Yllätys ja hankalaa vääntöä

Tästä yllätys aiheesta olen kirjoitellut blogissa aiemminkin, mutta uusi muki on toki uusi yllätys. Ankkalinnan Aku Ankan päivittelyin ”kääk”, eilen tupsahti postitse disneymukiystävältä näin upea muki keräilykokoelmaan. Kaunotar ja Kulkuri mukia en aiemmin ole omistanut, joten tämä yllärimuki meinasi plumpsauttaa ihastuksesta pyllylleen.

Eikä se, vaan toisen pyyteetön teko. Mukikamun sanoja lainatakseni ”Kiva, että ilahduit, sillä se samalla ilahduttaa minua ja on parasta mitä voin saada.” Näihin mukikamun lähetyksiin liittyy päällimmäisenä lähimmäisenrakkaus. 

Mehän emme ole koskaan toisiamme edes tavanneet, mutta niin vaan tunnemme sielun yhteyttä ja olemme murheet ja ilot viesteillä jakaneet. Emme myöskään säästele positiivisia adjektiiveja toisiamme kohtaan.

Disneymukikamun kanssa ystävyyteen, vaikkakin virtuaaliseen, kiteytyy kaikki hyvän ystävyyden kulmakivet, pyyteettömyys, aito halu ilahduttaa, kirjoitamme toisillemme kauniisti ja jaamme murheet ja ilot, ei ole asiaa mistä toinen säikähtäisi ja myös vastavuoroisuus. 

Eli en koskaan haluaisi jäädä toiselle velkaa, se on olotila, josta en pidä lainkaan. Jos minulle annetaan jotain, haluan antaa jotain kivaa myös takaisin. Vaikka elävässä elämässä, jos toinen on antanut vaikka kivoja juttuja, auttanut vaikka niissä asukuvien ottamisessa tai antanut jonkun vaatteen, minä tarjoan hänelle ensi kerralla vaikka ruoat tai kahvit ja pullat. 

Ennen kaikkea mukiystävyyden ytimenä piilee ymmärrys ja hyvä tahto eli juurikin ne hyvän ystävyyden peruspilarit.

Totta kai täältä lähtee kamuselle myöskin ylläriä vaikka ei tuplamukeja ole kainalossa, niin aina voi toista ilahduttaa ihan millä tahansa mukavalla. Tästä syntyikin suorastaan kaihomieli vanhoihin aikoihin ja miten posti kiikutti kirjeitä ja kortteja ja joskus vallan pakettejakin. Miten kivaa aikaa tuo oli ja eikä koskaan Whatsupp viesti tule vastaamaan kirjeen tai kortin asemaa, kun on tätä kirjeiden aikaa elänyt. 

Myönnän, en itsekään lähetä kortteja ja kirjeitä enää tänä päivänä, vain muutaman hassun joulukortin, kun joskus niitä tuli läheteltyä kymmenittäin. No tästä innostuneena ajattelin kehottaa, että nakataanko jotain ystävää kortilla, ilahdutetaan ihmisiä. Mutta arvaatteko mitä sitten tuli mieleen? 

Kumman hiilijalanjälki on pienempi, Whatsupp viestin vai kortin matkaaminen pisteestä A, pisteeseen B? Ei tullut hyvä mieli tästä nyt sitten. Korttien lähettämisestä olemme luontaisesti kaikki tinkineetkin, pikaisemmat viestit ovat tulleet korttien ja kirjeiden tilalle, kiirettä ja elämän helppoutta tukemaan. 

Mutta on ikävä kirjeitä ja kortteja ja paketin saaminen, se vasta mojova ylläripläjäys onkin. Iski kaikessa tässä ilossa sellainen pieni toivottomuuden tunne ja huomaan, että tehtyäni hiilijalanjälkitestin ja saatuani syytöksiä kerskakuluttamisesta, olen alkanut laskemaan tekojani kuin kaloreita. 

Näin kai kaikkien tulisi tehdä maapallon hyväksi, mutta en voi sanoa, että tämä on mukava olotila, mutta eipä maapallollakaan ole mukavaa, joten ehkä tämä hiilijalanjäljen pohtiminen on hyvä näin ja ehkä kohta luontainen olotila, eikä tälläinen syyllisyyden sävyttämä raskas taakka. 
Joten kyllä nyt kuitenkin heitän toiveen ilmoille, että ihmiset lähettäisivät toisilleen joskus kortin tai kirjeen, sillä tällä voi saada aikaiseksi suuren ilon. Viime vuonna, kun mummini sotaveteraani lottana sai tuntemattomilta joulun alla postikortteja, olin aivan mykistynyt. Kyllä nämä vieraiden kortit mummia ilahdutti, puhumattakaan läheisten kortit sitten. 

Vaikka eilen postissa asioineena hieman otin herneen nenään. Kävin eilen tosiaan postissa noutamassa Disney mukin ja samalla postittamassa blogin arvontapalkinnon, johon ostin kuoren ja postimerkin. (Tosin tylsä tarra kuoren päälle laitettiin). Kävi sitten ilmi, että lompakko oli jäänyt toiseen laukkuun ja siinä se postikuori oli tarroineen päivineen naputettuna kassakoneeseen. 

Pahoittelin asiaa ja sanoin, että pakko lähteä hakemaan lompakko kotoa. Postineiti, joka ei ole tosin postin palveluksessa vaan kaupan, moneen kertaan sanoi, mitä hän nyt tekee ja mitä, jos joku tulee tähän väliin. Sanoin jo hieman harmistuneena, kun en voi rahaksi muuttua, että kortti on kotona. Siihen vielä tuumi, maksanko sitten käteisellä, mitä hämmästelin, oliko tuo joku epäluottamuslause vai hajanainen umpimähkäinen kysymys. Sanoin, että maksan kortilla, sillä sitten menisi vielä enemmän aikaa ja pitäisi mennä automaatin kautta ja mietin mitä hitsiä se maksutapa hänelle kuuluu, höh.

Siihen hän vielä intti, että miten hän nyt voi jättää tätä asiaa kesken, että mitä jos joku tulee väliin. Sanoin, että varmasti tuleekin, koska en asu lähellä vaan joudun autolla ajamaan kotiin ja takaisin hakemaan sen lompakon. Neuvoin sitten, että mitäs jos ihan tekisit virhekuitin tai minkä lie hylyn kuitista ja niin hän teki ja siihen meni sekunti. Hän ei ollut tyytyväinen minuun, joutui näkemään paljon vaivaa ja pohdintaa ja välillämme oli ilmoilla keskinäistä vääntöä. Kun loppupeleissä siihen virhekuitin tekemiseen meni sekunti, niin miksi piti asiakkaan kohdalla inttää ja inttää, etenkin kun olen käynyt tuossa paikassa vuosia ja hän on ollut siellä töissä vuosia. 

Ehkä hänellä oli vain paha päivä ja oli halu inttää. Sanoin hänelle sitten, että hei virheitä sattuu kaikille, olisin kaivannut hieman ymmärrystä. Hiljaisuuden vallitessa sitten hoidimme tuon jälkitoiminnon eli maksamissession, kun olin noutanut lompuukin kotoa. Ehkä siinä tilanteessa oli molemmilla kiusallinen häpeä. Minulla, kun olin aiheuttanut hänelle päänvaivaa ja vaivaa ylipäänsä ja onhan se jo kiusallisuuden sävyttämä hetki, kun huomaa lompakkonsa jääneen kotiin ja tavarat on jo lyöty kassaan. 

Siihen hetkeen kaipaa helpotusta, kenties sanoja, ei haittaa, tehdään virhekuitti ja kaikki järjestyy, kuten järjestyikin. Ehkä kassaneiti oli hiljaa juuri siksi, että miksi hän teki koko asiasta niin ison numeron, miksi piti asiakasta nolossa tilanteessa vielä kyykyttää muiden asiakkaiden kuullen ja tehdä tilanteesta mahdottoman vaikea, kun loppupeleissä se virhekuitin teko oli todella vikkelä ja vaivaton teko ja kuuluu myös hänen työnkuvaan. 

En sitten vaan tykkää marttyyriydestä, tilanteiden hankaloittamisesta ja siitä, ettei ymmärretä, että jos lompakko jää kotiin tai muu vastaava, se ei ole maailmanloppu ja se on itse henkilölle jo kiusallinen tilanne, eikä ”lyötyä pidä silloin lyödä” vaan ottaa aseeksi sydämellisyys ja se asiakaspalvelu.
Tyttärelle oli halloween pirskeet, mutta koska teinejä ei saa kuvata, niin tässä meidän Samppaliini ja mukissa selvästi Samu hirviötä pelkäävät muumit eli meidän halloween kuva. 

Miten siellä, milloin olet yllättänyt läheistä tai sinut on yllätetty. Milloin olet lähettänyt kirjeen tai kortin? Vietättekö tai vietittekö halloweenia? Kokemuksia asiakaspalvelukohtaamisista?

Tämän hajanaisen tekstin ja kuvien kera, iloista viikonloppua ja muistetaan se lähimmäisenrakkaus. Tuon oman postissa käynnin kokemuksen myötä, aina on mahdollista valita ystävällinen tie tai olla toki mahdollisimman hankala ja kummastakohan toimintamallista tulee itselle se paras fiilis, niinpä niin. 

<3


31 thoughts on “Yllätys ja hankalaa vääntöä”

  • Asiakaspalvelu, asiakaspalvelija, asiakkaan palvelu, palveluasiakas, palveltava asiakas, asiakkaan palvelija… uuh! Kun alalla on töissä niin tuo palvelu ei kyllä mollaamista ja kyykyttämistä millään muotoa kata. Vaikka olisi huono päivä ei sen tulisi työssä näkyä, palkkaa maksetaan tehdystä työstä. Voisikohan palkkaa miinustaa huonosta palvelusta? Ihanan yllärin sait, lämmin mieli ja kuuma kahvi <3 En vietä halloweeniä mutta kekritapahtuma kutsuu kohta 😉 Sisko yllätti viimeksi, itse yllätin lapset. Kortteja lähtee postin kautta jouluksi ja vuoden mittaan jalkapatikassa…ei jää hiilijalanjälkeä niin suurta 😉 Hyvää kekriä ja rauhaisaa pyhäinpäivää Tiia <3

    • Sepä se, kaikille sattuu ja tapahtuu ja miten tilanne hoidetaan, se on se juttu.

      Oi ihanaa kekrijuhlaa teille, pus Onneli. 💖😍💖

  • Ihanan mukin sait kokoelmaasi.
    Ylläri on aina kiva.
    Kiva ystävyys teillä.
    Rakastan kortteja. Tytöt ja ystävät laittaa niitä, kun ovat lomalla.
    Nykyään ei postilaatikosta löydy enää edes laskuja paperiversioina.
    Joulukortit laitan perinteiseen tapaan, mutta nekin on vähentynyt, kun iäkkäät sukulaiset on poistuneet joukosta.
    Tosin joillekin joulutoivotukset menee textiviesteinä..
    Kenian kummilapsellemme laitoin paketin viime viikolla.
    Ystäväni osaa yllättää kukkakimpulla tai jollain muulla. Tällä viikolla tuli kassi, jossa oli isot purkit itse tehtyä kurkku ja punajuuri säilykkeitä.
    Ei oikeen ollu kassalla homma hanskassa. Olis heti mitätöiny tapahtuman. Sehän käy nykyään helposti.
    Mukavaa päivää sinulle.
    Leenalii

    • Oi miten hyvä ystävä ja sinä. Kukat myös ilahduttaa aina. 💖💖💖Kortteja kaivataan täälläkin, mutta ensin tulisi toki niitä itse lähettää.

      Oikein Sydämellistä viikonloppua Leenalii 💖💖💖

  • Hei, onko vika aina toisessa ,joskus voi asiakas olla hankala .Uskon että yleensä jokainen yrittää parhaansa.Jospa olit vaikkapa kolmas joka oli unohtanut kukkaron kotiin ja tilanne harmittava. Ensi kerralla paremmin.

    • Hei, sinä aina hei sanalla kommenttisi aloittava. Välillä kyllä mietin, että onko kommenttiesi tarkoitus aina etsiä se vika minusta. 🙈Tämähän on jo traditio.

      Eli tietenkin vika oli minussa ja siksi tilannetta anteeksi pyysinkin. 🤗 Tilanne meni hankalaksi minulla aamun ensimmäisellä asiakkaalla, kun asiakaspalvelija halusi alkaa syyllistämään tilannetta ja heittäytyi hankalaksi. Siinä kuitin mitätöimisessä meni sekunti, miksi iso show sitä ennen. En ole hankala asiakas vaan ystävällinen ja asiakaspalvelulta odotan ystävällisyyttä myöskin. Vuosia sijoitushommia tehneenä ja myös nuorena kaupan kassalla olen oppinut yhden asian eli asiat järjestyy ja minä teen kaiken voitavani, jotta asiakas voi tuntea olonsa hyväksi.

      En ollut kolmas, olin ensimmäinen asiakas, koska kauppa aukesi silloin, asiakaspalvelija on vain leipiintynyt valitettavasti ja sain tuntea sen nahoissani.

      Ei minua tee paremmaksi tai huonommaksi, jos unohdan lompakon kotiin tai mokaan, se on inhimillistä, kuten inhimillinen ihminen osaa empaattisena myös ymmärtää tämän.

  • Itse vien yleensä lahjat ja kortit ystäville,myös some ja tekstiviesti onnitteluja harrastan,
    ja ystävän voi yllättää ostamalla lahjan vaikka sovituille kahvitreffeille. Tälläisiä ajatuksia mulla 😀 Hauskaa pyhäinpäivää sinulle ja perheellesi.

    -Nina-

    • Just ihanaa ja viestikin aina ilahduttaa. Luulen, että me naiset olemme hyviä tässä ystävien muistamisessa.

      Kivaa sunnuntaita Nina💙

  • Hyvää pyhäinpäivää Sinulle. Hienoa että olet toiset huomioiva ihminen.On ihanaa saada ja antaa lahjoja sekä muuten muistaa rakkaita ystäviä.

  • Lähetän syntymäpäivä- ja joulukortteja ja mielelläni myös vastaanotan niitä. Taidan olla aika vanhanaikainen:). Olipas postipalveluita hoitavalla henkilöllä huono aamu. Ihan jokainen meistä tekee joskus virheitä. Olen myös kerran unohtanut lompakon kotiin ja myyjä on joutunut vetelemään ostoksia kassaan "takaisinpäin" sen kummemmin numeroa tekemättä. Iloista marraskuuta! Sari

    • Tuo muki on muuten tosi upea! Piti myös kysymäni, että millä laitteella saat noin mahtavannäköiset kaffet? Pitääkö vaahto tehdä juoman päälle erikseen? Sari

    • Kortit kyllä ovat ihania💙

      Juu nolossa tilanteessa muiden asiakkaiden silmien alla voisi tilanteen hoitaa mahdollisimman vikkelään ja eleettömästi.

      On kahvikone, jolla saa vaahdotettua, mutta silti Ikean alle 2e maitovaahdottimella tulee paremmat vaahdot. Eli maito mukiin ja muki mikroon 30s ja Iksun maitovaahdottimella vaahdotus ja sitten kahvit päälle. Iso nam ja koukussa, tulee herkullista ja vikkelään.

      Ihanaa päivää Sari. 💙

  • Aivan ihanan mukin sun mukikaveri lähetti <3 Tänään kävi tosi nolo juttu kaupassa. Olin kerrankin ottanut käteistä mukaan kauppaan ja jättänyt koko muun lompuukin kotiin. Mielestäni laskin ostosten hinnan niin, että rahan piti riittää. Olinkin huomaamattani ottanut kalliimman lihapaketin ja ostosten hinta meni 3€ yli. Onneksi äiti oli samassa kaupassa ja siinä häntä nolona huutelin, että äiti voitko tulla lunastamaan mut täältä kassalta. Siinä olisi ollut oiva tilanne kanssa ostajille ja kassalla työskennelleelle nuorelle miehelle heittää jotain ilkeää, mutta toisin kävi. Sain vain hymyjä ja kassapoika sanoi, että sama kävi hänelle viikko sitten kauppareissulla. Todettiin siinä yhdessä, että onneksi kummallakin oli äiti kaupassa mukana. Minulla siis onneksi oli ihana kokemus asiakaspalvelusta ja ajattelinkin antaa kaupalle hänestä hyvää palautetta, kun nolosta tilanteesta jäi kuitenkin hyvä mieli päällimmäiseksi.
    Ihanaa viikonloppua Tiia <3

    • Juuri noin se tilanne pitää hoitaa ja fakta on, että tuo oma kassaneitikin on itse taatusti joskus mokannut elämässään.

      Ihana, kun äitiä on pitänyt huudella hätiin. 💙

      Kivalle kassapojalle peukut, teidän kohtaamisesta jäi molemmille hyvä mieli.

      Ihanaa päivää Outi💖

  • Joku aika sitten laitoin nipun kortteja maailmalle, kun mulla noita kortteja jostain syystä aina on. Hiilijalanjälki kasvoi ja maailma ei pelastu 😉 Joulukortteja multa lähtee iso pino, vaikka moni on jo listalta kadonnut toiseen ulottuvuuteen.
    Vähän enää kortteja saan. Se vaan ei enää taida kuulua nykyaikaan.
    Hyvää jatkoa ja paljon iloisia yllätyksiä sinulle!

    • Ja sinulta ihanalta olen saanut maailman upeimman 50v kortin ja vielä itsetehdyn.

      Se hyvä mieli mikä korteistasi kertyy, taatusti pelastaa maailmaa hyvänä energiana.

      Ihanaa päivää Majan Molla💙💖💙

  • Kylläpä aiheutti postihenkilö ikävän tilanteen. Tuollainen ei ole kivaa, koska sehän on sinulle tosi noloa, jos huomaat lompakkosi jääneen kotiin ja kaikki on lyöty kassaan. Niitä virhekuitteja joutuu varmasti tekemään tuon tuostakin. Ei luulisi olevan niin vaikeaa. Huh huh!

    Onneksi sait kuitenkin ihanan mukin. Tuollaiset yllätykset ovat parhaimpia. Ja tuo ajatus kortin lähettämisestä on mahtava. Ei ajatella siinä kohtaa ilmastonmuutosta, vaikka itsekin olen tällä viikolla joka välissä miettinyt, kuinka tämä menee ilmastonmuutoksen kannalta. On tietysti hyvä, että meitä on hieman sysitty ajattelmaan asiaa. Ehkä sillä on vaikutuksiakin pienessä mittakaavassa.

    Itse lähetän edelleen joulukortteja, mutta perinteistä kirjettä en muista saaneeni vuosiin. Viimeisin taitaa olla vuosien takaa edesmenneeltä Miiriltäni eli äitini äidiltä. Hän aina lähetti syntymäpäiväksi kirjeen niin kauan, kun oli vielä siinä kunnossa, jotta ajatukset pysyivät koossa ja kynä kädessä.

    Ihanaa viikonlopun jatkoa <3

    • Se on nolo hetki ja ei sitä tarvitsisi tehdä enää suuremmaksi. Virhekuitti tuli kassasta ulos sekunnissa. Noh hänellä oli huono päivä.

      Samaa mieltä, että hyvä että on sysätty eli siinä mielessä olen kiitollinen anoille, jos vielä olisivat jättäneet pois minkälainen esimerkki äitinä olen lapsille ja eläinrakkauden epäilyn, niin palaute olisi pysynyt asiallisena. Toki nämä asiat pyörineet koko ajan mielessä, mutta nyt mennyt tosiaan vähän kalorien laskemiseksi.

      Somessa olo jättää hiilijalanjäljen ja nyt kiinnostaisi tietää kortin lähettämisen hiilijalanjälki. Mutta silti ei lopeteta niiden lähettämistä, lähettäminen on kuitenkin vähentynyt.

      Voi Miiri💖ihanat muistot. Minäkin sain aina kirjeitä Saimimummilta ja vaarini vaimolta. Viimeisin kirje on kuitenkin ystävältä, jonka kanssa lähdemme 50v risteilylle pian, juuri ennen kuin täytämme 51😅

      Ihanaa päivää Mannilainen. 💖💖💖

  • Listasit kerran sinua "kiusanneita" ja yksi juttu ei mielestäni ole kiusaamista vaan neuvo koskien blogiasi. Laittaisin sen tähän muotoon: Minäkö keski-ikäinen by Tiia K.
    Eikä toisin päin.

    • Kiitos kommentista. 🤗

      Kun täytin 50v,päätin etten enää kysele "minäkö keski-ikäinen", sillä olen keski-ikäinen.

      Blogin nimi on siten "Tiia K" ja tuo Minäkö keski-ikäinen pienellä on vain muistuttamassa, että ihminen on tullut oikeaan blogiin. Taidan senkin pian poistaa, koska se herättää hämmennystä ainakin nyt yhdessä ihmisessä ja ehkä ihmiset tietävät minut jo "Tiia" nimellä.

      Kivaa sunnuntaita. 😊

    • Mut hei, onhan toi nyt aika räikee virhe. Jos ei enkku taivu, sit sitä ei ehkä huomaa. 😉
      "By" ei käytetä tuossa kohden.

    • No kyllä minua ainakin häiritsisi se, että blogini NIMESSÄ on virhe. Haluanhan kirjoittaa myös oman nimeni oikein. Antaa vähän no… hmh… daijun kuvan kirjoittajasta.

      Mutta loppupeleissä tämä on luonnollisesti sinun blogi ja sinä välität sitä mielikuvaa itsestäsi, mitä haluat. Tavallaan hienookin, että suhtaudut tohon noin rennosti.
      Minä en näet siihen pystyisi.

      Enkä näytä olevan ainut, joka sen on huomannut.
      P.S. Varmasti olet sen jo huomannutkin, etten ole sama anonyymi, joka on jo asiasta 03.11. klo 05.44 kommentoinut.

    • Rakas anonyymi

      Vastaan sinulle vielä kerran vaikka sorruit harmillisesti juuri siihen vähättelyyn ja nimittelyyn, mitä vielä alkuperäisessä kommentissa tarkensit, ettei rakentava palaute ole kiusaamista. Ensimmäinen kommenttisi oli vielä rakentava ja tähän sait asiallisen vastauksen ja fiksu ihminen olisi ymmärtänyt jättää asian tähän. Inttämällä kun ei maailmaa rakenneta, eikä muuteta. 🙂

      Vastaan, koska huomaan, että asia häiritsee pakkomielteen tavoin ja niin kovin, että kommentoit jo täällä itsellesi, viitaten 3.11 klo 5:44 kommenttiisi. Anonyymi anonyymille….

      Eli tämä kaikki pyörittely on minulle silkkaa semantiikkaa. 
      Täytyy nyt yrittää koittaa irrottaa persoona blogin nimestä eli blogin nimi voisi olla vaikka Valkoinen talo, blogin nimi sattuu nyt vain olemaan nimeni, mutta ei viittaa persoonaan tai voidaan liittää persoonaan, ihan miten haluaa.

      Muutetaan nyt se blogin nimi "Valkoiseksi taloksi", jota kirjoittaa salanimellä Minäkö keski-ikäinen, minähän voisin olla paljastamatta nimeäni täällä

      Eli voisi olla näin Valkoinen talo by Minäkö keski-ikäinen ja tuo Minäkö keski-ikäinen voisi olla salanimi.

      Eli kaikkinensa on ihan sama asia miten päin nämä ovat, koska blogin nimi on blogin nimi, vaikkakin viittaa myös samalla persoonaan.

      Blogin nimi myös tähän muotoonsa on suunniteltu erään hyvin tunnetun pr-tyypin kanssa, tämä on fakta ja viimeinen versio tässä muodonmuutoksessa tulee olemaan nimenä Tiia Koivusalo. 

      Eli näin:

      Minäkö keski-ikäinen?

      Minäkö keski-ikäinen by Tiia Koivusalo: (Minäkö keski-ikäistä halutaan lakata kyselemästä, tuodaan blogin nimeen myös persoonaa mukaan)

      Tiia K by Minäkö keski-ikäinen, joka voisi olla yhtä hyvin
      Valkoinen talo by salanimellä kirjoittava Minäkö keski-ikäinen. Minäkö keski-ikäinen mielletään jo minuksi eli vastaa persoonaa Tiia K.

      ja seuraava vaihe on Tiia Koivusalo.

      Jos et vieläkään ymmärrä, niin siitä en voi enää ottaa vastuutta. Kuten sanottu blogini nimi voi olla vaikka astronautti, jos niin tahdon eli et voi asiaan vaikuttaa vaikka kuinka haluaisit, siinä olet oikeassa.

      Vilpitön neuvo, kannattaa siirtyä muihin blogeihin, jotta blogini ei vaivaisi mieltäsi näin kovin.

      Mukavaa marraskuun jatkoa sinulle. 🙂

  • No olipas kummaa toimintaa. Eikö se keskeytyskuittia saanut tehtyä? Meillä jos asiakkaalla jää lompakko autoon tai lähelle kotiin, niin ei muuta kuin kamat viereen odottamaan ja keskeytyskuitti ja seuraava asiakasta kehiin. Kun lompakon unohtanut asiakas palaa, yhdellä napin painalluksella saa hänen kuittinsa esiin ja maksun sitten suoritettua loppuun. Ei ongelma. 😀

    En ole ikinä viettänyt halloweeniä, just miehen kanssa puhuttiin, että maailman turhin juhla. 😀 Tosin joulu onkin ainoa mitä juhlitaan ja juhannustakin aika usein.

    Mukavaa sunnuntaita Tiia. <3

    • Teki teki, sitten lopulta vai oliko se hylkykuitti ja heh kuten sanoit, siihen meni sekunti, niin miksi kaikki se turha show, noh mielenosoitusta. Ihmiset ovat hassuja.

      Halloween voi olla hauska, mutta se ei ole listalla tai ei mikään pakko, aina on syytä juhlaan, jos siltä tuntuu.

      Kivaa sunnuntaita Jonna. <3

  • Mikäköhän siinä oli sitten niin vaikeaa kun sen kuitin sai kuitenkin hetkessä, ei voi aina ihmisten sielunmaisemaa ymmärtää.

    Mulla oli vasta yksi erittäin ärsyttävä asiakaspalvelukokemus tai oikeastaan kaksi, mutta saman yrityksen kanssa. Yhteenkään kysymykseeni ei vastattu vaan asiaa kierrettiin ja sekös ärsytti.
    Kyllä asiakaspalvelu on yrityksen sydän ja jos se ei pelaa, asiakas kyllä äänestää jaloillaan.

    Mukavaa marraskuun alkua Tiia ♥

    • En tiedä, ehkä oli vaan vaikea päivä. Välillä toki kaikilla on.

      Suoraan kysymykseen olisi kiva saada suora vastaus, ehkeivät voineet ottaa vastuuta.

      Ihanaa iltaa Maikku 💙

  • Voi hyvänen aika, olipa siinä ihminen paikallaan asiakaspalvelussa. Eiköhän jokainen ensikertalainenkin myyjänä opi tekemään virhekuitin, muistan kuinka itse teininä olin kukkakaupassa töissä ja melkeinpä ensitöikseni opin sen. Vai olinko vain tavallista tunarimpi myjä tuolloin? Ehkä myyjäsi on niin taitava myyjä ja hänen muut asiakkaansa superhuolellisia eivätkä unohda lompakkojaan tai laske rahojaan väärin, puhumattakaan että ylittäisivät koskaan tilejään. Ehkä hän oli tosiaan unohtanut, kuinka virhekuitti tehdään =D

    Turha paperin ja pakettien lähettäminen pannaan, mutta kortti tai kirje rakkaalle ystävälle, puhumattakaan vanhuksesta, ei tuhoa maapalloa. Välittämisen osoittaminen kirjeellä muistamalla on vain pieni rikka rokassa tässä kerskakulutuksessa.

    Mukavaa iltaa sinulle Tiia <3

    • Hänellä varmaan oli huono aamu ja ei vaan olisi jaksanut ylimääräistä säätöä. Onko se sitten hyvää palvelua, niin… Mutta ei kaikki halua palvella, ovat vaan töissä.

      Ehdottomasti kortti ja kirje ilahduttaa aina. Tykkään kyllä yllättää myös paketeilla.

      Ihanaa päivää. 💙🤗💙

Vastaa käyttäjälle Tiia Koivusalo Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Protected with IP Blacklist CloudIP Blacklist Cloud