Olenko outo?

Olenko outo?
Varmaankaan kovinkaan moni ei pidä itseään outona, koska asuu oman tutun ja turvallisen päänsä sisällä. Outous on muutenkin kovin subjektiivinen käsite, mikä on toiselle outoa voi toiselle olla tavallista ja päinvastoin.

Kerrottakoon, että pidän itseäni hyvin tavallisena ja jalat maan pinnassa tukevasti tunkkeina olevana henkilönä. Viime viikolla aloin kuuntelemaan höpinöitäni, kuin itseäni ulkoapäin kuunnellen ja vieraiden ihmisten silmiin peilaten. Epävarmuutta tämä toki, miellyttämisen halua myöskin, ettehän vaan pidä outona, koska olen tälläinen, toimin näin, fanitan ja keräilen tälläisiä asioita. 
Meillä kävi siis Kodin Kuvalehden ”Persoonallinen pukeutuja” juttuun toimittaja ja valokuvaaja kuvaamassa. Molemmat erittäin fiksuja ja mukavia tyyppejä. Heidän kanssa oli rento olla ja ehkä liiankin rento tai laitetaanko höpinäni hermostuksen piikkiin menemään?

En nyt paljasta minkälaisia kaikkia asuja lehtijuttuun tulee, mutta kyllä siellä myös Disney vaatetta vilahtaa. Ehkei Disney ja mukikokoelman paljastaminen toimittajalle ja valokuvaajalle vielä herättänyt kelloja outoudestani tai Disney huulipunakokoelma tai kodissamme pisaroina viljellyt Disney esineet tai muuten kummat keräilyt. En muuten lompuukia sentään muistanut vilauttaa heille. 
Vasta siinä kohden tuntui, että räjäytin omaleimaisuuden jackpotin, kun kysyttiin miksi aloitin blogin pitämisen, siinä se sitten aukeni valtoimenaan se Pandoran lipas. Niin ja ennen kuin jatkan, sanottakoon, että minusta aina itsestä puhuminen outona, hulluna tai sekopäänä, on itsekehua ja siksi tämä aihealue hieman ahdistaa, koska sitä käsitystä en halua antaa, että olisin erityinen, sillä kaikki me olemme erityisiä ja kaikki varsinaisia persoonia, kun oikein aletaan kaivelemaan. 

Kaikki eivät kenties aina paljasta hassutuksiaan, mutta kyllä niitä kaikilla ihmisillä varmasti on, niilläkin, jotka väittävät olevansa tavallisia ja tylsiä. Taatusti jokainen tekee jotain ”omituista”, syö maksamakkaraleipiä marjahillolla, pitää varpaankynsiä hammastikkuina, keräilee vaikka pullonkorkkeja, joilla on tapetoinut olohuoneen seinän, pitää hyttysiä kotieläiminä tai puhuu seinille, jne.


Alkaessani selittää toimittajalle ja valokuvaajalle tarinaa blogini synnystä, joka meni kerrattakoon näin. Voitin Warner Brosin Pohjoismaiden välisessä kirjoituskilpailussa, miksi haluaisin painottomalle lennolle, miten pienestä pitäen haaveammattini on ollut astronautti ja mieheni sanoi ”sinun kannattaa perustaa blogi.”

Tästä sivujuonteena tai oikeastaan henkilökohtaisella tasolla pääjuonena vasta oikein innostuin ja samalla itseäni ulkopuolisena analysoiden ja tarkkaillen mietin, että tarinaa on pakko jatkaa, ei vierivää palloa voi enää pysäyttääkään, vaikka kuulostan aivan hullulta. Tuli sitten samalla kerrottua vuoden takainen avaruusreissu Moskovan Juri Gagarin kosmonauttikeskuksessa. 

Toki, koska reissusta on tasan vuosi, niin väkisinkin reissu on mielen päällä ja vielä, kun avaruussiskoni Ellin kanssa sovimme tälle viikolle scifitärskyt Ad Astran merkeissä. Elli muuten jo kerran pyysi maalauskurssille maalaamaan planeettoja, mutta silloin oli joku marraskuinen ahdistusongelma, ettei luovuus oikein kukkinut ja päätin kieltäytyä kurssista, asia joka on hieman kaduttanut.

No mutta näin kyllä, että tämä avaruudellinen pala kakkua oli jo hieman liikaa ja koska siitä ei toimittajalla ja valokuvaajalla ollut etukäteisinfoa, niin eihän kyseistä sivu tai pääjuonta voinut enää itse lehtijuttuun ujuttaa. Mahtavaa kuitenkin oli valokuvaajan sanat, ”olet kuin sipuli, kun sitä kuorii, aina paljastuu lisää ja teet asioita mitä tahdot, kun monet vain haaveilevat sellaisesta ja se on siistiä.” 

Noh tuo kuulostaa jo kehumiselta, anteeksi siitä, mutta jotain voimaannuttavaa lauseessa oli. Ei siis niinkään tuossa sipuli hommelissa, sillä sen saan oman pääni sisällä viittamaan juuri siihen katalaan Pandoran lipakseen hirviöineen, vaikka valokuvaaja ei todellakaan mitään tälläistä vihjaillut, päinvastoin.

Vaan tuo, että uskaltaa toteuttaa haaveita, vaikka soraääniä ja naurua ja pilkkaakin kuuluu. Muistan hyvin, että sain räjähdysmäisen positiivista palautetta ja ihmiset olivat innoissaan, että turvallisesti omalta kotisohvaltaan voivat kurkkia, kun toinen avaruusseikkailee. Sillä eihän kaikkien unelma tietenkään ole avaruus. 

Mutta tuli niitä soraääniäkin, ”mitä tuollainen mummeli tuolla tekee, äänestin poikaa tai sinut valittiin vain, koska muuten olisi ollut ikärasistista.” Hah kattia kanssa, Tuplalleko ikärasismisyyte, jos minua ei olisi valittu. Miksi viisikymppinen ei saisi seikkailla, tuleeko olla pystyynkuollut, kuka määrittää raamit ja kehikot, varsinkaan toisen ihmisen? Pikemminkin uskon, etteivät tälläiset kommentoijat salli itsensä unelmoida tai saatikka seikkailla ja kun joku toinen näin tekee, se selittämättömällä tavalla ärsyttää, eikä omia sanoja itsekään ymmärrä mistä ne kumpuaa,  kuhan laukoo vaan menemään. 

En ole aiemmin kehdannut kertoa, mutta ihana Kiti Kokkonen jakoi Facebook sivuillaan silloin meikäläisen hakuvideon, sillä hänenkin mielestä tämä haaveeni oli niin muheva. Arvatkaas muuten kenellä toisella olen bongannut Disneyn Bambi mekon, joka itseltäkin löytyy. Kiti sielunsisko. Kiti myös muuten ajattelee, että olemme avaruusolioita ja jutut ovat tulleet avaruudesta. Eli jos toinen ihminen fanittaa Disney hommia ja avaruutta, niin voi pojat tunnen samoja avaruusaaltoja hänen kanssaan. 
Oli miten oli toimittajan ja valokuvaajan meiltä lähtiessä, on mieli seikkaillut sellaisissa asioissa, että olenko sittenkin vähän seko tai pitäisikö olla normaalimpi tai ainakin olla hiljaa ja olla esittelemättä somessa Disney mukeja, vaatteita tai avaruus intoa? 

Toisaalta sittenhän en olisi minä vaan joku näytelmän henkilö itsestäni ja kuten sanottu, kyllä tähän maailmaan hullumpiakin juttuja mahtuu ja niin kauan, kuin oma höperyys ei vahingoita ketään ja siitä itse saa iloa, niin mitä siihen on kukaan sanomaan. Oma perhe ei muuten ihmettele, heille kaikki tämä on niin tavallista.

Mikä on edes sekopäistä tai outoa, no sehän on vain toisen ihmisen ennakkoluuloinen mielipide sellaisesta ihmisestä, joka ei ole samanlainen kuin kyseinen henkilö itse. Joten kaikki kukat kukkikoon ja riemu rinnassa jatkan avaruudellisen sanoman toitottamista Disney vermeet päällä, kahvit Disney mukissa ja vielä huulilla vähän Disney punaa. Äh eipäs olekaan, peruutan tuon viimeisen, Disney punia en raaski käyttää, katsella ihastelen vain menemään. 
Mikä on outo piirre teissä tai jotain ihan hullua maailmalla, muissa ihmissä tai outo ilmiö jne. Kiinnostaako avaruus, pyöriikö Disney mielessä tai joku muu. Nyt saa paljastaa omat outoutensa tai mikä oudoksuttaa. 

Niin ja meikäläisen outoudet tai oikeastaan ”persoonallinen” tyyli, on nähtävissä lokakuun Kodin Kuvalehdessä. 

Iloista viikon jatkoa kaikille. <3


52 thoughts on “Olenko outo?”

  • Musta on aivan mahtavaa, että tämänikäiset toteuttavat haaveitaan, elävät täysillä, toteuttavat itseään- sinä olet tässä asiassa aivan ässä ja ehdoton idolini! Tuntuu, että itse tyydyn aika vähään välillä (aika pienestä tulen tyytikseksi)…toisaalta se on hyväkin mutta ei tod aina.

    Iloa viikkoon ihana Tiia <3<3

    • Pienet arjen hetket onkin sitä ihan parasta, mutta jos on mahdollisuus toteuttaa suuri unelma, siihen pitää tarttua. 😍Hih viittaan avaruus hommeliin, koska kukin tavallaan.

      Ihanaa päivää Taru. ❤️🤗❤️

  • Ihana Tiia, olet just hyvä tuommoisena ja siksi luen ihanaa blogiasi! Kivaa tiistaita!! terkuin Sari.

  • Olipa kiva kuulla että olet kodin kuvalehteen päässyt mukaan "outouksinesi":)♥ Tiedätkös minä tuossa aloin miettiä että meillä ei taida olla oikein mitään muuta Disney aiheista mutta joitakin Disney-DVD elokuvia kyllä löytyy..niitä tuli aikoinaan paljon hommattua ja vaikka onkin suurin osa lasten leluista ja tavaroista tullut heitettyä pois niin osa noista elokuvista on säästetty..ihan vaikka pahan sadepäivän varalle:) Tuo avaruusseikkailu oli kyllä aivan huippu juttu ja ihana että pääsit sellaisen kokemaan! Mukavaa lokakuuta♥

    • Nyt taitaakin tulla niitä sadepäiviä. Disney elokuvissa on jotain turvallista, voi palata lapsuuden mielen maisemiin. ❤️🤗❤️

      Ihanaa lokakuuta Päde ja kiitos 🤗

  • Mä oon pitänyt itseäni aina vähän outona, olen tykännyt aina hassuista asusteista ja koen myös outona sen että olen todella pedantti tiettyjen asioiden suhteen, mokailen myös jatkuvasti ja sähläilen , mutta olen ajatellut että se on osa mua, ja jos alkaisin teeskentelemään muuta en olisi oma itseni 🙂 Ollaan kaikki jatkossakin aidosti sitä mitä ollaan 🙂

    Hyvää syksynjatkoa sinulle 🙂

    -Nina-

    • Täällä sekä pedantti, että sähläri. Sepä juuri, mikä voisi olla helpompaa, kuin olla juuri oma itsensä. ❤️🤗❤️

      Ihanaa syksyn jatkoa Nina. ❤️

  • Olen jo niin kauan sut "tuntenut", etten osaisi kuvitella sua yhtään toisenlaisena kuin olet, vaan kaikki ne miljoonat mukit ja Disneyhommelit ja avaruusaiheet on mulle yhtä kuin sinä.

    Ja just se tekeekin elämästä ja ihmisistä niin mielenkiintoisia, että muilla voi olla vaikka mitä omasta mielestä erikoisia tai kummallisiakin mielenkiinnon kohteita, jotka ei välttämättä omaan elämään kuulu ollenkaan, mutta on niin jotenkin ihana seurata toisten intohimoa sitä omaa asiaansa kohtaan, oli se mikä hyvänsä. Mulle se on luonnossa liikkuminen ja käsillätekeminen, joista ainakin jälkimmäinen on sellainen, jonka tiedän olevan sulle mahdollisimman epäkiinnostavaa ja varmaan tipahtaisin tuolilta silkasta järkytyksestä, jos yhtäkkiä alkaisit askartelemaan vaikkapa himmeleitä :D.

    Erilaisuus on parasta, ei outoa (joskin mulla on kyllä oma käsitykseni siitä, mikä mun mielestä on outoa, koska en esim. mistään ylimääräisistä lävistyksistä tai vaikkapa korvalehtiin venytetyistä isoista rei'istä perusta, mutta sekin on jollekulle toiselle se normaali ja minä taas näytän yhtä kiinnostavalta kuin pala pahvia).

    Innolla odotan, millaisen lehtijutun toimittajat kaikesta aineistosta sai aikaiseksi.

    Iloista saapastelua lokakuuhun Tiia <3

    • Annukka❤️

      Hihi niin hyvin tunnet mut, voihan himmeli sentään. Juu kärsivällisyys ei riitä, toisaalta kärsivällisyys riittää moneen muuhun eli selväähän se on, kärsivällisyys riittää kiinnostuksen kohteisiin. 🤣

      Sepä juuri siinä on, mikä on toiselle outoa, on toiselle normaali eli onko olemassa outoa tai sen enempää normaalin lokeroa. On vaan erilaisia ihmisiä. Mutta mikä ajaa mihinkin, syiden miettiminen on mielenkiintoista.

      En yhtään osaa visioida minkälainen jutusta tulee, koska ei ns. Haastateltu vaan hölöteltiin menemään. 🤗

      Kiitos kovasti Annukka ja samoin sinulle. ❤️❤️❤️

  • Ihana oot just tommosena. Kyll outouksia piisaa itse kullakin ja ne on myös sitä elämän suolaa. Hyvää viikkoa sinulle

  • Hei, jos tykkäät niin ole sellainen kun olet. Hyvin olet pärjännyt blogimaailmassa , yhteistyöt kertoo arvostasi. Onpahan lapsilla ainakin mukeja perittäväksi ja tarinoita sinusta.

  • Ihana Sinä ja kaikki sun ihanat postaukset💞
    Nyt täytyyki "mettästää" Kodin Kuvalehti
    Juuri Sun mukikokoelmaasi ihastuun aikoinaan kun ihanaan blogiisi eksyin 🥀

    Mukavaa tiistaiehtoota Sinulle Tiia 💖🎶💖

    • Ooh en kestä, ihanaa kuulla miten on tänne alunperin tullut. Olet ihana ja mitä sydämellisintä keskiviikkoa Marja-Terttu. ❤️🤗❤️

  • Mahtavaa, tuskin maltan odottaa lehteä!! Sinussa on tosiaan juuri sitä kerroksellisuuttä ja vaikka olen blogiasi lukenut jo yli 4 vuotta, opin jatkuvasti uutta 🙂
    Mun elämä on niin tavallista, en kertakaikkiaaan keksi edes mitään outoutta itsestäni ellei sitä lasketa että meillä aikuiset puhuvat koiraa 😀

    • Oih en kestä miten kauniisti sanottu, kiitos kovasti Maikku. 🤗❤️🤗

      Usko pois, jokainen ihminen on mielenkiintoinen. Sitä itse pitää itseään tylsänä, koska on niin tottunut omaan itseensä, mutta muille sitä saattaa olla vaikka kuinka mielenkiintoinen.

      Ihanaa päivää Maikku. ❤️🤗❤️

  • No et kyllä ole outo ollenkaan, tai sitten meitä outoja on aika monta! Minusta oot just ihana persoona, joka ei pelkää tuoda omaa tyyliään ja mietteitään julki. Minusta se on ehdottomasti ihana piirre ihmisessä. En yleensä mieti, että onpa outo tyyppi vaan paremminkin, että siinäpä on kaveri oikeasti löytänyt sen oman tyylin. Ollaan outoja yhdessä <3 Oot best!

    • Juu sellainen omakohtainen outouden kokema on omalla kohdalla epävarmuutta ja myös miellyttämisen halua. Se on ikävä tunne. Onneksi pääpiirteittäin näitä ei mieti ja tulee kuljettua omia polkuja, hih outona tai ei.

      Kiitos kovasti Outi ihana ja Kivaa keskiviikkoa ❤️🤗❤️

  • Olipa kiva mukava lukea, että olet Kodin kuvalehdessä. On mitä odottaa. Olet rohkea ja sinulla on persoonallinen ote ja tyyli, joilla erottaudut massasta. Outoa? Paremminkin erityistä, kiinnostavaa ja ihailua herättävää.
    Minua on pidetty outona lapsilukuni vuoksi. Minusta parikymmentä lasta on tavallista.
    Mukavaa illan jatkoa Tiia!

    • Kiitos niin paljon kauniista sanoista, sydämesi on kultaa. Se joka lapsia rakastaa ja jaksaa hoitaa, sillä on maailman ihanin ja rankin työ, niin minä ihailen suuresti.

      Ihmiset jotka arvostelee, eivät joko itse uskalla, ovat tyytymättömiä ja ehkä kadehtivat niitä, jotka uskaltavat elää omaa elämäänsä eli juuri tämä rohkeus saattaa joitan ihmisiä syödä ja he yrittävät lannistaa näitä ihmisiä. Surullista, sillä sillä energialla voisi tehdä ihmeitä oman elämän suhteen.

      Ihanaa viikkoa Kirsti Kaija❤️❤️❤️

  • Et ehkä outo, mutta omanlaisesi ja ihana ❤️ Disney mukisi ovat hyvin tuttuja, niitä on täällä meillä melkoinen määrä Kuopuksella ❤️ Mun juttu on Mikki Hiiri ❤️

    Hyvää syysviikkoa sinulle ❤️

  • Et ole outo ollenkaan vaan ihailtavan rohkea. On mahtavaa, että uskallat olla oma itsesi ja sinulla on rohkeutta toteuttaa unelmiasi. Olet niin avoin ja samalla herkkä ja haavoittuvainen. Blogiasi on tosi kiva lukea, tarinasi imaisevat mukaan. Ihanaa lokakuuta Tiia! Sari

  • Tottakai avaruus kiinnostaa, olisi meinaan aivan hullua että me, tyhmät ihmiset olisimme maailmankaikkeudessa yksin. Outous on vain minuutta, itseyttä kaiken tavanomaisuuden meressä. Mun outous on varmaan että viihdyn töissä niin hyvin että voisin sanoa että menen sinne rentoutumaan (lue leikkimään ;)) Outoa lokakuun alkua Tiia <3

    • Meille avaruuden pohtiminen on luontaista, mutta moni on tunnustanut ettei mieti avaruutta lainkaan. Ehkä se on liian pelottavaa ja suurta.

      Juuri näin, kuka muka on toista oudompi tai tavallisempi, on vain erilaisia persoonia.

      Ihanaa, että rakastat työtäsi, se on ihan parasta. ❤️🤗❤️

      Kivaa lokakuun alkua Onneli. ❤️🤗❤️

  • Jokainen on ainutlaatuinen, kahta samanlaista meissä ei ole. Kuka sitten päättää mikä on 'normaali' tai tavallinen?
    Postimerkkien keräily on yhtä outoa kuin Disney-mukien keräilykin.
    Jokaisella meistä on omat erityispiirteensä ja omituisuutensa.
    Ajattelen, että sekin, että on täysin huomaamaton ns. harmaa hiirulainen, väritön, seinäpaperiin sulautuva, on erityispiirre.

    Esim. minua on aina lapsesta asti pidetty eksentrikkona, outona tai omituisena. Pitkään se haittasi minua, enkä tiennyt miten siitä ajatella. Jossain vaiheessa päätin kääntää sen voimavaraksi. Olen sitä ja paljon muuta iloisena ja ylpeästi. Olen sitä mitä olen, saa pitää outona jos haluaa.

    'Have I gone mad?"
    "I'm afraid so, but let me tell you something, the best people usually are."
    Lewis Carroll, Alice in Wonderland

    Terkuin, Mme Dragonfly

    • Juurikin näin, olen täysin samaa mieltä. Se, että joku on erilainen kuin minä, ei tee toista ihmistä oudoksi. Onhan tätä mukien keräilyä mm. Täällä blogissa parjattu, mutta tähän löytyy kyllä vastaus, että tokkopa pahaa puhuvakaan on ihan tarvis, joku voi pitää taas hänen juttuja outoina. Siksi tälläisiä ihmisiä pidän kuplassa asuvaksi. Omaa outoutta voi toki epävarmoina hetkinä kyseenalaistaa, mutta järki sen sanoo, en ole sen oudompi kuin muutkaan.

      Niin totta tuokin, et värittömyys on yhtälailla erityispiirre.

      Joskus juuri nousee pintaan lapsuuden tunteet. Se on myöskin niin, että kiusaajat haukkuvat mistä aiheesta vaan, on ihan sama mitä teet tai minkälainen olet. Syy on heissä.

      Lewis Carroll❤️🤗❤️

      Kiitos kovasti Mme Dragonfly ja sydämellistä lokakuuta sinulle❤️

  • Oudoksi muuttuisi ehkä siinä vaiheessa jos varpaankynsillä tapetoisi seinänsä. Siis mun puolesta joku saa tapetoidakin, mut vähän epähygieenistä ja ällöä. Toisaalta hmmm, jonkun kolmannen mielestähän se voisi olla kiinnostavaa, ekologista ja erityistä! Joten ei. Outoutta ei ole. Erilaisuutta kyllä, mutta se ok sitä rikkautta. Kuinka tylsää se olisikaan jos me kaikki puettaisikn aamulla päälle sama uniformu, tehtäisiin samoja asioita ja nähtäisiin samoja unia.
    Minua kiinnostaa avaruus, postapokalyptiset jutut, hieman ns.preppaus "harrastuksena" (kotoa löytyy hätäpakoreppua jne) ja meikkaaminen harrastuksena.
    Onneksi me kaikki ollaan erilaisia ja sinäkin just sinä <3

    • Uskon, että sen kaiken minkä ihmismieli keksii, sen on myös joku toteuttanut. Eli koristellut kynsillä seinät. 🤣Ihan taatusti on.

      Se, että olisimme klooneja, se se vasta pelottavaa olisi, kauhea ajatus.

      Erilaisuus on rikkautta, ei outoutta ja ihmiset voisivat enemmän syleillä erilaisuutta.

      Ihana sinä ja mielestäni nuo ovat mielenkiintoisia asioita kaikki.

      Ihanaa lokakuuta Päivi❤️🤗❤️

  • Ihan mahtavaa päästä lukemaan juttu sinusta lempparilehdestäni! <3 Ja Kodin Kuvalehden toimittajat on kyllä niin ihania että eivät varmasti ole pitäneet sinua sen oudompana kuin muitakaan, mutta kyllä mä itsestänikin tunnistan välillä tuon epävarmuuden. 🙂

    • Kodin Kuvalehti on niin hyvä lehti❤️

      Juu ehkä se oli sellainen oma pään sisällä oleva epävarmuus, joka nosti päätään tämän outous asian suhteen.

      Ihanaa päivää Johanna❤️🤗❤️

  • Sinä ihanuus. Et kyllä ole outo vaan rohkeasti oma itsesi.
    Ihmisellä pitää olla unelmia ja tavoitteita.
    Ihanaa, olet mun lemppari lehdessä. Se juttu luetaankin heti ekana.
    Mukavaa keskiviikko iltaa.
    >Leenalii

    • Ihana sinä, suuret kiitokset kauniista sanoista. 🧡🤗🧡Kodin Kuvalehti on kyllä yksi kivoimpia lehtiä ja nyt jännittää hieman.

      Ihanaa päivää Leenalii. 🧡🤗🧡

  • Täällä toinen outolintu ja kimalleharakka : ) Laitan huulikiiltoa nukkumaankin mennessä, rakastan jääkaappikylmää pizzaa ja lihapullia, uskon yliluonnollisiin ilmiöihin ja kummituksiin ja tulen olemana ikuinen "kapinallinen" siinä mielessä, että mieli tulee olemaan virkeä, avoin, suvaitsevainen ja muutospositiivinen myös 90-kymppisenä : ) Kerro heti kun juttu Kodin kuvalehdessä <3

    • Jääkaappikylmä pitsa ja lihapullat ihan parasta ja kimalle tietty. 🤩

      Sama juttu, suvaitsevaisuus kunniaan ja toivottavasti säilytetään utelias mieli loppuun asti.

      Kerron🤗

      Ihanaa päivää Heli. 🧡❤️🧡

  • Voi että kun näistä sinun jutuistasi tulee aina niin hyvälle tuulelle! Outous on hyvä asia ja suurin osa meistä viiskymppisistä pitää itseään outoina, mutta todellisuudessa he ovat todennäköisesti aina olleet hieman erikoisia ja vasta tässä iässä, kun muiden mielipiteillä ei enää ole mitään merkitystä, niin sen uskaltaa myöntää.

    Oma outouteni on hyvin erilaista kuin sinun ja vaikka rakastan avaruutta, Disneytä, Harry Potteria, Star Trekkiä sekä fantasiaa ja scifiä noi laajemmassakin mittakaavassa ja punainen smegkin löytyy keittiöstä ja ulkoinenkin habitus on kanssasi hyvin samanoloinen, niin oma outouteni painottuu kuitenkin jonnekin ihan muualle. Itselleni henkiset asiat (ei hengelliset) ovat se outouden aihe. Rakastan shamanismia, noituutta ja kaikkea esoteriaa. Monille se on ylitsepääsemätön paikka, joten olen huomannut, että osa outoudesta on hyväksyttävämpää kuin toinen.

    Ihanaa loppuviikkoa Sinulle, outolintu😍

    • Ihana sinä ja niin totta tuo, että tässä iässä uskaltaa asian myöntää ja olla mitä on. 🤩

      Ihanaa kun kerroit ja jaoit näitä omia mielenkiinnon kohteita. On olo, jos tutustuisin noita juttuihin, ne voisivat viedä mennessään, sillä rakastan noita sarjoja, leffoja ja kirjoja eli kaikki "outo" kiinnostaa.

      Jännää, miksi tuo on ylitsepääsemätöntä ja totta ja varmasti joillekin kaikki tämä on ylitsepääsemätöntä, turvallisuuden kuplassa on niin hyvä.

      Oikein ihanaa sunnuntaita sinulle ja muista olet erityinen persoona🤗❤️🤗

  • Joo,olen outo.Puhaltelen saippuakuplia myös yksin,en ainoastaan pojan poikien kanssa.Juttelen ja kumarran kuulle,uskon saunatonttuun ja maahisiin ja pidän lasten elokuvista, esimerkiksi Onneli ja Anneli,enkä osaa hävetä näitä ominaisuuksiani 😃💕

  • Et ole mitenkään outo vaan oma itsesi, ja uskallat tarttua hetkeen. Kaikkihan me ihmiset ollaan erilaisia. Olisi hyvin ahdasta elää yrittämällä olla mahdollisimman niin sanottu normaali.

  • Minä rakastan pehmoleluja! <3 Meillä on niitä tällä hetkellä 35 ja kaikilla on nimet ja kaikki on meijän arjessa mukana. Leikitään miehen kans niillä joka päivä. Oonko outo 32-vuotias ja mieheni outo 37-vuotias? Pehmoja meille ilmestyy sitä mukaa, ku joku pehmo kolahtaa ja huutaa muuttavansa meille.

    Iän myötä on ruennu tajuaan, että vaikka ei ymmärtäis yhtään, että miksi toinen on kiinnostunu jostain, ni ei sillä oo mitään väliä. Toisten "oudot" kiinnostukset voi hyväksyä mukisematta. On myös niin, että mua ei kiinnosta pätkääkään, että jos joku ei ymmärrä mun pehmolelurakkautta tai pitää mua sen takia outona tai säälittävänä tai mitä ikinä. Ei toisten mielipiteet muuta mun pehmolelurakkautta mihinkään.

    Musta on vaan mahtavaa, että sääki oot vaan mikä oot. Oot mun idoli. <3

    • Pehmot on ihania ja päälle 30 vuotiaana keräsin nalleja! Mikä kukaa on määrittämään outoutta, toisen normaali voi olla toiselle outo. Eli ette todellakaan ole outoja vaan ihania. <3

      Juuri tuo, ei toisen kiinnostusta tarvitsekaan ymmärtää ja jos itsellä on joku kiinnostus, niin sitä kautta voi ymmärtää, että toisen kiinnostus on taas samanlaista, mutta kohde on vaan eri.

      Juuri noin, se ei kuulu kenellekään ja mikä tuottaa iloa, se on aina positiivinen asia. <3

      En kestä sua, oot supertyyppi ja tykkään susta niin paljon, koska uskallat puhua rohkeasti vaikeista asioista, olet aito ja oma itsesi eli kuin myös.

      Sydämellistä viikkoa LauraKatarooma ja kiitos. <3

Vastaa käyttäjälle Tiia Koivusalo Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Protected with IP Blacklist CloudIP Blacklist Cloud