Samu tyttären silmin ja asiaa söpöilystä!

Meidän 15 vuotias napsi Sampasta suloisia kuvia koiralenkillä ja sain luvan käyttää kuvia, kunhan mainitsen, että tytär on ne ottanut. 🙂 Näissä kuvissa paistattelee onnellinen ja hymyilevä Samu ja tyttären ja koiran välinen rakkaus. Meidän teinit rakastaa Samua karvaolentona eniten maailmassa. 
Samu onkin se kaveri, jolta jokainen perheenjäsen saa aina varauksetonta lohtua ja iloa. Kissojen kanssa nämä seikat on vähän kiikun kaakun ja kissa antaa lohtua ja iloa silloin, kun kissasta itsestä tuntuu siltä. Hih kissoja väheksymättä, sillä itse olen kissaihminen ja joskus Samun ylenpalttinen rakkaus, perässä askeltaminen, tikutuksen ääni, joka kuuluu lattiasta aina seuraten, käy joskus jopa kupoliin. Ei ole yksinäistä hetkeä ilman koiraa. 
Nyt kun Osku kissasta on aika jättänyt, talo on tuntunut todella hiljaiselta ja tyhjältä. En osaa edes kuvitella miten tyhjältä talo jonain päivänä tuntuu, kun Samua ei enää ole. No en kaipaa karvakasoja, loputonta imuroimista ja kuolalänttejä lattialla ja iholla roikkumista. MUTTA, koiran antaumuksellinen ja pyyteetön varaukseton rakkaus, sellaista aniharvoin saa yhdeltäkään muulta karvaiselta olennolta kuin koiralta. 

Koira rakastaa ehdoitta ja ylenpalttisesti, koiran mielestä olemme aina ihania, silloinkin kun emme ole. Jokainen tarvitsee ripauksen koiran vastarakkautta ja asennetta elämään. Koira ei kieroile, ei velmuile, koira on vaan juuri sitä mitä on. 
Siksi oli erityisen liikkistä, että tytär oli kuvannut paljon Samusta kuvia koiralenkillä ja myös tämän äidin iloksi. Tähän kulminoituu miten rakkaus kantaa, Samun ja tytärten välinen rakkaus ja miten kuvilla haluttiin tuottaa myös äidille iloa. Elämä on taas näissä pienen pienissä lumihippusen kokoisissa hetkissä, tyttären taltioimissa Samun suklaasilmissä ja tyttären ja Samun välisessä rakkaudessa. 
Söpöilyä ja rakkautta ei koskaan voi olla liikaa, sanoo henkilö, joka on kasvanut varsin jalat maassa ja kyynisenä, mutta oppinut nauttimaan rakkauden antamisesta ja vastaanottamisesta ja opetellut rohkaisten itseään ja muiden rohkaisemana, olemaan hölmö oma itsensä ja kuvaamaan vaikka päivittäin pupu-ja Disney-mukeja. 

Niin se vaan on, että eläimet ja lapset opettavat meitä aikuisia. Ensin sitä on lapsellinen lapsi, sitten pitää olla niin cool, cool jättää jälkensä ja on vaikea luovia ja oppia olemaan täysin oma itsensä, eikä käsijarrulla taaplaava henkilö, säästäen sisäistä höperyyspaloaan. Sitten kun rohkaistuu olemaan oma hölmö itsensä, saa osakseen naurua ja haukkua, mutta samankaltaisilta taas iloa ja vertaistukea. No arvaatte varmaan kummassa jengissä sitä mieluiten kulkee. 

Juuri eläimet ja omat lapset ovat opettaneet ja tuoneet esille lapsellisemman puolen, jota haluan syleillä, enkä piilotella. On oltava vastuullinen aikuinen, joka välillä saa heittäytyä ja ihmetellä pilven muotoja, vesipisaroiden eläinhahmoja kaakeleissa ja ennustaa kahvipuruista. 

Iloista päivää kaikille ja kiitos omalle murulle ihanista Samppaliinin kuvista ja söpöillään varauksetta, jos siltä tuntuu!


26 thoughts on “Samu tyttären silmin ja asiaa söpöilystä!”

  • Niin totta puhut: Koira rakastaa ehdoitta ja ylenpalttisesti, koiran mielestä olemme aina ihania, silloinkin kun emme ole.

    Meillä pojat rakastavat myös antaumuksella meidän koiruleita ja tuntuu, että ne salaisimmat salaisuudet kerrotaan vain koirille. Ehkä.

    Välillä minäkin olen väsynyt satunnaisiin kakkakasoihin (junnukoiruus) ja karvoihin, joita on kaikkialla, mutta kyllä ne sitten seuraavassa koirien suukkohetkessä unohtuu.

    Ihanaa tiistaita Tiia <3

    • Niin kyllä siinä voiton puolelle mennään, saadaan kaikki puolin ja toisin niin paljon rakkautta.

      Ihanaa viikonloppua Taru. 💖

  • Niin totta. Elin pitkään ilman koiraa, vaikka lapsuudessa meillä oli niitä kaksikin. Seppo on nyt kohta viisivuotias, ja en voisi kuvitella elämääni ilman sitä.
    Sanovat ettei koiraa saisi verrata lapseen, mutta kyllä Seppo on minulle kuin lapsi, lasta kun meille ei suotu. Otan sen huomioon ihan jokaisessa päätöksessäni, ja tunnen ihan samanlaista huolta siitä kuin äiti lapsestaan. Se on ystäväni ja uskottuni, silloinkin kun usko ihmisiin horjuu. Jaamme huomenet joka aamu, ja löhöilemme yhdessä läpi aamuohjelmien. Juttelen sille lenkilläkin kuin joku pöhkö, minkä vuoksi saamme joskus vähän hassuja katseita 😀 .
    Pentuna Seppo oli melkoinen luupää, ja testasi kovasti kärsivällisyyttäni, ja oli hetkiä jolloin meinasin luovuttaa sen kanssa, sen tuhottua neljä paria farkkujani, pari takkia ja toppahousut roikuttuaan naskaleillaan lahkeissa ja hyppiessä vasten joka jumalan lenkillä.
    Päivääkään en silti vaihtaisi pois. <3

    • Oi miten ihana tarina Seppo rakkaasta, kiitos kun jaoit täällä. 💖Luupäästä kehkeytyi se maailman rakkain eläinystävä.

      Ihanaa viikonloppua Hanna💖😘💖

  • Oi, ihanasti kirjoitettu. Sydämellä.
    Kuvat oli ihania. Varsinkin ihastelin tuota ensimmäistä kuvaa. Siin hän tallustaa, kuin satumaassa. 💞
    On ne karvaturkit vaan ihania.
    Koirasta on myös kokemuksia. Pienen mustanruskean, kippurahäntäisen ja sekarotuisen Pikin omistajana.
    Nyt on sitten tämä Lyyli-kissa.
    Kivoja päiviä Samun kanssa kaikille
    >Leenalii

    • Ihanasti kirjoitettu ja sama tunne tuli ekasta kuvasta. 😍

      Voi Piki ja ihana Lyyli. 😻

      Kiitos kovasti ja ihanaa viikonloppua Leenalii. 💖💖💖

    • Tyttären puolesta kiitos kovasti ja niin tuovat. Eläimet ovat niin pyyteettömiä. 💖💖💖

      Ihanaa viikonloppua. 💖💖💖

  • Niin ihanan tunteellinen postaus ja tyttären ottamat kuvat kertoo todella paljon juuri söpöilyistä🥰
    Tämä sai myös tunteet pintaan kun muitelen meidän viimeistä berniämme, joka melkein osasi puhua asiansa 😊

    Tunnelmallista viikon jatkoa Sinulle ihana Tiia 💝

    • Kiitos niin paljon. 💖😘💖

      Voi teidän Berniä, niin viisasta. Ikävä jää.

      Sinulle Sydämellistä viikonloppua ihana Marja-Terttu. 💖😘💖

  • On niin sydäntälämmittävää nähdä lasten ja eläinten rakkaus! <3
    Ja onhan Samu suloinen!!! <3
    Vaikka minäkin olen kissaihminen niin silti kaikki eläimet ovat ihania.

    Tunnelmallista iltaa sinne!

  • Meillä kun ei allergian takia voi tulla kissoja eikä koiria (eikä enää edes pupuja) niin meidän tytön kaverilla on ihana rescue dog Latviasta ja Mariam saa tätä koiraa hoitaa todella usein. Koira tulee aina mielellään asustelemaan Marulle ja antaa todella sitä kaivattua huomiota ja rakkautta ja karvaa myös 🙂
    Ihana Samu ja ihana Tiia <3

    • Ihanaa, että Maru saa Eläinrakkautta toteuttaa ystävän koiran kanssa. 💖😘💖

      Kiitos ihana Outi ja kivaa viikonloppua. 💖😻💖

  • Viisaita ja kauniita ajatuksia taas Tiia <3

    En halua edes ajatella sitä päivää, jona Linus jättää meidät, sillä niin rakas hän meille kaikille on. Minulle hän on kuin yksi lapsistani.
    Eläinten rakkaus on niin puhdasta ja totaalista ja kuten sanoit, ne opettavat meitä elämään hetkessä ja olemaan läsnä.
    Minutkin on monet kerrat "hölmöksi" leimattu, mutta olen asian kanssa ihan ok. Olenpa ainakin onnellinen hölmössä elämässäni.

    Ihanat kuvat! Tyttärelle terveisiä 🙂

    • Ihana Marianna💖viisaita sanoja joihin samaistua. Juuri näin, nautitaan me "hölmöt" aitoina itsenämme ja eläimet rakastaa meitä ehdoitta vaikka olisimme kuinka hölmöjä.

      Kiitos kovasti ja kerrotaan.😘

      Ihanaa viikonloppua 💖😘💖

  • Tyttärenne on ottanut aivan ihania kuvia ja Samu on kyllä niin suloinen💗 Söpöily on mukavaa ja sitä ei tosiaan ole koskaan maailmassa liikaa:) Leppoisaa joulun odottelua ja Hyvää itsenäisyyspäivää sinne teille koko perheelle 💗

Vastaa käyttäjälle Taru Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Protected with IP Blacklist CloudIP Blacklist Cloud