Normisäätöä!

Normisäätöä!
Tänään olen menossa hotelliin yksin yöksi, koska olen taas vähän sotkenut ja säätänyt. Maijun kanssa, kun viimeksi treffattiin, totesin Maijulle, että ”ihanaa kun nähdään 9.11 ja mennään hotelliin. Meillähän on tämän jutun ympärille suunniteltu vielä vaikka mitä, mutta mitä, siitä toisella kertaa. 

Maiju siinä vastaili sitten, että ”Tiia rakas, meillä on treffit 10.11 ja siihen ajankohtaan on hotelli varattu.” Voi elämän kevät päässä alkoi surraamaan ja sanoin Maijulle, ”eihän se käy alkuunsakaan, sillä 11.11 on isänpäivä, pitää olla aamulla kotona.”


Miehelle sitten ilmoitin, etten menekään tänä viikonloppuna hotelliin yöksi, kun menin ja sotkin päivät. Eli vaikka huomenna lauantaina on iltamenoa, niin ajan illan päätteeksi kotiin yöksi. Siihen mies sitten taas sanoi, että ”etkös muista, että minulle tulee kavereita saunomaan ja yöpymään perjantaiksi, koska sinun piti olla siellä hotellissa.” 

Hehe anna mun kaikki kestää eli nyt kävi sitten niin, että Maiju on huomenna siellä hotellissa ja  minä varasin itselleni sitten täksi illaksi hotellihuoneen, jotta mies saa ihan rauhassa olla kamujen kanssa ja minä saan  myös tältä miesporukalta yöni  nukuttua. Jotenkin on koomista, että tässä ollaan nyt sitten ristiin rastiin hotellissa. 


En olisi kyllä ehkä kuitenkaan lähtenyt hotelliin, ellei minulla olisi ollut valokuvakisasta voitettua hotellilahjakorttia. Muuten olisin mennyt vaikka ystävälle yöksi tai tädille. Mutta tänään sitten hei hotelliin yksikseen yöksi. Illalla tosin tapaan ystävää ja mennään leffailemaan.

Noh tälläiseltä päivien sotkijalta ei voi odottaa muuta, kuin lisää sekoilua. Tällä viikolla aamukahviin naksauttelin Hermesetasta loputtomiin. Hakkasin purkkia ja ihmettelin, kun ei mitään purkista tule ja purkki heläjää kuitenkin lupaavasti ääniä, että purkki on makeutusaineita pullollaan. 

Lopulta luovutin ja ajattelin olkoon sitten makeutusaineet, mutta mitä sitten tapahtuikaan. Villatakkini hihan uumenista sinkosi lukemattomia  naksauttamiani makeutusaineita,  joita olin yrittänyt sinne kahviini pumpata tuloksetta, mutta ne pallerot olivatkin luikerrelleet hihaan! Anna mun kaikki kestää, tästä olisi pitänyt saada piilokameralla kuvattua, miten ne pallerot sinkoilivat hihasta, kuin K-plussapallerot konsanaan ja etenkin meikäläisen ilmeistä.


Noh eilen kävi vielä pienesti hassu juttu, kun oma mies tuumi, että nyt on vaimon aika oppia käymään autopesulla ja ihan yksin. Sovittiin sitten, että ensin tehdään yhdessä harjoituskerta niin, että minä kuitenkin ajan sinne autopesulaan sisään miehen istuessa pelkääjänpaikalla. Louskutin samalla leukojani miehelle, että jos nämä hänen hommat alkavat nyt hiljakseen lipua meikäläiselle, niin hän sitten varmaan alkaa meillä imuroimaankin ja tasa-arvon nimissä tietty.

Kaikki meni mallikkaasti autopesulaan ajaessa, vaikka mielestäni ne reunat, joihin autorenkaat pitää mennä eli syvennykset olivat aika teräviä. Tästä urputinkin miehelleni, että tämä on syy, miksi renkaiden vaihtoonkin pyydän renkaiden vaihtajaa ajamaan autoni sisään.  Pelkään, että kun muut tuijottaa, niin puhkon vielä renkaat niihin reunuksiin. (Näin on kerran meinaan  käynyt, kun väistin liian äkkiä ambulanssia kadun reunaan ja poks rengas meni puhki eli traumaperäisestä asiastahan tässä on kyse. Kyydissä oli tuolloin vielä kaksi taaperoa. 🙂


No menestyksekkäästi sujui tuo autopesu ja ilmenihän siinä sitten, että siellä etupäässä on iso peili, josta voi tuijotella niitä autonrenkaita, että ne osuu juuri niille tarkoitettuihin rakoihin. No mutta entäs peruutus sitten, nyt se himputin peili oli meinaan pesun jäljiltä ihan huurussa, ei siitä mitään nähnyt. Sivupeilit tietty käännettyinä. Peruutushan on muutenkin aina paljon monimutkaisempi toiminto, kuin eteenpäin ajaminen. 

Tästä olin sitten jo hieman tuohtuneena, että millä ilveellä saan sen auton peruutettua sieltä pesulasta ulos, ettei ne renkaat poksu puhki. Rauhallisesti vaan, rauhallisesti, niin rauhallisesti, että pesulan ovet meni jo kiinni ja jäin autoineni sinne autopesulaan jumiin!


Mies haki apua, vaikka seinällä lukee, ettei autosta saa missään nimessä nousta vaan pitää soittaa seinällä olevaan numeroon, miehet! Siinä oli toisen henkikulta selkeästi vaarassa. Takana myös tietty jonoa odottamassa autopesuun ja minä siellä autoineni lukkojen takana.


Ovet avattiin ja mieheni totesi rakastavasti ”on varmaan tämä pesulahomma osaltasi nähty, että mitäs jos minä kuitenkin hoidan jatkossa nämä autopesut”. Jeps ihan samaa mieltä ja niin olin kyllä alunperinkin, mutta pitihän se käydä taas todistamassa, ettei nämä autohommelit, muu kuin autolla suoraan ajaminen, ei ole meikäläisen juttu. 



Päästyäni muuten autopesulavankilasta, näin miten mieheni huikkasi merkitsevän hymyn autopesulaan jonottavalle miehelle ja tämä mies hymyili miehelleni takaisin. Siinä tuli olo, että miesten kesken oli sellainen huvittunut koodikieli, että ”nainen ratissa.” Mies ei kyllä myöntänyt mitään ja totesikin, ettei ikinä vaimoaan alenna, että ehkä tämä oli taas oman pään sisäistä kuvitelmaa. 😉


No loppuun vielä perjantain piristys, joka nauratti aamulla, kun Facebook nosti kahden vuoden takaisen muiston. 





Iloa elämään ja tämä latvasta laho lähtee nyt sinne hotelliin nauttimaan puhtaalla autolla ja aamukahvit pohjalla makeutusaineinepalleroineen. Tästähän on pakko tulla suorastaan hyvä päivä. Ai niin mainittakoon tässä nyt vielä, että mies todellakin käski mennä la-su sinne hotelliin Maijun kanssa, mutta itse tuumin, ettei missään nimessä. Jossain se raja menee. Ei tuntuisi hyvältä olla isänpäiväaamuna köllöttelemässä hotellissa. Isän aamuhan se on. <3 Mutta oma rakas on kyllä  paras, vaikka en yhtään kyllä tykännyt, että tässä pitää yhtäkkiä jotain autoja oppia autopesulassa pesemään. 😉 <3

Miten siellä, vastaavia kömmähdyksiä vaikkapa sen auton kanssa tai jonkun muun? Ihanaa viikonloppua. <3


*Essie ja Estee lauder Advanced Night Repair pr-näytteitä 


32 thoughts on “Normisäätöä!”

  • Loppu hyvin kaikki hyvin. Ainakin toivottavasti 😂 vielä voi tapahtua vaikka mitä. Ihanaa lauantaita odotellessa 😀

  • Mukavaa hotelliyötä sinulle ja Maijullekin!
    Hih, minua nauratti nuo hihaan joutuneet Hermesetakset.

    Autoasioista olen sitä mieltä, että minun kyllä kuuluu oma autoni hanskata 🙂 Osaan siis lisätä tuulilasinpesunestettä, tarkastaa pätevästi öljyn määrän ja talvirenkaatkin saisin itse tarpeen tullessa vaihedettua. Hoidatan myös itse huollot ja katsastukset. Pesukin hoituu, vaikka minä pidän sitä vähän tarpeettomana tähän aikaan vuodesta, koska sehän on päivän jälkeen ihan samannäköinen kuin ennen pesua. Minun pesupaikassani ei tarvitse peruuttaa ulos 🙂

    Se pitää todeta, että peruuttaminen on edelleenkin yllättävän haastavaa 😉 Edellisessä toimistossa meillä oli parkkihalli ihan täynnä pylväitä. Kotona minulla on tosi ahdas parkkihallipaikka, johon on pakko ajaa nokka edellä, niin töissä sain kyllä aina nokka edellä tungettua autoni niin karmeisiin pylväsruutuihin. Peruutus olikin sitten 10 kertaa vaikeampaa. Ihana miestyökaverini välillä ennen kotiinlähtöään kyseli, että onko tarvetta siirtää rouvan auto hänen tolpattomalle paikalleen 🙂

    • Olen autoasioista hieman sitä mieltä, että meillä on jaettu autohommelit, puutarhahommelit miehelle ja minulle kuuluu tuo kodin imurointi ja lattioiden pesu. Meille on vaan nivoutunut selkeä jako mikä homma on kullekin mieluisampaa. Eli minä vaan ajelen sillä autolla hih, enkä tajua autosta oikein hölkäsenpöläystä.

      Oi ei olen kyllä nuorempana kolhinut autoja aika monta kertaa, niin on jäänyt vähän traumat, kuten siitä rengasrikostakin. Nyt voin ehkä vielä harkita pesulaa, josta ei tarvitse peruuttaa pois. 🙂

      Ihanaa viikonloppua Rva. Kepponen. <3

  • Kuinka sattuikaan, Advance Reparista kirjoitin juuri joulupukille (tai forwardoin kuvan Antille ; ) Sitä luksusta, mitä kuuriluonteisesti iholle voi näin talvella tarjota! Luin taas naurun kyyneleet silmissä postaustasi, juu, on sattunut auton kanssa kaikenlaista. Ehkä hävettävin se, että lähdin autolla ajamaan (okei siitä ainakin 10 vuotta, enkä voi syyttää äitihöpöyshormoneita) ja roikka jäi pistokkeeseen kiinni. Arvaa hajosiko pistoke ja osa tolppaa. Kiinteistöhuolto ei niellyt selityksiäni, laskussa maininta "itse aiheutettu". Hävetti aika lailla ; ) Ihanaa hotskuweekendiä, taidan tietää minne olet menossa. Se AAMUPALAkin oli täydellinen, nams, nauti!

    • Oi ei Heli, ihan mahtavaa, Advance Repairille on tullut tosiaan tuo uusi sy-voide, en malta odottaa testaamista.

      Hih mieletön juttu ja olisi ehdottomasti voinut käydä mullekin.

      En tiedä mihin hotelliin ajattelit, että menen, mutta Vaakunassa ollaan.

      Muiskis Heli ja kivaa viikonloppua <3

    • Mutta tuo lämmittimen hajoittaminenhan on ihan must… jossain vaiheessa se kävi meillä kerran vuodessa (ensimmäisiä kertoja piuha kiinni) ja tasaiseen kummallekin, sekä miehelle että minulle. Nyt on selvitty pari vuotta ilman tuota haaveria… pitänee koittaa tsempata tämäkin talvi ja muistuttaa miehellekin.

  • Kaikenlaista on sattunut auton kanssa ja ilmankin. Peruutustutka on kyllä hieno keksintö. Nyt pystyn kääntämään auton vaikka työpaikan superahtaalla sisäpihalla pienessäkin tilassa peruutustutkan ja peruutuspeilien avulla. Ilman peruutustutkaa etäisyyttä takana oleviin esteiin oli aina vähän vaikea arvioida kun kääntyminen on joskus senteistä kiinni.

    • Niin on ja onneksi omassa autossa on tuo peruutustutka, mutta saisi olla lattiassakin joku tutka, että olisi auttanut niihin uriin peruuttamisen kanssa. 😉

      Ihanaa viikonloppua Tuuli <3

  • Ihanaa omaa yötä hotellissa, kuullostaa ihan luksukselta mun korviin, nyt kun Bogi antelee kultaisia suihkuja vähän liikaa 💖💖

  • Minä olen myös näitä "nainen ratissa"-naisia. Ajoin kortin vasta päälle kolmekymppisenä, kun muutettiin maalle asumaan, jossa ei ole julkista liikennettä enää. Pääsin armosta kolmannella kerralla inssistä läpi, kun lupasin ajaa vain työpaikan ja kodin väliä. Ajan talvella vähintään kaksi kertaa ojaan. Peruuttelen niin ronskisti, että olen joutunut täyttämään lukuisat vakuutuspaperit (siis olen peruuttanut toiseen autoon). Se alkaa jo kyllästyttää, mutta netissähän se nykyisin käy ketterästi. Eli täällä myös yksi surkea autoilija.Rentouttavaa viikonloppua sinulle, osin hotellissa!

    • Sama juttu ajoin Latviassa päälle 30-vuotiaana ajokortin. Tosin Riiassa autokoulu on toki hurjaakin hurjempi juttu, mutta sen jälkeen ajoinkin auton Jurmalan omakotitalon pihaan ja kyllä onnistuin naarmuttamaan ensimmäisenä päivänä autoa porttiin, koska se meidän oma auto oli isomoi, kuin se autokoulun ja koot eivät olleet vielä ihan hallussa.

      Mielestäni olen oikein hyvä autoilija, kiitos Latvian autokoulun. Mutta omakotitalossa asumisessa on se puoli, että saa parkkeerata pihaan eli nämä kapeisiin ajamiset on se ontuva kohta eli harjoituksen puutetta.

      Olet ihana, mitä mukavinta viikonloppua Marja. <3

  • Ihan normimeiningiltä kuulostaa. Minua on vaivannut muutaman viikon unohtelut. Yhtenä päivänä lähdin töistä kävelemään kotiin, ennen kuin muistin, että olin pyörällä töissä. Ihmettelin myös työkaverille, että etkö keittänytkään minulle kahvia aamulla vaan ihan vaan itsekkäästi itsellesi. Työkaveri siihen, että sinähän joit kahvin jo samalla kun puit yhdelle lapselle ulkovaatteita. Joo, että sattuu näitä kämmejä täälläkin. Ihanaa perjantaita ja leffailua ja muutenkin kivaa viikonloppua <3

    • Olisiko niin ettet ole nukkunut tarpeeksi ja toki kiire tekee tuota. Voi sinua ja tää on Outi niin tätä. <3 Täälläkään ei joskus muisteta onko syöty vai ei hih.

      Ihanaa viikonloppua Outi <3

  • Repesin tuon Hermesetas-jutun kohdalla. Tuo olisi juuri hyvä Facebookin "Ei menny niinku Strömssössä" -ryhmässä. Aivan hullu juttu.

    Lisäksi aloin miettiä sitä, kuinka sinulle kävisi, jos vielä joutuisit jatkossa menemään sinne autopesulaan ja yksin. Ovet menisivät kiinni, ja mitäs sitten tapahtuisi. Aivan hulluja kauhukuvia.

    Ihanaa hotelliyötä <3 Itse totesin jossain vaiheessa työpäivän jälkeen, että voi kun joskus saisi yhden vuorokauden ihan itselleen. Ei mitään kissa- tai miesvaatimuksia satelisi.

    • Ei menny ei ku Strömssössä, hih. Oli tilanteessa hassumpaa kuin kirjoitettuna, se oivallus ai tuolla hihassako ne oli.

      Juu en halua edes tietää miltä tuntuisi olla yksin siellä autopesulassa ovet kiinni ja tästä syystä en taida autoja enää pesettääkään. 😉

      Voi ei, kunpa pääsisit ansaitulle hotelliyölle. Pakko sanoa, että en nukkunut hyvin, koti on koti.

      Ihanaa viikonloppua Mannilainen. <3

  • Onneksi pystyt suhtautumaan näihin säätöihisi huumorilla.
    Hyvää leffailtaa, hotelliyötä ja luksusaamiaista.
    Menköön huominen putkeen. Sunnuntaiksi hyvää isänpäivää teidän perheelle.
    Näitä päivä- ja kellonaikasotkuja sattuu myös minulle. Kerran istuttiin sossujen kanssa meillä pitämässä lapsen palaveria, kun päiväkodista soitettiin ja johtaja kysyi nauraen, haenko lapsen vai soittavatko he sosiaalitoimeen. Sanoin voivani antaa puhelimen sosiaalityöntekijöillä, sillä he ovat meillä. Oli juuri tuon lapsen palaveri. Kyllä nolotti.
    Hyvää hotelliyötä!

    • Voi ei mikä juttu, mutta tämä on vain elämää ja ihan varmasti päiväkodissa ja sossuntätikin kaikki ymmärsi, arjen tilannekomiikkaa.

      Kiitos niin paljon Kirsti Kaija ja ihanaa viikonloppua sinulle. <3

Vastaa käyttäjälle Outi Krimou/Outi's life Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Protected with IP Blacklist CloudIP Blacklist Cloud