Mitä jos?

Mitä jos?
Mitä jos minut lapsena olisi laitettu ruotsinkieliseen kouluun, kuten uhattiin. Jos en olisi kiljunut ”etten halua”, niin elämäni polut olisivat olleet täysin erilaisia, ystävät, lapsuus, nuoruus, koko elämä, olisin muualla nyt. Apua miten pelottava ajatuskin. 

Mitä jos isovanhempani eivät olisikaan kasvattaneet minua, en olisi saanut yhtä parasta ystävääni elämääni ja hänen siskoaan ystäväksi, sisarukset jotka kutsuvat minuakin heidän siskokseen.

En olisi myöskään saanut elää rakkaassa suurperheessä, mikä on ollut suuri rikkaus ja saanut haluamaan monta lasta omaankin elämään.

Mitä jos en olisi päättänyt hakea rippileirille, josta en tuntenut ketään entuudestaan vaan halusin uusia kokemuksia, näin olisin yhtä elämäni kivoimmista viikoista köyhempi.

Mitä jos en olisi hakenut siihen lukioon josta en tuntenut oikeastaan ketään ja hakenut vanhan kouluni lukioon. Olisin yhtä parasta ystävää vailla.

Mitä jos isovanhempani eivät olisi bonganneet Hesarista työpaikkailmoitusta Kansallis-Osake-Pankin arvopaperiosastolle ja en olisi ikinä tavannut tyttäreni kummitätiä ja yhtä parhaimmista  ystävistäni.

Mitä jos en olisi yhtenä torstai-iltana lähtenyt uuden ystävän kanssa baariin ja jättänyt tuon illan väliin, en olisi tavannut miestäni ja meistä ei olisi tullut megahyviä ystäviä uuden ystävän kanssa. 

Mitä jos olisin kuuden kuukauden seurustelun jälkeen sanonut miehelleni, etten rohkene lähteä hänen kanssaan ulkomaille viideksi vuodeksi, niin minulla ei olisi juuri tätä perhettä joka minulla nyt on. Olisiko minulla perhettä ollenkaan?

Mitä jos en olisi elänyt itsekin erilaista lapsuutta kuin perinteinen ydinperhe, olisinko ollut yhtä avomielinen tätä omaa uusperhekuviota kohtaan ja osannut ymmärtää laajemmalla sydämellä?

Mitä jos en olisi ikinä törmännyt mieheeni, niin minulla ei olisi välttämättä neljää upeaa lasta. 

Mitä jos emme olisi muuttaneet Suomeen ja olisin saanut sydänlapsemme ulkomailla, olisiko sydänvikaa havaittu ja entä hoito sitten?

Mitä jos emme olisi muuttaneet laajennetusta rintamiestalosta Keravalta Porvooseen ja ostaneet tätä hometaloa. Uskon että ”suojelusenkeli” oli tässäkin matkassa. Polut joita olemme kävelleet ovat olleet suojeluksessa ja jos olisimme jääneet Keravalle, joillekin perheenjäsenistämme olisi tapahtunut jotain ikävää.

Mitä jos emme olisi käyneet 2,5 vuoden oikeustaistelua hometalosta tai viipyneet sydänlapsemme sairasvuoteen äärellä, ehkä emme mieheni kanssa tietäisi kuinka vahvoja olemme yhdessä.

Mitä jos en olisi aloittanut ikinä bloggaamaan, enkä olisi saanut elämääni monia upeita uusia ystäviä ja kokemuksia?

Mitä jos en olisi hakenut viime kesän kosmonauttireissulle ja en olisi kokeillut vielä rajojani pelon suhteen? Ehken edelleenkään oivaltaisi rajojani ja olisi oivaltanut, että minäkin voin olla ihan himputin rohkea. 

En koskaan itke kaatunutta maitoa, vaikka kaikki nämä murheet kun summaa, niin onhan niitä jo yhdeksi eliniäksi. Summattuna kaikki tämä kokema, kaikki nämä polut ja ihmiskohtaamiset, olen juuri siinä tilanteessa missä haluankin. Ympärillä paras perhe ja parhaat ystävät ja monenlaisia kokemuksia,  niin hyviä kuin surullisiakin.

Saan voimaa siitä, etten jälkikäteen epäroi ovatko valitsemani polut olleet vääriä. Päinvastoin koen, että valitsemani polut ovat olleet juuri ne oikeat, joita olen polkenut. Tosin hometalon tiimoilta muutamaan vuoteen ei siltä tuntunutkaan, mutta nyt nuokin negatiiviset tunteet ovat takanapäin. 


Hometalokiistan ollessa pahimmillaan, saimme mieheni kanssa voimaa juuri siitä ajatuksesta, että ehkä Keravalla olisi tapahtunut jotain vielä pahempaa, ehkä kaiken kuului mennä juurikin näin. 


Uskon siihen, että meidän on tarkoitus asua juuri täällä, juuri tässä kodissa ja tässä ympäristössä. Tämä on kohtalo, joka antaa koko perheelle parhaat muistot ja parhaat eväät lastenkin elämään. 

Uskon näin, koska tämä oma ajattelutapa auttaa konkreettisesti selviämään elämään liittyvistä vastoinkäymisistä. Uskoa siihen, että kaikella on tarkoituksensa ja kuten elämä on näyttänyt, niin näinhän tämän kaiken on kuulunutkin mennä. 


Elämä on täydellinen juuri näin ja en olisi minä, jollen olisi juuri kaikkia näitä kokemuksia kokenut. Olisin joku toinen ja en aidosti haluaisi olla kukaan muu kuin minä, kaikkine huonoinekin puolineni. 

Tämä ajatustapa on opettanut kiitollisuutta ja oivallusta olla onnellinen kaikesta siitä mitä minulla on. Näin ajattelemalla myös epäonnistumisen tuomista häpeän tunteista on ollut helpompi päästää irti. 

Uskon intuitioon ja vaikka välillä pakosti valinnoillaan mokaa ja isosti, viittaan mm. hometaloon, niin jälkikäteen voi oivaltaa mikä opetus ja tarkoitus tälläkin kärsimysnäytelmällä meidän elämään on ollut. Kun poimii risukasasta sen hyvän siemenen, taatusti siemen puhkeaa kukkaan ja loihtii ympärilleen ja myös itselle jotain hyvää ja kaunista. 


En ole kova haaveilemaan vaan otan elämän enemmän päivä kerrallaan ja optimistisesti aloitan aina uuden päivän, mitä hyvää uusi päivä tuokaan tullessaan ja jos ei tuokaan, niin onhan aina huominen. Jonain päivänä taas tulee se todella mahtava päivä ja noin muuten onni piilee arjen pienissä hetkissä.

Miten siellä, saatko voimaa tälläisestä ajattelutavasta tai onko sinulla jonkinlainen toisenlainen selviytymiskanava miten ajatella elämästä? 


Kadutko valintoja vai koetko, että ne ovat olleet juuri oikeita, sillä muutenhan et olisi juuri siinä missä olet vai haluaisitko olla jossain toisaalla?


Sydämellistä päivää kaikille. <3


41 thoughts on “Mitä jos?”

  • Minä ajattelen noin juuri,mielestäni elämä on yhtä koulun käyntiä ja yhtäkään kokemusta en pois antaisi. Meikäläinenkin on monessa kitkerässä liemessä keitetty ja kaikista on oppi otettu ja siunaukseksi muuttuneet ajanoloon. Katkeroitumisella ei voita yhtikäs mitään. Kumppanini sanoo usein minulle että ota ilo jokaisesta päivästä, jos satun huolehtimaan jostain vähäpätöisestä jutusta. Tänään olen sytyttänyt kynttilän pöydälleni erään ihmisen muistolle joka lähti viime yönä ajasta ikuisuuteen, joka on antanut elämän yhdelle rakkaimmista ihmisistä. Kaikella on tarkoitus loppupelissä, kaunista sunnuntaipäivää sinne 🙂

    • Niin tosia sanoja, katkeroitumisella pilaa vain oman elämän ja toki läheisten, se vaan ei auta mitään.

      Osanottoni läheisesi poismenon johdosta Pihakeiju. <3 Sydämellistä uutta viikkoa sinulle. <3

  • Itse uskon siihen ettei elämässä tapahdu mitään sattumalta vaan kaikella on merkityksensä. Pohjaan oman ajatteluni itävaltalaisen juutalaiskirjailijaan Anne Friediin, joka oli myös kirjallisuudentutkija, kriitikko, esseisti ja saattohoidon uranuurtaja. Friedin mukaan kaikilla sattumuksilla ja käänteillä sekä meidän valinnoilla on selkeä logiikka, joka paljastuu vähä vähältä elämän eri vaiheissa. Emme ymmärrä asioita silloin kun ne tapahtuvat välttämättä ja koemme olevamme epäoikeudenmukaisissa tilanteissa. Mutta kun aika on kypsä kaikki valkenee ja juuri niin onkin pitänyt tapahtua.

    En myöskään itse haluaisi muuttaa mitään asioita, jotka ovat elämässäni tähän mennessä tapahtunut. Joukossa on kipeitäkin tapahtumia ja sattumuksia mutta en olisi se henkilö, joka nyt olen ilman niitä. Elämässä ei ole koskaan varmuutta mitä uusi päivä tuo tullessaan mutta kannattaa vain luottaa ja elää päivä kerrallaan.

    Mukavaa sunnuntaita <3

    • Pohjaan ajatukseni mieluiten omaan kokemaan ja juuri intuitioon, itseensä tulee luottaa ja omaan vaistoon. Koen myös tarpeeksi purra asioita itse, kääntää ja vääntää vaikka toki toisen ihmisen kanssa keskustelemalla, saa oman pään puskasta ja saa ajatuksiinsa syvyyttä ja toisin ajattelua. Elämän oppaat eivät ole koskaan olleet minun juttu, koska en halua muiden ajatuksia istetuksi mieleeni vaan haluan käsitellä asiat itse. Vaikka mielenkiintoiselta kiinnostaa tuo Anna Fried ilman muuta.

      Ihan juuri näin, kannattaa luottaa ja olla rohkea ja elää myös päivä kerrallaan, se huonokin päivä.

      Sydämellistä uutta viikkoa Marjo. <3

  • Kylläpä kirjoitat kuin minun ajatuksiani ❤
    Itsekin olen useita kertoja miettinyt mitä jos …
    En olisi lähtenyt tiettyyn kouluun ja saanut siellä hyviä ystäviä.
    Mitä jos en silloin aikanaan olisi tavannut miestä, jollaista en olisi uskonut olevan minua varten.
    Ja lukemattomia muita mitä jos kysymyksiä olen itseltäni kysellyt.

    Kiitollinen olen tästä elämästä ja kaikesta, mitä se on eteeni tuonut- eivät kaikki asiat ole olleet pelkästään hyviä ja kauniita. Mutta ei elämä olekaan pelkkää ruusuilla tanssimista, ruusuissakin on myös piikkejä.
    Nämä kokemukset ksikkineen ovat tehneet minusta tällaisen – herkän,haavoittuvaisen mutta tarpeen tullen myös leijonaemon, joka vielä nytkin tuntee välillä olevansa paaaaljon ikävuosiaan nuorempi, nopeasti innostuva ja intuion mukaan eteenpäin menevä nainen.
    Tällä hetkellä suht syvissä vesissä uin, mutta en aio upota pinnan alle. Jokin kaunis päivä olen kevyemä kellumassa veden pinnalla luottaen että se vesi ja elämä kantaa – ja pärskin vettä ilmaan kuin pikku lapsi konsanaan. Ja nautin taas elämästä.
    Oikein ihanaa sunnuntaita ja alkavaa viikkoa sinulle Tiia ❤

    • Mitä jos on aika hyvä tapa ajatella, koska sitä toista jos elämää emme voi tietää, mutta on helpottavaa ajatella, että se ei olisi missään nimessä näin hyvä ja on pelottavaa ajattella, että silloin minulla ei olisi juuri näitä ihmisiä elämässäni, joita minulla on.

      Kirjoitat niin kauniisti Ritva ja elävästi. Toivon, että syvät vedet helpottaa ja elämä kepenee. <3 Muista, olet ihana ihminen ja arvokas. <3

      Sydämellistä uutta viikkoa sinulle Ritva. <3

  • Minäkin uskon, että kaikella on tarkoituksensa. Itse olen elämässäni kulkenut välillä hyvinkin kivistä tietä, mutta juuri sen tien kuljettuani minusta on tullut juuri se ihminen, joka nyt olen kaikkine hyvine ja huonoine puolineni. Näin sen vaan piti mennä ja kaiken tapahtua. Toki olen joskus miettinyt, olisinko voinut tehdä jotakin toisin, mutta minusta se on turhaa, koska mennyttä emme voi enää muuttaa. Pitää vain elää tässä hetkessä, joka meillä on juuri nyt ja nauttia siitä kuin se olisi viimeinen.

    Kaunista sunnuntaita Sinulle, Tiia ♥

    • Juurikin näin, mennyttä ei voi enää muuttaa ja jos muuttaisin sen pienenkin hitusen, voisi syntyä perhosvaikutus ja emme olisi tässä ja nyt ja juuri näiden ihmisten kanssa joiden kanssa olemme, pelottava ajatuskin tuo.

      Oikein sydämellistä uutta viikkoa Krisse. <3

  • En ole koskaan ajatellut niin, että katuisin joitain valintojani. Niistäkin asioista, mitkä olisi voinut jättää tekemättä, on jäljellä paljon ihanaa (voin kertoa sitten kahvikupposen äärellä enemmän). Uskon siihen, että paljon voi ohjata elämäänsä ja saada sille syvempää merkitystä, tekemällä tai edes pyrkimällä tekemään oikeita ratkaisuja – valitsemaan oikeita teitä risteyskohdissa. Eihän se aina onnistu, koska ei voi tietää mitä mistäkin seuraa.

    Mies sanoo aina, että olen hyvin hyvin turvallisuushakuinen ihminen – pitänee paikkansa, kyllä tunnistan sen itsekin. Joku voisi ajatella, että jos on sitä liikaa, voi menettää jotain tärkeää. En mieti itse niin, vaan koen, että olen ehkä myös säästynyt monilta epämukavuuksilta. Joillekin ne ovat seikkailuja…

    Kirjoitin itsekin hieman samantyylisen jutun muutama päivä sitten, missä mietin näitäkin aiheita – nyt taitaa olla selvästi liikkeellä itsetutkiskelun aika…

    Ihanaa uutta viikkoa Tiia <3

    • Toivon, että kerrotkin sitten kahvikupposen äärellä ja se kupponen kyllä vielä toteutuu, siitä olen varma. <3

      Miksi toimia omaa luonnetta vastaan, jos olet turvallisuudenhakuinen, niin se luonteenpiirre on taatusti ohjannut sinua läpi elämän kaikkeen siihen missä olet nyt ja kaikkeen aiempaan kokemaasi myös. <3

      Kävin lukemassa juttusi ja se oli hyvä. <3

      Ihanaa uutta viikkoa Maarit. <3

  • Elämä on yksi iso JOS?
    Mutta kun miettii sitä tarkemmin, on kaikella varmasti juuri se oikea tarkoitus!
    Uskon syvästi johdatukseen, siihen minne meidän on tarkoitus mennä ja ketä ihmisiä matkallamme tavata.
    Heillä kaikilla on meille iso merkitys. Me kasvamme koko matkamme näiden asioiden kautta siksi mikä olemme.

    Aivan superihania vanhoja kuvia olet tähän upeaan postaukseen löytänyt! <3
    Annetaan elämänvirran viedä eteenpäin.

    • Uskon myös, että ihmisen intuitio vie niille poluille, jotka ovat ihmisille hyväksi, etenkin jos osaa kuunnella itseään ja vaistoaan.

      Kiitos niin paljon Susanna ja annetaan virran viedä. <3

  • Pieni päätös voi johdattaa elämän aivan eri raiteille. Monta kertaa olen miettinyt miten meidän perheen elämä olisi mennyt jos ei oltaisi muutettu Ahvenanmaalle. Mutta sitten taas mietin miten terveellistä on ollut nähdä että muutakin elämää on kuin sen oman synnyinkaupungin elämä. Ja muunkielisessä ympäristössä eläminen on opettanut suvaitsevaisuutta enkä ainakaan koskaan ajattele että esim. "suomenruotsalaiset kaikki osaavat kyllä suomea, mutta eivät piruuttaan sitä vaan puhu". Tätä jossittelua voisi kyllä jatkaa loputtomiin.

    • On kyllä aidosti virkistävää nähdä maailmaa, paikkoja ja asua eri paikoissa, toki tämä ei ole kaikille tarkoitettu, mutta itse koen virkistäväksi kuten sinä. Huomaan myös, että iän myötä olen tullut varovaisemmaksi eli enää ei huvittaisikaan muuttaa minnekään ja pelkään muutosta. Ennen muutos oli uusi seikkailu eli näin sitä ihminen muuttuu.

      Mitenhän tuohon suomenruotsalaisuuteen sanoisi, tiedän toki, että on suomenruotsalaisia, jotka eivät puhu suomen kieltä, mutta kaksikielisessä maassa olisi hyvä toki, että me kaikki osaisimme kahta äidinkieltämme. Surullista, että suomenruotsalainen vaari ei opettanut meille ruotsin kieltä, mutta se oli niitä aikoja, kun sodassa oli oltu ja Suomi-henkisyys oli niin iso.

      Ihanaa uutta viikkoa Kristiina. <3

  • Ihana elämänmittainen kysely… Sinun iässäsi tekee usein tilinpäätöksiä ja katsoo mitä on saavuttanut elämässä. Hellyttävä tuo äiti ja lapsikuva, lapsi on niin suloinen ja on varmasti edelleenkin:) Onnellinen asia sekin, että olette asuneet ulkomailla! Se avartaa kummasti. Itselläni luvattu Kanada jäi pelkäksi haaveeksi, vaikka se oli yksi tärkeimpiä syitä valita mies, jonka valitsin… tuntui että intressimme olivat silloin niin yhteisiä ja oli suuri pettymys ettemme sitten koskaan lähteneetkään Pohjanmaan risukkoa kauemmaksi, muutamia lomareissuja lukuunottamatta. Omassa elämässäni kysely on monin tavoin jo myöhäistä, mutta yhä teen niin. Ja joskus hyvin negatiivisessa mielessä, mietin turhaan monia missattuja elämän tilanteita, joita olen epävarmuuttani jättänut käyttämättä.

    Miellän Sinut hyvin onnelliseksi ja rohkeaksi ihmiseksi, jolla on ollut onni myötä elämänkumppanin valinnassa ja muutenkin ja olet uskaltanut ottaa haasteita vastaan. En juurikaan usko kohtaloon, jonkunlaiseen johdatukseen ja varjelukseen kylläkin, niin pöhköltä kun se järjellä ajatellen kuulostaakin. Luulen että luomme itse kohtalomme omilla valinnoillamme etc. Jokainen voi uskoa miten parhaaksi näkee, arvostan eri katsantokantoja tai ainakin yritän ymmärtää niitä parhaani mukaan. Hyvää talven jatkoa Tiia ja ihana perheesi, toivon että onni on myötä elämässäsi edelleenkin:) T Irja

    • Totta, että tämä ikä on sellainen taitekohta, että miten loppuelämä tyyppisiä asioita tulee pohdittua. Toki tämä tyyli ajatella on aina ollut oma juttuni, eli olen näin pohtinut aina. 😉

      Kurja, että tuo Kanada jäi haaveeksi ja ehkä se olikin sitten tarkoitettu, koska jos Kanada oli se asia mitä miestäsi ja sinua yhdisti, niin ehkä Kanadassa elämä olisi arkipäiväistynyt, yhtäkkiä olisi ollut tuttu kuin kotimaa, eikä enää teille yhteinen nimittäjä eli seikkailu, niin silloin olisi kadonnut tuo yhteinen nimittäjä eli Kanada kuitenkin loppupeleissä ja elämä olisi näyttäytynyt miehellesi ja sinulle varmasti siellä Kanadassa samanlaisena, kuin koto-Suomessa lopulta.

      Onneani odotin pitkään ja olin tarkka ja valikoiva, sen piti olla juuri se oikea, arvomaaimaltaan, huumoriltaan ja oli siinä pinnallisempiakin nimittäjiä, tykkään pitkistä miehistä ja mieheni vastasi tähän ihanteeseen. Mietin jopa, että jään mieluiten yksi, jos ei juuri se tietynlainen tule vastaan ja lopulta tuli kuin ihmeen kautta, se ihminen joka on juuri täydellinen minulla jo kohta 20-vuoden jälkeen, en voisi kuvitellakaan ketään muuta, kuin oman mieheni, mutta kyllä häneen törmääminen vei aikaa. <3

      Erilaiset katsontakannat ovat rikkaus ja aina ei tarvitse olla samaa mieltä, voi ymmärtää silti mistä toinen tulee. <3

      Olen aivan tavallisen onnellinen ihminen, joka osaa myös vaipua alhoon, tuntea alati kumisevaa ahdistusta ja joka on kokenut elämässään kovia ja kaikkeahan tänne blogiin ei voi laitella. 😉

      Sydämellistä uutta viikkoa sinulle Irja. <3

  • Olen ehdottomasti sitä mieltä, että tehtyjä päätöksiä ja valintoja on turha katua. Tehtyä ei saa tekemättömäksi ja miksi pitäisikään. Tiedän pohtineeni asioita ennen päätöstä monelta eri kantilta, usein luottanut vahvasti intuitioon, ns. järjen ääntä kuitenkaan unohtamatta, mikä aika usein on omalla kohdallani kyllä melkoisen vaisu 😀 Aina ei voi onnistua, eikä edes melkein aina. Pettymyksistä ja vääristä valinnoista kannattaa ottaa opikseen, mutta katumus on täysin turhaa.

    En oikein osaa ajatella että ihan kaikella tapahtuneella olisi jokin merkitys, mutta silläkään ei lopulta ole mitään merkitystä mitä ajattelen 😉 Asioita, niin hyviä kuin pahoja, tapahtuu joka tapauksessa. Tunteita ei pidä pelätä eikä peitellä. Niin ilot kuin surutkin täytyy tuntea läpikotaisin, jotta elämä voi taas jatkua, ja jotta voi taas luottaa siihen, että "kyllä se jää kantaa"

    Aika usein toivon että uskaltaisin rohkeammin heittäytyä elämän virran vietäväksi, mutta onhan sitäkin taitoa vielä mahdollista opetella 🙂

    Kaikkea hyvää ja kaunista alkavaan viikkoosi ❤

    • Ehdottomasti olen sitä mieltä, että jos jotain oikein pahaa tapahtuu, niin en pystyisi ajattelemaan siitä näin eli löytämään siitä tarkoitusta, voisin jopa katkeroitua ja voisi tämä minun tyylinen ajattelu luhistua, kuin korttitalo. Tiedostan tämän ja tavallaan tiedostan, että tälläinen tapa ajatella on vielä ylellisyyttä siitä, etten ole kohdannut elämän suurimpia suruja, sillä kaikesta ollaan vielä selvitty. Mistä löytää tarkoitus siinä tapauksessa, jos jollekin rakkaalle tapahtuisi jotakin, ei mistään.

      Joten vaikeita asioita nämä, mutta näillä eväillä mennään ja faktaa on, ettei kukana selviä tästä elämästä ilman suuria suruja eli ne ihmiset jotka ovat toisille ilkeitä, ovat noh kapea-alaisia, sillä he näkevät vain oman tuskansa, eivät ymmärrä, ettei kukaan tuskalta säästy.

      Uskon, että jos on kovin arka, kuten minä olen ollut, niin todella pienin askelin se rohkeus kasvaa, kunnes lopulta on siinä tilanteessa, ettei piittaa niin yhtään.

      Oikein ihanaa ja sydämellistä uutta viikkoa Ansku. <3

  • Mä uskon tosi vahvasti kohtaloon ja siihen, että kaikella on tarkoituksensa. 🙂

    Ihanaa su-iltaa Tiia. <3

  • Pysäyttävä postaus, ihanilla kuvilla.
    Elämä on täynnä valintoja. Joskus voi miettiä, miten elämä olisi mennyt, JOS olisi valinnut toisin.
    Uskon kuitenkin, että kaikilla valinnoissamme on johdatus mukana. Näin valintamme johtavat meidät niille poluille, joita meidän on tarkoitus astua, tavataksemme ne ihmiset, jotka pitääkin tavata. Heidän rinnallaan kasvamme ainutlaatuisiksi ihmisiksi. Vastoinkäymiset kuuluvat elämään, jos onnistuu välttämään jonkun niistä omilla valinnoillaan, tulee joku muu vastoinkäyminen vältetyn tilalle. Tässä yhteydessä tulee mieleen Violetta Parran Elämälle Kiitos-laulun sanat.
    Ihanaa sunnuntai-iltaa ja ensi viikkoa Tiia!

    • Ihan pelottavaa ajatella yhtään syvemmin, mitä jos. Mutta herättävää, sillä kuka haluaisi tästä elämästä luopua, jota elää tai läheisistä ihmisistä. Tämä ajattelutapa saa kyllä ymmärtämään oman elämänsä hienouden, miten hyvä on tässä ja nyt tai ainakin omalla kohdalla eli voin toki vaan puhua omasta puolestani.

      Outo olisi elämä, jossa ei lainkaan vastoinkäymisiä olisi ja ehdottomasti niitä tulisi kuitenkin elämän ehtoopuolella. Jokainen meistä kohtaa suuriakin suruja elämänsä aikana.

      Oikein ihanaa uutta viikkoa sinulle Kirsti Kaija. <3

  • Ainut kerta, kun ehkä hiukan kaduin elämääni, oli kun eläkepäätös tuli. Ehkä se summa olisi ihan jotain muuta, jos olisin panostanut omiin töihini. Kun elämän elää muiden ehdoilla, niin palkka on pieni eläke.
    Muuten en kadu, koska elämä vaan menee omia polkujaan. Valinnat tehdään olevassa hetkessä ja ne ovat monen asioiden summia. Toivottavsti ovat olleet hyviä ratkaisuja edes jälkipolven kannalta.
    Mukavaa talvista viikkoa sinulle Tiia!

    • Ymmärrän hyvin ja tuo sama minua odottaa, koska olen ollut vuosia kotona lasten kanssa. <3 Ymmärrän tuskan ja katumuksen.

      Niin sitä itsekin ajattelee, että toivottavasti nimenomaan jälkipolvien kannalta on tullut tehtyä oikein. <3

      Ihanaa talviviikkoa Marketta. <3

  • Minä myös mietin näitä "mitä jos" -juttuja tosi usein. Kirjoitin tästä blogissakin joskus. Mulla on ollut niin hilkulla, että elämän suunta olisi mennyt ihan väärille raiteille, että välillä oikein hirvittää. Kuinka pienistä asioista ja hetkistä se onnellinen elämä koostuukaan! Eihän sitä tietenkään voi tietää, vaikka toisillakin valinnoilla olisi tullut onnellinen elämä, mutta en kyllä halua edes miettiä mitään muuta vaihtoehtoa, kuin tämä nykyinen.

    Ihanaa kohta alkavaa viikkoa sulle Tiia <3

    • Se siinä onkin, on hyvä havaita, että kaikki on niin hyvin, että vaihtaisinko poiskaan, en todellakaan vaihtaisi ja jotta on tässä ja nyt, on ollut pakkoa kärsiä myös ne ikävimmät jutut. Kaikki on kaiken summa. Ei se elämä tosiaan mene niin, että kaikki vaan menee putkeen ja lopputulos on sitten vielä se paras. <3 Tämä ajattelu lievittää tuskaisimina hetkinä. <3

      Ihanaa viikkoa Emma sinulle. <3

  • Elämässä niin paljon sattuu ja tapahtuu että en kyllä noin intensiivisesti ole asioita käänteisesti pohtinut. Ainoa asia mikä olisi ollut kiva niin että meidänkin perhe olisi muuttanut maalle kuten serkut asuivat, siitä olin vanhemmilleni hiukan katkera. En kyllä omia valintoja kadu, jos ovat menneet syteen ja saveen niin aina on oppinut jotain. Kaikki asiat eivät vain koskaan tule onnistumaan, siitä on päästävä yli ja mietittävä tilalle asioita joille voi tehdä jotain että ne onnistuisivat. Elämä kun on ihanaa juuri sellaisena kuin se on, iloineen ja suruineen <3 Jokainen päivä on uusi ja elämisen arvoinen. Alkavalle pakkasviikolle auringonpaistetta Tiia <3

    • Ehkä silläkin oli tarkoitus, ettette muuttaneet maalle. Olisi kyllä hauskaa, kuten leffoissa, että joku näyttäisi miten se elämä olisi mennyt, jos olisi valinnut eri pölut, tuskin olisimme tässä nyt ja näiden ihmisten kanssa.

      Näin se on, kaikki ei voi mennä putkeen, olisi se muuten aika jännä elämä, jos kaikki olisi mennyt maaliin ja hienosti, onkohan tälläisiä ihmiskohtaloita, varmaan on.

      Oikein ihanaa uutta viikkoa sinulle Onneli. <3

  • Näinhän se menee, että pienikin päätös erilailla menneisyydessä olisi saattanut heilauttaa nykyisyyden päälaelleen – näinpä itsekin olen tyytyväinen kaikkiin valintoihini, jopa niihin vähän huonompiinkin 😀

    Ihanaa alkavaa viikkoa! <3

    • Niinpä ja sinunkin ihana perhe, olisiko sitä, jos olisi tehnyt toisenlaisia valintoja. Niin pelottavaa edes ajatella noin, ettei minulla olisi juuri tätä perhettä ja näitä ystäviä joita minulla on.

      Ihanaa uutta viikkoa Mira <3

  • Ajattelen juuri näin niin kuin sinäkin. En kadu mitään mitä olen tehnyt, koska kaikki mitä on tapahtunut on muokannut minusta tällaisen kun nyt olen ja elämästäni aika ihanan samalla.
    Ihanaa iltaa sinulle Tiia <3

  • Uskon sattumaan, sillä se kääntyykö kadunkulmasta oikealle ta vasemmalle, saattaa vaikuttaa lopouelämään, vaikkei aina saakaan tietää vasemmalle käännyttyään kuinka olisi käynyt jos olisikin kääntynyt oikealle.

    Monta vääräksi osoittautunutta valintaa olen tehnyt itse ja monta on asiaa on myös tapahtunut niin etten ole voinut niihin sillä hetkellä valita, mutta olen aina enemmänkin katsonut eteenpäin kuin taakseni. Katuminen tai katkeroituminen harvemmin auttaa, joistain tapahtumien ketjuista olen toki koittanut ottaa opikseni. Ja monta uskomatonta onnenkantamoistakin on matkan varrelle sattunut, aivan kuin sattumlta.

    • Ihan juuri näitä oikealle tai vasemmalle tyyppisiä ajatuksia pyörittelen ja miten sattuma on monella tapaa vaikuttanut siihen, että olen juuri tässä ja nyt. 🙂

      Juuri sama, mitä on tullut mokattua, niitä ei muistella. Varmaan mokat osaltaan ovat opettaneet arvostamaan sitä kaikkea mitä nyt on. Kaikella todellakin on syynsä.

      Katkeroituminen on pahinta mitä itselleen voi tehdä, kuin maailma olisi jotain meille velkaa, kun ymmärtää, että on kohtalotovereita, kukaan ei täältä ilman koettelemuksia selviä, jotenkin oivaltaa, ettei ne omat murheet ja mokaamiset ole sen kummempia kuin muillakaan.

      Onnenkantamoiset ovat aika fantastisia juttuja. <3

      Ihanaa uutta viikkoa Tuuli <3

  • Kyllä sitä joskus tulee mietittyä, mitä jos? Mutta, lopulta ajattelen, olen juuri tällainen kaikkien kokemusteni vuoksi ja näin on hyvä. Mitä sitä jossittelemaan, ei tiedä vaikka asiat olisi paljon huonommin.
    Ihanaa alkavaa viikkoa sinulle Tiia! <3

    • Niin justiinsa ja tavallaan olisikin huonommin, jos ei olisi juuri tätä perhettä ja näitä ystäviä, joita meillä rinnallamme on.

      Sydämellistä uutta viikkoa Kaisa. <3

  • Ihanan inspiroiva postaus, Tiia! 🙂 Tätä oli niin mielenkiintoista lukea, että rupesin itsekin pohtimaan tätä. Vau! Voisin kirjoittaa blogiini, niin inspiroiva juttu.

    • Mahtavaa ja ihanaa, että tykkäsit. Tee ehdottomasti samanlainen, olisi kiva tulla lukemaan.

      Mukavaa sunnuntaita Vivi Vinna <3

Vastaa käyttäjälle Emma / Harkittuja herkkuja Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Protected with IP Blacklist CloudIP Blacklist Cloud