Ystävyys on ihmeellistä

Ystävyys on ihmeellistä
Olen aika moneen kertaan kirjoitellut täällä ystävyydestä, sillä onhan ystävyys perheen lisäksi tärkeimpiä asioita ihmisen elämässä. Ystävyys on ehdottomasti molemminpuolista. Hyvä ystävä tukee ja kuuntelee, kysyy myös mitä minulle kuuluu, eikä jauha vaan omiaan ja päinvastoin. Ystävät tukevat toinen toisiaan. 
Ystävyyttä voi olla monenlaista ja monin eri kerroksin. Joidenkin ystävien kanssa jutellaan syntyjä syviä ja joidenkin kanssa voi olla jokin yksi aihe mikä koskettaa ja liittää ystäviksi. Tälläinen oli alkuun oma Disney-mukikamuni Asta. 


Meitä yhdisti Disney-mukit, mutta hiljakseen olemme jakaneet toisillemme ihan sydäntä hallitseviakin asioita. Mukeista on lähtenyt käyntiin syvällisempi ystävyys, vaikka emme ole toisiamme koskaan edes tavanneet. Ystävyys voi tänä päivänä olla myös virtuaalista. Se riittää, että on paikka toisen sydämessä.
Olemme Astan kanssa viestitelleet ensin mukeista ja lähetimme toinen toisillemme omat tuplamukimme näistä Disneyn vanhoista klassikomukeista. En tunne ketään toista ihmistä Suomessa, joka kerää myös näitä vanhoja Disney mukeja. 


Täytimme molemmat miltei samaan aikaan 50-vuotta, joten sehän oli ehdottomasti myöskin lahjan paikka. Koska minulla ei tuplamukeja ollut varastossa, lähetin Astalle 50-vuotislahjaksi Mikki Hiiri sukkia, Mikki meikkipussukan, suklaata ja kosmetiikkaa ja minä taasen sain häneltä aivan ihanan Kaunotar ja Hirviö mukin. 

Nyt Asta oli ystävänpäivän suhteen minua edellä, sillä tällä viikolla postiini kolahti ystävänpäiväpaketti Astalta. Paketti sisälsi kuvien kaksi huikean kaunista ja kuin uuden veroista Disney mukia. Flunssaviikko oli kertalaakista pelastettu. En itse huomioi ystävänpäivää juurikaan, joten hieman syyllisyyskin sydämessä kolkutti. 

Mutta kuten Astan kanssa viestiteltiin, niin paras ilo on antamisen ilo ja siitä tulee itsellekin niin hyvä mieli. Antaminen ei heti tarkoita vasta-antamista vaan sitä, että antaminen on balansissa, eikä kulje vain yhteen suuntaan


Tämä antaminen koskee ihan mitä tahansa antamisen muotoa, oli se juurikin toisen kuunteleminen tai vaikka auttaminen tai tavaralahja.  Jos joku päivä vaikka kirpparilla osuu silmään muki, joka minulla jo on, niin luonnollisesti ostan sen ja lähetän Astalle. Tai vinkkaamme toisillemme mukeista. 
Joten kyllä tässä Astan ja minun ystävyydessä piilee juurikin sitä jotain Disney taikaa. Miten ystävyys on alkanut yhteisestä intohimosta juuri näihin tiettyihin mukeihin ja miten ystävyys on hiljakseen syventynyt niin, että jaamme myös sydäntä kaihertavia asioita toisillemme. 
Olisi mukavaa kuulla teidän tarinoita ystävyydestä, mitä vaan tai onko teillä kaukoystävät, jota ette ole ikinä nähneet, mutta koette ystäväksi tai jokin tarina siitä, miten olette löytäneet itsellenne jonkun tietyn ystävän. 

Sydämellistä sunnuntaita kaikille ja koneessani ei toimi kysymysmerkki, joten siksi se uupuu. 🙂 

Ystävän voi löytää kaikkialta, kunhan avaa sydämensä. <3



49 thoughts on “Ystävyys on ihmeellistä”

  • Mulla oli reilu kymmenen vuotta sitten pari kaukokaveri/ystävää, joita en ollut koskaan tavannut, vaikka olimme monta vuotta olleet tekemisissä. Sitten vaan sattumusten summana ihan muutaman kuukauden sisällä tapasimme ihan kasvokkainkin. Olen edelleen molempia kanssa tekemisissä, toisen kanssa elämät veivät eri suuntiin, joten sellaista sydänystävyyttä ei päässyt syntymään, mutta kavereita olemme, kun taas toisen kanssa voin sanoa, että olemme todella hyvät ystävät. Molempiin törmäsin eräällä netin keskustelupalstalla alunperin. Joten elämä voi todellakin yllättää.

    Oikein ihanaa sunnuntaita Tiia.<3

    • Oi mieletön juttu ja ystävyys voi tosiaan alkaa vaikka mistä. Jos ystävyydet menevät jossain kohden eri teitä, niin muistellaan niitä hyviä hetkiä kamusten kanssa. <3

      Elämä on kyllä ihmeellistä ja hei meidänkin ystävyys. <3

      Ihanaa maanantaita Jonna. <3

  • Minulla on blogin kautta löydetty ihana ystävä! Ollaan tavattu vain muutaman kerran vuosien varrella, välimatka on vähän esteenä, kun asutaan eri puolilla maata. Muuten pidetään kuitenkin yhteyttä. <3 Ei olla edes ihan saman ikäisiä, hän on minua vähän vanhempi, mutta eipä se yhtään mitään haittaa. Näin aikuisena ihmisten iät tuntuu jotenkin menettävän merkitystään suhteissa. On sekä nuorempia että vanhempia ystäviä ja kavereita.

    Leppoisaa sunnuntaipäivää Tiialle!

    • Ihmisistä voi tulla ihmeellisen läheisiä ihan kirjoittamallakin ja onhän tälläisistä syntynyt lukemattomia romanssejakin. <3 Ihan niin totta, iällä ei ole enää merkitystä.

      Ihanaa maanantaita Liiolii <3

  • Just kirjoitin samaa aihetta sivuten! Eikä ole ensimmäinen kerta, kun näin käy. 😀 Mutta joo, muutama harva ja valittu, vain yksi nuoruudesta.

    Lievästi HYPMS (huono ystävänpäivänä muistaja -syndrooma) poden täällä. En oikein ole kortti – ja paketti-ihmisiä, ainakaan tässä teemassa.

    Ihanan lahjan sait! Ja varmasti pelasti flunssaviikon.

    Sydämellistä sunnuntaita sinullekin Tiia. <3

    • Hih ihanaa, meillä on selkeästi joku yhteys. <3

      Juu en minäkään ole ja ehkä joskus olin, mutta lopulta koin asian suorittamiseksi ja päätin päästää irti siitä.

      Kyllä niin pelasti flunssaviikon, toisen ihmisen hyvä teko. Hyvyyttä on paljon. <3

      Ihanaa maanantaita ja nyt syöksyn sun blogiin flunssaviikon laiskottelun jälkeen. <3

  • Ihana tuollainen ystävä, ei ole koskaan tavattu kasvokkain ja ystävyys lähtee jostain samasta kiinnostuksen aiheesta laajentuen sitten syvemmälle kaikenlaisiin asioihin 🙂
    Itse viestittelin eilen yhden muutaman vuoden ajalta tutun blogiystävän kanssa. Jostain sen vaan alusta asti tietää, että toinen on luotettava ystävä ja jonka puoleen voi aina kääntyä oli asia mikä tahansa. Joskus vain ihan mielipide riittää tai haluaa vahvistusta omalle asialle. Sellainen lämmittää sydäntä niin kovin. Ystävyys ei katso aikaa, paikkaa eikä sitä ollaanko koskaan tavattu kasvokkain. Joskus voi olla hiljakseen pitkiäkin aikoja, ja sitten taas pulpahtaa jokin asia pintaan.
    Nyt ystävänpäivän kynnyksellä onkin hyvä pohtia ystävyyden olemusta, ja muistaa vaikka sitä kaukaista ystävää huolimatta siitä että aikaväli yhteydenotolle olisi vuosia, tai vaikkapa vuosikymmeniä. Niin helppo on laittaa vaikka pienoinen viesti puhelimella, että hengissä ollaan 🙂
    Sydämellistä sunnuntaita myös sinulle, Tiia ystäväiseni ❤️

    • Ihan juuri näin ja ei sitä koskaan tiedä, jos meille tulee mahdollisuus tavatakin kasvokkain, niin sinun kanssa Tuulikki, kuin Astan. <3

      Kyllä sen vaan kirjoitetusta tekstistä ja siitä ettei tule väärin ymmärryksiä, eikä salaisia piikittelyjä ikinä vaan kannustusta, niin tietää, keneen voi luottaa. <3 Kenellä on hyvät aikeet kainalossaan. 🙂

      Olen ihan samaa mieltä kanssasi ystävyydestä. <3

      Ihan juuri näin on ja huomenna treffaan 4-vuotiaana jo saamaani ystävää ystispäivän etkoilla ja menemme lounaalle. Hän on minun pitkäaikaisin ystävä. <3 Keskiviikkona toinen ystävä tulee tänne, joten kyllä ystävät vaan on kultaakin kalliimpia.

      Samoin sinulle ja mitä sydämellisintä ystävänpäivää Tuulikki ystäväin. <3

  • On myös "ystäviä", jotka vastailevat sinulle nätisti ja jollain muulla foorumilla heittävät kuraa, josta et itse edes tiedä. Jopa sellaisia, jotka ovat tunteneet sinut nuoruudessasi.
    Tämän takia lopetin joskus blogini, kun en ollut riittävän paksunahkainen.

    • Tähän täytyy sanoa, että sairasta, sairas on maailma. Olen pahoillani, että lopetit blogisi. Ymmärrän kyllä sinua, kyllä ikävät puheet satuttaa, etenkin jos ne on läheisiltä tulleet. Kyllä itsekin tiedän, että osa anonyymien haukuista on tutuilta. Olen tuuminut, että siinähän kalkattavat, riittää että ydinjoukkoni kanssa näemme toisistamme sen parhaimman, se riittää ja se kannattaa silloin kun myrsky silmään joutuu.

      Oikein sydämellistä talven jatkoa sinulle. <3

  • Tulee mieleeni heti tämän viikon tapaaminen vanhojen koulukaverieni kanssa. Olimme samassa koulussa yli 40 vuotta sitten, emmekä kaikki neljä edes kunnolla tunteneet toisiamme. Koulun jälkeen tiet veivät meidät erilleen, jopa eri maihin. Mutta sitten erään työkuvion kautta muutama vuosi sitten tapasin yhden heistä ja sovimme, että nyt järkätään tapaaminen nelisteen. Ja sen jälkeen olemme nähneet 1-2 kertaa vuodessa. Tällä viikolla just totesimme, että meillä on ihmeellisen hyvä keskinäinen dynamiikka ja tuntuu kuin olisimme enemmänkin ja kauemminkin olleet tällä porukalla yhdessä. Kerromme ja juttelemme avoimesti iloista ja suruistamme, eikä yhtään tule sellainen tunne, että pitäisi olla 'varuillaan' tai muuta. Aina jää hirveän hyvä mieli ja seuraavalla kerralla jatkamme sujuvasti juttua.
    Se on ihan hämmentävää, miten voi ystävyyssuhde syntyä kuten sinulla. Paikka toisen sydämessä – se kertookin paljon!
    Ihanaista sunnuntai-iltaa Tiia <3

    • Eikö ihmeellistä ja juuri tuo, että dynamiikka toimii ja kaikki. <3 Kyllä sen tietää, kenen kanssa tulee olla varuillaan ja kenen ei. Aina on outoa, jos ihminen ei kerro mitään, niin en minäkään sitten rohkene.

      Ihanaa kuulla ja hieman samalla tavalla löysin omat pikkuserkkuni muutama vuosi sitten tai he ottivat kontaktia ja ovat kuin siskoja minulle. <3 Viikon päästä onkin treffit.

      Ihanaa uutta viikkoa Maarit <3

  • Netti ja "netinihmeellinenmaailma"! On kyllä ihanaa miten erilaisista paikoista/yhteyksistä voikaan ystävän löytää <3

    Suloista sunnuntaita Tiia <3

  • Ystävyys on monimuotoista, nykyään enemmän kuin koskaan ennen.
    Minusta tämä sinun ja Astan ystävyys on siitä oiva esimerkki.
    Kaikkea kivaa sinun ja ystäviesi päiviin <3

  • Minä koen esim. Sutkautuksia Tarun kanssa jotain sielunsympatiaa, vaikka emme ole koskaan tavanneet. Sinulla Tiia on myös paikkka minun sydämessäni, kai sen tiedät! Olet ollut viime aikoinan paljon mielessäni ja täytyy toivoa, että pian taas tavattaisiin. Haleja iltaasi ystäväiseni <3

    • Oi ettekö ole tavanneet, te tulisitte niin hyvin juttuun, molemmat sellaisia iloisia ihania ihmisiä. <3

      Sama juttu sinun kanssa ja hei nyt on vierähtänyt noin vuosi, että ollaan tavattu. <3

      Ihanaa uutta viikkoa ystäväin. <3

  • En tiedä että voisinko pitää sellaista ihmistä ainakaan sydänystävänä jota en ole koskaan nähnyt livenä. Itselleni ystävä merkitsee silmiin katsomista, halaamista, myötäelämistä ja yleensä lähikontaktia. Itse olen ihminen joka tunnen toisesta tulevan energian ja jotenkin osaan lukea kehonkieltä ja silmäthän onkin sielun peili. Paljon puuttuu ihmiseltä jonka ystävät ovat vain täällä sosiaalisessa mediassa. Saatan olla monen mielestä vanhanaikainen mutta mutta osaltaan johtunee siitä että teen ihmisten hoitajana töitä jossa kosketellaan paljon, ollaan ihokontaktissa ja katsotaan silmiin ja monta kertaa juttelukin on aika syvällistä. Uskon kyllä että monelle näyttää riittävän ystävyys pelkkänä kirjoitettuna tekstinä, riittää että on seuraajia ja tykkääjiä mutta meitä näkyy olevan moneen junaan,hyvä niin. Ystävällistä sunnuntai-iltaa Tiia 🙂

    • Ystävyyttä on monenlaista ja ehkä ne sydänystävät ovat juurikin ne lähimmät ihmiset elämässä.

      Samaa mieltä tuosta, että jaettu kokemus toisen ihmisen kanssa, sitä ei voita mikään. Mutta tulisi ymmärtää se, että ihminen jolla ei ole virtuaaliystävää, on täysin jäävi sanomaan toisten ihmisten virtuaalisen ystävyyden syvyydestä. Joskus virtuaalisen ystävän kanssa kirjoitettu teksti voi uida niin syvissä vesissä, ettei kasvotusten ystävän kanssa ole koskaan mennyt samalle tasolle.

      Ihokontakti ja kosketuksen voima on suuri, mutta emme me sydänystäviemme kanssa toisiamme kyllä koskettele. Halaamme tervehdyksenä ja kun sanomme heipat.

      Maailmassa on liikuntarajoitteisia jne, yksinäisiä ihmisiä, kaikkea mahdollista, on välimatkaa, voidaan asua toisessa maassa ja tällöin mikä voisi olla parempaa kuin se, että on virtuaaliystävä tälläisessä tapauksessa. Kyseenalaistaisinko heille, ettei kyseessä ole aito ystävyys, en koskaan. Virtuaaliystävä voi tietyissä tapauksissa pelastaa ihmisen elämän, eikä heidän elämäntyyli ole sen huonompi tai parempi kuin meidän, jotka olemme niin onnekkaita, että meillä on hyviä ystäviä, jo lapsuudesta, lukio-ajoilta, työpaikoilta, miehen kautta tulleita, blogin kautta tulleita jne. Kerron tässä siis itsestäni.

      Tuohon loppuun en osaa kommentoida, sillä en tunne yhtäkään sellaista ihmistä, jolle riittää teksti, seuraajat tai tykkääjät. Näitäkin kuulemma kyllä on olemassa. Emmeköhän me kaikki etsi itsellemme loppupeleissä jotain aitoa ja syvää, todellista ihmiskohtaamista ja kyllä tälläinen voi tapahtua myös virtuaalisesti. Moni rakkaustarinakin on näin syntynyt. Minäkin toivon, että suuresta välimatkasta huolimatta näen joskus mukikamuni livenä ilman muuta, mutta aistin kaikesta kirjoitetusta teksistä, että kaiken takana on pyyteetön aito ja hyvä ihminen. Eli ehdottomasti riippuu myös kirjoitetun tekstin kerroksista, koenko virtuaalisen ystävän ystäväksi vai en ja omasta tulkintakyvystä.

      Meitä on moneen junaan ja se juuri suotakoon meille kaikille eli hyvä niin, kuten sanoitkin. Erilaisuus on rikkaus ja erilaiset ystävyyssuhteet. <3

      Mukavaa uutta viikkoa Pihakeiju. <3

  • Oi, ystävyys on ihanaa ja kohtahan on ystävänpäiväkin, voi että! 🙂 Ihanaa lukea tarinoita ystävyydestä. Miulla on varsin erikoisesti alkaneita ystävyyssuhteita, joita olen blogissanikin kirjoitellut.

    Parhaimpiin ystäviini olenkin tutustunut ihan sattuman kautta. Menin pelaamaan pokeria ja sain pelinhoitajasta ystävän. Menin työhaastatteluun ja sain sieltä ystävän. Menin yrittäjyystapahtumaan ja sain ystävän. Tutustuin Mary Kay -merkkiin ja sain ystävän. Kävelin kadulla ja minut pysäytti pirtsakka nainen ja vaikka minulla oli ihan hirveä kiire, niin silti osallistuin hänen promotoimaan arvontaan. En voittanut, mutta sain ystävän hänestä. Kyllä elämä ja ystävyys on ihmeellistä! 🙂

    • Oi miten mahtavia tarinoita, näitä oli niin kiva lukea, kiitos kun kerroit. <3 Elämä ja ystävyys on ihmeellistä. <3

      kivaa uutta viikkoa Vivi Vinna <3

  • Olipas kaunis teksti ❤️

    Pasta ystäväni on kyllä kallioni, ihminen johon luotan täysin ja joka näkee kyllä samantien jos joku on pielessä. Niin minäkin kyllä hänestä. Vuodet ovat hioneet yhteen.

    Ihanaa uutta viikkoa!

    • Hienosti sanottu tuo, vuodet ovat hioneet yhteen, niin hyvässä ystävyydessä juurikin käy.

      Sydämellistä uutta viikkoa Satu. <3

  • Olen niin vanha, että nuoruus oli kirjeaikaan. Minulla oli todella paljon ns. kirjeenvaihtokavereita ja johonkin aikaan kirjoitin vähintään yhden kirjeen päivässä. Siltä ajalta periytyy myös epäusko siihen, että kirjoittamalla pystyisi tutustumaan toiseen. Havaitsin nimittäin, että kirjeiden perusteella oli ihan mahdotonta selvittää, miten kasvokkain ystävystyisi. Oli kokemuksia, että tylsästi tylsistä asioista kirjoittava olikin tavatessa tosi kiva – ja toisaalta erittäin mukavasti kiinnostavista asioista kirjoittava olikin tavatessa täysin eri aaltopituudella kuin itse oli. Muistan, miten välillä oikein harmitti, miksi tuli sovituksi, että tavataan, koska sitten ei viitsinyt enää kirjoittaakaan, kun huomasi, että ihminen kirjeiden takana oli niin erilainen kuin kirjeet, jotka olivat olleet tosi hauskoja.

    • Tämä olikin mielenkiintoinen juttu. Ehkei sitten tavattuaan ihminen kyennyt olemaan se avoin ihminen, jota oli kirjeissä. Ehkä joku loi valeidentiteetin. Mutta onneksi oli kivojakin. Tämä varmasti pätee juurikin virtuaaliystäviinkin, kaikkien kanssa ei tulisikaan kasvotusten juttuun. Mutta ehkä se kirjoitettu teksti palvelee ystävyyttä parhaiten ja voi olla syvää siltikin.

      Kiitos tästä erittäin mielenkiintoisesta kommentista ja ihanaa helmikuun jatkoa sinulle. <3

    • Noinkin tietysti voi olla. Mutta näissä mun tapauksissa luullakseni oli niin, että nämä kirjekaverini olivat vain todella hyviä kirjoittajia, joiden tekstejä siksi oli niin mukava lukea. Henkilöinäkin he takuulla olivat sinänsä mukavia – mutta eri aaltopituudella kuin minä. Jos ajattelee vaikka kirjailijoita, pidän varmasti monen sellaisen kirjailijan kirjoista, jotka henkilöinä ovat sietämättömiä. Toisaalta en ikinä koskaan olisi kirjeiden perusteella alkanut seurustella rakkaan mieheni kanssa, niin kökköä tekstiä hän kirjoittaa. Myös veljeni on merkillisen kapulakielen kirjoittaja, vaikka sanallisesti on hilpeä ja iloinen veikko. Monet ihmisen ominaisuudet eivät millään näy tekstin välityksellä. Voi esimerkiksi tekstissä kirjoittaa täysin asiallisesti, mutta käyttäytyminen onkin mahdotonta hössöttämistä, kikattamista ja säheltämistä. Tai toisaalta eloisia virkkeitä kirjoittava voi olla ilmeetön je eleetön ja jähmeä. Ilman että kumpikaan luo tietoisesti valeidentiteettiä.

    • Niin totta ja hyviä kulmia asiaan. Kaikki on mahdollista. Se on silti jännä, kun sitä luo ihmisestä tietyn mielikuvan ja mielikuva ei vastaakaan todellisuutta. Mutta mielikuva voi olla omien kokemusten kautta luotu ja aiempien ihmissuhteiden kautta luotu.

      Niin totta tuo, että on ihmisiä, jotka kirjoittavat töks töks ja sitten livenä ovat eloisia ja sydämellisiä. Voi olla myös kirjoittaminen helpompaa ja luonnossa onkin ujo. Eli ihan kaikki on mahdollista näissä kirja-ja virtuaaliystävissä.

      Kiitos kun tulit vielä asiaa lisää pohtimaan ja ihanaa ystävänpäivää sinulle. <3

  • Ystävyys on kyllä kumma juttu, sen hyvän kanssa juttu voi jäädä kesken ja siitä jatketaan kun tavataan, vaikka tapaamisen välillä olisi vuosi <3 Ystävyyttä voi todellakin löytää monestakin paikasta kun vain on itse iloinen ja vastaanottavainen. Toivottavasti "plunssa" on jo parempaan päin näin viikon aluksi <3

    • Ihan juuri näin, sitä tulee itsekin olla vastaanottavainen ja iloinen. <3 Mörökölliä kenties kukaan ei halua tavata.

      Ihanaa uutta viikkoa Onneli. <3

  • Niin on… 🙂 Niinkuin sanoit, on erilaisia, eri kerroksia ja tyyppisiä ystävyyksiä. Ei aina vaadi sellaista, että tunteneet aina sekä tehty paljon yhdessä. Jokin juttu…persoona, mielipide..jokin, yhdistää. Ja ei tuo välimatka, some tahi muukaan sitä vähemmäksi tee!

    Ihanaa viikkoa ihanuus <3

    • Niin juuri ja joskus erilaiset ystävät "palvelevat" eri tarpeita, eli eri kamujen kanssa voidaan toteuttaa ihan erilaisia juttuja.

      Ihanaa viikkoa sinnnekin ihanuus <3

  • Ystävät ovat niitä arkipäivän enkeleitä. Entisaikojen kirjeystävät,joita minullakin oli nuoruudessa, ovat muuttuneet virtuaaliystäviksi, joiden kanssa chattaillaan ja viestitellään. Minusta ei ole väliä, miten ystävyyttä pidetään yllä, kunhan se on rehellistä ja aitoa ystävyyttä.

    Noita vanhoja Disney mukeja on tosi vaikeaa löytää. Yhden näin Torissa, mutta myöhästyin. Olen aina ollut myös itse Disney fani ja minusta nuo mukit ovat kauniita ja tuovat sadut niiden hahmojen takaa mieleeni.

    Kivaa uutta viikkoa sinullekin,Tiia ❤️

    • Ihanaa kuulla, että kirjeystävät ovat vieläkin elämässä ja nyt kirjoittelu jatkuukin virtuaalisena. <3 Olen aivan samaa mieltä, ystävyyteen, joka on maailmman ihanin juttu, mahtuu monenlaiset muodot, eikä sitä voi määrittää tietynlaiseen lokeroon tai voi jopa menettää näin hienoja kokemuksia ystävien kanssa.

      Niin on tosiaan vaikea löytää niitä, koska myynti lopetettiin jo yli 10-vuotta sitten ja valmistus. Itse kun keräsin niitä vuodesta 96-2008, niin siihen mahtui monta reissua ja monta mukia. Tuolloin en edes rohjennut tilailla mitään netistä.

      Ihanaa viikkoa Krisse. <3

    • Ehkä mekin vielä törmäämme ja vedetään sitten toisiamme hihasta. Toive on nyt heitetty ilmoille. <3

      Ihanaa viikon jatkoa Kulkuri <3

  • On rikkaus, että meillä on monenlaista ystävyyttä <3
    Kiva, että ystävänpäivää vietetään 14.2. mutta arvaatkin varmaan kun minusta on kyse niin minun mielestäni ystävyyttä ja ystäviä saa ja pitääkin huomioida vaikka joka päivä. Minä aina kritisoin näitä kerran vuodessa merkkipäiviä, hih 😀
    Leppoisaa päivää, toivottavasti flunssa on hellittänyt <3

    • Ystävänpäivä on ehdottomasti joka päivä ja vaikka en itse ystispäivää vietäkään, olen kiitollinen saamasta huomiosta. <3

      Flunssa vielä hieman pitää otteessaan, mutta kohta uudenveroisena.

      ihanaa viikkoa Nina. <3

Vastaa käyttäjälle Anonyymi Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Protected with IP Blacklist CloudIP Blacklist Cloud