Kasari-ja ysärihaaste!

Kasari-ja ysärihaaste!

Facebookissa on pyörinyt olisiko lapsuuskuvahaaste vai kasari-ja ysärihaaste, ihan en ota tolkkua mikä, niin monia variaatiota olen haasteesta nähnyt. Kuvassa mummin ja vaarin kesäpaikalla Sipoossa, joka oli mielestäni aikamoinen kidutusleiri, mutta kuvasta päätellen olihan sitä kivaa. Meidän koira Pontus edessä on ilmetty Samu tai päinvastoin.

Haaste pläjähti kuitenkin kuin kreivin aikaan, sillä muiden nuoruustyylien, sinisten kajalien, olkatoppausten ja permisten ihasteleminen on ollut sellaista iloista katsottavaa.

Jaoin omia kuvia Facebookin puolella myöskin ja osahan näistä on nähty ajat sitten täällä blogin puolellakin. Nyt iskin muutaman karmeamman otoksen vielä mukaan, sillä nyt jos koskaan. Tietenkin ne karmeimmat kuvat olivat myös ne tykätyimmät Facebookin puolella, hehe.

Fiilis on, että nyt myös kaivataan sitä aitoutta ja aitoa sisältöä, mitä totuutta piilottelemaan. Nuoruuteen on mahtunut monenmoista, enkä kaipaa aikaa takaisin, eikä moista menoa enää jaksaisikaan.

Ainoa tunne, mikä olisi joskus kiva hetkellisesti tuntea, on täydellinen huolettomuuden tunne, se tunne haihtui, kun tuli toivottuja vastuita eli perhe. Ja tätä ei pidä ymmärtää väärin, haluaisin, että olisi perhe ja huolettomuuden tunne yhdessä. Perhettä en meinaan mihinkään vaihtaisi.

Mutta on saanut matkustaa, olla ja mennä ja bilettää sielunsa kyllyydestä.

Tässäpä lukion ekalla, vielä kun oli ns. hyvät hiukset. Tästä se taso sitten huononi ja tuli jossain kohden ysäri villityksessä permistä ja etutöyhtötötsää, mutta onneksi aika vähäksi aikaa. Huomasin, ettei jättipehkotyyli sopinut meikäläiselle.

Ne maratonpuhelut, kun vanhemmat joutuivat huutelemaan, ”lopeta se puhelu, jos joku soittaa.” Huh ja helmet ja kultainen medaljonki samaan aikaan ja vielä rannekoru, tänä päivänä ei meikäläisellä noin paljon koruja nähdä kerralla.

Euroopan road trip, asuttiin kumipatjoilla takakontissa, käytiin pesulla meressä, en ehkä enää haluaisi noin boheemia reissuelämää testailla, toisaalta olisi mukavaa palata hieman juurilleen ja arkisempaan elämään, lähemmäksi luontoa. Telttailla, haistella luontoa, ottaa hieman multaa kynsien alle.

Kukkamekko ja kukkamekot jäivät vuosiksi unholaan ja nyt vasta viimeisen vuoden aikana niihin palattu. Valkoiset korkkarit hehe ja laastarit.

Etu-Töölön lukio ja oma rakas vaari, jonka kanssa kävimme lakin saatuani yhdellä tuopilla, se oli hieno hetki se, sellainen aikuisuusriitti, olin niin ylpeänä. Se tunne, tässä sitä ollaan vaarin kanssa muina naisina, suorastaan aikuisina ravintolassa bissellä. Meikäläistä muuten haastateltiin radioonkin samalla ”miltä nyt tuntuu.” Jännältä tuntui, sillä elämä oli edessä.

Näinhän ne yo-juhlat sitten Hietsun biitsillä päättyi. Tarkkasilmäisimmät kenties huomaa, että missä on kenkä? Tuolloin koko pääkaupunkiseudun ylioppilaat kerääntyi Hietsun biitsille lakkiaisiaan viettämään, jahka pakolliset kemut oli kotona suoritettu. Olin ihan hämmästynyt, ettei nykyään nuoret mene enää Hietsuun, miksi ei, milloin tämä perinne muuttui?

Ah tässä asuin ihan lempparipaikassa Viiskulmassa ja olimme lähdössä ystävän mökille. Aurinkolasit ovat kyllä koomiset, mutta armottoman kätevät, pakko myöntää!

Matkalla jonnekin eli ystävän mökille Vaasaan.

Tässä kuvassa on jotain yritystä, jonkun sortin juhannusneito kyseessä yhden heinän kera.

Hyvän ystävän kanssa, jonka kanssa oltiin kuin paita ja peppu, haukattu hieman asfalttia. En tunnusta mitään, että alkoholilla olisi ollut osuutta asiaan.

Tuolloin valokuvat saattoi teettää postikortteina. Tämän kortin lähetin mummille kesämökille ennen ystävän ja meikäläisen Italian reissua tekstillä: ”toivottavasti tullaan ehjinä takaisin.”

Mummi ymmärsi ja ymmärtää tänä päivänä huumoria vaikka huoli taisi olla kova, mutta mitä me nuoret siitä ymmärsimme.

Tänä päivänäkään en ymmärrä pyöräilysortseja ja vielä vyön kera! Asukokonaisuuteen kuului myös korkkarit ja blazer.

Tämä kuva onkin 2000-luvulta Latviasta Jurmalasta ja meillä oli kotona Halloween-pirskeet.

Ja viimeisessä kuvassa rakkaan ystäväni kanssa, jonka kanssa ollaan oltu ystäviä 4-vuotiaasta asti ja kuvassa ollaan Italiassa ysäriaikoihin. Mikki-fani jo tuolloin ja collage tuli ostettua Venetsian Disney Storesta.

Näitä kuvia kun katsoo, eipä olisi voinut kuvitella, että koittaa aika, että ihmiset ovat neljän seinän sisällä, eivät matkusta, välttävät ystäviä. Siksi näiden kuvien katselu toi hurjasti iloa ihan itselle ainakin ja toivoisin, koska täällä ainakin kiinnostaa, että mahdollisimman moni bloggaaja tarttuisi meidän kaikkien iloksi tähän haasteeseen.

Mitä kaipaat nuoruudesta vai kaipaatko mitään, onko jokin muotijuttu, johon et ikinä pukeutuisi tai toivoisit sen paluuta? En olisi ikinä uskonut, että täällä sitä istutaan hiusdonitsi päässä, sus siunakkoon, niistä kun päästiin, ajattelin ei enää ikinä, mikä kaamea kangastollo hiuksissa ja ei kun taas mennään. Muoti kiertää kehää ja niin kait elämäkin.

Otetaanhan päivä kerrallaan. <3 Sydämellistä viikon jatkoa kaikille. <3



42 thoughts on “Kasari-ja ysärihaaste!”

  • Oi aikoja! Permanentit, siniset ripsivärit, olkatoppaukset… kaikkea tuli kokeiltua ja olin mielestäni ihan aallon harjalla. Nuoruushaaste toi mieleen monia hauskoja juttuja kun kuvia selailin.

    • Hehe kaikki ne ja toivottavasti teet tämän omassa blogissa myös, olisi ihanaa katsella kuvia. Sydämellistä viikonloppua Tuuli. <3

  • Voi kun alkaa aina niin kovin itketää nämä vanhat kuvat. Kaipaan kaikkien muidenkin kuvien kautta omaa vapauttani ja sitä parempaa maailmaa, mitä maailma ei edes silloin ollut. Pelkkä illuusio vain.

    Rakastan teemabileitä, ja voi että kun täytän 40, niin pamautan varmasti kasaribileet käyntiin! C-kasetilta! Ja nauhoitan (!!) ne VHS:lle! Ihanaa! Sinisiä enkeleitä kaikille! Ainiin, mutta ne ei olekaan enää sinisiä vaikka nimi on.

    • Miten ihana kommentti, kiitos, kiitos. <3 Todellakin järkkäät kunnon kasaribileet, miten ihana ajatuskin ja ajattele miten tämän jälkeen ihmiset taatusti alkavat nähdä enemmän toisia, ikävä ihmisten lähelle on kova. <3

      Oikein ihanaa viikonloppua ja tsemppiä sinä ihana. <3

  • Nää on niin ihania postauksia! Vitsi kun mulla ei ole kuin muutamia hassuja kuvia nuoruusvuosilta tallessa, kyllä harmittaa vaikkei muistoja kukaan voikaan pois viedä. Kuvat kuitenkin kertoo aina pienen tarina.
    Ihanaa illanjatkoa ♥

    • Voi itku kun ei ole tallella, mutta onneksi näin tänään somessa susta yhden ihan mielettömän kuvan, vitsi mikä pakkaus. <3 Sydämellistä viikonloppua teidän perheelle. <3

  • Ai herran jestas, nauroin täällä ääneen. Ihan parhautta nämä kuvat. Pissakuva ja tuo missä sulla on pyöräilyshortsit sai räkättämään niin, että silmistä valui vedet. Iloa toi nämä kuvat nyt kyllä tähän päivään. Oli tuo nuoruus kyllä hauskaa aikaa! Olet kaunis kuin nukke tuossa lukion ekan luokan kuvassa <3
    Rakkautta iltaasi ystis <3

    • Iiiiihanaaa kuulla! Kiitos niin paljon rakas Outi ja kiva jos viihdytti. <3 Kiitos myös kauniista sanoista ja juu on nenä mm. aika paljon kasvanut tuosta lukiokuvasta, hih.

      Ihanaa viikonloppua sulle. <3

  • Tämä haastehärdelli tuli kyllä nyt hyvään aikaan. Niin ihana katsoa kaikkien vanhoja kuvia ja tietty omia, nyt kun aikaa on. Ja nämä sinun on kyllä huippuhauskoja. Tuli niitä aiemmin facessa katsellessa mieleen, että huh, mitäs jos me oltaiskin jo tunnettu nuoruudessa. Koska meno on kyllä ollut aika samanlaista 🙂 Ihanaa loppuviikkoa <3

    • Niin tuli ja voi elämä ne sunkin kuvat, miten ihanaa katseltavaa. <3

      Sari mä uskon, että oltais oltu aivan huisi aisapari silloin, mutta niin me ollaan nytkin. <3

      Pus viikonloppuun. <3

  • Oih, nämä kuvasi sai kyllä hymyn huulille, ovat enemmän kuin ihania ♥
    Tuo puhelinkuva toi mieleen , ei omaa , mutta tyttären ( kasariluvulla 13 vuotiaana) puhelut nykyisen miehensä kans. Keittiös meillä oli puhelin ja vieressä komero. Usein tytär istui komerossa puhelimessa, juuri ja juuri oven sai kiinni ilman ettei johto katkennut ☺
    Omasta nuoruudesta on pitkä tovi aikaa, eikä nyt justihin oikein inspiroi juuri mikää.

    Ihanaa keskiviikkoehtoota Sinulle Tiia ♥ Terveyttä toivon myös Sinulle

    • Ihana, kun jaoit tämän ja näen tilanteen oikein sieluni silmin. <3 Upea juttu, että heistä tuli pari, niin hienoa.

      Ihanaa myös, jos sain hymyn huulille, niitä hetkiä nyt tarvitaan.

      Pus viikonloppuun ja voikaa hyvin. <3

  • Kaikkea ihanaa ❤️
    Ja hei: Venetsia Disney storesta on meilläkin Mikki Hiiri paita -pieneksi jäänyt, jotain siitä voisi tuunata…

    • Voi ei miten ihanaa. <3 Ehdottomasti tuunaukseen noin kallisarvoinen asia. <3 Sydämellistä viikonloppua Rita ja tsemppiä teille. <3

  • Tämän tyyppisistä postauksista minä pidän.
    Ihania muistoja yhtäkaikki, vaikka kieltämättä joissakin kuvissasi tuo kaunis tyttö/nuori nainen on koomisen näköisissä vetimissä.
    Kun katselen kuviasi, muistan omien 1970 – 1979 syntyneiden tyttärieni tyylisuuntauksia. Harmi, ettei meillä noina ruuhkavuosina juurikaan otettu kuvia.
    Sain 70-luvulla viisi tytärtä, 80-luvulla viisi poikaa ja 90 luvulla viisi tyttöä ja kolme poikaa. Loput perheemme lapset (poikia ja tyttöjä), olemme saaneet tämän vuosituhannen ensimmäisellä vuosikymmenellä. Jos tekisin kasari- ysäripostauksen, niissä olisi vain kotimme laajennuksista tai perheen kasvamisesta.
    Ihanaa viikon jatkoa Tiia <3

    • Ihanaa kuulla, että tykkäät ja se näissä hauskaa onkin, kun nuo vermeet tähän päivään ovat niin koomiset! Voi elämän kevät.

      Harmi ettei teillä ole kuvia, mutta teillä jos kellä on ollut ruuhkavuodet ja olette vanhempien vanhempie eli niitä arjen sankareita, äitien äitejä ja isien isejä alleviivattuna. Supersankareita. <3

      Oikein ihanaa viikonloppua teidän perheelle.<3

  • Riemastuttava postaus 😀 Niin tuttua juttua permikset, otsikset, vaatteet ja kasarinuorten meininki <3 C-kasetit <3 Iloista viikon jatkoa!

    • Hihi eikö, voi noita aikoja, mutta jotain niin ihanaakin noissa ajoissa on, lämmöllä muistelen, enkä vaihtaisi mihinkään.

      Mukavaa viikonloppua Tarja. <3

  • Ajattelin joskus, etten koskaanikinämilloinkaan enää pue päälleni kuvissasikin näkyviä lappuhaalareita tai laittaisi hiuksiini donitsia, mutta niinpä vaan kävi, että omistan jälleen molemmat. Odotan kovasti kevään lämpöisiä kelejä ja mahdollisuutta pukea lappikset päälleni, vaikkakin sitten vain koiralenkeille. Sen suurempia reissuja kun ei nyt ole näköpiirissä.

    Nautitaan pitenevistä päivistä, auringon lämmöstä ja kikatellaan näille ihanille nuoruusmuistoille <3

    • No niin minäkin ajattelin ja mites nyt suu laitetaan hih. 🙂
      Nautitaan ja otetaan ilo irti näistä, kiitollisena sitä katsoo ihania ihmisiä, ystäviä, muistoja, matkoja, joista ei voinut ajattella, että menevät pannaan. Sydämellistä viikonloppua Suvi. <3

  • Kivoja kuvia, joo, puhelimessa kun oltiin niin meilä huudettiin : älä puhu niin kauan, tulee kalliita puh. laskuja!
    Kivaa viikon jatkoa 🧡🧡🧡

    • Hehe taatusti sitä huudettiin meillä myös. 🙂

      Ihanaa viikonloppua Ulla. <3

  • Oijoi mitä ihania kuvia ja muisteluita, ihania kuvia. Omat ovat äidillä jonne ei voi mennä, mutta ehkä jossain vaiheessa nekin saa haettua.

    • Toivottavasti jossain vaiheessa. <3 Olisi ihana nähdä. Mukavaa viikonloppua teidän perheelle Satu. <3

  • Mitä kuvia, jestas 😂 No en oikeen kaipaa mitään nuoruudesta, mutta kieltämättä tunne siitä, että kaikki ihanuus on vielä edessä ja saa elää huoletonna, kuuluu nuoruuteen ja sitä joskus kaipaan. Vaatteista on paha sanoa, sillä muoti kiertää ja nyt kun parjaan jotakin älytöntä nuoruuden asua, niin kohta sitä ihanana blogissa esittelen, joten parempi pysyä hiljaa 😂 ps donitsit on kyllä kätsyjä 👍

    • Sanos muuta, ei näitä voi kuin päivitellä ja hehe on niitä julkaisukelvottomiakin paljon. 🙂

      Muoti niin kiertää ja sitä huolettomuuden tunnetta ei saa takaisin, toisaalta eihän me sitä vaihdettaisikaan siihen tärkeimpään eli perheeseen ja mitä silloinkin koko ajan kaipasin, omaa perhettä. <3

      Donitsit on todella kätsyjä, nyt niitä kelpaa taas käyttää, kas kummaa eli muodin uhri.

      Ihanaa viikonloppua Minna teidän perheelle. <3

  • Voi elämä, mitä muistoja!! =D
    Aivan vallattoman ihanaa on ollut seurata kavereiden kuvia nyt!
    Isäni lähetti minulle lapsuuskuvia muttei yhtään teinivuosilta. :/
    Pitää kai täältä karanteenista joskus kesällä päästyään sitten itse jostain varastolta niitä etsiä.

    Aurinkoista päivää sinulle! <3

    • Niin on, tämä haaste tuli loistavaan aikaan. Toivottavasti jonain päivänä pääsen katsomaan Susanna sunkin teinikuvia. <3

      Sydämellistä viikonloppua. <3

  • Aivan ihana postaus. Samastun niin paljon noihin kuviisi. Ikäerosta huolimatta lapsuudenkodissani on samantyyppisiä kuvia: olkatoppaukset – joihin en ikinä enää suostuisi -, permanentti, otsahiukset, kasetit… Ja se ihana huolettomuus!

    • Juu ei olkatoppauksille kiitos ja voi hih, kaikenlaista ja se huolettomuus, hyvä kun muistan sitä tunnetta enää.

      Oikein sydämellistä viikonloppua Marja. <3

  • Ihania kuvia kaikki tyynni <3 Sun nuoruudessa on riittänyt vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Samanlainen rämäpää olin itsekin. Noh, on ainakin mitä muistella 🙂 Auringonsäteitä loppuviikkoon!

    • Hehe mahtavaa kuulla ja taisi tuo meikäläisten nuoruus olla jopa villimpää, kuin omien lasten. Oikein ihanaa viikonloppua Teija ja tsemppiä. <3

  • Hih, mikä ihanan hyvän mielen postaus ja wanhat kuvat on niin suloisia! 😀 Jotenkin samaistuin aika moneenkin kohtaan hiusjutuista pyöräilysortseihin! 🙂 Ja toi viimeinen kuva, jossa on tuo Mikki, toi mieleeni erään henkilön, joka kanssa oli superfani ja kun hän meni naimisiin ja kakun leikkuussa onnistui polkaisemaan ennen miestä, niin muistan ikuisesti sanat: ”Mutta Mikki Hiiren tossu on pehmeä tossu!” Hyvää loppuviikkoa!

    • Ooh ihanaa kuulla Vivi Vinna. <3

      En kestä, ihan mieletön tuo Mikki tarina, tulin niin hyvälle mielelle, kiitos kun jaoit sen täällä.

      Sydämellistä viikonloppua ja tsemppiä sinne. <3

  • Voi kuinka upeat kuvat ja kivat muistot! Oli varmaan ikimuistoinen hetki käväistä vaarin kanssa oluella. Ja toi kukkamekko ja valkoiset avokkaat. Ei tulisi ihan heti mieleen pistää valkoisia kenkiä (muita kuin lenkkareita) jalkaan. Mä muuten kanssa vältin pahimmat permismokat. Tosin oli yksi kampaaja, joka ei uskonut että mulle saa kiharan tukan isommillakin rullilla.

    Nuoruudesta kai eniten kaipaa sitä huolettomuuden tunnetta. Surut ja murheet saattoivat olla suuriakin, mutta toisaalta juuri muista ei tarvinnut välittää kuin itsestään.

    Mun pitää joskus esitellä mun Mikki Hiiri mukikokoelma. Kun saan sen blogiin, niin käyn vinkkaamassa. Mikki on mun suosikki. Siinä on kaveri, jolla on suuri sydän ja järki juoksee 🙂

    • Oli, se oluthetki oli huima ja silloin paistoi vielä niin ihanasti aurinko. Vaari oli lempeitä ja sydämellisimpiä ihmisiä mitä tiedän. <3

      Hehe juu valkoiset korkkarit tänä päivänä voi kauhistus. Hih.

      Juu kyllä tunteet olivat silloin todella voimakkaita, itkettyäkin tuli paljon, mutta silti oli sellainen huoleton fiilis, jopa kuolematon ja elämä tuntui ikuiselta matkalta.

      Jee haluan todella nähdä Mikki Hiiri mukikokoelman, oi ihanaa, en malta odottaa. Toivottavasti Johanna jo pian.

      Sydämellistä viikonloppua ja tsemppiä teille. <3

  • Ihania nuoruusmuistoja <3 Nää muistelopostaukset tuovat iloa näinä hulluina aikoina. Kiitos ja aurinkoa päivääsi <3<3

  • Voi noita aikoja! Meikit, hiukset, korumäärät, korkkarit, olkatoppaukset, pyöräilyshortsit, kajalit, paksut ripsaripaakut jne. Ihani kuvamuistoja, joista tuli itselle mieleen myös omia juttuja vuosikymmenten takaa. Nuoruus ja hulluus kulkivat silloin käsikädessä ja muistan ettei koskaan väsyttänyt vaikka ei olisi nukkunut juuri ollenkaan. Ihania muistoja <3 hyvää viikonloppua Tiia!

    • Hihi juurikin kaikki nuo, niihin todella kiteytyy kasari ja ysäri. Niin totta, ei väsyttänyt ei ja aina jaksoi painaa menemään, nyt ei jaksaisi murto-osaakaan tuosta ajasta.

      Oikein sydämellistä viikonloppua Marjo. <3

  • Ihania kuvamuistoja!
    Minua harmittaa, kun omasta nuoruudestani on kuvia aika vähäisesti. Suurta hupia onkin kerran vuodessa, kun lapsuuden ystäväni tulee maapallon toiselta puolelta Suomeen lomalle, kokoontua pienellä naisporukalla katselemaan vanhoja kuvia ja muistelemaan nuoruutta ja lapsuuttakin 🙂 Kuulostaahan tuo hyvin keski-ikäiseltä, mutta meillä on ollut niin kivaa.

    • Voi itku, kun ei ole siellä paljon kuvia. En tiedä miksi, mutta meillä kaikilla oli kamerat aina joka paikassa mukana ja räpsittiin kuvia. Parasta oli, kun oli ollut baarissa huppelissa ja kun pääsi kehittämään kuvat, niin ei ikinä muistanut mitä on tullut räpsittyä.

      Ihan mielettömiä hetkiä nuo naisporukalla kokoontumiset ja vanhat kuvat. Heti kun maailmassa taas helpottaa, niin teidän pitää järkätä tuollainen hetki. Uskon, että sitten enemmän kuin koskaan, ystävien kohtaaminen vihdoin taas kasvotusten, on aivan super mahtavaa. Hihi mitenhän ei omaan korvaan kuulosta keski-ikäiseltä lainkaan vaan tosi kivalta. 🙂

      Sydämellistä viikon jatkoa Rva Kepponen. <3

Vastaa käyttäjälle Tuuli - Lumo Lifestyle Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Protected with IP Blacklist CloudIP Blacklist Cloud