Nolo ja syyllisyyden soimaama mutsi

Oma pää on ollut viime päivinä hieman ruuhkautunut, kun olen selvitellyt näitä toiminimeen liittyviä kirjanpitopalveluja. Luulin pankkitaustan auttavan selviämään näistä kepeästi, mutta sijoitustausta ei auta pätkääkään kirjanpito asioissa, vaikkakin ne ovat omalta osalta hyvinkin yksinkertaisiakin tai mitä huijaan, eivät todellakaan ole yksinkertaisia. 

Sitten tuo hamsterin poskipussiepisodi ja nyt meidän 14-vuotias on ollut todella kipeänä viikon ajan. Eilen otettu nieluviljely ja asiat alkaneet ratkeamaan, mutta kun toisen ferritiini arvot ovat vielä todella alhaiset, niin olen täällä taas ylimurehtinut vaikka mitä. Sitten se raudan syöminen, on kokeiltu vaikka mitä, mutta oikeaa olomuotoa rautatabletille, joka ei aiheuttaisi mahanpuruja tai olisi liian suuri nieltävä, ei ole löytynyt. 

Sainkin sitten apua 365 days with Ida blogista ja häneltä vinkkiä mm. raudasta, jonka kapselin voi avata ja jauheen sekoittaa smoothien joukkoon eli nyt näyttää hyvältä, rauta saattaa mennä smoothiecocktailmuodossa alas. 

Tänään kun keräsin toisen tyttären huoneesta valehtelematta puolitäysiä juomalaseja 10kpl, mietin ettei vanhemmuus ole se helpoin rasti ja mitä enemmän lapsia, sen enemmän huolia, Välillä tuntuukin, että aina on jokin tilanne päällä. 

Sitten se kirottu ikuinen riittämättömyys ja syyllisyys, itsesyytökset ja mitä olisin voinut tehdä toisin. Olen myös kova miettimään syitä ja seurauksia. Silloin kun katon alla asui neljä lasta, teimme mieheni kanssa minireissuja kerran tai kahden vuodessa ja silloin koin täysin oikeutettuna, että parisuhdetta täytyy joskus hoitaa myöskin. Kiitos isäni ja hänen vaimon, olivat he aina valmiina tulemaan apuun ja näin saaden myös laatuaikaa lasten kanssa itsekin.

Nyt tunnen sitten syyllisyyttä näistä reissuista ja myös ajasta, jolloin lapset olivat päiväkodissa. Vaikkakin osa-aikaisina ja vain hometalokeissin ollessa kuumimillaan, kokopäiväisinä. Nyt antaisin mitä vaan, että nämäkin hetket saisin itselleni takaisin. Tiedostan kyllä myös olevani onnekas, olen saanut viettää poikkeuksellisen paljon aikaa lasten kanssa. Eikä lapsia voi omistaa ja tukehduttaa ja on tervettä, että lapsilla on muitakin kiintymysuhteita, kuin oman äidin kyljessä nuohoaminen.

Päiväkodissakin sanoivat, että meillä on niin vilkkaat ja ulospäinssuuntautuneet lapset, että osa-aikahoito kaveruussuhteiden muodostumisten kannalta ja kaiken maailman askarteluille oli heille aivan ehdoton edellytys. Vaikka sainkin synninpäästön päiväkodin tädeiltä, ei sekään nyt auta. 

Eilen avauduin miehelleni näistä syyllisyyden tunteista ja taas sain huomata, että olen oman itseni pahin vihollinen. Kun tein näin, aiheuttiko se tämän asian ja jos jotain sattuu, onko vika minussa. Mies muistutti, että meillä on neljä empaattista lasta, jotka jokainen ovat fantastisia tyyppejä ja vaikka jokaiselle lapselle muodostuu varmasti omat traumansa, asia jota ei voi välttää, ollaan vanhempina silti normaaleja ja ihan ok. 

Mies myös muistutti, ettei kukaan ole viettänyt aikaa ja tehnyt niin paljon kaikkien lasten kanssa kuin meikäläinen.


Olen toki paljon joutunut pohtimaan, miten osa ainakin saattaa liittyä 50-vuoden ikäkriisiin ja siihen, että olen menettänyt tärkeän aseman, en ole lapsille niin tärkeä enää. Tunnetasolla tuosta kaikesta on aika vaikea luopua. Yhdessä hetkessä on 4 ihmistä, jotka tarvitsevat ja  yhtäkkiä kukaan ei tarvitse. Kun miltei 20-vuotta elää tuossa tilanteessa, onhan se outo fiilis yhtäkkiä, etten olekaan enää tarpeellinen. Siinä hetkessä herää oman minuuden tarkastelu ja mikä roolini on tässä elämässä, tuo rooli joka oli niin ilmeinen noin 20-vuoden ajan. 

Ok ukkelin kanssa jutustelu laastaroi taas tämän paiseen pään, mutta ei sitä mistä se paise johtuu. Ilmeisesti lapsuuteen liittyvistä häpeän tunteista, kiusaamiskokemuksista, mitättömyyden tunteista. Mutta oli niin tai näin, eteenpäin pitäisi päästä, sillä turha syyllisyys on varsinainen energiaa ja iloa syövä musta aukko. 
Eilenn kun olimme tosiaan 14-vuotiaan kanssa nieluviljelyssä ja kun viljely oli otettu, sanoin toiselle suojelevasti ”no niin, nyt se on ohi.” Sanoi toinen ulkona, ”en ole mikään pikkulapsi, tiedän itsekin milloin se on ohi.” Niinpä niin, olen just se niin nolo mutsi, josta itsekin aikanaan irtauduin (mummista) ja koin, ettei toinen osannut tehdä mitään oikein. Olen itsekin ollut tuo teini ja tiedän, että kaikki tämä on normaalia biologiaa ja näin tämän kuuluukin mennä ja jos ei menisi syyllistäisin itseäni siitäkin. Eli vanhempana ei vaan voi voittaa. 

Miten siellä, syyllistätkö itseäsi eri asioista, tunnetko riittämättömyyttä, oletko saanut tähän apua ja selvyyttä, mistä kaikki omalta osalta juontaa. 

Kirjoittaminen on muuten terapeuttista, kun on taas tunnustanut oman riittämättömyytensä ja miten nolo mutsina olen, taas on hetken keuhkoilla tilaa hengittää, joten lempeää uutta viikkoa kaikille. <3





47 thoughts on “Nolo ja syyllisyyden soimaama mutsi”

  • Tuo on kyllä niin oivasti sanottu, että "aina on joku tilanne päällä", niin hyvässä kuin pahemmassakin, nyt tuntuu tapahtuu ihan liikaakin ja uusia huolia pukkaa! Hyvää pohdintaa ja katsantaa menneisyyteen, en tiedä mitä itse ajattelen sitten vaikka 10 vuoden päästä, mutta ehkä silloin tällöin vähän kirpaisee kun lapsi sanoo, että minä haluan jäädä kotiin sinun kanssa päiväkodin sijaan, mutta lähtee kuitenkin reippaana kun tietää että kivat kamut, leikit ja opet odottavat päiväkodilla. Kun minä en ole enkä tule olemaan mikään perinteinen hiekkalaatikkomaisteri tai leikittäjä, niin hyväksyn sen että tarjoan omalle lapselle muita välittämisen ja kasvattamisen muotoja, me sitten leivotaan yhdessä, maalataan ja liikutaan paljon tapahtumissa (blogisellaisissakin jos lapset tervetulleita), joista lapsi oppii taas eri lailla ja viettää ihan laadukastakin aikaa mamin kanssa. Somen käytöstä tunsin syyllisyyttä aiemmin, nyt minimimäärä puhelinten selausta iltaisin, eikä koskaan ruokapöytää elektroniikkaa. Lempeän hempeää tiistaita sinne <3

    • Just näin ja jokaiselle perheelle muodostuu se oma paras tapa toimia. Uskon minäkin, että kaverisuhteiden muodostuminen on todella tärkeää ja äidillä vaan ei ehkä ole ne parhaat leikit.

      Oot ihana äiti Heli❤️Aurinkoista päivää 😘

    • Kiitos ihan mielettömän paljon. Näen jo toisesta ettei tuo jauhe mene smoothie joukossa loputtomiin. Uusia vinkkejä raudan ottamiseen kipeästi tarvitaan.

      Ihanaa päivää sinulle 😘❤️😘

  • Niin tuttua tuo syyllistyminen ja riittämättömyyden tunne.
    Olen varmaan pienen – yli 50 vuotta – ikäni niistä kärsinyt. Joskus enemmän, joskus vähemmän.
    Tiedän että valintaamme minun kotona olemisesta lasten pienenä ollessa varmaan ihmeteltiin, vain nuorin on ollut noin 2 vuotta päivähoidossa.
    Tunsin syyllisyyttä siitä etteivät lapset saaneet tarpeeksi virikkeitä kanssani. Mutta nyt kaikki ovat aikuisia,hoitaneet opuskelut kunnialla ja työllistyneet oman alansa töihin.Ovat erittäin sosiaalisia ja empaattisia ja väittäisin että pidettyjäkin.
    Miksi siis edelleen syyllistyn ja tunnen riittämättömyyttä… varmaan ne syyt ovat menneisyydessä ja osin nykyisyydessäkin … en vain tunne että olisin riittävän hyvä tai yleensä yhtään mitään. Perhe kyllä kannustaa ja tsemppaa, mutta ne menneisyyden mitätöinnit ja nykyisetkin (mutta ei siis tämän perheeni osalta ) lienevät tämän arvottomuuden tunteen takana.

    Ihanaa päivää ja kevättä sinulle Tiia ❤

    • Voi Ritva, täältä ensinnäkin iso hali. Samaistun niin tähän ja uskon, että asiat monesti juontaa lapsuuden kokemista. Kunpa olisi enemmän järki eikä tunteet. Lapsistasi näet, miten kaikki on mennyt ja hyvältä näyttää vai mitä. Empatia on ihan tärkein asia mitä voi lapsilleen opettaa. Empatian taju tuo ystävyyksiä ja sitä, että pidetään ja työelämässäkin osaa katsella laajemmin.

      Ihanaa päivää sinulle ja muista, olet ollut lapsillesi just se paras äiti ❤️😘❤️

  • Mä olen miettinyt, että äitiyteen taitaa kuulua ainakin pieni ripaus syyllisyyttä. Pieni ripaus on ok, mutta liiallinen itsensä syyttely on turhaa eikä vie eteenpäin. Olen 100 varma, että olet erittäin hyvä äiti, Tiia.

    Mua on lohduttanut hurjasti lastenpsykiatri Raisa Cacciatoren sanat, silloin kun olen tuntenut syyllisyyttä tai syvää riittämättömyyttä. ”Naisilta vaaditaan aivan liikaa. Täytyy olla kaikki maailman tutkinnot, täytyy toimia työelämässä kuin mies, hoitaa lapset ja kaunis koti, olla hoikka ja hyvänäköinen, eikä saa uupua. Se on mahdoton yhtälö! Meidän pitäisi myöntää se, lyödä nyrkkiä pöytään ja lakata häpeämästä epätäydellisyyttämme.

    — Lapsille on turha uhrata itseään, sillä he kohtelevat itseään niin kuin minä kohtelen itseäni, ei niin kuin minä kohtelen heitä. Jos olen uupunut, ja lohduton, kasvatan uupuneita ja lohduttomia lapsia, vaikka antaisin heille kaikkeni.

    Kun iloitsen elämästäni, lapset vapautuvat olemaan iloisia, itsetuntoisia lapsia, joiden ei tarvitse kantaa huolta äidistään tai sääliä häntä.”

    Tsemppiä ja lempeyttä meille kaikille <3<3

    • Kiitos niin paljon tästä ja sitten aina tulee se mutta, että voisi olla parempikin. Mutta juurikin Raisan sanoin, kuka suorittajaäitiä haluaa. Lapset imevät vanhempien kaikki tunnetilat.

      Kiitos tästä niin paljon ja ihanaa päivää ❤️😘❤️

  • Voi Tiia niin tuttua. Tilanne päällä jatkuvasti ja ainakin joku mitä pitää hoitaa ja se saa syyllisyydentunteen pintaan. Irtautuminen ja itsetutkiskelun paikka on täälläkin meneillään (ikäkriisi ehkä?)ja siksi kirjoittamallaja tekemällä omia blogi kuttuja pääsen siitä hetkeksi ja on näin helpompi olla ja jaksan olla parempi paikalla oleva äiti.

    • Niin tuttua niin monelle meistä. On kyllä niin tärkeää, että on omat iloa tuottavat asiat, ettei uhriudu vanhemmuuteen. On parempi roolimalli, että hoitaa itseään ja myös parisuhdettaan.

      Kiitos kovasti ja ihanaa Marika 😘❤️😘

  • Minä olen kyllä vakaasti sitä mieltä että vanhempien on oikein hyväkin saada välillä tuota kahdenkeskistä aikaa, sehän vain vahvistaa koko perhettä. Lasten kasvun myötä on ollut ajoittain raskasta ottaa vastaan sitä ”minua ei enää tarvita” tunnetta, vaan sekin kuuluu vanhemmuuteen:) Leppoisaa alkanutta viikkoa sinne❤️

    • Olet niin oikeassa ja on suorastaan pimeää tuntea syyllisyyttä, kun miettisi ennemminkin mitä kaikkea on tullut tehtyä ja niitä kivoja hetkiä.

      Syyllisyys on terve tunne, mutta välillä ottaa liikaa otteeseen.

      Ihanaa päivää Päde ja kiitos ❤️😘❤️

  • Nuo riittämättömyyden ja syyllisyyden tunteet on varmaan tuttuja kaikille äideille. Itse ainakin joudun niiden kanssa välillä painimaan. Olet kuitenkin kasvattanut neljä lasta ja voit olla ylpeä saavutuksestasi. Olet selvästi omistanut heille enemmän aikaasi, kuin mihin moni vanhempi pystyy. Kaikki arvostus sulle siitä! Paranemisia sinne ja aurinkoista viikkoa!

    • Kiitos niin paljon ja tuttua kaikille vanhemmille, jos ei syyllisyy olisi, että olisi koko ajan muka ollut erinomainen, se vasta huono asia olisikin.

      Kiitos kovasti Hanna ja ihanaa päivää ❤️❤️❤️❤️

  • Hei, aina voi kerätä syyllisyyden taakkaa , mutta kannattaako .

  • Niin tutulta kuulostaa. Riittämättömyydentunne sekä se kun lapset irtaantuvat äidistä ja äiti on tosi nolo. 🙂 Eilen sain isoilta juuri palautetta (olin päivällä käynyt kaupassa ja ostanut itselleni uudet shortsit sekä t-paidan) kun olin lähdössä kuopuksen treeneihin, seisomaan kentän laidalle ja puin uudet vaatteet päälleni. Näytin kuulemma ihan kuin heidän luokan tytöt uusissa shortseissani, mutta vielä kun oppisin nykynuorison tapoja. 🙂 Mutta, jos on kalkkis niin minkäs sille teen. 🙂 Eli, täytyy opetella näppäilemään kännykkää "kunnolla", käyttämään # oikein jne. 🙂 Että semmoista meille. Mutta, olenhan äiti, en teini. 🙂
    Ihanaa tiistaita! <3

    • Niin tuttua täälläkin, en vaan osaa pukeutua ikinä oikein. Äiti on urpo, koska urpoista äidistä pitää irrottautua ja kasvaa omaksi uniikiksi yksilöksi, mutta on tää tätä.

      Aurinkoista päivää Kaisa 😘❤️😘

  • Riittämättömyyden tunne on niin tuttua, vaikka ei lapsia olekaan. Sitä osaa ihminen kehitellä itselleen vaikka mitä päänvaivaa, varsinkin jos on taipuvaisuutta ja halua olla "täydellinen ihminen", ainakin sellainen täydellinen, jonka on luonut omassa päässään itselle.

    Ihanaa viikkoa Tiia. <3

    • Juu se juuri, äitiys on vain yksi osa-alue riittämättömyydessä. Varmasti lapsuus liittyy tähän tai ehkä kulkee geeneissä.

      Just tuo omien mielikuvien ihanneminä.

      Ihanaa päivää Jonna❤️❤️❤️

  • Voi Tiia, niin tuttua meille kaikille äideille!! <3
    Minä tuskailen koko perheen asioita ja nyt olen sekoittanut ystävyyssuhteenikin tässä vaihdevuosien tuomassa järkyttävässä tunnemyrskyssä!
    Kunpa joskus voisi vain hidastaa ajankulkua ja ehtiä ajattelemaan asioita uudelta kantilta, ottaa rennommin!
    Syyllisyys on rankka taakka kantaa ja täysin hyödytön. Itsekin siitä eroon pyristelen juuri nyt ja kohta lähden tuulettamaan aivojani tuonne merenrantaan.
    Ihmisen (lue naisen) elo on huolien ja hormoonien säätelemää sekamelskaa, mutta se mikä ei tapa, vahvistaa! <3
    Voimahalaus sinulle! <3

    • Voi ei sua murua siellä❤️Syyllisyys on varmasti terveessä mittakaavassa hyvä asia, mutta silloin kun hallitsee, niin jotain pitää tehdä. Auttoi kyllä kirjoittaa ulos ja taas kerran kiitos teille, tietoisuus ettei ole yksin on lohduttavaa. Tämä on yleismaailmallinen ilmiö ja varmasti meidän sukupolven naisissa.

      Toivottavasti ystävyyssuhteet selviää, on raskasta kun jokin painaa mieltä niin paljon.

      Halauksia viikkoon ja aurinkoisia ajatuksia. 🤗❤️🤗

  • Oi voi, kyllä syyllistän itseäni vaikka mistä kun mietin lapsieni kasvatusta. Meninkö liian aikaisin takaisin töihin äitiysloman jälkeen? Vietinkö tarpeeksi aikaa heidän kanssaan? Enkö osannut aavistaa tarpeeksi heidän murheitaan joita jokaiselle tulee? Teimmekö väärin kun muutimme uuteen kulttuurriin ja uudelle kielialueelle emmekä voineet enää pitää samalla lailla yhteyttä sukulaisiin ja läheisiin? Näitä riittää. Nyt kun on saanut nähdä että lapset pärjäävät ja kasvattavat hienosti omia lapsiaan niin helpottaa hiukan. Pyrin aina välillä muistuttamaan itseäni siitä, että teimme kaiken niin kuin itse sillä hetkellä oikeaksi tunsimme. Asiaa on turha vatvoa enää.

    • Juuri näin, tätä hoen itselleni, että kaikki on tehty sen hetkisen tilanteen parhaassa ymmärryksessä. Turhaa soimata, mutta oi ne yöt ne yöt ja voi meitä äitejä ja naisia.

      Ihanaa päivää 😘❤️😘

  • Tuttua omakohtaisesti tuo raudan imeytymisongelma. Oli niin runsaat kuukautiset, että hemoglobiini meni liian alas. Siihen löytyi apu minipillereistä. Hemoglobiinin sain nousemaan viimein suihkutettavalla rautavalmisteella. Tilasin sen Hyvinvoinnin.fi:ltä. Eiköhän melkein kaikki äidit syyllistä itseään ainakin jostakin. Riittämättömyyden tunne, häpeä ja syyllisyys ovat "terveitä" tunteita. Niitä tuntee kaikki. Jos ne ovat aivan liiallisia, niin vasta sitten on syytä huolestua. Sinuna en huolestuisi, kun olet ollut kotiäitinäkin. Paranemista tyttärellesi!

    • Kiitos taas vinkeistä. Hemoglobiini on toisella normaali, mutta ferritiini 10 eli aivan järkyttävän alhainen.

      Kiitos niin paljon ja ilman syyllisyyttä sitä olisikin "psykopaatti", mutta liiallisista syyllisyydentunteista on päästävä.

      Ihanaa päivää Marja 🤗❤️😘

  • Oon kokenut samoja tuntemuksia ja veikkaan että liittyvät enemmänkin siihen mitä sanoitkin, jos 20v on ollut tarpeellinen ja yht`äkkiä "tarpeeton" tai vähemmän tarpeellinen,
    niin ihmekös se että on hetkittäin hukassa kun joutuu miettimään oman roolinsa ihan uudelleen.

    Meilläkin nuorin täyttää 14v ja kaikki hellyydenosoitukset ovat nounou ja hän on kaikkitietävä, äidin neuvoja ei tarvita mihinkään.
    Kun olen 30 v elänyt tärkeimpänä roolina äitiys, olen joutunut tavallaan etsimään itseni ihan uudelleen.

    Mutta syyllisyys ja riittämättömyys ovat varmasti tuttuja kaikille:/ Mä näkisin että päiväkotivaihe on lapsen kehityksen kannalta oikein hyvä vaihtoehto, siellä opitetaan sellaisia sosiaalisia taitoja joita tarvitaan myöhemmin mm koulussa ja työpaikoilla.
    Itse olin nuorimman kanssa 2,5v kotona ja oon ikikiitollinen siitä mahdollisuudesta, mutta silloin koin että poitsulle on jo hyvä päästä päiväkotiin. Toisaalta harvalla on vaihtoehtoakaan jäädä kotiin.

    Toivottavasti tytär siellä paranee pian ♥

    • Juu on aika kova juttu olla yhtäkkiä aika tarpeeton. Se ei haittaa, että oon ihan ns. Urpo, niin silloin omakin mummi oli omasta mielestä. On hyvä, että lapset uskaltaa kapinoida. Mutta kun niin pitkään on intensiivistä vanhemmuutta, on outoa ettei sitä yhtäkkiä enää ole. Jokin oma kriisi tämä on.

      Olen ihan samaa mieltä, että sisarukset ja päiväkoti opettaa sosiaalisia suhteita ja auttaa ulospäinsuuntautuneisuuteen, toki on tässäkin poikkeuksia.

      Sepä myöskin, harva on niin onnekas, että saa jäädä kotiin hoitamaan pentuetta.

      Ihanaa päivää Maikku❤️😘❤️

  • Syyllistäminen joutaa nyt romukoppaan:) Olet tehnyt asiat varmasti niin hyvin kuin voit ja voit olla ylpeä. Ihania kuvia pikkutytöistä, jotka ovat jo isoja ja haluavat kokeilla siipiään <3

    • Olet niin oikeassa, ja oot superäiti, saan sulta ihan sille omalle sisäiselle pikkutytölle hyviä neuvoja usein.

      Ihanaa päivää Minna😘

  • Suloisia nuo teidän tytöt.
    Kahden vanhemman perheessä vanhempien parisuhteen sanotaan olevan lasten todellisen kodin. Siksi sitä saa – ja pitääkin hoitaa. Eli syyllistät Tiia itseäsi aivan suotta. Miehesi, jos kuka sen tietää.
    Vara- eli sijaisäitinä meidän lapsille oli aina paikka päiväkodissa, jos milläkin lausunnolla. Usein päiväkotiryhmän katsottiin tukevan lapsen kehitystä. Joskus tuntui pahalta viedä lapsia kodin ulkopuolelle hoitoon, kun itse olin kotona ja kuittasin pientä hoitopalkkiotakin.
    Pikaista paranemista tytöllenne!

    • Kiitos kovasti ja olen niin samaa mieltä, että vanhemmat toimivat myös parisuhteen roolimallina. Parisuhdetta pitää myös hoitaa. Nyt tosin lapset kasvaa niin kovaa vauhtia, että kohta emme saa heitä minnekään mukaan ja siksi kiire ottaa heidät kaikkialle ja parisuhteen kaksinoloajan kustannuksellakin.

      Niin samaa mieltä, että päiväkoti pystyi tarjoamaan monia sellaisia asioita, joita äiti ei pysty.

      Kiitos kovasti ja pitkä tauti alkaa jo hellittämään, nyt vielä kun saadaan rauta-arvo nousuun.

      Ihanaa päivää Kirsti Kaija ❤️❤️❤️

  • Riittämättömyyden tunne ja syyllisyys ihmeellisissä tilanteissa taitaa kuulua vanhemmuuteen. Järjellä ajatellen tiedät, että asiat ei johdu mistään, mitä olet tehnyt, mutta kun sitä järkeä ei aina tule kuunneltua. Oot ihan paras äiti just tuollaisena. Kyllä ne lapset taas parin vuoden kuluttua osaa sua eri tavalla arvostaa. Paras muistutus omasta "hyvästä" äitiydestä oli yhtenä iltana kun olin paistanut pojalle kalapuikkoja ja tehnyt perunamuussia. Poika otti lautasen ja ylös mennessään huikkasi "Tiiäthän, että arvostan sun? I love you mom". Arvaa vaan vierähtikö kyynel?
    Ihanaa iltaa Tiia <3

    • Ooh ihana sinä ja poika ja näistä hetkistä tällä hetkellä eletään. Äitiys muuttaa muotoaan ja lapset ovat vain lainassa.

      Ihanaa päivää Outi😘❤️😘ja kiitos järjenäänestä😘

  • Niinpä, kotona poden huonoa omatuntoa, kun teen liikaa töitä ja olen usein puhelinpalavereissa tai koneen vieressä kotonakin. Töissä taas tuntuu, ettei millään riitä energia ja into kaikkeen. Naisena pitäisi olla aina menossa uuteen ja pyrkiä organisaatiossa uuteen asemaan, vaikka miten haluaisi vain vähän säännöllisemmän työajan, että ehtisi kotonakin jotain. Molempi pahempi.

    • Naisen rooli on varsin moninainen, vanha ja uusi rooli yhdessä samassa paketissa. Olisipa mustekalan lonkerot, mutta onneksi on osallistuvat isät, jotka ovat samalla viivalla äitien kanssa. Tosin he eivät taida kantaa ehkä isyydestä niin paljon syyllisyyttä. Osallistuva isä on kulttuurisesti niin uusi ilmiö ja heillä on sädekehä osallistumisesta toisin kuin äideillä. Meillä se kuuluu työnkuvaan.

      Ihanaa päivää Minna ❤️😘❤️

  • Haluat kaikille aina hyvää ja parasta. Koet syyllisyyttä jos ei menekään kuin Strömsössä. Lasten ja teinien pitää itse kompuroida ja valita välillä väärä polku. Niinkus tiedät❤️ oot niin paras. hakunama tataa

    • Oi ken olet, tämä iski suoraan sydämeen. Elämä ei todellakaan ole täydellinen telsusarja. ❤️

      Säpä oot❤️Hakunama tata❤️

  • Riittämättömyys on täälläkin päivän sana, se on väliin raivostuttavaa. Äitinä olo on maailman rankin ja pisin pesti. Ihana että löysit sen sopivan raudan, peukut pystyyn että ne uppoaa neitoon ja pitkään. Saiskohan keploteltua smoothien jonain kauneudenhoitojuomana? Muista myös ne omat arvot mitata, äitinä tiedän että omahoito usein jää taka-alalle! Onneksi sulla on mies joka muistuttaa oikeista asioista kun liiaksi alat miettimään ja rypemään, peukut hänelle! Mennyttä ei kannata liikaa miettiä, kohdenna ajatukset tulevaan ja siihen kuinka parisuhteelle on enemmän aikaa. Lapsethan ovat lainassa vain ja vanhempien tärkein tehtävä on tehdä itsestään ns. tarpeeton, näin siivet kantaa <3 Voimahali haisaapas-mamalle <3

    • On se maailman rankin ja samalla paras pesti ja ikuinen. Äidin huoli ei katoa, vaikka lapset kasvaa.

      Niin totta ja hyvä lause tuo, että meidän tehtävä on tehdä itsestämme tarpeettomia. Liikaakaan ei saa suojella.

      Ihana sinä, kiitos Onneli ja voimahalaus sinne myös.🤗❤️🤗

  • Kyllä on monesti ollut samat tunteet ja olen rypenyt murheen laaksossa. Ei sille vaan tahdo voida mitään. Me äidit varmaan ollaan sellaisia.
    Ompa ikävää, kun tytär on kipeenä.
    Toivottavasti on jo parempi. Meilläkin yhdellä tyttäristä on tosi matalat rautavarastot. En nyt muista mitä rautavalmistetta siihen on määrätty. Mutta paremmat jo.
    Halit täältä sinulle.
    >Leenalii

    • Kova tauti on nyt onneksi hellittänyt. 😍Nyt kun rautaa saadaan vielä alas.

      Juu ei sille kelaamiselle mitään mahda ja ennemmin välillä murheiden laaksossa, kuin tunteitta tuntematta kaikkia elämän sävyjä.

      Ihanaa päivää Leenalii ❤️❤️❤️

  • Oletko kysynyt lapsiltasi. He ovat tässä asiantuntijoita. Uskon, että vastaavat, että olet hyvä äiti. Muistan, kuinka lapsena ystävyyssuhteet olivat tärkeitä. Olisi hurjaa, jos äitinä et olisi antanut niille tilaa (esim. päästänyt päiväkotiin), vaan olisit ominut lapsesi vain omiin tarpeisiisi. ..tai jos et olisi antanut lasten isoisän ja tämän vaimon olla läheisiä lapsillesi … Olet tainnut tehdä kaiken juuri oikein, vaikka et ehkä itse niin koe. Sinä riität. Ihania iloisia kuvia lapsosista!

Vastaa käyttäjälle Anonyymi Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Protected with IP Blacklist CloudIP Blacklist Cloud