Somen aiheuttama tunteiden vuoristorata!

*Sisältää saatuja ilmaistuotteita L’Occitane punat, kukkarannekoru, mustapäälaastari ja Botanicals Fresh Care hiusnaamio. 


Somen aiheuttama tunteiden vuoristorata! No ei nyt sentään aivan vuoristoratakyytiä, mutta välillä pientä piikkiä ja välillä suurtakin iloa. Tänä aamuna scrollailin (hui tuhma minä, tuli englanninkielinen hienostelusana eli takoitin ”selailin”) Insta tarjontaa.
Insta tarjosi toinen toistaan upeampia leipomuksia, mekkoja, vartaloita, sääriä, tsiljoonan lapsen synnyttäneitä naisia, joilla tietty kaikilla teinivartalot ja peput meikäläisen polven kokoiset. Ohessa heistä yksi @hellofashionblog, jonka kuvia innostuin oikein kateudesta vehreänä scrollaamaan lukuisia.

Sitten on tietenkin ikilemppari @rosielondoner, joka on kuitenkin jotenkin astetta normaalimpi seurattava, jos ei lasketa mukaan Rosien käsittämättömiä kutreja, kilometrin pitkiä sääriä ja lättämahaa heti synnytyksen jälkeen tai on aina syömässä kaikkea herkullista, isoa ja rasvaista ja ruoka ei näy missään, ei niin missään, ovat vaan asioita joita en käsitä alkuunkaan! Rosie sentään esiintyy meikittä usein, hampaatkin normaalit, eivätkä muovikerros ja on hyvin luonnollisen kaunis ja jotenkin britti on aina lähempänä suomalaista, kuin jenkki habitus. 

Tälläisten tyyppien seuraaminen on ajoittain ihanan inspiroivaa ja joskus kauhean näännyttävää, sillä millä ilveellä nämä naiset sen tekevät. Hellofashionblogille tulossa jo neljäs lapsi ja ei niin missään näy, päinvastoin. Reissua pukkaa koko ajan ja kodistakin on uskomattomat näkymät horisonttiin ja vaikka mitä. 

Toisten kodit ovat jäätävän upeita ja aina siistejä, ovat käteviä emäntiä, koti on aina pullollaan leikkokukkia ja osaavat tehdä mitä ihmeellisempiä kakkuluomuksia, tuntuuko tutulta? 

Näännyttävää, jos lähtee vertailemaan itseään muihin ihmisiin, kyseessä on vain pintaraapaisu, joskus ei sitäkään vaan kaikki kuvat luodaan keinotekoisesti kovalla työllä somea varten. 

Eikä siinäkään mitään, sillä mielestäni taitavien kuvien ja instatilien luojat ovat oman alansa taitelijoita, mutta silti välillä näännyttää. Vaikka kuinka stailaisin kuvia, en koskaan saa kuvista sellaisia, kuin näillä instastaroilla on. 


Sain kerran kysymyksen blogiin, joka on jäänyt vaivaamaan, mutta toisaalta käänteisesti on aina avuksi, kun sorrun liikaa vertailemaan omaa kroppaani, omaa pärstääni, omia leipomuksiani, omia ruokiani ja mitä nyt tahansa muihin itseäni niin monella tasolla etevämpiin. 

Minulta kysyttiin kosmetiikkapostaukseen, ”onko tämä kosmetiikka nyt sinun unelmien täyttymys” ja suurin piirtein, että onko kosmetiikka koko elämä tai elämäni täyttymys tai en muuta ajattelekaan kuin kosmetiikkaa.


No ei tietenkään ole, miten hassu kysymys. Sama kuin kysyisi vain kosmetiikasta bloggaavalta kosmetiikkabloggaajalta, eikö elämässäsi ole mitään muuta kuin kosmetiikka.

Tämä näin kirjoitettuna ja ajateltuna vähän naurattaa, anteeksi siitä, mutta toisaalta saan tästä vähän kiinni, sillä joskus harvoin itsekin haksahdan siihen luuloon, että jonkun elämä on sellaista, kuin somessa näkyy ulospäin. 


Eli juu ei, ei kissabloggaajan elämä ole pelkkää kissoja tai kosmebloggaajan elämä pelkkiä huulipuikkoja, eivätkä he ajattele 24/7 näitä asioita, sellainenhan on mahdotonta. 

Joten pitää se uskoa, että nämä instaajat, joita omatkin silmät ovat päivitelleet, että heitäkin väsyttää, surettaa, ovat sairaina, on murheita, on läheisten murheita, on hiekkaa lattioilla, on pölyä pinnoilla ja taaperot ja heidän teinit eivät aina ole mallikansalaisia. 


Tämän kun muistaisi, kun ajattelee, että kyllä tuo naapurin elämä on niin paljon parempaa kuin oma elämä ja oikeastaan tuo naapurin elämä kuuluisi minulle ja minähän olen naapurin elämän vähän niin kuin ansainnutkin, ihan vaan olemalla vaan ja tekemättä mitään sen eteen. 

Ihmisillä on mielenkiintoisia olettamuksia toisten ihmisten elämästä. Hyvähän teidän on, kun teillä on tuota ja tätä tai olette saaneet tätä tai tuota. Monikaan ei mieti, että ei niitä saatujakaan juttuja ole vain saatu, vaan niiden edessä on ollut monta jyrkkää porrasta kivuttavana ja matkalla on ollut monet epätoivon hetket. Nyt en kirjoita blogista vaan ihan yleisellä tasolla ihmismielen outoudesta. 
Kaikilla on myös murheensa ja kaikki ei jaa niitä murheita kaupan kassalle, naapurille, ei aina ystäville, eikä ainakaan somessa. Siksi toivoisin, että jos toisen elämä aidosti tuntuu houkuttelevammalta kuin oma, voisi miettiä hetken, haluaisinko ihan aidosti seisoa toisen ihmisen saappaissa. 

Vaikka olen taatusti joskus ihaillut tai kadehtinut toista ihmistä, palaan aina kuitenkin mieluiten omiin saappaisiin. Ne on mukavan tutut jaloissa, tunnen kaikki kulmat, ne myötäilee, ei petä, ne istuu, niissä on naarmuja elämän jäljiltä, saattaa olla vuotava reikäkin, sillä joskus elämä potkii isommin sinne saappaaseen. 

Joskus myönnän kiduttavani itseäni ja katsovani vaikka YouTubessa britti tai jenkkitubestaroja, jotka jostain syystä ovat kaikki  nuoria, kauniita ja laihoja ja heille tapahtuu ihmeellisiä asioita. 


Joskus ottaa kupoliin, no miksi ei just nyt täällä päässä tapahdu ihmeellisiä asioita ja joskus taas muille ihmisille tapahtuvat ihmeelliset asiat luotsaavat toivoa, että ihmeellisiä asioita tapahtuu ihan Matti Meikäläisillekin eli ihmeellisiä asioita voi tapahtua myös minulle ja onhan niitä tapahtunutkin. 

Ennen kaikkea kuitenkin tälläisten videoiden katselu ja upeiden instatilien ajoittainen vilaiseminen tuo kuitenkin loppupeleissä sen tunteen, että hitsi kun on mageeta olla ihan tavallinen ja miten arki on oikeasti juhlaa. 

Sillä yksi lukija kommentoi kerran täällä, että oli nähnyt meikäläisen leffassa kotivaatteissa, aamutohvelit jalassa ja hiukset sekaisin, eikä hävetä kuulkaas yhtään, sillä näinhän se totuus menikin, kuten todistusaineistokin kertoo. 

Ei ole mitään mistä jäädä kiinni, sillä olen kulkenut vessapaprut roikkuen pöksyistä, mekko väärinpäin, mekko sukkisten sisällä, säärikarvat ajamatta ja ehkä se noloin kaikista eli sininen kasvonaamio naamalla terveyskeskuksessa, Gigantissa, postissa ja kaupassa ja silloin luulin jututtaessani ihmisiä olevani letkeä, karismaattinen ja hauska, kun oikeasti ihmisiä naurattikin meikäläisen naama! 


Kirsikkana kaiken kukkuraksi olen instaan kirjoittanut koko ajan sanan crazy g-kirjaimella eli ”grazy.” Ahhahhaa anna mun noloudessani kaiken kestää. 😅

Ei ole kulisseja, joten kulissit eivät voi romahtaa, aika vapauttavaa. Terveellä tavalla voi aina ihailla muita, mutta kannattaa muistuttaa itselleen, että muillakin haisee sukkahiki, muutkin nyppii partaansa tai noh ainakin aika moni,  jokainen meistä ikääntyy ja jos mikä on tärkeää, on opettaa kaikki tämä omille lapsille, vaikka ne lapset/teinit kuinka häpeäisivät vanhempiaan lue äitiään, koska äiti on vaan niin auttamattoman nolo mummeli. 

Ja kyllä, välillä oikein ketuttaa kateudesta ja silloin kun on kateellinen mieli, niin on hyvä ojentaa itseään, hei nyt ryhtiliike ja listaapa asiat, jotka ovat omassa elämässä hyvin ja listasta saattaa tulla pitempi, kuin joulupukille kirje 5-vuotiaana. 

Eli tässäpä oma lista: röllömahassani on asunut kaksi ihanaa lasta, mikä itse asiassa on kaikkea scifiäkin isompi ihme ja peittoaa haaveen päästä kuuhun, meillä on eläimiä, kaikilla ei voi olla, koska ovat allergisia. 

Suomalaisten talot on talvella lämpimiä, eikä jouduta palelemaan, kuten vaikka Italiassa kerran, kun kävin huhtikuussa. Vessakin on aika kiva keksintö, ei olisi kiva kökkiä aina puskassa. Lämmin paineella toimiva vesi, se on kuulkaas juhlaa, jonkun brittiläisen lirusuihkun jälkeen. 

On oma rakas, on perhe, on lämmin tuore leipä, on maitovaahto kahviin, vessapaperi, päänsärkylääke, kroppavoide, hammastikku, aika mukava vuode ja pellavalakanatkin, on väritelevisio, on ruokaa liikaakin, on kissan kehräys. 

Kiitollisuuden aiheita on omassa elämässä vaikka kuinka ja ehkei noiden instastarojen kotona tule vettä samalla paineella kuin meillä tai kodit ovat talvella kylmiä, ähäkutti, onpas meillä jotain  ihan varmasti paremmin kuin heillä. 

Kaikki on loppupeleissä kiinni omasta asenteesta miten elämän ottaa, miten vastoinkäymisiin, onnellisiin asioihin, arkeen, juhlaan, onnistumisiin suhtautuu. Jääkö jumiin tunteeseen, elämä on velkaa vai ajatteleeko, olen itse itselleni velkaa, tehdä ja touhuta, muut eivät voi tehdä asioita puolestani ja vielä kaiken kukkuraksi ajatella itsestäni kivasti ja olla ylpeä, olla tyytyväinen. 

Tämä tyytyväinen menee kohta vatsansa viereen nukkumaan, ennen kuin nauttii palan juuri leipomia mokkapaloja ja päälle pari jaksoa Stranger Thingiä Netflixiltä ja on se vaan onni, että tuollaisia aivan sekopäisen hienoja scifihirviö eli hitsin outoja sarjojakin tehdään meidän iloksi, sillä oudot best. 


Mies on onnellisesti Norjassa perhokalastamassa, kaksi aikuista lasta tahollaan ja kaksi teiniä ainakin hetkellisesti tyytyväisiä äitiinsä, koska leipaisin juuri heidän toiveesta mokkapaloja vaikka voisivat sen tehdä ihan itsekin. 

Iloista iltaa kaikille ja onko jokin asia, mikä on aiheuttanut sinussa kateutta tai muut kadehtineet sinussa tai olettaneet, että sinulla on paremmin kuin heillä tai mitä nyt tahansa tähän tekstiin liittyvää mitä tulee mieleen. 


Meikäläisen @varjoinstaa eli peruspilaria voi muuten seurata täällä, jossa mikään ei ole hohdokasta, kiiltävää, kaunista, käsiteltyä tai stailattua vaan perusarkea. 

Tuo alkuperäisen instan aiheuttama nälkä ja suorittava paine saa aina toivomaan, että jonain päivänä sinne onnistuisin ottamaan sen täydellisen kuvan, joka olisi wow mikä kuva, jossa ei olisi mitään parannettavaa, joka olisi se täydellinen hetki, jota vielä metsästän. Tälle vastapainoksi Varjoinsta, jonne voin täräyttää sen kamalimmankin kuvan ihan kaikessa karmeudessaan, jonkalaisena elämä välillä näyttäytyy. 

Elämä ja onni on arjen syrjässä, vaikka peilistä katsoisikin takaisin väsynyt, parrallinen naaras❤️




95 thoughts on “Somen aiheuttama tunteiden vuoristorata!”

  • En oo ikinä kuullutkaan noista mainitsemistasi somestaroista. 😀 Kävin kurkkaan niiden instat, mutta eivät olleet kiinnostavia. Seuraan mieluummin erästäkin Koivusalon Tiiaa, jonka koti on mielestäni maailman kaunein ja jonka kuvat on niin täydellisen upeita, etten ikinä osaisi ottaa mitään lähellekään samanlaisia! 😀 Ja Tiia on kaunis, sillä on ihanat hiukset sekä tyyli jota ihailen! <3 Sillä on myös täydellinen perhe ja suloisimmat lemmikit!

    Näin mä ajattelen, kun näen sun kuvia. Ja mun mielestä oot koko ajan matkoilla ja kaikissa kivoissa jutuissa. 😀 Mut en koskaan oo ollu kateellinen tai kokenut nääntyväni, ollut vain iloinen, kun sulla on ollut ihania reissuja. <3

    Omasta mielestäni en ikinä pääse mihinkään mutta kavereiden mielestä me ollaan ”koko ajan jossain menossa”. 🙂 Näin eri tavalla sitä vissiin kaikki tuntee verrattuna siihen mitä muut näkee.

    Kivaa viikonloppua! :*

    P.s. Varjoinsta on kans ihan huippu! Monesti saa nauraa niille jutuille ja ollut hauska nähdä miten asettelet tavaroita kuviin, että ei ne täydelliset kuvat tosiaankaan kerro aina miten paljon niiden ottamiseen on nähty vaivaa.

    • En kestä sua ihanaa, sun sydämes on kultaa ja enemmän, kaikki ne Disney kortit ja se muki, josta olen ikikiitollinen. Sinä jos kuka olet ihana, upea, kaunis ihminen sisältä ja ulkoa. <3

      Näin se menee ja kun saatan somettaa useana päivänä yhden päivän aikana tapahtuneista jutuista, niin näyttää niin eriltä ulospäin. Ihan ennätys on olla liesussa kolmena päivänä viikossa, yleensä yksi kerta max kaksi ja ihmiset luulee, että joka päivä lennän jossain. Mutta näin se menee ja sama koskee omaa suhdetta muiden somekanaviin.

      Kiitos kovasti, juu ei ne lopputuloksetkaan mitään hienoja ole, hih jos just vertaan näihin todella taitaviin somettajiin, mutta on se tulos aina eri, kuin mikä on todellisuus.

      Ihanaa viikon jatkoa ihana Sunday <3

  • Seuraan vain muutamaa "täydellistä" ihmistä instassa ja jotenkin tuntuu, että tuskin se heidänkään elämä aina on niin täydellistä. Some on siitä hauska paikka, että täällä jokainen voi päättää mitä on ja esittää sitä täydellistä. Aitous on kuitenkin se, mitä minä seuraan. Yks aidoimmista oot sinä. Oot ihana ❤️ Jos jostain olisin kateellinen toiselle, niin se olisi silmänaluset ilman tummuutta ja pussukoita 😀
    Öitä kamu ❤️

    • Ihana Outi ja niin totta tuo, että jos elämä on ihan liian auvoista ja helppoa, en usko, että ihminen on kaiken helppouden, kauneuden ja rikkauden keskellä myös välillä onneton. Sillä en tuollaisesta elämästä tiedä, mutta kaikkeen kuuluu lieveilmiöitä ja kaikilla on omat murheensa.

      Juu tummat silmänaluset ja pussukat ollut lapsesta asti, ois kiva ollut olla ilman niitä ja ilman mm. että kakarana haukuttiin pussirotaksi. 😉

      Ihanaa päivää Outi <3

  • Täydellisyys ei ole minusta läheskään niin kiinnostavaa kuin inhimillisyys. Siksi en seuraa ketään, joka minun mielestäni vaikuttaa "täydelliseltä". Luulen, että kaikkein "täydellisemmätkään" meistä eivät ole tyytyväisiä itseensä, vaan tavoitteet karkaavat saavuttamattomiin.
    Ihmisillä tosiaan on olettamuksia toisten ihmisten elämästä. Eräs naimaton tuttava muistaa sanoa joka kerran tavatessamme: "Hyvähän teidän on, kun teitä on kaksi." Totta kai on ihanaa, kun on rakas rinnalla, mutta elämä heittää eteen haasteita siitä huolimatta.
    Mikä aiheuttaa kateutta minussa? Kaunis lauluääni ja musikaalisuus. Hyvä tanssitaito, tosin voisihan sitä mennä kurssille, mutta mukavuudenhalu voittaa 🙂
    Oikein ihanaa sunnuntaita iki-ihana Tiia!

    • Ihan samaa mieltä ja on inhimillistä tunnistaa omat heikkoutensa ja myös tuntea niitä. <3

      Kyllä uskon, että jokaisella on jotain mitä haluaisi olla tai sitten on hirmuisen sinut itsensä kanssa, mikä olisi tietenkin ihanaa tai sitten on pissiä päässä. Ihmisen kuuluu tavoitella, se on yksi meidän elämänvoimista.

      Nuo lauseet, hyvähän on, että teitä on kaksi, soisin ettei niitä sanottaisi, sillä todellakin on hyvä, mutta se, että teitä on kaksi, ei ole toiselta pois ja teillä on todellakin omat painolastit ja murheensa.

      Olisin aina halunnut laulaa minäkin, tanssia en osaa, olisi sekin ihana taito, mutta jos jotain, se että pääsisin avaruuteen, se olisi suurin haave.

      Ihanaa tiistaita Kirsti Kaija. <3

  • Kivasti taas pohdit sellaisia asioita, jotka itselläkin pyörii päässä joskus. Kyllä meillä kaikilla -myös niillä "staroilla", joiden elämä näyttää täydelliseltä, pitäisi olla myös varjoinsta, josta näyttäytyisi se todellinen elämä. Kaikilla on joskus jokin asia huonosti. Kateuteen vielä, olen minäkin eläissäni kadehtinut vaikka mitä, eniten ehkä joiltakin sitä että he osaavat "smalltalkin" niin hyvin ja heillä on paljon kavereita. Itse en yleensä keksi mitään kivoja juttuja tai vitsejä. Onneksi minulla onkin ihana mies joka "paikkaa" nämä puutteeni ja sen takia meillä on paljon ystäviä! Ihanaa loppuviikkoa!

    • Kyllä jo ihan kaikkien teinien ym. tähden, jotta he näkisivät, ettei todellinen elämä ole aina kiiltokuvaa. Olisi tervehdyttävää, mutta uskon, että on ihmisiä, jotka eivät missään nimessä halua paljastaa myös itseään ja toki kipupisteitään myöskään.

      Ihana sinä ja miten kaunis kiitos miehellesi ja inhimillinen tunnustus <3

      Ihanaa viikkoa Matkatar sinulle ja miehellesi. <3

  • Varmaan se aitous on juuri niin sinun parhautta. Kaikki kun on sitä lopulta, mutta kaikki ei rohkene sitä näyttää.

    • Kiitos niin paljon kauniista sanoista. On helpointa olla vaan oma itsensä ja silloin myös aina selviää, tykkääkö ihmiset juuri musta, ei tarvitse arvailla, eikä paikkailla roolia, jota olisi rankkaa pitää yllä.

      Ihanaa viikkoa sinulle ja kiitos. <3

  • Mukavia hetkiä olen viettänyt sun blogia selaillessa,kun näytät meille joskus sitä ei niin täydellistä puolta itsestäsi. Itse olen taiteellinen kaunosielu,esteetikko joka haluaa laittaa instaan kauniita kuvia, no on siellä jokunen törkysellainenkin. Minulla on melkein aina maljakossa kukkasia ja piha täynnä mutta se antaa mulle suunnatonta nautintoa ja se on mun aitoutta jota haluan jakaa muillekkin jotka pitävät kaikesta kauniista. Olen elämässäni käynyt läpi niin rumia asioita että nyt nautiskelen hyvällä omallatunnolla, mukavaa jatkoa kesääsi Tiia 🙂

    • Ja se on ihan oikein ja niin saakin tehdä ja kauneus on kauneuden tajua, viisautta ja älykkyyttä ja meillä on halu kurkotella kaikkea kaunista. <3 Juurikin näin, kauneutta tarvitaan kaiken synkän ja surullisen vastapainoksi, olen ihan samaa mieltä. <3

      Ihanaa kesän jatkoa ja kiitos kauniista sanoista Pihakeiju. <3

  • Hyvä ja aiheellinen postaus, kiitos sinä ihana.

    Vertailu on täysin luonnollista ja on ollut osa ihmiskunnan historiaa aina; on vertailtu onko meillä / minulla tarpeeksi aseita, ruokkaa ja muita selviämisen kannalta oleellisia juttuja. Lisäksi varmaan miltei jokainen tavoitteli korkeampaa asemaa heimossa, sillä se takasi paremmat mahdollisuudet – aivan oikein; selviytyä.

    Itse kahdehdin tietenkin jotain ulkonäköjuttuja, olisi ollut kiva syntyä kauniisti vanhentuvin geenein, saada paksut hiukset ja noin kymmennen muuta pienemää juttu. Näiden kanssa jaksaa ihan olla, mutta eniten kadehdin itseäni nuorempia, jotka ovat löytäneet sen oman juttunsa. Tai jotenkin, eläneet isommin. Olen vasta nyt alkanut jotenkin hiffata mistä tässä elämässä on kyse, ja mitä kaikkea sitä voisi alkaa isona tehdä. Harmi että olen jo iso ja aika moni ovi mennyt pysyvästi kiinni. Tätä kipuilen vissiin (anakin PMS)päivittäin ja siksi sitten ärsyttää miks en ole tajunnut aikaisemmin. Ja kadetuttaa. Isosti. Haluaisin siirtää tämän ymmärryksen sinne johonkin kymmenen vuoden taakse. Vaikka tämä ymmärrys on tullutkin vasta elettyjen vuosien myötä, mutta miksi ihmeessä jotkut sitten tajuavat jo paljon aikaisemmin???
    Ja kuitenkaan tämä ei ole sellaista tuhoavaa kateutta, sillä oikeasti on vain yksi asia, jolle minä, tai kukaan täällä ei mitään voi. Kasvoja voi muokata, rinnat muhkeuttaa ja vatsan kiristää, jopa sukupuoltaan on mahdollista vaihtaa, mutta iälleen ei kukaan mahda mitään.
    Ja juu, ikä on vain numeroita…ei muuten ole, jos pitäisi aloittaa ihan lähtöpisteestä. Silloin se on biologinen fakta.
    En oikein seuraa ketään julkkiksia, enkä "täydellisiäkään", näillä ikävuosilla ei onneksi kenenkään kireä peppu hierrä, mutta ne intohimot, talentit ja omat urat hiertävät. Puuh!

    Olipa jotenkin pessimistinen kommentti, mutta kateudesta ei nyt ihan hirveän kevyttä ja hilpeää saa. Tai saa toki… 😀

    Puss och kram <3

    • Olen niin samaa mieltä, luonnollista ja inhimillistä, eikä tarvitse edes olla mitään tekemistä kateuden kanssa. En halua vaihtaa mitään, en toisen elämää, on kaikki mistä haaveilin, joten en ns. kahehdi vaan ajoittain tunnen huonommuutta. Katselen ihmeellisiä kauniita ns. täydellisiä äitejä ja katselen karvaisia koipiani, kolmea leukaa, röllömahaa ja kun ei taas jaksa, siivota, kokata, mitä vaan, saatikka lenkkeillä. 😉 Siinä tulee joskus lievä itseinho, mutta ei kateus.

      Tuo on niin totta, itse ehkä kadehdin sitä, että olisinpa ymmärtänyt miten nopeasti pikkulapsiaika menee, siis nautin satasella, oli rankkaa ja olin poikkikin, mutta ymmärsinkö silloin, että on hetkessä ohi. Tätä aikaa kadehdin välillä muilta äideiltä, jotka saavat vielä elää taaperokautta. Mutta tämä on jokin omaan tarpeellisuuteen liittyvä kriisi.

      Ymmärrän niin hyvin, mutta usko pois, et olisi juuri tässä ja nyt kaikkine mietteinesi juuri tälläisenä kuin olet, jollet olisi käynyt juuri noita pohdintoja, kokemuksia ja tietä, jota olet kulkenut. Mutta kyllä ihailen nuorempia ihmisiä, joilla on elämä paljon enemmän hallussa tai minuus tai mitä lie, mitä itsellä silloin oli tai on edes nyt.

      Ei ollut yhtään pessimistinen, vaan aito, rehti ja realistinen. <3 PMS on paha, täällä on n. 4-5 päivää, kun ahdistaa kovasti ja silloin iskee kuoleman pelot ja kaikki ja taas sitten huomata, että nämä pms oireet ovatkin nyt tässä vaihdevuosiviidakossa sitten tälläiset. Ennen se oli se yksi päivä silkkaa raivoa, nyt ei raivoa, vaan surumielisyyttä. Mrrr, ei ole helppoa, jättäisipä hormonit nyt jo kokonaan rauhaan.

      Suukkoja sulle ihana Nelina. <3

  • Kiitos! Arvokkaasta asiasta kirjoitat. Kävin Mäntässä Serlachius museoissa ja siellä koin erittäin koskettavan ja voimaannuttavan tunnelman Ehrströmien elämä ja taide- näyttelyssä. Heidän rakkaustarinansa oli jotakin niin ihanaa ja taiteensa kaunista. Aitous on se mikä koskettaa, myös sinun blogissasi! Huulipuna, kauniit kukat, vaatteet, ihana ruoka ne ovat tarpeellisia mausteita, mutta ELÄMÄNILO on se mikä koskettaa kirjoituksissasi.

    • Kiitos niin paljon kauniista sanoista. <3 Elämään tarvitaan kauneutta ja iloa ja myös huulipunapötkylöitä kaiken synkkyyden keskellä. Niissä tosiaan ei ole mitään pinnallista vaan iloa tuottava asia, mikä se kullakin on, se on arvokasta. 🙂

      Oikein ihanaa heinäkuun jatko sinulle Sinisen sohvan emäntä ja kiitos <3

  • Heippa ihanuus! Kyllä sitä toisinaan katselee kateellisena hoikkia ja kauniita naisia… 🙂
    Lisäksi toiset matkustelee alvariinsa ja heille tapahtuu aina kaikkea kivaa!

    No joo… herkuista tykkään ja voisinhan itsekin reissata, mutta se lentopelko (kahden viikon päästä oleva reissu jännittää NYT jo) ja kaiken lisäksi musta on tullut iän myötä todellinen kotihiiri (itseppä jään tapahtumien ulkopuolelle) – Eli mitäs sitä turhaan harmitella tai kateellinen olemaan 😀

    Nautitaan omasta elämästä, kodista ja perheestä ❤️

    Suloista sunnuntaita Tiia ❤️

    • Hih näinpä juuri ja ei todellakaan niin, että sitä haluaisi olla joku muu, joskus huonoina päivinä sitä vaan tuntee huonommuutta. 🙂

      Nautitaan ja oikein ihanaa reissua kaikesta jännityksestä huolimatta Marru ihana. <3

  • Kuulehan mussukka <3 Sussa parasta on just aitous. Olla just sellanen ku oletkin. Elämään mahtuu juhlia, joista upeita kuvia, mut suurin osa kuitenkin sitä arkea. Aihe josta kirjoitit on kyll tärkee, ja kuitenkin mussa herätti hilpeyttä monikin asia siellä, kuten " mun polven kokoinen peffa " 😀 Mä oon sitä mieltä että jokainen taablaa tyylillään ja on ihanaa olla oman elämänsä sankari. Antaa kaikkien kukkien kukkia ja sä oot mieletön just tollasena " parrakkaana naarasleijonana " Mä en melkeen kestä 😀 :D. Ihanaa sunnuntaita sulle ja vaikka en usein kommentoikkaan ni aina kuitenkin luen ja nautin sun kirjoituksista. Varjoinsta just paras, hih !

    • Ihanuus ja sinä mussukka siellä ja joiden elämä minun silmiin vaikuttaa onnelliselta, tasapainoiselta, perhekeskeiseltä ja rakastavaiselta. Vielä omaat täydellisen kropan, olet aito ja ihana äiti, niin minusta sinussa on kaikki viisi tähteä ja siihen lisätähti vielä päälle, koska olet niin ihana tyyppi. <3

      Joo oispa partakin muotia, sen voisi vaikka glitteröidä, mutta kyllä sekin muoti sieltä vielä tulee ja voin ajatella, noh olin aikaani edellä partoineni. 😉

      Ihana sinä ja suuri kiitos upea kultainen Maarit. <3

  • Hei vaan. En ole tainnut ennen kommentoida, mutta säännöllisesti blogiasi luen ja saat mut aina hyvälle tuulelle. Olet ihanan aito ja rehellinen ja kirjoitustyylisi on loistava.
    Mä olen onneksi tässä kypsässä 42 v iässä enemmän sinut itseni kanssa, kuin koskaan. Teini-Mia ei moista olisi villeissä kuvitelmissaankaan voinut uskoa kaiken epävarmuuden keskellä. Että nyt ihan "tosi vanhana ja ryppyisenä" ja vähän ylipainoisenakin on tyytyväisempi, kuin silloin ollessaan kukkeimmillaan 😀 (tosi vanha ja ryppyinen oli vitsi, mutta niinhän sitä nelikymppisistä ajatteli joskus nuorena )

    • Mia kiitos kovasti ja tiedätkö mitä, sana aito on mielestäni kaunein kehu. <3 Eli olen otettu. <3

      Ihan niin totta, että mitä enemmän rapistuu, sen vähemmän välittää. Joskus tulee huonommuuden tunteita, mutta nuorena ne oli enemmän tai vähemmän läsnä koko ajan, nämä huonommuuden tunteet, joten parempaan suuntaan menossa täälläkin.

      Juu ja näin nämä menee, oman 98-vuotiaan mummini mielestä me ollaan niitä nuoria vielä. Hih.

      Ihanaa kesää sinulle ja kiitos. <3

  • En parantele kuviani koskaan eli näytän netissä vain alkuperäisen jutun.
    Usein sätin itseäni, kun olen ollut piittaamaton oman itseni suhteen. Jos, jos ja jos olisin niin ehkä voisin paremmin, jos. Miksi ihmiset sairastuu, vaikka heillä ei ole paheita, sitä en ymmärrä.
    Tavaroista, matkoista ym en ole kateellinen. Niitä olisin saanut aikanaan, jos olisin elämäni niin järjestänyt. Kauneutta ei kaikille ole suotu, se ei ole omassa vallassa.
    Ehkä haluaisn olla mummo, joka jaksaa touhuta lapsenlapsien kanssa. Mutta se on ollut omissa käsissä ja siihen ei auta kateus muita kohtaan, jotka aikanaan ovat olleet asianyhtimessä.
    Sekavaa naputusta, mutta olkoon. Taidat jo tuntea minut ja mun sekoilun.
    Hyvää heinäkuun jatkoa!

    • Olet niin super ja sinun huumori ja sarkasmi on vaan parasta, tietäisitpä vaan Marketta. Olet oiva kokki, loistava kuvaamaan maisemia ja vielä hyvä askartelemaan eli vaikka mitä. Taatusti hyvä puoliso, äiti ja mummi. <3

      Juu niin totta, aina olisin halunnut olla minäkin energisempi kaikessa, mutta näillä mennään.

      Ei sekavaa vaan sinua. <3 Ihanaa heinäkuun jatkoa Majan Molla. <3

  • Näinhän se on: "Älä kadehdi toisen iloja jos et tiedä hänen suruistaan mitään".

    Kävin vilkaisemassa tuota Hellofashion-bloggaajan instaa ja on kyllä upeita kuvia ja upea perhe. Pikaisesti selattuna käsitin, että kaksi isompaa lasta on miehen aiemmasta suhteesta ja odottaa siis toista lastaan?

    • Aah olen niin huono arvioimaan lasten ikää, pohdin, että ovat alle 10-vuotiaita, mutta hyvinkin voivat olla 11-14-vuotiatakin eli tosiaan miehen edellisestä suhteesta. Tein päätelmiä pariskunnan 10-vuotiskuvan perusteella ja yksiön, jossa ovat aikojen alussa asuneet. Toisaalta tämä vaikuttaa vain tuohon lättämassuasiaan, tiiviiltä perheeltä tuntuvat ja mekin uusperhe ja meillä neljä lasta ja silti ovat täysin omia lapsia.

      Ihanaa heinäkuun jatkoa sinulle. <3

    • Bloggaaja itse mainitsi jossain kuvassaan, että lapset ovat äidillään, joten siellä se luki selkeästi.

    • Aah ok, kiitos täsmennyksestä. En häntä tosiaan seuraa, enkä lukenut kuvien tekstejä. Insta ehdotti tätä profiilia ja hänen tili on tosiaan yksi lukemattomista samanlaisista tileistä, satuin hänen tilinsä tähän linkkaamaan yleisenä esimerkkinä näistä super äideistä.
      Oli hänellä yksi lapsi tai 10, niin wow mikä mimmi ja kroppa. Oma maha levähti heti ensimmäisessä raskaudessa. 😅😂😅

      Rosieta olen seurannut pitkään taasen. Brittijutut kolahtaa. 😍🇬🇧😍

      Kiitos kun tarkensit, jollekin tosiaan tämä raskauksien lukumäärä voi olla oleellinen info. 🤗

      Ihanaa päivää 😘

  • Kiitos tästä! Taas kerran se on se rehellisyys mikä koskettaa! <3 Itse en seuraa ihmisiä, jotka saavat minussa aikaan suurta kateutta. Okei, tottakai aina joku kateus ja harmi tulee jostain, mutta lähtökohtaisesti haluan että Instasta tulee minulle hyvä mieli. Sanon aina ystäville, jotka harmittelevat kun joku fittnessmuija on niin kuuma ja "mä oon vaan tämmönen plösö ja ruma", että paina sitä Unfollow-nappia. Helppoa! Taas yksi harmin aiheuttaja vähemmän. Riittämättömyyttä toki koen päivittäin, sille ei mahda mitään. Voi vaan oppia psyykkaamaan itsensä, että hei, muidenkin elämä on ihan samanlaista säätöä kuin sun.

    Itse en usko, että herätän kenessäkään kateutta, ainakaan Instani perusteella. Koska elämäni on aika tavallista ja tylsää, enkä sitä peittele. 😀 Elämä ja onni on arjen syrjässä, aamen ja halleluja! "Tavallinen" arki on sitä parasta ihtiään.

    "peput meikäläisen polven kokoiset" ahahaha, oot loistava!:D 😀 <3

    • Noh en seuraa, paitsi tuota Rosieta, koska vaikuttaa storiesissa varsin aidolta pakkaukselta, mutta siis tuo insta ehdottaa näitä jumalaisen kauniita naisia, hih. Mutta oikeastaan huonona päivänä tunnen huonommuutta tai en tiedä vertaanko edes, kontrasti on vaan niin suuri. Omg. Sitten tulee mietittyä huonoina hetkinä, että olenko jotenkin ällö.

      Tavallinen best ja mielestäni tavallinen on just coolia, oot mulle cool tyyppi, oman tien kulkija, äärettömän fiksu, osaat taiteilla sanat aina just oikein ja myös niin hyvä laulaja, että tässä on monta asiaa, joita toivoisin itsellä olevan. <3

      Kiitos niin paljon ihana Fanni ja kivaa heinäkuuta. <3

  • Ihanan avoin, välitön postaus jälleen kerran❤
    Mulle nuo instaajat ihan tuntemattomia, seuraan tosin pääasiassa suomalaisia mutta mainitsemasi "ilmiö" on havaittavissa.
    Toki meidän elämää nähneiden aikuisten voisi olettaa tiedostavan elämän kerroksellisuus, päälle näkyy vai pinta😊Mutta nuoremmat saattavat sokeutua sille kaikelle.Voisi olla haastavaa olla somettava nuori äiti, koska ne somen aiheuttamat riittämättömyyden tunteet🤔

    Ihanat kesäiset kuvat, leppoisia kesäpäiviä Tiia❤

    • Rakastan instan kansainvälisyyttä, miten maat ja ihmiset tulee lähelle ja on niin kiva, kun on vaki instakamuja ulkomailta. <3

      Juurikin tämä, nimenomaan äitinä tämä kaikki paine ja täydellisyyden tavoittelu huolettaa. Omien lastemme paineet ovat toista luokkaa, kuin itsellä oli aika umpiossa silloin nuoruudessa.

      Kivaa heinäkuista viikkoa Maikku. <3

  • Olen kans samaa mieltä,että sitä aina ajattelee toisilla olevan siistiä ja ne kukat aseteltuna monimutkaisiin kimppuihin,joissa taiteellinen silmä lepää..Itse pistelen kuvia tyyliin fiilis.Epätäydellusiä ja fotoshoppia käyttämättä��Jatka samaan malliin��Kuvissa on aina ihana katsella��

    • Vähän jetsulleen noin, että miten ne muut niin osaakin. En niinkään tunne kateutta, mutta huonommuutta. En koe, ettei muut olisi niitä taitojaan tai onnistumisia ansainnut vaan kunpa minäkin osaisin. 🙂

      Kiitos niin paljon Marttsa kauniista sanoista, lämmittää kovasti ja sinulle ihanaa heinäkuista viikkoa. <3

  • Tuttuja fiiliksiä! Toisaalta viime aikoina olen juurikin ruvennut arvostamaan enemmän niitä aitoja sometilejä, joissa todellakin näytetään myös röllöt, kaksoisleuat ja huonot päivät. Ja mulla on sellainen tutina, että itse asiassa myös yhteistyökumppanit ovat alkaneet arvostaa aitoutta enemmän. Toki aina tulee olemaan näitä täydellisiä naisia, koska ihminen on sellainen otus, että se haluaa myös ihailla ja unelmoida (vaikka tietäiskin, ettei sitä ikinä itse saa). Mut silti: tavallinen elämä ripauksella nautiskelua on silti parasta. Siks tykkään sunkin meiningistä. Ja omastani. 🙂

    • Samaa mieltä ja toivottavasti ympyrä on sulkeutumassa ja somesta/Instasta hiljakseen tulossa sitä mitä se alunperin oli. Toisaalta monet ovat mielettömän taitavia ja luovat suorastaan taidetta kuvistaan. Miten paljon lahjakkaita ihmisiä maailma onkin pullollaan.

      Juurikin, on ihanaa ihastella ja sehän on ihan kauneuden oivaltamista ja kauneuden tajua. Juurikin näin, olisi raskasta pitää täydellisyyden kulissia koko ajan yllä, uupuisin alta aikayksikön.

      Kiitos Sanna ja on ollut ilo tutustua suhun ja toivottavasti tulee mahdollisuuksia tutustua vielä paremmin, sillä olet aivan huipputyyppi!

      Kivoja heinäkuisia päiviä just sulle. <3

  • Epätäydellisyys on täydellistä ja paljon kiinnostavampaa kuin kiiltokuvaelämä. Pitää olla elämän rosoisuutta, se tuo persoonan esiin ja ihmisen. Ne kilometrin pitkät sääret, nekin uupuvat joskus, joten hyvät terveyssandaalit ovat taatusti niidenkin turva ja tuki (vähintäänkin salaa). Itse tunsin jossain vaiheessa pistoja muiden täydellisistä elämän kuvista, en enää. Mä olen just mä ja enempää en pysty, eikä tarvikkaan. Toki itsekin haluan näyttää mukavia asioita ja 10 makkaran sijaan 5 makkaraa ja kivasti otettua vartalokuvaa. Yritän antaa perheelle enemmän ja vähentää somea, elää elämääni ihan perusPirkkona ja se on ok.

    Pidän sinun tyylistä, olet upea nainen ja ihanan aito <3

    • Peggy olet upea ja viisas nainen, niin taitava ja ihana kaikkinensa. <3 Olen ihan samaa mieltä ja sen kaiken täydellisyyden takaahan me janoamme tietoa juuri siitä tavallisuudesta. Jatkuva täydellisyys ei ole ns. inhimillistä ja jättää meikäläisen kylmäksi.

      Sama homma, paitsi sitten tuolla varjoinstassa on ihanan vapauttavaa latoa kuvat sellaisenaan eli nämä molemmat instat palvelee mitä oivallisemmin.

      Niin minäkin susta, olet kertakaikkiaan ihana ja aito itse. <3 Kivoja heinäkuun päiviä Peggy ihana. <3

  • Tiedä muusta mutta silloin kun on oikein maailman murjoma olo, ja tunne että on surkeista surkein, ei kannata alkaa instaa selailemaan koska siellä se oma kurja mieli vain korostuu.
    Kateellinen olen monestakin asiasta useinkin ollut, mutta niin en koskaan ajattele että tuttavan tai instatähden onni kuuluisi minulle, tai että maailma olisi minulle jotain velkaa.
    Juu ei ole.
    Ja onhan se asia niin kuin oivaltavasti sanoit, että en minä kumminkaan kenenkään kanssa osia vaihtaisi, ja ymmärrän olevani muutenkin hyväosainen joka mittarilla suurimpaan osaan maailman väestöstä verrattuna, jos verrata pitää.
    Mitenkäs se oli, että suomalainen köyhä kuuluu maailman vauraimpien 10 vai oliko peräti 5% joukkoon.
    Plus tietenkin meidän jokaisen päänsisäinen maailmamme, jota emme varmaankaan kenenkään toisen päänsisältöön vaihtaisi 🙂
    Leppoisaa viikonalkua ja kesän jatkoa sinulle <3

    • Juurikin sama, muiden tilit, kropat, rahat, matkat, saavutukset mikä tahansa ei todellakaan itseltä pois ja en missään nimessä haluaisi vaihtaa osia kenenkään tai minkää asian kanssa. Rakastan kaikkea elämässäni, MUTTA tunnen välillä huonommuutta ja tämä on ihan omaa päänsisäistä kriisiä, joka on aina ollut ja tulee varmaan aina olemaan. Liittynee ihan lapsuuteen liittyviin elementteihin.

      Juurikin tuo, oma päänsisäinen maailma best ja on mahtavaa, että toit tämän juuri Heli esille <3 Niin hyvä kulma kaikkeen tähän ns. pintaan mitä itse toin esille itse postauksessa, toisaalta aihe liittyy taas kipupisteisiin tai johonkin itsetunnon kehitysvaiheeseen.

      Oikein ihanaa viikkoa sinulle ihana Heli <3

  • Olen siinä onnellisessa asemassa, että en osaa kadehtia muita ihmisiä. Ihailla kyllä, mutten kadehtia. Vasta vanhoilla päivillä seurattuani sitä turhaa tuskaa ja mielensäpahoittamista, jota kateudesta seuraa, olen ymmärtänyt miten hieno lahja tällaisen tunteen puuttuminen on. Osa kuulemma kadehtii minua siksi ;). Sinänsä turhaa, koska minulla on kyllä ihan riittämiin huonoja piirteitä vaikka tuo kateus nyt siitä listasta sattuisikin puuttumaan.

    Rakastan omaa tavallista, tylsää, persjalkaista ja maanläheistä elämääni omien rakkaitteni kanssa. Parasta siinä onkin osittain juuri se, että se antaa luvan olla oma itsensä kaikissa tilanteissa, uskoisin että monella somepersoonalla ei tähän ole mahdollisuutta, koska on pidettävä yllä sitä luomaansa mielikuvaa täydellisyydestä.

    Olen kiroittanut tämän varmaan kymmeniä kertoja, mutta tulkoon nyt vielä kerran mainittua, että olet aito ja ihana ja oikeasti ihan hirvittävän kaunis ihminen, koska ulkoisen herttaisuuden lisäksi sinun sielusikin kauneus huokuu ulospäin!

    • Sama juttu ja siksi näitä seuraankin yleisesti ottaen ilolla ja ihaillen, koska saan inspiraatiota ja sitä kauneutta mitä on kiva katsella. Mutta joskus on huonoja päiviä ja silloin tunnen huonommuutta, joka on ihan jotain omaan keskeneräiseen itsetuntoon liittyvää. Kuitenkaan toisten onni ei ole koskaan ollut itseltä pois eli en kaipaa muiden elämien elementtejä, vaan nimenomaan toivoisin joskus olevani enemmän armollinen itseäni kohtaan, enkä katsoen itseäni suurennuslasilla paloina, kun katselen aina muita ihmisiä kokonaisuuteena ja niin varmaan muut tekee katsoessaan minua.

      Ah juuri tuo, on vapauttavaa olla vain oma itsensä, kulissia on kenen tahansa raskasta pitää, onneksi ei tarvitse, vaikka en kaikkea mutkia itsessäni rakastakaan.

      En kestä sinua, sanaton sanoistasi, suuret kiitokset sinä supertyyppi ja noin sanoo aina miehenkin, mutta arvaa mitä en silti usko vaan olen aina ankara itseäni kohtaan ja se on joskus raskas taakka. Mutta ehkä tämä kaikki kirjoittaminen ja analysointi hiljakseen vie pois tästä huonosta puolesta olla itselleni niin raaka.

      Ihanaa kesää <3

  • Mun on nyt pakko sanoa, että olen (klo 18.58 kommentoineen) Anonyymin kanssa samoilla linjoilla, koska someen perustuva kateus on mulle ihan vieras asia. Ja kateus muutenkin. Lukuunottamatta laulu- ja soittotaitoa, joita voin tunnustaa aidosti kadehtivani. Niitä kun joko on tai ei ole, enkä usko, että ihan tyhjästä voisi kumpaakaan oppia niin hyvin kuin haluaisin. Aina haaveilen siitä, että voisin ex tempore kaivaa tutussa porukassa vaikka kitaran esiin ja laulaa ja soittaa luikauttaa jonkun hienon biisin esim. Paula Vesalan kaltaisella mahtavan hienolla äänellä, mutta samalla vaatimattoman eleettömästi. Ai että. Mutta mitään ulkonäköön, kotiin, omaisuuteen tai mihinkään senkaltaiseen liittyviä juttuja en vaan yksinkertaisesti osaa kadehtia. Sen kyllä tunnustan, että jos joku on mielestäni samaan aikaan luonnollisen kaunis, fiksu, ystävällinen, urheilullinen ja jossain ammatissa helkkarin pätevä, ihailen kyllä aidosti ja saatan miettiä, että ollapa itsekin sellainen. Silti en sitä kateudeksi miellä.

    Mun tekis oikeasti mieli välillä potkaista sua persauksille ja sanoa, että lopeta tollanen hölönpölö, koska oikeasti olet ja sulla myös oikeasti ON ihan kaikkea <3. Yhtenä tärkeimpänä sun menneisyyden tapahtumat, jotka on susta muokanneet just tollasen aidosti ihanan lämpimän höpsön, joka on niin ulkoisesti kuin sisäisestikin ihan varmasti monen mielestä kadehtimisen arvoinen. Trust me <3

    • En koe kyllä itsekään kahehdtivani ketään vaan joskus kun näen toinen toistaan kauneimpia naisia ja yhtäkkiä katson karvaisia limppukoipiani ja röllömahaa, partaa leuassa, tunnen huonommuutta, en siis millään muotoa, että muiden onni, kauneus tai mikään olisi itseltä pois. Tiedostan myös, että tämä liittyy kaikki minäkuvaan, joka ei koskaan ole ollut ihan suorassa. Eli joskus nuo upeat kuvat, joista haen inspiraatiota ja joita on itse asiassa ihanaa katsella, ovat sytykkeitä omaan huonoon hetkeen ja huonommuuteen. Ainoa asia jota joskus kadehdin, että ollapa vielä pikkulasten äiti, eli äitejä, jotka saavat elää tätä aikaa. On niin kamala ikävä omia taaperoita. Toisaalta oli eilen fantastinen päivä teinien kanssa, mikä upea matka saada olla vanhempi ja seurata vauvasta aikuisuteen matkaa. Eli tämäkin haikeus liittyy siihen, että kuka minä olen ilman äitiyttä, joka oli elämäni tärkein rooli ja miltei 20-vuotta, kun lapset kahdessa sarjassa, oli tärkeä rooli, olin ainutlaatuisella tavalla tarpeellinen. 🙂

      Juuri tuo ollapa itsekin, ei se ole kateutta, ei ihailu ole kateutta, vaan se, ettei suo muille onnea ja kokee, että elämä olisi minulle velkaa samat asiat. Kaikki on ihmisen itsensä kädessä, mutta hassua kyllä on ihmisiä, jotka ajattelvat toisin, katkeroituvat, kun eivät itse saa jotain tiettyä, jota toisella on, eivätkä näe sitä matkaa ja työtä, mitä toinen on tehnyt kaiken saadun eteen. Kuten nyt vaikka se hoikka kroppa, turha sitä on itkeä, kun liikunta ei maistu, suklaa ja leipä maistuu. Toisaalta olen saanut elää vuosia ja vuosia niitä hoikkiakin vuosia, eikä nekään saaneet minäkuvaa raiteilleen. Elämä todella on, hih, vaikka inhoan tuota sanontaa, mutta näin on näreet.

      Tietenkin tiedän, että on kaikkea, en vaihtaisi, kotia, perhettä, omaa rakasta ukkelia mihinkään, olen onnekas ja saanut kaiken
      mistä aina haaveillut. Huonommuuden tunteet ovat olleet aina läsnä ja ne todella liittyvät täysin oman minäkuvan kehittymiseen, johon varmasti on vaikuttanut sinullekin viestillä sivuamani lapsuuden asiat. Uskon, että niihin saisi apua psykoterapiasta.

      Ihanaa ihanaa heinäkuun jatkoa Annukka, oot mulle niin tärkeä ja kaikki mitä kirjoitat, on painavaa sanaa. Ihailen sun fiksuutta ja tietty vielä kun osaat pitää itsesi timmissä kunnossa ja terveellisellä ruokavaliolla. <3

  • Kiva postaus. Mun mielestä ”täydellisyys” on tylsää eikä niinkään kiinnostavaa. Ja mikä sitten on kenellekin täydellistä, hhmm..? Kiinnostavuus tulee persoonasta ja inhimillisyydessä ja siitä että on joku oma juttu. Ja onneksi meillä jokaisella on vapaus ja oikeus esimerkiksi täällä somessa seurata juuri sellaista sisältöä, mikä minua itseäni kiinnostaa. Mukavaa alkavaa uutta viikkoa sinulle Tiia.

    • Oma juttu on kiinnostavaa ja pakko myöntää, että nuo tietyt tilit ovat toinen toistensa klooneja eli vielä enemmän arvostan, jos näen jollain olevan just sen oman jutun. Juurikin näin, mutta tosiaan insta ehdottaa aina noita kaikenlaisia upeita kuvia siellä insta ehdotus sivussa, ei niitä tietenkään ole pakko klikkailla, mutta, hih 🙂 Ihminen on utelias. 🙂

      Oikein sydämellistä viikkoa Marie ihana. <3

  • Hyvin lohkaisit asioita. Ihminen on kummallinen otus sekä ukoisesti että sisäisesti, muuttuvainen ja häilyvä. Se että pohtii asioita, on oiva askel elon portailla, joita hiippaillaan eestaas. Sen ajattelun lopuksi voi sitten taputtaa omaa päätä, minä olen hyvä just näin <3 Alkaneelle viikolle hetkiä hyviä Tiia <3

    • Häilyvä on loistava sana tähän, sitä juuri haen. Inspiraatiota ja kauneutta on ihanaa katsella, mutta huonoina hetkinä se korttitalo eli oma aavistuksen rikkonainen minäkuva sortuu huonommuuden tunteisiin, joilla taas ei ole mitään tekemistä kateuden kanssa. Koskaan en ole halunnut toisen elämää tai kokenut, että toisen onni on itseltä pois. Ihan omaa minäkuvakriisiä, silloin kun tulee näitä tunteita.

      Oikein ihanaa viikkoa Onneli <3

  • Onkohan minulla vähän kummallinen näkökulma maailmaan…? Mut kai tällainenkin ihminen tänne mahtuu. Minä nimittäin ihan mahdottomasti nautin kauniitten ja täydellisten ihmisten, kuvien, kotien, matkakuvien, tavaroiden, kukkakimppujen, vaatteiden, käsitöiden katsomisesta. Minähän omistan ne sillä hetkellä, kun ne näen. Ei kaunis ihminen näe itseään kuin silloin kun katsoo peiliin (nojoo, ehkä usein 🙂 mutta minä voin nauttia hänen kauneudestaan – hän raukka joutuu katsomaan minua 🙂 Minusta on ihana kierrellä kaupassa (aika harvoin on aikaa kyllä) ja katsoa kauniita tavaroita – ei minun niitä kotiini tarvitse kantaa, minä näen ne siellä kaupassa (vähän samaan tapaan, kuin käyn nauttimassa taidenäyttelyistä). Minusta on huippua, kun ihmiset laittavat omistamaansa kauneutta ja omia taitojaan esille nettiin, että minäkin saan nauttia niistä. Pidän esimerkiksi hirveän monenlaisesta sisustuksesta. En millään voisi laittaa aikaani (puhumattakaan rahoista, joita ei ole) siihen, että muuttelisin omaa kotia erilaiseksi. Nyt nautin erilaisista sisustuksista kuvien välityksellä. Minulle katsominen on omistamista ja tämä poissulkee kadehtimisen, koska se katsottavahan on minun.

    • Anteeksi Tiia, kun tulen tähän väliin, mutta mun mielestä myös tässä Anonyymin kommentissa oli ihan hirmu hyvä näkökulma.

    • Ihanasti ja järkevästi ajateltu tuo, ettei kaikkea tarvitse omistaa, kun voi ihailla kaupoissa. Muistin että on yksi kauppa, johon minun on kesäisin aina päästävä. Harvoin siellä on mitään, mitä edes haluaisin kotiini, mutta nautin tunnelmasta ja katsella niitä tavaroita siinä ympäristössä, missä ne ovat ja miten ne on kauniisti aseteltu esille. Yleensä kannatan paikkaa syömällä salaatin ja saan vielä hetken pidempään nautiskella ympäristöstä.

      Sellaisia paikkoja pitäisi olla enemmänkin ja minulla aikaa nautiskeluun. Ehkä tänä kesänä voisin tehdä siitä viimein blogijutunkin 🙂

    • Ei haittaa Annukka yhtään ja keskustelu saa laajentua vaikka miten, se on vain kiva juttu. <3

      Teille molemmille, niin samaa mieltä ja toivottavasti se ei tule tämän postauksen valossa yllätyksenä, ehkä korostin tai ilmaisin itseni huonosti. Tekstin lopputulema oli tietenkin se tärkein eli koko ajatuksenjuoksun kaari ja se lopputulema.

      Eli rakastan katsella kaikkea kaunista, toisten onni ei ole itseltä pois, enkä koe olevani lainkaan kateellinen ihminen vaan minäkuvani välillä reistailee ja huonoina päivinä kaikki upea kauneus herättää minussa huonommuuden tunteita omat röllöt, parrat, säärikarvat, iso maha, kolmoisleuka korostuu joskus katsoessa kaikkea upeaa ja kaunista ja korostan, jota on ilo ja ihanaa katsella.

      Sama juttu, rakastan monenlaisia sisutuksia, romanttista, modernia vanhaa ja ennen kaikkea persoonallista. Osittain on joskus vähän tylsää katsella tilejä, joita en erota toinen toisistaan, persoonallisuus on se juttu ja tykkään, jos sisutuksessa on kerroksia. Juttuja reissuilta, perittyä, kirpparia ym. näin sisustuksesta ja tyylistäkin tulee uniikki. Se jos mikä on mielenkiintoista ja ihanaa katseltavaa.

      Hieno anonyymin viimeinen lause. <3 Ymmärrän hyvin tuon mitä ajattelet ja missään nimessä ei ole kaikkea halua omistaa, vähän vaan niitä Disney mukeja. 😉

      Ihanaa heinäkuun jatkoa teille molemmille. <3

  • Ihana postaus ja ihama sinä :). Kirjoitat just asiaa ja tärkeitä asioita, jotka vaivaavat kaikkia välillä. Kirjoitin itsekin juuri kehopositiivisuudesta ja siitä, miten hyvä on olla oma kehossa, jos antaa kehon välillä ihan vaan olla. Mukavaa alkavaa viikkoa :).

    • Juurikin näin, ei saisi olla itselleen niin ankara, eikä koskaan verrata itseään muihin, sillä se on loputon tie.

      Sydämelliset kiitokset Hellunen ja aivan ihania heinäkuisia päiviä sinulle .<3

  • Oli mukava postaus. Nauroin ääneen tuolle naamiojutulle. Minä olen niin outo, etten edes juurikaan seuraa somea. En olisi edes kateellinen noille menestyjille. Sellainen elämä on satua vain. Ja saduthan ei ole totta. Olen tyytyväinen tähän rosoiseen, mutta lämpimään ja hyvään elämääni. Hyvää viikonalkua sinulle!

    • Just näin, hyvä Marja, vaikka sadutkin on ihan kivoja, kunhan ymmärtää ne saduiksi ja teinejä suojellen. <3

      Sama juttu vaikka joskus kipuilen itseni kanssa.

      Ihanaa viikon jatkoa. <3

  • Oli mukava postaus. Kirjoitin jo kommentin, mutta en kai julkaissut sitä. Olen siitä outo, etten juurikaan seuraa somea. Enkä yleensä "menestyjiä". Sellainen elämä on satua vain. Eikä sadut ole totta.Nauroin ääneen tuolle naamiojutullesi. Hyvää alkanutta viikkoa sinulle!

  • pidä tämä linja 🙂 juuri tämän takia luen blogiasi, kiitos siitä!t.sari

    • Kiitos Sari ihan mielettömän paljon kauniista sanoista ja, että luet blogiani. <3 Ihania heinäkuisia päiviä sinulle <3

  • Kyllä itsekin haksahdan ajattelemaan, että somestaroilla on koko ajan mahtavaa ja upeaa. Vaikka eihän se niin ole, taustalla voi olla vaikka mitä murhetta ja arkea ainakin.

    Enpä itsekään julkaise pahemmin muuta kuin mukavia juttuja ja toki elämässä onkin kaikkea pientä ja välillä isompaa kivaa. Toisaalta nytkin on päällä huolta läheisten ja vähän omastakin terveydestä ja ikävä miestä jonka työkeikka palmujen alla ei ole vain paratisisaaresta nauttimista vaikka on häntäkin jo siitä kadehdittu.

    • Juu välillä sitä haksahtaa, se on vain inhimillistä. Ei se kuitenkaan tarkoita sitä, että tuota eloa kahehtisimme tosiaan.

      Mielestäni se on oikein hyvä linja julkaista kaikkea mitä itse rakastaa ja tykkää, maailmassa on niin paljon surua ja rumuuttakin ihan muutenkin.

      Ihanaa viikkoa Tuuli ihana. <3

  • Mä ainakin tykkään enemmän just sellaisista blogeista ja tileistä niin kuin sun, joista tulee tulee tunne, että niiden takana on oikea ihminen. Ja sun varjoinsta on niin hauska❤

    • Ihana sinä, kiitos mielettömän paljon. Luulen, että ulkomailla onkin kovat paineet, me suomalaiset pukkaamme olemaan aitoja ja jalat maassa.

      Ihania heinäkuisia päiviä sinulle. <3

  • Sinullahan on aina todella mahtavia kuvia. Ole ylpeä niistä!

    Itse olen tällä hetkellä kateellinen kaikille, joilla on aikaa ja tarmoa kirjoittaa blogipostauksia. Itse olen ollut todella hukassa viimeiset kaksi viikkoa, kun päivien tunnit eivät ole taas riittäneet mihinkään. Miehelle nousi korkea kuume ja joutui sairaalaan. Sitä selviteltiin viikon verran, kunnes magneettikuvauksissa todettiin keuhkokuume. Itse olen yrittänyt hoitaa työt ja kodin ja ennen kaikkea kissan sen ohella, että olen ravannut sairaalassa miestä katsomassa. Luojan kiitos, huomenna miehen pitäisi päästä kotisairaanhoidon piiriin. Helpottaa omaa elämääni ja ehkä niitä postauksiakin alkaa kohta tippua. Täytyy sanoa, että nyt olisin ollut loman tarpeessa, mutta vielä on lähes viisi viikkoa pakerrettava.

    Ihanaa viikon alkua sinulle <3

    • Oi ei kiitos niin paljon Mannilainen. <3

      Oi jestas, teillä ollut hirveä säikähdys ja rankkaa!Kaikki ylimääräinen arjen puuhailujen päälle on niin rankkaa ja siihen hirveä huoli päälle. Toivottavasti teillä kohta helpottaa. <3 Täältä sulle kovasti halauksia ihana Mannilainen. <3

    • Kiitos Tiia <3

      Täällä alkaa helpottaa, vaikka itse olenkin aika väsynyt. Nyt täytyy viikonloppuna ottaa tosi rennosti.

  • Voi ihana Tiia miten loistava postaus, upeine kuvineen ja kylläpä taas sai ajattelun aihetta<3 Me joku aika sitten tyttöjen kanssa juurikin mietittiin että miltähän se tuntuisi olla oikein sikarikas:)) oli juurikin ihasteltu miten mukavalta tuntuu, kun on säästänyt jotakin varten ahkerasti..vaikkapa matkaa ja sitten se toteutuu. Sitä on kyllä niin paljon asioita joista olla kiitollinen, sellaisia pieniäkin joita pitää niin itsestään selvyytenä, ettei osaa aina oikein edes arvostaa niitä:) Kateus on kyllä aika ikävä tunne ja joskus pitää oikein ihmetellä kuinka jotkut ihmiset voivatkin olla niin avoimen kateellisia, sillä lailla pahansuovasti..että on pakko latistaa toisen hyvä mieli jostakin uudesta asiasta/tavarasta ihan vaan sen takia kun se ei ole oma.. Itse usein ajattelee ettei se ole minulta pois jos joku saa jotain tai tapahtuu juurikin jotain mukavia asioita:) Ihanaa kesänjatkoa kaunokainen<3

    • Luulen, että olisi kiva olla päivä superrikas tai viikko, mutta rikkaus tuo hirveitä lieveilmiöitä, hyväksikäyttöä, kateutta, kuka on aidosti ystävä, ihmiset haluaa hyötyä, huh, näistä me ei taas tiedetä mitään eli kyllä kaikilla on omat murheensa.

      Juurikin noin, jos joku perheestä sairastuisi oikein vakavasti, niin olisi aika ennen sairastumista ja jälkeen aika, mikään ei olisi enää kuten ennen, kupla särkyisi eli yritän muistaa, että vielä elän oikeassa onnellisuuden kuplassa, kaikki ovat tärkeitä. Perheen sydänlapsi leikkauksineen taas toi perspektiiviä siihen, että monet murheet, jotka tielle tulleet, eivät enää aiheuta sellaista shokkia tulee perspektiiviä elämään.

      Sinulle varmasti jo töiden kautta vaikka kuinka. <3

      Juurikin näin, muiden onni ei ole meiltä pois. <3 Samoin ajattelen ja omat huonommuuden tunteet, eivät liity kateuteen lainkaan.

      Oikein ihanaa heinäkuun jatkoa ihana Päde. <3

  • Hei, entäpä jos jätettäisiin koko somemaailma .Silloin voisi kadehtia vain tuttuja jos haluaa.Eihän kukaan estä olemasta sellainen kun on ja jos on tyytymätön esim. ulkonäköönsä täytyy yrittää tehdä jotain.

    • Varmaan helpommin sanottu kuin tehty, etenkin jos some on työ. Mutta toki voi hankkia muun työn ja ihan varmasti voi elää ilman somea, niin oma mieskin tekee ja hyvin pärjää.

      Noh viiskymppistä ei nyt vaan kolmekymppiseksi saa, eli kaikki on suhteellista, mutta en kyllä haluaisikaan olla kolmekymppinen tai elää toisessa kehossa ja hoikat vuodetkin on eletty. Ehkä se onkin oudointa, kun keho ei olekaan enää niin kuin ennen. 🙂

      Kivoja heinäkuisia päiviä sinulle. <3

  • Mikä vitsi olikaan se äiti, jolla tosi monta lasta, mielettömän siisti koti ja upea kroppa. Joka joka aamu nousee viideltä lenkille? En muista enkä halua muistaa 😅

    Ihanaa maanantaita sinulle, Tiia!

    • Ahhahhaa naurattaa, ihana. <3 Minun kyllä yksi parhaista ystävistä on juuri tälläinen upeus, mutta toisaalta kun on tunnettu pienestä asti, niin kaikki nuo ohittuu ja näen vain toisen sydämen ja sen kivan luonteen. 🙂 Otamme toisemme juuri sellaisina kuin olemme.

      Ihanaa tiistaita Ei-Leen. <3

  • Ihana postaus! On vaan inhimillistä tuntea sellaista hyvää kateutta, kun katsoo muiden kuvia ja postauksia. Minulla ainakin on sellaisia fiiliksiä aina toisinaan. Mutta sitten on tämä armelias keski-ikä: sitä on sellainen kuin hyvä, hyvä juuri näin! Ja se ajatus tuo iloa muidenkin kuvia katsellessa, niistä saa inspiraatiota, virkistystä, vinkkejä jne. Minä saan iloa ja vinkkejä esim. täältä. ♥

    Muuten, ihania Cath Kidston -juttuja! ♥ Onko nuo kengät hyvät jalassa?

    Mukavaa tiistaita, Tiia!

    • Juurikin näin ja pikemminkin koen kateudeksi sen ettei toisille suo onnea ja että se on itseltä ns. muka pois. Minusta tuollainen on ihan normaalia ihailua tai jotain sinne päin ja joskus huonoina hetkinä se voi aiheuttaa huonommuuden tunnetta, mutta onko se kateutta ollenkaan.

      Just näin, keski-ikä on tuonut koko ajan enemmän armoa ja uskon, että fiilikset tämän suhteen paranee vaan.

      Kengät ensin tuntui kantapäästä pieniltä, kun vaatteet ovat aina just eikä melkein omaa kokoa, mutta kyllä ihan hetkessä pehmeni kengät niin, että tuntuvat jalassa hyvältä eli vissiin maanläheisesti sanottuna levisivät mun jaloille, haha. 🙂 Tykkään siis. <3

      Ihanaa tiistaita Katja. <3

  • Tiia, sä olet PARAS.

    Tää on oikeesti niin paras postaus ikinä, että itken ja nauran yhtä aikaa. Tän reaktion saa mussa aikaan aina sellainen teksti tai puhe, joka on niin sataprosenttisesti totta, että se totuus iskee kuin sadan voltin sähkövirta.

    Mä en voi muuta sanoa, koska siinä on kaikki. Tässä sun postauksessa on kaikki.

    <3 <3 <3

    • Tänä iltana luvassa viides jakso Stranger Thingsin kolmannesta tuottiksesta. Hrrrr. Ekaa kautta ei ehkä päihitä mikään, mutta ei tätäkään huonoksi voi moittia.

    • On tosi hyvä, se kasarifiilis, ystävyys ja vanhojen aikojen kauhu. Täällä katsottu koko kausi ja nyt ihmettelen mitä seuraavaksi.

      Nautinnollista Stranger Thingiä. 😍🤗😍

  • Hauskat jutut sulla taas:) Some pitää muistaa ottaa tavallaan osana teatteria ja jokainen tietää, ettei kaikki ole totta, mikä someen laitetaan. Itse ihailen täydellisiä kuvia ja sisustuksia tai vaatteita ja matkakuvia ja saan niistä tavallaan voimaa:) Toki tiedostan, ettei itsellä sellaiseen ole taidollisesti tai muutenkaan rahkeita, eikä tarvitsekaan, mutta kiva niitä on katsella. Pitääpä mennä nyt katsomaan nuo sun mainitsemat tyypit:)

    • Juurikin näin, joskus tulee huonommuuden tunteita, mutta siellä ne olisi ilman someakin. Some vaan ehkä peilaa sitten omaa kroppaa, löllöjä, partaa joskus, mutta en silti haluaisi kukaan muu tai koe, että on multa pois.

      Ihan niin totta, kiva on niitä katsella ja siksi katsonkin. Haha.

      Ihanaa tiistaita Minna. <3

  • Hyvä postaus taas Tiia. Mä en seuraa tuontapaisia instatilejä mitä mainitsit, mutta varmaan niissä annetaan aika kiiltokuvamainen kuva ulos, mutta oikea elämä voi sitten olla paljon vähemmän kiiltävää.
    Musta sinä olet ihanan valokuvauksellinen, ja näytät aina niin hyvältä kuvissa(kuim myös luonnossa).Kaunista viikkoa Tiia🌺❤

    • Oi kiitos niin paljon ja kullakin on tosiaan omat mielenkiinnon kohdeet. Seuraan Rosieta tuo toinen on ihan uusi tuttavuus Rosie ja Lontoo, Notting Hill, ihanat vaatteet, jotka kolahtaa omaankin makuun ja pala enkkulaa on kyllä niin mua, vaikka Rosien tapainen kaunotar en olekaan. Kiitos kauniista sanoista ihana Jael ja aurinkoisia päiviä Israeliin. <3

  • Ihana postaus Tiia <3 Somessa sitä haluaa pitää positiivisia asioita, itse ainakin tppaan näint ekemään. Puin murheet sen ulkopuolella, mutta jätän monta positiivistakin juttua pois. Silti en todellakaan usko, että kaikki kuvittelisivat että elämäni on vain ruusuilla tanssimisen positiivista.

    Toki sitä voisi laittaa murheitakin ja jotkut laittavat ja niissä olen kyllä niin myötäelänyt että. Mutta ei ole oma tyylini se, ehkä en uskalla, toisaalta en halua. Tiedä sitten kumpi olisi oikeampi syy, mutta ihailen heitä jotka uskaltavat.

    Ihanaa viikkoa Tiia! <3

    • Todellakin näin, en missään nimessä haluaisi kaikkein suurimpia suruja tai pelkojakaan somessa näyttää. Kyllä se kuitenkin on myös niin, ettei kukaan jaksa vaikka koko ajan seurata, jos joku valittaa koko ajan. Tälläistäkin näkee eli mieluiten ns. positiivisena ja monille synkillekin asioille voi nauraa ja itselleen eritoten.

      Tärkeintä on toimia niin, mikä itselle tuntuu parhaimmalta, itseään vastaan tulee huono fiilis sitten blogistakin.

      Ihanaa viikkoa ihana Satu <3

  • Sähän olit letkeä ja hauska naamio naamassasi. Voiko letkeämpi ollakaan kuin se joka rohkenee kauppaan naamio naamassaan?

    Paita väärinpäin olen kulkenut useaan kertaan ja viime viikolla viimeksi eräs nainen huomautti minulle, kun yritin lähteä yleisestä vessasta hameen helma pikkuhousuissa. Sama hame, joka oli vastikään blogipostauksessanikin 🙂

    Kerran nuorena opiskelijana kuljin Porthanian ruokalan läpi ja ihmettelin, mikä ihmeen häntä laahautuu perässäni. Farkunlahkeesta roikkui metrin mittaisena häntänä mustat sukkikset. Ne olivat edellisenä iltana riisuessani jääneet farkkujen sisään…

    Mukavaa päivää, Tiia <3

    • Haha no totta, kun noin ajattelee. Ihmisillä/minulla on kyllä välillä hirveä huoli, että nolaa itsensä. Mutta mitä enemmän nolaa ja joutuu ns. nauramaan itselleen, sen enemmän helpottaa, eikä tunnu missään.

      Hih noi kaikki asiat on niin käynyt meikäläisellekin. <3

      Ihanaa tiistaita Ei-Leen, oot super, tiedäthän sen. <3

  • Kiitos taas viihdyttävästä kirjoituksesta! En muista enää, mitä kautta tänne blogiisi alkuvuodesta surffailin, mutta minusta tuli pysyvä vieras (ja luin kaikki aiemmat kirjoituksesi). Aitous, estetiikka ja sopiva arjen hulluus – siinä ne vierailusyyt tiivistettynä 🙂 Vaikutatte lisäksi aivan ihanalta parilta ja perheeltä. Mukavaa viikonjatkoa!

    • Oi, että olen sanaton! Luitko kaikki, wow ja vitsi siinä ollut kauhea työ. Kiitos mielettömän paljon ja arvaa oliko lämmittävää tätä kuulla. <3 Niin kauniisti sanottu, kyllä nyt sydän liekehtii täällä.

      Mitä ihaninta heinäkuuta sinulle Anu ihana. <3

  • heips!

    Kävin katsoo siun mainitsemat instat… muutaman kuvan katsoin ja lopetin. Ei vedä vertoja sulle. Oikeesti. Eipä mulla muuta 😀

    terkuin Tiina

    ps. niin sehän mulla vielä, voisitko/onnistuuko laittaa siun normi-instan ja varjoinstan klikit tuohon sivupalkkiin. Ois nopeeta ne siitä klikata ja katsoa..

    • En kestä sua, kiitos kiitos kiitos .<3 Kyllähän nuo mammat painelee ihan eri luokassa, mutta väliäkö tuolla. 🙂

      Laitoin nyt tuon normi instan tuonne palkkiin ja yritin miljoona kertaa laitta varjoinstan ja aina esikatselussa näkyi varjoinstan kuvat, mutta kun tallensin sinne tuli meikäläisen perusinstan kuvat. En ymmärrä. Joten nyt siellä on tuo perusinsta ja yritän keksiä keinon saada vielä varjoinstakin sivupalkkiin. Saahan sen toki kuvana ja siitä klikkaa sitten linkin kautta, jos ei muuta. 🙂

      Kiitos Tiina supervinkistä, oot mieletön. <3

      Ihanaa heinäkuuta <3

  • Kadehdin, että osaat käyttää instaa. Osaat käyttää puhelinta niin, että saat upeita kuvia.

    • Oi, että mitähän tähän sanoisi, kuin ensinnäkin kovasti kiitoksia ja kyllä minä ihailen itseäni paljon taitavampia ja toivon myös, että olisipa järkkärikamera ja osaisinpa sitä vielä käyttää ja sitten alkaakin jo ahdistaa, että en taida jaksaa kaikkea tuota vaivaa.

      Ihanaa viikonloppua sinulle. <3

Vastaa käyttäjälle Tiia Koivusalo Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Protected with IP Blacklist CloudIP Blacklist Cloud