8+8 faktaa minusta

8+8 faktaa minusta

*Miia Magia koru saatu

Instagramin puolella pyörii kiva haaste, kahdeksan asiaa meikäläisestä. Haasteen sain Beach House Kitchen Heliltä ja Outi’s life Outilta, linkkaan molempien instatilit tähän. Päätin kuitenkin toteuttaa haasteen täällä blogin puolella, sillä Instagramin puolella pitää olla niin kovin lyhytsanainen ja sellainenhan ei ole lainkaan hih kivaa.

Mukavaa tässä haasteessa on, että voi valita ihan mitkä tahansa kahdeksan random faktaa itsestä. Kannattaa napata haaste mukaan joko blogin puolella tai Instagramin puolella, te ketkä bloggaatte tai olette Instagramissa ja hei toki Facebookin puolella yhtä käypä haaste myöskin.

Koitan löytää sekä positiivisia, että negatiivisia puolia itsestäni ja toivottavasti jotain sellaista, mistä en ole koskaan kirjoittanut blogissa. Tosin luulen, että kaikesta on jo mainittu, joten mitään uutta ei tule, pahoittelen vanhat lukijat, mutta uusille kenties uutta sitten.

Otan ihmisten sanomiset varsin tosissaan ja jos joku ehdottaa vaikka, että mennään kahville, niin minähän sitten kirjaimellisesti odotan, että mennään kahville.

Toisaalta en sitten loukkaannu, jos ei koskaan päädytäkään kahville, sillä tiedostan, että ihmisten elämässä tapahtuu monenlaisia asioita, joista en välttämättä tiedä mitään ja myös omasta kokemasta tiedän, että energisenä voisin valloittaa koko maailman ja väsyneenä hyvä kun jaksan harjata hiuksia. Joten odotan lupausten toteutuvan, mutta jos ne eivät toteudu, ei maailma mullistu, se on vain elämää.

Toki, jos joku lupailee lukemattomia kertoja asioita, eikä koskaan tapahdu mitään, oli kyseessä asia mikä tahansa, väkisin itsesuojelu kertoo, ettei kenties kannata enää luottaa kyseisen ihmisen sanahelinään niin kovin vaikka toisella tahtoa olisikin kuin pienessä kylässä, mutta toteutus on vaan hukassa tai jää muiden tälle ihmisille tärkeimpien ihmisten tai asioiden jalkoihin.

Annan anteeksi vaikka mitä ja paljon. Näen ihmiset inhimillisinä otuksina, jotka tekevät paljon virheitä (koskee tietenkin myös meikäläistä), ihmiset voivat sanoa pahoja asioita, tehdä ikäviä temppuja, valehdella, ilkeillä, pettää luottamuksen.

Jos toisen ihmisen motiivi, kyky puhua ja kyky selvittää asioita ja pohtia mistä kaikki juontaa on mahdollista, on anteeksianto myös aina mahdollinen. Joskus saatan tulisesti suuttua, mutta olen valmis antamaan anteeksi miltei kaiken, jos keskusteluyhteys syntyy ja kumpikin osapuoli on valmis tulemaan vastaan ja kantamaan vastuun omasta erheestä.

Omaan tietyissä asioissa hyvän muistin ja inhoan epäjohdonmukaisuuksia. Mieheni on ”rakastavasti” antanut nimen ”Neiti Etsivä” ja vaihdellen välillä ”Sherlockiin.” Huomaan alitajuntani pohtivan epäjohdonmukaisuuksia, ja tilanteissa jolloin aivoilla on riittävästi tilaa vaikka öisin, aivoni saattaa johdattaa tietyt asiat yksyhteen. Joten minulle valehtelua saattaa olla turhanpäiväinen selittely ja vaikka liioittelu.

Enkä kiellä ettenkö itsekin selittelisi tai päästelisi valkoisia valheita. Tämä piirre kuitenkin tekee meikäläisestä välillä raivostuttavan pikkumaisen. Ikääntyessä olen oppinut antamaan monen jutun mennä ohi jopa oman mielen sopukoista, armoa muille, armoa itselle.

Nukun älyttömän huonosti ja olen aina väsynyt. Tässä piirre, jota inhoan itsessäni, sillä mikä voisi olla epäseksikkäämpää kuin jatkuva väsymys. Nukun huonosti ja en tiedä onko pikkulapsiaika jäänyt päälle, jokainen narahdus herättää tyyliin ”onko täällä tulipalo.” Vaikka nukkuisin 10 tuntia, Huawein älykello kertoo joka aamu samaa sanomaa, syvää unta on ollut aivan liian vähän.

Se tunne, kun muutaman kerran vuodessa on nukkunut hyvät yöunet. Mieli toimii kirkkaasti, on sata ideaa tänne blogin puolellekin, voisin juosta maratonin, kiertää koko maapallon ja kaikki on yllättävän kirkasta ja kiehtovaa.

Väsyneenä taas kaiken takia joutuu pinnistelemeään, aivot ovat sumeat ja mieli usein hieman ahdistunut ja alhoinen.

Mitä olen tehnyt paremman väsymyksen karkoittamiseksi: aloin syömään rautaa ja olen varannut ajan lääkäriin, jos kuitenkin esivaihtarit on se syy, mikä valvottaa.

Pahimmat pelkoni. Merkillinen huolentunne on kasvanut ikääntyessä. Kenties suvun vanhusten poismeno ja muistisairaudet ovat nostaneet pintaan elämän haurauden, lyhyyden ja huolen, että jos jotain ikävää sattuu perheenjäsenille. Tämä pelko on välillä jopa kestämätön ja huomaan sen välillä hallitsevan ajatuksiani. Esimerkiksi tyttären skoban hankkiminen aiheutti useita unettomia öitä. Mieli on rauhoittunut nyt jonkin verran, koska näen, että hyvin menee ja toinen ei ole mikään yltiöpäinen kaahari.

Ennen kuin sain oman perheen mieheni ja miehen lasten myötä ja myöhemmin vielä yhteisten biologisten lasten myötä, olen vasta oivaltanut miten todellinen huoli ja murhe on. En kyllä unohda aikaa, kun nyt aikuiset lapset asuivat saman katon alla ja jos olivat yömenoissaan, miten joka yö piti monta kertaa yössä käydä katsomassa ovatko kengät rantautuneet jo eteiseen.

Toisekseen pelkään ahtaita paikkoja, käärmeitä ja säännöllisiä palleroita (trypofobia eli reikäpelko) ja pahin painajaiseni on joutua säännöllisten palleroiden kuorruttaman jättikäärmeen syömäksi.

En ole vielä löytänyt totuutta. Tasapainottelen useiden asioiden kanssa päivittäin. Sisäinen ääneni kuiskii monesti vastakkaisia asioita eli ole tässä nyt sitten itsesi ystävä.

Et voi tehdä näin tai noin, et voi pukeutua näin tai noin, et voi laittaa itsestäsi kuvia, sillä hyh itserakasta sellainen, et voi nauraa liian äänekkäästi, ottaa parhainta palaa, unelmoida, haaveilla päättömistäkin asioista.

Tiedostan, että nämä itseltä kieltämiset on elämän varrella poimittuja juttuja, miten muut ihmiset haluaisivat määrittää itseni tai miten muut määrittävät itsensä. Tämän kaiken painavan ajatusmallin keskeltä yritän löytää sen oman ydinminän, jota sotkee kasvatus, kokema ja perimä.

Lopulta kaikesta suosta kuitenkin rämpii se ihminen, joka voi tehdä muita kunnioittaen tietenkin, mitä itse haluaa, pukeutua miten itse haluaa, kerätä ja kuvata mitä huvittaa, haaveilla mistä vaan ilman, että ikä, nolous tai muut turhat tekijät tulevat vastaan. Elää elämäänsä sielunsa kyllyydestä, jos sillä elolla ei kuitenkaan loukata ketään.

Aloin juomaan kahvia vasta, kun yövalvomiset ja anivarhain aamulla heräämiset pienen vauvan kanssa verottivat energiaa niin paljon, että oli pakko tarttua kahvikupilliseen. Kahvi oli mielestäni pitkään aivan järkyttävän pahaa, kunnes keksin latten ja maitovaahdon. Vieläkin kahvi saattaa maistua pahalta, jos kahvi on liian haaleaa tai tulee juotua väärästä mukista, sillä kahvi ei maistu kaikista mukeista juotuna yhtä hyvältä, mukilla todellakin on väliä. Kahvi ei esim. maistu hyvälle, jos kaataa kahvia kuppiin ja sen sekaan kylmää maitoa, hyh.

Olen laiska, mukavuudenhaluinen, perso makealle ja mietin aina mitä mieheni näkee minussa. Riittämättömyyden tunne pysyy meikäläisessä kuin täi tervassa vaikka oma perhe onkin paljon eheyttänyt. Näen aina huonot puoleni ja näen samassa valossa itseni muiden silmissä. Muut ihmiset ovat monella tapaa parempia kuin minä.

Mikään ei herätä huomaamaan jotain hyvää itsessä paremmin, kuin juttutuokio oman miehen kanssa, jonka kanssa sparraamme toinen toisiamme. Huomaten kyllä toisen pahimmillaan, mutta ohittaen nämä piirteet ja nähden toisessa sen kaikkein kauneimman. Fakta on, että tällaiseen yhteyteen, siihen että ohittaa toisen epätäydellisyyden ja samalla omansa, tämä prosessi on vienyt hieman aikaa. Ensin toki on hiottu raivokkaasti kaapinkulmia ja joskus aniharvoin hiotaan vieläkin.

Olisiko se kaiken kattava ja kaiken anteeksi antava rakkaus, joka tekee tällaisia.

Tässä taisi tulla kaikki kahdeksan faktaa meikäläisestä. Mutta otetaan loppuun vielä lyhyeen ja ytimekkääseen Instatyyliin eri faktat. :

  1. Asunut 12:ssa eri osoitteessa
  2. Kissarakas, mutta en niinkään koira vain tietyt koirat herättää ihastusta, mutta kissoissa kaikki.
  3. Parhaat tuoksut: vauvan otsanukka, inkivääri ja lime ja kahvi.
  4. Mieheni on ensimmäinen, joka on suhauttanut rinkulan sormeeni, tätä odotin vuosia ja kun se sormus sormeen pläjähti, niin tuppasin ihastelemaan sormusta monessa välissä.
  5. Olen itse itseni pahin demoni ja sankaritar, sillä eihän muiden ilkeät sanat satuta, jollei niihin itse usko.
  6. Kuoleman jälkeen toivoisin olla yhtä avaruuden energian ja myös positiivisten ihmissielujen kanssa. Tämä energia on jotain sellaista mitä lihallinen ihminen ei tässä kohden voi ymmärtää, mutta kun maailmankaikkeudessa tutut energiat kohtaa (edesmennyt sukulainen ym.) niin kokee ykseyttä tämän energian kanssa.
  7. Ihanin sisustuselementti: kirjahylly.
  8. Pahimmat äänet: rouskutus ja maiskutus ja paaluttaminen.

Löytyikö samaistusmispintaa tai missä olet täysin eri mieltä, kerro ihmeessä faktoja itsestäsi, olisi mielenkiintoista kuulla?

Suopeaa ja antoisaa viikon jatkoa kaikille. <3



25 thoughts on “8+8 faktaa minusta”

  • Ihanaa itsetutkiskelua. Mä voin niin samaistua tuohon nukkumisasiaan. Itselläni se on juurikin esivaihdevuosien aiheuttamaa. Tiedän sen jo, vaikka olen menossa lääkärille vasta kuukauden päästä asian tiimoilta.
    Myös tuo asioitten ottaminen tosissaan resonoi. Ärsyynnyn katteettomista ’mennään vaikka joskus kahville’ kommenteista, koska minulle se tarkoittaa juurikin sitä 😀 Itse en jaksa sellaisia ’hyvänpäivän lupauksia’ edes enää sanoa, ymmärrän toki tilanteet jossa törmää johonkin vanhaan tuttuun jonka kanssa on vähän kuin kasvanut erilleen, ja se tulee vain se ehdotus kun ei muutakaan keksi päästäkseen tilanteesta pois 😀 Ehkä minusta on vain kasvanut niin outo ettei kukaan vaan oikeasti halua kanssani kahvitella 😀 Mutta ei se mitään, kahvittelen mielelläni yksiksenikin…

    Ihanaa viikon jatkoa sinulle! <3

    • Ihan mitä varmimmin täälläkin esivaihdevuosiunivaikeuksia…. Voi blaah.

      Sama juttu, jos sanotaan, niin jään odottamaan ja sitten tulee hölmö olo, kun ei mitään tapahdu, mutta ei hölmö olo pidä tulla sille jolle esitetään sanahelinää, eihän. Ja monesti vaan elämä vie, niin kutsujan, jolla varmasti ollut hyvät aikeet kutsuessaan.

      Uskon, että moni haluaa kahvitella sun kanssa, vaikutat aivan fantastiselta tyypiltä. <3

      Ihanaa päivää Hanna. <3

  • Kyllähän näistä taas löytyi samoja itseni kanssa. Meillä on jonkinmoinen kiltin tytön syndrooma. Annetaan anteeksi liian usein. Välillä on poljettu niin alas ja sitten kun pyydetään anteeksi, niin minä annan ja leikin, että kaikki jatkuu normaalina, mutta takaraivossa aina ajatus, että tekeekö toinen saman jutun uudestaan ja kuinka monta kertaa tarvitsee antaa anteeksi, ennen kuin toisen suhteen saa luovuttaa.
    Minunkin ukkeli on ainoa joka on sormuksen sormeeni pujottanut ja siinä on ja pysyy…vaikka sitten pikaliimalla 😀
    Ihanaa keskiviikkoa Tiia <3

    • No kyllä löytyy kiltin tytön syndroomaa ja huijarisyndroomaa ihan ehdottomasti. Monella tapaa ollaan samanlaisia Outi. <3

      Hihi ihana, täällä ei sormus pois lähde, pitäisi katkaista pihdeillä hihi. Kiitos kilojen.

      Ihanaa sunnuntaita Outi. <3

  • Aika monta yhteneväisyyttä löytyi sinun vastauksistasi minun omiin ajateltuihin vastauksiin. Taidan kuitenkin tällä kertaa jättää väliin tämän mukavan postausaiheen, sillä tuntuu että olen itsestäni nyt hetkeksi tarpeeksi kirjoittanut 🙂
    Mukavaa lokakuun alkua sinulle<3

    • Ymmärrän hyvin vaikka toki omassa blogissa saa kirjoitella mitä halajaa. <3 Ihanaa sunnuntaita Kristiina. <3

  • Näitä on aina. Kiinnostavaa lukea. Minulla insta vastaukset olivat aika kepeitä; aamulämpöni on parin pykälän päässä hypotermiasta, kerran sairaalassa tarvittiin kolme mittaria ennen kuin uskoivat lukemiin. Olen ottanut Pariisissa junassa pomoni salkun varastaneelta mieheltä salkun ja sen sisällön pois koska ensin luulin hänen löytäneen sen. Olen pyörtynyt lukemattomat kerrat, viimeksi vuosi sitten vieraillessani sairaalassa lonkkaleikkauksessa olleen anoppini luona.

    • Niin mielenkiintoisia ja täällä myös alilämpöä ja jos lämpöä on 37, niin sitten on jo kunnolla kipeä olo.
      Ihanaa sunnuntaita Tuuli. <3

  • Nämä olivat hauskoja. Mäkään en oikein jaksa rouskutusta ja maiskutusta.

    Mä olisin ajatellut, että olet oikein makeasti ja sikeästi nukkuva. Olet niin energisen oloinen, että sen ei ajattele onnistuvan huonoilla yöunilla.

    Yksi oppitunti täällä oli tämä ”lupailu”. Kyllä mulla meni jonkin aikaa ennen kuin tajusin, että hei, mennään kahville tarkoittaakin vain mukavaa tapaa päästä toisesta eroon. Edes puhelinnumeroiden vaihtaminen ei tarkoita mitään, kerrankos niitä vaihdetaan. Tarkoitus on varmaan hyvä, mutta aikomisen asteelle jää useinmiten. Itse en vieläkään sano, että mennään kahville joku kerta toisesta erotessani jos en sitä todellakin tarkoita. Mutta sujuvasti jo ”kuuntelen”.

  • Eikä, palauttaminen!!! 🤣🤣🤣 No onhan se ärsyttävää. Tiedän susta jo aika paljon, joten ei nämä faktat tulleet yllätyksenä 😁 Moneen kohtaa nyökyttelin, että just näin taitaa olla itselläkin, paitsi, että tuo valvominen saattaa joskus tulla esiin vähän kuin olis huppelissa ja kaikki naurattaa.
    Mulle tuli myös tämä haaste, joten pitää aktivoitua tän suhteen. 👍

    • Kyllä sä mut tunnet Minna. <3 Hihi juu paaluttaminen, ai että sellainen säännöllinen ääni käy hermoon.

      Ihanaa sunnuntaita Minna. <3

  • Tää: ” Annan anteeksi vaikka mitä ja paljon. Näen ihmiset inhimillisinä otuksina, jotka tekevät paljon virheitä (koskee tietenkin myös meikäläistä), ihmiset voivat sanoa pahoja asioita, tehdä ikäviä temppuja, valehdella, ilkeillä, pettää luottamuksen.”

    Olen niin samanlainen, koen empatiaa ja yritän AINA ymmärtää kaikkia. Ja vaikka joku olisi pettänyt luottamukseni, haukkunut, loukannut – aina tunnen tätä ihmistä kohtaan empatiaa ja yritän antaa anteeksi, Aika usein onnistunkin.

    Ongelmani on vain se, että kun tasapainossa itsensä kanssa oleva ihminen toimisi saman tyyppisissä tilanteissa (ainakin jossakin kohtaa) vihaa, en pysty siihen. Ja jos väärinteko jatkuu, se viha kääntyy itseäni päin ja samalla aiheuttaa masennuksen. Tähän olen saanut tukea ja apua terapiassa….ja nykyään ajattelen, että baby steps tasapainoisempaa psyykettä kohti.

    Kiitos tää 8 faktaa oli ihana postausaihe. <3

    • Sama, aina iskee se sääli sieltä esiin ja yritys ymmärtää sitä toista ja mistä toinen tulee. Vaikka suututtaa samalla, kun itse ei haluaa sanoa loukkaavia sanoja kenellekään. Lopulta kuitenkin menee hermo ja tulee otettua etäisyyttä tällaisiin ihmisiin, syy aina muissa, ei koskaan heissä ja voivat villeinä huudella toiselle mitä vaan, mutta itse eivät kestäisi pienintä negatiivista sanaa. Joskus on vaan pakko suojella itseään.

      Kiitos ihana Taru sulle ja kun avasit sydäntäsi, samaistuit. <3

  • Hieno aihe.
    Sinulla syväluotaavaa tekstiä. Hienoa. Minä en ikinä pystyisi noin syvälle menevään itsetutkisteluun.
    Siksi nappaan ”samikset” Instan listalta.
    Olen kissarakas vauvan tuoksusta hullaantuva ja itselleni demoni.
    Hienoa loppuviikkoa!

    • Olet niin viisas ja kultainen, että tiedän että pystyt ja paljon enempään. <3 Ihanaa sunnuntaita Kirsti Kaija. <3

  • ”painajaiseni on joutua säännöllisten palleroiden kuorruttaman jättikäärmeen syömäksi”

    REPESIN! 😀

    Meikäläistä ei kyllä saisi mihinkään viidakoihin pyörimään noiden kuristajakäärmeiden vuoksi.

    • Juu ei meikäläistäkään vaikka olisi ihana päästä kyllä viidakkoretkelle hehe. <3 Ihanaa sunnuntaita Jonna. <3

  • Haasteita on kiva lukea. Vastausten perusteella sinä olet kovin kaunis ulkoisen lisäksi sisäisesti.

  • Olipa kiva lukea tätä postausta. Paljon oli asioita, joihin voin samaistua. Itseäni olen kova ”syyllistämään” sellaisistakin asioista, joihin ei ole osaa eikä arpaa. Suurimpana syynä tähän on huono itsetunto. Toisinaan tuntuu, että en ole mitään muihin verrattuna, vaikka tiedän sisimmässäni, että ei se niin ole. Anteeksi osaan antaa, mutta riidan unohtaminen ja luottamuksen takaisin saaminen ei ole helppoa. Tiia, sinulla on sydän puhdasta kultaa ja olet upea ihminen niin sisäisesti kuin ulkoisesti. Aurinkoista syksyn jatkoa!

    • Niin tuttua nämä varmasti monille meille naisille. Mikähän siinä on, että meidän itsetunnot on läntätty ja sitä rakentaessa. <3 Jatkuva syyllisyyden tunne on raskas taakka ja täällä ainakin ajoittoin aiheuttaa, niin ahdistuneisuutta kuin huonoja unia.

      Anteeksi antaminen ei ole helppoa, mutta on hyvin puhdistavaa itselle myös. <3 Armollisuutta muita ja omaa inhomilliisyyttä kohtaan. Sitä on jokin kuva täydellisyydestä, mutta sellaista ei ole olemassakaan, mutta kyllä ihmisiä tulee kohdella kauniisti, olen niin samaa mieltä ja kaikkea ei tule, eikä pidä antaa anteeksi. <3

      Kiitos niin paljon kauniista sanoista Sari ja kuin myös sinulle samat sanat. <3 Ihanaa sunnuntaita. <3

  • Hei Tiia 🙂
    Tunnistan paljon samoja asioita kun sinussa,esim olen todella itsekriittinen ,annan helposti anteeksi ja mukavuudenhaluinen herkuttelija olen myös ja mietin myös että mitä mieheni minussa näkee.
    Ehkä sitä pitäisi oppia olemaan itselle armollisempi ja lempeämpi.

    Hyvää alkavaa syksyä 🙂

    – Nina-

    • Eikö olekin tuttua nämä tunteet, voi kunpa sitä näkisi selvemmin oman arvonsa ja miten toiset ihmiset näkee meidät. <3 Armollisuutta ja lempeyttä, näitä juuri tarvitaan. <3

      Ihanaa sunnuntaita Nina. <3

Vastaa käyttäjälle tiia Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Protected with IP Blacklist CloudIP Blacklist Cloud