Uusia kuvioita ja miksi muutos pelottaa?

Uusia kuvioita ja miksi muutos pelottaa?
Olen viime aikoina huomannut, että muutokset ovat alkaneet pelottamaan. Niin pienet muutokset kuin sellaiset isommat. Mieheni kanssa juttelimme tulevaisuudesta, että mitä sitten, kun lapset ovat muuttaneet pesästä, jäämmekö tänne Porvooseen asumaan, koska meidän kaikki ystäväthän ovat akselilla Helsinki, Espoo ja Vantaa.
Huomasin, että keskustelun edessä vatsa meni ihan plörölle ja ajatus muutoksesta kauhistutti. En tiedä onko tämä runtelevan hometalokeissin muistijäämää, onko se jättänyt kauhean arven ja pelon muuttamiselle. Olen nimittäin aiemmin muuttanut paljon ja nauttinut jokaisesta seikkailuista täysin rinnoin. 

Kunnes iski kouraan hometalo ja pitkällinen oikeustalokeissi ja 13 kuukauden evakkoasuminen neljän lapsen kanssa. 

Voi olla, että muuttamisen pelko johtuu vain tästä, pelottaa ajatus, mitä jos uusi koti kaduttaisi, mitä jos uusi koti pettää, kuten tämä koti petti. Kodinhan tulisi olla turvasatama, jonka huomaan karkaat myös maailman pahuudelta. Mutta mitä jos koti osoittautuukin pahimmaksi peloksi?

Tai sitten voi olla, että olen tulossa vanhaksi ja olen oppinut nauttimaan perusturvallisuudesta, kodista on tullut koti sitten lapsuudenkodin, mikä on iso arvo sekin. Turvallisuus voi tuntuakin suuremmalta seikkailuilta kuin seikkailu itse. Olenkin saapunut seikkailun jälkeen satamaan, josta en halua enää poistua. Levottomuus on väistynyt ja olen saavuttanut rauhan, täällä on hyvä olla, tämä paikka on koti.

Mene ja tiedä, mutta kyllä siinä taitaa jotain vinhaa perää olla, että elämä ei ole enää muutosten pyörteissä oleva seikkailu, että painoarvo onkin syntynyt seestymiselle ja rauhalle. Että kaikki se levottomuus ja kiehunta onkin johtanut tähän pisteeseen ja tätä sillä kaikella rumballa onkin ehkä tavoiteltu?

Tonen iso muutos somehommissa omalla kohdalla on, että tällä hetkellä ammattilaiset ovat siirtämässä blogiani WordPressiin eli toiselle blogialustalle. Ei niin, että tämä blogi tässä heti katoaisi vaan täysin uudella osoitteella on avautumassa sama vanha blogi, mutta ehkä vähän hiotummalla ilmeellä.

Tämäkin hirvittää monella tasolla. Olen tavallaan pitänyt blogini kotikutoisuudesta, tietystä otteesta, siitä että blogi on minun näköinen. En halua matkia ketään tai olla yksi monen samanlaisen joukossa eli tyylikäs, valkoinen ja eteerinen. Ei mitään tälläisiä blogeja vastaan kaikenlaisia tarvitaan ja kaikilla on oma kohderyhmänsä, mutta koska en ole sisustustyyliltä tai pukeutumistyyliltäkään, valkoisiin verhoutuva tahi eteerinen, olen pitänyt siitä, että blogini on vähän sinne päin ja itseni näköinen.

Toki olen moneen kertaan kuulostellut, että onko tuo itsepetoksellinen selitys sille laiskuudelle ja pelolle, etten uskalla tehdä muutoksia myöskään blogini suhteen. Nyt pian kuudes blogivuosi täyttyy ja on aika lakata kyselemästä ”Minäkö keski-ikäinen?”, sillä hitsi vieköön todellakin keski-ikäinen olen vaikka mieli ei aina kulkisi Disney-vaatteissa tässä kaikessa ikääntymisessä mukana.

En edes tiedä mitä olen 6 vuotta sitten ajatellut, miksi nimi ”Minäkö keski-ikäinen”, siihen ikään se sopi, mutta en tähdännyt katsetta tulevaan. En todellakaan ajatellut, että teen tätä hommaa vielä kuuden vuoden jälkeen, en ajatellut oikeastaan mitään. En missään nimessä voinut kuvitella, että kukaan löytää tänne ikinä lukemaan tätä blogia. 

Olen haaveillut WordPressiin siirtymisesta pari vuotta, mutta en ole saanut riittävää potkua, jotta olisin tehnyt asialle mitään. Tällä viikolla aivan yhtäkkiä päätin kuitenkin painaa tilaa-nappia, erään asiantuntija-ja tukipalvelu sivuston kautta, laittaen miehelle ensin kuvan WhatsApp:llä kaivaten sitä viimeistä tönäisyä ja mies vastasi ”ettei asiat ikinä edisty, ellet vaan hyppää syvään päähän.”

Nyt pelottaa sitten ihan kaikki, osaanko käyttää WordPressiä, meneekö kaikki aivan sekaisin, katoaako kaikki, tämä vanha ja se uusi vaikka taivaan tuuliin. Te lukijat siellä, löydättekö uuteen osoitteeseen, jonka lupaan kyllä linkata tänne ja joka tuuttiin, jotta uusi kotiosoite olisi mahdollisimman helpolla löydettävissä. 
Näyttääkö uusi blogikoti minulta, en halua, että siinä on liikaa yritystä vaan, että teille ja niin minullekin tulisi tunne, että saavun tässä ”Tiian kotiin” ihan kuten ennenkin. 
Muutto ja muutos on pelottavaa, mutta voihan käydä niinkin hullu juttu, että muutokset ja muutot tuovat jotain vielä hauskempaa mukanaan. Mitäs jos lähdetäänkin siitä ajatuksesta. 
Kiitos myös anonyymille potkusta peffaan, WordPressin puolella kiusaajat joutuvat nähdä paljon enemmän vaivaa kiusatakseen säännönmukaisesti. Haluan, että kaikki pystyvät kommentoimaan kuten ennenkin, myös nimimerkillä ettei omalla nimellä ole pakko, mutta kodissani ei ole ilkeydelle sijaa. Tähän blogiin laitan muuton ollessa valmis, kommentoinnin eston.

Anonyymille myös terveisiä, että voisitko olla lataamatta kuviani: mieheni ja minä, minä Blasco meikissä, herkut leffassa, Tarot kortit jne.

Uskon, että maailmalla on tilanne muuttumassa somekiusaamisen suhteen, Briteissä on otettu isosti ja myös poliittisella tasolla kantaa Love Island juontajan Caroline Flackin itsemurhan suhteen. Netin lieveilmiönä on syntynyt temmellyskenttä, jolla kaikki voi surutta temmeltää. On aika saada tämä villi länsi aisoihin. 
Toivon, että kokonaisvaltaisesti aletaan puuttua siihen, kuka ja mitä voi netissä kommentoida. Kuinka monen ihmisen on sairastuttava tai kuoltava nettikiusaamisen suhteen, että ymmärretään kyseessä olevan erittäin vakava ongelma ja netissä oleva negatiivinen porsaanreikä. 
Tässä kohden kannatan valvontayhteiskuntaa eli kirjautumista nettiin vaikka omilla pankkitunnuksilla, ennen kuin pääsee kommentoimaan rivouksia ja ilkeyksiä kaiken maailman Iltalehtien kommenttilaatikoissa.

Joten muutoksen tuulet puhaltaa ja toivottavasti pian pääsen tänne laittamaan uuden blogiosoitteen eli minut tuntien siihen menee pitkään, kun pipertää tuherran ja kiroan WordPressin kanssa, mutta hei taas oppii jotain uutta ja aivonystyrät saa purtavaa, pidetään tätä WordPressiä omana ristikkopulmana.
Miten siellä, pelottaako muutos vai onko kaikki uusi yhtä kivaa seikkailua? Haluaisitko muuttaa pitkäaikaisesti kodistasi, tai työpaikasta tai vaikka blogikodista ja mitä ajatuksia tämä kaikki herättää?
Sydämellistä viikon jatkoa mitä luultavammin turhien pelkojen keskeltä. 🙂






34 thoughts on “Uusia kuvioita ja miksi muutos pelottaa?”

  • Huomaan samanlaisia fiiliksiä pelon suhteen jo näin päälle kolmekymppisenä verrattuna vaikka kymmenen vuoden takaiseen. Muutokset mietityttävät ja pelottavat enemmän, ehkä siksi että menetettävää on enemmän kuin nuorempana. Moni asia on hyvin ja niiden eteen on tehty töitä, joten on kai luonnollista, että mietityttää jos nekin muuttuvat muutoksessa, lähinnä huonompaan suuntaan. Tsemppiä muutoksen keskelle, pidän blogisi värimaailmasta todella paljon. 🙂

  • Kuulostaa upealta. Itse olen mietiskelllyt ihan samaa, mutta muutos pelottaa. Kukkaiselämää-verkkokauppani on juurikin WordPress-alustalla ja ajattelin, että voisi olla luontevaa siirtää blogi samalle alustalle. Mietinnässä on.

  • Vanhempien kanssa aikanaan muutettiin niin paljon, että se tuli nähtyä liiankin kanssa. Oman perheen kanssa muutot on olleet hyvin harkittuja. Nyt asumme omatekemässä majassa ja täältä haluan muuttaa sinne vain viimeiseen paikkaan. Vaikka tiedän oppivani monta asiaa,mutta enää en vaan jaksa. Onneksi nämä päivittäiset hommat olen vielä oppinut, vaikka kaiken aloitus o vaikeaa.
    Sinä opit ja sopeudut, tiedän sen. Lukijat löytää myös uuden blogisi, kun emme voi elää ilman sun postauksiasi.
    Aurinkoista viikon jatkoa!

  • Uskalla muru hypätä. Kaikkia meitä pelottaa välillä, mutta uskon että se kannattaa. <3

    "Syvin pelkomme ei ole, että olemme riittämättömiä. Syvin pelkomme on, että olemme mittaamattoman voimakkaita. Meitä pelottaa oma valomme, ei oma pimeytemme.

    Kysymme itseltämme, kuka minä olen olemaan loistava, suurenmoinen, lahjakas ja ihmeellinen? Itse asiassa, miksi et olisi sitä? Olet Jumalan lapsi.

    Se, että leikit pientä, ei palvele maailmaa. Ei ole millään tapaa valistunutta kutistua, että muut ihmiset eivät tuntisi oloaan epävarmaksi lähelläsi.

    Me synnyimme ilmentämän Jumalan loistoa, joka on sisällämme. Se ei ole vain joissain meistä. Se on meissä kaikissa. Ja kun annamme valomme loistaa, annamme tiedostamattamme muille ihmisille luvan tehdä samoin. Kun vapaudumme omasta pelostamme, läsnäolomme automaattisesti vapauttaa muita."

    – Nelson Mandela-
    Halit <3

  • Kaipa ikä tuo halua turvalliseen ja samaan. Mutta ei sentään halvaannuta ihmistä. Olet rohkea! Oli todella hyvä lukea, ettei anonyymin sitten ole niin helppo kommentoida sinun juttuja.

  • Vain muutos on todellista tai mikään ei pysy paikallaan – ja vierivä kivi ei sammaloidu, siinä kyllä elämän menoa kuvaavia fraaseja. Oma elämä on ollut kokonaisuudessaan aika liikkuvaista ja nyt muutama vuosi onkin eletty aika paikoillaan ja eletty pienlapsiarkea, silti joku kipinä sisällä kaipaa aina edes jonkinlaista muutosta ja uusia juttuja/haasteita elämään! Ollaan myös makusteltu ulkomaille muuttoa, ehkä sellaisella vuoden irtiottoasenteella, tiedä vielä, viimeistään sitten 60+.

    WordPressissä on niin tuhat eri teemaa ja kaikkea voi muokata oman maun mukaan, joten ihan varmasti teet blogistasi omannäköisesi, ei tule kuule olemaan tusinatavaraa.

    Meilläkin on käyty sellainen ruljanssi tämän nykyisen kodin kanssa, muutettiin muka uuteen taloon, mutta kaikki melkein tehtiin uusiksi ja oman valvovan silmän alla, joten eipä hevillä muuteta pois, kun tietää mitä pommeja niin uusista kuin vanhoista myytävistä asunnoista voi löytyä.

    Mielenkiinnolla odotetaan blogin uutta ilmettä, tsemppiä loppurutistuksiin <3

  • Tiia, ihan kauheaa: Minä en tykkää edes vastata WordPressiin. Muutama kirjabloggaaja on sellaisessa ja tänäänihan ystävälle suoraan valitin, että vaikka käyn siellä aika useinkin, aina se kysyy kaikki mun tiedot ja siihen viimeiseen kysymykseen ei ikinä liitä http://www.leenalumi.blogspot.com ja luuletko, että muistan, montaka hoota tai kauttaviivaa tai muuta sitten tulee. Kärsin!!!

    Muuttaminen on järkyttävää juuri-ihmiselle. Muistan miten ihanaa ja kamalaa oli muuttaa tänne Päijänteen saarelle. Se oli heinäkuun ensimmäisenä 1985 ja lähdimme suoraan veneelle kahdestaan pariksi viikoksi eli lapset olivat exillämme. Kun palasimme muuttomiehet olivat kalustaneet piirostemme mukaan. Vei aikaa tottua tänne, mutta nyt olemme taas murroksessa!!! Meillä on noin 350 km matkaa äidille etc. ja sama matka Merille&co. Ei kauhena kiva. Ja tämä talo on aika suuri, tonttikin on liian iso…Pelottaa todella! Näen unia, että olemme ostaneet hometalon. Se homeäidin päiväkirja by Susanna Makaroff, lueppa se. Siinä unessa sitten tietysti riitelemme, että kumman syy, että koti myytiin…Kuka sitä enemmän halusi?

    Minulla on arvelu tietystä syystä, että kun Meri saa loandesta tarpeekseen, he muuttavat Espooseen. Kauhenta on, että jos tulee pikkuhipsuvarpaita, heillä ei ole turvaverkkoa, sillä S. on kunnolla Meriä nuorempi, joten toiset isovanhemmat ovat vielä kauan työelmnässä. Kaiken lisäksi Meri ei edes halua lapsia, jos näille tulisi yli 6 tunnin päiväkotipäivät. Miten onnekkaita olimmekaan sisareni kanssa, kun meillä oli kotiapulainen. Siihen aikaan se oli tavallista. Isäni sanoi usein, että koiranpentuakaan ei saa herättää kesken unien, muuten siitä tulee hermostunut, miksi sitten ihmislapsen saisi!

    Jos näyttää, että joku on ottanut kuvan, minä nappasin tuon ekan ja näytän Merille ja valitsen sulle palkkiin uutta, en tiedä vielä mikä se olisi. Vähän aikaa voisi olla vaikka kisu ja se kukka. Tuossa ekassa on vain jotain, joka selvästi huutaa haluavansa tulla mun omaksi♥

    Ianb tosi Tiia, minusta WordPress on lukijakarkotin!

  • Oi että, sinä sitten päätit tehdä muutoksia! Hieno juttu Tiia <3 Vähän ollaan mietitty tätä meidän asumisjuttua, mutta ollaan nyt varmaan tässä kodissa siihen asti, että myös poika aikanaan muuttaa omaan kotiin. Uusi työpaikka on hakusessa nyt koko ajan ja pariin paikkaan olenkin jo laittanut hakemusta. Toivottavasti pian tärppää, koska luulen, että se muutos tulee vahvasti näkymään stressittömänä olotilana.
    Ihanaa keskiviikkoa rakas ystis <3

  • Kyllä elämä kantaa ♥ Mikään ei muutu, jos mitään ei muuta 🙂 Itse olen tehnyt elämässäni isoja muutoksia ja parhaillaankin elän muutoksen aikaa kun jo työskentelen uudella alalla ja siksi alan opiskella ihan uutta. Tämä on pitkäaikainen haave ja oon ihan superinnoissani että olen uskaltanut lähteä tähän suuntaan.

    Mä oon vähän samaa mieltä vain tuosta kommentoinnista että se on hieman hankalaa kun täytyy täyttää ne kentät joka kerta, mutta olen koittanut kommentoida silti. Täällä se vain on niin helppoa 🙂

  • Kuule teidän tän hetkinen koti on niin ihana, että ymmärrän ettei sieltä ihan heti halua vaihtaa muualle <3 Mutta vakuutan, että täällä Espoossa on aivan ihanaa, että tervetuloa vaan:D

    Ja muutokset on välillä hyvästä, ja kuten sinulle kerroinkin WP:n hyvistä puolista, enää en ikinä vaihtaisi takaisin bloggeriin, että vaikka se aluksi pelottaakin niin se kannattaa kyllä ja samalla tavalla teet siitä juuri sinun näköisesi, tsemppiä!

    Ja kuten varmasti minut jo tunnetkin, niin täällä mennään aina persus eellä puuhun ja elämä on yksi suuri seikkailu <3

  • Muutos pelottaa aina, niin sen musta kuuluukin pelottaa. Eihän se muuten tuntuisi muutokselta eikä sitä osaisi samalla tavalla iloita siitä. Tsemppiä kaiken kanssa, hyvin se menee ❤️

  • Kyllä. Muutos pelottaa ihan kamalasti. Välillä. Sitten se jää innostuksen jalkoihin, kunnes taas hiipii nurkan takaa kuiskuttelemaan. Mutta sitä kuulemma rohkeus on. Ei pelon puutetta, vaan sitä että toimii pelosta huolimatta. Oikein aurinkoista kevättä!

  • Mua ei muutos ole koskaan pelottanut ja muuttanutkin olen varmaan parikymmentä kertaa elämässäni. Nyt tuntuu ettei enää muuteta.Niin tyytyväisiä ollaan nykyiseen kotiimme ja asuinpaikkaamme. Vannomaan en kuitenkaan mene.
    Blogialusta on minulla kuitenkin säilynyt muuttumattomana. En varmaan osaisi mitään muuta käyttääkään.

  • Olen hyvin muutosvastainen ja turvallisuushakuinen. Aiemmin murehdin kaikkea etukäteen. Vuosien ja lasten myötä olen oppinut aika hyvin elämään hetkessä. Kaikki on aina ennenkin järjestynyt. Näiden monien kotiäitivuosien aikana hyvä, vakituinen työpaikkani hävisi, koska yritys meni konkurssiin. Juuri nyt en murehdi juurikaan edes sitä. Nuorin lapsi on vielä pieni, ehkä jotain myöhemmin löytyy. Minulla on nyt jotain niin paljon tärkeämpää: oma rakas perhe <3 Lapset vain kasvavat liian nopeasti..

  • Onnea uudelle alustalle! Hyvin se menee – käytän itse töissä WordPress -alustaa kahdellekin sivustolle ja kun pohjat on kunnossa, on käyttö helppoa. Itsekin aina välillä mietin alustan vaihtoa, mutta toisaalta tykkään Bloggerissa siitä, että sitä pystyn itse suht helposti muuntelemaan ja koodailemaan, jos tarvetta on. Ja kun olen harrastelijabloggaaja, tykkään myös tuosta kotikutoisuudesta ja siitäkin, että sivu näyttää vähän vanhanaikaiseltakin;)
    Minusta elämä on elämisen arvoista, kun vielä on halua ja kykyä oppia uutta eli muutos ei minua siinä suhteessa pelota. Ja tästä nykyisestä kodista muuttaisin Turkuun ihan justiinsa, jos saisin miehen innostumaan asiasta. Tässä on kaksi kerrosta ja kaikki on aina siellä väärässä kerroksessa – ja kun tästä vielä vanhetaan, tulevat nuo portaat tuottamaan omat vaikeutensa. Olen kaksi kertaa ollut jalkapotilaana ja tiedän, mitä se kahden kerroksen välillä suhaaminen jalkavaivaisena on. Vaan isäntä ei halua muuttaa kerrostaloon (eikä juuri muuallekaan). Minusta taas olisi järkevää lähteä tästä juurikin kerrostaloon, jossa ei olisi pihanhoitoa, nurmikoiden leikkuita eikä esim. lumitöitä, jos nyt vielä lumisia talvia tulee. Meillä on kuitenkin se Sauvon farmi, joka on yhdessä tasossa oleva tiilitalo ja siinä on iso tontti hoidettavana ja siellä voisimme keväästä syksyyn asustella ihan rauhassa. Vaan ei ole onnistunut meidän isännän pään käännyttäminen. Vielä;)
    Hyvää loppuviikkoa, ihaNainen Tiia – hyvin kaikki käy <3

  • Onnea muuttoon! Kommentointi tosiaan on hieman hankalampaa WP:ssä, minä ainakin joudun aina täyttämään tiedot aina vain uudestaan, vaikka niiden olisi pitänyt tallentua edellisellä kommentointikerralla.

    Koen olevani melkoisen turvallisuushakuinen, mutta toisaalta välillä olen hypännyt kylmiltään ihan uuteen ja hetken kakisteltuani uusi on ollutkin hyvä muutos.

  • Pelko pois Tiia,asioillahan on aina tapana järjestyä❣️Ja vaikka muut asiat muuttuvat ja mullistuvat,niin kotipesä ja ne rakkaat ihmiset on aina se turvapaikka josta löytyy voimaa ja rohkeutta.Mutta yhyyyy,jos en enää löydä sinua jostain wordpressistä.. 😕

  • Tsemppiä blogimuuttoon! WordPressillä on tosi kauniita pohjia. Sen olen huomannut, että joskus WordPress-blogit eivät päivity kunnolla Bloggerin sivupalkissa tai jos päivittyvät, niin niiden kuvat näkyvät tosi isoina. Kuva-asiaan on varmaankin olemassa joku tekninen ratkaisu? Jos itse aloittaisin nyt blogin, valitsisin varmaan juuri WordPressin.

    Ja se on kyllä tärkeää, että kiusaajat voi estää paremmin.

    Leenan vinkkaamaan Susanna Makaroffin "Homeäidin päiväkirjaa" suosittelen minäkin (vaikka se onkin työkirjojani :)). Se on hyvin kirjoitettu tositarina homekotihelvetistä, mutta siinä on vastapainona perhe-elämää, matkoja, toiveikkuutta.

    Ihanaa loppuviikkoa, Tiia! ♥

  • Kyllä kaikki sinut sielä WP:stäkin löytävät ☺️ja sen käyttö on aluksi outoa, mutta ei se ole vaikeaa…edes meille keski-ikäisille naisille. Meilläkin pähkäillään juuri, että muuttaako ja minne kun nuorinkin on jo nousemassa pikkuhiljaa omille siivilleen. Tähän asti olen perustellut ei-muuttamista sillä, että lapsista on mukavaa palata lapsuudenkotiinsa, jos ei muuta niin juhlapyhinä. Mutta saas nyt katsoa mitä tässä loppujen lopuksi päätetään. Helsinkiin palaaminen itselläkin siintää yhtenä vaihtoehtona.

    Muutos on aina muutos ja vaikka olenkin sellainen tavantakaa altaan syvään päähän hyppääjä, niin näin vanhemmiten sitä huomaa pohtivansa huomattavasti pidempään ja perusteellisemmin mahdollisen muutoksen tarvetta noin ylipäänsäkin ja yhä pienemmät perustelut riittävät siihen, ettei muutokseen lähde ollenkaan.

    Minna

  • Minä suorastaan haaveilen muutosta 🙂
    Olemme asuneet nykyisessä kodissamme reilut seitsemän vuotta, enkä ole oikein vieläkään kotiutunut. Muutto oli aikonaan ehdottomasti järkevä ratkaisu – saimme huoneen verran enemmän tilaa – mutta voi hyvänen aika sentään kuinka kaipaan takaisin!
    Keittiö on aina vain väärin päin ja jotenkin venkurallaan ja-ja-ja…

    Blogialustan vaihtaminen olisi huomattavasti vaikeampaa kuin asunnon vaihtaminen. Kukas sitä nyt kotoaan mihinkään lähtisi 😉

    Luulen että jonkin verran (positiivista) muutosta tasaisesti annosteltuna tekee ihan hyvääkin: aivot jumppautuvat, ei pääse urautumaan. Kurjat pakkomuutokset ovat tietysti asia erikseen, sellaisia ei toivo kellekään.

    Iloa, hyvä tästä tulee <3!

  • Jos WordPressiin kommentoominen on hankalaa, niin pelekääpä, jotten tumpelona onnistu jättää kommenttia☺ Mutta ymmärrän hyvin sinua, jos sitte kiusaajat eivät pääsisi toteuttamaan ilkeyksiään.

    Muutosta, kun 16 vuotta sitten meillä alettiin puhua muutosta lapsuuden kodistani, niin se sai aikaan sydämen tykytyksiä ja ajatuksia, jotta kunpa muuttoa vois siirttää hamaan tulevaisuutehen. No sitte ku muutettihin ja meillä oli vielä Elluberni. Ensimmääsenä aamuna kaikki me kolome oltihin ihan pyörällä päästä, koira aneli katseellansa, jotta mentääskö nyt kotia, enkä halua olla täälä toista yötä. Mutta pian me kolome sopeuduttihin uutehenkotiin ☺☺☺
    Nyt ollahan täs kaharestansa, nyt pelekona vanhuus ja kuinka kauan voidahan asua täs.
    Mutta yritän siirtää sitäkin ajatusta ja eletähän päivää kerrellansa ☺

    Auringonpaisteesta torstaita Sinulle Tiia ♫ ♥ ♫

  • Mikään ei muutu jollei uskalla yrittää.
    Eikä mikään ole niin varmaa kuin epävarmuus.
    Joten mitä tästä jää käteen?
    Rohkeus! <3

    Tee mitä sydän sanoo ja luota tulevaan.

  • Minäkin olen nykyään ihan kauhuissani ajatuksesta muutto. En hometaloasian takia, sillä emme koskaan enää taloa ostaisi, vaan vuokralle muuttaisimme (ja pitäisikin muuttaa, koska velat). Mutta jotenkin paikka, johon lapset ovat syntyneet, naapuruston kaverit, mahtava koulumatka yms. ovat tehneet ihan eri siteen tähän paikkaan kuin aiempiin muuttoihin! Kamalan vaikeaa ja vaikka päivittäin tutkin asuntoasioita, emme saa mitään aikaiseksi. 😛

    Ja mitä blogimuuttoon tulee, se on kyllä hetkellisesti hurjaa, mutta tasoittuu onneksi pian. Muutin 3,5 vuotta sitten bloggerista wp:n ja kun avasin sen, itketti. Ei tämä ole minun blogikoti, ei tänne voi kirjoittaa, ei tämä ole minun näköinen! Yli 5 vuotta bloggerissa teki tehtävänsä. Paria vinkkiä kysyin kollegalta (esim. mistä suurentaa kuvat) ja siitä se sitten lähti, hyvin nopeasti. Viikon jälkeen olin jo ihan kotonani. Mutta se, minkä WP teki ja mistä ei ole päässyt yli: ennen bloggeriin sateli 50 kommenttiakin, WPssa niitä on ollut kolmen vuoden ajan muutamia. Aina. Lisäksi kun osoite muuttuu, oli kahden kuukauden ajan tilastot aika hurjaa katsottavaa, ennen kuin Google herää ja löytää blogin taas yms.

    Eli ei helppoja hommia, mutta kaikkeen sopeutuu, vaikka hetkellisesti elämä (tai blogielämä) heittää vähän häränpyllyä. Tsemppiä muutokseen! <3

  • Hyvä muutos, ja kaiken jälkeen ehkä tarpeellinenkin. Jostain syystä minulla on usein vaikeuksia kommentoida WP-blogeihin:kommenttini.menevät joko roskapostiin tai taivaantuuliin,vailka mulla ollut oma WP-profiili jo iät ja ajat.EP:n blogit ovat kyllå usein paremman näköisiä ja olispa kiva jos pystyisi itsekin sellaisen tekemään.Kivaa torstaita Tiia ❤

  • Niin, ja onnea fyysiseenkin muuttoon jos sen teette. Muutto tutusta paikasta on aina haikeaa mutra toisaalta tulee jotain uutta.Minäkin olisin taas valmis muuttamaan, mietin tulenko taas Suomeen, mutta maitten välillä on tullut muutettua jo niin monta kertaa etten tiedä jaksaisko vielä kerran.

  • Meillä suunnitellaan myös muuttoa, ja odotan uutta kyllä ihan täpinöissäni. 🙂 Me ollaan ukkelin kanssa vähän sellaisia “ensin tehdään, ja sitten katsotaan” -tyyppejä, mutta toisaalta elämän varrelle ei olekaan sattunut esimerkiksi hometalokokemuksia. Se on ollut varmasti ihan hirveää aikaa. Luin pari vuotta sitten yhden kirjan erään naisen hometalokokemuksesta, ja sellaista en kyllä toivoisi kenenkään kohdalle.

    Ja ihmisetkin ovat niin erilaisia. Joillekin se oma “pesä” ja kodin turva ovat hirveän tärkeitä juttuja, mutta itse en osaa muodostaa kovinkaan vahvaa tunnesidettä mihinkään paikkaan tai asuntoon. Ja se uusi voi tosiaankin olla niin paljon parempaa ja jännempää kuin vanha tuttu. 🙂

  • WordPress tuntuu aluksi oudolta, mutta siihen oppii yllättävän nopeasti ja sitten tajuaa mitä kaikkea hyvääkin siinä on Bloggeriin verrattuna. 🙂 Mähän itse kirjoittelin vähän aikaa WP-alustalla, josta siirryin blogimuuton kautta takas bloggeriin. Mulla on silti WP:ssä ollut vuosia maksettua domain ihan siksi, että josko joskus takaisin. Mielenkiinnolla odotan miten sun muutto sujuu, josko sitä saisi itsekin sitten sen viimeisen kimmokkeen siihen hommaan.:)

    Ihanaa viikonloppua Tiia. <3

  • WordPressiin en osaa ottaa kantaa.
    Muutos sitten… noh, itsehän tein isohkon muutoksen jo reilu 10 vuotta sitten kun loikkasin oravanpyörästä täysin uusille urille ja vaihtoin ammattia. Silloin kyllä huolestutti ihan kaikki. Ajatukset alkoivat 99% "mitä jos…"
    Ihmeesti sitä kuitenkin selviää.

    Muutto uuteen kotiin tai uudelle paikkakunnalle. Niin. Aika ajoin pohdin sitäkin. Erityisesti nyt, kun minusta tämä maa jollain tavoin ajaa ihmiset vain suuriin kaupunkeihin tehden maalla asumisesta vaikeaa, kallista tai paikka paikoin jopa mahdotonta. Tosin en usko, että oman elämäni aikana mitään kovin lopullista vielä tulee… onhan se nähty, ettei hallitus toisensa perään juuri mitään päätöksiä pysty tekemään, kun jokainen puun istuttaminen tai tien reunojen maalaaminen on poliittinen kannanotto….. *huoh*

    Ihanaa viikonloppua!!!

  • Oi miten mielenkiintoista nähdä sitten, miltä blogisi näyttää. Kommentoinnista sen verran, että mun mielestä joihinkin WP on hankala kommentoida, kysyy aina tiedot enkä jaksa välttämättä kirjoittaa uudelleen. Mutta esim Souliin blogissa on tiedot jo olemassa, joten se on nopeaa…
    Minä olen ehkä maailman turvallisuushakuisin ihminen. En kaipaa yllätyksiä enkä uusia jänniä tilanteita. Rakastan seesteisyyttä ja selkeyttä, että tiedän missä mennään. Eikä se silti tarkoita sitä että elämä olisi tylsää, minulle ihan sopivaa.
    Mekin pohdimme tuon tuosta muuttamista pienempään, eikä se sinänsä pelota yhtään ajatuksena, vaikka ollaan asuttu täällä kohta 20 vuotta. Tärkeintä on se, että uusi koti hurmaa heti, oli se missä tahansa. Nyt muutto ei kuitenkaan ole ajankohtainen, koska asumiskulut nousisivat eikä haluta sitä. Ja niin kauan kuin jaksamme hoitaa pihan ja siivota tätä, ei haluta pois.
    Tsemppiä muutokseen, blogimuutokseen nyt ensin <3

  • Uskon isojen muutosten pelottavan kaikkia vastuuntuntoisia ihmisiä.
    En ihmettele, että muutto arveluttaa kaiken kokemanne jälkeen. Varmasti päädytte aikanaan oikeaan ratkaisuun.
    Menneisyyden ei tarvitse toistaa itseään.
    Monet blogit, joita luen ovat WordPressissä ja lukijan kannalta, sillä ei ole merkitystä, mikä alusta blogilla on, jos siinä on se minuun vetoava punainen lanka.
    Minä olen lapsuudessani muuttanut neljäkin kertaa vuodessa, siksi olen ollut viimeiset 51 vuotta sitoutunut nykyiseen kotipaikkakuntaani. Tämä kotiseuturakkaus ei niinkään perustu muutoksen pelkoon, vaan pysyvyyden kaipuuseen. Mutta haluan myös vaihtelua, siksi omatoimi-matkoja maailmalle.
    Ihanaa viiikonloppua Tiia <3

  • Kyllähän isot muutokset ovat aina vähän jännittäviä. Vanhempana ymmärtää paremmin isoon muutoksiin menevän vaivan ja ajan sekä siihen liittyvät riskit paremmin kuin nuorena. Siksi on varmaan enemmän halua pysyvyyteen vanhempana.

    Tsemppiä WordPressiin siirtymisen kanssa. Toivottavasti se palvelee tarpeitasi paremmin. Minä olen tykännyt lukea blogeja bloggerin kautta ja siksi vähän harmittaa aina, kun blogeja siirtyy muualle ja pitää muistaa erikseen käydä kurkkimassa, että onko uusia postauksia. Ehkä täytyy löytää joku muu tapa lukemiseen.

  • Onnea matkaan Tiia, kaikki menee varmasti hyvin. <3

    Olen tottunut bloggeriin. Pidän juuri siitä kotikutoisuudesta, liian siloteltu blogi ei ole kiinnostava. Oikea elämä on rönsyilevää, kerroksellista ja värikästä. On ollut ihanaa vierailla täällä, ja uskon että kuljet omia polkujasi myös WP:n puolella. 🙂

  • Olen muuttanu pariin kertaa ja aina ollut oikea päätös. Viimeiseen muuttoon meni pari vuotta ennen kun se oikea löytyi. Mulle uusi asunto pitää olla aina ihan oikea ja ei pienintäkään ahdistus fiilistä ennen muuttoa….. Silloon on kiva muuttaa!! Kivaa viikonloppua!!! 🧡💛💚💙

Vastaa käyttäjälle Elina Marjaana Travel Blog Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Protected with IP Blacklist CloudIP Blacklist Cloud