Ihmeellinen hetki

Eilen kävi sellainen ihmeellinen juttu, joka on käynyt vain kerran aiemmin näiden blogivuosien aikana ja niitä vuosiahan alkaa olla jo aika monta. Kävelin Itäkeskuksessa hikipäässä kohti parkkihallia ja yhtäkkiä eräs hymyilevä sympaattisen näköinen nainen huikkasi ”hei olen blogisi lukija.”

Tiedättekö mitä, hetki oli ihmeellinen. Siinä me yhtäkkiä halailtiin, kehuttiin toisiamme ja yhtäkkiä avasimme sydäntä ja surujamme. Sain kauniita kehuja, joita en tähän tohdi ihan laittaa, mutta kiitos vielä niin paljon niistä sanoista. Niillä on valtava merkitys ja piti illalla miehellekin jakaa tämä ihmeellinen kohtaaminen. 

Joskus meinaan olen niin ulalla, kun täällä pipertää nakutan ja arvon, teenkö oikein tai väärin jne. Itseään epäilee. Miten yksi kohtaaminen voi hetkellisesti muuttaa paljon. Tuoda ilon rintaan ja ymmärryksen, että tämä kohtaaminen ja te lukijat olette ihan parasta mitä blogin pitäminen voi antaa. 

Epäuskon hetkinä tulen muistamaan eilisen kohtaamisen, sillä niitä epäuskoja tulee, kuten normaalissakin elämässä. Yhtä vuoristorataa on välillä tämä kirjoittaminen myös. 

Muistan nimittäin kun aloitin blogin ja huomasin sivulatauksista, että blogissa on joku käynyt. Ensimmäisen kommentin jälkeen ajattelin, että voisin pitää juhlat ja ajattelin, oikeasti lukeeko tätä blogiani joku, joku yksi ihminen.

Miten valtava merkitys ja voima sillä oli ja on, että jos edes yksi ihminen kokee saavansa blogistani jotain, niin sittenhän tämä blogi on täyttänyt tarkoituksensa muunakin kuin henkilökohtaisena ajatussammiona ja mieltymysten kohteena. 


Sen sain eilisessä kohtaamisessa kuulla, että blogi on antanut vertaistukea ja haluan myös sanoa saman sanan kaikille teille. Välillä on pelottanut painaa ”julkaise” nappulaa, koska olen kokenut hetkellisesti olevani ajatusteni kanssa yksin, kunnes kommenttien kautta olen aina saanut huomata, etten todellakaan ole yksin vaan nämä naiseuden kimurantit ongelmat ovat universaaleja tai elämä yleensä. 
Niinhän ne ongelmat tietenkin ovat universaaleja, mutta te tiedätte sen tunteen, kun pää on omassa peffassa ja sitä miettii miten maailma murjoo tai miten ne jotkut ongelmat ovat niin omasta mielestä kiusallisia tai häpeällisiä tai jotenkin vääränlaisia tai itse on jotenkin vääränlainen ja vinksallaan, ettei niistä herkästi rohkene puhua. 

Eli jos blogi tosiaan on antanut teille hippusen edes tukea, niin ajatelkaa miten moninkertaisesti täällä päässä on saatu teiltä vertaistukea. Olen onnekas ja täällä on huiput lukijat ja yhden teistä sain onnekseni nähdä eilen. Kiitos kohtaamisesta, se jää ikuisesti sydämeen erittäin merkittävänä kohtaamisena minulle.


Muistuttaisin myös ihmisiä siitä, että moikatkaa rohkeasti toisia ihmisiä ja jos tuntuu, että törmäätte tuttuun ihmiseen tai vaikka vanhaan tuttuun. Ei ole lainkaan noloa vetää jotain ihmistä hihasta ja jos hihasta vedettävä ottaa asian huonosti vastaan, niin se on sitten aivan hänen oma ongelmansa. 


Näistä jälleennäkemisistä tai kohtaamisista voi tulla valtavan hyvä fiilis molemmille. Muistuttaa myös siitä, että me emme ole yksin. <3

Kiitos kaikille, että olette ja mitä ihaninta perjantaita kaikille. Täällä miehen kanssa illalla Notre Damen kellonsoittaja musikaaliin, ihan parasta. Eli aika hyvä viikko tämä, toivottavasti sielläkin on? Mitä siellä aiotaan touhuta viikonloppuna?


42 thoughts on “Ihmeellinen hetki”

  • Ikävä kyllä meillä suomalaisialla on se tapa, että toisen kävellessä vastaan suuntaamme liian herkästi katsemme maahan. Kurjaa. Miksi emme voisi iloisesti kohdata sen vastaantulijan, katsoa silmiin ja vaikkapa sitten hymyillä, jos ei mitään halua/uskalla sanoa. Kiva kuulla, että lukijasi on napannut sinua hihasta ja tullut juttusille. Näin sen pitää mennäkin.

    Meille tulee lapsenlapset pitkästä aikaa viikonlopuksi, joten aika ihana viikonloppu siis luvassa. Mukavaa musikaali-iltaa teille ja muksaa viikonloppua ♥

    • Tämä on kyllä jännä ja varmasti osittain ujouteen liittyvä juttu, pelottaa ja jännittää ryhtyä juttusille vastaantulevan kanssa, mutta se ei ole mikään puolustus. Pahinta on ollut, kun olin meidän taaperon kanssa ajat sitten liikkeellä ja toinen moikkaili kaikkia, niin suuri osa ei moikannut takaisin pientä lasta. Kyllä on kykenemättömyyttä, huhhuh.

      Teillä oli varmasti ihana viikonloppu. Yhtä ihanaa tätä viikkoa ja kiitos Krisse. <3

  • ajattelen monesti, että olisipa hienoa tavata joku ihan oikea bloggaaja 🙂 – koska, kuten kirjoitat, blogien ympärille muodostuu jännittäviä ja hienoja tukiverkostoja.
    (no nyt olen kyllä vähän epäreilu, olen tavannut joitakin mahtavia tyyppejä)
    Monesti blogien ympärille muodostuvat virtuaaliverkostot voivat olla paljon merkityksellisempiä kuin hätäiset ruuhkavuosien kaverisuhteet; tai ainakin minulle, kun hahmotan maailmaa kirjoittamalla ja lukemalla pikemminkin kuin puhumalla.

    Täytynee minun(kin) ruveta haahuilemaan jossain Itäkeskuksessa ja vastaavissa paikoissa toiveikkaana <3

    • Niin totta tuo, hyvinkin voi olla pelastus monelle, netti, blogit, saa tuen mistä tahansa, se on tärkeää. <3

      Sinä ihana, oletko ajatellut, että jos jotain kiinnostaa törmätä juuri sinuun. <3

      <3

  • …jatkoa edelliseen kommenttiini, joka lähti liian nopeasti.

    Siis toiveikkaana, että kohtaisin jonkun Ihan Oikean Bloggaajan

    (en todellakaan kuvittele itseäni fanikohtaamisten kohteeksi)

    • En minäkään kuvittele, en todellakaan ja ei tuo nyt fanikohtaaminen ollut, mutta törmäsin blogin lukijaan ja se oli ihana hetki. <3

      Sinun täytyy antaa arvoa itsellesi ja ymmärtää, että jollekin lukijallesi on yhtä mielenkiintoista tavata sinut. <3

      Ihanaa uutta viikkoa Marika. <3

  • Tiedän tuon tunteen ja sen kokeminen on aika maaginen hetki!
    Muistan kun olin ollut kahvittelemassa Töölönlahden Taidekahvilan terassilla pari vuotta sitten. Olimme jo pois lähdössä kun minua vastaan tuli iloisesti hymyilevä nainen
    "Hei, sinä olet Marjo! Minä olen vuosia lukenut blogiasi ja saanut siitä
    valtavasti vinkkejä. Olen täällä nyt kahvilla kun olet kehunut paikkaa. Ihanaa nähdä!"

    Tuli tunnekuohu, joka meni päästä varpaisiin ja olisi melkein tehnyt mieli halata
    ventovierasta ihmistä, jonka sanat koskettivat sydämessä. Kättelimme ja jäimme hetkeksi
    juttelemaan. Tapaamisia on ollut tässä vuosien varrella muitakin mutta tämä jäi jotenkin
    ihan erityisesti mieleen.

    Ihanaa kun ihmiset tulevat spontaanisti juttelemaan ja saavat myös kasvot.
    On myös kiva keskustella sellaisen kanssa ihan livenä, joka on uskollisesti seurannut sinua
    jo ehkä pidemmänkin aikaa ja kiinnostunut postauksistasi. Huippu tunne!

    Aurinkosta päivää ruudun sinne puolelle Tiia ja nauttikaa illasta <3

    • Hihi eikö ihanaa ja näin juuri ja siksipä siinä sitten halattiinkin. <3 Rohkeasti kannattaa vaan halailla, jos siltä tuntuu. <3 Sitten siis ensikerralla. <3

      Näin juuri ja juuri näin tuokin ihana nainen sanoi, että mietti uskaltaako sanoa mitään, onneksi uskalsi ja sinun lukija myös, sillä näillä on niin suuri merkitys meille. <3

      Ihanaa uutta viikkoa Marjo. <3

  • Olen Marikan kanssa niin samaa mieltä tuosta blogin ympärille muodostuvan virtuaaliverkoston merkityksellisyydestä.
    Välillä olen miettinyt, kuinka paljosta olisin jäänyt paitsi, jos en ikinä olisi tänne blogistaniaan löytänyt/uskaltautunut mukaan. Tuntuu, että ympärillä on ikäänkuin sellainen lämminhenkinen blogiperhe tai ainakin ystäväpiiri, jonka vertaista mulla ei jokapäiväisessä elämässäni blogin ulkopuolella ole.

    Ihana lukija sulla, kun tuli esittäytymään ja juttelemaan. Kaikilla ei siihen riitä rohkeutta, vaikka haluaisivatkin, mutta silti saattavat kokea ihan vaan sun näkemisen merkitykselliseksi, vaikkeivat uskaltautuisi juttusille.

    Itse jouduin vähän paniikkiin, kun kerran tässä mun työpaikan pihalla tuli vastaan jostain vähän tutun näköinen ihminen, joka kysyi, että olenko Annukka, ja kun vastasin myöntävästi, hän kertoi lukevansa blogiani ja tykkäävänsä siitä. Menin jotenkin ihan lukkoon, kun olen kuvitellut kirjoittavani "ihan piilossa vaan" ilman, että kukaan täkäläinen oikeasti lukee. Mutta kivaltahan se silti tuntui tottakai ja älysin ihme kyllä ihan vaan yksinkertaisesti kiittää kovasti, enkä alkanut vähättelemään, että "Noo, eihän se edes mikään oikea blogi ole ja mitäs mää mittään…" vaikka kävikin mielessä.

    Kivaa viikonloppua Tiia <3

    • Niin totta ja se on asia eli siis tuo verkosto tai blogiperhe, ettei sellaista osannut pienissä mielissäkään uumoilla ennen blogia, että sellainen voi syntyä. Se taas kertoo ihmisten hyvyydestä niin paljon. <3

      Ihana kun lukija uskalsi ja toivottavasti ymmärtää, että minulle kohtaamisella oli suuri merkitys. <3 Tuli tavallaan todeksi se, että blogilla on lukijoita. <3 Konkretisoitui. <3

      Hih juurikin tuo, netti on aikamoinen suoja tai turallinen koti ja kone siinä omassa yksityisyydessä ja sitten sitä lukeekin ihan aidot ihmiset, se on aika jännää.

      Juuri tuo itsensä vähättely. Annukka sulla on meinaan ihan mahtava blogi, se miten osaat järjestellä sanat niin hauskasti ja terävästi, mutta lempeydellä, se jos mikä on taito se.

      Ihanaa uutta viikkoa Annukka. <3

  • Voi, ihana kohtaaminen!
    Minäkin olen muutaman kerran vastaavaan törmännyt, niin täällä kuin Suomessakin, ja se oli ihmeellinen tunne!
    Lämmin läikähdys sydämessä. <3
    Muistan kuinka eräs ihana nainen oli juuri muuttanut tänne perheensä kanssa ja kun ensitapaamisellamme kuuli minun olevankin SE Mantelilaakson Susanna, hänen katseensa kirkastui ja huudahti; 'Eikä!? Olen suuri fanisi!!'
    Ihan siinä häkeltyi.
    Minäkin pohdin monesti josko lopettaisin koko blogin. Sitten muistan ne ihanat viestit kuinka lukija saa voimaa arkeensa kauneudesta jota heille jaan.
    Se saa voimaa jatkaa! <3

    Ihanaa viikonloppua sinulle ihanainen! <3

    • Ihanaa ja tämän hetken muistaa aina. <3

      En ole miettinyt blogin lopettamista, vaikka vuoristorataa välillä onkin. Olen kyllä miettinyt, että mikähän on se raja, että lopetan ja välillä koen itseni höperöksi, että pidetäänkö hassuna, että tämän ikäinen bloggaa, mutta meitähän on paljon, mikä luo uskoa.

      Ihanaa uutta viikkoa Susanna. <3

  • Ihana kohtaaminen! Minulle kävi samalla tavalla, kun kesällä Naantalissa joku huudahti: "sinähän olet Vuonon kimalluksen Marianna?" Se oli niin yllättävää, että hetken olin hämilläni ja kohtahan sitä jo sitten halattiin ja rupateltiin.

    Blogin lopettaminen on ollut minullakin monesti mielessä, sillä blogini on pieni ja tuntematon, joskus ihan olemattomalta tuntuva, mutta enpä ole kuitenkaan lopettanut.
    Yhdenkin ihmisen ilo blogini seuraamisesta kannustaa jatkamaan ja sinulle haluaisin sanoa, että minäkin olen ehdoton fanisi ja kokisin blogisi loppumisen surullisena asiana.

    Hyvää viikonloppua Tiia <3

    • Oi miten ihanaa ja juurikin se tuntuu niin yllättävältä. <3

      Älä vaan lopeta, sinulla on ihana blogi ja luulen, että sen tuntee useampi kuin tiedätköön, usko pois. <3 On ihanaa seurata elämääsi Norjassa.

      Apua en ole tosiaan lopettamassa blogia, eikä se ole käynyt mielessänikään, mutta vuoristorataa välillä tämä on ja tulee epäuskon hetkiä. Myös välillä mietin olenko tähän liian vanha, mikä on niin turhaa ja tyhmää ajattelua, ihminen on niin vanha kuin itsensä tuntee, vaikka yhteiskunta yrittääkin välillä viestiä muuta.

      Kiitos niin paljon ja kuin myös, täällä sinun ikioma fani ja oi Norja ja ne vuoret vielä. <3

      Ihanaa uutta viikkoa Marianna. <3

  • Voi miten ihana kohtaaminen lukijan kanssa! Minulle on mieleen jäänyt erityisesti sellainen tapaaminen lukijan kanssa, kun äitini oli apteekissa hakemassa lääkettä ja minä siinä sitten seisoin äitini vieressä. Siinä tuli puhetti ihanista korvakoruista ja äitini sanoi, että hänellä on minun tekemät korvikset korvissa. Tähän farmaseutti sanoi että, joo minä tunnistinkin sinun tyttären, luen hänen blogiaan. Ihan mahtavaa ja kyllä sitä tuli sellainen wau-olo, että ihanaa, joku lukee minun juttuja!
    Muistan myös kun ekan kerran tapasin sut, oli ihan kuin olisin tavannut julkkiksen, koska olin sun fani heti, kun luin blogiasi ensimmäisen kerran. Tällaiset kohtaamiset on siis kivoja kummallekin osapuolelle.
    Ihanaa viikkistä Tiia <3

    • Oi ihanaa, mikä mahtava kohtaaminen. <3 Elämä on ihmeellistä. <3

      En kestä sua Outi ja kuin myös ja meidän tapaaminen oli ihmeellinen ja kivaa oli.

      Ihanaa uutta viikkoa Outi. <3

  • En yhtään ihmettele että sait halit ja kehut lukijalta,sinä ihana💜 Blogissasi olet niin avoin ja otat esille mitä erilaisempia asioita.Ihana tietää,että teille blogien tekijöille on noin suuri elämys tavata meitä seuraajianne,koska itse olen joskus ajatellut että olenko kommenteissani joskus liian tuttavallinen,etten aiheuttaisi
    kiusallista oloa sinne.🙄 Kivaa viikonvaihdetta sinne Porvooseen💕

    • Voi ei, et ole lainkaan liian tuttavallinen vaan juuri ihana. Anna kommenttien tulla vaan sydämestä ja olen kiitollinen kommenteista aina. On niin mahtavaa, kun oppii tuntemaan teitä ja kiintyy ja jää miettimään, mitähän sille ja sille lukijalle kuuluu, jos ei kuulu vähään aikaan mitään.

      Kiitos vielä kauniista sanoista ja ihanista kommenteista Pipsamuori. <3 Älä vaan yhtään mieti ja kommentoi käsijarrulla, anna mennä vaan. <3

      Kivaa uutta viikkoa Pipsamuori. <3

  • On mahtavaa kun tapaa jonkun lukijan! Ne pari kertä kun joku on pysäyttänyt kadulla, Stockmannilla ja ystävän 750 vieraan!!! synttärijuhlilla ovat jääneet tulikirjaimin mieleen kun vieras ihminen on tullut kertomaan kuinka pitää blogistani. Muistelin 10 v.-blogipostauksessa yhtä vuosien takaista kohtaamista lyhyesti ja tuo kohtaamani lukija kommentoi 10 v.-postaukseen. Ihan valtavan sykähdyttävää!

  • Ihana tapaaminen josta saa voimaa pitkälle. Minäkin melkein sanoin yhdelle kaupan kassajonossa että seuraan hänen Instagramiaan, mutta sitten tulin kuitenkin epävarmaksi että onko se hän joksi häntä luulen enkä sanonut mitään.

  • Upea kohtaaminen lukijan kanssa. Sinua on varmasti helppo lähestyä ja meidän naisten elämässä on varmasti jotakin samaa. Täällä sienestetään viikonloppuna ja nautitaan kaikin tavoin syksystä.

  • Voi kun mahtavaa, että koit tuollaisen huippukohtaamisen. Tuollainen kyllä varmasti antaa uskoa omaan tekemiseensä. Ja tottahan on se, että blogisi on ihan huippu. Sinun juttujasi on kiva lukea ja viettää hetki jossain ihan muualla kuin oman arjen pyörteissä.

    Ihanaa viikonloppua Tiia <3

    • Voi ei sinua ihanaa, kiitos niin paljon. Edelleen odotan, että milloin me kaksi törmätään. <3

      Ihanaa uutta viikkoa Mannilainen. <3

  • Yhtään lukijaani en ole livenä nähnyt. Joku sukulainen on uskaltanut myöntää sitä lukevansa, vaikka ei uskalla kirjautua lukijaksi.
    Joskus kun mietin lopettamista, saan kommentin tai peräti uuden lukijan, jaksan taas jatkaa. Ehkä joku kuitenkin on kiinnostunut mun vaatimattomasta elämästä ja jaksaa kuviakib katsella.
    Itse olen saanut tukea ja "ystäviä" blogin kautta. Tunne on usein kuin kylässä olisi käynyt, kun lukee postauksia.
    Kiitos sinullekin kaikista kivoista jutuista, joissa saan olla mukana blogisi lukijana!

    • Sinä ihana ja olisi niin mielenkiintoista tavata sinut. Itseironiasi on vailla vertaa ja tiedän, että olet huippu lämmin ja ihana tyyppi, otat kauniita kuvia ja osaat kokata.

      Kiitos myös kauniista sanoista ja aurinkoista uutta viikkoa Marketta. <3

  • Voi, miten upea spontaani live-kohtaaminen blogisi lukijan kanssa. Useimmat kohtaamiset ovat onneksi voimaannuttavia ja tämä on ollut sitä erityisesti.
    En koskaan lakkaa ihmettelemästä, että minun ihailemillani ihmisilläkin (kuten sinulla) on epäilyjä oman tekemisensä suhteen. Kai me kaikki olemme hetkittäin epävarmoja.
    Ihanaa viikonloppua Tiia!

    • Näin oli, ihana hetki. <3

      Voi ei, miten kauniisti sanottu ja kuin myös Kirsti Kaija eli kai me kaikki olemme omassa kuplassa ja sen ulkopuolella ihmiset näkevät eri tavoin.

      Ihanaa uutta viikkoa Kirsti Kaija. <3

  • Helsingissä tämä on aika yleistä. Jostain syystä mun seuraajat tulee todella usein juttusille. Välillä on niitä tilanteita, että he eivät muista, että minä en tunne heitä. Siinä jutellaan ja halataan kuin vanhat tutut 😂 mies välillä pyörittää päätään 😂

    • Sulla on niin tunnistettava ja värikäs tyyli, että ihmiset tunnistaa kyllä. Itse olen enemmän harmaa seinäkukkanen.

      Ihanaa uutta viikkoa Maiju. <3

  • Ihana kohtaaminen. Neidän kaikkien pitäisi muistaa antaa hyvää palautetta toisillemme. Hyvää syksyä ihana pirtsakka Tiia❤

  • Ihana tunne varmasti nähdä livenä joku, joka seuraa ja jota et tunne ja hän haluaa kiittää sinuacblogistasi! Kyllä sä teet asiat oikein, joten hyvä sä <3!

Vastaa käyttäjälle Tiia Koivusalo Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Protected with IP Blacklist CloudIP Blacklist Cloud