaa sanaa ja välillä kivalla itseironialla, rakastan tekstejäsi.

      Ihanaa sunnuntaita Lady <3

  • Mun entisessä kännykässähän ei ollut tota smooth filteriä, tässä uudessa on. Otin kerran vahingossa kuvan, kun se oli päällä ja näytän sen kanssa vaikka sen vetäisi ihan pienimmäksi muoviselta nukelta. 😀 En tajua, koska ei sun kuvat kuitenkaan näytä siltä. 😀

    • Sillä kauneusfiltterillä tuli kyllä hurjia kuminaamakuvia. Tykkäänkin käyttää snapseedin muotokuva filtteriä, joka pehmentää ja face tunella saa esim. vaikka pahimmat dekoltee aluen rypyt tai kaksarin vähän piilotettua, eli sellaista pientä tuunausta, vähän kuin meikkaus. <3

      Eli tästä johtuu ne omien kuvien niksit, koska se Huawein kauneusfiltteri tekee kumman näköiseksi ja tuo nukke oli hyvä vertaus.

      Ihanaa sunnuntaita Jonna <3

  • Mä haluan (anteeksi vain)sanoa tuosta "heinäpellolla heinäpaalien keskellä". Kun niissä kuvissa ei näy ainuttakaan heinäpaalia – heinäseipäillä olevaa heinää senkin edestä

    • Hihi juu tämä sama lapsus kävi meille pellolla kuvattaessakin, että vahingossa sanottiin heinäseipäitä heinäpaaleiksi ja niin se lapsus tupsahti sitten tännekin. 🙂 Eli näin on näreet, heinäseipäitä kuvat pullollaan ja pari sellaista heinäseiväs blondiakin. 😉

      Ihanaa kesän jatkoa <3

  • Loistava postaus ja sun näköises!
    Nimenomaan tämmöiset rehelliset & suorasukaiset ihmiset minua ainakin kiinnostaa vaikka vähän naamaa olisikin fiksattu meikein tai liftaavin kasvohoitojen avulla( mutta sen vastapainona saa paljon hyviä vinkkejä eri tuotteista!) Parasta vielä on se ettei näihin kyllästy vaikka instagraminkin kautta roikunkin mukana!

    • No täällä blogissa on tasapuolisesti niitä karmeita aamunaamoja tai kaksoisleukoja, kuin vähän pehmennettyjä ja kaunisteltujakin kuvia. Liftaavassa kasvohoidossa en taida olla koskaan käynyt, enkä muutenkaan missään kirurgisessa tai esteettisessä toimenpiteessä (paitsi hampaidenvalkaisu), kun on vähän pallero, niin rypyt ei näy niin selkeästi, mutta kaksarit heiluukin sitten senkin edestä, mutta niiden piilottamiseen on niksit valokuvat. 🙂

      Ihanaa, että olet täällä ja minä saan seurata sinun elämää Instassa myöskin. <3

      Mukavaa sunnuntaita Heini Emilia <3

    • Ei niissä naaman kiristyksissä kannata käydä 😉 meillä on kaupat täynnä kosmetiikkaa jotka saa ihmeitä aikaan! Vanhenemme sentään arvokkaasti & luonnollisesti!<3

  • Loisto postaus, mukava oli lukea ajatuksiasi♥ Monessa kohtaa vaan nyökyttelin.."Juuri näin" ihan kuin olisin muka tuntenut sinut paremminkin:) Se on jännä millainen kuva ihmisistä tulee pelkän tekstin perusteella, sinusta olen saanut kuvan että olet aito ja teet suurella sydämellä/innolla kaikkea mitä teet, uskallat (todellakin!) tarttua haaveisiin etkä pelkää myöskään niissä vastaan tulevia haasteita, olet kiltti, hauska ja avarakatseinen, mukava on blogissasi vierailla♥ Kaikkea hyvää ja ihanaa kesänjatkoa♥

    • No kyllähän sitä blogien avulla välittyy, kun pitempään matkassa pysyy, se bloggaajan persoona. Sinusta voin sanoa, että maailman sydämellisin tyyppi olet ja kaikki kehut sinne myös takaisin.

      Oikein ihanaa sunnuntaita sinulle <<3

  • Aaargh, kirjoitin pitkän pätkän ja sitten netti sanoi *PUF*

    No uudelleen. Tiedät varmaankin miksi sinun blogiasi luen. Olet aito ja oma itsesti. Kukaan, siis korostaen ja alleviivaten KUKAAN täysipäinen ihminen ei paljasta julkisesti ihan kaikkea itsestään ja läheisistään. Me lukijat näemme yhden (ison) osan Tiiaa, ja sekin on aito oma itsensä. On asioita, joista ei vaan voi kirjoittaa, enkä tarkoita nyt sitä partakarvustoa, tai jostain asiasta yleisesti *askana oloa. Niistä saa ja pitää kertoa. Mutta kyllä se tulee teksteistäsi läpi, että olet moraaliltasi vahva, pyrit aina oikeudenmukaisuuteen ja ihmisenä olet herkkä ja hyvää tarkoittava. Ihana. Lukiessa ei koskaan (!) tule myötähäpeän tunnetta, kuten joskus blogimaailmassa on tapahtunut.

    Itsekin painin tällä hetkellä asian kanssa, joka mikä kipeimmin ansaitsisi tulla puretuksi blogissa, mutta josta en voi kirjoittaa yhtään mitään, sillä se koskee läheistäni. Olenko siis teennäinen kirjoittaessani sateenkaarista ja hattarasta, tai niistä tavanomaisista murheista, vaikka sydän repeäisi rinnasta? En. Sillä nekin asiat tapahtuvat. Hyvät ja ihanat. Elämässä on niin monta kerrosta ja kaikkea samaan aikaan. Se tekee elämästä juuri niin mahtavan upean. Kaikella on tilansa ja paikkansa.

    Itseään saa ja pitää suojella. Ikäviltä kommenteilta ja katkerilta ihmisiltä, ovat ne sitten IRL tai läppärin näytön takana. Kaikelta ei tietenkään voi, mutta jokainen ei etsitty kommentti itsestä tai lukematta jäänyt nimettömänä keskustelupaltalla eteen tullut rienaus on suora satsaus omaan mielenterveyteen. Kukaan ei ole inhottavilta kommenteilta niin suojassa, etteikö se jossain tuntuisi. Joskus jokin sanominen on näennäisesti ok, mutta jää vaivaamaan. Kaikki ilkeys ei kulje tunnistettavan pahan vaatteissa.

    Iso halaus päivääsi. <3

    • En kestä, tuo on niin niin raivostuttavaa. Olet aivan superkultainen, että jaksoit tulla uudelleen kirjoittelemaan vielä ja vielä wow minkälaisen kommentin kirjoititkin, olet sanojen kanssa niin taituri <3

      Joka sana ihan takaisin, olet niin niin aito pakkaus ja tekstisi ansaitsisivat päästä kirjoihin ja kansiin ja tuntuu, etten pysty edes ikinä vastaamaan niin nerokkaasti ja kattavasti postauksiisi, kuin huikeat blogipostaukset ansaitsisivat.

      Näinpä se on ja en osaa sanoa onko tässä maailmassa bloggajia, jotka kertovat blogissaan ihan kaiken, siis kaiken, mutta tokkopa, sillä eihän me livenäkään jaeta kaikkia asioita aina edes läheisille, niin miten sitten blogissa julkisesti ihan vieraille.

      Minusta on kivaa olla blogissa milloin höpsähtänyt vaikka niihin Disney kahvimukeihin tai milloin olla sarvi otsassa parran takia, jota muuten nypin nykyään joka pv ja mustiakin karvoja on jo kaksi, aargghhh…

      Juuri näin, et ole teennäinen, vaikka se sydämen suurin tuskakin jäisi sillä hetkellä kertomatta blogissa, sillä elämä on niin monikerroksellista, kuten kuvaatkin, että samaan aikaan, kun kaikki on ihan hanurista, voi tapahtua myös jotain todella kaunista ja se on nimenomaan elämää.

      Näin myöskin juuri, siksi en googlettele nimeäni, enkä myöskään lukenut Iltalehden kommenttipalstaa, kun sielläkin tuli tätä minä minä keskeisyyttä, kun olin vastannut myös toimittajan ulkonäköön liittyviin kyssäreihin keski-ikäisyydestä.

      Fakta on, ettei trollien ja ilkeiden kanssa voi voittaa ja antaa heidän soutaa ja huopaa omassa liemessään ja pysyttäydytään me siitä visusti poissa, sillä negatiivisuus on kuin syöpä, se pitää otteessaan ja se myös leviaa. Mutta samaten on positiivisuus ja ennemmin olen hieman jopa kuplassa joskus, kuin luen kaiken maailman turhaa törkyä. Hauskasti miehenikin totesi tänään, ettei enää yhtään huvita lukea Iltapäivälehtien juttuja, koska kommenttikentät on täynnä oksennusta ja pahaa oloa. Sanoinkin siinä miehelle, että mietipä kaikkia ihmisiä, jotka hymyillen sinua tervehtii ja kysyvät kuulumisia ja joku heistä tuolla viljelee negativiisuutta nettipalstoilla, sillä keitä nämä ihmiset on. Jos on täysi elämä, perhe, työ ja kiireitä, niin ei voi olla aikaa edes moiseen, että ehkä se on sitten jotain elämän tyhjyyttä ja pahaa oloa, katkeruuttakin, en tiedä, enkä halua liikaa edes ajatella.

      Niinpä se myös on, että me kaikki olemme ihmisiä ja täysin riippuu omasta päivästä miten ilkeyteen suhtaudun, onneksi ja onneksi, siihenkin turtuu, kun se on kuitenkin viikottaista.

      Iso halaus sinun päivään ja toivottavasti asia jonka kanssa painit ratkeaa parhain päin <3

  • Hei Tiia! Minulla olisi yksi kysymys sinulle. Kun teet yhteistyöjuttuja, miten menettelet, jos esimerkiksi jokin tuote on sinulle täysi pettymys, et millään keksisi mitään hyvää sanottavaa. Jos tuollaista tilannetta ei ole tullut vastaan, vositko kuvitella tilanteen. Annatko meille lukijoille silti ainoastaan positiivista palautetta tuotteesta vai kerrotko rehellisesti "karmea kokemus, en todellakaan suosittele"? Mukavaa kesänjatkoa! terveisin AL

    • Hei AL,

      Kiitos kivasta kysymyksestä

      Kaupallisiin eli maksullisiin yhteistöihin en lainkaan lähde, jos en koe juttua, brändiä ym. omakseni ja tiedä varmuudella, että tuote on oikein yes. On pakko pystyä seisomaan sanojensa takana ja en koe sellaista hintalappua olevan, että kehuisin rahasta jotain tuotetta, mistä en pidä.

      Noin muuten en saa juurikaan yhteistyön myötä tuotteita blogiin, kuin kosmetiikkaa. Jos olen saanut vaatteita, nekin olen oman makuni mukaan itselleni valinnut. 🙂

      Kosmetiikkaa saan taas sen verran paljon testiin, että jos kirjoittaisn myös niistä tuotteista, joista en pidä, eli tässä valossa kaikista saamistani tuotteista, koska olisi kurjaa jättää hyvä tuote sivuun, jotta aikaa jäisi kirjoitella huonosta, niin joka tapauksessa, saisin kirjoittaa tässä tapauksessa kosmetiikkapostauksia joka päivä ja koska blogini ei ole kosmetiikkablogi, haluan nostaa blogissani vain helmet esille. Toki helmissäkin voi olla puutteita ja kun esim. viimeksi postasin essencen meikeistä, kerroin että luomiväripaletti sisältää hyviä värejä, mutta osa sävyistä murustaa. Tai kun kirjoitin vastikään Chanelin meikeistä, kerroin, että nyt on Chanelilta hyvä luomiväripaletti koska laatu ei ole ollut aina näin tasokasta. 🙂 Eli pyrin näiden lempparituotteittenikin suhteen olemaan rehellinen.

      Mietin mikä voisi olla sellainen karmea kokemus, no hunajahieronta oli aika hurja ja kivulias kokemus, kuin ilmastointiteippiä olisi vedetty pitkin kroppaa, mutta jälkikäteen veri kiersi ja olo oli huikea, että kivuliasta, mutta myös toimivaa. Kerroin myös tämän.

      Toivottavasti tämä jotenkin vastasi kysymykseesi.

      Ihanaa ja aurinkoista kesää AL <3

  • Wow that was strange. I just wrote an really long
    comment but after I clicked submit my comment didn't appear.
    Grrrr… well I'm not writing all that over again. Anyway, just wanted to say wonderful
    blog!

    • Oh no, I hate that, when Blogger has those publishing problems. So sorry, but thank you for leaving your comment still. 🙂

      Thank you so much and have a great day <3

  • Kivaa rehellistä luettavaa, elämähän on oikeasti pääosin blogin ulkopuolella:) Joskus itsekin mietin että jos joku luulee tuntevansa minut ja kuvittelee tietävänsä missä kohtaa elämäni on kulloinkin menossa, vain blogini perusteella-väärin menee…mutta toki totta se kaikki mikä luettavissa on. Tykkään kyllä hurjasti sun tyylistä kuvata, kirjoittaa ja olla aidosti juuri se mitä olet ♥

    • Blogi on kyllä siitä kiva, että sitä voi hallita, elämää kun ei voi. 🙂

      Kiitos niin paljon sinä ihanuus ja super tubettaja, niin ihanaa on ollut sinuunkin tutustua täällä blogimaailmassa.

      Ihanaa ja upeaa sunnuntaita Maiccu <3

  • Hieno postaus höystettynä upeilla kuvilla. Oli kiva lukea ajatuksiasi. Osan jo tiesinkin, kun olen tätä blogia seurannut ehkä noin vuoden (?) .
    Aluksi mieleenkiintoni herättii blogisi nimi. Kun olin vähän aikaa seurannut blogiasi, huomasin sinun olevan vanhempien tyttärieni ikäinen, rohkea, avarakatseinen ja suvaitseva ihminen. Olet kaunis ja suosittu, toisenlaisella luonteella varustettuna, se olisi voinut nousta hattuun. Ei "meidän" Tiialla.
    Toteutukoon kaikki hartaimmat toiveesi.
    Mukavaa sunnuntai-iltaa!

    • Kiitos ihan ielettömän paljon Kirsti Kaija. <3 Luulen, että ihmiset joilla nousee huppuun jokin asia, en edes itse oikein tiedä mikä voisi nousta huppuun, mutta tietyllä ihmistyypillä toki mikä vaan ja monestihan se on epävarmuutta, mikä siellä sitten saa ihmisen käyttäytymään hassusti.

      Kiitos niin paljon ja toteutukoon sinun myös.

      Ihanaa sunnuntaita Kirsti Kaija <3

  • Voi kun tuli ihania muistojakin monista jutuista mieleen. Mitään me ei kaduta, vaan todellakin jostain jutuista ollaan jopa opittu <3 Voi ensi viikkoa niin jo odotellessa <3

  • Hieno postaus! Hyvin kirjoitettu ja kuvat on ihania <3 Aitous, rehellisyys ja hauskuus on asioita, joiden vuoksi täällä tykkään "vierailla" – Halauksin Marru <3

  • Ai mikä oli omituisin olettama? Unohdin jo ja piti oikein käydä toista kertaa katsomassa koko sana… Omituinen oli tuo "Seuraan Jodelia ja keskustelupalstoja sekä googlaan nimeni tasaisin väliajoin"… Mikä hemmetin Jodel (enkä kiusallakaan googleta tuota) ja kuka seuraa keskustelupalstoja??? Oli hauska lukea sun vastauksia, ei niissä mitään ihmeellisiä yllätyksiä tullut. Ihan vanha sama Tiia sieltä kuului…:) Ehkä tartun tähän itsekin. Mutta joo, onhan se itsestään selvää ettei blogissa kaikkea kerro. Eihän kukaan kaikkea kerro äidilleenkään. Tai oikeastaan kenellekään, se olisi ihan sula mahdottomuus. Meissä kaikissa on niin paljon eri puolia ja elämään liittyy niin paljon asioita jotka ei kuulu someen. Ja suruja. Niitä kaikilla on varmasti omiksi tarpeiksi, en tiedä jalostuuko ne jos kaikki tuovat tänne omansa. Vertaistuki on toki tosi tärkeää, mutta minusta paras blogi on se jossa on aito ihminen niin kuin sä ja siellä on juttuja tarinoita joista saa voimaa ja iloa… Kaunista helleviikkoa ihanainen<3

    • Hihi no niinpä mikä on Jodel? Ehkä on parempikin, ettei tiedätä koko Jodelia. 😉

      Vertaistuki on tärkeää ja omiin kipuiluihin olen saanut vertaistukea teiltä täällä aivan valtavasti. Mutta kun sitä on ryhmään kuuluva olio ja niin moni asia sivuaa muita ihmisiä, niin eihän sitä sitten niitä juttuja voi täällä kertoa, joten suuren suuri osa jää mysteeriksi monille.

      Ihanaa helleviikkoa myös sinulle ihana Sari ja suuresti kiitoksia mitä kauneimmsita sanoista, olet ihana <3

  • Mielenkiintoinen haaste. Kivasti ja monipuolisesti tuot esiin bloggaajan arkea ja työtä ja elämää bloggaamisen takana ja sitä pientä määrää glamouria. Siellä bloggaamisen takana on aito ja rehellinen ja suvaitseva ihminen, ihana Tiia!
    Tämän haasteen voisin itsekin napata jossakin vaiheessa. Kiitos Tiia kun olet olemassa <3

    • Kiva jos otat haasteen vastaan <3 Kiitos niin niin paljon kauniista sanoista ja sinä olet itse aurinko ja sydämesi on kultaa ja olen onnekas, että olen saanut sinut blogiystäväksi. <3

      Ihanaa helleviikkoa Tuula <3

  • Taas aitoa ja ehtaa Tiiaa. Voi että kirjoitat osuvasti ja hyvin (oletko koskaan ajatellut romaanin tms. kirjoittamista?). En koe, että mikään olisi noussut hattuusi.
    Noi heinäpeltokuvat on ylivetoja, erilaisia ja raikkaita.
    Kaikkea kivaa päivääsi, toivottelen.

    • Hih jos romaanin kirjoittaisin, niin se olisi omakustanteinen, kun ei ole kukaan kirjaan kysellyt, mutta mitä kaunein kehu eli suuret kiitokset Orvokki siitä. <3

      Edelleen kirjoittelen täällä omassa pienessä kuplassa, ihan niin kuin ensimmäisenä päivänä ja sitä välillä jopa unohtaa mitä kaikkia hienojakin asioita on tapahtunut blogin myötä, koska arki kuitenkin on se suurin osa ja se tärkein. <3 Mutta blogi on tuonut iloa ja vertaistukea, blogiystäviä, kuten sinut. <3

      Kiitos niin paljon ja ihanaa helleviikkoa Orvokki <3

Vastaa käyttäjälle Tiia Koivusalo Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Protected with IP Blacklist CloudIP Blacklist Cloud