Hönöpäiden asukuvaukset!

Hönöpäiden asukuvaukset!
Souliina laittoi tiistaina viestiä, että tulisiko Porvooseen ja jo vain ilman muuta ja ilonpäivä. Souliinan kanssa aina nauretaan sitä, että kun näemme toisiamme, käymme ylikierroksilla, puhumme kuin papupadat ja teemme ja sauhuamme tuhat asiaa ja päivän päätteeksi olemme aina ihan loppu. Joillain ihmisillä on positiivisesti kiihdyttävä vaikutus ja näköjään meillä on sellainen puolin ja toisin. 
Koko asukuvaamisen hömpötys on tainut alkaa yhteistyöstä. Olisikohan ollut Klingel yhteistyö, jos muistan oikein. Asukuvien ottaminen on aina vaan omaa epämukavuusaluetta ja kuten kuvista näkyykin, Souliina osaa luontaisesti heittäytyä ja poseerata, kun minä taasen seistä töröttää jäpitän kuin lipputanko.
Olen myös kovasti pohtinut asukuvien ottamista. Huomaan, että viimeaikoina olen ottanut niitä paljon enemmän. Blogia aloittaessa olisin pitänyt tälläistä puolta itsessäni kummallisena ja olen saattanut jopa ennakkoluuloisena ajatella, että asukuvien ottaminen on jollain tasolla itsekeskeistä. 
Olen myös pohtinut, onko asukuvien ottaminen ja niiden julkisesti esittäminen pinnallista ja huomaan kokevani asukuvista merkillistä ristiriitaisuutta. Niitä on kivaa ja hauska ottaa, on mielenkiintoista nähdä itsensä valokuvissa, sillä oma peilikuva kertoo aivan erilaista totuutta. 

Aina tämän ensituskan noustessa pintaan, olen miettinyt pinnallisuutta ylipäänsä. Mikä on pinnallista ylipäänsä? Onko huulipunan kuvaaminen pinnallista, siitäkin on syytetty, onko tavaran kuvaaminen pinnallista, onko naisten lehdet pinnallisia, koska niissä kuvataan näitä kaikkia asioita. Mitä on pinnallisuus?
Eli joudun joka kerta prosessoimaan tietynlaisen tuskan hien kautta, kuvissa esiintymisen pinnallisuutta, siis ihan joka kerta. 


Kun olen asian prosessoinut eli ajatellut järjellä, enkä jollain kasvatuksen aiheuttamalla tunnepitoisella analyytikalla, olen päässyt tulokseen, että kaikki mikä tuottaa iloa, on hauskaa, vahvistaa itsetuntoa, liikuttaa omassa itsessä kauneuden tajua, on positiivista ja energisoivaa, ei ole pinnallista lainkaan. Pitääkö muutenkaan aina olla tekemässä jotain merkityksellistä ja tärkeää, eikö joskus saa vain olla ja tehdä mitä tahansa. 

En nyt viittaa kauneuden tajulla siihen, että asukuvani olisi kauneuden tajua millään lailla ruokkivaa. Vaan ylipäänsä valokuvaamista, kauniiden asujen, mekkojen, maisemien, ruokien, huulipunien, sisustuksen, minkä vaan kauniin asian kuvaamista (eli vaikka omasta mielestä nätin mekon) ja miten se ruokkii esteettistä puolta, joka on toki yksi älykkyyden muoto. Kärjistäen, eipä meidän hamsteri tai muutkaan kotieläimet paljoakaan sisusta, hih. 
Myönnän, että vieläkin mietin, miksi pitää kuvata omaa itseään niin paljon, se ihmetyttää ja kummastuttaa. Toisaalta on tosi kiva, että persoona tulee tutuksi. Hämmentää Instatilit, joissa jokaisessa kuvassa on ihmisen kasvot. On niin paljon muutakin kaunista kuvattavaa maailmassa. 

Instassahan ihmiset monesti haluavat seurata vain yhtä asiaa, joko tosiaan tiettyä ihmistä, ruokaa, luontoa, milloin mitäkin. Jos rönsyää kaikkialle, Instatili ei ole mielenkiintoinen. Tässä olen eri mieltä, haluan mieluiten seurata ihmisessä kokonaisuutta ja mitä kaikkea ihmisen elämässä tapahtuu. Toki sitten voin seurata vaikka tiliä, jossa on vaan Disney krääsää, ei siinä mitään, ruokin yhtä osa-aluettani tällä tilillä, mutta mieluiten tutustuisin kokonaisuuteen. 
Eli vaikka olen viime aikoina kuvannut enemmän asukuvia, niin tilini ei koskaan tule muuttumaan pelkäksi omaksi nassuksi. Kesä on otollista kuvausaikaa myös, luonto on kauneimmillaan, ihmiset pukeutuu värikkäämmin ja on valoisaa. Ehkä talven tullen, pukeutuessani taas mustaan mustalla säällä, asukuvat jäävät taas unholaan.
On kuitenkin perin ihmeellistä ja hieman outoa, olla ns. oman elämänsä mikä lie ”valokuvamalli.” Eli poseerata vaatekuvissa. Kuitenkin koen tässä jotain muutakin hyvää, kuin persoonan tuomisen esiin ja sen, että on hauskaa.

Nimittäin minäkuvan vahvistamisen. Peilistä näen aina naisen, jolla on möhömaha ja kolme leukaa, näen rypyt, näen väsymyksen, näen ikääntymisen, näen keski-ikäisen naisen. Valokuvissa sitä taas voi hieman taiteilla, sumuttaa koivista ne ruvet, käsistä ne suonet ja yrittää nähdä itsessä ne parhaat puolet. 

Valokuvien ottaminen voi vahvistaa minäkuvaa ja tuoda myös rohkeutta, sillä epämukavuusaluettahan tämä on. Mutta kun toimii epämukavuusalueella, ihan vallan se  jo  itsessään vahvistaa itsetuntoa. 
Vaikka en vieläkään saa täysin kiinni siitä, miksi blogeissa on asukuvia, sillä kenenkään tyyliguru en koe olevani vaan haen vain iloa omaan pukeutumiseen ja mielestäni koko ajan rohkeammin värejä käyttäen. 

Eli en osaa vastata siihen, miksi blogiin laitetaan asukuvia. Mutta miksipä ei, kuten kaikkea muutakin. Ainakin olen tässä hommassa ihan huomaamattani messissä, hiljakseen lipunut tähän hommaan. 

Huomaan myös, että kuvaushommat ovat hauskoja oman perheen kera, jolloin lapset tykittävät lauseita ”leuka ylös mummeli” jne. eli saa nauraa. Myös hyvien ystävien kera kehtaa heittäytyä. Jos vieraampi ihminen ottaa kuvia, mönkäänhän se vähän menee. Kyse ei ole kuvaajasta, vaan siitä, että itsellä on epävarma ja kiusaantunut olo. 
Noh näinkin moninaisia tunteita voi liittyä näinkin kepeisiin asioihin, sekä syyllisyyttä, että iloa. Mutta onhan se ihan hullua, että kaksi naista vaihtaa vaatteita jopa autossa, haha, en kestä, jotta saavat useita asukuvia aikaiseksi. Mutta hei siellä autossa vasta naurattaakin. 

Vietimme samalla ihanaa Porvoo päivää Souliinan kanssa. Ensin tässä meidän kotirannassa ja sen jälkeen Porvoon vanhassakaupungissa. Taas syötiin sitä Rosson maailman parasta pitsaa ja tällä kertaa nautittiin kakkuset idyllisessä Tee-ja kahvihuone Helmessä. Suosittelen kuitenkin enemmän Cafe Cabriolea, jonka kakut ovat vailla vertaansa ja kauramaitoakin löytyy teehen ja kahviin. 

Kaikki omat mekot ovat Elloksen alelöytöjä, paitsi tuo vihreä kukallinen mekko lähti taas alekoodilla ostoskoriin eli ei ns. ollut alessa. Eli kesän loppualesta -50% ja tuosta alesta vielä -60%, syntynyt paljoakaan hintaa näille mekoille. 

Pauligin sateenvarjon voitin Pauligin Inkun Insta arvonnassa. 
Jos yhden viisauden haluaisin heittää ilmoille jatkuvasta pohtimisesta, syyllisyyden tunteista ja ahdistuksesta, että koita hyvä ihminen nauttia vähän ja olla ottamatta kaikesta syyllisyyttä. Pääasia on, että on kivaa, niitä ikäviä asioita ehtii ja saa pohtia ihan muiden asioiden saralla. 

Miten siellä, miten koet valokuvissa olemisen, saatikka asupostaukset. Saatko blogeista vinkkejä pukeutumiseen tai koetko asupostaukset hassuna ja pinnallisina? Vai ovatko samaa kuin muutkin, kuten sisustuspostaukset. 
Olisi kiva kuulla myös mikä näistä kaikista oli lempiasu, joka miellytti sinun silmää, niin Souliinalla kuin meikäläiselle. 

Väriä ja iloa elämään ja vähemmän turhaa pohdintaa ja syyllisyyttä! Ilon kautta perjantaihin. <3


35 thoughts on “Hönöpäiden asukuvaukset!”

  • Minusta on yleisesti kiva katsella kauniita kuvia ja jos niissä kuvissa nyt sattuu olemaan asuja, niin iha ok sekin. Multa on välillä pyydetty asukuvia, koska isojen "tyttöjen" muoti kiinnostaa, mutta en vaan ole saanut aikaiseksi kuvata niitä.
    Ootte kyllä Souliinan kanssa niin ihania ja kauniita aina ❤️❤️❤️
    Kivaa viikkistä Tiia ❤️

  • Aina kauniita olette.Jos haluaa kuvata itseään eri asuissa, niin mikä ettei.

  • Asukuvat on kivoja ja kuten sinäkin, jos tili on täynnä pelkkää omaa nassua, jätän sen väliin (erikseen on sitten muotibloggaajat). Ja kyllä tunnistan tuonkin, että jos omaan kuvavirtaan esim. instaan on tulossa useampi kuva peräkkäin omaa naamaa, niin johan pitää jotain muuta siihen tällätä;)
    Tällaisia asukuvia katselenkin sitten tosi mielelläni – kiva nähdä, miten vaatteet asettuvat oikeiden ihmisten päälle eikä vain luurankolaihojen mallien. Ja pakko on sanoa sekin, että te olette kyllä näissä kuvissa järkyn kauniita molemmat. Aikuismalliainesta <3

    • Niin totta, että jos on ihan pelkkää naamaa, niin… Paitsi toki, jos naama on kuvattu mielenkiintoisissa eri ympyröissä jne..

      Kiitos niin paljon ja uskon kyllä tai itsekin koen niin, että on helpompaa ajatella jotain vaatetta yllä, jos sitä ei mainosta langanlaiha teinimalli.

      Aurinkoista viikonloppua Ladysein 🌞🤗🍓🤗🌞

  • Musta on kiva, blogi on sellainen sillisalaatti, että siellä on vähän kaikkea. Kotia, ruokaa, vaateita ja kosmeakin. Jatka siis vaan samaan tyyliin, muru <3!

  • ”Instassahan ihmiset monesti haluavat seurata vain yhtä asiaa, joko tosiaan tiettyä ihmistä, ruokaa, luontoa, milloin mitäkin. Jos rönsyää kaikkialle, Instatili ei ole mielenkiintoinen. Tässä olen eri mieltä, haluan mieluiten seurata ihmisessä kokonaisuutta ja mitä kaikkea ihmisen elämässä tapahtuu.”

    Sama täällä! Ihmiset ne kiinnostaa. 🙂

  • Kauniita malleja, asuja ja kuvia. Itse en osaa ryhtyä asukuviin juurikin mainitsemistasi syistä. Tulee vaivaantunut olo. Rakastan vaatteita kukkien lisäksi ja vaatteita minulla onkin lähes yhtä paljon kuin kukkia. Minun suosikkini asuistasi on tuo vihreä, kukallinen mekko. Tykkään myös tuosta Lontoon boholaukustasi. Aurinkoista viikonloppua, Tiia.

    • Olet kaunis ja olisi Ihana kyllä nähdä sinulla asukuvia, sinulla niin kauniita vaatteita. Ehkä puutarhassa, koiruli kanssa, jos se tuntuisi omimmalta

      Kiitos kovasti ja ihanaa viikonloppua Satu. 🌺💛🤗💛🌺

  • Aivan huikeita kuvia! Tuo vihreä kukallinen mekko on niin kaunis ja ihanasti olet asustanut sen. Olipa tosiaan hyvänmielen postaus, tämä ihan piristi päivää 🙂 Mukavaa viikonloppua sinne!

  • "Hönöpäiden" nauratti, kun meidän naapurin kissa on nimeltään Hönö. Jokainen blogi voi olla mielestäni omanlaisensa. Olisi tylsää jos kaikki joko pohtisivat tai vain esittelisivät ulkonaisesti itseään tai kumpaakin. Ei sinun tarvitse millään lailla puolustella asukuvia. Ihmiset ehkä määrittelevät pinnallisuutta eri tavoin, jos joku ei tykkää vaatteista, voi pitää niiden esittelyä pinnallisena. Olette niin sädehtiviä ja kauniita Souliinan kanssa. Tykkäsin esimerkiksi Souliinan valkoisista farkuista ja topeista. Sinun vihreäpohjainen mekko oli nätti. Olen huomannut tuon, että olet alkanut pitää vähän värikkäimmistä vaatteista. Ihana että ihminen kasvaa, kehittyy ja muuttuu ikänsä!

    • Hönö. 💛🐈💛

      Ihan totta turiset, ihminen on monipuolinen ja monimutkainen kokonaisuus ja saa pitää monista asioista, olematta silti pinnallinen.

      Kiitos kovasti Marja ja ihan samaa mieltä tai sitten tämä on vain jokin vaihe tai viidenkympin villitys. 😅

      Ihanaa viikonloppua Marja. 🌺🤗🌞🤗🌺

  • Taas oli kivaa luettavaa. Olen niin samaa mieltä, että tykkään instassa seurata monenlaisia kuvia. Hienoja maisemakuvia, sisustusjuttuja, astioita,eläimiä ja sitten niitä ihmiskuvia. Tätä kaikkea Kivojen tarinoiden kera löytyy sinun blogista, joten jatka juurikin samaa linjaa.

  • Teillä on selvästi ollut hauska kuvauspäivä. Sadunomainen tuo kuva, jossa seisot pensaiden alla portista ulos menossa vihreässä mekossa❤️

    En seuraa yhtäkään sellaista instatiliä joissa on vain instaajan kuvia, mutta on kiva nähdä kuvista ainakin välillä kuka siellä tiliä pitää.

    Asukuvaaminen on välillä vaivaannuttavaa. Reissuissa maailmalla se menee hyvin, koska kyllähän turistit ottavat kuvia toisistaan, mutta kun olen kuvattavana Helsingissä tuntuu että ohikulkijat tuijottavat. Vaikka mulla on hyvin "kauko-ohjautuva" hovikuvaajani Klasu, joka osaa katsoa etteivät puut ja pylväät kasva kuvissa päästä, osaa kysyä haluanko vaakaan vain pystyyn, lähi- puoli- vai kokokuvan ja pyytää kääntyilemään eri suuntiin, välillä tuntuu, että itselleni mieluisimmat kuvat saan puhelimen kuvaussovellusta kaukolaukaisimella käyttäessä, siinä on tosin vaikea välillä asetella itseään kuvaan ja puhelinkäsikin pitäisi luontevasti asetettua niin, ettei puhelin näy. Eikä itsensä kuvaaminen kaupungilla oikein onnistu.

    • Oli hauskaa ja kiitos kovasti Tuuli. ❤️🤗❤️

      Ihan totta, on kiva, että persoona tulee tutuksi vaikka juurikin olisi ruokabloggaaja.

      Hih niinpä, itsensä kuvaaminen yksinään on kiusallista ja kuvat harvemmin onnistuu. 😅

      Ihana Klaus. ❤️🤗❤️

      Aurinkoista viikonloppua teille❤️🤗❤️

  • Eikä ole asukuvat itsekeskeisiä tai pinnallisia jos ne tuottavat iloa itselle ja katsojille🤓Ja sanonpa vielä,että sinun "pinnallesi"sopii ihanasti nuo väriltään vihreät mekot😉Kivaa viikonvaihdetta🦋

    • Hihi kiitos kovasti Pipsamuori ja vihreä on kiva ja yllättävä uusi väri täällä päässä.

      Ihanaa päivää sinulle. ❤️🤗🌺🤗❤️

  • Todella ihania kuvia teistä molemmista♥ Ja kaikkein parasta oli Tiia sinun perustelusi, miksi niitä asukuvia. Ajattelen samoin, vaikka ryhdynkin tällaiseen ehkä kerran vuodessa. Mutta silti: Kannatan♥ Ihanan värisiä hortensioita!

    • Ihana Leena❤️🤗❤️Kiitos kovasti ja aurinkoista viikonloppua ja sun asukuvat on aina upeita. Lisää vaan. ❤️🤗❤️

  • Ennen kuin unohdan:
    Kaikki asut ovat kauniita, mutta Souliinan asuista pidän eniten punaisen puseron ja valkoisten farkkujen yhdistelmästä. Sinun valkokeltainen mekko on mielestäni upea.
    Ennemmin katselen asuja ihmisten kuin mallinukkejen yllä. Ja jos ihminen on jostain "tuttu", aina parempi.
    Jos joku kokee asujen, kosmetiikan tai muun ihmisille hyvää mieltä tuottavan esittelyn pinnalliseksi, hänen pitää etsiä itselleen hyvää mieltä sieltä, mistä hän sitä saa.
    Kuvattavaksi suostuminen on luottamuksen osoitus kuvaajaa kohtaan. Kenen vaan kuvattavaksi en suostuisi.
    Ihanaa viikonloppua Tiia!

    • Kiitos kovasti ja omastakin mielestä Souliinan punavalkoinen yhdistelmä on aivan lyömätön.

      Viisaita sanoja kaikki ja samaa mieltä. 🤗

      Oikein ihanaa viikonloppua sinulle Kirsti Kaija. ❤️🤗❤️

  • Kauniita asukuvia ja teillä näyttää selkeästi olleen kiva päivä! Iskin silmäni tuohon keltaiseen mekkoon – niin naisellinen ja kiva leikkaus! Mistä olet hankkinut sen? Keltainen on yksi minun voimavärini ja sellainen "päivän pelastaja". Samu siellä touhukkaana kuvausassarina 😀 Ihana Samu!

    Mukavaa viikonloppua Tiia <3 nautitaan kesästä!

    • Kiitos kovasti ihana Marjo. 🤗💛🤗

      Keltainen piristää aina. Kuten postauksessa kirjoittelinkin, niin kaikki mekot olen ostanut Ellokselta.🤗💛🤗

      Sydämellistä viikonloppua Marjo ja nautitaan viimeisistä kesäpäivistä nyt täysillä. 🌞😘🌞

  • Höpsis oot ja oonhan minäkin kooltani kaksi Souliinaa. Anti mennä vaan vielä, kun meillä nuoruutta riittää.

    Aurinkoista päivää Kristiina✨💛✨🤗

  • Ihania naisia rannalla ja kivennokassa 😁 Asukuvat on hankalia ja aina niitä jännittää, jos joku muu kuin perheenjäsen niitä ottaa. Mutta kyllä kai niihinkin tottuu. Te osaatte homman 👍

  • Ihania kuvia! Mä tulisin mielelläni kuvaa sua/teitä 😀 Itse olen juuri se kiusaantunut lipputanko kameran edessä.. en yksinkertaisesti luota että toiset osaisivat kuvata, ohjata ja tuoda hyvät piirteeni esiin, hermostun ja teen tyhmiä ilmeitä. Olen aina kamppaillut painoni ja huonon itsetunnon kanssa, joten mielelläni postaan vain itse ottamiani naamakuvia. Itse koen voimaannuttavaksi jos saan hyvän kuvan itsestäni "noh, ei sitä niin pahalta näytettykään", mutta yhtä lailla nautin kun saan otettua upeita kuvia toisista ihmisistä. Koen että olen aidoin itseni linssin takana kun saan ohjata ja rajata ja miettiä valaistusta yms. Saan kreisit kiksit kun joku on "wau, kiitos Laura" nähdessään oman kuvansa. 🙂 Jos joku alkaa vikisemään miten näyttää huonolta niin tyrmään negailun: tämä kuva on minun taideteokseni, ei se siis voi näyttää huonolta 😉

    xx Laura / Laura Loukola Beauty Blog

    • Ihana Laura ja juurikin lipputankona aina täällä. Eli on todellakin helpointa kuvata perheen kanssa, teinit hyviä, koska pilkkaavat hyväntahtoisesti, niin saavat samalla löysät pois kuvaustilanteesta.

      Olet selvä valokuvaaja, sillä kuvasi ovat aina upeita ja näytät niissä itsekin niin kauniilta. Sulla on uskomattomat piirteet ja myös oma tyyli, mikä on tärkeää.

      Oli kiva nähdä, toivottavasti pian uudelleen. Aurinkoista viikkoa Laura. <3

  • Asukuvat ovat ihania! Ei, kauniissa tavaroissa ei ole mitään pinnallista, kaikillahan on sellaisia ja miksi emme niistä nauttisi? Ja joo, massumakkaroitahan on meillä kaikilla, siksi kauniit valokuvat ovat niin tärkeitä. Jo itsetunnonkin kannalta. Sillä kyllä kaunis kuva itsestä piristää mieltä aika lailla.

    Välillä opena mietin, olisinko parempi esikuva nuorille tytöille, jos en piittaisi yhtään vaatteista ja ulkonäöstä. Uskon että en. Eikö paras roolikuva ole se, joka on itseensä tyytyväinen. Ei tarvitse olla viimeisen päälle trimmattu ja fiksattu, jokainen meistä voi ja saa tuntea itsensä kauniiksi!

    Ja muuten, olette aivan mielettömän upeita ja hehkeitä noissa kuvissa! Sekä kuvat että te olette tosi vau! Nuo vaatteet sopivat teille loistavasti ja mikä tunnelma kuvista välittyy.

    Saksanopena tuo Zum Beispiel Eis Scream Wagen ilahduttaa minua niin. Kaikkee ne porvoolaiset keksivätkin… 🙂

    Mukavaa viikonloppua ❤️

    • Niin totta ja ei ole niin mitään pinnallista ja kauneuden ja estetiikan taju on älykkyyttä. <3

      Olet niin oikeassa, juuri siksi kauniit kuvat ovat tärkeitä, koska parhaassa tapauksessa ne voivat voimaannuttaa minäkuvaa. <3

      Olet taatusti täydellinen esikuva, mitä sinua blogin kautta olen oppinut tuntemaan, olet älykäs ja sydämen sivistynyt eli sinulla on paljon annettavaa. Uskoakseni kaunis pukeutuminen tekee vielä helpommin lähestyttävän ja ettei ole liian neutraali. En tiedä.

      Kiitos niin niin paljon kauniista sanoista ja ihana oli kuulla, että olet saksanope. Tämä on varmaan tullut ilmi, mutta mennyt minulta ohi.

      Oikein ihanaa viikonloppua Ei-Leen. <3

Vastaa käyttäjälle Kukkaiselämää Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Protected with IP Blacklist CloudIP Blacklist Cloud