Ei tunnu missään eli meikäläisen haastattelu Kotivinkissä

Kotivinkki haastatteli meikäläistä jossain kohden kesällä lehtijuttuun ”Ei tunnu missään”. Otsikko on aika herättävä ja tietenkin myös samalla kyselevä, että tuntuuko tässä iässä enää mikään missään?

No kyllähän toki tuntuu, mutta monesti kyllä kiitän jotain suurempaa voimaa siitä, että olen jo ajat sitten hypännyt pois vuoristoradan kyydistä. Miten raskasta nuorena oli, kun kaikki kokemukset ja tunteet olivat uusia ja sitä kautta niihin suhtautuminen. Oli vahvaa surua, iloa ja pettymyksiä. 

Oli myös paljon ehdottomuutta, mutta elämä on opettanut, ettei juuri sellaista olekaan kuin absoluuttinen totuus ja on mahdollista olla asioissa kahta mieltä tai vaikka montaakin mieltä. Se kuka on oikeassa, sellaisen todistelun tarve on kadonnut jo ajat sitten. 

Ajoittain tosin vieläkin löytyy pientä oikeustaistelijaa, jos koen suurta epäoikeudenmukaisuutta tai vääryyttä joltain taholta ja etenkin ystäviäni ja rakkaitani olen hanakka puolustamaan. Monesti kuitenkin tähänkin ikään ehtinyt ”oikeustaistelija” saa huomata, että aina kun puolustaa jotain asiaa, samalla pyllistää toiseen suuntaan ja lopulta jopa saattaa joskus kaduttaa, voi miksi en pysynyt vain hiljaa.

Tästä ehdottomuudesta, joka hyvin vahvasti kuuluu nuoruuteen, ei kuitenkaan ollut lehtijutussa kyse vaan erilaisten tunteiden käsittelystä ja miltä nykyään ilon ja  onnen tunteet tuntuu. 
Nuorena oli hirmuinen into kokea ja nähdä kaikki mahdollinen, nyt on elämän rajallisuus tullut vastaan ja ymmärrys, etten millään ehdi nähdä ja kokea kaikkea, että tulee valikoida ne tärkeimmät asiat.

Ehkä suurin särkyminen ja haavoittuvaisuuden tunne omassa mielessä onkin elämän hauraiden siipien havina mielen taustalla. Ymmärrys, että elämä on lahja ja kovin lyhyt sellainen. Nuorena koin oloni kuolemattomaksi ja elämän olevan ikuinen seikkailu. 

Siltikin vaikka elämän lyhyys on tullut lähelle, ei se aiheuta kiihkeitä pelon tunteita vaan pikemminkin oivallusta, että pienetkin asiat on tehty nautittavaksi ja minulla on vain yksi elämä ja saan elää sitä oman näköisesti.
Uskon, että elämän on tarkoituskin noudattaa tiettyä kaavaa ja valojen on luontaisestikin hyvä hieman ”hiipua” pitkän matkan varrella. En pysyisi järjissäni, jos eläisin vieläkin sitä samaa nuoruuden vuoristoratakyytiä ja koen mielen seestymisen tervetulleena. Koen myös meneväni jotain kohden, kenties lopullista sielunrauhaa. 


On aika kaunis ajatuskin, että jos saa elää terveen elämän, sitä on henkisesti valmis ja jo seikkailuihinsa väsynytkin ja matkansa päässä valmis vaipumaan ikiuneen. 

Jos kaikki tunteet olisivat vieläkin pinnassa, en usko, että ikääntyvä fysiikkani moista kyytiä enää kestäisi. Kaikki menee siten, kuten on tarkoitettukin ja se tuntuu hyvälle.
Kotivinkin juttu päättyykin lauseeseeni ”Tunnen edelleen iloa, mutta rauhallisemmalla tavalla. Nykyään ilo on olotila ei piikki”. 

Tässä jutussa en käsitellyt Kotivinkin juttua kokonaisuudessaan ja Kotivinkin jutussa tekstiä muutenkin tukee psykologi ja filosofian tohtori Marja Saarenheimo. Oli mielenkiintoista saada tieteellisestä kulmasta vahvistusta omille ajatuksilleen ja sille, että kaikki on oikeastaan ihan biologiaa ja näin aivojen ja kropan toimintojen kuuluukin mennä.

Minkälaisia tunteita siellä heräsi jutusta? Huomaatko iän tuovan tunteiden lievenemistä ja ylipäänsä rauhoittumista ja onko voimakkaita tunteita ikävä? Kyllä täälläkin joskus niitäkin on  ikävä, mutta sitten kun järjellä ajattelee minkälaista kyytiä niihin tunteisiin liittyy, niin ei kiitos enää.. Tuleeko kotiin Kotivinkki tai oletko lukenut kyseisen jutun?

Aurinkoista sunnuntaita kaikille. <3


48 thoughts on “Ei tunnu missään eli meikäläisen haastattelu Kotivinkissä”

  • Samaistun sikäli ei tunnu missään teoriaan että nykyään suhtautuu rauhallisemmin, pehmeämmin tai ehkä realistisemmin asioihin. Maailma ei juuri kaadu vastoinkäymisen edessä kun taas nuorempana… huh huh😂 niitä aikoja. Ihana vanheta, en pelkää sitä sillä se tuo mukanaan myös kaikkea kivaa😊 tottakai tunteet ovat ja niitä tunnetaan syvästikin mutta suhtautuminen on itsellä ainakin muuttunut.

    • Niin totta pehmeämmin ja realistisemmin ja enemmmän jalat maassa. 🙂 Juuri näin samat tunteet, mutta niihin ei reagoi heti kuin vuoristoradan kyytiin hyppäisi.

      Ihanaa uutta viikkoa Katja <3

  • Jännä miten tuntuu siltä, että elämässä kaikissa iässä tuodut kokemukset ovat sellaisia, että jokaista hetkeä ja kokemusta tarvitaan. Tunteita on nyt tunnettu viimeisten kuukausien aikana hyvin paljon. On tunnettu iloa, on tunnettu surua ja kaikkea siltä väliltä. Kiitos eilisestä. Ilman tapaamistamme olisi päiväni ollut paljon huonompi <3

    • Kaikki tunteet kuuluu elämään, mutta sitten kun tulee pitkä surullisempi kausi, se on todella rankkaa.

      Piristit yhtälailla minunkin päivää ihana ystäväni Maiju <3

  • Voi – minä vielä odottelen sitä seesteistä ja rauhallista aikaa;) Välillä luulin jo elämän ja tunteiden hieman tasoittuneen mutta nyt mennään taas vuoristorataa. Elämä on lahja, sen jokainen hetki lahja ja vaikka enää en sanokaan, että pois en antaisi mitään, niin monesta vaikeastakin asiasta on selvitty. Joten kuten, mutta selvitty kuitenkin. Tunteet ovat yksi niitä elämän anteja, joita ilman en haluaisi elää – kun vuosia sitten söin liki kaksi vuotta masennuslääkkeitä kivunhallintaan fibromyalgiaani, huomasin eron, kun lääkkeet tehottomina lopetin – tunteet palasivat. Jokin osa oli minusta sammunut lääkeitä käyttäessäni – ja se syttyi uudelleen, kun lääkkeet lopetin. Sen jälkeen onkin sitten itketty ja naurettu – ja välillä molempia yhtä aikaa;)

    • Ihanaa kuulla, että nuo lääkkeet lopetettiin ja totta on, että ne tekevät yksilöllisesti tietenkin, zombie olon. Omasta elämästä silloin kun söin burn outtiin/masennukseen 30-vuotiaana kyseisiä lääkkeitä, katosi ahdistus mikä oli ihana asia, mutta katosi ilokin. Silloin päätin, että haluan tuntea elämän tarjoamat kaikki kirjot, että tervetuloa vaan ahdistus, kunhan tunnen iloakin. <3

      Ihana Lady, haliruttaus täältä. <3

  • En todella ymmärrän, miten ikä voisi vaikuttaa siihen, ettei mikään tunnu missään. 😮 Ainakin itse elän mielestäni asioista ihan yhtä tunteella kuin 20 vuotta sitten. Mummoni joka eli 90-vuotiaaksi niin ihan loppuun asti elämän erilaiset tilanteet huomasi kasvoilta heti, ehkä vaan hieman erilaiset asiat tuottavat nyt iloa kuin esim. nuorempana.

    Ihanaa sunnuntaita Tiia. <3

    • Otsikko onkin provosoiva ja kyselee. Mutta kyllä myönnän, että tunteiden äärilaidat ovat pehmentyneet. Vaikka edelleen tunnen kaikki tunteen skaalat, ei tunteissa pörrääminen ole enää vuoristoratakyytiä. Rauhallisempi ihminen voi kokea taas toisin, että aina on ollut samat tunteet, mutta voi pojat, meikäläinen ei nuorena ollut rauhallinen ei. Joten ihanaa on ollut saada tunteisiin iän tuomaa helpotusta eli pehmennystä.

      Mukavaa uutta viikkoa Jonna <3

  • Ihana, että saivat juuri sinut haastateltavaksi <3 Olet vaan niin mahtava persoona ja osaat kertoa selvästi tunteista. Oli tullut tuo haastattelupyyntö myös sähkäriin, mutta en osannut vastata kysymykseen selvästi. Kun en oikein osaa vieläkään suhtautua ikään…höh, Peter Pan. :/ Omalta kohdalta siis vielä kasvetaan vissiin ja täytyy lukea tuo juttu kun lehden löydän kaupasta! Ihanaa sunnuntaita päivänsäde <3

    • Ihana Peter Pan siellä ja olisi voinut tulla juttuun todella mielenkiintoista kulmaa, jos olisit suostunut. <3

      Ihanaa uutta viikkoa ihanuus <3

    • Oli pakko tulla vielä lisäilemään… kun oot vaan ihana. Ymmärrän, että ikäkriisi voi olla pahanakin, ja hitto kun saisin sanoiksi sen, mitä ajan takaa. Olet inspiraatio monelle, tarpeellinen monelle, korvaamaton monelle. <3 Lapset lentävät, mutta äippä on aina ykkönen. Kaunis sisältä ja ulkoa. Numerot… numeroita, olet mahtipakkaus ja hei, täällä niin tärkeä myös! Halaus ja lisää niitä sanoja, joita en nyt löydä. Positiivisia sellaisia siis! <3

  • Ihana teksti ja ymmärrän täysin pointtisi, vaikka olenkin "vasta kolmekymppinen" 😅 Olen tainnut jo vähitellen päästä tietyissä jutuissa tuohon seesteisyyteen, mutta opittavaa vielä on. Eikä se oppiminen varmasti ikinä lopu, mutta kyllä ikä tuo aina uutta näkökulmaa asioihin. Varmasti tulen aina tuntemaan vahvasti, mutta opin koko ajan paremmin käsittelemään niitä tunteita. Niin, etteivät ne vie täysin mukanaan ja osaan suhtautua niihin niin, että ne ovat vain tunteita jotka tulevat ja menevät niin hyvässä kuin pahassa ❤

    • Hienosti sanottu tuo, tunteita oppii käsittelemään. Siitä varmaan on paljolti kysekin, ei tunteet välttämättä täysin laimene niinkään ikääntyessä, vaan niihin oppii myös suhtautumaan eri tavoin ja kun on jo kokemuspintaa erilaisista tunteista, sitä tietää minkälaisten tunteitten pyörteisiin sitä taas heittäytyykään tai heittäytyykö edes.

      Sydämellistä uutta viikkoa Johanna Maria <3

  • Ihanasti kirjoitettu. Niin se vaan on, että ei olisi jaksanut todellakaan siinä nuoruuden vuoristoradassa… Nyt olo on rauhallisempi ja pienemmät asiat riittää, mutta joskus on kiva repäistä 😁 Ihanaa sunnuntaita Tiia ❤️

    • Juuri näin, joskus on kiva repäistä ja toki välillä sitä tuntee hurjan vahvasti. Esim. tunteet jännittämisen suhteen eivät ole kadonneet mihinkään.

      Ihanaa uutta viikkoa Jaana <3

  • Tunteista puhuttaessa, iän myötä, olen huomannut, ettei kaikki ole niin mustavalkoista. Ennen sitä oli ehdottomampi, mutta vanhempana oivaltaa, että elämä ei ole vain "joko tai". Mutta esimerkiksi ihmisissä, en enää hyväksy tässä iässä typeriä juttuja. Se on johtanut siihen, että en pidä yhteyttä ihmisiin, jotka ovat negatiivisia. Haluan ympäröidä itseni positiivisilla ihmisillä. 🙂

    • Niin totta kaikki tuo, voi olla montaakin mieltä, mutta siitä täälläkin yhtä mieltä, etttä negatiivinen seura ei ole hyväksi.''
      Ihanaa uutta viikkoa Vivi Vinna <3

  • Tunnen edelleen kovin vahvasti monessa asiassa, mutta sellainen megavyöry tunteesta toiseen on laantunut. Ei sitä enää samanlaista myrskyä jaksaisikaan.
    Ihanaa sunnuntaita sinulle Tiia <3

  • Ihan yhtä tunteella sitä elää ku aina ennenkin. Iän mukana on vaan suhtautuminen muuttunu niihin tunneryöpytyksiiin. Tunnen täysillä kaikki tunteet joo, mutta enää en ota tunteita niin vakavasti kuin ennen. Ku ennen sitä ajatteli, että koska tunnen näin niin sen täytyy olla totta. Mutta tunteet ei aina oo totta tai kerro totuutta. Tunteet ovat "vain" tunteita ja sellaisia niiden kuuluukin olla.

    • Niin hyvin sanottu, sitä suhtautuu eri tavoin tosiaan. Eli tuntuuko vaan, että tunteet ovat pehmentyneet, vai onko sitä tosiaan oppinut vain suhtautumaan eri tavoin. Totta myös, että joskus voi olla tunteiden vietävissä, vaikka niissä ei ole päätä eikä häntää ja on hyvä erottaa tunteet silloin ja pohtia järjellä. Olet viisas, tunteet todellakin ovat joskus vain tunteita. <3

      Ihanaa uutta viikkoa LauraKatarooma <3

  • Tunnistan ja samaistun tuohon hienoon huomioosi, miten onnellisuuden olomuoto on muuttunut hetkistä ja piikeistä pysyvämmäksi kokemukseksi, jossa on ehkä ripaus myös valitsemista.
    En yhtään osaa omalta kohdaltani sanoa, että olisiko ikä tuonut muutosta niin paljon, jos ei kohdalle olisi osunut niitä kokemuksia, joita olen saanut, niin hyvässä kuin pahassakin.

    • Totta tuo, että miten paljon juuri kokemus vaikuttaa, niin hyvässä ja pahassa.

      Onni on tosiaan pysyvämpi olotila, nuorena sitä hakikin enemmän äärilaidan tunteita ja ne tuntui silloin oikeilta.

      Ihanaa uutta viikkoa Jantunen <3

  • Nuoruuden ehdottomuus on pehmentynyt ja mun mieleen jäi sun lause siitä, että voi olla kahta mieltä tai vaikka montaakin. Mulla saattaa jostain asiasta olla voimakaskin mielipide, mutta sitten kuitenkin ymmärrän hirveän hyvin myös niitä ihan erilaisia mielipiteitä samasta asiasta. En enää tuomitse vaan olen ennemminkin utelias, että mistä ne erilaiset mielipiteet kumpuaa. Koen kyllä silti tuntevani asiat yhtä vahvasti kuin nuorempana 🙂

    • Juuri näin, nuorena sitä oli niin vahvasti yhtä mieltä ja luuli olevansa oikeassa. On mielenkiintoista voida olla eri mieltä ja ymmärtää mistä toinen tulee.

      Ihanaa kuulla, että tunteet ovat säilyneet kuten nuorena.

      Mukavaa uutta viikkoa <3

  • Minulle on lasten myötä noussut todella vahvaksi tunteeksi se, miten lyhyt elämä on. Miten haluaisin nähdä lasteni kasvavan ja tietää, mitä heistä tulee, muta elämästä ei koskaan tiedä. Tosin itkin jo 8-vuotiaana että en halua kuolla enkä saanut nukuttua, olen siis luonteeltani ollut aina ihme murehtija…

    Kivaa uutta viikkoa sinulle Tiia, vaikka viestini oli ihmeen negatiivissävyinen, ei ollut tarkoitus. 😀 <3

    • Niin totta ja kun lapset kasvaa niin hirveän äkkiä ja siitä itselleni seurasikin kauhea kiire. Tässäkö tämä kaikki oli, niin lyhyt oli ihana taaperoaika ja jolloin äitiä niin vahvasti tarvittiin. Mutta onhan se upea matka päästä seuraamaan lasten eri vaiheita, kun pystyy päästämään niistä pienistä ipanoista irti. Vaikeaa on ollut. <3

      Samanlainen murehtija täällä ja aina olen ollut, en oikein edes tiedä mitä on hyvät yöunet, täällä koetaan niitä niin äärimmäisen harvoin, ehkä muutaman kerran vuodessa. 🙂

      Ihanaa uutta viikkoa ja en kokenut negatiiviseksi vaan ihan asiaa. <3

  • Minä sanoisin, että näin keski-ikäisenä olen oppinut paremmin ymmärtämään tunteitani ja käsittelemään niitä. Tunteita tulee ja menee ja se on aivan normaalia. Sitä mitä noin yrittää valita on se, kuinka reagoin tunteisiini tai jätän reagoimatta. Nuorempana oli paljon vaikeampaa jättää reagoimatta tunteisiini. Nykyisin se onnistuu paljon paremmin. Kummallista kyllä lapseni ovat se kohta, jossa sorrun useinkin menemään tunteella mukaan, kun pitäisi pystyä jättämään tunne hetkeksi syrjään ja käsitellä asiat asioina 😀 Odotan tässä kohtaa seuraavaa kasvuani, joka todennäköisesti tapahtuu sitten, kun lapset muuttavat pois kotoa 😀 😀 😀

    Mukavaa uutta viikkoa!

    • Hih en ole vielä saanut ihan tolkkua, että onko tunteet aidosti pehmentyneet vai suhtautumiseni niitä, ehkä jotain siltä väliltä. 🙂

      Hih sama juttu, tosin meidän teinit on niin rauhallisia, ettei tarvi enää hermostua oikein mistään, mutta aiemmin kyllä.

      Ihanaa viikon jatkoa <3

  • Minäkin olen helpottunut jonkinlaisesta seestymisestä. Vaikka olenkin spontaani ja impulsiivinen. Ja jonkinlainen elämännälkä tarttuu lukion oppilaista. Olen muuttunut huomattavasti järkevämmäksi, vaikka olen edelleen hyvin kärsimätön ihminen. Ehkä olen sitä loppuelämäni. Kiitollisuuden tunne on kasvanut juuri sen elämän haurauden takia. Kivaa alkuviikkoa sinulle!

    • Sama kärsimättömyys, mutta en ehkä toimi enää jokaisen mielenjohteen perässä. 🙂 Niin totta, kiitollisuuden tunne on kasvanut ja se elämän hauraus on tullut lähelle.

      Ihanaa keskiviikkoa <3

  • Pitääpäs hommata tuo lehti. Hienoja ajatuksia ja oivalluksia elämästä, kuinka ikä on vaikuttanut ajattalutapaan ja asioihin suhtautumiseen. Jossain vaiheessa oli kriisi omasta ikääntymisestä, mutta se aika on ohi. On ihana nähdä, kuinka itsekin kasvanut siitä pojanklopista aikuiseksi, joka osaa nähdä elämässä paljon kauniita asioita ja arvostaa iän tuomaa viisautta. Samalla ymmärtäen, että mikään ei ole ikuista.

    • Niin hienosti kirjoitat Jani ja samoissa fiiliksissä täällä. Elämää osaa arvostaa ihan eri tavoin, kuin nuorena, vaikka silloin elikin jokaisen päivän täysillä. Elämän hauraus ja lyhyys on tullut lähelle.

      Muiskuja viikkoon ja kiitos niin paljon <3

  • Oikein mainio kirjoitus, minulle jäi mieleen lause jossa sanoit että meillä on vain tämä yksi elämä ja sen haluan elää oman näköisesti. Samoin täällä, ei ole aikomustakaan miellyttää kaikkia – se onkin sula mahdottomuus, ja lisään vielä että mitä vanhemmaksi tulen sitä yksinkertaisimmista asioista ne ilot ja onnenhetket tulee. Turhat asiat jäävät taka-alalle ja tärkeät valikoituu ihan kuin itsestään, sen kummemmin miettimättä, siinä se.
    Oikein mukavaa viikkoa Tiia!

    • Tuulikki viisaita sanoja ja niin totta, kummemmin miettimättä, suorastaan vaistomaisesti. <3

      Oikein ihanaa viikkoa sinulle Tuulikki <3

  • Todella hieno kirjoitus. Samaa olen huomannut viime vuosina, vastoinkäymiset ja vauhti ovat väsyttäneet minut, ei niinkään ikä, tai ehkä sekin. Haluaisin vain levätä ja nauttia pienistä asioista. Ja lapsista. Tärkeistä asioista.

    • Kuulostaa monin tavoin niin tutulta. Uskon myös, että vastoinkäymiset ovat tuoneet tiettyä himmaamista ja pientä surumielisyyttäkin.

      Ihanaa päivää Marianne <3

  • Oikean ihmisen valitsivat haastateltavaksi. Taidan ostaa Kotivinkin irtonumeron.
    Tunteiden vuoristorata kuuluu minunkin mielestäni tuonne taakse jääneeseen nuoruuteen. Rauhoittuminen ja seesteisyys tulee eletyn elämän myötä.
    Pari nuoruudesta tuttua tunnetta kuitenkin tuntuu vain vahvistuneen tässä kypsässä (70 vuotta) iässä. Ne ovat rakkaus ja kiitollisuus.
    Ihanaa syysviikkoa sinulle!

    • Ihana sinä ja kiitos muuten kun ostit, viittaan nyt viimeisimmän postauksen kommenttiin.

      Ihanat, sinä upea ja viisas, rakkaus ja kiitollisuus, samoin ja jotenkin niihin liittyy suurta nöyryyttä.

      Ihanaa päivän jatkoa <3

  • En ole vielä lukenut, Kotivinkki on ainoa lehti mikä mulle tulee, vaan kun aika on kortilla niin luen niitä Olen samaa mieltä tuosta nuoruudesta ja ikääntymisestä. Ei tee mieli takaisin nuoruuden vuoristorataan ja vanhemmiten osaa arvostaa just pieniä juttuja ja yrittää ainakin arvostaa oman näköistä elämää. Siitä en kyllä tykkää että elämän hauraus ja lyhyys on tullut jo ihan iholle. En sitten yhtään. En vielä osaa suhtautua siihen mitenkään rauhallisesti.

Vastaa käyttäjälle Jaana M / My life Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Protected with IP Blacklist CloudIP Blacklist Cloud