Eräänlainen vankila, koska pakkomielle ja keventäjän herkkuaamiainen

Niinpä, tästä olisi voinut tehdä kaksi blogipostausta, mutta kun on kaksi asiaa mielen päälle, niin kaksi asiaa sitten olkoon. Onhan täällä blogissa ollut varmaan kymmenenkin asiaa kerralla.

No mutta, mietin tässä aamulla, että voinko laittaa Instatililleni tuon alla olevan kuvan, koska siinä on vielä unihiekkaa silmissä ja olen juuri herännyt ja ns. naturelli oma itseni. Eikä luonnollisuudessa ole mitään vikaa vaan, se on se omaan käteen kiinni kasvanut suurennuslasi, jolla tulee itseään tuijotettua.
Enkä nyt todellakaan väitä, että omaa nimeä kantava Instatili olisi sekään mikään tyylikäs tai hiottu, sillä sitä se ei ole. Tai no ehkä vähän omaan makuun hiottu juurikin, muttei yleismaailmallisesti katsottuna viilattu.

Pääinstatili on värikäs, lapsellinen, rouhea, ei hillitty, tyylikäs, kaunis, viimeiseen asti viilattu tai laskelmoitu. MUTTA eräänlaisessa vankilassa kuitenkin olen jo sen kanssa, sillä haluan värimaailman olevan yhtenäinen, kuvien olevan omaa silmää viehättäviä eli sisältäen asioita mistä tykkään.

Siinä päästäänkin niihin omiin meikittömiin kuviin, kun niistä ei ihan kympillä tykkää, ei omasta itsestään ihan sellaisena kuin on. Sillä ikää tulee, silmiä saa tikulla aamuisin kaivaa päästä ja naama on kuin traktorin alle jäänyt, niin oma suodatin ei vaan aina kestä katsoa tuota omaa nassua vaikka sen kanssa onkin elettävä.

Silti vähän harmittaa tälläinen pakonomainen viilaaminen, kun on sen aloittanut, siitä on vaikeaa pyristellä irti vai onko? Mitä jos vaan pyristelisi, mitä tapahtuisi? Olen ratkaissut tämän ongelman sillä, että on kaksi julkista tiliä, joita voi vapaasti kurkkia kuka vaan ja toisella tilillä nimeltä @varjoinsta mennään ilman käsijarrua. 
Koen tämän kahden tilin pitämisen sellaiseksi, että voin toteuttaa molempia puolia itsestäni. Viilata niitä kuvia sävymaailmaltaan ja tykittää sellaisia kuvia @koivusalo tilille, missä oma silmä lepää ja sitten voin @varjoinstaan tykittää kaikki ne myös ihan kauheimmat ja myös totuuden mukaisimmat kuvat vapautuneesti. 

Eli voin olla somehommissa kahdella tavalla, omana itsenä ja sitten harjoittaa sitä omaa visuaalista puolta. Enkä sano, että olen visuaalinen tai taitava, mutta sitä omaa juttua, jossa oma silmä lepää, asioita joista itse tykkään. 

Nämä asiat saakin miettimään, että tuleeko toisille somesta ihan vankila, että ulosmennessäkin joutuu miettimään miltä näyttää. Olin esimerkiksi kerran eräässä yön yli kestävässä tilaisuudessa, jossa kaikki olimme rennoissa vaatteissa. Pari henkilöä kuitenkin kävi vaihtamassa hienot vaatteet illalliselle (joka oli siis rento), jotta saisivat hyvät kuvat. 

Toki olen itsekin ottanut vastaavia asukuvia mm. Souliinan kanssa tai olemme lähteneet tietyissä asuissa liikenteeseen ja niistä on otettu kuvia. Toki nuo tyypit saivat aivan ihania kuvia illasta, kun asutkin kruunasivat illan. Mutta jotenkin se tuntui hassulta, jotenkin lavastetulta. 

Sitten päästäänkin siihen asiaan, että tuleehan sitä lavastettua vaikka kuinka paljon itsekin. Käytän erivärisiä filttereitä eli muokkaan kuvia, teen kahvihetkikuvia ja lavastan niitä ja paljon muuta. Joten eihän tuo eroa millään lailla mistään. 

Tuli vain sellainen kumma fiilis, että tämä kaikki lavastaminen on hieman kuin vankila, kun olet kerran aloittanut, et enää pääse irti siitä. Siksi omalla kohdalla kauhea @varjoinsta ja blogissa ja myös tubekanavalla luonnollinen minä mukana myös. Jotta pysyy kiinni siinä todellisuudessa, eikä luo epätodellisuuksia. 

Epätodellisuudet ovat kauniita ja kivoja ja ihailen toisten ihmisten kauniita kuvia ja luomia tilanteita, mutta halua itse pitää koipeni kiinni totuudessa, muuten ei vaan ole hyvä fiilis, tuntuu etten ole aidoin minä. 
Sitten toki päästään vielä siihen faktaan, että on aivan järkyttävän pinnallista jotenkin miettiä tälläisiä asioita, koska kyseessähän on virtuaalitodellisuus. Todellisessa elämässä laitan itseni, kun lähden jonnekin, muuten kuljen luonnollisen ja vaikka aamutossut jalassa missä vaan. Tästä seuraa se harmi, että harvemmin sitten saa kivoja kuvia, koska olen rönttäpullana. Mutta elämä on tehty myös elettäväksi eikä pelkästään kuvattavaksi. Vai olisiko ne rönttäpullakuvat just kaikkein kivoimpia?

Väkisinkin näitä kuitenkin tulee mietittyä, koska niinkin hassu tilanne on päässyt käymään, että somesta on tullut työ ja kyllä sitä työtä pitää miettiä ja minkälaisen käyntikortin itsestään antaa. Jos ottaisin vain @varjoinsta tyylisiä kuvia koko ajan, olisiko lainkaan töitä? En tiedä, mutta jos johonkin uskon, niin siihen, että ihmiset kaipaavat  nimenomaan aitoutta, mutta paikkansa myöskin on kaikelle kauniille ja viilatulle, niitä kuvia katselemalla voi rentoutua.

Tiedostan myös etten ole kumpaakaan. Kuten tuossa paria postausta aiemmassa postauksessa juttelinkin, en ole klassisen hillitty, tyylikäs beige vaan olen raameista pursuava lapsenmielisistä asioista tykkäävä viiskymppinen nainen, mikä tuo myös omat rajoituksensa. 

Kyllä huonoina päivinä jopa mietin, että nauretaanko meikäläiselle, kun tässä ”nuorten” maailmassa yrittää pinnistellä ja vielä omaan tyyliinsä ja vahvoina itsetuntopäivinä ajatellen olevansa samalla viivalla kuin muut. Ihan kauhean absurdi yhtälö vai onko? No mutta on aina syytä nähdä kaikki se hyvä, eikä ylikuvitellakaan kaikkea negatiivista vaikka sitäkin on. 
Kun kirjoitin täällä blogissa ”Uuden vuoden ehkä lupauksista” ja miten en lupaa mitään, niin sitten kuitenkin vähän innostuin. Eli tämä viikko on mennyt suklaattomalla, karkittomalla ja tärkkelyksettömällä. En ole siis ketodieetillä tai dieetillä vaan olen vähentänyt vehnää ja sokeria, koska olen aina niin väsynyt ja ahdistaa ja on turvonnut olo ja huonot unet. 

Olen lisännyt 2xpäivässä kunnon pitkät lenkit ja myös venyttelyt ohjelmaan. Kaiken oikeastaan siksi, että haen parempia unia näillä keinoin ja yritän lievittää alakuloa, joka aina tammi-helmikuussa iskee. Eli yritän ihan parantaa mieltä, koska sellainen pieni ahdistuksen tunne kolottaa aina sielun nurkassa. 

On muuten toiminut, pitkien lenkkien voima on uskomaton mielelle ja se happimyrsky. Lisäksi on ollut mukavaa kuitenkin vähän herkutella, mutta ilman vehnää ja suklaata. Eli tässäpä teille luxusaamiainen (tosin ruma sellainen), mutta joka maistuu herkulliselta ja jota voi nauttia hyvällä omallatunnolla. 
Video hieman pätkii, koska ladatessa pätki taas nettiyhteys. Meillä on täällä todella huono nettiyhteys, eikä edes kilpailuttamalla toisella operaattorille, olla saatu asiaan parannusta. Tämä on fakta, jonka operaattorit tietää ja avoimesti tunnustaa.
Tiedän ettei tämä someaihe avaudu kenties ihan kaikille vaikka moni Instassa tai Facessa onkin. Mutta kysymys voi kuulua jo sinällään, että uskallatko mennä kaupungille ilman meikkiä vai pitääko olla meikit nassussa? Mitä sinulle merkitsee luonnollisuus ja voiko sitä tasapainotella kauneuden tajun ja luonnollisuuden välimaastossa? Voiko somesta tulla vankila, jos alkaa liikaa viilata elämäänsä tai voihan tälläinen vankila syntyä ilman someakin.
Ihan mitä vaan aiheesta tulee mieleen, olisi kiva kuulla ja lisää vehnättömiä vinkkejä otetaan ilolla vastaan. Kivaa viikonloppua kaikille pöljien pähkäilyjen keskeltä, mutta välillä on pakko pähkäillä vähän kaikkea. 
Tubekanavan voi halutessaan tilata täältä ja seuraava aihe on Samun ja meikäläisen lenkkimaiset. 🙂 




34 thoughts on “Eräänlainen vankila, koska pakkomielle ja keventäjän herkkuaamiainen”

  • Hyvä aihe!

    Itse kuljen paljon meikittömänä ja tuulipuvussa, koska kuljen syksyllä ja talvellakin pyörällä työmatkat ja säiden armoilla siis mennään 😀 Joskus mietin että voisin olla edustavampi, mutta toisaalta taas haluan olla aito oma itseni 🙂 Otan someen nättejä kuvia mutta löytyy sieltä niitä rönttä iita kuviakin 😀 Itse en tuomitse filtterejä ja ns lavastettuja kuvia kun teen itsekkin sitä, mutta toisaalta tasapainoksi laitan niitä aitoja arjen kuvia 😀

    Some on kyllä paikka joka luo paineita mutta silti onneksi koen että voin laittaa aitojakin kuvia koska niitä tarvitaan juurikin siksi että ihmisillä ei tulisi aina paineita laittaa niitä tuunattuja ja kauneimpia kuvia someen. Aitoutta haluaa nähdä somessakin .

    -Nina-

    • Juurikin näin, pakko olla aitoutta kaiken tasapainona, toisaalta on ihanaa ihastella myös tilejä, joissa kaikki on kaunista eli kukin tavallaan, mutta me omaa sydäntämme kuunnellen taas tästä näkökulmasta. Instassa on aivan huikeita tilejä ja mielestäni on kyllä kivaa ihailla kaikkea kaunistakin. 🙂 Toisaalta sen instaajan tuo lähemmäksi, jos siellä onkin joskus jotain ihan tavallisesta elämästä.

      Kivaa viikkoa Nina. <3

  • Kyllä käyn kaupungilla ilman meikkiä. Töihin meikkaan ja pesen meikit heti pois, kun tulen kotiin. En koe olevani some-vankilassa. Instaan laitan harvoin kuvia, Facea päivitän tiheämmin kuin blogia ja tubekanavani on elänyt hiljaiseloa jo usean vuoden. Teen niin, kuin hyvältä tuntuu.

  • Niinpä, jotku elää installe eikä elämälle jos vaatteet pitää vaihtaa kuvia varten. Eli kuullostaa vankilalle.
    Tsemppiä sokerittomalle ja jauhottomalle "kuurille". Mun anti-inflamatoorinen ruokavalio poisti turvotuksen, aamuahdistuksen, ja hirveen ainaisen väsymyksen, nyt on herääminen helppoa. Paino yhden vaatekokoa pienenpi. Tuntuu kun oisin saanut "uuden" elämän!
    Meikittömänä voin mennä leffaan, kauppaan ym mutta en ikinä töihin, meilä on töissä niin kirkkaat ja vahvat valot ett jos meikittömänä menisin niin oisin kun just saunasta tullut kaveri, ja väsyttäis jos itseänikin….. Kivaa lauantaita 💛

    • Kuulostaa niin hyvälle ja pitääpä tulla kurkkimaan niitä sun reseptejä taas sun blogiin. 🙂 Uutta elämää eli hyvää oloa ja aivoille energiaa ja tietenkin kropalle hakemassa.

      Ymmärrän hyvin, on tilanteita joihin en missään nimessä halua mennä meikittömänä.

      Kivaa tätä viikkoa Ulrika. <3

  • Hienoa kun olet ollut herkuttomalla. Minäkin olen vuoden alusta ollut sokerittomalla ja edes viikonloppuna en ole viinilasillista ruoan kanssa nauttinut.
    Tuo meikkikysymys on vähän sekä että. Mulla on kirjava iho ja siksi haluan vikka kauppaan lähtiessä laittaa hiukan värivoidetta ja puuteria. Huulipuna kuuluu ilman muuta myös kuvioon. Sitävastoin voin ihan hyvin olla meikkaamatta silmiä, sillä mielestäni silmälasit ovat jo melkein kuin silmämeikki. Useimmiten kuitenkin laita ripsiväriä myös.
    Mukavaa lauantai-iltaa sinulle <3

    • Sama juttu, joskus just laitan kevyttä meikkivoidetta ja tummille silmänalusille jotain, mutta voin mennä kauppaan kirjavanakin, riippuu ihan jaksaako meikata yhtään vai ei.

      Niin totta, silmälasit ovat hyvä apukeino ja jotenkin tuovat turvaa, tuntuu että suojaavat jotenkin.

      Oikein ihanaa tiistaita Kristiina. <3

  • Kyllä tuo varjoinstatili olisi välillä ihan paikallaan minullakin.
    Mutta sinä olet ihanan naturelli kuvissa!! <3
    Minä lähdin eilen vauhdilla töihin kun olin ensin saanut pojan kouluun ja miehen töihin sekä pupulle ruokaa…autossa vilkaisin peiliin ja ihmettelin miten näytän niin kalpealta tänään. No, olin unohtanut meikata aamulla!! Hah! =D
    Hetken mietin ja ajattelin sitten että pah! Tänään on naturelli look!
    Meni se päivä töissä niinkin vaikka työkaverini nauroikin makeasti unohdukselleni. 🙂

    Raikasta tammikuun jatkoa sinne!

    • Ihana sinä ja tiedän tuosta tulee kyllä kauhea tunne vaikka lopulta naurattaa. Vuosi sitten unohdin laittaa ripsaria toiseen ripseen, ripsaripuolikkaana olin sitten liikenteessä.

      Ihanaa tammikuun jatkoa Susanna. <3

  • Karkkilan reissuilla olen ihana naturellinakin liikenteessä, mutta täällä kotosalla tulee kaupoille lähtiessä ainakin tummat silmänaluset peitettyä. En ihan kamalasti meikkaa koskaan, joten en oikeastaan sitä mieti ollenkaan. Hauskaa on se, että kun meikkaan kunnolla, niin se minulla tarkoittaa sitä, että laitan huulipunaa, muuten en yleensä laita.
    Uskon, että somesta voi tulla vankila, koska olen sellaisia saanut todistaa. Se, että ihminen elää ihan toista arkea somessa kuin oikeasti, niin on jotenkin minusta outoa. En minäkään tosin mitään ikäviä juttuja someen tuuttaa koko ajan, mutta varmasti kaikki tietävät, että ei ole meidänkään elämä aina ruusuilla tanssimista. Minusta kuvien muokkaus on ok, koska kyllähän sitä kauniita kuvia mielummin katsoo kuin suttuisia. Minusta on kiva, että kuvasta tunnistaa ihmisen, että ei mene överiksi se muokkaaminen, mutta kyllä tässä on itsekin tullut muokattua silmien alla olevia kestokasseja pienemmiksi 🙂
    Ihanaa lauantai-iltaa Tiia <3

    • Juu vähän samalla tavoin, ainoastaan stadihommiin ymv. laitan meikkiä kunnolla. Huulipuna on kyllä viimeinen silaus.

      Juu no toki on näitä, jotka kuvaavat ihan kaiken someen, se tuntuu hieman yksinäiseltä. En osaa edes ajatella, että koko ajan puhuisin someen päivät pitkät, toisaalta kukin tavallaan, itse en vaan jaksaisi, eikä kiinnosta. Monen näkökulmasta taas tämä blogi voi olla jo sitä, että on hurjan paljon somessa. 🙂

      Juu pientä muokkausta on kiva harjoittaa, kunhan nyt ihmisen tunnistaa todellakin.

      Ihanaa päivää Outi. <3

  • Olet kaunis ilman meikkiäkin ja minun silmissäni näytät ikäistäsi paljon nuoremmalta.
    Ai, miten herkullinen ja vähäkalorinen aamiainen. Uskon, että keventämisen avulla hoikistuminen on pysyvämpää kuin rankalla kuurilla. Kaksi lenkkiä päivässä! Nostan hattua!
    Minä en juurikaan käy Instassa tai Facessa, paitsi pikaisesti katsomassa toisten tilejä, joten suorittamispakkoakaan ei ole. Jos olisi kysymys työtä, asia olisi aivan toinen.
    Mahtavaa sunnuntaita Tiia!

    • Oi ei sinua, kiitos niin paljon. <3

      Juu koiran kanssa on pakko lenkkeillä, mutta nyt ollaan otettu käyttöön pitemmät lenkit, että tulee askelia. 🙂

      Ihana sinä ja aina ajattelevainen. <3 Pus päivään Kirsti Kaija. <3

  • En juurikaan kulje meikittömänä kodin ulkopuolella. Minulla on niin mustat silmänaluset, ettei niiden kanssa kehtaa kulkea missään ilman, että peittää ne. Sama on instan kanssa, että en sinne enkä edes storyn puolelle laita itsestäni kuvaa ilman meikkiä tai tukka pystyssä. Välillä harmittelen sitä, etten voi näin tehdä. Minusta luonnollisuus ja aitous ovat tärkeitä asioita myös instassa, mutta mun meikittömät kuvat eivät vaan ole julkaisukelpoisia. En halua tuoda julkisuuteen sitä puolta itsestäni.

    Esimerkiksi kahvikuppikuvien ns. lavastaminen on minusta ihan hyväksyttävää. Itse en niissä ole mikään mestari. Luovuuteni ei vaan oikein riitä niihin, vaikka yritänkin. Ihastelen aina sinun kahvikuppikuvia ja sitä, miten aina keksit ja saat luotoa niihin niin kauniin tunnelman. Kuvien muokkaamista tekevät varmasti kaikki jollakin tasolla. Joku muokkaa kuvakulmia, joku värejä ja tunnelmaa filttereillä ja suomen talvessa varmasti jokainen muokkaa kuvan valoisuutta tai ainakin minä teen niin. Muokkaaminen on siis ihan hyväksyttävää sekin, kunhan se ei mene ihan överiksi. Minun mielestäni instasta on tullut vuosien mittaan kauniiden kuvien paikka. Ihailen aina instassa hyviä otoksia arjesta, jossa ollaan aidosti saatu kuvaan jokin hyvinkin arkinen tilanne. Mutta tälläisenkin kuvan onnistumiseen vaikuttaa hurjan paljon se tausta ja miljöö, missä kuva otetaan. Huh, onhan tämä instan maailma aikamoinen….

    Mukavaa sunnuntaita sinulle, Tiia ♥

    • Sama, mikä siinä on, että pitää olla niin tummat silmänaluset, meikäläisellä on ollut jo pienestä pitäen.

      Samaa ajattelen, ettei huvita oikein niitä meikittömiä kuvia sinne storiesiin laittaa, ehkä pidän sitä kohteliaisuutena muita kohtaan, että on hieman laitettu siellä vaikka ei toki tuollaisiakaan pitäisi miettiä ja eihän itseänikään mietitytä onko jollain toisella meikkiä siellä vai ei. Jänniä nämä miten omat ajatukset meillä kulkee.

      Niin totta ja samaa mieltä, mielestäni instassa on aivan ihanaa ihailla kauniita kuvia ja sieltä löytyy vaikka mitä, kuin sisustuslehti tavallaan.

      Kiitos ihan mielettömän paljon kauniista sanoista Kristiina, ne lämmittää ja oikein sydämellistä tiistaita sinulle. <3

  • Niinhän se on, että sitä jää helposti instatilinsä vangiksi. Luulenpa, että jossain vaiheessa tulee aika, kun luonnollisuus nostaa päätään myös kuvapalveluissa ja onhan se paljon ihmisläheisempääkin. Voin Tiia myös lohduttaa, että kaikki me näytetään traktorin alle jääneiltä aamuisin 😀 Itsellä myös tyyny painaa vuosi vuodelta poskeen isommat railot öisin 😀

    • Voi meitä ja niitä tyynynpainaumia. 😉 Totta ja uskon, että kaikkinensa pehmeämmät arvot ja luonnollisuus valloittaa pian enemmänkin ja kovat arvot saavat väistyä.

      Ihanaa viikon jatkoa Jani. <3

  • Niin ihania, luonnollisia kuvia sinusta ♥

    Voi, kyllä mä uskallan ulos ilman meikkiä ja oikeastaan teenkin sen joka aamu, kun lenkitän koirat. Toki pipo silmillä, joten tuskin mua tutuskaan tunnistais, heh. Niin ja käyn kaupassakin ilman meikkiä, mutta jos menen kauemmas kuin lähikauppoihin, niin kyllä mä silloin usein edes vähän meikkaan.

    Somessa pyrin olemaan juuri se mitä olen, mutta kuppi ja kulhokuvia tulee toki lavastettua, filttereitä käytän tarvittaessa, mutta muutoin linja on sitä mitä minäkin-positiivinen ja rehellinen 🙂 Mitään sen kummempia muokkaus-juttuja en edes osaa, mua ei haittaa jos naurunrypyt näkyy tai satun olemaan ilman meikkiä, kun tulee inspis tehdä vaikka storiesia.

    Olis kamalaa, jos some olis kuin vankila, huih, mutta sen verran olen omaan someiluun kiinnittänyt huomioita, että yhtenä päivänä viikossa vähentänyt sitä merkittävästi ja seurailen kuinka se vaikuttaa muhun vai vaikuttaako. Tämä siksi, että itsekin teen työtä somessa ja some lohkaisee ison osan päivästä.

    Keventäminen tekee kyllä nopeasti ihmeitä, juuri itsekin taas ruodussa joulumässäilyjen jälkeen ja on kiva kun ei ole enää tunkkainen ja turvonnut olo.

    Ihanaa sunnuntaita ♥

    • Sama juttu, kun kauemmas lähtee, pitää meikata, eli onko lähiseutu turvallista ilmapiiriä, hih.

      Se on niin, että some vie kaiken, jos sinne eksyy, on oikea aikavaras. Juuri se, että kun joutuu olemaan paljon koneella, on pakko ottaa taukoja.

      Oikein sydämellistä tiistaita Maikku. <3

  • Musta toi sun toinen insta oli tosi kiva idea. Koska teet blogia työksesi niin on kiva olla se viilattu siloteltu totuus, mutta lukijoita varten on ihana, että on myös se täysi totuus, mitä et edes yritä piilotella. Vaikka kyllähän sitä lukijana ymmärtää, ettei sun blogin instatili ole koko totuus sun elämästä. Silti on hyvä, että voi näyttää sitä arkeakin, eikä vaan niitä kauniita kuvia. Storiesit onneksi mahdollistivat muuten sen, että sitä arkea näkee siellä entistä enemmän. Tosin silottelee monet sinnekin kasvojaan yms.

    Niin paljon saa lukea juttuja ihmisistä, jotka ovat somessa viimeiseen asti elämänsä silotelleet, sitten on saanut jälkeenpäin kuulla, että onkin tehty itsemurha tai taustalla onkin jokin vakava sairaus, josta ei vaan olla haluttu puhua. Olen usein miettinyt omia reaktioitani sen jälkeen, kun nämä ovat paljastuneet. Tavallaan ymmärrän, jos haluaa pitää sairautensa yksityisenä ja pitää jonkin paikan, missä sitä sairautta ei tavallaan ole. Mutta itselle on jälkeenpäin tullut surullinen olo, että miksi ei voinut kertoa, eihän se tarkoita, että sitä olisi koko ajan tarvinnut korostaa tai nostaa framille.

    Sitten taas näistä itsemurhan tehneistä. Luulen, että meitä masentuneita on kandenlaisia sellaisia kuin minä, joka perusti blogin lähes sen vuoksi, että pääsi purkamaan pahaa oloaan, mutta myös niitä omia mielenkiinnon kohteita. Sitten on niitä, jotka haluavat salata oman pahan olonsa kaikilta. Se on surullista, sillä vaikka some on raaka, siellä on myös myötätuntuisia hyviä ihmisiä, joilta olisi saattanut saada tsemppiä ja empatiaa tilanteeseen.

    Sen verran vielä pakko sanoa sun instasta noin muuten, että sehän on ihanan erilainen, koska se on värikäs. Mun ei tarvi katsoa edes feediä selatessa kenen tili, erotan sun molempien tilien kuvat heti sun kuviksi. 😀

    Mukavaa sunnuntaita Tiia. <3

    • Kiitos niin paljon Jonna. <3

      Totta tuo, kun aletaan pakkomielteisesti luoda täydellistä elämää ja kulissit sortuukin, se voi olla kasvojen menetys.

      Kun tosiaan avoimesti kertoo asioista, avautuu kukin tavallaan ja siinä turvallisessa ilmapiirissä, mikä keneltäkin tuntuu hyvältä, saakin huomata, ettei ole ongelmiensa kanssa yksin. Masentunut kokee herkästi olevansa aivan yksin vaikka näin ei olisikaan.

      Kyllä blogi voi olla myös voimavara ja antaa paljon ja miksipä tätä muuten tekisikään. Lisäksi somen kautta on löytynyt ihan aitoja ystäviäkin kuten sinä ja paljon enemmän hyviä ihmisiä, kuin niitä ilkeitä.

      Ulkomailla on värikkäitä instatilejä, mutta skandinaavinen sielunmaisema on beige ja se vaan ei toimi omaan pirtaan. Eli ihanaa kuulla, että tykkäät ja tavallaan että erottautuu sillä omalla tyylillään, sillä omaa juttua haluan tehdä. Instassa on niin paljon toistensa kopioita, se käy tylsäksi.

      Ihanaa päivää Jonna. <3

  • Totta keventäminen voi olla synonyymi laihduttamiselle. Mutta en nyt kuitenkaan aktiivisesti laihduta vaan yritän saada hyvää oloa aivoille ja ahdistuksen tunteita pois, olla pirteämpi. Tiedostan, että tämä vuodenaika ja helmikuu on omalla kohdalla kaikkein henkisesti rankinta, joten sitä vastaan taistelen. Satuin vaan käyttämään helppona sanana sanaa keventäminen. 🙂

    Hyvä Marja ja oikein ihanaa sunnuntaita sinulle. <3

  • Keskustaan lähden aina ainakin vähän meikattuna, mutta jostain syystä kotikulmilla voin kulkea meikittäkin.

    Instan seinäkuviin tulee vain mietittyjä, stooreihin voin laittaa hassua hetkellistäkin. Oma kuviin en tee muita korjauksia kuin ehkä vähän lisää valoa ja terävöintiä. Mutta ei voi kieltää, kyllä sitä tietyn kuvan haluaa antaa itsestään.

    • Onhan se näin, kyllä sitä tietyn kuvan tosiaan haluaa antaa itsestään. Kuvasi ovat aina upeita, siellä storiesissakin. <3

      Ihanaa päivää Tuuli. <3

  • Keskustaan meikeissä, muuten menen ihan minne vaan meikittä. Kotikulmilla kuljen koiralenkit verkkareissa ja esim crockseissa 😀 Ei siis mitään tyyliä 😀 Ihanaa viikkoa!

  • Minulle herkuttomuus ei ole koskaan toiminut, ehkä nuorena vain. Olen ollut painon kanssa jojo ja nyt 58 ikäisenä tuntuu olevan mahdottomuus pudottaa painoa, mutta lopultakin löysin konstin mikä toimii ja voin suositella sinullekin koska se on niin helppo ja saa herkutellakin. Aloitin pätkäpaaston 16/8 2kk sitten ja on jo poissa 3 kg. Siis syön 8 t aikana päivästä ja sitten 16 t vain juon, muttei mitään makeutettua. Itse voit päättää mikä syömisikkunasi on. Minulla se on 10.00-18.00 väli. Ja se on yllättävän helppoa. Joskus viikonloppuna luistan siitä, mutta sitten taas palaan pätkäpaastoon ihan helposti. Olen nyt paljon energisempi ja kumma kyllä annokset ovat pienentyneet. On vähemmän makeannälkä, mutta kyllä syön suklaata jos mieli tekee. Tarkoituksena on vuoden sisällä saada pois 15 kg, siis vielä 12 jotka tulivat salakavalasti viimeisen 5 v aikana. Banaanipannari menee kokeiluun, kiitos!

    • Oi mahtavaa, että jaat tämän tänne, kiitos tuhannesti ja vielä tässä iässä paino ja kilot on kiinni kuin täi tervassa.

      Olen nyt ensin tärkkelyksettömällä tähän alkuun, koska maha ei pidä vehnästä ja tulee huono ja väsynyt olo. Mutta tämä voisi olla aivan mahtava keino pitää yllä, jos painoakin tulee tippumaan vielä. Eli tuhannet kiitokset sinulle ja onnea ja tsemppiä myös tähän matkaan. <3

    • Kannattaa etsiä lisää tietoa netistä 16-8 pätkäpaastosta ja sen hyvästä vaikutuksesta terveyteen. 16 tunnin aikana elimistö sulattaa ruuan ja on hyvä että sinä aikana annetaan elimistön levätä ja tehdä työtä rauhassa niin ettei syödä lisää ruokaa sinä aikana. Jos sulatus vaiheessa ei ole tarpeeksi ravintoa sisållä niin elimistö syö liikoja rasvoja ym kehosta ja siinähän laihdutaan. Idea on myös se että et syö enää kaloreita sinä 8 t aikana (jos ajatellaan että nukut 8 t) kuin ennen ja sehän on paljon vähemmän kaloreita! Minulla turvotus, ilmavaivat ja epäsäännölliset vessassa juoksemiset loppuivat viikossa tuolla systeemillä. Voi että jos olisin aloittanut sen jo vuosia sitten. Parasta on että ruokaikkunan aikana syöt mitä tahdot, mutta huomaat vähitellen ettet tahdokaan niin paljon kuin ennen. Ajattele että luolaihmiset eivät syöneet kuin illalla kun oli metsästetty ja kaikki olivat kotona ruoka aikaan. Elimistömme on sama kuin silloin mutta syömme aivan liikaa nykyaikana kun ruokaa on liikaa ja liian helposti saatavilla Suosittelen kaikille kokeilemaan. Itse noudatan pätkäpaastoa vähintään 5 pv viikossa ja kuten sanoin, 3 kg 2 kuukaudessa pois ja myös senttejä vyötäröltä. Itse löysin tämän keinon aivan sattumalta netistä.

  • Hyvä aihe! Nykyään ei enää jaksa seurata liian täydellisiä tilejä, vaikka tietty visuaalisuus onkin omaa silmää viehättävää, muttei liian siloitellusti. Onenksi IG-stooreissa voi revitellä vaikka kuinka ja postata hyvinkin randomisti mitä juuri silloin tapahtuu ja on mielessä!

    Vaikka viettäisin koko päivän yksin, ilman mitään ihmiskontaktia, tykkään jollakin lailla kammata hiukset ja lisätä vaikka edes vähän ripsaria ja huulikiiltoa, on mukavampi katsoa itseä kun peilin ohi kulkee. Minulle luonnollinen lookki on se, jossa viihdyn itse, eli meikeissä! En siis koe laittautumista vaivana ollenkaan.Joskus tietty ei mikään make up auta jos väsähtänyt, turvonnut tai muuten lössähtänyt olo, heh!

    Täällä on ollut sellaista menoa ja juhlaa vielä viikonlopunkin, kaikki karkelot sattuvat vuoden vaihteeseen ja sen ylikin, joten tässä viikolla vasta pääsee tsekkaamaan mitä suuhun laittaa. Sokerittomalla on helpoin aloittaa! Ajattelin myös testata miten saisin hyviä blinejä ilman vehnää, siitä kenties lisää omassa blogissa lähiaikoina : )

    • Niin totta tuo, onneksi on myös stories, tosin sitä vaan en koe itse ihan omaksi.

      Ymmärrän tuon hyvin ja oli muuten aina ennen noin täälläkin, ehkä olen vähän luovuttanut, olisiko sitä… hmmm. Ennen laitoin aamulla aikaisin meikit ja kävin suihkussa, kun vein lapsetkin päiväkotiin ja olisin päässyt helpommalla, jos olisin ensin vienyt, mutta jotenkin halusin pitää ryhdin elämässä. Ehkä se on sitä omalla kohdalla ryhtiä ja nyt ei ole ollut ryhtiä.

      Oi blinejä ilman vehnää, resepti tänne kiitos.

      Ihanaa viikon jatkoa Heli. <3

  • Itseäni alkoi huvittaa tuo kommenttisi siitä, kuinka me, noh, jo aikuisiän saavuttaneet, yritämme toimia ns. nuorten maailmassa. Voit kuvitella, millaisia kommentteja sain opettajana ollessani! Kukaan ei koskaan sanonut mitään, mutta jos välitunnilla satuin pyytämään mielipiteitä jostakin kuvasta tms. niin palautetta tuli oikein olan takaa: "Älä käytä tollasia hästägejä! Lopeta selfiet, ei oo sun juttu." Ja niin edelleen. Nauratti ja nolotti yhtäaikaa 🙂 Nyt opintovapaalla ollessani olen jatkanut samalla linjalla, ainakaan vielä eivät ole viestein lähestyneet 😉

    • Hihi justiinsa näin. Ihan pihalla ja varmaan tuo "ihan pihallakin" lause on nolo! Pakko se vaan on jatkaa meidän meiningillä, kun en itse ainakaan muuta osaa. Ihan hurjaa miten nuo muksut kirjoittaa kännykällä kaikilla sormilla, kun omat nakit töks ja töks.

      Kiitos tästä ja muistan hyvin, miten aikoinaan pidin omia isovanhempia ihan ulkona kaikesta ja nyt ollaan samassa asemassa itsekin. 🙂

      Kivaa tammikuun jatkoa sinulle. <3

Vastaa käyttäjälle Tiia Koivusalo Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Protected with IP Blacklist CloudIP Blacklist Cloud