Eläinystävyyttä ja pitsaa

Eläinystävyyttä ja pitsaa
Viime viikonloppuna, kun olin hotellihommissa ja mies Saariselällä hiihtämässä, niin tätini tuli meille Bea koirulin kanssa pitämään taloa pystyssä. Hih tai no Beahan nyt oikeastaan laittoi koko talon sikinsokin. 

Perheen eläimet ovat kohdanneet Bean kerran jo aiemmin. Tällöin Bea antoi muiden eläinten olla suht rauhassa, koska oli niin kiire tutustua taloon ja löytää mm. kaikki meikäläisen 10 paria kadonneita tohveleita. 

Tällä kertaa kaikki kengät piilotettiin lopulta Bealta ja myös kaikki mahdolliset syötävät herkut pöydiltä. Joten Bealla oli aikaa tutustua perheen eläimiin. Osku-pappa oli kuulemma aluksi piilossa vaikka onkin koiriin täysin tottunut, mutta se ikä ja moinen koiranpentu. 

Lopulta Oskukin hengaili muiden kanssa ja kerjäili ruokaa tuttuun tapaan. Bea oli selkeästi hoksannut, että Osku on niin iäkäs, ettei toisesta leikkikamua saa. 
Samuhan kokee itsekin olevansa pieni koira, eikä oikein ymmärrä oman kokoisten tai oman rotuisten koirien päälle. Pienet ovat parhaita. Johtunee siitä, että tädilläni on aina ollut pieniä koiria ja täti on aina hoitanut meidän Samua, jos apua on tarvittu. Samukin sai pientä virtapiikkiä Beasta, mutta löysään tyyliinsä tylsistyi hyvin pian. 
Ei ollut siten mitenkään ylläri, että alkukauhistuksen jälkeen Beasta ja Mikistä sukeutui parhaita ystäviä. Mikihän kun tuli meille, niin Miki kiinnittyi heti ensimmäisenä iltana Samuun ja painautui Samun viereen nukkumaan. Aina on Samun kyljessä kiinni vaikka ei saa Samulta niin minkäänlaista vastakaikua. Kaiketi kun Samu oli pentu, niin perheen kissat lätkivät Samua sen verran paljon kuonoon, että Samu luovutti ja totesi, ettei kisuista ole hänelle ystäviksi.

Lopulta kuitenkin kävi niin, että kuulemma juuri Miki ja Bea juoksivat rallia ympäri taloa toistensa perässä kisaten ja söivät lopulta yhtäaikaa samalta lautaselta ruoatkin. Sanonpa vaan, että kyllä on suloista ja ihan pötypuhetta sellainen, että  kissat ja koirat olisivat toistensa suurimpia vihollisia. 

En tiedä mikä siinä on, mutta meillä aina on koirat ja kissat olleet sulassa sovussa ja ehkä se vaan johtuu siitä, että ovat tottuneet toisiinsa jo aikojen alussa. Tai sitten on vaan meille sattunut hyvin sopuisat yksilöt. 
Kaikki yllä olevat eläinkuvat on ottanut perheen tytär viime viikonloppuna tätä eläinrallia seuratessa. Samun ilme on niin varautunut, älä käy iholle tyyliin. 


Ohessa alla tädin ikuistama yhteinen ruokahetki, en kestä miten suloista!


Kun tädin saan meille auttamaan ja pois omasta kodista pitämään meidän taloa, pystyssä, on selvää, että jääkaapit on täytetty, puhtaat lakanat on sängyssä ja odotti sängyssä tätiä sellainen kosmetiikka pitoinen lahjakassikin. 

Mitä pitsoihin laitoin, se selviää lauantailounasvideolta alla. Vauhtimimmien kanavalle pyritään joka lauantai Souliinan kanssa puolin ja toisin laittamaan ruokavideo, jos joskus sitä ei sinne tule, niin sitten ei olla vaan ehditty videoida kokkaushommia, mutta pyrkimys on laittaa kuitenkin. 

Miten eläinten ensikohtaaminen meni, siitä myös video alla. Vauhtimimmit YouTube-kanavan voi halutessaan tilailla oheisesta linkistä. 

Miten siellä, onko kokemuksia kissojen ja koirien välisestä ystävyydestä. Olisi kiva kuulla tarinoita. Entäs mitä teidän pitsan päälle tulee,  jos pitsaa syötte. 

Mitä mukavinta keskiviikkoa kaikille. <3



28 thoughts on “Eläinystävyyttä ja pitsaa”

  • Tämän postauksen paras lause: "Miki ja Bea juoksivat rallia ympäri taloa toistensa perässä kisaten ja söivät lopulta yhtäaikaa samalta lautaselta ruoatkin" Oih! Ihanat <3

  • Meillä on Lyyli kissa.
    Kun oltiin kaksin isännän kans, meillä oli koira. Kissojen ja koirien yhteiselosta ei ole kokemuksia, mutta ainakin teillä näyttää toimivan.
    Mä täällä jatkan tätä flunssan sairastamista. Nyt jo paremmalla puolella. Olisko kolmas viikko. No kyllä varmaan kohta ohi.
    Ihanat pitsat taioit.
    Kivaa keskiviikkoa sinne. (Huom uus nimimerkki)
    >Leenalii

    • Juu meillä on toiminut aina ja tuo Samu nyt on toki erittäin rauhallinen koira. 🙂 Mutta on erilaisia luonteita, jotka ei vaan sovi yhteen, kuten ei ihmisilläkään.

      Voi eih ei yhtään kiva tuo flunssa. Ihana, että laitoit uuden nimimerkin, niin tiedän, että sinä olet juuri se Leena. <3 Parane pian halausten kera Leenalii. <3

  • Suloiset Miki ja Bea.Kyläillyt tyyppi on selkeästi tuonut menoa ja meininkiä taloon. Minä tykkään niin paljon pienistä koirista. Mukavaa keskiviikko iltaa sinulle.

  • Jaa a, kyllä on aina kissat juossu pakoon ja lujaa, kun koira saapuu ulos. Ei ole näitä ystävyys suhteita tullut silmiin 😉 Pizzaa teen aina välillä nappuloiden pyynnöstä ja omaan kaikkea muuta mutta ei lihaa (en siis ole vege) oliiveja, sipulia ja homejuustoa …namskis!

    • Juu jos he vaan eivät ole frendejä tai tykkää toinen toisistaan.

      Homejuusto paras, sitä aina pakko olla pitsassa, kaikki muu voi vaihdella.

      Kivaa torstaita Onneli. <3

  • Ihana postaus! Ja mainiot kaverukset nuo Bea ja Miki! Hymy tuli huuliin tästä postauksesta.
    Mukavaa keskiviikko-iltaa <3

    • Välillä tälläistä eläinten ilosanomaa, ne kun niin täyttävät täällä meilläkin tätä meidän elämää.

      Ihanaa torstaita Tuula. <3

  • Kiva juttu että Bea ja Miki passasivat loppujen lopuksi yhteen. Kissa on vähän erakko eikä tykkää lajikumppaneista sen kummemmin kuin ehkä muistakaan, mutta SIETÄÄ kyllä heitä, mikä saattaa näyttää ihmissilmällä ystävyydeltä. Jos kumppanit ovat kasvaneet yhdessä, niin että toinen on ollut pikkupentu, tilanne on ehkä erilainen. Omalla kohdallani on kokemusta vain lapsuuden Tarusta ja Mirristä. Molemmille annoin jätskiä ja herkkuja. Joskus ne kisailivat ja hätäilin että tappaako Taru Mirrin kun se äristi kissalle, joka oli selällään ja takoi tassuilla koiran kuonoon ja samantien ne kerjäsivät yhdessä ruokaa. Koskaan eivät nukkuneet vierekkäin, enkä muista koiran menneen kissanpentujen lähelle koskaan.

    • Riippuu ihan kissan luonteesta. Kun Mikin otimme meille eläinsuojeluyhdistyksestä, niin ihan ensimmäisenä Miki kiinnittyi Samuun ja vielä ekana päivänä eli asettui Samun viereen nukkumaan. Siksi ymmärrettävää, että Beasta otti heti kamun, tuota siis ihmettelyä kesti tuon 5-minuutin verran. Juoksivat rallia, söivät yhteisestä kupista ja olivat liki toisissaan. Ehkä Mikillä on ollut edellisessä perheessä parhaana kamuna koira.

      Tuota sietämistä, niin sittenhän eläinten tulisi sietää meitä ja meidän eläimiä, kun olemme eri lajia. Monia on tarinoita, joissa mitä ihmeelliset eläinlajit ovat löytäneet toisistaan ystävän. Koska eläimet eivät osaa puhua, selvyyttä tähän emme edes saa, että oliko Mikin ja Bean ystävyys tai Mikin meneminen ensimmäisenä päivänä juuri Samun viereen nukkumaan ja aina siitä lähtien, niin onko tämä sietämistä vai ihan aitoa ystävyyttä. 😉

      Teillä on selkeästi ollut eri meno ja uskon, että nämä ovat luonnekysymyksiä tyystin. Vaikka varmasti harvinaisempaa on lajitovereiden ylittävä ystävyys. Toisaalta ei, koska kissat ja koirat kiinnittyvät meihin ihmisiin ja eläinlaji olemme mekin.

      Ihanaa torstaita Irja. <3

  • Hyvin tuntuvat tulevan juttuun! Kultaiset noutajathan ovat todella kultaisia ja varmasti niiden kanssa tulee toimeen ihan kaikki ♥ Mulla oli kissa kun koira tuli taloon ja lopulta kävi niin että kissa muutti pois. Hän ei nimittäin sietänut uteliasta koiranpentua ollenkaan ja jatkuvasti sain pelätä koska koiralta silmä menee vaikka puhki.
    Tämä kissa oli muutenkin erikoinen, todella mustasukkainen ihmisistään ja lopulta pääsi kotiin jossa oli uuden perheen silmäterä ♥
    Iloa torstaihin ♥

    • Kultaisetnoutajat ovat kyllä sydän kultaa tapauksia. <3

      Voi ei teillä, on ollut kova paikka varmasti tuo kissasta luopuminen, mutta hän löysi itselleen kodin, joka oli varmasti juuri oikea. Kissat kun saattavat olla paljon haastavampia sopeutumisessa.

      Iloa uuteen viikkoon Maikku. <3

  • Olipas kivoja kuvia eläimistä <3 Paras kuva taisi olla omaan makuun pitsasta, mutta taitaa olla tällä lukijalla nälkä ja mieli valetaa jo sinne että voisi vaikka laittaa pitsaa 😀

  • Ihanat ystävät!

    Seuraan instasta paria kissa ja koira-parivaljakkoa, ihan vain tullakseni hyvälle mielelle. @henrythecolordadog kaverinsa Baloon kanssa on ihan paras!

    Anoppini haluaisi kissan, mutta ei taitaisi Tarmo-herra suvaita kisua. Tarmo ajaa linnutkin pois pihalta, hänen Tarmosentriseen universumiinsa ei tarvitse muiden eläinten tulla!

    • Ooh kiitos ihanasta instavinkistä Tuuli. <3

      Juu ehkä sitten joskus, kun Tarmosta aika jättää, on kenties kissan aika, kun Tarmo on niin Tarmokas luonne eli nimensä mukainen.

      Ihanaa uutta viikkoa Tuuli <3

Vastaa käyttäjälle Tiia Koivusalo Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Protected with IP Blacklist CloudIP Blacklist Cloud