Tuunaa vanha tuoli-mummin perimää

Tuunaa vanha tuoli-mummin perimää

Mummin ja vaarin kotoa, tuli meille muutama rakas juttu eli Mummin tuoli, kirjahyllyjä ja pikkuisia tavaroita. Sain myös vanhan ja alunperin mummin tätien lampun, jota olen rakastanut pikkutytöstä asti, mutta lamppu on niin painava, ettei sitä aivan sellaisenaan voida kattoon laittaa. Lampun porsliiniosa on vihreä ja siihen on maalattu mansikoita ja itse varjo on valkoista lasia. Kristallit on lisätty lamppuun jälkikäteen ja ne nappasin pois.

Muutama vanha lakana päätyi myös kotiimme, pöytäliinoiksi ja yksi lakanoista päätyi vanhan tuolin päällysteeksi.

Vanhat lakanat olleet niin kestävää laatua, että elävät ihmiselämän, jos toisenkin. Monissa mummin kirjailut ja myös pyyhkeiden reunoissa mummin virkkaukset.

Oheinen lakana onkin sitten mummin suvusta ja kirjailu mielestäni on erittäin kaunis ja vanhanaikainen. Sitä miettii, miten mummillakin oli aikaa kirjailla kaikki lakanat, siivota koti, silittää ne meikäläisen alushousutkin, tehdä ruokaa, tiskata. Ei ollut mikroaaltouunia tai astianpesukonetta omassa lapsuudessa.

Nykyään olemme kaikki muka niin kiireisiä, mutta miten iäkkään sukupolven naisilla sitten. Erityisesti kun itse tulin äidiksi ensin miehen kahden lapsen kautta ja vielä kahden oman, aloin oivaltamaan miten paljon mummi teki töitä ja miten paljon jo yhden lapsen kasvatus vaatii. Arvostus ja ymmärrys nousi arvoon arvaamattomaan.

Mummi kasvatti neljä lasta ja minut vielä vauvasta ja saaden huomaansa viiskymppisenä. Miten itse jaksaisin, jos meille tulisi vauva nyt? Neljä lastahan meillä kyllä on ja onhan se ollut huikea matka, parasta elämässä, mutta ei myöskään aina todellakaan mikään piknik. Mutta niinhän se on, äidinrakkaus/mumminrakkaus, laittaa ihmisen venymään.

Tälläinen tuolista tuli ja tälläisen voi ideoida kuka vaan. Kirppareilta varmasti löytyy vanhoja lakanoita, joista löytyy nimikirjailuja ja ei kun tuoleja päällystämään.

Ne vanhat kuvatkin. Siellä vähän vaarin puolen sukua ja Walter isovaari kuvassa vanhempineen ja sisaruksineen. Walterin muistan hyvin. Ihmeteltiin myös serkun kanssa miten Walterin sisko on hyvin paljon serkkuni näköinen. Mummin vanhempien hääkuvaa. Mummin isä oli merikapteeni ja mummi oli saariston tyttö.

Ilokseni mummin ja vaarin kotiin teetetyt tammikirjahyllyt saivat kodin serkultani, sedältäni ja myös meiltä. Miesluola muuttui kertaheitolla freesimmäksi, kun musta Ikean kirjahylly sai lähteä ja tilalle tuli nämä eleettömämmät Nupposen hyllyt. Mummin ja vaarin muisto elää aina sydämissä ja muistuttaa läsnäololla lapsuuden kodin esineillä.

Kirjoittelinkin aiemmin tästä ihmeestä, alppiruusu loistossaan, eikä koskaan aiemmin antanut kukkia kuin pari hassua, mutta nyt. Jutun voit halutessasi lukea täältä.

Mummin sydän-ja raitapurkki ja isältä saatu vintage Cocispurkki. Vain Marianne karkki puuttuu kuvasta.

Ihana, rakas, ahkera, sotiemme lotta ja huumorintajuinen kaunis mummini oikealla. <3

Tämä muumimuki kuvaa hyvin omaa mummia. Mummilla kaikki kukat kukki ja rönsysi, niin maalla kuin kaupungissa. Mummin kaltaista viherpeukaloa en ole koskaan tavannut. <3

Nyt vaan tuunaamaan vanhoista lakanoista tuoleja uuteen uskoon, jos idea inspiroi.

Oletko tuunannut vastaavia juttuja ja onko vinkata kivoja tuunausideoita tuoleille ja kotiin. Kertoa tarinoita vanhoista esineistä, mumoista ja vaareista?

Sydämellistä viikon jatkoa kaikille. <3



40 thoughts on “Tuunaa vanha tuoli-mummin perimää”

  • Hyvin koskettava postaus ja hyvä idea tuolin tuunaukseen. Ihania nuo vanhat valokuvat.Minulla on lähinnä äidin suvusta tulleita esineitä, esimerkiksi astioita. Miehen puolelta tulevat kauniit tuolit, niin sanotut ”leijonatuolit”. Niissä on kädensijoissa leijonat. Hyvää helteisen päivän iltaa sinulle!

    • Lämmin kiitos Marja. <3 Astiat ja leijonatuolit, kaikki kuulostaa erittäin nostalgiselta ja kauniilta. Sydämellistä päivää. <3

  • Kaunis ja koskettava – ja ihania muistoja ajasta ennen, nuoruuden iloista ja arjen aherruksesta. Ja alppiruusujen kukoistus on viesti. Kiitos, että jaoit muistojasi kanssamme.

    • Lämmin kiitos Erja. <3 Ehdottomasti viesti ja ihmeellinen asia. Emme ole ikinä tehneet rhodolle mitään, siinä se on aina töröttänyt ja nyt yhtäkkiä kukkii hurjana.

      Ihanaa kesän jatkoa. <3

  • Vanhat huonekalut, lakanat, pöytäliinat ja astiapyyhkeet ovat ihan hillittömiä aarteita ❤ Minulla on iso pino pöytäliinoja ja LAUTASLIINOJA (!) molemmilta isoäideiltäni, mutta harmittavan harvoin niitä tulee käytettyä! Rakastan ihan yli kaiken sitä, että minulle tärkeämmän mummoni nimikirjaimet ovat samat kuin minulla, joten tekstiileissä (ja jopa perityissä pöytähopeissa) on minun nimikirjaimeni.

    Olisi ihana joskus kuulla tarina, miten olet päätynyt mummisi kasvattamaksi, mutta ymmärrän, jos se on liian henkilökohtainen jakaa. Ehkä kerrot sen mulle joskus, kun syksyllä toivottavasti tavataan Porvoossa joku ilta, kuten jo ehdittiin talvella ennen Koronaa sopia 🙂

    Ihanaa viikon jatkoa Tiia (ja ihan paras päätös teiltä hankkia se palju, veteen pääseminen kesällä on kyllä niin ihanaa!!!) ❤

    • Oi ihania ja rakkaita muistoja kaikki. <3 Ihana tuo nimikirjain juttu, miten ennen jaksettiin ahkeroida kaikki lakanat ja pyyhkeetkin kauniiksi ja mitä laatua!

      Kiitos kun kysyit ja ihan totta, kaikki asiat eivät kuulu blogiin ja eteenkin kun biologiset vanhemmat ovat elossa, niin sen kummemmin en viitsi heidän asioista täällä puhua. <3

      Nyt taas mietittiin, että jos siirretään paljun hankintaa toisaalle, hehe, niin vaikea päättää ja minne se laitetaan, se tässä on ongelma.

      Oikein ihanaa ja kesää Emma. <3

  • Koskettavan kaunis postaus kuvineen teksteineen ♥
    Tuo alppiruusu on ihan mielettömän komias kukas ☺
    Muuten meillä on hyvin samanlaanen lamppu johonaki varastos, mutta siitä on lasinen varjostin mennyt rikki.
    Olen tuunannut äitini pellavalakanoista keittiön tuoliihin irtopäälliset, eli ”huput”, mutta en malta niitä pitää aian, vaan jouluksi ne vaihdan ja hyvin pian joulun jälkeen jo vaihdan pois.

    ♥Lämmintä viikon jatkoa Sinulle Tiia ☺ ♥ ☺

    • Kiva kuulla, että teilläkin on tuollainen vastaava lamppu. Tämä on hurjan vanha, miltei 200 vuotta, kun tulee tosiaan 100 vuotiaan mummini tätien kotoa. <3

      Upeaa kierrätystä, vanhat lakanat kunniaan.

      Oikein mukavaa viikkoa Marja-Terttu. <3

  • Ihania mummimuistoja!

    Onnistunut tuunaus tuolille. Meillä on miehen isovanhempien nojatuolit, ne pitäisi verhoilla uudestaan. Sitä emme kuitenkaan tee itse.

    Tyhjennämme juuri helppokulkuisempaan asuntoon muuttavan äitini asuntoa. Melkoinen hommaa!

    • Kyllä muutot on aina kova juttu ja vuosia kun kertyy, kertyy kotiin tavaraakin ihan huomaamatta. 🙂 Isovanhempien nojatuolit kuulostaa todella kivalta.

      Iloa päivään Tuuli. <3

  • Aivan ihanasti tuunattu tuoli ja miten upeita muistoja <3 Minulla on oman mummin virkkaamia liinoja kotona ja niistä olen tehnyt vaikka mitä, unisieppareista tyynynpäällisiin. Viimeksi kun näin Karkkilan Mian, kävimme Mian edesmenneen mummin kotona (joka pitää tyhjentää) ja sieltä sain minäkin pari muistoesinettä mummista ja ukista (kyllä näillä nimillä meni meidän kummankin mummit ja ukit).
    Ihanaa keskiviikkoiltaa sinulle rakas Tiiuli <3

    • Niin kiva juttu, että sait tuolta Karkkilankin puolelta jotain kivaa tuunattavaksi ja siinä oletkin todella taitava.

      Ihanaa viikkoa Outi ihana. <3

  • Ihania muistoja ❤
    Vanhat huonekalut, astiat, räsymatot ja tekstiilit ovat aarteita! Tuunailen huonekaluja, kun sopiva kohdalle sattuu. Tänä kesänä aloitan isomummon rukin korjaamisen. Olisi niin superihanaa saada se kuntoon. Aurinkoista viikon jatkoa ❤

    • Meidän mummillakin oli kesäpaikalla rukki, minne lie kadonnut, mutta kuulostaa todella hienolta, että kunnostat oman mummisi rukin.

      Ihanaa viikon jatkoa Tarja. <3

  • Meillä Lehtorin mamman koti on todellinen aarreaitta: mamma on ihan tarkoituksellakin säästänyt ja pitänyt hyvin esim. omat vanhat koulukirjansa, vanhoja lehtiä ym., ja säästänyt myös omien (ja pappan) vanhojen sukulaisten vastaavia. Ties mitä kihlasilkkejä, sääpäiväkirjoja ja muuta jännittävää. Harmillista tosin, että nämä ei-sukulaiset kasaantuvat päässäni sekalaiseksi hötöksi, josta en saa millään otetta: kuka oli kenen lapsi /äiti /isä /ei sukua mutta naapuri…

    Mamman aarreaitasta meille tuli muutama vuosi sitten lipasto, joka oli ollut osa vanhan Wiklundin myyntitiskiä (tai myyntihyllyä). Se on päällisin puolin kunnostettu, laatikoiden paperoimisurakka on edelleen kesken. Pappan vanha suuri radio toimii yhä, ja on meillä myös olkkarissa. (tosin sellaisia pistorasioita, joihin radio sopii, ei meillä taida olla kuin yksi, eikä radiosta voi vaihtaa kanavaa, pappa oli virittänyt radion omalle tärkeälle taajudelleen ja katkaissut sen jälkeen virittimen ”hihnan”)

    Tänä kesänä meille on sieltä tulossa verhoomon kautta 1950-luvun vuodesohva ja yksi nojatuoli.
    Vaikka en olekaan suuri 1950-luvun tyylin fani, minusta on uskomattoman hienoa, miten hyväkuntoisina nuo vanhat huonekalut ovat säilyneet. En ostaisi sellaisia kalusteita mistään vanhan tavaran liikkeestä, mutta haluan antaa kodin perheenjäsenille 🙂
    Tykkään näissä esineissä ja huonekaluissa siitä, että niillä on tarina.
    (se meille tuleva vuodesohva oli kai koiran peti…!)

    • Mitä historian havinaa ja upeita juttuja lehtorinki mamman koti pullollaan. Harmillista aina on ettei kaikkea vaan voi itse säästää. Jotenkin tuntuu kauhean surulliseltakin, että toisen koko elämä/koti puretaan ja siinä se. Mutta eihän se näin toki ole vaan ihmiset jäävät elämään sydämissämme. <3

      Aivan haltioituneena kuuntelen näitä kaikkia aarteita mitä teidän kotoa löytyy ja mitä osaatte arvostaa. Näin se vaan on, että ennen tehtiin tavarat niin, että ne kestää ja kestää.

      Joskus jokin esine todellakin on enemmän "perheenjäsen" ei edes osaa päättää onko se omaan makuun vaan se tunnearvo. Juurikin se, että esineillä on tarina ja kotiin tulee kerroksia.

      Koiralle parasta, ihanaa. <3

      Kivaa kesäkuun loppua Tarja. <3

  • Ihanat muistot mummista.
    Tuolista tuli hieno.
    Mulla on kirjoituspöytä vanhempien peruja, ehkä jostain 20-30 luvulta. En tiedä mistä on heille tullut. Kotimainen valmistaja, olisko joku Häkli.
    Siitä poistin, huh, varmaan viisi kerrosta maalia. Meni kaksi kesää sen kanssa. Hioin sen ja käsittelin tummalla vahalla. Siitä tuli hieno. Ei niin ergonominen käytössä, mutta en hävitä sitä koskaan🙂
    Vanhat keittiön tuolit (3)saivat saman käsittelyn. Ne löyty piharakennuksen välikatolta sahajauhojen seasta.
    Äitini 18 vuotiaana kangaspuilla kutoma pöytäliina on arvokkain muistoni häneltä.
    Oi, tuo alppiruusu. On kyllä upea.
    Meillä se pudotti kaikki kukat, oisko tää kuivuus syynä. Sai kyllä vettä ja lannoitetta kastelulla, mutta kaikki tippui. 😥
    Ihanaa kesäpäivää sinulle. ❤️

    • Olet hyvin jaksanut tuon kirjoituspöydän kanssa, ihan mahtavaa ja uskon, että on uskomattoman upea. Hyvä sinä, olet niin ahkera.

      Ihan huikea tuo pöytäliinakin, mahtaa olla kaunis. <3

      En ymmärrä tätä rhodo juttua ollenkaan. Emme ole ikinä tehneet rhodolle mitään, istutettu vaan tuohon keittiön ikkunan eteen ja pari kukkaa antanut, viimeisinä vuosina ei yhtäkään. Mietitty onko liian kuiva maa, varjoisaa vai mikä. Vissiin ei mikään, koska tänä vuonna kukki loistossaan ja samaan aikaan, kun mummi haudattiin ja oli uurnanlasku, Uurnan mukana meni yksi rhodo mummin pensaasta eli tuosta meidän pihalta ja tämän ihanan idean keksi isäni vaimo.

      Oikein ihanaa kesäkuun loppua Leena. <3

  • Ihana ♥

    Minäkin sain mummin perinnöksi lakanoita ym. Keittiöpyyhkeisiin on kirjailtu PP, hänen nimikirjaimensa. Ei tulisi mieleenkään nykyisiin Ikean riepuihin panostaa moista. Kankaatkin olivat ihan mielettömän kestäviä silloin. Miten edes kirjotaan? 😀
    Sain myös juomalasit, joista lapsina joimme mummin itsetekemää mehua. Niistä tulee aina mieleen kesä. Ehjänä taitaa olla enää yksi, jota varjelen kaappini perällä. Mitä suurimmalla todennäköisyydellä pitelin juuri sitä lasia kädessäni 40 vuotta sitten. Huikeaa.

    Mummit venyvät, koska ovat äitejä hekin. Itse olen miettinyt myös tuota jaksamisasiaa, omassa suvussani on myös sijaiskasvatettu pientä lasta vauvasta asti, kun pienokaisen oma äiti ei jaksanut / pystynyt. Tosin ohessa, aina toisinaan pidempiäkin aikoja. Miten itse jaksaisi yöheräilyjä? Toisaalta, henkisesti olisin nyt varmasti valmiimpi, kuin esikoiselleni aikoinaan. Ikä on tuonut lempeää ymmärrystä, ettei mikään vaihe kestä kauaa. Nuorempana se ei ollut ihan niin selvää. Jos omalle kohdalle tulisi aiheelliseksi pohtia alanko lapsenlapsen kohdalla alusta, tuskin epäröisin hetkeäkään. Uskon sen rakkauden olevan niin väkevää, kuin mummisi kohdalla oli aikoinaan, ettei muuta vaihtoehtoa edes jäisi.

    Toiveikasta torstaita sinne. ♥

    • Kiitos sinä ihana. <3

      Se on muuten justiinsa noin, ettei nykyään lakanoihin edes kannata, en tiedä edes mihin merkkiin kannattaisi kirjailla. Mutta ennen tehtiin lakanat kestämään äidiltä tyttärelle, isältä pojalle. Ja juu en osaisi kirjoa, en ollenkaan vaikka mummi opetti monenmoisia niksejä ompelemisen saralla.

      Oih nuo lasit. <3 Ihanaa nostalgiaa ja se turvallisuuden tunne, mutta voi itku, että yksi on jäljellä. Meillä on kesäpaikalla olisiko ne olleet sulatejuustolasit eli vihreät nyppylasit ja niistä join aina mökillä mummin keittämää raparperikeittoa. Haaveissa on, että jos saisin edes pari niistä laseista, niitä taitaa olla miltei 20 ja voisin mummin reseptillä tehdä rapsukeittoa ja juoda kotonakin nostalgisesti juuri niistä laseista. Mutta katsellaan miten kaiken tavaran kesäpaikalla käy.

      Ihan juuri näin, olen miettinyt monta kertaa, että jos syntyisi lapsenlapsi ja joku meidän lapsista ei syystä tai toisesta tätä lasta voisi hoitaa, niin ei kahta sanaakaan, lapsi ehdottomasti meille. Rakkaus taipuu, kuten se taipui aikoinaan valvomaan kaikki yöt sydänsairaan lapsen äärellä, kun toisella oli huono olla. Nyt sitä miettii, miten on siihen pystynyt, mutta kyllä me pystyttäisiin vieläkin, niin kuin siihen mukavuuteen tottuu, niin myös ihminen joustaa vaikka kuinka rankkoina aikoina.

      Oikein ihanaa viikon jatkoa ihana Nelina. <3

  • Samaa olen joskus (tai aika useinkin) miettinyt, kuinka omat isoäidit aloitti päivänsä kukonlaulun aikaan navetasta, jonne sen myös illalla päättivät ja siinä välissä hoitivat lapset ja lastenlapset ja eläimet ja miehet ja pyykit ja ruuat ja leipomukset ja kaikki. Enkä koskaan kuullut yhtään valituksen sanaa siitä, kuinka on raskasta tai ”ruuhkavuodet” (hehhee). Toki erona nykypäivään se, että eivät käyneet kodin ulkopuolella töissä niinkuin nyt useimmiten on, mutta silti.

    Ihana tuolinpäällinen ja nimikirjaimetkin samat kuin mulla :). (En ole varma, onko tuo toinen kirjain K vai R, mutta jokatapauksessa sopii omiini, kun tyttönimi alkoi K:lla ja nykyinen R:llä).

    Kaunis postaus oli tämä <3

    • Kyllä ja olen miettinyt, että nukkuivatko kuin tukit, koska niin rankkaa oli ja oliko se yöuni, mikä auttoi jaksamaan kaiken. Toisaalta pikkulapsiaikana äidit ovat valvoneet aina. Juuri tuo, mummi puursi aamusta iltaan eikä ikinä valittanut. Tosin heh joskus oli pinna vähän kireämmällä, mutta kenellä ei olisi. Mummi teki aina kaikki jälkkärit, heräsi ennen muita ja aamupuurot oli aina valmiina, kutoi, siivoi, silittä ja kävi kaupassa, on siinä ollut hommaa.

      On ne K ja R eli sopisi juuri sulle Annukka. <3

      Lämmin kiitos kauniista sanoista ja ihanaa viikon jatkoa Annukka. <3

  • Tuolista tuli kertakaikkiaan ihana. Itse runkokin on niin kauniin muotoinen jo itsessään ja nyt vielä kantaa muistoa ja tarinaa mummostasi <3
    Viime aikojen tuunaus meillä on sellainen, että löysin Soulwalk-retken lopuksi roskalavalta pienehkön mutta korkean pöydän, vähän kuin tarjoilupöydän. Se oli kiikkerä ja kulunut ja kun vein sen kotiin, mies tuumasi että hän on aina kaivannut tuollaista ja juuri tuon kokoista mökille grillin apupöydäksi. Hän putsasi sen ja maalasi mustaksi ja käsitteli teräspinnakin vielä niin, että se kiiltää. Täällä se on nyt terassilla ja kovassa käytössä.
    Aurinkoista kesäpäivää ihana Tiia <3

    • Kiitos kauniista sanoista ja itsekin tykkään, että tuli tosi ihana. <3

      Oi mahtavaa ja hei ihanaa kuulla, että teikäläinenki saattaa pistäytyä roskalavalla, jos näkee siellä jonkun aarteen. Kuin myös. Hihi. Kuulostaa niin hienolta tuunaukselta.

      Aurinkoa viikkoon Maarit. <3

  • Koskettava postaus. Kauniita koskettavia muistoja ja konkreettisia aarteita, jotka onneksi ovat saaneet uuden kodin luonanne. Lämpimin ajatuksin ja mummin muistoa kunnioittaen duunattu tuoli. Lopputulos on ihastuttava.
    Äitini äiti kuoli jo ennen syntymääni. Äidin isä, kun täytin vuoden. Isääni en ole tuntenut, joten minulla ei ole muistoja isovanhemmista.
    Oikein ihanaa illan ja viikon jatkoa Tiia!

    • Sinä ihana, kiitos kauniista sanoista. <3 Olenkin lukenut blogipostauksesi näistä vanhemmuus asioista ja niinhän se on, että ihminen kaihoaa tietoa, mistä on tullut. Niin harmillista, että isä jää pimentoon.

      Oikein sydämellistä viikon jatkoa Kirsti Kaija. <3

  • Ihania tavaroita ja muistoja olet perinyt. Tuoli on niin kaunis ja kirjailu on piste i:n päällä. Vanhat lakanat ovat niin kestäviä ja mahtavia. Meillä on käytössä yli 50 vuotta vanhoja lakanoita, jotka isoäitini teki häälahjaksi vanhemmilleni ja äiti itse kai kirjoi. Niistä monet ovat vielä täysin ehjiä, kun taas siinä rinnalla muutaman vuoden vanhat lakanat hajoavat ja repeilevät. Ja kun niistä vanhoista aika jättää, otan talteen kaikki käyttökelpoiset osat, kirjailut varsinkin.

    Ihania hellepäiviä, Tiia <3

    • Mieti miten nuo vanhat lakanat kestää ja kestää ja niitä on vielä varmaan aika kovassa kuumuudessakin aikoinaan pesty. Mutta näinhän se on, ennen kaikki tehtiin huolella ja tarkkaan ja kestämään aikaa. Nykyään kertakulutus on ollut ajan motto ihan kaikessa. Ei telkkaritkaan kestä montaa vuotta, toista oli ennen, muistan että mummin ja vaarin puukehyksinen telsu jaksoi painaa 20 vuotta.

      Ihanaa, että otat ja kirjailut ehdottomasti. <3

      Oikein ihanaa viikkoa Ei-Leen. <3

  • Tuosta lampusta unohdin sanoa: aivan mahtava. Löysin samantapaisen kerran Rakennusapteekista ja olisin ollut maksamaan mitä vain, mutta eivät suostuneet myymään. Olikin somisteena 🙂

    Kokopuiset vanhat kirjahyllyt ovat kyllä ihan toista kuin lastulevyiset tai mdf!

    Ihana muisto mummistasi tuo kuva. Siinä on selvästi joku hauska tilanne. Yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa…

    • Kiitos niin paljon, olen rakastanut tuota lamppua pikkutytöstä asti. Voi itku etteivät myyneet sinulle, mutta haaveet on tehty toteutettavaksi ja ehkä lamppu löytyy jostain vielä teidän kotiin.

      Niin on, kokopuiset on jotain ja onneksi nämä mummin ja vaarin aarteet jakaantui kolmelle henkilölle ja saavat arvostusta vielä nuoremmilla sukupolvilla.

      Niin on, tuo kuva on itkettävän ihana, nauravainen, kaunis ja kultainen mummini. <3

      <3

  • Todella kauniin freesauksen teit tuolille. Mummoloiden aarteet ovat parhaimmillaan juuri näin; omaan aikaan ja tarpeeseen muuntuneina.

    • Niin kauniisti sanottu. <3 Juuri näin. Ihanaa viikon jatkoa Teija. <3

  • Olipas Tiia kauniisti kirjoitettu postaus <3 Nosti kyllä palan kurkkuun, niin kauniisti kirjoitit.

    Tuolista tuli kaunis ja varmasti muistorikas. Tuo vanha kuva niin upea, niin täynnä eloa <3

    Ihanaa viikonloppuaTiia! <3

    • Ihana sinä, kiitos kovasti. <3

      Tuo vanha kuva, oikein sydämessä nipistää, mikä ihana nauravainen nuoruudenhetki ikuistettuna.

      Sydämellistä viikkoa Satu. <3

  • Aivan ihana tuunaus tuolillle ja kauniit muistot sinetöity siihen. <3
    Lamppukin on niin kaunis.

    Toivotan kesän hellimiä hetkiä ja vilvoittavia merituulia sinulle!

    • Kiitos kovasti Susanna kauniista sanoista ja ihanaa, kun pidät. <3 Myös lampusta. <3

      Oikein sydämellistä viikon jatkoa Espanjaan. <3

Vastaa käyttäjälle Ei-Leen / Hempeät hepeneet Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Protected with IP Blacklist CloudIP Blacklist Cloud