Iloa, pakkomielteitä ja kyyneleitä

Eilen laitoin uudet kahvipavut kahvikoneeseen ja pussin pohjalle kiinni saumaan jäi vielä yksi papunen. Omaan sellaisen pakkomielteen, että jos vaikka hedelmäcocktail tai papupurkkiin jää yksikin papu tai hedelmä purkin pohjalle, on se pakko kaivaa muiden kahvipapujen tai hedelmien iloiseen joukkoon mukaan. 

Tämä menee samaan kategoriaan sen kanssa, että pehmoleluillakin on sielu, aivan kuten Toy Story leffoissa. Minne hylätyt pehmolelut, hedelmät ja pavut joutuu. Ei ainakaan roskikseen, ei meillä. Näin pientä poloista yksinäistä kahvipapua pussin pohjalle juuttuneena kävi sääli ja piti kaivaa se muiden papujen joukkoon mukaan, jotka ovat tietenkin pavun perhe. 

Eilisen aamun pieni kahvipapu oli siinä mielessä merkityksellinen ja olen ennenkin lainannut tätä Disneyn Lilo ja Stitch leffan viisautta, ”ohana” tarkoittaa perhettä ja perheessä ketään ei jätetä yksin. 

Eilen oli perheen kuopuksen ala-asteen päätösjuhlat. Kun kaikki omissa silmissä vielä ihan lapset, mutta lasten omasta mielestä jo kovin isot kuudesluokkalaiset nousivat lavalle, kummilasten kukitukseen ja yhteislaulantaan, kyllä siinä äidin padot murtui. Taas yksi virstanpylväs saavutettu, meillä ei ole enää pieniä lapsia. Tähän on pakko todeta, että lastenlasten tuloa odotellessa. <3


Luokan ope toteutti ihanan eleen ja oli jakanut yhden 30e stipendin euron muodossa kaikkien jäähyväiskortteihin liimattuna ja stipendinä kaikille ja viestinä siitä, että jokainen koulunsa päättäneistä oli hänen silmissään ihan yhtä hyvä. Korteissa oli lasten ekan-ja kuudennen luokan kuvat ja  kerrottuna n. viisi positiivista asiaa kustakin lapsesta ja nämä positiiviset asiat halausten kera opettaja myös kaikille lapsille ääneen luki. 
Koulun rehtorin sijainen ja tyttären luokanope 1-3 luokilla piti kivan puheen, jonka kautta hän muistutti kaikille meille, miten lapsuuden kesät olivat loputtoman pitkiä ja kivoja. 

Hän muisteli omaa lapsuuden kesää ja miten sai 3mk viikkorahaa. Lauantaina oli viikkoraha-ja karkkipäivä ja opettaja pikkusiskonsa ja ystäviensä kanssa kiersi kaikki karkkikioskit, että mistä löytyy ne parhaat karkit. Kun paras kiska oli bongattu, niin isosiskona otettiin tietenkin karkkitilaus ensin ”ensin vähän noita, sitten keskeltä muutama noita ja sitten takaa 8 noita jne.” 

Tämän jälkeen pikkusiskon aika tuli tilata omat namut ja kyllähän me tiedämme, miten pikkusisaret ihailevat isosiskojaan ja isoveljiään ja pikkusisko tokaisi ”otan samat.” Siinä oli kiskan pitäjällä muistamista ja ihmettelemistä. 🙂
Opettaja myös muisteli puheessaan, miten lapsena oli löytänyt niin hienot kivet, että ne olivat tietenkin meteoriitteja. Pettymys oli kuitenkin aikamoinen, kun aikuisena puutarhaliikkeessä näkikin ison kasan meteoriitteja myynnissä ja kyltissä lukikin ”soraa.”

Tästä tuli mieleen oma lapsuudenmuisto, kun mummin ja vaarin hienoin Italian tuliainen kaikilta  reissuilta oli ruskean tumma möhkäle eli pala laavaa. Tämä laavan kimpale oli kirjoituspöytäni edessä ikkunan edessä ja siinä sitä aina ihailin. 

Oli se sitten ”meteoriitti” tai laavan kimpale, sen hienoimman jutun ei tarvitse olla kultaa tai kimaltavaa. Tämän lapsuuden tunteen ja oivaltamisen ihailla kaikkein sitä ilmeisintäkin asiaa ja nähdä sen kauneus, on asia, josta meitä aikuisia on välillä hyvä muistuttaa. Se papukaan ei ole se pelkkä papu vaan kaikkialla on ihmeitä täynnä, jos vaan uskaltaa antaa mielikuvituksen lentää, muistaa olla välillä lapsi.  
Eilen meillä oli vielä kahdet ylppärijuhlat, miehen veljentytön ja ystäväpariskunnan. Söin ekoissa ylppäreissä niin paljon, että vain silmäruokailin kakkosjuhlissa. Kakkosjuhlissa kävi hassu juttu, sillä näin kun erään naisen silmät laajenivat ja samalla omani ja oma eskarikamuhan se siinä. Kaiken kukkuraksi hänen mies osoittautui vanhaksi luokkakamuksi. Ihmeellisiä ovat sattumusten tiet. 

Kävimme päivän päätteeksi mieheni kanssa katsomassa Elton Johnista kertovan Rocketman leffan. Kävin jo toistamiseen, koska leffa on mieletön. Olin varannut meille Itäkeskuksen Finnkinon salista vielä parisuhdepenkin eli kahden istuttavat penkit, joidenka välissä ei ole käsinojaa. Kainalokkain saatiin leffaa fiilistellä, nämä on niitä arjesta nostattavia pieniä erilaisia hetkiä. 

Kun ”Elton” leffassa kysyi ”olisiko hänen pitänyt olla tavallisempi”, Eltonin mummi vastasi Eltonille ”et koskaan ole ollut tavallinen. 

Yritetään mekin muistaa tämä, kukaan meistä ei ole ”tavallinen”, meillä kaikilla on ne omat laava-ja meteoriittikivemme ja ”papujen” pelastusoperaatiomme. Ei noloilla ”kummallisuuksiamme” vaan ollaan niistä ylpeitä, sillä ne taikovat meistä omia uniikkeja persoonia, oman elämämme taikaolentoja. Kuten tyttärenkin luokanope luetteli n. viisi uniikkia piirrettä kustakin lapsesta ja toivottavasti nämä lapset muistavat open sanat terveen itsetunnon kivijalkoina aina. 

Miten siellä viikonloppu, löytyykö teiltä vastaavia pakkomielteitä ja mitä sydämellisintä sunnuntaita kaikille. <3 Lumene arvonnan voittajan julkaisen tiistaina. 


26 thoughts on “Iloa, pakkomielteitä ja kyyneleitä”

  • Onpa ihanasti ajateltu opettajalta <3

    Meillä oli eilen yhdet ylioppilasjuhlat (käsittämätöntä, että oma kummityttöni on jo aikuinen! <3) ja tänään ollaan menossa neidin serkkutytön syntymäpäiviä vielä juhlimaan, varsin juhlantäyteistä siis 😀

    • Niin ihana ope ja open sanat lapset muistavat varmasti pitkään.

      Oi teillä juhlasta juhlaan. Ihania synttärijuhlia Mira. 🧡🧡🧡

  • On ne mukavia nuo päättäjäisjuhlat. Itselläni kaksi ala-astelaista mummon rakkaita,olin luvannut molemmille rahaa kun todistus on saatu, siinä tuo tokaluokkalainen esitti sitten pyynnön että ei sitten kolikoita vaan ihan seteleitä. Oli tyttö setelinsä ansainnut, niin hyvin oli pärjännyt. Joissain tapauksissa tuo perfektionismi näyttäytyy mut ei kovin pahana näillä kymmenillä enää. Mukavaa Sunnuntaita ja viikon alkua Tiia 🙂

    • Niin oli, tyttärellä oli sellainen ope, joka aina näki lapsista ne parhaimmat puolet, mutta osasi suoraan asiallisesti kertoa, missä on parannettavaa.

      Kivaa päivää Rva. Kepponen. ❤️❤️❤️

  • Pussien pohjille ei voi jättää mitään, viimeistä papua tai murua myöten tyhjäksi 🙂 Ihana ope tytöllä on ollut! Luin juuri aamulla tekstin, jossa sanottiin, että "jos joku kutsuu sinua oudoksi, ota se kohteliaisuutena, koska erilaisuus on aina rikkautta!"
    Ihanaa sunnuntaita Tiia <3

    • Hih ei voi niin ei. 😍Ihana samis siellä.

      Hieno juttu ollaan erilaisia ja outoja yhdessä

      Ihanaa päivää Outi 💛💛💛

  • Onpa ollut mahtava puhe opettajalla. Lisäksi on hienoa, että on jakanut stipendin tasapuolisesti kaikille. Juuri stipendien jako on yksi sellainen asia koulussa, jossa toisia oppilaita ikäänkuin nostetaan jalustalle (nimim. Ei ikinä stipendiä). Itselleni ainakin tuli usein huonommuuden tunne, kun stipendejä jaettiin.

    Minulla on muuten sama pakkomielle. Mitään ei jätetä purkin tai pussin pohjalle. Kaikki on saatava mukaan. 😀

    Meillä ei ollut mitään juhlia viikonloppuna. Lähinnä kotihommia on tullut tehtyä, ja niitäkin aika vähän. Olen vain ollut yksinkertaisesti laiska.

    Ihanaa sunnuntai-illan jatkoa <3

    • No juurikin noin, eikä ikinä stipendiä täälläkään. Tuttu tunne.

      Höpö, joskus pitääkin olla laiska, se on ihanaa.

      Kivaa päivää Mannilainen💚💚💚

  • Ihana opettaja. Täällä oli myös saman tapaisia asioita ope kertonut oppilaista. Tuollaisesta jää hyvät muistot.
    Kun vietiin yksi neiti autolla päättäjäisiin, katoin haikeena. Niin kaunis teini. Aloittaa syksyllä lukion. Aika on mennyt liian nopeesti💞
    Lastenlasten todistukset oli huikean hyvät. Elias kutosluokkalainen oli saanut seitsemän kymppiä todistukseen!!
    Ne mitä oli jääny jäljelle oli sitten kahdeksaa ja yhdeksää. Muillakin oli myös kymppejä kolme, neljä kappaletta. Uskomattomia lapsia. ❤️
    Sunnuntai on kulunut kukkia istuttaessa. Menikin useampi tunti ja nyt laiskana sohvan nurkassa telkkaria katsotaan.
    Ihana tuo sun kahvipapu, ketään ei jätetä.
    Kivaa sunnuntaita
    >Leenalii

    • Oi miten nuoret osaavatkin olla Kauniita.🤗

      Huikeita numeroita, saatte olla ylpeitä.

      Ihanaa päivää Leenalii💛💛💛

  • Teidän kuopuksella on ollut onni saada avarasydäminen opettaja.
    Onnea "vain isojen lasten" vanhemmillekin. Yläkouluun siirtyminen on yksi etappi sekin.
    Minun on pakko avata uusi pakkaus ja laittaa vanhan loput sinne vastaavassa tilanteessa.
    Tähän viikonloppuun on mahtunut monet juhlat: Yo-, ammattiin valmistumis- ja 60-juhlat.
    Mukavaa sunnuntain jatkoa!

  • Mä olen muutaman kerran toteuttanut sen, että oon sujauttanut oman valvontaluokkani päästötodistusten väliin jokaiselle kortin, johon olen kirjoittanut muutaman positiivisen muiston oppilaasta. Ovat olleet tykättyjä.
    Ja meillä sama tilanne, että perheen kuopus sai nyt ala-asteen päätökseen ja siirtyy teinimaailmaan. IHAN himmeetä. VASTAHAN TUO SYNTYI taivasvarjele!!! Mä en tajua, mihin ihmiseltä on voinut tälleen kadota 13 vuotta tosta vaan, ihan kuin sormia napsauttamalla :-O

    • Ihana sinä, nuo sanat lapset muistaa aina. 🤗

      Ihan sama fiilis, minne nämä vuodet katosi, en vaan tajua.

      Ihanaa päivää Kutri 💗💗💗

  • Ihana että löytyy luokanopettajia suurella sydämellä <3 …ja pavuilla on oma elämä kuten sillä viimeisellä tomaatilla jääkaapissa tai sillä yhdellä oliivilla purkissa 😉

  • Tuollaiset opettajat, suurella sydämellä opettavat, jäävät koko elämän ajaksi muistoihin.
    Itselläni pääsi itku, kun kuulin muutama vuosi sitten ala-asteen opettajani nukkuneen pois, sillä niin hyvät eväät elämälle hän antoi.
    Sora ei todellakaan ole soraa, vaan jotakin paljon hienompaa ja lapsethan ne meitä juuri tällaisista asioista muistuttavat <3

    Hyvää kesäkuuta <3

    • Kuten kerrot hyvällä opettajalla on suuri merkitys ja jää lapselle muistona niistä tärkeistä aikuishahmoista.

      Sora todellakaan ei ole soraa, eläköön lapsenmielisyys.

      Ihanaa päivää Marianna. 💚💚💚

  • Maailma on kyllä niin pieni!

    Meilläkin nuorimmainen päätti pitkään jatkuneen lapsivaiheen. Tai lapsiahan nuo ovat vielä monin tavoin vuosia, mutta nyt virallisesti se alakouluaika on ohi. Nyyh. Samalla haikeaa, mutta myös ihanaa. Juhlia ei järjestetty, riittää ne harmaat hiukset ja ohimoiden jyskytys tulevista rippijuhlista, jotka ovat muuten vasta elokuussa, joten tässä ehtii stressata itsensä kesästä ohi. Vähän sama juttu, jos nyt menisin naimisiin kera juhlien, menisin varmaan touko – tai kesäkuussa. Koska sitten vuoden paras kuukausi (eli heinäsemmoinen) olis stressivapaa! 😀 Jos ei käynyt vielä ilmi, en ole emäntähenkinen lainkaan. Puuttuu vissiin noita naisgeenejä…

    Ihanat kuvat taas! Ja parisuhdepenkki elokuvateatterissa, parhautta. <3 Leffoissa en ole käynyt vuosiin, kaikki tulee nykyään vahdattua omalta sohvalta katsoen, kunhan suoratoisoon tulevat. Tosin kokopitkää leffaakaan en ole sitten ihan hetkeen katsonut. Dokumetteja rakastan.

    Ihanaa viikkoa ja hali. <3

    • Juu en ole minäkään mikään emäntä ja stressiä pukkaa. 😂

      Oi teilläkin siellä juhlaa pukkaa ja ainahan ne lopulta sitten hyvin menee.

      Ihanaa kesän alkua Nelina 💛💛💛

  • Ihania eleitä opettajalta, varsinkin se että opettaja oli miettinyt jokaisesta lapsesta viisi positiivista asiaa <3

    Minä lähdin omalle lomalle ennen koulujen päättymistä valmistelemaan oman lapseni ylppäreitä ja kirjoitin kaikille kutosille, joita olen opettanut, vielä hyvästelyviestin. Sen tietää, kuinka harvoin heitä tulee tavattua sen jälkeen, kun he katoavat yläasteelle. Ja niin sitä opettajanakin toivoisi, että olisi pystynyt vaikuttamaan hyvän ja terveen itsetunnon kehittymiseen lapsen kasvussa aikuisuuteen. Ehkä pienikin ele on ratkaiseva!

    Mukavaa kesää ja onnea yläkoululaiselle, nenäliinoja äidille <3

  • Oli kyllä ihana ele opelta❤️

    Ihana sinä, henkilökohtainen viesti säilyy nuorten mielessä varmasti pitkään 🤗Uskon kyllä tuohon, että pienikin ele on ratkaiseva.

    Kiitos samoin teille. ❤️❤️❤️

Vastaa käyttäjälle Pihakeiju Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Protected with IP Blacklist CloudIP Blacklist Cloud