En koskaan ole ollut cool

En koskaan ole ollut cool
Otsikko on ehkä vähän väärä johdannainen, sillä perustavanlaatuinen kysymys kannattaa heittää ilmoille, miksi edes olla cool ja mitä tarkoittaa edes käsite cool. En halunnut kuitenkaan otsikkoon viskata, että olen ollut aina vääränlainen tai omanlainen, koska nämä piirteet jotenkin kuulostaa väärältä omaan korvaan.

Sitä paitsi yksi ilta sängyssä ihastelin Aamukahvilla Henriikan instaa ja olin jälleen kerran wow Henriikan kuvia ja wow sitä, että Henriikka kulkee niin omia polkuja ja on oma itsensä. Noh niinhän minäkin olen ollut joidenkin asioiden suhteen aina oma itseni, en teininä polttanut tai ylipäänsä ole ikinä polttanut tupakkaa vaikka suurin osa muista poltti. En laittanut korvisreikiä kuin vasta päälle 30-vuotiaana ja silloinkin vain yhteishengen vuoksi nyt jo aikuisen tyttären kanssa.

Mutta miten joku toinen näyttää niin coolilta, kun toinen kulkee omia polkujaan ja toinen ei. Muistan omasta lapsuudesta sen tunteen, että olin jotenkin nolo. Aina oli vääränlaiset lahkeen leveydet ja vääränlaiset vaatteet päällä. Eihän nyt isovanhemmat voineetkaan olla kärryillä, mitä nuorilla tulee olla päällä milloinkin.

Se tunne kun sain päälleni ekat Mic Macit oli uskomaton, itsetunto pään sisällä kasvoi kohisten, koska minulla oli samanlaiset farkut kuin muilla. Teininä olimmekin jo sitten toinen toistemme klooneja ja silloin oli jokin ihmeellinen laskettelumuoti, eli muotia oli kaiken maailman laskettelubrändien vaatemerkit. Merkkiuskollisuus ja merkit oli tuolloin kova sana. Kuin haarniska, joka suojaa pahalta maailmalta. 

Tästä syystä kenties, kun oma identiteetti alkoi kasvamaan ja sisimmissäni aloin tuntemaan jonkinlaista noloutta siitä, etten kuunnellut nuorena sisintäni, että halusin niin kovin miellyttää muita, kuulua joukkoon ja siksi mukauduin ja olin kavereitteni klooni. Ilman tosin sitä röökinsätkää suussa tai korviksia korvissa, joten pientä sisäistä kapinan liekkiä pidin kuitenkin elossa.

Tästä syystä luovuin aika pitkälle kaikesta merkkiuskollisuudesta ja halusin alkaa pukeutumaan enemmän oman tyylini mukaisesti, joka on aika kesy tosin ja sekin valtavirtaa…

Ymmärrän todella hyvin, jos ihminen haluaa ostaa itselleen hintavia ja kestäviä hyödykkeitä ja näinhän kannattaakin toimia, laatu kestää pitempään ja ns. ”kertakäyttövaatteiden” käyttö luonnon kannaltakaan ei ole järkevää.

Olen silti törmännyt joskus pankkiiriliike aikoinani työkaveriin, joka käänsi aina takkinsa, neuletakkinsa ym. niskaosan niin tuolille, että kaikki näkivät, että hänen takkinsa tai neuleensa on joku kallis merkkibrändi. Tuolloin toki jo ymmärsin, että tälläinen esittelytapa kielii ihmisen omasta epävarmuudesta. Se oli vaivaannuttavaa katsottavaa. 

Toki olen iloissani sometellut Minna Parikoista ja jos hankkisin merkkilaukun, niin taatusti somettaisin siitä rinta rottingilla. Mutta ehkä sellainen piiloviestintä, että kuvataan muka tässä vaikka aamukahvia autossa ja tärkeintä kuitenkin on, että se auton Audin logo loistaa kaikille katsojille tai ne autonavaimet, niin tälläinen ei ole minulle niinkään coolia. 


Toisaalta huijaanko itseäni, miksi minun oli aivan hirveä himo saada itselleni Minna Parikat. Olenko mainosten uhri, haluanko kuulua valtavirtaan vai jopa se pelottavin ajatus jota Parikat voivat ihmisille viestittää, hei minulla oli varaa ostaa itselleni tälläiset Parikat. Asuuko minussa sittenkin vielä se epävarma teini, joka hakee itseään. 

Voi olla vaikka kuinka merkkibrändätty ihminen, josta ei siltikään tule yhtään öky olo. Tärkeintähän on loppupeleissä ihmisen luonne ja miten ihminen kohtelee muita ihmisiä, sieltä se ihmisen hienous ja sydämen sivistys lopulta huokuu. 
Siltikin huomaan huokaillen ihastelevani juuri niitä ihmisiä, jotka omalla tyylillään poikkeavat juurikin täysin valtavirrasta, kulkevat omia polkujaan, eivät mieti mitä muut ajattelee.  Joilla on ihan ikioma oma tyyli kaikessa mitä he tekevät. 

Minkälainen on edes toiselle näyttäytyvä cool ihminen. Coolius taitaakin olla katsojan silmässä, itse luotu mielikuva toisesta ihmisestä. Jos kaikki olisimme alasti uimarannalla tai identtisissä uikkareissa, olisiko kukaan cool silloin. Joten coolius on toisaalta pelkkä kupla ja oman minäni peilaama haave itsevarmasta minuudesta. 

Kenties coolius kielii myös rohkeudesta eli kaikesta siitä mitä minäkin haluaisin ehkäpä olla. Eli olenko sittenkään niin sinut itseni kanssa kuitenkaan, koska pidän joitain ihmisiä coolimpana kuin itse olen. Onko coolius minulle haavekuva, jota en koskaan voi edes tavoittaa, sillä eiköhän coolit ihmiset itsekin pidä loppupeleissä itseään ihan tavallisina. 

Onko pakotettu ja näytelty coolius vain merkki ihmisen epävarmuudesta. Mikä oikeastaan on cool. Koen, että ainakaan cool ihminen ei matki muita, tekee omaa juttuaan ja hänellä on täysin oma kädenjälki kaikessa mitä tekee. Edes pukeutuminen ei asiaan vaikuta, oli merkkivaatteita vaikka päästä varpaisiin. Se on jokin ihmisen sisäinen itsevarmuus ja rauha, se ettei vahingoita koskaan muita, ei alenna muita ylentämmällä itseään, sellainen on tosi coolia. 

Ehkä haluan juuri teiniminälleni kertoa, ettei sellaista olekaan kuin coolius, on vain erilaisia ihmisiä. Mikä toiselle on cool, ei toiselle sitä ole, koska kyseessä on haavekuva, jota ei voi  periaatteessa koskaan saavuttaa. Jokainen joka tuntee oman sisimpänsä ei varmaankaan voisi olla cool. Cool on jotain kaukaista ja ei käsin kosketeltavaa. Coolius on ehkä pelkkä kupla. 

Mitä ajatuksia teksti herättää, mikä on sinulle coolia ja mikä oli teiniminällesi coolia, olitko sinä cool tai olet. Mitä olet siitä mieltä, että miten jotkut ihmiset merkkivaatteissaan ovat kovin vaatimattomia ja jotkut ökyjä eli olisiko se kuitennkin se luonne mikä ratkaisee. 


Iloista keskiviikkoa kaikille. <3







55 thoughts on “En koskaan ole ollut cool”

  • Mäkään en todellakaan ollut cool. Mulla oli kevätjuhlassa mummon tekemiä mekkoja, kun muille ostettiin kaupasta. Hyvä puoli oli se, että eipä ollut kelläkään muulla samanlaista. Rakastin, kun tiesin, että kun tulee huhtikuu saan valita kankaan mun kevätjuhlamekkoon.

    Nauratti toi sun entinen työkamu, joka käänteli merkit näkyviin, mähän revin kaikista vaatteista heti kaikki liput ja laput pois, koska ne hankaa mun ihoa. 😀

    Mukavaa keskiviikkoa Tiia. <3

    • Ihana tarina Jonna tuo kevätmekko. <3 Oma mummikin teki neuleita ym. ja rakastin niitä aina. Muutama meiltä löytyy ja omatkin tytöt rakasti niitä, vaikka ovat ihan raitaliivejä, siltikin.

      Juu ne merkkien kääntelyt oli kyllä vähän kiusallinen juttu, mutta epävarmuutta toki. <3

      Ihanaa viikkistä Jonnna. <3

  • Cool on sama kuin viilee eli ei nyt oikeestaan aika kiva, vaikka se viilee kokee olevansa kuumaa. Se taas joka on oikeesti hot eli kuumaa niin on lämmin 😉 heh! En ollut cool teininä, ei sitä monilapsisen perheen kersana saanut aina sitä mitä halusi, hyvä niin, se kasvatti. Minulle cool on ihminen joka uskaltaa olla oma itse, just sellainen ku haluaa. Cool ei välitä soraäänistä vaan polkee kumppareilla ja mankelilla kohti uusia uria ja kiristäen tahtia lätäköiden kohdalla, jotta rapa lentää. Sellainen on cool…olkoonkin sitten jalassa ne keltaiset Hai-saappaat 😉

    • Ihan just näin, ihminen joka on terveellä tavalla sinut itsensä kanssa, on todellakin se coolein. <3

      Rakastan kumppareita, mutta niistä tuli kyllä mieleen muisto, kun nolotti mennä teininä Md`Donaldsiin mustat Nokian kumpparit jalassa, silloin ne eivät olleet todellakaan cool. 😉

      Ihanaa viikkistä Onneli. <3

  • Taas niin hyvä kirjoitus. Yhteen aikaan, kun La Coste krokotiilimerkkeineen oli hitti, oli varaa ostaa vain hikinauha��. Mutta siskoni kanssa keksimme oivan tuuman irroittaa merkki ja ommella se halpaan paitaan ��..ja näin olimme valtavirran mukaisesti " cooleja ".
    Mutta aikaa on tuosta jo niin kauan, että nykyisin ostaa, mikä tuntuu hyvältä tai vaan ulkomuoto miellyttää. Vaan tiedä tuosta, jos lottovoitto osuisi kohdalle ��

    • Hih muistan niin hyvin tuon krokomuodin ja kun sain setäni vanhan La Costen paidan, niin voi elämä kuinka se oli hieno. Ihana tuo siskon keksintö ja kuvaa hyvin sitä aikaa, kun se merkki oli niin ikoninen ja tärkeä.

      Hih totta, jos lottovoitto osuisi kohdalla, jos siis edes lottoaisin, niin voisi muuttua mieli ja saattaisi merkkihommeleita tulla enemmänkin shopattua. 🙂

      Kiitos kovasti Sinikka ja ihanaa viikonloppua Sinikka. <3

  • Teininä olin ainut kellä oli farkut, jotka sillon oliva nimeltään Jameksi.
    Omistinki niitä useammat.
    Muistan kun joskus olin ystäväni kans muutaman päivän laivareissulla. Hytissä hän esitteli sitten kaikki asunsa ja kertoi niiden olevan Nanson. Minä kun olin lähteny reissuun itse tekemilläni vaatteilla. Silloin ei kyllä tuntunu kovin kivalta, tulipa mieleen, miksi lähdin koko reissuun.7
    Tänäpäivänä kuljen ihan omia polkuja vaatetuksen suhteen, eikä mua haittaa jos kaverilla on muotivaate ja minä olen asussa, joka saattaa olla monen vuoden vanha.
    Tällääsiä mietteetä 😍
    Ihanaa päivän jatkoa Sinulle Tiia 💞🥀💖

    • Juu Jamekset muistan minäkin. 🙂

      Voi ei, tuon tunteen ymmärrän hyvin, häpeän, jos kamulla oli merkkivaatteet ja itsellä tosiaan mummin kutomat. 🙂

      Juurikin näin ja onneksi tänä päivänä merkit eivät määritä ihmistä. <3

      Ihanaa viikkistä Marja-Terttu. <3

  • Moni kohta olisi taas voinut olla kuin minun kirjoittamani. Teininä, koulukiusattuna en todellakaan ollit cool. Ne ekat micmacit tosiaan nostivat itsetuntoa ja vähitellen opin olemaan niin paljon miettimättä mitä muut ajattelevat. Silti usein pusähdyn ihailemaan joidenkin muiden cooliutta, jota en itse tunne tavoittavani. Vaan mistäpä tiedän jos joku muu vaikka pitää minua joskus coolina ulkopuolisen silmin katsoessaan, vilahduksen elämästäni nähtyään.

    • Tuuli samaistun tähän mitä kirjoitat täysin, meissä on kyllä niin paljon samaa. <3

      Nimenomaan, minun silmiin olet todella tyylikäs ja taitava ja vielä sydän paikallaan eli se jos mikä on cool paketti se. <3

      Ihanaa viikkistä. <3

  • Minä en koskaan mielestäni ole ollut cool. Lapsena ja nuorena olin aina se nössö nynnerö ja hengasin mieluiten ns. epäsuosittujen tyttöjen kanssa. Jos luokan coolein tyttö joskus tulikin seuraani, olin lähinnä ällistynyt, että mitä ihmettä toi musta nyt haluaa tai onko tää joku juoni..? (Ehkä minun oli ja on edelleen vaikeaa uskoa, että joku voisi tulla seuraani ihan vain minun itseni takia)

    Nykyään ajattelen, että cooliutta on kulkea omia polkujaan. Ei ylenkatseella tai ollakseen tarkoituksella joukosta erottuva. Vaan siksi, että on löytänyt sen oman jutun, jota haluaa aidosti seurata ja uskaltaa tehdä sen pää pystyssä. (Ja koska olen vähän kuntosalifriikki, niin minusta on aina tosi coolia, jos näen naisen, joka nostaa isoja painoja – ihan tuosta vaan coolisti 😀 )

    Ihanaa ja sopivasti coolia viikkoa! <3

    • Samanlainen nössö täälläkin. Mutta meillä ei ehkä ollut sitä cool hommelia ja jälkikäteen mietin, että kuitenkin oli kovasti ystäviä ja olin aina jengissä mukana. Ehkä yksi parhaimmista kamuistani oli se coolein ja kaunein, jolla oli just oikeanlaiset vaatteet ja johon kaikki pojat ihastui. Hän kyllä dissasi ja kiusasi meikäläistä, mutta silti olin ujona kaikessa menossa mukana ja oli hyviä ystäviä niin tytöissä, kuin pojissa, vaikka en tosiaan ollut yhtään cool.

      Samanlaisia ihmettelyjä täällä, että ohhoh, voiko tuokin aidosti tosiaan tykätä musta ja sitten olen hirveän ankara siitä, etten ole yhtään tykättävä.

      Ihan juuri näin, juuri tuollainen jos mikä on cooliutta. <3 Cool ei elvistele vaan on sinut itsensä kanssa.

      Ihanaa viikkistä Tuula sielunsisko <3

  • Mä en koskaan ollut merkkivaatenuori. ( Enkä ole erityisen merkkivaateaikuinenkaan.) Osittain se johtu ihan proosallisesti rahasta. Mutta en mä kamalasti edes kaivannut merkkivaatteita. Enkä todellakaan pitänyt niitä merkkivaatenuoria cooleina. Mulle cooleja siloin oli ehkä jotkut indiepopparit yms. Mä ajatelin ja ajattelen yhä, että cooleus on ennemminkin asennetta kuin ulkonäköä. ( Oiva esimerkki tuo sun merkkilaput-esiin-työkaveri;D) Mutta tietenkin sitä "coolia asennetta" voi ilmentää vaatteillaan. Mutta kuka on mun mielestä cool nykyään? Hmm, en heti keksi. Mä ite tuskin olen kovin cool.:)
    Mutta kyllä musta silti tuntuu, että joku voisi erottautua coolina myös jos kaikki olisi rannalla identtisissä uikkareissa. Koska se pohjimmainen cooleus on asennetta.:) Mä luulen, että siitä identtisestä uimapukuporukasta erotautuisi useitakin (kaikki?) persoonia. Miten itsensä kantaa, ryhti, superkaunis ulkonäkö, joku sisäinen loiste, karisma jne. erottautuu. Se on sitten eri asia ketä itse kukin pitää vaikka kauniina tai millaisen tyypin kukin kokee coolina tai kehen puree henkilön x karisma.

    Hauska ja kiinnostava blogikirjoitus!

    • Noh ehdottomasti asenne ja luonne ratkaisee ja terve itsetunto on niin cool ja ehdottomasti tämä kyllä huokuisi juurikin niissä uikkareissa. Olen niin samaa mieltä. Mutta siinä samannkaltaisuudessa katoaisi kaikilta se ihmisten määrittäminen vaatteiden kautta, mehän teemme alitajuista huomaamatonta tarkkailua koko ajan. Asetin sanani tosiaan huonosti, sillä se aito coolius juurikin tulisi ilmi niissä samanlaisissa uikkareissa, olet niin oikeassa. <3

      Kiitos kovasti ja hih kiitos vielä, muistan hyvin, että tuohon asuun revin kaikki mahdolliset vaatteet ja että tuo toppi oli rakas vaate ja mummin tekemä mekko. Tuossa iässä ei tainnut vielä tietoisuus olla edes omista vaatteista vielä iskenyt päälle eli periaatteessa siksi juurikin, tuossa kuvassa voisinkin olla cool, koska en ajattele mitään.

      Ihanaa viikkistä Sanna. <3

  • Meidän perheessä me lapset ei oltu ykkössijalla eikä tokanakaan eli merkkivaatteita ei ollu, en omistanu edes leluja , itsearvo oli kyllä nollassa . Näin jälkeenpäin ajateltuna ,se ettei mua ikinä silti kiusattu teki sen etten tänään ole herkkä ihminen ja puutun heti jos epäoikeudenmukaisuutta näen esim töissä . Hyvää viikonjatkoa ❤💖

    • Ihanaa, ettei kiusattu, koska se olisi voinut olla murskaavaa tuossa tilanteessa. Sinusta kasvoi vahva nainnenn. <3

      Ihanaa viikkistä Ulrika. <3

  • Minäkään en ollut cool, ihan opposite. Murrosikä oli kauheaa aikaa, kun piti yrittää piiloutua ja sulautua joukkoon. Erilainen ei saanut olla. Onneksi näin 40 v voi olla mitä on ja nauttia siitä.

    Ihanaa keskiviikkoa 💓

  • Mä oon sitten varmaan niin cool. Entinen auto meillä oli Volvo, käytettynä ostettu ja sillä ajettiin 30 vuotta. Nyt on alla Audi, käytettynä ostettu ja ruosteinen jo 😉
    Vaatteet ompelin vuosien ajan itselle ja lapsille. Lapset kulki mun tekemissä vaatteissa vielä yläasteenkin, raukat. Sitten vaan en anää jaksanut ommella, kun alkoi kaupoissa täälläkin olla ihan kivoja.
    Ei täällä maalla ole voinut olla kovin cool, kun ei niitä merkkivaatteita ole saanut ja Helsinki on hiukan syrjässä meiltä katsoen, hih.
    Nyt mun vaatteet on merkkiä, mikä päälle mahtuu. Autoakaan ei vaihdeta, jos vaan kasassa pysyy.
    Täällä sataa taas lunta eli mekään ei jäädä siitä paitsi. Mukavaa viikon jatkoa!

    • Mielestäni olet cool, osaat nauraa itsellesi ja olet sinut itsesi kanssa, se jos mikä on coolia ja sulla on harvinaisen hyvät ja hauskat jutut. <3

      Oikein ihanaa viikkistä Marketta ihana. <3

  • Minulla oli lapsena äitini tekemiä vaatteita ja ne olivat oikeasti hienoja ja erilaisia kuin muilla, koskaan kukaan ei niistä maininnut mitään negatiivistä, mutta minua vaan nolotti ja äitini ompeli vaatteisiini merkkejä, että muut olisivat luulleet, että ne ostettu. Minulle on aikuisena ollut ihan sama vaate Tokmannilta vai stokkalta, tärkeintä on hauska tyyli ja se miten vaatteet osaa yhdistellä. Kiitos jälleen kivasta postauksesta ❤️

    • Ihana ja ajattele, äiti vaivalla ja rakkaudella tehnyt. <3 Niin samaa mieltä, sama mistä on, kunhan itse tykkään.

      Ihanaa viikkistä Johannna. <3

  • Minä en tykkää sanasta cool. Minun mielestä se kuuluu joidenkin nuorten sanavarastoon. Mutta kyllähän me naiset olemme vähän turhamaisia. Sinä sait lahjaksi ne Parikat ja muistaakseni parit tai yhdet ostit itse. Minusta se oli tätä suloista naisen turhamaisuutta.Minusta jotkut ihmiset vain on sellaisia jotka kulkevat omia teitään. Se on persoonallisuus- ja identiteettikysymys. Eivätkä he varmaankaan viitsi pohtia sitä, että ovatko cool. Tuo sana pitäisi poistaa Suomen kielestä. Anteeksi tämä äkäisyyteni asian suhteen. Kivaa keskiviikkoiltaa sinulle!

    • Ei haittaa äkäisyys, mutta sanana se on täydellinen tulkitsemaan tätä itse aihetta, mitä cool sana käsittää sisälleen.

      Kyllä näin oli, ostin kahdet lahjakortilla ja yhdet omalla rahalla, mutta sekään ei ole ehkä se jutun ydin vaan se, että miksi oli himo saada ne Parikat, mistä se juontaa. Naisellinen suloinen turhamaisuus kuulostaa ihanalta ja sen voin mieltää, että saahan sitä välillä olla turhamainen, että se on naisellista. <3

      Ihanaa viikkistä Marja. <3

  • Ihanat kuvat ja hyviä pohdintoja! <3
    Omien polkujen kulkeminen on egottomuutta. Jokaisen ihmisen ego huutaa huomiota ja mikäs sen parempi kalastelukeino kuin merkkituotteilla "elvistely" 😀 Kunpa tämänkin asian olisi hiffannut 13-vuotiaana kun ylä-asteelle oli pakko saada levikset. Kaikilla "cooleilla" oli levikset, farkut jotka takasivat ettei sinua kiusata. Karu ilmiö, joka on täysin meidän oma aikaansaannos. Näin oli 30-vuotta sitten, kuinka karua se on nykypäivänä? HUH!

    • Hyvinkin hillitöntä epävarmuutta, joka laittaa elvistelemään. Epävarmuus taas voi juontaa kiusaamisesta, ei saa vanhemmiltaan rakkautta jne, eli koen tämän inhimilliseksikin, enkä kategorioisi ihan yksinkertaistettuna egon elvistelyyn, vaikka niin se onkin, sillä asiaa liittyy niin monia kerroksia. Joskus ihmisellä ei ole muuta, joskus ihminen ei osaa muuta, kaikki eivät saa samoja eväitä ehjän egon kasvattamiseen.

      En tiedä, kyllä luulen, että esim. nolo edukas kännykkä voi olla muksuille nolo homma, mutta ei täällä maaseudulla samalla lailla, kuin stadin keskustassa. Ehkei vaatteet, mutta nuo laitteet juurikin.

      Ihanaa viikkistä ihana. <3

  • En ole ollut enkä edelleenkään ole cool.Aika samanlaisissa vaatteissa olen kulkenut kuin muutkin. Minun nuoruudessani farkku-sanaakaan ei oltu keksitty, vaan ne olivat farmarit ja merkki oli James. Retu-kenkien kanssa käveltiin. Ne olivat tossut jotka oli valmistettu ruskeasta vakosametista. Mikroshortsit, tekonahkasaappaat, ylipitkät kaulaliinat, "kahinatakit" eli nailonkankaasta valmistetut tosi kevyet trenssit, alaspäin levenevät lantiohousut, sellaisia vaatteita käytin, kuten melkein kaikki muutkin ikäiseni, joten cool en ollut. Enkä käyttäytymiseltäni tai muutenkaan erottunut joukosta.

    • Oi muistan nuo Retu-kengät jostain. <3 Ehkä meidän nuoruudessa enemmän pukeuduttiin samanlaisesti, nykyään ns. "cooleja" tyylejäkin voi olla vaikka kuinka monia. Silloin ei ollut niin kovasti valikoimaa, eikä vaikutteita esim. somen kautta.

      Ihanaa viikkistä Kristiina. <3

  • Minusta coolia on se että uskaltaa olla oma itsensä ja pitää kiinni omasta tyylistään. Coolius tietty voi meinata eri asioita ja ihmiset käsittää sen kukin tavallaan.

  • Mielenkiintoista pohdintaa.
    Mulla oli kouluikäisenä ompelijan tekemä mekko. Keväällä ja jouluna.
    Yks joulu äitin samettimekosta tehty.
    Se ei sillon ollu erikoista. Monella oli tehty mekko. Yläasteikäisenä oli muotia kulkea Rukan keltasessa sadetakissa, tiukoissa housuissa ja Hai saappaissa. Hui kauheeta. Näin jälkeenpäin ajateltuna tyyli oli hirveä. Takkiin oli vielä kirjoitettu kaikkia artistien nimiä. Tosin James farkut oli oltava, mullakin oli. 😄Itse olen ommellut vaatteet meidän tytöille, noin neljänteen luokkaan saakka. Sitten ei enää kelvannut. Piti kaupasta ostaa, kun muillakin oli. Ehkä ne ei ollu enää cooleja.
    Mulla on nyt yks merkki laukku ja huivi.
    Laukkua olen lainannut kahdelle tytölle juhliin. Kaks tytöistä ei piittaa merkkituotteista.
    En taida olla kovin cool.
    Mukavaa keskiviikkoa.
    >Leena

    • Totta, niin minullakin oli mummin tekemiä vaatteita, vaikka nämä merkkifarkut oli tosi kova juttu silloin. Muistan, että minulla oli La Paz farkut ja ne oli niin nolot, kun ainoat oikeat oli Levikset, Wranglerit just ja just tai sitten ne Mic Macit. 🙂 Oi hurja.

      Luulen, että olet varsin cool, merkit ei tee cooliutta vaan terveellä itsetunnnolla varustettu asenne, jolla on sydän paikallaan ja sinulla todellakin on.

      Ihanaa viikkistä Leena. <3

  • Oman tieni kulkija olen aina ollut,no paitsi nuorena kai sitä halusi olla cool niin kuin muutkin kaverit.Olihan se hieman vaikeaa kun joutui itse rahoittamaan kaikki vaatehankinnat jo viistoista kesäsestä. Joskus aikuiset tyttäreni saavat ylipuhuttua hankkimaan jotain merkkivaatetta mutta en välitä moisista. Onhan mulla pusero jossa on teksti cool people smile. Mukavaa illan jatkoa 🙂

    • Ihana tuo "Cool people smile", sillä se on juurikin cooliuden ydin, ystävällisyys ja terve itsetunto. <3 Taisin minäkin lukiolaisena jo ostaa omat vaatteet eli paljolti juuri sinun ikäisenä, sillä kävin kesätöissä ja olin valtavan ylpeä itsenäisyydestä ja siitä, että itse ostin.

      Ihanaa viikkistä <3

  • En minäkään ole koskaan ollut Cool! Minusta coolia on sellainen, että ihmisestä näkee miten hän on löytänyt oman tyylinsä ja kantaa itsensä ylpeydellä. Aika coolia vai mitä? Sä olet kyllä aina ollut niin suloinen <3 Ihania nuo vanhat kuvat <3

  • Merkkiorja ja laumasielu ei mielestäni ainakaan ole cool, mutta sellainen omalla tyylillä, varmasti ja vapaasti kulkeva ihminen, hän on cool – tai sitten Fonzie (Happy Days), hän oli cool 🙂

    Teininä koin olevani cool, sillä seurasin tarkkaan trendejä ja kävin vaateostoksilla Tukholmassa. Pastellinväriset untuvatakit pallottuna kainaloiden alle, tupeerattu hiuskuontalo, vaalea huulipuna, vahva meikkivoidekerros, hapsusaappaat jne…se oli coolia.
    Aika karseeltahan sitä on näyttänyt 😀

    Nykyään en jaksa kiinnostua siitä, mikä on cool ja mikä ei. Ostan sitä mistä pidän ja vaikka minulta muutama merkkijuttukin löytyy, on ne ostettu laadun ja mieltymyksen vuoksi, ei cooliuden. Ostan siinä ohella myös kirpparilta.
    Arjessani olen coolista kaukana, sillä viihdyn parhaiten ties missä vetimissä alkeellisella torpallamme, joka omasta mielestäni on kuitenkin ihan cool tapa olla ja elää.

    Cool lienee hyvin erilaista henkilöstä riippuen, mutta näin viisikymppisen naisen vinkkelistä katsottuna cooleinta on uskallus olla juuri omanlaisensa, vapaa ja trendeistä riippumaton.

    • Fonzie hih oli todellakin cool, oikea keulakuva cooliudelle. <3

      Ihan samaa mieltä, mitä on coolius. <3

      Hihi taisi ylä-asteella kulkea aika samanmoisissa kuin sinä ja se vaalea huulipuna, miltei valkoinen, voi elämä ja sitten lukiossa ne kiharat hiukset otsatöyhtöineen, voi elämä.

      Olen kaikessa samaa mieltä, ei kiinnosta edes olla cool, mutta jos mikä on coolia, niin sydämellisyys, aitous ja että kulkee omia polkujaan ja elvistelemättä. Buddha on ehkä maailman coolein kaveri. 🙂

      Ihanaa viikkistä. <3

  • Minusta coolius on noh, en oikein osaa perustaa siitä 😀 Tai siis, coolius on munkin mielestä se kupla, joka on katsojan silmässä. Voin joskus todeta johonkin asiaan, että "cool" mutta en tavoittele elämässäni mitään cooliutta, tai siis ainakaan sellaisesta perusta 😀 Itseasiassa cool on mulle vain sana, samanlainen kuin vaikkapa "voihan vitsit" tai "omg". Ei niinkään elämäntyyli tai asia, mitä pitäisi tavoitella 😀

    • Se on kyllä juurikin noin, ihan samaa mieltä. <3 Se on asenne ja mietin, että jos kuka on cool, niin Buddha. <3 Cool ihminen myös osaa nauraa itselleen. <3

      Ihanaa viikkistä Salka <3

  • Omassa nuoruudessa oli jotenkin ihan eri paine kaikkien näyttää samoilta, silloin erilainen nuori olisi erottunut liikaa. Silloin kun sain ekat raita(Dingo-farkut) Mic Macista, tunsin olevani COOL! Nyt pukeudun ihan just silleen, mikä passaa parhaiten ja missä olo kaikista mukavin! Korkokengissä olen kulkenut jo 15-vuotiaasta asti, olivat ne muotia tai ei ; ) Matkijat kyllä ärsyttävät, he tekevät sen yleensä todella räikeän näkyvästi, ei tykkää ei. Todella upea kuva tuo v-aukkoinen paita&koru -kuva, huikean kaunis!

    • Juu silloin ei saanut olla erilainen, erilainen oli outo. Eikö järkkyä.

      Juu matkiminen ei ole yhtään cool, ei yhtään, se on kiusallista.

      Oi kiitos niin kovasti, että tykkäät kuvasta, hih etenkin kun siinä on Tokmannin froteinen aamutakki yllä, mutta rakastan sitä aamutakkia ja froteesta tulee mieleen nimenomaan lapsuus.

      Ihanaa viikkistä Heli <3

  • Ihana postaus ja kuvat! <3 Cool on se ihminen joka on aito omaitsensä. Ei siihen minusta vaikuta merkit tms. Jos on taloudellisesti mahdollisuus merkkeihin, niin siitä sitten vaan. Mutta, itselleni ei merkit tee ihmistä.
    Ihanaa loppuviikkoa! <3

  • Cooliutta ei ole onneksi tarvinnut miettiä sitten teini-iän 🙂

    Aika normaalia tuntuu olevan, että teiniyteen liittyy voimakkaasti se, että pukeudutaan sen hetken muotivaatteisiin ja hiukset ovat trendin mukaiset. Olen itsekin viettänyt nuoruuteni käkkäräpermanentissa, muhkeassa 80-luvun tukassa ja tiukoissa farkuissa. Sitten yhdessä vaiheessa taas Adidaksen verkkarihousut olivat niin in. Se nyt vaan on sellainen teiniuniformu 🙂 Kyllähän vieläkin on aloja ja työpaikkoja, joissa vaalitaan tiettyä pukeutumiskulttuuria ja osassa jopa vaaditaan sitä. Eli sitä voi vielä teini-iänkin jälkeen joutua sopeutumaan yleiseen pukeutumiskulttuuriin.

    Olen urallani viettänyt vuosia siten, että työ on osittain sanellut pukeutumistani. 90-luvulla asiakastilaisuuksissa pukeuduttiin vielä hyvin konservatiivisesti ja yhä edelleen aasialainen pukeutumisetiketti on jäykkä. Nyt olen viettänyt backoffice elämää 3 vuotta ja voin käydä kesäisin vaikka shortseissa töissä.

    Viralliseen pukeutumisetikettiin olen hankkinut merkkiasusteita, koska ne ovat aina muodissa, samalla setillä voi vetää vaikka 10 vuotta. Arjessa en ole lainkaan merkkiuskollinen, vaikka yritän tehdä hankintoja, jotka kestäisivät kulutusta ja aikaa.

    • Voi sitä nuoruutta ja silloin oli vähän outo, jos ei kulkenut samoissa kaavoissa. Onneksi nykyään on enemmän monenlaista muotia, eikä ihan yhtä kloonia.

      Niin totta, että joskus kannattaa satsata siihen hintavaan ja klassiseen, sillä nuo vaatteet kestää aikaa ja on sijoitus.

      Ihanaa viikkistä Rva Kepponen. <3

  • Piti oikein muutamaan kertaan katsoa tuota ensimmäistä kuvaa, että oletko siinä sinä vai teidän nuorin (?) tytär S. Ihan todellakin huomattava yhdennäköisyys ainakin niiden kuvien perusteella, joita tyttärestä on blogissa vilahtanut.

    No, sanomattakin selvää, että en ole koskaan ollut cool, enkä ole kyllä muistaakseni halunnutkaan olla, mutta niin hartaasti tietyssä iässä toivoin, että olisin edes joskus saanut olla niinkuin "kaikki muut", eikä olisi tarvinnut häveten ja kiusatuksi tullen pukeutua äitipuolen ompelemiin teryleeneihin tai paksuihin villakangashousuihin, kun niillä "kaikilla muilla" oli farkut. Mutta kaikkein kovimmalle otti varmaan se, kun seiskaluokalla en ainoana koko luokasta saanut luokkasormusta, koska se maksoi 20 markkaa, ja isä sanoi, että sellaista rahaa ei nyt vaan kertakaikkiaan ole. Se oli ihan kamalaa, koska olin vielä kuulunut johonkin sellaiseen toimikuntaan, joka sormusta oli ollut valitsemassa.

    Hupaisampia toiveitani oli ehkä se, kun varmaan suunnilleen samassa noin 13 v iässä olisin halunnut yhtä leveän ja litteän pehvan kuin yhdellä Päivillä oli :D. Ehkä jalassaan olleilla MicMaceilla oli myös osuutta asiaan, mutta olisin mieluusti vaihtanut oman ruipelon itseni mielestäni niin ihanan reitevään Päiviin :).

    Asia, jota muistan aidosti kadehtineeni, oli se, että "kaikki muut", tai ainakin ne muutenkin kaikkein hyväosaisimmat saivat kotona vaaleaa leipää ja kaakaota. Meillä ei ollut noista kumpaakaan koskaan ja ai että maistuivat hyviltä sen kerran kun pääsi kylään.

    Ei niinkään coolia, vaan lämminsydämistä Ystävänpäivää Tiia <3.

    • Juu kyllä me olemme hyvin samannäköisiä, olet tarkka nainen Annukka. Itse asiassa meidän 14- on ihan minun näköinen, mutta koska on saanut isänsä tummat hiukset ja ruskeat silmät, niin ihmiset usein ajattelevat suorilta, että on ihan mieheni näköinen vaikka on ihan minun näköinen. 🙂

      Voi ei tuo luokkasormus tarina, ihan riipii ja en itse edes osannut tuolloin ajatella tuosta kulmasta, että joku toinen ei saa sormusta. Voi ei. No en saanut sitten monia muita juttuja, kuten en yleensä cooleja vaatteita. Oman luokkasormuksen muuten hävitin mökillä mereen ja että harmitti.

      Oi ei, no ainahan toisilla oli parempi vartalo ja sitä omaa kroppaansa vihasi ja näin jälkikäteen ajattellen voi miten turhaa. Ehkä ne Mic Macitkin vähän vaikutti asiaan.

      Tiedätkö nyt sait lapsuuteni kaakaohetkiä ja tuoretta vaaleaa leipää miettimään ihan eri näkökulmasta, vaikka tänä päivänäkin muistelen noita hetkiä onnnellisina hetkinä, niin siltikin pidin niitä hetkiä itsestäänselvinä. <3 Annukka, hirmuisesti haliruttauksia täältä. <3

      Lämminsydäminen Annukka onn juurikin coolein kaikista. <3

      Ihanaa viikkistä. <3

  • Minulla on itseäni vanhempi sisko, jota ihailin ja kunnioitin lapsena kovasti. Hän oli mielestäni niin kaunis ja niin mukava. Hän oli aikuinen, ammatissa, itsenäinen ja omaehtoinen ja varma. Ja kuitenkin sisareni eli koin olevani hierarkiassa samalla tasanteella kuin minä suhteessa vaikka vanhempiimme. Olen ajatellut, että hänen esimerkkinsä oli minulle sekä hyvä että paha. Toisaalta tulin itsekin hyvin varhain varmaksi itsestäni ja omaehtoiseksi enkä lapsenakaan koskaan välittänyt paljonkaan muiden mielipiteistä esim. vaatteita valitessani tai joistain musiikki-idoleista pitäessäni. Minä valitsin ja pidin sellaisista, joista oikeasti pidin. Toisaalta jälkeenpäin olen ajatellut, että menetin nuoruuden lauma-ajattelun (ja muutenkin nuoruuden hölmöilyn). Olisihan sekin tietyllä tavalla ollut hauska kokea. Minulla on aina ollut paljon ystäviä ja kavereita, heitä ei ole puuttunut eikä minua ole koskaan kukaan kiusannut, mutta sellaista "hei me kaikki käytetään micmaceja ja ollaan cooleja"-yhteistunnetta en ole koskaan kokenut.

    • Ihanaa, että on esikuvana sisko, jota aidosti ihailla. Olen niin onnellinen, että omilla tyttärillä on myös maailman ihanimmat isosisko ja isoveli, joita ihailla. <3 Suuri rikkaus, itsellä kun ei ole sisaruksia.

      Olet kulkenut omia polkuja ja se jos mikä on coolia. Ei se cooliuden tunne tule edes niistä Mic Maceista, vaan epävarmalle ne Mic Macit ovat tuonee sitä citä cooliuden tunnnetta, vähän kuin sotilaalle sotilaspuku eli vähän sellainen suojahaarniska. 🙂

      Ehdottomasti se yhteistunnnekin tulee muusta, kuin niistä farkuista ja silloin nuorenakinn. Muistan vaan jotenkin helpotuksen tunteen, etten enää ollut nolo, mutta en edes Mic Maceissa ajatellut olevani cool vaan, että sain suojahaarniskan peittämään huonoa itsetuntoani.

      Ihanaa viikkistä <3

  • Rva Kepponen ehti pitkälti kirjoittaa sen mitä minullakin oli mielessä.

    Coolius kuului minusta juuri siihen teini-iän epävarmuuteen, oman paikan ja tilan hakemiseen, tytöstä naiseksi kasvamiseen ja joukkoon kuulumiseen. Oli tärkeää olla yksi muista eikä erottua liikaa. Muistan, että itse sain ensimmäiset MicMac farkut vasta pitkällisen mankumisen ja kinuamisen jälkeen mutta ne tekivät minut todella iloiseksi. Jalassa ne eivät tosin tuntuneet kovin mukavilta kun niiden piti olla niin pient.

    Toisaalta äiti ompeli meille paljon vaatteita ja käytin niitäkin. Enkä missään tapauksessa saanut kaikkea mitä halusin koska meillä korostettiin aina sitä ettei "raha kasva puissa". Muistan ettei minulla esim. koskaan ollut Hai-saappaita vaikka muilla oli. Vanhempieni mielestä Hai-saappaissa oli liian lyhyet varret ja minähän kyllä aina onnistuin nuorempana "blutaamaan" kaiken maailman lammikoihin kenkien ja saappaiden kanssa joten ihan hyvä, että oli pitkävartiset kumisaappaat.

    Kun siirtyi sitten opiskelemaan ja oli kasvanut aikuiseksi vähät välitin siitä miten muut pukeutuivat. Minulla oli ihan oma tyyli, josta pidin kiinni. Olin aikuistunut ja ryhmän paineella ei ollut enää niin väliä.

    Olinko cool muiden mielestä sitä en tiedä mutta itse pidin tyylistäni.

    • Juurikin samaa mieltä, tosi Buddha on mielestäni todella cool ja cooliuden ilmentymä, eli sydämellisyydellä, nöyryydellä, vahvuudella ja ei ikinä elvistelyllä varustettu ilmentymä.

      Juu ihan sama, taisin mankua niitä Mic Maceja aika pitkään ja kyllä ne toi tunnetta, että nyt kuulun joukkoon enkä ole La Paz farkkuineni niin nolo. 😉

      Mulla oli Nokian saappaat ja en yhtään muista edes Hai-saappaita omasta nuoruudesta, muuta kuin, että kaikki kumpparit oli tosi noloja tyyliin, ei pipoakaan -30 asteen pakkasilla. Ai kamala.

      Olit cool ja olet, koska sinulla on juurikin oma tyyli, <3

      Ihanaa viikkistä Marjo. <3

Vastaa käyttäjälle Tiia Koivusalo Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Protected with IP Blacklist CloudIP Blacklist Cloud