En usko ihmeisiin, mutta…

En usko ihmeisiin, mutta…

Täällä on tapahtunut ihme, selvä viesti tuonpuoleisesta, että kaikki järjestyy, elämää on kuolemankin jälkeen. Mitä tietenkin ihmettelen ja kyseenalaistan, uskon, koska haluan niin uskoa, jotta suru helpottaisi vai onko kaikki kuitenkin vain sattumaa?

En saa itsekään kiinni mihin uskon ja mihin en. Uskon, että ihmisen elämä on jana, meitä ei ollut ennen syntymää, eikä ole kuoleman jälkeenkään. Eikä tässä ole mitään pelottavaa, sillä emmehän ennen kuolemaa tunteneet kärsimystä tai surua, koska emme olleet olemassa.

Toisaalta uskon universaaliseen energiaan, että kaikki on yhtä samaa energiaa, niin avaruus, planeetat kuin elävät olennot, olemme yhtä. Kun kuolemme, meistä tulee osa tähtipölyä tai palaamme takaisin osaksi tätä energiaa, mistä alunperin lähdimmekin.

Elämä sellaisenaan mielessäni päättyy, mutta saattaa jatkua yhteisenä energiana maailmankaikkeudessa. Pallottelen näitä kahta asiaa, järki sanoo ettei kuoleman jälkeen ole mitään ja toivo sisällä ja se puoli, jota ei kannattele järki, uskoo johonkin tuonpuoleiseen.

Kun olen ollut surun murtama ja polvillani elämän edessä, olen rukoillut isoa voimaa tulemaan apuun vaikka taas järjellä ajatellessa en usko tälläiseen isoon voimaan. Toisaalta uskon, että kaikki uskonnot polveutuu tästä isosta voimasta ja ihmiset ovat luoneet tästä voimasta oman näköisensä.

En lakkaa ihmettelemästä miten elämä on ihmeellistä, syntymä, kukat, puut, maapallo, avaruus, mehiläisten pölytys, eläinten suojavärit, dna-kierre, vuodenajat, mikrobit, valkosolut, atomit, hitsi kännykät, televisiot, ihmisen aivot, lapsen kehitys, elämänkaari, kaikki mitä näemme ja koemme. Sattumaako ihan kaikki?

Uskon ja en usko, mutta ehkä sisimmissäni uskon kuitenkin, mutta mihin?

Kun sain isältäni soiton 20.5, että mummi, äitini on nukkunut pois, seisoin ulkona katsellen taivaalle. Sanoin isälle, että ”toivon, että mummi antaisi jonkun merkin, viestin tuonpuoleisesta.” Isä kysyi ”onko mitään merkkiä näkynyt,” vastasin ”ei ole” ja mielessäni ajattelin, että on aivan huuhaata toivoa merkkiä, joka on kuitenkin oman mielikuvituksen tulosta, sitä ettei hyväksy toisen poismenoa, että haluaa pitää kiinni rakkaasta edesmenneestä.

Mutta sitten tapahtui jotain ihmeellistä.

Mummi antoi kaksi alppiruusua tyttärelle 1-vuotislahjaksi. Istutimme alppiruusut keittiön ikkunan alle, jotta voisin ihastella upeita alppiruusun kukkia joka kevät, kuten mummini teki aina Sipoon mökillä. Rhodo ei kukkinut koskaan, antoi vain pari hassua kukkaa näiden 15-vuoden aikana, viime vuosina ei enää yhtäkään. Kyselin neuvoja ystäviltä ja onko paikka rhodolle huono kukkia.

Mutta sitten tapahtui ihme, se ihme jota odotin ja toivoin ja niinpä vaan tänä kesänä meidän alppiruusu on pullollaan nuppuja ja kukkii sellaisessa loistossaan, etten ikinä osannut enää edes toivoa. Mummi lähetti viestin sittenkin. <3

Sattumaako? Tilastollisesti eli järjellä ajateltuna kaikki maailman ihmeet eivät voi olla sattumaa, sillä ihmeitä on niin paljon. Eli voin järjellä ja tilastoihin tukeutuen nojata ja uskoa ihmeisiin. On se merkillistä miten ihmismieli selittää itselleen asiat.

Kuitenkin tämä hämmentävä alppiruusujen runsas kukinta juuri nyt antaa toivoa ja uskoa siihen, että kaikki ei ole sitä miltä päälle näyttää. Eikä avaruudesta katsottuna pienen muurahaisen eli ihmisen ole tarkoitus edes ymmärtää kaikkea.

Siksi meille on annettu usko, toivo ja ehkäpä pinnan alla kytevä intuitiivisuus, aineettomat ja ei käsinkosketeltavat asiat, joissa voi piillä enemmän viisautta kuin rohkenemme tunnustaa itsellemme.

Haluni uskoa selittämättömään, että mummi tuli alppiruusujen kukinnon välityksellä kertomaan, että mummilla on kaikki hyvin, tukee halua uskoa myös johonkin suurempaan. Täällä asiaa nyt makustelen, järki ja toivo taistelevat keskenään, mutta tällä kertaa haluan järjen häviävän tämän taistelun. Sillä ihmeitä tapahtuu koko ajan nenämme edessä, jos vain haluamme niihin uskoa ja ne nähdä.

Condor sarjasta bongasin tänään tämän lauseen ”Fiktion ja todellisuuden ero on puutteellinen mielikuvitus.”

Miten siellä, mihin uskotte ja mihin ette? Etiäisiä, viestejä tuonpuoleisesta mitä vaan olisi mielenkiintoista kuulla ja toki myös, jos ette usko lainkaan tälläisiin asioihin?

Sydämellistä uutta viikkoa kaikille ja voikaa hyvin. <3



56 thoughts on “En usko ihmeisiin, mutta…”

  • Kaikki on yhtä, sitä universaalia energiaa, josta itsekin kirjoitit.
    Mutta mitä se energia sitten on ja miten se toimii?
    Se on rakkautta , valoa ja toimii magneettisesti, kuten kaikki tässä maailmassa.
    Solut, atomit, ihan kaikki ovat mageettisesti yhteydessä.
    Se voima pitää kaiken kasassa.
    Ja sitä oppii myös itse käyttämään omaksi ja toistenkin hyväksi.
    Mitä annat, sitä saat.
    Toki minulla on kokemuksia monesta ns. yliluonnollisesta asiasta, jotka minulle ovat olleet täysin lunnollisia lapsesta asti.
    Ja tämän maailmamuutoksen kautta, mitä nyt parhaillaan elämme, tulemme yhä enemmän tietoiseksi tästä voimasta ja energiasta.
    Monet oppivat käyttämään sitä, jotkut huomaavat nyt ne ensimmäiset ’merkit’ mitä meille annetaan.
    Ja elämä…se jatkuu siellä ikuisessa valossa ja energiassa!

    Tämä on minun uskoni ja aiheesta voisin puhua loputtomiin!! <3

    Ihanaa juhannusviikkoa ja voimia sinulle! <3

    • Ihana Susanna ja niin sama fiilis kaikesta sun kanssa, oispa mahtavaa päästä näistä höpöttämään. <3

      Mitä annat, sitä saat, kyllä näin se menee. <3 Ollaan kyllä ihan samoilla linjoilla. Kiitos kun jaoit omia ajatuksia ja ihanaa juhannusta. <3

  • Osanottoni vielä Tiia rakkaan mummisi poismenon johdosta.

    Näin rakkaasta edesmenneestä ystävästä useita unia muutaman kuukauden ajan. En tiedä olivatko viestejä häneltä vain purinko unissa ikävääni.

    Viimeisessä askartelimme yhdessä (emme oikeassa eämässä ikinä askarrelleet) ja kyselin pitääkö ”siellä” käyttää silmälaseja, josta hän vähän närkästyi. Lopuksi hän totesi, ettei enää voi tulla tapaamaan minua ja lennähti ikkunasta ulos. Sen jälkeen en koskaan enää nähnyt hänestä unia.

    • Sydämelliset kiitokset Tuuli. <3

      Tuo uni on niin ihmeellinen ja kaunis, että pakko uskoa kauniin unesi sanomaan ja viestiin. <3 Kiitos kun jaoit tämän Tuulin. Liian aikaisin täältä lähteneiden kohtalo koskettaa aivan erityisellä tavalla.

      Sydämellistä päivää. <3

  • Ihmeitä tapahtuu, uskon niin.
    Eräs ihme tapahtui itselleni reilu kolme vuotta sitten. Enkä voi tapahtunutta itselleni muuten selittää.
    Elettiin aikaa jolloin talven selkä taittuu. Oli kauniita päiviä, ja sitten eräänä päivänä kuistin kaiteelle ilmestyi kissa. Se viihtyi siinä päivästä toiseen. Tuli kylmempiä öitä ja otimme kissan sisälle lämpöiseen. Koko ajan kyselimme naapureilta, seurasimme netistä, olisiko jollain hukassa meille ilmestyneen kaltainen kissa.
    Kukaan ei tuntunut kissaa kaipaavan ja se asettui meille taloksi. Jostain syystä se tuli aina ainoastaan minun syliini, viihtyi siinä pitkiä aikoja ja kehräsi siinä.
    Kului pari viikkoa kissan ilmestymisestä ja saimme kuulla järkyttävän suru-uutisen.
    Olin todella järkyttynyt ja surullinen. Löytökissamme tuli syliini että hoitaisin sitä. Se viihtyi sylissäni pitkiä aikoja kehräten, työnsi päätään kainalooni. Sain kissan hoitamisesta lohtua.
    Myöhemmin aloin ajatella että kissa ”lähettiin” lohduttamaan minua. Jossain korkeammalla oli jo tieto tulevasta.
    Kissa on edelleen meillä ja on tuonut meille niin paljon iloa mm. kahden kissanpennun kautta.
    Toisella kertaa sain viestin unessa.
    Isäni kuoleman jälkeen näin unen, joka antoi minulle varmuuden siitä, että isällä on kaikki hyvin.
    Uskon siis ihmeisiin, enteisiin, etiäisiin, viesteihin… Siihen että kaikki tapahtuu syystä, vaikka sitä ei aina voi ymmärtää. Joskus vasta vuosien kuluttua ymmärtää, miksi asiat menivät niin kuin menivät.
    Joskus se ihme voi olla sekin, että tietty ihminen tulee elämääsi. Hän tuntuu tutulta heti ensi hetkestä lähtien. Näin minulle on käynyt muutamia kertoja ja olen onnellinen ja kiitollinen siitä, että he ovat elämääni tulleet.

    • Kissoissa on taikaa, miten vaistoavat kun ihminen sairastaakin ja haluavat lohduttaa ja tulla vierelle. <3 Teidän kisu on valinnut sinut Ritva ihan oikealla hetkellä ja ehkä tullut lohduttaakseen sinua. <3

      On lohduttavaa saada unessa viesti vanhemmalta vaikka se olisikin oman mielen tekosia, jossa oma mieli yrittää lohduttaa. Mieluiten kuitenkin ajattelen, että unen rajamailla ollaan herkimmillään ja pinnistely on poissa ja näin vastaanottavaisempia kenties saamaan tälläisiä viestejä verhon takaa.

      Niin totta, sama oli oman mieheni kanssa, kuin olisimme tunteneet aina. Mietimme missä olemme nähneet, mutta se oli sitä mystistä tuttuuden tunnetta, joka on tapahtunut myös ystävyyssuhteissa.

      Oikein ihanaa juhannusta Ritva ja kiitos kun jaoit nämä asiat tänne. <3

  • Uskon juuri tuon tyyppisiin ihmeisiin,kuin teillä kävi tuon rhodon kanssa. Kun olin muutama vuosi sitten aamulla saanut tiedon veljeni kuolemasta,laitoin illalla kynttilän lyhtyyn kuistille niin , että se näkyi sisälle myös.Kun yöllä heräsin ja menin olohuoneeseen ja katsoin ohimennen lyhtyä,kynttilän valo leimahti kuin salama.Pelästyin ensin, mutta sitten ajattelin, että velimies siinä ilmoitti olevansa perillä ja kaikki ok💙 Uskon myös telepatiaan ja hyviin voimiin sekä rukouksen lohdulliseen voimaan☺️ Iloinen ja kaunis viesti,jonka saitte mummilta🌷. Halusi ehkä viestittää, että elämä on kaunis ja siitä on lupa nauttia 💞. Sydämellistä viikkoa Tiia ja Tiialliset 😍

    • Oijoi tämäkin on niin mystinen juttu. Varmasti veljesi energia tuli kertomaan, että kaikki hyvin. On todella surullista, että olet menettänyt veljesi, mutta onneksi on tämä hetki tuomassa toivoa, ettei elämä lopu tähän.

      Samaa mieltä, iloinen ja kaunis viesti mummilta. Ihanaa juhannusta Pipsamuori. <3

  • Lämmin osanotto vielä tätäkin kautta. Voimia ja ajan parantavaa energiaa tuhannesti. <3

    Aina kun litsellä tai äheisillä on menetyksiä, sitä miettii mikä on elämän ja kuoleman tarkoitus? Siihen ei ole
    vielä löytynyt täydellistä vastausta. Mutta ehkä se voisi olla jotain tällaista: olemme kaikki täällä vain hetken ja silloin todella kannattaisi osoittaa välittämistä ja rakkautta ja viettää aikaa niiden ihmisten parissa,
    joiden kanssa on hyvä olla. Uskon että siellä missä äitisi on, on hyvä olla ja kipu ja kaipaus
    on jäänyt tänne -se ajatus tuo lohtua. Eiköhän kuolema ole menetys vain tänne jääville.

    Lämmin halaus!

    • Kiitos ihana Taru. <3

      Olet löytänyt hienon tarkoituksen elämälle ja myös kuolemalle. Näin jotenkin se vaan on pakko ajatella ja myös miettiä, että on hurja onni syntyä ja päästä nauttimaan elämästä. <3

      Juurikin näin, suremaan jää omaiset. <3

      Ihanaa uutta viikkoa Taru. <3

  • Minä uskon noihin merkkeihin, koska vastaava kukkajuttu tapahtui minulle. Isäni toi minulle vuosia narsisseja aina syntymäpäivänä lahjaksi. Istuttelin niitä tuonne takapihalle. Koskaan eivät sitten kukkineet, paitsi keväällä 2013 isäni kuoleman jälkeen. Minusta tuntui, että minun piti nähdä ne kukat juuri silloin ja siksi ne kukki <3 <3
    Ihanaa viikkoa sinulle rakas Tiia ystäväiseni <3

    • Aivan uskomatonta ja facebookin puolella tuli tälläinen kukkajuttu myöskin . Kyllä elämä, mutta myös kuolema on ihmeellistä. <3

      Ihanaa uutta viikkoa Outi. <3

  • Jollain tavoin uskon, että tällaisia ihmeitä on olemassa. Se voi olla jokin aivan pieni merkki, jonka vain itse ymmärtää. Se tuo kuitenkin lohdutusta surun keskellä.

    Mutta nyt on pakko taas sanoa. Onpa jännä yksityiskohta. Mummisi eli äitisi on ostanut tyttäresi 1-vuotissyntymäpäivälahjaksi kaksi alppiruusua. Minun äidinäitini eli Miiri nukkui ajasta iäisyyteen huhtikuussa 2017. Samana päivänä ostin terassipihallemme alppiruusun. Alppiruusu on kukkinut joka vuosi, mutta viime viikolla Miiri tuli hyvin vahvasti mieleeni. Alppiruusu availi eräänä päivänä nuppujaan. Seuraavana päivänä koko pensas oli mielettömässä kukinnassa. Jollain tavoin yhdistän alppiruusun aina rakkaaseen Miiriin. Uskon, että sieltä taivaasta Miiri lähettelee terveisiään.

    Lämpimiä ajatuksia sinulle Tiia. <3

    • Voi Miiri. <3 Nyt meillä on hyvin samankaltainen tarina alppiruusun muodossa. Täällä myös jännittää, kukkiiko alppiruusu nyt joka vuonna vai oliko vain tämän kevään ihme.

      Kiitos Mannilainen ja upeaa kesäkuun jatkoa. <3

  • Hyvin lohdullinen tapahtuma tuo alppiruusujen runsas kukinta. Minä uskon ihmeisiin ja kuolemanjälkeisyyteen jossakin muodossa. Päätimme parhaan ystäväni kanssa lukiossa, että se joka kuolee meistä ensin, antaa merkin, että onko kuolemanjälkeistä elämää. Tämä rakas ystäväni päätyi itsemurhaan. Hän oli ennen eroaan hyvin leikkisä luonne. Yhtenä yönä heräsin siihen, että hänen ääni toisteli nimeäni ja hän kutitteli varpaitani.

    Mies oli todistamassa hänen toisen viestin, mikä oli tosiaankin ihme. Lasten muovikännykkä alkoi soida yöllä ja toisteli here is message to you. Emme osanneet muuta kuin itkeä tätä ihmettä miehen kanssa. Tietty tämä voi olla humppaa monen mielestä. Jotenkin tieteellisesti selitettävissä, mutta kun tuossa muovisessa kännykässä ei ollut mitään paristoja, ei lainkaan ääntä tavallisesti. Elämä ja kuolema on ihmeellistä ja niin kiinnostavaa! Voimia suruusi!

    • Voi ei sinä ja sinun ystävä. Marja olet joutunut elämässä kokemaan hyvin paljon surua. <3

      Mielestäni kukaan ei voi toisen kokemalle sanoa, että on mikään on humppaa, koska kokema on tosi. Ihan kuten tämä rhodo ihmekin.

      Lämmin kiitos Marja ja mitä mukavinta uutta viikkoa. <3

  • Uskon etiäisiin, kun olen ne kokenut liiankin usein.
    Olen myös saanut viestejä täältä lähteneiltä. Nuorena pelästyin äidin kuoleman jälkeen, vaikka hän halusi vaan viestittää hänellä olevan kaikki hyvin ja että itse pärjää kaiken keskellä. Muista en halua enää kertoa, kun kaikki eivät ole niin mieleisiä.
    Haluan myös uskoa, että joka aamu on ihme ja lahja. Tämä ihana kesä, vaikka monella on surua Luonto ja valo on meillä kaikilla. Nuo sun ihanat kukat on niin suuri ihme ja osoitus suuresta rakkaudesta.
    Hyvää juhannuksen aikaa ja kiitos kaikesta tuesta, jota olen sinulta saanut! <3

    • Oi ei, mitähän kaikkea olet näiden tiimoilta kokenutkaan. <3

      Olen ihan samaa mieltä kukista ja nyt ovat oikein loistossaan, mitä alati vaan ihmettelen täällä.

      Kiitos sinulle Marketta ja lämmin kiitos kauniista sanoista. <3

  • Olipa erikoinen tapaus tuo alppiruusun kukkaan puhkeaminen. Minulle usko on aivan itsestään selvä asia, tosin sitä se ei aina ole ollut. Blogissanikin kirjoitan usein uskonasioista. Uskosta Jumalaan. Sanoohan sen jo järkikin ettei tämä kaikki voi olla sattuman tulosta. Mistä minä olen sitten tullut ja miksi minusta jää vain tyhjä kuori kun kuolen? Jonnekin minä siirryn. Oli suuri helpotus kun sain uskon lahjan ja lahja se todellakin oli, sillä omissa voimissa itse yrittämällä ei uskoon voi tulla. Ne asiat kuullostivat vierailta ja epäkiinnostavilta…kunnes Jumala alkoi kutsua. Se tapahtui niin että aloin ihmetellä ja kysellä ja ymmärsin yht´äkkiä, että on olemassa hyvä ja paha. Lopulta halusin ehdottomasti valita hyvän ja sitä päätöstä en ole joutunut katumaan. Enää ei tarvitse etsiä. Ihanaa että sinäkin mietit näitä asioita ja muista että etsivä löytää 🙂

    • Lämmin kiitos Marita, kun jaoit omaan uskoon liittyväsi tarinan ja miten se ei myöskään aina ole ollut elämässä. <3

      Olen myös samaa mieltä, hyvä voittaa aina. <3

      Kiitos kovasti kauniista sanoista ja uskon samaan, etsivä löytää. <3

  • Kaunis ja koskettava postaus ♥ Kauniin viestin sait Mummiltasi, niin minäkin uskon, että hän varmaan ajatteli lohduttaa sinua alppiruusun kukinnoilla.
    Uskon myös, että kaikella on jokin tarkoitus ja myös etiäisiin uskon.
    Minulla on myös useitakin mystisiä juttuja. Voinpa yhden kertoa . Noin kaksi kuukautta ennen kuolemaansa (äidillä ei ollut mitään sairautta, vaan menehtyi kahdessa viikossa), äitini antoi mulle kultaisen kaulaketjunsa sanoen, annan tämän nyt jo perintönä sinulle.
    Mutta minä hukkasin ketjun heti, eikä mulla ollut aavistustakaan mihin se oli joutunut. Kun sitten hautajaispäivää seuraavana yönä näin unen/näyn, että äiti kopisteli meidän oven takana ja menin avaamaan ovea, niin hän otti mua vasemmasta olkapäästä oikealla kädellään ja sanoi vain, ”kuule” heräsin siihen ja jäin miettimään unen tarkoitusta ja sitä mitä äiti olisi sanonut, jos en olisi herännyt.
    Seuraavana päivänä ihan vieras ihminen toi ketjun ja sanoi sen löytyneen pihalta lumen alta.

    Sinulle Ihana Tiia kaunista viikon jatkoa ♥

    • miten uskomaton juttu tuo kaulakoru! Ei näitä voi käsittää, pitää antaa sydämen heittäytyä ja uskoa vaan, sillä kaikkea ei ole järjellä tarkoitettu selitettäväksi.

      Kiitos kun jaoit tämän Marja-Terttu ja mitä aurinkoisinta uutta viikkoa. <3

  • Uskon Jumalaan, joka on luonut tämän kaiken ihmeellisen ympärillämme – tämä ei vain voi olla vahinkoa ja sattumaa. Ja siihen että uskomalla yksinkertaisesti tähän Jumalaan ja Jeesuksen rakkauteen saa taivaspaikan, jonka saamiseen ei vaikuta hyvät työt tai kiltti elämä. Ja Jumalan antamia ihmeitä on joka päivä, jos vain huomaa. Miten vaikka kissa lohduttaa sinua, kun sinulla on huono hetki tai miten joku kukka ilahduttaa kun olet surullinen.

    • Kiitos kun jaoit tämän ja kerroit omasta uskostasi. Kuten kirjoititkin, sekin on ihme, miten kissat osaa aina lohduttaa, kun on surua tai sairaana. Monia asioita ei vaan voi selittää järjellä, niitä pitää kuunnella sydämellä.

      Ihanaa ja aurinkoista kesäkuun loppua teille ja karvaisille. <3

  • Lämmin osanotto menetyksistä & iso hali – olet joutunut kyllä kokemaan vähän liikaa, jaksamista kaiken keskelle. Onneksi olet löytänyt ilonkin hetkeä surujen keskellä ja mitä toivoa antaakaan tuo alppiruusu, ihan selvä merkki tuonpuoleisesta… Oma mummo kävi monta kertaa visiitillä unissani kuolemansa jälkeen, sitten oli monta vuotta väliä ja nyt koronan alkaessa ilmestyi taas uniini, ne unet ovat maagisen ihania ja aamulla on tosi tyyni olo. Uskon minäkin universumin voimaan ja energioihin, etiäisiä olen aina saanut (tosin en silloin kun stressi päällä) ja on olemassa selittämättömiä asioita joihin ei kerta kaikkiaan järki riitä, heh! Onneksi tapahtuu ihmeitä, niin haluan uskoa <3

    • Kiitos Heli kovasti. <3

      Onpa muuten mielenkiintoista, että nyt koronan aikaan tulee taas unien kautta. Lohduttamaan vaikeina aikoina. Se on muuten totta, kun on kova stressi päällä, kaikki antennit ovat hukassa, ei ehdi keskittyä muuhun kuin stressiin.

      Ja onneksi me saadaan näihin ihmeisiin uskoa. <3

      Ihanaa kesäkuun loppua Heli. <3

  • Otan osaa suruusi. Oma mummini nukkui pois vajaa vuosi sitten yöllä. Kummitätini oli tyttärensä kanssa lähtenyt heti samana yönä hoitokotiin hyvästelemään mummin ja olivat nähneet mummin huoneen ikkunasta tähdenlennon. Itse en heti kokenut mitään, mutta muutama kuukausi myöhemmin näin mummista unta. Unessa hän oli sellainen minä muistan hänet lapsuudestani. Kertoi että hänellä on nyt kaikki hyvin. Se oli ainoa kerta kun mummi tuli uneeni. Sen koommin en ole häntä nähnyt.

    • Lämmin kiitos Julia.

      Tähdenlento ja mummi tuli uneen kertomaan. Uni hyvinkin on sellainen rajatila, jossa juurikin se järkevämpi ajattelu puuttuu ja ihminen on herkimmillään. Kiitos niin paljon kun jaoit nämä omat kokemuksesi tänne.

      Sydämellistä kesäkuun jatkoa. <3

  • Usko johonkin ei sulje pois faktoja. Omassa mielessäni ihminen voi uskoa tarkoitukseen, ihmeisiin, kohtaloon, Jumalaan tai johonkin korkeampaan voimaan ja silti vahvasti evoluutioon ja tieteen järkiselityksiin. Siksi sitä kai uskoksi sanotaan.

    Joskus olen miettinyt, miten helppoa olisi ”tulla uskoon”. Jättää tavallaan kaikki huolensa ja ulkoistaa asioiden järjestyminen. Ainakin se olisi helpompaa, kuin tämä jatkuva murehtiminen. Mutta sellaiseen, luomisopin mukaiseen uskoon olen aivan liian rationaalinen ja analyyttinen. Lisäksi vierastan ajatusta ihmisten jakamiseen parempiin sen perusteella, mihin uskoo. Esim miksi joku kokee ihan kaikessa johdatusta, vaikka parkkipaikan löytymisessä, kun maailmassa on niin paljon kärsimystä ja epäoikeudenmukaisuutta. Silti uskon sentään johonkin. Onko sen nimi sitten vaikka korkeampi voima, tarkoitus, jokin. Mystisiä asioita on tapahtunut minullekin ja totuus on, että kukaan meistä ei tiedä 100 % varmaksi , onko mitään yliluonnollista olemassa tai odottamassa kuoleman jälkeen. Tämä elämä kannattaa siksi elää, kuin se varmuudella olisi ainoa ja viimeinen. Pyrkiä hyvään, ei siksi että pelkää helvettiä, vaan koska se on ilman mahdollista tulevaa rangaistustakin oikein. Helvettiteoria ja jumalanpelkohan kehittyi juuri pitääkseen ihmiset ns. ruodussa. Itselleni vierasta, sillä uskon omaantuntoon ja oikeudentajuun.

    Ehkä täältä mennään taivaaseen, synnytään uudelleen tai päädytään pelkäksi tomuksi, en tiedä. Mutta toivon sitten joskus vanhana ja kaiken eläneenä, että voisin suhtautua loppuuni jousimiesmäisellä uteliaisuudella, enkä ainakaan kovin pelkäisi.

    Ainakin henkilökohtaisesti haluan uskoa, että sait viestin sieltä jostain.❤

    • Ihan samaa mieltä, että molempiin voi uskoa, niin järjellä kuin heittäytye .

      Samaa ajattelen uskon asioista kuin sinä, jetsulleen. Ainakin toistaiseksi.

      Olen samaa mieltä hyvyydestä ja siitä miten tärkeää on vanhuksena kyetä katsoa itseään peilistä, eikä häveten tekojaan.

      Ihanasti kirjotit tuohon loppuun, toivottavasti me jouskarit saamme tietää jotain, emmekä putoa tyhjyyteen, olisi meinaan mukavaa saada vastauksia.

      Oikein ihanaa viikkoa Nelina. <3

  • Meni ihan kylmät väreet tätä lukiessa.

    Minä ainakin uskon, että nimenomaan Mummi lähetti teille ne alppiruusun kukat <3

  • Roald Dahlin sanoin: ”Ennen kaikkea tarkkaile maailmaa säihkyvin silmin, sillä suurimmat salaisuudet on aina kätketty kaikkein epätodennäköisimpiin paikkoihin. Joka ei taikaan usko, ei koskaan sitä löydä.”

    Ihmeitä tapahtuu, niin uskon.

    • Kiitos niin paljon Airi ja Roald, miten kauniisti Roald Dahl pukee sanoiksi ihmeet, joihin moni meistä haluaa uskoa.

      Ihanaa viikkoa. <3

  • Mummin lahjoittamat kukat tuovat lohtua suruun odottamattomalla, runsaalla kukinnallaan.
    Rakas Tiia, kaikkea ei tarvitse järjellä selittääkään.
    Olen kokenut yliluonnollisia asioita, joita olen yrittänyt selittää ”järjellä”, huonolla menestyksellä.
    Ihanaa viikon jatkoa Tiia <3

    • Lämmin kiitos Kirsti Kaija. <3 Olet niin oikeassa ja elämä menisi aika tylsäksi, jos kaiken selittäisi itselleen järjellä.

      Ihanaa maanantaita. <3

  • Mä uskon hyvinkin vahvasti kohtaloon ja kaikenlaiseen merkkeihin, en sitten niinkään satukirjan olentoon. 😉 Kyllä se oli mummi joka sen merkin sinulle lähetti. <3

    Aurinkoista juhannuksen odotusta Tiia.

  • Osanottoni suureen suruusi, Tiia!

    Ihanan, lohdullisen merkin olet saanut. Uskon viesteihin, merkkeihin ja tuonpuoleiseen. Tuskin tämä lyhyt elämä täällä maanpäällä voisi olla kaikki ja tuskin pelkästään täällä koettu ja tehty voisi olla kaiken tarkoitus. Jokaisella on kuitenkin oikeus omaan tulkintaan ja vakaumukseen!

    Kun äitini kuoli vuosia sitten, menin isälle avuksi lapsuudenkotiini. Tunsin äidin läsnäolon vierelläni tuon viikon ajan, koko ajan. Aivan kuin hän olisi ja kulkisi aivan vieressä, oikealla puolellani muutaman sentin päässä, ihan olkapääni vieressä. Tunne oli lämmin ja lohduttava, enkä olisi osannut sitä selittää. En nähnyt tai kuullut häntä, ainostaan vahvasti tuntui kuin hän olisi siinä.

    Sitten matkustin lapsuudenkodistani takaisin omaan kotiini toiselle puolelle Suomea. Oli pyhäinpäivä
    (ent. pyhämiestenpäivä) kun tulin kotiin. Ulkona oli kirkas aurinkoinen aamupäivä, sinä vuonna oli luntakin maassa. Ja huomasin,että tuo tunne äidin läsnäolosta oli poissa. Tavallaan se helpottikin, jotenkin tuntui, että olin päästänyt irti, antanut äidin mennä.
    Mutta tilalla oli tyhjyys ja kaipaus. Itkin sitä tunnetta, että hän oli nyt lopullisesti poissa.
    Nyt aloin sittenkin kaivata vielä jotain merkkiä, vaikka se pitkään jatkunut läsnäolon tunne oli tietysti ollut jo vahvaakin vahvempi merkki.

    Yhtäkkiä kissani villiintyi totaalisesti parvekkeen oven edessä: parvekkeella nimittäin lensi ympyrää pikkuruinen lintu. Se lensi ympäriinsä ja vähän törmäili ikkunoihinkin. Taisin alkaa nauraa ääneen! Merkin olin saanut ja millaisen! Parvekkeelle kun ei voi päästä linnut ulkoa mitenkään. Ikkunalasien välit ovat vain muutaman millin levyiset. Koskaan aiemmin tai sen jälkeen ei parvekkeelle ole päässyt kärpästä suurempaa elollista olentoa.
    No, menin päästämään pikkuisen vapauteen avaamalla ikkunan. Olikohan se varpunen? Värityksen mukaan oli. Tutkin parveketta pitkään, enkä löytänyt muuta vaihtoehtoa kuin noin postimerkin kokoisen reiän kahden ikkunan leikkauskohdassa. Pikkuisen on täytynyt ahtautua siitä sisään.

    Tuo tapahtuma on omissa kokemuksissani yksi suuri ihme, merkki ja ihana muisto suruaikani alkumetreiltä.
    Tuon jälkeen mieli rauhoittui kummasti ja joku varmuus asettui sieluun. Kaikki oli hyvin. Suru ja kaipaus jatkuivat, mutta joku levollisuus oli nyt mielessä ja sydämessä.

    Erilaisia kokemuksia, unia ja fiiliksiä, joita voisi pitää yliluonnollisia, on ollut paljon elämäni aikana. Pidän niitä kuitenkin luonnollisena osana elämää ja suurena rikkautena. Olemme erilaisia, koemme asioita eri tavalla. Omaamme näissä asioissa erilaisia herkkyysasteita, ja mikä on toisesta täyttä huuhaata on toiselle luonnollinen ja tärkeä osa elämää ja kokemusta.

    Upeaa, ihanaa ja nautinnollista juhannuksen jatkoa sinulle ja perheellesi!

    • Ihanaa kuulla sinusta. <3 Kiitos kun tulit tänne uuden alustan puolelle. <3

      Kirjoitat niin viisaasti, että jokaisella suotakoon omat uskomuksena ja tulkintansa. Juuri samaa mieltä ja toisaalta kuka on sanomaan, että kuka on oikeassa, etenkin kun asiat perustuvat uskoon, eivätkä ole järjellä ja faktoilla kaikki selitettävissä.

      Voi ei sinua ja äitisi, äitisi saattoi tuolla matkalla ja tukien koko ajan.

      Tuo pikkuisen linnun saapuminen ihmeellisellä tavalla lohduttamaan, ei järjellä selitettävissä, on pakko olla selvä viesti, kun kutsuit äitiäsi vielä. Ja äiti tuli. <3 Koska kyllä tuo alppiruusun ihan uskomaton kukinta toi levollisen tunteen, kuten kuvailet sinäkin.

      Olen myös samaa mieltä, välillä sitä on herkempänä itsekin näille asioille ja myös eri ihmisillä on varmasti kuten kirjoiti, erilaisia herkkyysasteita.

      Kuin myös sinulle ja läheisillesi, mitä ihaninta ja aurinkoisinta kesää ja sydämelliset kiitokset kommentista. <3

      • Voi miten suloinen yllätys, että muistit minut!! Sinullehan tulee satoja jos ei tuhansia kommentteja jo useiden vuosien ajan. Olen kyllä älkikällä lyöty. Yksi monien joukossa, ja kommentoit minulle kuin vanhalle kaverille. Kiitos!

        Mutta juuri tuo: herkkyys ja kunnioitus lukijoitasi kohtaan sai minut etsimään blogisi uudelleen. Olin kadottanut yhteyden joksikin aikaa, mutta mikä riemu kun löysinkin tänne, uuden nimen alle. Täällä olet yhtä raikkaana, sielukkaana ja hassun hauskana.
        Sielun sivistys on harvinaisempi piirre, voi, pidä siitä kiinni, älä kadota sitä! Herkkyytesi ja kauniisti muista ajatteleminen on suuri vahvuutesi!

        Suloista suvea sinulle!
        Mme Sudenkorento

        Ps. Jokin aika sitten (ennen pandemiaa) sain opastetun kierroksen Space-X tehtaalla Hawthornessa, Kaliforniassa. Tulit siellä mieleeni, sinä ja suuri unelmasi avaruudesta. Huikeaahan siellä kaikki oli, itsellekin tuo maailma avautui aivan eri tavalla.

        • Arvaas mitä. Sain tässä välissä ikävähkön kommentin anonyymiltä ja laitoin se miehelleni WhatsApp:lla. Sitten tuli tämä sinun kommentti ja tuli tippa linssiin, että taas jaksaa painaa täällä blogissa, kiitos sinun ja monen muun sinun kaltaisen ihmisen, joilla on juurikin sitä mainitsemaasi sydämen sivistystä, herkkyyttä ja viisautta ymmärtää mistä toinen tulee ja että meillä kaikilla on omat murheet sydämellä, ei elämä ketään osattomaksi jätä.

          En ikinä voisi unohtaa sinua ja myönnän, että hieman mietin, että löydätköhän tänne uuden blogin puolelle. Löysit ja tästä ilahduin kovasti. <3 Kommenttisi ovat aina painavaa sanaa, viisautta ja älykkyyttä pullollaan, nautinto lukea ja ajatuksella vastaat. Olen saanut ja oppinut kommenteistasi uusia näkökulmia ja viisauksia, kommenttisi ovat nimenomaan rikastuttaneet blogiani. Joten, ei, en millään voisi sinua unohtaa. Vielä kun rakatan sudenkorentojakin. <3

          Kosketti ja lujasti nämä sanasi tänne kommenttikenttään ja vannon, että näitä sanoja tulen lukemaan silloin, kun kaipaan vahvistusta, olen allapäin ja epäusko iskee. Heh ja tätä tapahtuu valitettavan usein eli suuret kiitokset kauniista sanoista, näkisitpä vaan kostuneet silmät täällä. En ole siirappinen persoona, mutta nyt herkistyin.

          Ja wow tuo Space-X kierros, unelma! Mahtavaa, että sait sellaisen kokea ja tuo maailma siinä vielä avautui uudella tavalla, sillä tuo maailma on ihan äärettömän jännittävä. Romantisoituina suurin seikkailu vaikka kaiken takana on sinnikkyyttä ja kovaa työtä, oikeanlaisia persoonia. Aukenihan se oma maailma siellä Juri Gagarin space centerissä, ettei meikäläistä kosmonautiksi/astronautiksi ole. 😉

          Ihanaa kesää ja kiitos, kun tulit tänne ihana Mme Sudenkorento. <3

          • Miten surullista, että huonosti voiva ihminen purkaa huonoa oloaan ja katkeruuttaan blogiisi ääliömäisesti kommentoimalla.
            Usein syynä on kateus, ei tietenkään aina.

            Elämäsi näyttäytyy blogisi kautta hauskana ja mielenkiintoisena. Olet vahva ja ainutlaatuinen, värikäs persoonaallisuus. Ns. suomalainen peruslyyli saattaa verrata omaa tylsää elämäänsä ja väritöntä persoonaansa negatiivisesti sinuun.
            Ottaisin moisen kommentoinnin jopa merkkinä, että olet jossain onnistunut. Kannattaa muistaa sääntö: ”mad, sad or glad”, eli mikä tahansa reaktio on parempi kuin ei reaktiota ollenkaan.

            Jättäisin typerän kommentin omaan arvoonsa (ellei siis ole kunnianloukkaus tms poliisiasia) kuten varmaan teetkin.

            Toivon huikeaa, onnellista kesää sinne!🌹

            Ja tosi kiva kun muistit minut!

  • Voi Tiia, myöhäinen osanottoni! Tiedän miten läheisiä mummisi kanssa olitte. Nyt kesäaikaan on ollut kaikkea ja tullut enemmänkin seurattua Instaa. Minä uskon sekä johonkin suurempaan voimaan että siihen että energiaa ei voi luoda, eikä se katoa. Pakko uskoa parempaan paikkaan kun on menettänyt niin monta läheistä että ajatus siitä että kuoleman jälkeen ei ole mitään, on aivan liian sietämätön. Ja miten kuolemakin osaa olla valikoiva, tuntuu että hyvät lähtevät ensin. Minulla on tekstitaulu seinällä muistuttamassa menneiden ihmisten merkityksestä jotten unohtaisi. Siinä sanotaan” So much of me is made from what I learned from you. You are with me like a handprint on my heart”. Voimia sinne koko perheelle<3

    • Lämmin kiitos kauniista sanoista Sari❤️Ihana teksti, hyvä painaa mieleen. Pahoillani puolestasi myös, että niin monta rakasta ihmistä olet menettänyt.

      Aurinkoista kesää.💛🤗💛

  • Otan osaa, Tiia. <3 Nyt vasta luin mummisi poismenosta, tosin vähän uumoilin, kun viimeisimmässä postauksessasi mainitsit hänen huonekaluistaan. Mummisi on ollut mukana niin monissa postauksissasi, joten tutulta tuntuu hänkin.

    Tiedän, miten rankalta se tuntuu, surin oman isoäitini poismenoa todella paljon aikoinaan – 19 vuotta sitten. Se tapahtui sen verran nopeasti ja hänkin oli hoitanut minua todella paljon lapsena ja oli edelleen hyvin tärkeä henkilö elämässäni. Olin soittanut hänelle joka päivä. Loppujen lopuksi jälkeenpäin voin todeta, että äitini poispääsy (sairaana ja kärsivänä) muutama vuosi sitten suretti minua vähemmän kuin isoäitini.

    Vaikka en usko yliluonnollisiin juttuihin, uskon kyllä tuollaisiin ihmeisiin. Äitini nimitti niitä enkeleiksi. Hän kertoi, kuinka hän heräsi yöllä ovikellon soittoon, jonka kuuli unessaan. Seuraava päivänä hän sai suruviestin isästään. Kellonajan kuullessaan hän tajusi sen tapahtuneen samaan aikaan, kun ovikellon soitto.

  • Osanottoni vielä näinkin ♥ Mulle kävi vähän samalailla viime vuoden lopussa, joten uskon- todellakin uskon ihmeisiin. Tai onko ne edes ihmeitä, kuka tietää mutta ihanalla tavalla sait haluamasi merkin ♥

  • Tiia, minä kyllä uskon noihin ihmeisiin ja en pelkästään usko vaan olen aika varma asiasta. Olet varmaan lukenut ja kuullut moneltakin taholta, että ihminen on paljon suurempi kokonaisuus kuin itse uskoo olevansa. Jotenkin nuo kaikki ihmeet liittyvät siihen. Elämää voi oman käsitykseni mukaan ymmärtää pala palalta enemmän, jos ottaa mukaan useamman tulokulman asioihin. Katsoo esim. historian, uskontojen, tieteen ja kokemusten kautta elämää – huomioi evoluution ja erilaisten aikakausien jättämän tiedon. Olen oppinut uskomaan niin, että kaikki tieto on periaatteessa totta – se vain on huomioitava, että tieto tulee eri ulottuvuuksilta, voisiko sitä verrata vaikka eri aikakausilta. Oletko lukenut esim. chakroista ja ihmisen valokehostosta – näitä juttuja löytyy erilaisista henkisen kasvun, elämänfilosofioiden yms kirjoista? Minä olen harrastanut tällaisten asioiden parissa muutaman kymmenen vuotta ja elämä on tosi mielenkiintoista myös laajemmasta näkökulmasta kuin missä me yleensä täällä arjessa touhuamme. Loppujen lopuksi sitten kaikki sattumukset tapahtuvat todeksi arjessa ja niistä tulee elämän pieniä ihmeitä, jotka ovatkin tosi suuria kokijalleen ja voivat kääntää koko maailman näkemisen toisin päin. ….tässä pieni kevyt vastaus kysymykseesi tuolla tuoreemmassa blogikirjoituksessasi 😀

Vastaa käyttäjälle Ei-Leen / Hempeät hepeneet Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Protected with IP Blacklist CloudIP Blacklist Cloud