Maalla on mukavaa

Maalla on mukavaa
No niin tämä postaus ei sulje pois sitä, etteikö kaupungissa olisi mukavaa tai missä tahansa muualla. Ihan subjektiivisesti täällä höpöttelen. Suhteellista on myös tämä maalla hommeli, sillä ei meillä lehmiä laidunna ja en tiedä maataloelämästä mitään. 

Mutta tänään köllöttelin omalla suojaisalla pihalla, jonne ei yhdenkään naapurin silmä yllä, ellei sitten katso kaukoputkella. Tykkään tästä tunteesta, että olen täällä omakotitalossa yhtä suojattu, kuin aikoinaan kerrostalossa, jossa hyvä kun naapureita moikattiin. Tai jos kuuli naapurin oven käyvän, niin sitä odotteli hetken, ennen kuin rohkeni lähteä itse rappuun hiippailemaan. Yhdessä hissillä meno oli ihan kauhistus. Joko kiusaantuneena tuijoteltiin seiniä tai todellakin juteltiin säästä ja sekunnit matoi, etenkin jos naapuri tuli yhtämatkaa kuudenteen kerrokseen. 

Uskon siihen, että nimenomaan kerrostaloelämää syyttäminen, että meikäläinen tarvitsee omaa rauhaa ja paljon. Tai ööh ehkä sittenkin se yksinäinen kesämökkielämä lapsena, kun seurana ei ollut muita,  kuin ötökät ja omat mielikuvitusystävät. 

Niin köllöttelin siinä soffalla ja näin avaruussiskoni Ellin Insta Storiesin ja siinä Elli kauhisteli, kun naapurista taisi kuulua porakoneen ääni, noh ainakin jokin järkyttävä mekkala siellä taustalla pauhusi. Siis tosi raivostuttavaa, jos mikä. Laitoin Ellille vastineeksi linnunlaulua sisältävän videon meidän takapihalta ja kirjoitin saatesanoiksi ”näin böndellä.”

Samalla aloinkin tuntemaan yllättävää mielihyvää, unohtaen aiemman kaksijakoisuuden, asuako maalla vai stadin ytimessä. Yhtäkkiä pulpahti mieleen juurikin nämä kiusaannuttavat rapussa kohtaamismuistot tai miten lapsuudenkodin naapurin oopperalaulaja, joikaa luritteli aina päivällä. Se äänen avaaminen ei ollut kuulkaas mitään laulantaa se. 

Muistui  mieleen miten bileyön jälkeen jo asuessa omassa kodissa, naapuri alkoi rämpäyttelemään pianolla menemään anivarhain aamulla tai ainakin aikaiselta se yökyöpeliltä tuntui. Tai miten Hernesaaressa asuessa naapurit itse bilettivät niin kovaa läpi yön ja kun kolkutin seinään, he vain huusivat perään, ”jos kolkutat siellä vielä yhtään, tullaan seinän läpi ja vedetään sua turpiin.” Tein heistä valituksen ja sen jälkeen pelkäsin törmääväni heihin koko ajan. 

Noh en väitä, etteikö kerrostaloasumisessa olisi omat mielettömät puolensa ja Helsingin keskustassa asuessa kaikki vaan oli ihan lähellä. Tosin niin on täällä meillä böndelläkin. Kerrostalossa oli myös jotain turvallista, ei pelottanut öisin niin paljon, ei edes kankkusessa Twin Peaksin jälkilöylyissä, koska turvana oli ne ns.kasvottomat naapurit, joiden kanssa en koskaan jutellut.

Siltikin aina kun tulen Helsingistä kotiin ja kaarran meidän pihaan, iskee mieleen silmitön rauha. Voihan tämä toki johtua siitä, että siellä missä perhe on, siellä on koti ja siellä missä koti on, siellä on turvapesä.

Oli aika, että ajattelin, etten lähde minnekään Helsingin keskustasta, en ikinä, paitsi ulkomaille, sillä Helsingissäkään ei enää kadut riittäneet. Nyt en tiedä palaanko Helsinkiin enää koskaan asumaan vai olemmeko tulleet tänne maalle jäädäkseen. Meikäläisestä on tullut maalaispeto. 

Juu no en nysvää pihahommissa vedoten allergioihin, mutta linnunlaulu, lokkien kirkuna (on myös ihanaa), tikan koputus, leppäkerttu lentää olkapäälle ja omg karhukin kävi pörräämässä meidän lenkkipolulla tässä menneenä vuotena. Joutsenet, kimalaiset, kukat ja kaikki. Kyllä maalla on mukavaa, sillä täällä voi kävellä anivarhain tai iltamyöhään koiralenkillä törmäämättä yhtään keneenkään. Naapureita moikataan, mutta kukaan ei tuupi iholle. Ah miten rauhaisaa. Ehkä ne haluaisi tutustua, mutta ex-stadilaisena en minä moisia ymmärrä. 

Mikä parasta täällä maalla voi riidellä ilman, että naapurit kuulee. Saa sillälailla monella tavalla olla vapautuneemmin, voi mennä nakuna pihalle ja jollei nyt ihan nakuna, niin välittämättä röllöistä, koska lähdetään siitä olettamuksesta, ettei naapurilla ole kaukoputkea ja jos olisikin, niin naapuri tuijottelee mieluiten lintuja tai auringon nousuja-ja laskuja. 

Aidosti molemmissa hyvä, mutta ihminen sopeutuu. Jos muuttaisin takaisin kerrostaloon, sulautuisin sinne varmasti heti, saisin turvaa naapureista, joiden olemassaolon tiedostaisin, mutta joita välttelisin. Se oopperalaulajan joikaus tai toisen naapurin pianon rämpäyttelykin voisi tuntua pelon hetkillä turvalliselta. 

Mutta tässä kohtaa en haluaisi vaihtaa pois ja ehkä alamme miehemme kanssa suunnittelemaan, mitä parannuksia tulemme tekemään kodillemme tulevien vuosien varrella. Lapsenlapsiakin tänne mahtuu ja on Disneymukeillakin tilaa olla sitten muksujen kaakaokuppeina. 

Ehkä on aika luopua siitä jalasta oven välissä, eläkepäivistä taas vanhoilla stadin kulmilla. Ehkä me olemme tulleet tänne jäädäksemme. Ainakin tässä kodissa olen asunut jo miltei yhtä kauan, kuin lapsuudenkodissa, noh en nyt ihan vielä. Kun vielä päihitän lapsuudenkodin vuosissa, niin eiköhän se ole siinä, meikäläinen kaadetaan täältä saappaat jalassa pois. Onko muuten teillä tuollaisia pakonomaisia tarpeita laskea asioita vuosissa, että sitten tämä koti on se ainoa oikea koti, kun olen asunut täällä pitempään, kuin aiemmassa. Tyyliin tälläisiä hullutuksia. 

Nyt menen tuonne pihalle kuuntelemaan lisää lintujen laulantaa ja odottelemaan, kun piha puhkeaa kukkaan. Samalla nitistäen hyttysiä hengiltä ja purkaen niihin ylimääräiset paineet. Kyllä luonto vaan tekee terää ja on oiva vastapaino tälle koneelle, jota tässä nakutan. 


Miten siellä, maalla vai kaupungissa, kerrostalossa, vai rivarissa vai omakotitalossa? Nyt saa kehua omaa asumismuotoaan. Tai hei molemmissa, maalla ja kaupungissa. Tai onko haaveita jonkun muun asumismuodon suhteen vaikka ulkomaille muutto? Mitkä on kerrostalon parhaat puolet ja mitkä rivarin tai omakotitalon? Kivaa viikon jatkoa kaikille. <3





46 thoughts on “Maalla on mukavaa”

  • Tällä hetkellä ollaan vähän täällä keskuistoista syrjässä ja paritalossa. Haaveillaan kyllä omakotitalosta, koska haluttaisiin elää ilman naapurimölyjä. Olen nyt mekkalaa tasapainottaakseni alkanut vetää parin tunnin laulutuokioita itsekseni :D, naapuriraukat!
    Ehkäpä siis tämä alue, mutta eri koti, vaikka tämäkin koti on aivan ihana <3
    Kaunista iltaa sinulle Tiia <3

    • Juu se naapurimöly on inha, mutta jos on kivat naapurit, niin missä vaan on ihanaa asua. <3

      hih ihana sinä. Joskus kamu laittoi täysillä hevimusaa tai radiota, kun naapuri piti mekkalaa. Voi elämä näitä.

      Kuulostaa hyvältä suunnitelmalta Outi. <3

      Ihanaa torstaita. <3

  • Voi miten ollaan joissain asioissa niin samanlaisia! Hesassa suurimman osan elämästä aikanaan asuneena, en jossain vaiheessa kuvitellut muuttavani maalle, mutta jotenkin vaan kerta kerralta kauemmas keskustasta ja ihan viimeksi Roihuvuoreen, jossa kyllä viihdyin ihan hyvin, koiralenkkipolku alkoi talon nurkalta, just ajettiin siitä ohi yksi päivä ja nyt on sekin metsä täynnä taloja, eikä lenkkipoluista tietoakaan. Yök. Parempi täällä maalla jossa todella naapuri ei tule iholla ja pihalla saa pöllöillä rauhassa rumissa verkkareissa. Ajatus oli että ehkä joskus eläkepäivillä takaisin kaupunkiin meilläkin, mutta en usko, ennemminkin kauemmas maalle… Meillä on parit kohtuu uudet naapurit täällä ja arvaapa mistä ovat muuttaneet maalle? No Helsingistä tietenkin… :)) Böndellä paras!

    • Roihuvuori kyllä oli varsin puistomaista aluetta kyllä. Kurjaa jos ei enää ole, ei niin tuttu paikka, mutta autolla olen mennyt sieltä läpi kyllä.

      Ihan sama juttu, mutta stadin ydin eli keskusta vaatisi kyllä runsaista neliöistä luopumista. Onko siinä järkeä, että 250 neliön sijaan saan ehkä pienen kaksion. Näitä pyöritellään. Toisaalta en jaksaisi siivota näin isoa taloa kohta, toisaalta lumityöt, pihatyöt. Eli saapa nähdä miten meidän käy. Mutta kyllä maalla sielu lepää. Toisaalta kun menen stadiin, menen kotiin.

      Ihanaa päivää Sari. <3

  • Ajattelen juuri niin kuin sinä. Maalla tekee välillä talvella tiukkaa ja haaveilen kaupungista ja kerrostalosta. Säpinästä ympärillä. Lyhyestä matkasta joka paikkaan. Kun tulee kevät niin käy ihan päinvastoin. Kaikki maalla on vain plussalla. Ei millään kaupunkiin. Paitsi lomamatkalle ja käymään.

    • Ihan juuri näin ja luulen, ettei tämä ajatusmalli koskaan tule valmiiksi vaan aina epäröin, kumpi vai kampi.

      Ihanaa torstaita sinulle. <3

  • Vaikka asun kaupungissa ja kerrostalossa, kaikki palvelut lähellä niin ymmärrän täysin kuinka etuoikeutettua (katson sen niin) on asua maalla ♥ Olen lähes maaseudulla lapsuuteni asunut ja siinä oli puolensa, erityisesti kesäisin. Nykyään saa vain pk-seudulta aika kauas lähteä jotta löytää omakotitalon kohtuullisella pihalla ja hinnalla.

    Tosin talvella täällä asuminen on helppoa, kun lumet on aamuisin aurattu ja julkinen liikenne toimii loistavasti.Me nautitaan maalla olosta täysillä kesäisin kun siihen mahdollisuus mökillä ja maalla.

    Teillä on kyllä ihana talo, ympäristöineen ♥

    • Niin mielenkiintoista. Itse ehkä koen, että stadin keskustassa asuminen olisi etuoikeutettua ja asia jonka päälle en ymmärtänyt silloin, kun asuin siellä 32-vuotta tai jotain. Silloin stadikin oli mielestäni tuppukylä. Hih voi näitä, mutta kun kolusi niitä katuja ja baareja niin kauan ja paljon.

      Eli kaikki riippuu katsontakannasta ja mitä mielii. En todella tiedä kumpi vai kampi, mutta ehkä jos saisin saman neliömäärän kuin meillä on hyvältä alueelta keskustasta, vaikka lapsuuden Töölö, niin asuisin kyllä keskustassa. Kyllä tässä neliötkin ratkaisee. Kun neljä lasta täällä tosiaan asunut.

      Ihan juuri noin, talvella kaipaan stadiin. <3 Hih. Meilläkin olisi mahdollisuus käydä mökeillä kesällä niin paljon kuin sielu sietää, mutta kun asumme jo maalla ja täällä on kuitenkin sisävessa ja suihku, niin mökille paloa ei ole. Mutta ymmärrän hyvin, kun asuin Töölössä ja vanhemmat halusivat aina Sipoossa asua toukokuusta syyskuuhun. Molempi parempi selvästi. <3

      Kiitos sinulle ihanuus ja oikein sydämellistä torstaita. <3

  • Ehedottomasti maalla on mukavaa. No en oo koskaa asunu kerrostalos enkä rivaris enkä kaupungis. Maalta muutto keskustaan tuli 15 vuotta sitte ajankohtaaseksi, kun yrityksemme vaihtoi omistajaa. Se oli kyllä tuskien taival ensimmääset aamut, kun meillä oli viä berni, joka aamu katsoi kysyvästi, koska täältä menntääs kotia. Nyt on "kuivanmaan" mökki 10 kilsan pääs ja siä voi olla vaikka nakuna, kun naapuria ei oo mailla eikä halmeilla.
    Talaveksi voisin muuttaa johonki lämpöösehen ja palata takaasi kevään kynnyksellä.
    Mutta nyt on taas elämä mallilla, ku kesä on ihan nurkan takana🌞😘

    Aurinkoosta viikon jatkoa Sinulle Tiia 🌹❤

    • Ihan juuri näin, talvet voisi olla kyllä lämmössä. Toisaalta talvet voisi olla kerrostalossa poissa lumitöiltä sun muilta ja kesät nauttia maaseudun rauhasta. Ei näistä omista ajatuksista tule ikinä valmista.

      Ihanaa, että teilä on noin suojaisia mökkikin. <3 Nakuna paras.

      Ihanaa torstaita Marja-Terttu. <3

  • Ihania kuvia jälleen. Kirjoitat kuin minun "suullani" maalla asumisen ihanuudesta.
    En varmaan olisi uskaltanut avata kotini ovia toisten lapsille, jos asuisimme jonkun kaupungin keskustassa.
    Tässä iässä joskus ajattelee, missä haluan asua sitten, kun maalla asuminen ei enää luonnista.
    Kaikkea hyvää loppuviikkosi Tiia!

    • niin totta ehkä tuokin ja kyllä täällä lintukodossa on ollut hyvä lapsia kasvattaa. Enpä sano ettei olisi stadin keskustassakin, jossa olen itse kasvanut ja oli oikein ihana lapsuus siellä yhtälailla. Ei lapsi kyseenalaista vaan ottaa kaiken parhaan irti missä ikinä asuukaan. Omalla kohdalla toki sain molemmat, asfalttiviidakon ja kesämökkielämän luonnon.

      Ihanaa torstaita Kirsi Kaija. <3

  • Ollaan asuttu kerrostalossa ja tosiaan ne hissiajelut naapurien kanssa ei aina maittanut. Toinen kerros oli helppo kävelläkin sinne.
    Sillon, kun tytöt oli pieniä meillä oli omakotitalo (tuossa viereisellä kadulla, missä nyt asutaan) ja kun lähtivät omilleen muutettiin kerrostaloon.
    Nyt tää nykyinen on mun isän rakentama ja mun kotitalo. Rintamamiestalo, jota pitäis rempatakin. Hyväkuntoinen kuitenki. Seitsemän vuotta tässä asuttiin, kun olin veljen omaishoitaja. Silloin osa omista kalusteista oli varastossa. Veljen kuoltua ostettiin tää meille.
    Tämä on hiljainen asuinalue, suuri osa entisiä asukkaita on jo tähtien takana ja talot myyty uusille asukkaille.
    Heitä huudellaan tai kättä nostellaan, kun naapuri puuhaa pihallaan.
    Joskus muutama sana vaihdetaan. Apua saa, jos pyytää.
    Kesäaikaan saadaan kuunnella hyvää kitaran soittoa ja laulua livenä. Naapuri on musiikkimiehiä.
    En kyllä muuttais enää kerrostaloon.
    Ihania ja aurinkoisia päiviä sinne
    >Leenalii

    • Ihan juuri näitä pyöritellään, että jäädäkö tänne, sitten kun muksut muuttaa kotoa. Edelleen en tiedä miten meidän käy.

      Ihanaa, että asutte perinteikkäässä talossa, jossa on tunnetta ja muistoa, rakkautta. Surullista tuo veljesi ja olet aivan uskomaton ihminen, vahva ja sydän kultaa, kun olet ollut veljesi omaishoitaja. Ei taatusti ole ollut helppoa. <3

      Kuulostaa ihanalta ja tunnelmalliselta ja tuo teidän ihana naapuri, kitaramies. <3

      Mukavaa torstaita Leenalii. <3

  • Maalla ja metsäisessä miljöössä oma erillistalo, mutta silti pääkaupunkiseudulla ja 35 km päässä Helsingistä, on niin hyvä asua. Iso taivas ja monelta sivua taloton maisema avautuvat ovistamme ja silti naapureita (onneksi superihania) suht lähellä, ettei ole koskaan pelottanut. Kun muutimme Lauttasaaresta ensin Sundsbergiin kaksikerrokseen rivariin, oli kuin uusi elämä. Ei enää keskiyöllä tarpeita tekevän lorottajan ääniä yläkerrasta eikä vessanvetoja pitkin yötä. Nyt vielä rauhallisempaa täällä kauempana lännessä. Se, kun voi kävellä keittiöstä takapihalle aamukaffeille ja vaikka missä tahansa tunikahörhelössä tai vaikkapa ilman, on kyllä sen verran ihanaa, että saisi olla melkoinen lukaali, että kaupunkiin takaisin muuttaisin : )

    • Juurikin se, kyllä se tarvitsisi sitten olla stadin keskustassa, itsellä mieluusti Töölö, Kaivarista en viitsi unelmoidakaan, mutta Töölössä on esim. ihan mielettömät puistomaisemat, koiralenkkipolut, urheilukentät, hiihtoladut ja se rakas meri. Eli siellä on tavallaan kaikki. Oi kunpa saisi asua puutalossa meren rannalla stadin keskustassa. Kai tässä pitää pyrkiä hehe pääministeriksi. 😉

      Ihanaa päivää Heli <3

  • Itse rnrkaioaa maalle vaan rakastan asua kerrostalossa. Meillä talonmies -ei siis huoltoyhtiö- hoitaa aamuvarhaisella lumityöt ja muut. Naapurit ovat rauhallisia. 70 v. vanhan taloyhtiön pihat ovat isoja ja puistomaisia jalopuineen, pihoilla on viihtyisät istuinryhmät ja grillit jollei parvekkeella halua istuskella. Metsä alkaa talojen takaa ja merikin parin korttelin päästä. Omasta pihasta voi poimia raparperit, omenat ja kirsikat ja parvekkeella kasvattaa yrtit. Silti alle viiden kilometrin päässä on Helsingin keskusta. En kaipaa täältä muualle.

    • niin ymmärrän, sillä sielussani asuu ikuisesti kerrostalotyttö. <3 Lisäksi asutte niin ihanalle alueella. Eilen kateudesta vehreänä katselin sitä storiesia, miten kätevää kävellä kotiin ja asua stadin ytimessä. Minulle teidän alue on sitä. Ulkopuolelle mennään sitten jo, Viikki, Käpylä, Roihuvuori jne.

      Juurikin tuo, kuten lapsuuden Töölö, jonne taatusti muuttaisin heti, jos saataisiin samat neliöt sieltä tai edes osittain ja eläimet ulkokissatkin rajoittaa. Mutta teillä sama kuin Töölössä, meren läheisyys ja mahtavat puistomaisemat, koiralenkkipolut. Parasta asumista, ydin lähellä ja luonnon keskellä. Voisin ihan yhtä hyvin muuttaa myös sinne teidän naapuriin.

      Eli kyllä omaa eloa rajoittaa se, että ollaan totuttu isoihin neliömääriin, pirun ulkomaanvuodet ja voisi olla vaikeaa tottua tästä paljon pienempään kotiin tai sitten ei, vaan kotoisaa. Kun olisi vaan enää kaksi aikuista.

      Ei tule valmista, haluaisin molemmat ja johtuu ehkä siitä, että asunut koko elämän stadissa ja sitten kuitenkin koko lapsuus Sipoon mökillä, niin ehkä tulen aina olemaan kahtiajakoinen.

      Ihanaa päivää sinne maailman ihanimmalle asuinalueelle ja kuule eihän sitä tiedä, josko mekin joskus asumme siellä. Jos täältä muutetaan, niin se ei ole stadin laitamille vaan se on juurikin jonnekin sinne tai sitten ei ollenkaan. <3

    • Ai niin ja mies tuumii Espoota, mutta kaikella rakkaudella Espoota kohtaan, miksi lähtisin täältä Porvoosta Espooseen, en näe syytä.

  • Asumismuotona tupla eli Hki city ja maalla. Viihdyn oikeastaan missä vaan kun saa oven kiinni 😉 Suurkaupungissa en voisi olla, pitää olla luonto lähellä ja linnunlaulua kuulua kun avaa ikkunan. Ihminen on aika sopeutuvainen ja itselle ainakin tärkeää että ympärillä on tutut tavarat, ihmisistä nyt puhumattakaan <3 (ja juu kuulun juuri niihin naapureihin jotka ei tuossa kerrostalon pihalla grillaile muiden asukkaiden kanssa, ihan niin yhteisöllinen en ole).

    • Ihan sama juttu ja olen ihan varma, että kahtiajakoisuuden tuo stadin keskusta 32-vuotta ja lapsuuden kesät Sipoossa. Oppinut rakastamaan molempia. Porvoo tavallaan on kuin stadi pienoiskoossa, on meri, on luonto, on leffateatteri ja kaupat. Mutta kaikki pienempää.

      Juu sama, jos kerrostaloon muutan, tulen olemaan aina erakko, ihan kuten täällä maallakin.

      Ihanaa torstaita Onneli. <3

  • Minäkin koen oloni turvallisemmaksi kerrostalossa, vaikka siellä naapurit ovatkin täysin tuntemamttomia ja kasvottomia. Silti ei tunne olevansa yksin, jos jotain tapahtuisi ja ulkoa kuuluva liikenteen kolinakin ainakin isommissa taajamissa tuo turvallisuuden tunnetta. Jossain ihan maaseudun korvessa mökillä, jossa on täysi hiljaisuus öiseen aikaan, tulee herkemmin mieleen (tai siis tulee takuuvarmasti) mieleen kaikki kamaluudet mitä voi tapahtua, eikä saa mistään apua. Omakotitalossa pitää ehdottomasti olla riittävät turva- ja hälytyssysteemit, jotta siellä pystyn elämään;) Toisaalta ihan keskikaupungilla en enää haluaisi asua, mutta pienessä taajamassa tai lähiön liepeillä on ihan jees oli sitten kerrostalo tai omakotitalo.
    Enkä ole koskaan ollut naapureiden kanssa seurustelija oli sitten kyse omakotitalosta tai kerrostalosta. Jonkinlaiset kohteliaat välit on ihan ok, mutta sydänystäväksi en niin välitä ryhtyä;) Kerrostalossa tietysti pitää kaikkien ottaa huomioon, ettei öiseen aikaan melskata ylenpalttisesti, eikä huudateta musiikkia. Vuosien varrella on ollut kaikenlaista möykkänaapuriakin ja känniörvelöitä, mutta onneksi vähemmistö on ollut sellaisia.

    Kivaa loppuviikkoa Tiia<3

    • Kerrostalo asuminen tuo turvaa, niin samaa mieltä. Kun mies on reissussa, niin täällä omakotitalossa pelottaa ihan eri tavalla. Ulkomailla vasta pelottakin, jos vanha talo oli tyhjä muista.

      Juu minua pelotti syksyisin tutussa Sipoon mökilläkin öisin.

      Onni on selvästi kyllä kivat naapurit, asut sitten maalla tai kerrostalossa.

      Ihanaa torstaita Sari. <3

  • Olen asunut lapsuuteni maaseudulla. Teinivuosina kaipasin kaupunkiin ja kerrostaloon. Kerrostaloelämänkin koin sitten pikku taajamassa muutettuani nuorena pois kotoa. Kummassakin on varmasti hyvät puolensa,mutta en ehkä osaisi asua läpi vuoden kerrostalossa. Viimeistään keväällä kaipaisin omaa pihaa ja sitä mahdollisuutta, että pääsen tekemään vähän pihahommia, vaikken niissä mikään mestari olekaan.

    Tällä hetkellä asun kaupungissa, mutta kuitenkin ihan maalla. Kaikki palvelut ovat suht lähellä pienen automatkan päässä. Olen elämäni aikana muuttanut monta kertaa eikä koti ole aina tuntunut omalta ennenkuin nyt. Meillä on vanha rintamamiestalo, jossa on iiiso piha. Täällä on hyvä olla, mutta piha voisi olla pienempi. Isossa pihassa on liian paljon työtä. Iän karttuessa voisi jo joskus jonkun asian suhteen päästä vähän helpommalla.

    • Juuri vähän näin, talvet kerrostalossa tosi yes, kesät luonnon keskellä maalla, ihanaa. Tämä omalla kohdalla taatusti juontaa vuosista stadin keskustassa 32-ikävuoteen asti ja sitten lapsuudenkesistä mökillä Sipoossa, etten ikinä osaa valita. Lopulta varmaan päädyn kyllä kerrostaloon vielä kun olen vanhus.

      Ihan niin totta, että isossa talossa ja pihassa on paljon työtä ja pakko sanoa, ettei mekään tätä loputtomiin jakseta, ei millään. Joten luulen, kun tästä vielä ikää kertyy, löydämme itsemme sieltä kerrostalosta. 🙂

      Ihanaa huhtikuun jatkoa Krisse. <3

  • Ihana postaus upeine kuvineen💖 Maalla on tosiaan mukavaa:) Minä olen teini-ikäisenä muuttanut ensimmäisen kerran maaseudulle ja se oli kyllä silloin alkuuun melkoinen järkytys "Mun elämä on ohi..:)" Sitä kun ajatteli ettei sieltä maalta pääse mihinkään liikkumaan kun ei ole vielä ikää kulkuneuvoihin ja matkat on pitkät:) Hyvin pääsi ja äkkiä sai uusia ystäviä:) Maaseudun kauneus ja rauha on kyllä ihan parasta! Mukavaa kevätpäivää💖

  • Minä olen asunut lapsuuteni/teini-iän pienellä paikkakunnalla/landella ja siitä asti kun olen Hämeenlinnassa asunut, olen ollut sitä mieltä että vähintäänkin tämän kokoisessa kaupungissa haluan asua, mutta ei sitä koskaan tiedä mihin elämä kuljettaa. En siis missään nimessä halua pois sulkea mitään. Ja tällä hetkellä kerrostaloasuminen on niin mun juttu ja onneksemme rappu jossa asumme on hiljainen. 🙂 Hei, minäkin pidän lokkien kirkumisesta. <3

    • Juu sama homma tuo, että kaupunki pitää olla kuitenkin ympärillä. Hämeenlinna on ihana kaupunki. <3

      Sama en minäkään halua kyllä poissulkea mitään ja olen aika varma, että sitten kun pihahommiin kyllästyy, se on omakotitalolle moro. 🙂

      Lokkien kirkuna, rakastan ja siihen on ihana herätä ja nukahtaa, se kertoo, että meri on lähellä.

      Ihanaa viikkistä Marie. <3

  • Kerrostalo. Tosin, olen aina asunut kerrostalossa ja haluan asua tietyssä lähiössä Helsingin kupeessa. Junalla huristaa vartin keskustaan, mutta luonto ja meri ovat lähellä. Tämä kun on asuma-alueen vaatimus niin omakotitalon hankinta on se, joka maksaisi liikaa siihen nähden paljonko olen asumiseen valmis sijoittamaan. Kun olen kotonani nimen omaan tällä alueella, niin se sanelee asumismuotoa.

    • Toi on just mieletöntä, että asuu rauhallisella alueella, jossa luonto ja meri on lähellä ja keskustaan pääsee hetkessä, täydellistä.

      Se on juuri se, että pitäisi taas itselle saada asua siellä missä olen kotona, eli stadin keskustassa, max Töölö, Munkkiniemi, Krunikka jne. Noh hanki sieltä nyt sitten 250neliötä. Eli haluaako sitä muuttaa sinne sitten pieneen asuntoon ja nyt lasten ja eläinten ollessa ei edes mahdollista.

      Ihanaa viikkistä Satu. <3

  • Hei, ihan muuta kyselen. Olen hankkimassa uutta puhelinta , Sinä kehut hueweita ja Alexa Dagmar ylistää Samsungin parhaaksi.Mihin pitäisi luottaa kun tuota puhelinta ei voi kotona kokeilla.Auttaisitko kun kerroit ,että olet asiaa tutkinut ja vertaillut paljon.Kiitos .

    • Suosittelen menemään liikkeeseen ja kokeilemaan molempia. Kysymään myyjän mielipidettä ja kysymyksiä hänelle. Näin tein kun ostin ensimmäisen Huawein ja Samsung sai silloin jäädä. Samsungin silloinen malli otti selkeästi keltaisempia kuvia.

      Tässä myös pari hyvää vinkkiä ja kannattaa lukea tämä postaus ja lukijoiden kommentit vielä, sillä hehän ovat ainakin kannaltasi täysin puolueettomia. <3

      Huawei P30 Pro voitti TIPA-palkinnon vuoden 2019 parhaasta valokuvaamiseen soveltuvasta älypuhelimesta

      Arvostettu TIPA (Technical Image Press Association) -tuomaristo on valinnut Huawei P30 Pron yhdeksi vuoden 2019 parhaista tuotteista, nimeten laitteen parhaaksi valokuvaamiseen soveltuvaksi älypuhelimeksi. Tämä on jo kolmas peräkkäinen vuosi, kun Huawein P-sarjan lippulaivamallille myönnetään kyseinen tunnustus. Palkinnot kertovat Huawein jatkuvasta omistautumisesta laadun, muotoilun ja suorituskyvyn kehittämiseen mobiilivalokuvauksen mullistamiseksi.

      ”Kuvauskokemuksen kehittäminen on aina ollut tärkeä osa Huawein P-sarjan strategiaa. Haluamme kiittää TIPA:a uusimman lippulaivamallimme, P30 Pron, saamasta tunnustuksesta. Leica Quad -kameralla varustettu Huawei P30 Pro tuo valokuvaukseen uuden ulottuvuuden innovaatioilla, joihin lukeutuvat vallankumouksellinen RYYB-värifiltteri ja 5-kertainen optinen zoom, jotka parantavat kuvauskokemusta perustavanlaatuisesti. Tällaiset edistysaskeleet antavat kuluttajille enemmän vapautta Huawein laitteiden käyttämiseen, kun he taltioivat elämänsä jännittävimpiä hetkiä”, kertoo Changzhu Li, Huawein kuluttajaliiketoimintayksikön älypuhelinkategorian johtaja.

    • Valokuvauslehtien edustajat eri puolilta maailmaa ovat todenneet Huawei P30 Pro:n erottuvan kilpailijoistaan. Lippulaivamallin Leica Quad -kamerajärjestelmässä on monipuolinen 40 megapikselin Huawein SuperSpectrum-sensori, 20 megapikselin ultralaajakulmakamera, sekä patentoitua optista teknologiaa käyttävä, vakautettu SuperZoom-linssi, jonka avulla zoomaus onnistuu laadukkaasti. Neljäs uutuuskamera, eli Huawei Time of Flight (ToF) -kamera, havaitsee syväterävyyden tasokkaan bokeh-efektin saavuttamiseksi. Neljän kameran saumaton yhteistyö tuottaa valokuvia, joissa yksityiskohtien tarkkuus ja värien kaunis dynamiikka säilyy missä tahansa valaistusolosuhteissa.

      TIPA-tuomaristo perusteli valintaansa seuraavasti: ”P30 Pro:ssa on uskomattomat polttovälivaihtoehdot ja pimeäkuvaus. Pääkamerassa on 1/1.7 40 megapikselin sensori, joka ottaa 10 megapikselin kuvia. Optisesti stabiloidulla linssillä on 27 mm (vastaava) polttoväli ja maksimissaan f/1.6 aukko. Lisäksi siinä on 20 megapikselin 16 mm (vastaava) ultralaajakulmavaihtoehto, stabiloitu 5X (125 mm vastaava) periskooppityylinen teleskooppilinssi taitetuilla optiikoilla, ja neljäs, PDAF ”Time of Flight” AF-sensori. P30 Pro voi kattaa uskomattoman polttovälimäärän “super-resoluutio”-algoritmilla, ja sen myötä useat RAW-kuvat yhdistyvät yhdeksi korkearesoluutioiseksi kuvaksi, joka lopulta rajataan 50-kertaisen zoom-efektin tuottamiseksi. Myös pimeäkuvauskyvykkyys on kunnioitusta herättävä, sillä suurin ISO-arvo on 409.600, mikä mahdollistaa kuvauksen lähes täydessä pimeydessä. Sen sanotaan olevan 40 % valoherkempi kuin tavallinen RGB-sensori, ja se tarjoaa parempaa pimeäkuvauksen suorituskykyä kuin mikään muu älypuhelimen kamera tähän mennessä.”

      “Huawei on yhdessä Leican kanssa koetellut älypuhelinkuvauksen rajoja jälleen kerran esittelemällä uuden P30 Pro:n, jolla käyttäjät voivat kuvata uskomattoman laadukkaita valokuvia ja videoita”, sanoo TIPA:n puheenjohtaja Thomas Gerwens.

      Huawei P30 Pro:n myötä Huawei on jälleen kerran osoittanut olevansa älypuhelinvalokuvauksessa maailman ykkönen. Puhelin tarjoaa paremmat pimeäkuvausominaisuudet kuin mikään muu älypuhelin tähän päivään mennessä ja siitä löytyy ensiluokkaiset zoom-ominaisuudet. P30 Pro sai ennätykselliset 112 pistettä DxOMark-arvioinnissa, joka on alan standardi kameroiden ja linssien kuvanlaadun mittaamisessa. Tämä kaikkien aikojen korkein pistemäärä kertoo vakuuttavasti Huawein sitoutumisesta tuotekehitykseen, erityisesti parhaan mahdollisen älypuhelimella tapahtuvan valokuvauskokemuksen tarjoamisessa.

  • Ollaan asuttu maalla jo 15 vuotta. Tultiin ajatuksella jäädäksemme. Yhä samat ajatukset. Vietin jotenkin vaan kyllin monta vuotta kaupungeissa. Ihan ulkomaita myöten muun muassa Ateenassa ja Kööpenhaminassa. Maalla voin harrastaa rakastamaani sienestystä, metsissä patikoimista, kasvimaata, järvessä uimista…Ja kuten kirjoitit, täällä voi omalla pihalla olla vaikka nakuna ja lauleksia sekä muutenkin metelöidä. Nytkin on mukava seurata kesän tuloa. Kerätä villiyrttejä. Lampaita ei sentään osteta. Kivaa loppuviikkoa sinulle!

    • Olet maailmaa nähnyt, niin ihan totta, sitä on paikat nähty. Kyllä 32-vuotta minulle stadin keskustassa teki sen, että Helsinki nyt vaan on niin nähty. Mutta nyt olen ottanut vuosia hajurakoa, joten voisin ajattella palaavani, mutta vain keskustaan tai ihan lähelle, että ratikalla pääsee. Joten saattaapi olla, että lopulta elän kerrostalossa täällä Porvoossa. Oikein ihana vaihtoehto sekin.

      Kyllä se niin on, että oma piha juuri noista syistä mitä mainitset on fantastinen asia.

      Ihanaa viikkistä. <3

  • Voi että Teillä onkin suotuisa ja ihana paikka ja kissatkin viihtyvät – Sama täällä että oma rauha ja rakkaus pitää olla. Meillähän pieni omakotitalomiljöö kirkonkylällä, mutta silti omassa rauhassa. Tässä on myös vanha talo ja pihapiiri, joten hommaa olisi vaikka muille jakaa ainakin keväällä ja kesällä. Olen samaa mieltä että jos yksin joutuisi olemaan, niin kerrostalo tai rivari tuo turvallisuuden tunteen, vaikka ei välttämättä halua sen kummemmin naapureiden kanssa olla. Se tunne, että seinän takana on joku, toi mulle aikoinaan turvaa ja oli yksi että muutin isommasta ja työläästä omakotitalosta pois, johon jäin aikoinaan yksin koirien kanssa kolmin:) Yritin siivoilla pihalla, haravoida ja kerätä oksia ja laittaa jo istutuslaatikoitakin kuntoon, kiuru lauloi pellolla ja fasaani huusi maakellarin katolla, mutta niinpä menee nyt pölyt nokkaan ja henkeen ettei aina huvita. Silmätkin muurautui taas kerran melkein umpeen, vaikka lääkkeet onkin. Kevät on niin ihana, mutta …

    • Niin totta, että kisutkin pötköttävät ihan vaan tuossa omalla pihalla ja nauttivat ja Samu tietty myöskin. 🙂

      Ihan niin samaa mieltä, että yksinäiset vuodet kerrostalossa oli niin hyvä asia ja jos olisin yksin, niin en missään nimessä asuisi omakotitalossa.

      Ihan sama juttu, täällä taas just nyt vasen silmä ihan siitepölyssä ja punainen ja kutittaa, ei auta tehdä pihahommia, kun on siitepölylle niin allerginen.

      Kevät on niin ihana, mutta allergikon pahinta aikaa. Onneksi täällä on hieman parempana, kuin nuorena nämä allergiat, toivottavasti sielläkin edes niin.

      Ihanaa viikonloppua Irja. <3

  • Mulle käy kaikki asumisnuodot ja kaikenlaisissa kodeissa olen asunutkin: omakotitaloissa, kerrostaloissa, rivitaloissa, maaseudulla ja pikkukaupungin keskustassa ja Turussakin melkein ydinkeskustassa. Olen tyytyväinen että kaikkia noita on tullut kokeiltua, ettei sitten myöhemmin tarvitse miettiä että millaistahan olisi asua jossain muualla.
    Mukavaa kevään jatkosinne böndelle <3

    • Ihan niin totta, tosin rivitalo on kokematta. Mutta noin muuten monta omakotitaloa, tai oikeastaan tämä on neljäs ja lukemattomat kerrostaloja ja kiva ja hyvä on ollut kaikissa.

      Ihanaa viikonloppua Kristiina sinne Ahvenanmaalle. <3

  • Itse haaveilen paluusta kerrostaloon. Johonkin Helsingin liepeille… Ja sitten taas. Äh. Omakotitalossa on niin paljon koko ajan hommaa, mutta onhan se helppoa kun on oma piha, keskusta suht lähellä ja lapset tykkää. Mulla on kaupunginvaihtokuume! 🙂 Iloista alkavaa viikonloppua Tiia!

    • Molemmissa on puolensa, ehkä stadin keskusta ja sitten kesämökki, eli oma lapsuus, jota en silloin osannut arvostaa, olisi aika bueno nyt. Kaikkea ei voi saada, joten täällä omakotitalossa ollaan, mutta katsotaan sitten uusiksi, kun lapset muuttaa pesästä. Pienten lasten kanssa on ollut hyvä muuten omakotitalo, silloin kun asuimme kerrostalossa evakossa, niin ei naapurit tykänneet taaperoiden temmellyksestä. Alakerrassa kun asui lääkäri, joka nukkui välillä päivisin. Noh käske nyt pieniä tiitiäisiä olemaan päivällä hiljaa.

      Ihanaa viikonloppua Katja teidän perheelle. <3

  • Me olemme asuneet samaa rivaria kohta 17 vuotta helsinkiläisessä lähiössä tyytyväisinä, mutta keskustelussa on säännöllisesti kerrostaloon muuttaminen, sitten kun lapset lentävät omilleen. Minä haaveilen Töölöstä tai Ruoholahdesta (jäänee haaveeksi jatkuvasti nousevien hintojen takia) ja mies haaveilee asunnosta kauppakeskuksen ja raideliikenneaseman yhteydessä. Aikaisemmin en lämmennyt yhtään miehen haaveille, mutta isovanhempia hoivatessa olen tullut nopeasti siihen tulokseen, että asunto esim. Isossa Omenassa olisi aivan loistava. Kaikki palvelut, paitsi uimahalli, saman katon alla ja metro vie keskustaan. Että ehkä meidän tulevaisuuden säästökohde on kallis kaksio kauppakeskuksessa 😀 😀 😀

  • Mää haluaisin asua joka paikassa. Jossain kerrostalossa kattohuoneistossa, josta on upeat näkymät merelle. Rivitalon päätykämpässä pienellä omalla pihalla. Omakotitalossa meren rannassa omalla rannanpätkällä ja laiturilla sekä tietty omalla pihalla omenapuineen.

    Mää muuten ajattelen niin, että oman rauhan ja oman tilan tarve on sisäsyntyinen ominaisuus. Samalla lailla ku silmien väri jne. Mulla oman rauhan ja tilan tarve on kans iso. Loppuu voimat, jos joutuu liian kauan olemaan metelissä ja sosiaalinen.

  • Lapsena vanhempien kanssa muutimme niin usein, että silloin tuli kaikki koettua. Yksinkin olen asunut kerrostalossa aikanaan.
    Nyt jo vuosikymmeniä maalla asuneena pois en haluaisi, vaikka voihan se pakko tulla eteen. Kesällä on mökkinaapurit, mutta hekin ovat näkymättömissä ja harvoin edes kuuleekaan.Täällä on tilaa hengittää ja olla, eikä tarvitse miettiä ketään häiritsevänsä. Talvi on ihana rauhantyysiä kaikessa hiljaisuudessa.
    Kaikki kuitenkin on lähellä: kaupunkiin puoli tuntia ja töihin ajoi kymmenen minuuttia ja olin ATK- alalla tuotekehitystä tekevässä yrityksessä. Eli täälläkin kaikki on mahdollista ja lehmistä ym. muusta "normi" maaseudentöistä en ymmärrä mitään.Huomisesta ei tiedä, jos on pakko muuttaa ihmisten keskelle häiritsemään heitä, hih.
    Mukavaa viikonloppua!

Vastaa käyttäjälle Tiia Koivusalo Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Protected with IP Blacklist CloudIP Blacklist Cloud