Ei olisi Samua ilman Pontusta

Ei olisi Samua ilman Pontusta
Pläjähtää toinen nostalgia pläjäys heti perään, mutta minkäs teet, mummilla vanhoja valokuvia oli niin hauskaa katsella ja kuvat puhutteli. Tuli sitten fiilisteltyä menneitä eläinrakkaita ja jos ei lapsuudenkodissa olisi ollut kultaistanoutajaa Pontusta, ei meillä  mitä luultavammin olisi tänä päivänä saman rotuista koiraa eli Samppaliinia.
Sivulauseena pakko todeta, että vaikka pidin kesäpaikkaa ja loputtomia kuukausia ”maalla” kidutusleirinä, niin näissä kuvissa näytän kyllä todella onnelliselta. Ehkä mielen sopukoihin jäi päällimmäiseksi muistiin jotkut teiniajan angstiajat mökillä.
Pontus oli uskomaton koira ja suuri persoona. Pontus rakasti veneilyä ja viihtyi myös surffilaudalla. Aina missä oli pienikin mahdollisuus merelliseen olemiseen, siellä oli Pontus. Pontus oli myös urhea ja ei katsonut kadulla uhittelevan Rottweilerin uhittelua pitkään, vaan alisti lopulta itseään kookkaamman koiran. Pontus opetti, että kaikki on asenteesta kiinni.
Pontus ei ollut ruoan perään, mikä oli sinällään aika erikoista, sillä kultaisetnoutajat ovat tunnetusti varsinaisia ahmatteja. Pontuksen syömiseen tarvittiinkin koominen rituaali, eli jonkun perheenjäsenen tuli kiihdyttää Pontus pieneen raivotilaan, murisemalla Pontukselle ja vasta tässä kiihkeässä raivotilassa Pontus ahmi ruokansa. Pontus halusi tuntea olevansa ”peto”, joka oli puolustanut ruokaansa ja tehnyt ruokansa eteen hommia.
Maailman kaunein isäni sisko, tätini ja kummitätini, sillä miten joku voi näyttää noin kauniilta heti uinnin jälkeen. Kysynpä vaan ja ah se nuoruus! Kuten kuvasta näkyy, Pontus oli aina menossa mukana ja sai erittäin paljon hellyyttä kaikilta. 

Pontus oli vielä kova karkailemaan, oli aina naapurin tytöt mielessä ja Pontusta jouduttiin lopulta pitämään mökillä kiinni.
Pontuksen elämän merkittävin hetki oli kuitenkin se, kun Pontuksesta tuli isä. Perheeseemme otettiin hamtaro Muru. Muru tuli muuten minulle ihan tavallisena arkipäivänä yllätyslahjana. Pontus se sekosi Murun tulosta kuitenkin varmaan eniten ja jaksoi tuijottaa Murun häkkiä tuntitolkulla. Ensimmäisenä päivänä, kun Muru tuli taloon, Pontus säntäili vaarin tullessa kotiin ulko-oven ja häkin väliä, että tule nyt katsomaan, kun minusta on tullut isä!

Pontus pysyi hievahtamatta, jos Muru laitettiin Pontuksen pään päälle ja koki tilanteen äärettömän nautinnolliseksi. Iso koira osasi olla niin hellä ”vauvaansa” kohtaan. 
Pontus oli niin erikoinen koira kaikkine omituisuuksineen, surffilaudalla seilailu, ei syönyt ellei murisuttanut ja luuli aidosti hamsteria pennukseen. Mutta suuri persoona jättää sydämeen suuren aukon ja tämä on ollut varmaan se syy, että kun koiran päätimme hankkia, oli rotuvalinta selkeä eli kultainnennoutaja. Jostain kumman syystä meillä on myös koko ajan hamstereitakin. 😉 Kissoja ei lapsuudenkodissa ollut, mutta se onkin sitten ihan toinen tarina se.

Onko teillä vaikuttanut lapsuudenkodin lemmikit tai eläimettömyys siihen, ettei aikuisena ole eläimiä tai on eläimiä? Olisi kiva kuulla eläintarinoita. 

Upeaa lauantaita kaikille, tänään Tädit tubettaa Tubeconissa. <3


26 thoughts on “Ei olisi Samua ilman Pontusta”

  • Ihana Pontus. Tämäkin oli koskettava tarina.
    Onnellinen sinä, jolla on paljon ihania kuvia (ja muistikuvia) lapsuudesta ja nuoruudesta.
    Kissan aina joskus omistin. Muutimme jatkuvasti, joten se oli lyhytaikaista onnea omistaa kissa. Kaikkien niiden kissojen nimi oli kuitenkin Dessa. "Siskon" veikkausvoitolla ostettiiin Sabina, skotlanninpaimenkoira.
    Omasta koirista vain haaveilin. Niitä minulla on ollut koko aikuisuuteni ajan.
    Hyvää viikonloppua sinulle!

    • No jos on suruisia lapsuudenjuttuja, niin niitä en toki blogissa kerro. 😉

      Ihanat Dessa kissat ja onneksi aikuisiässä olet saanut koiria elämään.

      Hyvää maanantaita <3

  • Ihania kuvia ja ihana Pontus. Itsekin sain vanhat kuvat tänän kesänä itselleni ja niitä katsellessa on tullut pohdittua esim. mökkeilyä vähän syvemmin. Kesät tuntuivat lopputtomilta mökillä ja jostain syystä haen samaa fiilistä nyt koko ajan nykymökkeilystä :). Inspiroivaa Tubeconia <3

    • Ymmärrän tosi hyvin, että sitä hakee samaa fiilistä, mutta en tiedä omalta osaltani saavutonko sitä, lapsuuden kesissä vaan oli taikaa.

      Ihanaa uutta viikkoa Sari <3

  • Ompa hellyttävä tarina taasen.Itse olen elänyt eläimien kanssa miltei loko ikäni kun olen maatalosta kotoisin ja koko aikuisikäni meillä on ollut koiria, kissoja, undulaatteja,rottia ja poni. Viime kesänä sihuhuani kuoli ja nyt ei ole mitään lemmikkiä. Ikävähän tosin on Liloa mutta toisaalta aikamoinen helpotus kun ei tarvitse lähteä lenkille ja eikä ole karvoja jokapaikassa. Eipähän sitä tiedä että että millon se koirahurahdus iskee mutta nyt hyvä näin. Miesystäväni osti minulle vaaleanpunaisen pehmopossun lohdukkeeksi joka vartioi punkkaani, onkin sitten aika helppohoitoinen vielä. Hyvää viikonvaihdetta Tiia 🙂

    • Voi pehmopossu ja pieni chihu <3 Ymmärrän hyvin ja ehkä se iskee kun oikea aika on. <3 Kyllä Samu jää meidän viimeiseksi koiraksi, juuri mainitsemistasi syistä.

      Ihanaa uutta viikkoa <3

  • Mukavaa tarinaa luettavana, kuten tuo edellinenki Mummisi ja Vaarisi rakkasutarina ♥♥

    Ihanaa viikonloppua Sinulle Tiia ♫ ♥ ♫

  • Ihana Pontus , hauska kuva kun se tuijottaa vauvaansa 🙂 , pelkästään Pontustarinan jälkeen voisin nyt heti hankkia koiran 🙂
    Me haluttais hankkia koira , mutta ruotsissa koirat ei saa/( suositus) olla yksin kauenpaa kuin 4tuntia , niin ei ole mahdollista meidän perheelle koiran hankkiminen . Hauskaa viikonloppua!

  • Ihana Pontus ja hamsteri. Tosi koskettavia nuo eläimet. Minä olisin lapsena halunnut koiran mutta en sitä ikinä saanut, aikuisena otinkin sitten kaksi.. pieniä molemman, Bichon Havanese ja Coton de Tulear rotuisia. Muistoissa kulkevat ja olivat minun lapsille tärkeät myös. Coton kuoli 3 vuotta sitten 14-vuotiaana ja Havanese aiemmin 15-vuotiaana. <3 Lepäävät molemmat eläinten hautausmaalla.
    Lapsena en saanut sitä koiraa, mutta sain pari kania, ja niiden jälkeen 3 ankkaa 😀 Tupu, Hupu ja Lupu nimeltään olivat nämä kvaakut. 😀 Meillä oli iso piha ja siellä ankoille häkki, lopulta pääsivät maalle järven rannalle.

    • Oi ei ja se on niin suuri suru, kun rakkaista eläimistä aika jättää. Pontuskin eli 14-vuotiaaksi.

      Ihanat nuo ankat. 🙂

      Mukavaa uutta viikkoa Marre <3

  • Niin ja unohdinkin ne lukuista undulaatit mitä minulla oli.. Tekivät myös pikku-unduja, joten parvi lensi välillä mun huoneessa 😀 Oli mukava seurata niiden touhuja, kesytin ne ja lensivät kädelle.

  • Suuri persoona oli tuo Pontus. Hassuin kuva se, missä hän tuijottaa keskittyneesti lastaan. Minulla on ollut aivan lapsesta asti koiria ja kissoja lemmikkeinä. En osaisi olla ilman eläinkaveria. Nyt on kaksi leikattua kissaa, poika ja tyttö. Heillä on jonkinlainen avioliitto, jossa molemmat saa aika usein kynnestä. Mukavaa lauantaita sinulle!

    • Hih ihana avioliitto heillä. ;)Täällä ei voitaisi elää ilman kissoja, kissat on parhaita. En ole niinkään koiraihminen vaan rakastan vain tiettyjä koiria, kissoista taas lumoaa kaikki.

      Ihanaa uutta viikkoa <3

  • Voih, tämäkin niin ihana ja koskettava postaus, kiitos <3
    Kun minä olin 6-7-v, meillä oli kotona labbis Pontus <3 Meillä oli myös kaksi kissaa (peräkanaa) ja kummankin nimi oli Nippe 🙂 Sekä tietenkin harmaat maatiaiskanit Roger Rabbit ja Karvinen 🙂
    Mahtavia kuvia! Siellähän oli joku pieni kuivarahti taustalla 😉
    Ihanaa lauantai-iltaa <3

    • Oi labbis Pontus <3 Juu tuolla Sipoossa oli tuo laiva, mistä vaari oli aina raivoissaan, kun parkkeerasi liian lähelle meidän rantaa, sekös vaaria ketutti. 😉

      Ihanaa uutta viikkoa Nina <3

  • Ihania nostalgiakuvia! Meillä oli pystykorva kun olin lapsi ja ehkä siksi omatkin koirat ovat olleet pystykorvaisia 🙂 Tällä hetkellä on Mittelspitz Luna, 1v ja meillä oli Pai niminen hamsteri kun Luna tuli meille. Luna istui tuijottamassa Pain touhuja juuri samalla tavalla! Kun Pai kuoli Luna istui koko päivän tarkkailemassa häkkiä ja yritti tarkkaan katsomalla nähdä ystävänsä. Piti viedä koko häkki pois, kun alkoi itkettää toisen ystävän kaipuu… <3 Mukavaa lauantai- iltaa 🙂

    • Meilläkin on pystykorva ennen Pontusta, Turilas. 🙂

      Voi eihhh mikä tarina, niin ne koirat voivat kiintyä hamstereihin tai jopa pitää ihan pentunaan. Ihanat <3

      Mukavaa uutta viikkoa Virpi <3

  • Kun olin ihan pieni, meillä oli kissa, jonka nimi oli Tötö. Se oli musta kisu, jolla oli valkoinen kolmio väärinpäin kaulalla. Sitten iski allergiat ja kotona oli vain akvaariokaloja. Niillekin kyllä keksittiin nimiä ja lempparikala oli monni, jonka nimi oli Mora 🙂
    Teidän suvussa on kyllä kauniita naisia <3
    Ihanaa viikonloppua Tiia <3

  • Voi miten reipas koira Pontus on ollut! Surffannutkin!!!
    Ja adoptoinut itselleen hamsterin omaksi pennuksi. Hyvä isä varmasti ollut ♥
    Minulla ei koskaan lapsena ollut koiraan perheemme allergioiden takia.
    Aikuisena sitten Minnie muutti meille ♥
    Mukavaa alkanutta uutta viikkoa Tiia ♥

    • Pontus oli niin kingi kyllä, ihan täysin vastakohta meidän Samulle, joka haluaa vain miellyttää ja olla kultainen, mutta se on Samun luonne. 🙂

      Voi ei, mutta onneksi sulla on nyt Minnie. <3

      Ihanaa keskiviikkoa Marjo <3

Vastaa käyttäjälle Marjo Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Protected with IP Blacklist CloudIP Blacklist Cloud