Kaksitoista ajatusta

Löysin Kristiina K:n blogista kivan postausidean ja ajattelin hivuttaa sen suoraan tänne, krediitit Kristiinalle postausideasta. Jos ette vielä lue Kristiinan blogia, niin Kristiina kuvaa lämpimästi ja aidosti Ahvenanmaan tunnelmia. Kristiinan olen blogin kautta tuntenut jo vuosia. 

Täällä oli eilen rampauttava migreeni, joka alkoi jännää kyllä edellisenä yönä ja paheni eilen iltaa kohden. Vieläkin se taustalla kolkuttaa ja tuntuu, että tarvitsen ajatteluun jotain kipinää. 

Yö tosin meni paljon ajatellessa, milloin olimme mieheni kanssa pienlentokoneessa ja mieheni nukkui vaikka piti lentää konetta ja minä meinasin ohjata meidät suoraan törmäykseen. Seuraavaksi meitä sotilaat yritti ampua uima-altaaseen ja karkasimme miehen löytämällä läskipyörällä. Oli oikea selviytymisuni, johon sekoittui tiistaina näkemäni Midway sotaleffa ja Himoksen läskipyöräilyt. No mutta niihin ajatuksiin. 

Asun: Porvoossa pienessä kalastajakylässä, jossa metsä lähtee miltei kodin takaa, Albert Edefeltin maalaamat maisemat löytyvät niin lähimetsästä, kuin lähirannaltakin. Tämä on stadilaistytölle varsinainen lintukoto ja rauhan tyyssija. Asumme tilavassa yhden tason omakotitalossa.

Innostun: En ole mikään superhilpeä innostuja vaan hitaasti lämpiävä ja vähän melankoliaan taipuva tyyppi. Ihmiset saavat innostumaan ja musiikki vie toisiin sfääreihin. Aihealueesta avaruus, voisin keskustella vaikka kuinka paljon ja mieheni kanssa koiralenkeillä välillä innostummekin keskustelemaan kovin avaruudellisia asioita. 

Moni pieni asia voi saada innostumaan, mutta en koskaa pompi ns. pöydillä onnesta, saatan kuplia enemmän sisäänpäin. Kahvin ensisiemaus, uusi suklaamaku, heti ensisivuilta mukaansatempaava kirja tai uusi sarja, tässä vinkkinä Hbo ja Universumin tomu sarja eli His dark materials, ah ihana ja satumainen. 


Vaikka suunnitteilla oleva matka tai oma mies, mies on paljon positiivisempi kuin minä ja positiivisuudellaan saa innostumaan. Lasten rakkaus saa hyppäämään kattoon ilosta, sillä niitä tunteita näen harvemmin. 

Ihailen: Ennen ihailin itsevarmoja ihmisiä, jotka ovat sanavalmiita ja osaavat ottaa yleisön isossakin seurassa, puhua hyvin. Itse, kun olin raadollisen ujo. Nykyään olen ymmärtänyt, että ihmiset ovat vain erilaisia ja meillä kaikilla on omat erilaiset taitomme. Jotkut ovat parempia tai rohkeampia ihmisten kanssa, jotkut osaavat jotain muuta. 

Nyt ihailen enemmän positiivisia ihmisiä, jotka ovat vahvoja ja osaavat mennä asioiden yläpuolelle, ottaa asiat rauhallisesti, hengittää ja tuoda tälläiselle, jolla pulssi hakkaa tuhatta ja sataa, levollisuutta. Viisautta ihailen ja tälläisissä ihmisissä asuu se viisaus. Ei se kirjoista opittu älykkyys vaan sydämen sivistys ja sydämen viisaus. Siinä on jotain todella kaunista. 


Ihailen myös kilttiyttä ja hyvyyttä, ihmisiä joista huokuu syvä viisaus, ihmisiä joiden ei tarvitse tehdä numeroa itsestään. 

Ihailen myös lasten tapaa katsoa maailmaa, katsoa ylös ja sivulle ja kaikkialle ja nähdä kaikkialla jotain taianomaista, jotain johon itse olen jo turtunut, se jokin taika, joka on muuttunut silmilleni näkymättömäksi. 

Haluaisin: Koko ajan haluan vähemmän, moni asia ja hyödyke on jo saatu ja on syntynyt ymmärrys, että itse unelmoiminen on asioiden saavuttamista täydempää onnea. Jotkut unelmat ovat toki niin suuria, että niitä eletään intensiivisesti. Kuten vaikka viime kesän Harry Potter studiot. 

Joskus olisin halunnut osata paremmin laulaa, olla itsevarmempi, olla laihempi, olla sitä ja tätä. Nyt olen armollisempi ja ainoa mitä todella haluan, on ikääntyä arvokkaasti mieheni kanssa ja saada nauttia lapsista ja lapsenlapsista mahdollisimman pitkään. 

Rentoudun: Parhaita rentoutumispaikkoja on joko happirikas lenkki metsässä tai hyvä elokuva leffateatterissa, jossa kännykkä jää sinne laukun pohjalle. Kuinka monta kertaa kotonakin pitää oikein päättää, jos katson elokuvan, etten samalla välillä vilkuile kännykkää. 

Kirjan lukeminen rentouttaa aina, ellei ole hirmu jännittävä. Kesällä pihalla loikoilu vasta lötköksi saakin. 

Luonnettani kuvaa: Nuorena joku kuvaili vuoristoradaksi eli tunteet meni edes takaisin ja tunsin ilot ja surut vahvasti. En kaipaa tuota hötkyilya yhtään enää vaan tietynlainen rauhallisuus on ihana asia. Toki rauhallisuus ja ikä leikkaa tunteita molemmista päistä, niin ilosta hyppäämisen kattoon, kuin itkuvirretkin. 

Olen aika rauhallinen vaikka sisällä saattaa kiehua, koska olen jännittäjä ja olen todella herkkä, aistin muiden tunnetilat herkästi ja olen opetellut, etten koko ajan ole tutkaimet ojossa, sillä suurimmilta osin muiden tunnetilat eivät johdu minusta vaan kaikilla on omat murheensa ja ilonsa. Olen ystävällinen, mutta jos minua kyykytetään ja vielä useasti, maku menee, enkä oikein pysty enää antamaan anteeksi. Tässäkin aina auttaa aika ja mitä läheisempi ihminen on, sen herkemmin annan anteeksi. 

Omaa luonnetta on miltei mahdotonta kuvata, mieheni osaisi sen varmasti parhaiten. Pienellä ripauksella surumielisyyttä, hullua huumoria, avaruudellista hulluutta ja nössön kiltti, mutta samalla vahva ja kun suutun, niin mustaksi muutun. 

Ilostun: Pienistä asioista ja monista. Voin päivän aikana ilostua monesta asiasta. Ne voivat olla vaikka mitä. Ystävien Whatsupp viestit, miehen soitto, soittelemme välillä toisillemme päivittäin, hetken kuulumiset. Aina aamukahvin siemaus on vaan niin huippuhetki ja toinen ja kolmas siemaus tai toinen kuppi ei vaan ole sama, kuin se ensisiemaus. 


Viimeisen viikon sisällä olen ilostunut, koska olen kuullut kaikista neljästä lapsesta ja ajatellut, miten huipputyypit on täältä singonnut maailmaan. Ehdottomasti kaikki parempia versioita meistä kaikista aikuisista. Pari huipputyyppiä vielä sinkoaa. Tänä aamuna oli kiva nähdä, kun siskokset naureskelivat yhteisille jutuille. 

Jos voisin tehdä mitä vain: Maailman pahimpia ekologisuus hirviöitä lentäminen, mutta haluaisin matkustaa ja nähdä vielä mahdollisimman paljon maailmaa. Olen valmis lähtemään reissuun autolla, laivalla millä vaan. Mutta en osaa laskea päästöjä, miten paljon vaikka 4 viikon road trip vahingoittaa ilmakehää. Mutta kuitenkin aina sydän on sykkinyt matkustamiselle, saada niitä elämyksiä elämän kirjaan, ei enää materiaa. 


Halusin pitää tämän ”tehdä mitä vain asian” maanläheisempänä eikä Miss Universum tyyppisenä ”haluaisin, että maailmassa olisi kaikkialla rauha.” Jota tietenkin toivoisin, mutta, nyt kuitenkin haaveilen omien pienten mahdollisuuksien puitteissa ja mitä silloin tekisin, jos voisin tehdä mitä vain. 


Oikeastihan haluaisin käydä avaruuslennolla, jos lento olisi varmasti turvallinen ja saisin 110% varmasti palata takaisin perheeni luokse. Ennen perhettä olisin sanonut, avaruusmatkailu sinne, minne ihminen ei ole ikinä aiemmin matkustanut, eikä paluulippua takaisin.

Haluan ympärilleni: Normaalia kivutonta suht takaista arkea, läheisiä ihmisiä, hyvää energiaa, positiivisuutta, pieniä onnenhippusia.


Haaveilen: Materiaalisella tasolla Cath Kidstonin tulevan Peanuts-malliston mekoista ja jutuista ja vähän muistakin Cath Kidston hommeleista. Uudet Minna Parikat olisi aika kova juttu. 


Henkisellä tasolla haaveilen, että kaikilla lapsilla olisi hyvä tasapaino ja onnea elämässä. Mieheni kanssa eläisimme suht pitkään ja terveenä, ei tässä maapallon iäkkäin ihminen titteli ole haaveissa vaan sellaista peruspitkää elämää toivon.


Haaveilen myös kissanpennusta, jahka hieman saan tilaa aivoilleni Oskun kuolemasta. Ei vielä, mutta minä hetkenä vain, heh tästä ei mieheni ilostu, kun lukee. 🙂 Ei taas lisää eläimiä. 

En luopuisi: Paljon maailmanlopun sarjoja ja elokuvia seuranneena olisin valmis luopumaan ihan mistä vaan, kunhan meidän koko perhe pysyisi yhdessä, kaikki lapset ja heidän puolisot, lähimmät sukulaiset ja ystävät tietenkin. Me vaikka missä katastrofissa vasten kaikkia maailmanlopun tunnelmia taistelisimme yhdessä kaikkea vastaan mikä eteen tulee. Kun perhe on yhdessä, millään muulla ei ole väliä, ei talolla, ei autolla pihassa, ei materialla vaan, että perheellä on kaikki hyvin. 

Ajankohtaista juuri nyt: On mukavaa aloittaa aina uusi päivä, jahka olen kahvini saanut. Lähden aina optimistisesti uuteen päivään, jollen jo etukäteen tiedä, että ihan kökkö päivä on tulossa. Mietin aina, mitähän tämä päivä tuo tullessaan ja tälläinen odottelu tuo kivasti pieniä perhosia vatsanpohjalle. 


No usein joudun ”pettymään”, eikä tuo kummempia isoja juttuja, mutta paljon pieniä. Kun haen lapset koulusta ja saan kuulla ensimmäisenä kaikki heille tapahtuneet jutut päivän aikana ja se on todella hienoa. 


Joskus tapahtuu aivan jymyjuttuja ja päivästä ja viikosta tulee mitä ihmeellisin. Joskus ei tapahdu mitään, mutta kuitenkin jos osaa katsoa, aina tapahtuu jotain pientä sykähdyttävää. Tänään nuo asiat ovat olleet ystävien viestit ja tuki, erään yhteistyökumppanin iloinen tekstari, se, että ehti muutaman minuutin aamulla löhötä miehen kainalossa, Miki kissan monet kehräykset ja Samu koiran hännänheilutukset ja sisarusten aamuiset kikattelut. Tästäkin tuli oikein hyvä päivä. 

Miten siellä samaistuitteko näihin ja onko omia tunnelmia jakaa joistain näistä kysymyksistä. Bloggaajille heittona, että ottaakaahan ihmeessä tämä Kristiinan kiva blogipostausidea koppina. 


Sydämellistä keskiviikkoa kaikille siellä. <3



Alla vielä elokuva Midwayn ja His Dark Materials trailerit.















38 thoughts on “Kaksitoista ajatusta”

  • Olipa mukava lukea tätä ja taas tunnut entistä tutummalta ♥ Tämä vahvisti sitä kaikkea hyvää ja kaunista mitä sinusta välittyykin ulkopuolelle. Mä oon samanlainen herkkis, vaistoan myös mielialat herkästi ja se on välillä tosi raskasta. Onneksi sen tiedostaa, se helpottaa kun tunnistaa omat tunteensa.

    Sulla on ollut vilkas yö 🙂 Mä näin ihan hassua unta, kala hyppi kylppärin lattialla ja hyppäsi vessanpönttöön 😀 Empä oo uskaltanut tänään käydä vessassa kurkkimatta pönttöön;)

    Rauhallisempaa ensi yötä ♥

    • Olet ihana ja kaikesta kyllä näkee Maikku, että sydämesi on kultaa❤️

      Hih mitähän tuo kalakin ennustaa, on nämä niin jänniä nämä unet.

      Ihanaa päivää Maikku❤️

  • Ehdinpä luultavasti ensimmäisenä kommentoimaan. Kiva kun nappasit postausideani. Sinun tapaasi kirjoitat taas niin hienosti ja asioita useammalta kantilta pohtien. Tällaista on jännä lukea kun joku toinen keksii asioita ihan eri tavalla kuin mitä itse tekee, tai sitten on ihan saa mieltä kuin itse on jostain jutusta. Nyt taisi tulla hiukan vaikeaselkoisesti selitettyä, mutta ymmärrät varmaan mitä tarkoitan.
    Mukavaa illan jatkoa sinulle Tiia<3

  • Näitä tällaisia on ihana lukea ja valokuvat olivat taas huippuhienoja! On kiva lukea ajatuksiasi, joissa on oikeasti syvyyttä.

    Aikamoinen uni sinulla on ollut. Itsekin tiedostan hyvin, kuinka päivän tai lähipäivien tapahtumat saattavat tulla uniin muodossa jos toisessa. Itse näin viikonloppuna unta, että olin jossain kummallisessa, autotallimaisessa paikassa. Siellä oli myös ystäviäni. Sanoin, että nyt pitää tehdä Mikki Hiiri -palapeli. Sellainen valtava parintuhannen palan palapeli. Oli kuitenkin yö, ja kaikki häipyivät vähitellen yöpuulle. Myös minä, vaikka siis jo oikeasti nukuinkin. Unessa heräsin, niin yksi ystävistäni oli kasannut yksinään yöllä koko palapelin. Olin hieman katkera, koska rakastan palapelejä. Kaikkein huvittavinta tässä oli, että sunnuntaina yksi ystäväni laittoi viestiä ja kysyi, olenko kotona. Hän toi meille hirvittävän kasan palapelejä. Öö, oliko se siis enneuni???

    Ihanaa viikon jatkos sinulle Tiia <3

    • Kiitos Mannilainen niin paljon. 🤗

      Tuo sinun palapeliuni on mahtava ja hei ihan taatusti enneuni, eikö jännää. 😍

      Samoin sinulle Mannilainen
      😘

    • Itsekin ymmärsin vasta jälkikäteen, että taisi olla enneuni. Oikeastaan aika hurjaa. Tosin Mikki Hiiri -palapeliä ei laatikkokasassa ollut. 🙂

  • Olipa kiva haaste ja täytyypä pistää tämä haaste muistiin. Ihana kuva tuolta Buckinghamin palatsin edestä, teitä on salakuvattu 🙂
    Ystävien tuki on kyllä monessa tilanteessa se, joka auttaa jaksamaan ja helpottaa mieltä, kun pääsee huolet toiselle jakamaan.
    Midway oli niin hyvä leffa, kiitos kun ehdotit sitä. Ihana myös tuo meidän villasukkakuva 🙂
    Oot muru <3

    • Hih juu meidän 15v salakuvasi❤️

      Olet Outi ollut monesti suuri tuki, kiitos siitä ja ystävyydestä❤️

      Senkin kultakimpale❤️Mukavaa päivää😘

  • Ihanaa pohdintaa elämän arjesta ja haaveista.
    Niin paljon asioita joihin voisin samaistua ja sitä elämänmakuista arkea, pieniä-suuria hetkiä joka päivä. <3
    Marraskuun tunnelmia sinne koko perheelle!

  • Sun sujuvaa tekstiä oli taas mukava lukea.
    Mielenkiintoista pohdintaa asioista. Paljon samankaltaisia ajatuksia täälläkin.
    Tässä aamun ensimmäisiä kahvisiemauksia juodessa, toivottelen sulle mukavaa päivää.
    >Leenalii

  • Oi miten nautin lukea vastauksiasi, ehtisikö tässä toteuttaa saman haasteen omassa
    blogissani: ) Migreenin kanssa täälläkin painittu, meinaa iskeä päälle.Terapeuttista kirjoittaa joskus auki omia ajatuksia ja tuntemuksia, helppoa se ei aina ole.

    Noista tunnetilosta tuli hauska juttu mieleen omasta lapsuudesta ja nuoruudesta. Kehitimme siskoni kanssa (sala)termit kuvaamaan onko joku synkkää ja ikävää vaiko upean iloista. Kun oli ankeeta tai ei-kivaa sanottiin "onpa venäläistä" ja sitten kun oli kivaa, hihkaistaan että "onpa nykiä" (new yorkia). Viimeksi kun sisko oli meillä lapsineen kylässä syyslomalla, sanoin vanhasta muistista kun oli harmaan sateinen sää, että onpa venäläinen sää! Hih!

    Täällä aloitellaan aamu tietysti kahvilla ja toivotaan, että tulee hyvä päivä <3 Iltapäivällä kuulemaan 2020 ruoka- ja kodin sisustustrendikatsausta ja sitten tapaamaan ystävää ja vaihtamaan kuulumisia kun emme ole nähneet sitten elokuun! Ihanaa, ihanaa päivä sinne <3

    • Migreeni on niin viheliäs. 😥

      Ihan mahtava tuo teidän juttu, jolla voi vitsin leiskauttaa tähän päivään. Lapsen ihana mielikuvitus. ❤️

      Oi nauti, kuulostaa ihanalta päivältä. ❤️Nauti Heli😘

  • kommentoin tähän kerralla muutaman postauksen verran.

    Nettikiusaamiselle jättisuuri GRRR. En pystynyt kommentoimaan, kun päässä alkoi kuohua.

    Osku-kisulle <3
    Minä en osaa kissojamme suremalla surra, mutta olen ihan varma siitä että ensimmäinen kissamme, mahdottoman hömelö suuri kissapersoona Rasmus on aikanaan minua taivaan portilla vastassa, viikset viilistä kiharassa. (ovat siellä tietysti kaikki muutkin kisut, mutta erityisesti se)

    Ja tähän postaukseen: en kertakaikkiaan voi käsittää, miten voi haluta avaruuteen! Minulle tulee kauhistuneen klaustrofobinen olo pelkästä ajatuksesta.
    Ei auttanut yhtään kun luin Scott Kellyn Vuosi avaruudessa. Pikemminkin tuli vielä klaustrofobisempi olo. Minulla on liian epäseikkailullinen sielu 🙂

    • Marika ei mitään ja hengessä mukana, ettei kiusaaminen ole ikinä ok. Hävettää minkälaista esimerkkiä aikuiset antaa lapsille. Aikuiset ovat pahimpia netissä. 😭

      Oi Rasmus, on spessu❤️Varmasti odottaa sinua siellä jossain.

      Ymmärrän ajatukset avaruudesta, mutta täällä se on taas jotain niin suurta ja kiehtovaa.

      Oikein ihanaa loppuviikkoa Marika❤️🤗❤️

  • Ihana postaus! Niin paljon tuttua, kuten innostuminen pienistä asioista, kiltteyden ja hyvyyden ihannoiminen, normaalin arjen arvostaminen ja silti monenlaiset haaveet. ♥

    Ja tuo His Dark Materials! Se voisi olla meillä koko perheen yhteinen sarja, ehkä sitä voisi jopa säästellä joululomalle.

    Oskun poismenosta piti jo aiemmin lähettää osanottoni ja paljon lämpimiä ajatuksia. ♥

    • Kiitos ihana Katja. 🤗

      Olisi varmasti teidän sarja, rakastin kirjoja myös, oletko lukenut? Laadukasta satua niin lapsille kuin aikuisille.

      Kiitos niin paljon. ❤️Ihanaa päivää😘

  • Ihanaa Tiia. Ajattelet tosi samankaltaisesti kuin minä. Onni = arki❤
    Valitettavasti se arki on mulla viimeisten kolmen vuoden ajan ollut selviytymistaistelua, mutta valoa näkyy jo tästä tämänhetkisestä pimeydestä huolimatta. Suurin ilonaiheeni on 12-vuotias tyttäreni sekä oma masennuksesta toipunut paljon toiveikkaampi ja jo haaveiluun kykenevä mieli.
    Ihanaa päivää sinulle. Harmauskin voi olla kaunista kun sitä katselee kiinnostunein silmin��

    • Ihana Susanna❤️

      Niin ikävä kuulla Susanna ja masennus on monesti herkkien ja empaattisten sairaus. ❤️Niin hienoa kuulla, että valonpilkahduksia alkanut näkymään. Olet rohkea ja vahva.

      Paljon lämpimiä ajatuksia halausten kera täältä. ❤️❤️❤️

  • Olipas ihana ja hienosti kirjoitettu postaus, sulla on kyllä kirjoittamisen jalo taito. Herkkis täälläkin, oon myös super herkkä, ja se on on mustakin välillä raskasta kun on koko ajan tuntosarvet pystyssä. Toisaalta tällä iällä ajattelee, että herkkyys on voimavara, ehdottomasti.

    Sen olen myös huomannut että palautuminen esim hälyisestä tilanteesta tai ihmispaljoudesta kestää, ja asioita, sanomisia ja tekemisiä jää kelaamaan tosi pitkäksi aikaa tyyliin "miksi se sanoi noin, ja miksi tein niin". Siitä kun pääsisi kokonaan eroon.

    Muiskuja sinne <3<3

    • Sinä ihana, kiitos niin paljon ja sullapa on. ❤️

      Näin on, niin paljon hukkaan heitettyä energiaa murehtimiseen. ❤️

      Muiskuja Taru😘

  • Vaikka näitä haasteita on haastava kirjoittaa, niin niitä on niin kiva lukea. Tarkoitan tällä haastavuudella sitä, että pitää oikeasti miettiä ja pohtia vastauksia, ja se kestää ja vie aikaa. Meillä on luonteessa monia samankaltaisuuksia ja siksi varmaan synkkaakin niin hyvin 🙂
    Taas koen tuntevani sua ripauksen enemmän <3

    • En kyllä kovin pohtinut, annoin tulla vaan. ❤️😘❤️

      Niin varmasti on. Kiitos niin paljon ja ihanaa päivää Maarit 😘🤗😘

  • Voi rähmä. Mun ei olis pitänyt lukea tätä, koska olin myös aikeissa toteuttaa Kristiinan postausidean, mutta sulla oli niin monta hyvin kirjoitettua samaistuttavaa kohtaa (poislukien avaruushommelit :D), että on pakko odottaa niin kauan, että unohdan ne kaikki. Ihan sillä, ettei ettei tule itselle sellaista tunnetta, että kopioin tai että päässä lyö ihan tyhjää, kun koitan keksiä jotain muuta vaikka ensimmäisenä mieleen tulleet asiat oliskin samoja kuin sulla. Esim. tämä "Haluan ympärilleni: Normaalia kivutonta suht takaista arkea, läheisiä ihmisiä, hyvää energiaa, positiivisuutta, pieniä onnenhippusia."

    Kiva postaus <3

    • Annukka ymmärrän fiilikset, mutta hyvin voit heti toteuttaa. Ihan varmasti, kun alat vastaamaan, ne omat ajatukset pyyhkii pois nämä minun.

      Näin se vaan on, arki on parasta ja rakastan kotona oloa ja omaa perhettä. ❤️❤️❤️

      Kiitos kovasti ja ihanaa päivää. ❤️😘❤️

  • Mukava postaus jälleen. Tällaisia on aian mukava lukea ja samalla oppii tuntemaan toista paremmin.
    Ihanaa keskiviikkoa sinulle Tiia! <3

  • Onpa kiva haaste ja kiva toteutus (ihania sun kuvatkin, kuten aina). Tämä täytyy laittaa kirjoituslistalle, just kaipailin haastetta, kun oma pää lyö päivästä toiseen tyhjää! Mukavaa viikon jatkoa Tiia <3

  • Näiden tämän tyyppisten haasteiden vastauksia on mukava lukea. Sinun ovat monelta kantilta ajateltua ja niissä on käsitelty aihetta syvällisesti. Plussana vielä upeat kuvat.
    Hurja uni sinulla on ollut. Lähipäivien tapahtumat ovat varmaan osasyyllisiä 🙂
    Moneen kirjoittamaasi asiaan on helppo samaistua, mainitsen tässä niistä vaikkapa aamukahvi-nautinnon.
    Oikein ihanaa marraskuista loppuviikkoa Tiia!

    • Kiitos kauniista sanoista, osaat aina valita juuri ne oikeat ihanat sanat, jotka lämmittää. <3

      Oikein ihanaa viikonloppua Kirsti Kaija. <3

  • Olipas kiva postaus ja postausidea, jota voisi harkita ja kirjoittaa suoraan mitä tulee mieleen. Se on mukavaa (en tiedä onko lukijoille). Tunsin jotakin samaa itsessäni kuin sinä. Etenkin tuo erityisherkkyys. Aina tuntosarvet koholla, tuntemassa ilmapiiriä ja ihmisiä. Joskus täytyy/saa tietoisesti luopua siitä ja antaa vain mennä.

    • Ihan juuri näin, itseään tulee hieman komentaa, että lopeta tuo antennihomma, hih. Voi meitä. Oikein ihanaa viikonloppua Marja. <3

  • Tämä haaste oli pakko napata mukaan! Jo lapsena rakastin ydtäväkirjoja. Tässä joutui miettimään vähän enemmän. Vastasin kysymyksiin blogissani.

Vastaa käyttäjälle Mannilainen Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Protected with IP Blacklist CloudIP Blacklist Cloud