Sitä sun tätä

Sitä sun tätä

Kirjoitin aiempaan postaukseen, miten olen päättänyt hävittää, kierrättää, lahjoittaa 5 tavaraa per päivä. Hävittäminen on lähtenyt mallikkaasti käyntiin ja asian suhteen on niin isot kierrokset päällä, että täytyy itseään toppuutella, ettei hävitä tavaraa näin alkuun paljon enemmän päivässä.

En kestä miten kieroutunutta logiikkaa. Tulisiko tarttua tähän innon puuskaan ja hävittää paljon enemmän, koska sitähän ei vielä tiedä mitä tämä vuosi tuo tullessaan, että muistanko jatkaa tätä projektia vuoden jokaisena päivänä tai lopahtaako into?

Vai onko hiljaa hyvä tulee juuri oikea tahti ja tahti, joka palvelee tietynlaista pakkomiellettä. Meinaan huomaan, että heti lähdin suorittamaan tätä asiaa ja mieltä nakertaa, että mitä jos jonain päivänä unohdankin hävittää tavaroita, kauhea itsepetos sitten koko päätös.

Tein jopa listan, mihin kirjaan kaikki hävittämäni tavarat, jotta vuoden lopussa voin ihastella loputonta listaa, miten paljon on tullut putsannut kotia ja mieltä. Samalla taatusti myös häveten, miten paljon on tullut kerrytettyä turhaa tavaraa ympärille.

Heti tästä tuli kinkkistä, eikä lainkaan vaivatonta. Mieli alkoi tekemään omiaan.

No mutta, olen aloittanut kirjahyllystä ja poistanut sieltä kirjoja, joilla ei ole meille ns. arvoa. Siirrän nämä kirjat lähikirjaston ”lahjoita hyllyyn,” jotta kirjoista olisi vielä mahdollisesti iloa muille.

Samalla mietin, että olen oman perimäni vanki. Lapsuudenkodissa ja jopa kesäpaikalla oli isot kirjahyllyt pullollaan kirjoja. Kaikkien sukulaisten kotien kruunu on valtaisat kirjahyllyt. Kirjoja aloin ostamaan lukioaikana ja kirjahyllystä tuli suoraan suvun vaikutuksen alaisena oman kotimme sydän.

Mutta toisaalta mietin, mitä ihmeen järkeä on omistaa sellaista tavaraa, jota luen vain kerran ja sen jälkeen tuo tavara pölyyntyy kirjahyllyssä. No toki kirjoja lainaillaan paljon ja niitä lukee useampi perheenjäsen. Kirjojen selkämyksiä on kiva ihastella ja palata niihin muistoihin, joita kirjat ovat tuoneet. Mutta silti.

Luultavasti aina meidän kodissa tulee olemaan jonkin sortin kirjahylly, mutta näin ei voi enää jatkua, että kirjat valtaavat kotia pikkuhiljaa ja niitä on järjettömän paljon.

Pari peltipurkkia olen heittänyt myös pois. Peltipurkkeja on aivan liikaa, keräilin niitä kirppareilta jossain vaiheessa ja nyt mieli hikisenä puntaroin, mistä peltipurkeista raaskin hankkiutua eroon. Mutta poissa silmistä, poissa mielestä toimii hyvin.

Siirrä ensin purkki paikoiltaan pois ja pian purkista on myös helpompi luopua.

En hirveästi tykkää lainailla muiden viisauksia ja elämänviisauskirjat eivät ole oma juttu. Koen, että muut laittavat ajatuksia mieleeni ja suuhuni ja tulisi pureskella asiat itse.

Tämäkin on aikamoinen paradoksi, sillä vauvana sitä on tyhjä taulu, joka imee kaiken ympäristöstään. Kaikki mielen kaaret ovat tulleet ympäristöstä, kokemasta, geeneistä ja kasvatuksesta.

Eli annan luvan itselleni joskus lainailla muiden sanoja, kun jotkut ihmiset vaan osaavat sanoa asiat tuhat kertaa paremmin kuin itse.

Katsoin kolmannen kauden Star Trekistä ja sarjan kirjoittaja Gene Roddenberry oli viimeiseen jaksoon kirjoittanut näin:

”Todellisuudessa kaikki olemme avaruusolioita erikoisella planeetalla. (Tätähän tässä on aina tullut hoettua.) Koko elämän pyrimme kurkottamaan jonnekin, yrittäen kommunikoida.

Jos koko elämän aikana pystymme todella saamaan yhteyden ja aidon kommunikoinnin edes kahden ihmisen kanssa, olemme todella onnekkaita.”

Tästä tuli lohdullinen ja kiitollinen olo. Kiitollinen omasta perheestä ja ystävistä ja sukulaisista. Varmasti ihan se aidoin, ihanin, palkitsevin ja raadollisin yhteys tulee koettua oman puolison kanssa.

Kun uskaltaa olla täysin paljaana, ei esittää, ei peitellä mitään, kertoa omista peloista, kohdata toisen pelot ja samalla saada lohtua siitä, että kaikilla meillä on omat pelkomme ja kipupisteemme, mutta miten näiden asioiden jakaminen loiventaa pelkojen suuruutta.

Kohdata toinen aidoimalla ja syvimmällä tavalla, se on kuitenkin loppupeleissä harvinaista ja harvinaisen hienoa.

Joka vuosi olen hankkinut alesta yhden uuden joulukuusenkoristeen kuusta koristamaan, jotta jokaisesta vuodesta jäisi jokin muisto. Mietin tässä, että pitäisikö sekin lopettaa ja karsia jopa koristeita.

Veistelin aamulla miehelleni, jos en loppuvuodesta keksi enää mitään viittä hävitettävää, lähtee miehen perhot, vieheet sun muut, tyyliin ei se kuitenkaan huomaa mitään. Haha.

Sarjavinkkejä: Yle Areenalta ruotsalainen romanttinen draama ”Deitti”, joka perustuu suomalaiseen Klikkaa mua sarjaan. Klikkaa mua sarjaa yritin joskus yhden jakson verran, mutta silloin ei iskenyt, pitäisikö antaa uusi mahdollisuus?

Deitti on hersyvän ja aivan mahdottoman aidosti näytelty sarja. Samaistuin teinityttärien äitinä päähahmoon vaikka en ole deittiä etsimässäkään. Sivurooleissa ei koskaan vakiintuneessa parisuhteessa oleva ystävä, exä ja exän uusi tyttöystävä ja exän sisko perheineen ja siellä päässä kärsitään mm. vaihdevuosiongelmista.

Myöskin Yle Areenalta rikossarja ”Top Dog”, joka kertoo kahden maailman kohtaamisesta ja miten olemme monesti yhteisömme vankeja. Lapiduksen sarja oli jakso jaksolta parempi ja koukutti kivasti. Vaikka ei Rahalla saa leffojen kastiin kuitenkaan yltänyt.

C-Morelta hirmuista hömppää eli The Baker and the Beauty. Sarja jossa leipomon poika rakastuu yhteen maailman vaikutusvaltaisimmista naisista. Leipomon pojan perhe on hersyttävää katsottavaa vaikka itse tähti on taas ihan hirvittävän ”tillunen” eli kovin teennäinen. Mutta joskus on ihanaa katsella tällaista sisään ulos hömpötihömppää.

Oivalsin, että olen viimeksi käynyt stadissa noin. 20.11.2020. Introvertille sopii nämä pienet kuviot tai sopeudun tähän hyvin. Mutta toki välillä jonkinlainen päivän tai viikkojen elävöittäminen olisi kiva. Ystäviä ei ole tullut nähtyä ja mitä vähemmän muita ihmisiä kohtaan, sen enemmän mökkihöperöidyin.

Toisaalta tiedän jo entuudestaan, ettei tähän vuodenaikaan mikään oikein huvita ja maaliskuussa sitä lähdetään taas uuteen nousuun. Mahdollisimman vähän menoja tammi-ja helmikuussa toimii hyvin ja sitten jaksaa taas kohdata muun maailman. Korona aika toki antaa tälle kaikelle omat mausteensa.

Luin noin alle viikko sitten erään järkyttävän uutisen, joka totaalisesti pysäytti. Sai miettimään miten paljon murehdin etukäteen kaikkea mahdollista ja miten järjetöntä se on. Tulevaa toteutumatonta surua ei voi etukäteen surra, tällainen toiminta on maailman suurinta ajatusten hukkaa.

Mutta miten päästä eroon tästä toimintamallista. Olla koko ajan murehtimatta. Mitä enemmän ikää, on murehtimisiin tullut uusi sävy, suuri pelko läheisten menettämisestä. Lisäksi elämän lyhyys ja hauraus askarruttaa mieltä. Voiko tuleviin suruihin edes valmistautua, ei voi tietää kuka täältä lähtee ensimmäisenä.

Vaihdevuosiakin on tullut stressattua aivan järjetön määrä. Pelättyä ja pohdittua, että tänne taatusti iskee sillä pahimmalla tavalla, että meikäläisestä kuoriutuu kauhea raivoava ja itkevä peto. Miten vaihdevuodet vaikuttaa parisuhteeseen joka tasolla. Tilanne askarruttaa ja kuormittaa mieltä vaikka yritän hokea, käsitellään asiaa sitten, kun tilanne on päällä.

Esivaihdevuodet ovat olleet jo sen verran viheliäiset. Jatkuvaa vessassa ramppaamista, surumielisyyttä, ajoittaista masentuneisuutta, muistamattomuutta, aloitekyvyttömyyttä ja merkillisiä ahdistuksen tunteita ja nivelsärkyjä.

Tällä hetkellä hormonien suhteen olen tohtoroinut itseäni eli älkööt kukaan ottako meikäläisestä mallia. Joka kolmas päivä minipilleri, pysyy välivuodot poissa ja migreeni. Kuukautiset ovat tulleet tällä menetelmällä normaaliin tapaan, mutta olen päässyt inhoista välivuodoista ja aivan järkyttävistä migreeneistä. Hieman migreeni yrittää taustalla kumista, mutta ei enää lyö päälle.

Kuten aiemmin kerroin, lieviin ahdistuksen tunteisiin olen saanut apua Ladyvita 50+ monivitamiinista, joka sisältää kasviestrogeenia.

En tiedä onko tämä nyt täydellinen kombo, mutta tällä toistaiseksi sutkutetaan eteenpäin. Tilannehan saattaa olla alati vaihtuva.

Hölmistystä tunsin, kun vallan kirjoitin lemppari brändille Cath Kidstonille, että nyt brexitin myötä, mistä maasta jatkossa toimitatte tuotteet? Jos Englannista, väkisinkin oma ostaminen loppuu tullimaksuihin.

Sain vastauksen, etteivät tiedä, että hinnat ovat edelleen ihan samat. Olin ihan, että what, mitä ihmettä just luin. Eli herran haltuun tämä ja anti olla.

Viestittelin Japanissa asuvan instakamun kanssa ja hän kertoi, että heillä tullimaksujen raja on 150€, kun meillä Suomessahan saat tilata peräti 22:lla eurolla ja paukahtaa tullit. Tähän ymmärtääkseni sisältyy vielä postarit.

Nooh toki Japani on markkinoiden kannalta isompi maa ja Suomi tarvitsee veronsa ja tullinsa… Mutta ei silti tarvi asiasta tykätä.

Eipä mitään, en juuri nyt mitään tarvitsekaan, mutta Cath Kidstonin oven lopullinen sulkeminen brexitin myötä tuntuu harmilliselta.

Eli paljoa ei juuri ole tapahtunut kuin mielen päällä. Viime viikon, me suomalaiset juttelimme paljon säästä. Talvi yllätti meidät. Ihana, kaunis, upea talvi, joka vie aivan jonnekin lapsuuden ytimeen. Eikös tällaisia talvet olleet silloin aina.

Kuuma kaakoa, lumiset lapaset, joista haukkaamalla irrotettiin lumen palasia, sukset luisti, välillä kaaduttiin ja kikatettiin, luistimien alla jään rapina, ihan oma äänesä, pulkkamäessä vapautunut kikattava nauru, punaiset posket, Vitaliksen tuoksu ja kahisevat toppahousut, voipaperiin kääritty voileipä.

Lumen myötä mieleen kihisi monen monta sykähdyttävää lapsuuden talvimuistoa mieleen. <3 Kiitos lumi. <3

Loppuun Liisa Ihmemaassa viisaus: ”On turhaa palata eiliseen, koska olin silloin (täysin) eri ihminen.”

Eli älkööt kukaan murehtiko turhia ja taputetaan itseämme päähän siitä, että joka päivä tapahtuu pienen pientä kehittymistä.

Tällaisia hölinöitä tällä kertaa. Miten siellä, miten selviydyitte lumimyräkästä? Murehditko paljon, mitä murehdit? Onko antaa sarjavinkkejä? Mitä tahansa mitä liikkuu mielen päällä. Käykö talvi raskaaksi vai auttaako lumi ja muutenkin valoisammat päivät?

Sydämellistä ja toiveikasta päivää kaikille. <3



24 thoughts on “Sitä sun tätä”

  • Tuo viisi asiaa päivässä on varmaan hyvä tapa toteuttaa karsintaa. Me ollaan muutettu niin monta kertaa että karsintaa on suoritettu kovalla kädellä useammankin kerran, mutta kyllä meilläkin jotain olisi jota voisi taas kirpparille viedä. Kirjoja ei ole enää kuin pari kolme hyllyllistä. Kirjat ovat kivoja katsella, mutta viheliäisiä kun muutetaan, painavat niin paljon.
    Vaihdevuodet voivat tulla melkein minkälaisina vaan. Itsellä ei paljon muuta ongelmaa ole ollut kuin huono nukkuminen, niin ja tietysti se että kiloja kertyy paljon helpommin kuin nuorempana.
    Mukavia lumisia päiviä sinulle niin kauan kuin niitä riittää. Meillä on jo loskaiset tiet. Aamulla oltiin lumitöissä ja voi että se lumi oli painavaa.

    • Muutot on mahtava tapa karsia oikein urakalla.

      Täällä eniten oltu kirjahyllyn kimpussa. Nyt sieltä on lähtenyt aidosti kaikkea turhaa, mutta sitten menee kimurantiksi, kun pitää alkaa poistaa sellaisia kirjoja, joista tykkään. Mutta jos tietää, ettei ikinä tule luettua niin. Mutta toisaalta jotain niissä kirjahyllyissä on.

      Mutta kuten sanoit, kirjat ovat maailman inhottavampia kantaa, kun on muuton hetki.

      Sama täällä, univaikeuksia valitettavasti, tämä viikko mennyt ihan sumussa, kun oli niin huonot unet.

      Oikein sydämellistä talviviikkoa Kristiina. <3

  • Hyvä sinä ja roinasta eroonpääsy! Sama homma mulla edelleen työn alla.

    Ja tuo ”älkööt kukaan murehtiko turhia ja taputetaan itseämme päähän siitä, että joka päivä tapahtuu pienen pientä kehittymistä.” Niin totta. Baby steps, mutta eteenpäin mennään! Valoisaa viikkoa ihana Tiia <3

    • Kyllä baby steps, mutta niillä mennään. 🙂

      Ihanaa viikonloppua Taru. <3

  • Meillä on monella varmaan liikaa tavaraa kotona. Itse olen harrastanu tätä tavaran hävitystä aina välillä. Vähä liianki raivokkaasti. Tuossa hetki sitten avasin komeron ovea, kun kissa halus katsoa sinne. Vähä aattelin, että olis siellä jotain poistettavaa.
    Aikoinaan seurasin Maijun korttiaskartelua ja hurahdin siihen itsekin. Nyt olis kaikenlaisia leikkureita laatikko pullollaan ja olen miettinyt miten päästä niistä eroon. Mietin myymistä, mutta olen sen suhteen laiska. Pitäis hinnotella ym. Olen tarjonnu niitä lasten lapsille, mutta kukaan ei oikein innostu. No ehkä keksin jotain.
    Tuota murehtimista tulee harrastettua välillä. Etenkin nyt, kun meillä molemmilla on tulossa vähä isompia tutkimuksia.
    Lunta pyryttää nyt oikein tuulen kera.
    Mukavaa illan jatkoa.

    • Ihana sinä ja siivousraivo on hyvä asia. <3

      Sama taisi käydä Maijullekin, että askartelutavaraa oli paljon, mistä harrastuksen loputtua joutui hankkiutumaan eroon. Myymisessä on kyllä oma vaivansa.

      Pidän kovasti peukkuja, että teidän tutkimusten suhteen käy hyvin, kiitos kovasti kun kerroit. <3

      Sydämellistä viikonloppua Leena. <3

  • Oota vaan, hävität just sen perhon, mitä etsii sitten kuumeisesti seuraavalla kalareissulla. 😀

    Tosi harmi toi Cath Kidson. Monet englantilaiset kosmeverkkokaupathan otti jo aikoja sitten huomioon ton. Ne toimittaa nyt tavaransa varastolta, joka sijaitsee Euroopan unionin sisällä, niin vältetään onnellisesti tullit. Todella pitkänäköistä toimintaa heiltä. Esim. oma feeluniquen paketti lähetettiin Hollannista. 😀 Joten kiertoteitä löytyy, jos haluaa Euroopan bisnekset pitää pystyssä. :p

    Ihanaa viikonlopun odotusta Tiia. <3

    • Haha niinpä, no en uskalla perhoihin oikeasti tarttua, sen verran hintavia. Mies on muutenkin parempi heittämään kamaa pois, kuin minä. Koskaan vaatekaapissaankaan ei ole mitään turhaa.

      Juu niin outo vastaus vielä Kidstonilta, ööh hinnat on samat, mutta eivät tiedä mistä toimittavat tavarat, siis oikeasti? Kaikenlaista. Ei voi muuta sanoa kuin voihan brexit. Enkkulassa on turismi seis ja kohta nettikauppakin.

      Ihanaa viikkistä Jonna. <3

  • Mulla on toi sama, että kun pääsen jossain ikävässä tai ainakin ei-niin-mieluisassa hommassa alkuun ja se alkaakin luistaa niin, että innostun siitä, että saan aikaan, alan touhuamaan niin isolla intensiteetillä, etten pysty enää keskittymään mihinkään muuhun ja siitä taas seuraa väistämättä jossain kohtaa väsähtäminen, kyllästyminen ja hankkeen totaalinen hautaaminen :D. Kunnes muutaman vuoden päästä ehkä taas kaivan sen uudella innolla esiin..

    Tuli konkreettisesti todistettua, kun aloittelin omaa vaatekaappiprojektiani ja kävin huvikseni katsomassa, olenko ehkä kirjoittanut aiheesta aiemmin ja kappas vaan ,löytyi postaus vuodelta 2015, jolloin olen ollut aloittelemassa hommaa ja lähtötilanteen kuvat on ihan identtisiä nykytilanteen kanssa :D. Ja todistettavasti samat kamppeet edelleen kaapissa, mikä on tavallaan hyvä asia ja sitten taas toisaalta ei.

    Nyt tein itselleni sellaisen säännön, että lopetan aina siinä vaiheessa, kun tekis mieli tehdä vähän vielä lisää. Niin että jää tavallaan sitä tekemisen ”nälkää” seuraavaankin kertaan. Toistaiseksi on toiminut aika hyvin ja olen kasvatellut sitä nälkää tässä huomaamattani jo pari viikkoa ilman että on tuntunut missään. Hyvä jos muistan koko projektia enää :D.

    Ja joo. Niveliä särkee täälläkin. Ja lihaksia. Ihan eri tavalla kumpiakin kuin koskaan ennen. Lihaskipukin on ihan erilaista kuin treenistä johtuva. Enemmän sellasta inhottavaa juilimista kuin reilua särkyä. Mutta mitään pelkäämiäni raivareita tai muita persoonallisuushäiriöitä ei ole tullut. Melkeinpä päinvastoin. Sen jälkeen kun oli selvää. että vaihdevuosissa ollaan, olen ollut entistäkin rauhallisempi, tasaisempi (hyvällä tavalla) ja myös nauruisempi kuin pitkään aikaan. Siitä on hyvä mieli.

    Kivaa viikonloppua <3

    • Juurikin tuo, kun idean keksii, into on kovimmillaan. On tässä tullut parin päivän taukoakin projektiin, mutta sitten on raivattu taas senkin edestä. Suurin raivauskohde on nyt kirjahylly ja on ihan yllättävää, miten paljon huonompiakin kirjoja olen sinne tuupannut. Nyt säilytetään ne hyvät ja jonain päivänä osasta hyvistäkin pitää luopua ja säilytetään vaan ne rakkaimmat. Tää on hyvä alku.

      Sama tuon vaatekaapin kanssa vaikka muutamaan kertaan olen lahjoittanut ystävälle paljon vaatteita. Ennen muutettiin paljon eli tavarapaljous pysyi muuttojen avulla sopusuhdassa, mutta nyt on päässyt kertymään, koska tämä on pitkäaikaisin koti sitten lapsuuden.

      Saman päätin itsekin vaikka juuri innostuin vähän enemmän poistamaan kirjahyllystä, niin ajattelin, nyt on hyvä, jatketaan taas toisena päivänä. Teen kaikkeni, ettei intoon tulisi kyllästyttyä ja vielä on mennyt hyvin. Järkyttävintä kuitenkin on, ettei vielä huomaa mitään muutosta silmin. Kääks.

      Sama juttu, olen tullut hitaammaksi ja temperamentti on pyöristynyt eli ei ole tunne-elämä enää vuoristorataa. Seestymikseksi tätä kaiketi kutsutaan ja en kyllä kaipaa aiempia tunnemyrskyjä.

      Oikein ihanaa viikonloppua Annukka. <3

  • Olen aika paljon murehtinut lähiaikoina, koska mies on niin huonossa kunnossa, ettei tiedä, koska on viimeinen päivä menossa. Toisaalta yritän ajatella, että asioilla on tapana järjestyä, joten miksi murehtia etukäteen.

    Kirjojen kierrätys on muuten ihan hyvä ajatus. Meillä on niin pieni kirjahylly, ettei sinne mahdu paljonkaan kirjoja, joten on pakko säännöllisin väliajoin laittaa kirjoja kiertoon. Onneksi ystävät ovat vielä halunneet olla mukana tässä kierrätyksessä. Meillä ei kirjaston kierrätyshylly ole korona-aikana käytössä. 🙁

    Ihanaa loppuviikkoa sinulle Tiia. <3

    • Voi ei ja jaksat tännekin olla aina niin ihanan positiivinen. Niin pahoillani, että joudutte käymään näin isoja ja rankkoja aikoja läpi.

      Ihanaa, että teillä on ystäväjengi, jonka kanssa kirjat vaihtuu. Kirjat saa aina uuden elämän.

      Mitä mukavinta viikonloppua Mannilainen. <3

  • Hieno alku sinulla hävitys/kierrätys/lahjoitus-projektissa.
    Moni asia vie mennessään, kun siihen ryhtyy.
    Onko sillä edes väliä, eteneekö homma suunnitellulla tavalla vai omalla painollaan?
    Jotenkin vaan suunnitelmasta poikkeaminen tuntuu luovuttamiselta.
    Tuo jonkin esineen silmistä pois siirtäminen, ennen lopullista luopumista on hyväksi koettu kikka.
    Etukäteen murehtimisessa on se ongelma, kun sitä tuppaa murehtimaan jotain muuta, kuin elämä tuo tullessaan.
    Hienoa on, että Porvoo on kunnostautunut koronarokotusten kanssa.
    Ihanaa lumista loppuviikkoa Tiia!

    • Näin on, asiat vie mennessään, kun idea syntyy.

      Olet niin oikeassa, armollisuutta tähänkin projektiin ja pääasia on, että on projekti.

      Niin viisaita sanoja ja miksi murehtia asioita, jotka eivät välttämättä edes toteudu.

      Oikein ihanaa talviviikonloppua Kirsti Kaija. <3

  • Minä olen nyt jotenkin vaan uponnut tänne rojujeni keskelle ja kaikki tavarat tuntuvat erityisen tärkeiltä. Kovasti olen kuitenkin yrittänyt silloin tällöin ottaa matsia tavaroita vastaan, mutta yleensä se on päätynyt minun häviöön. Tulkoon siis kevät ja siivousinto, kiitos!
    Myräkät ei ole tänä vuonna pidätelleet, pakko on ollut mennä töihin ja olla ulkona, onneksi on hyvät varusteet myös. Viime aikoina olen murehtinut miehen juttuja, mutta nekin ovat hoituneet ja huomenna pitäisi taas yksi juttu saada hoidettua, huoh! Mietin, että onkohan päivää, jolloin en olisi mistään murehtinut?
    Ihanaista torstai-iltaa sinulle Tiia <3

    • No mutta sinun tavaroilla on varmasti kaikilla paikkansa, ei niitä silloin liikaa ole. Nauti vaan niistä kuule täysin sydämin. <3

      Sepä, olisi päivä jolloin ei jotain murehtisi. <3

      Ihanaa viikonloppua Outi. <3

  • Minäkin olen talvesta kiitollinen . Lumi tuo valoa, rauhaa, kauneutta. Minä teen meillä lumityöt. Tykkään hirveästi kolata lunta. Upea tuo sinun päätöksesi hävittää joka päivä viisi tavaraa. Itse pitäisi tehdä ihan samalla tavalla.

    • Lumen kolaamisesta tulee hyvä olo. Meillä mieheni on siinä ahkerampi, mutta yhdessä tehdään, etenkin silloin kun taivaalta tulee yli äyräiden.

      Ihanaa viikonloppua Marja. <3

  • Helsinki on nyt aika painajainen lumimäärän takia ja lisää vain tulee. Odotan kevättä kiihkeästi.

    Vanhenevat vanhemmat aiheuttavat huolta, mutta se kai kuuluu tähän elämänvaiheeseen.

    • Voin kuvitella. Aura-autot ovat työntäneet lumet meidän tuijien juurille ja taatusti tehneet vaurioita.

      Näin se kaiketi on, että keski-ikäisyyteen kuuluukin sitten huoli vanhemmista. <3

      Ihanaa viikonloppua Tuuli. <3

  • Täällä myös murehditaan etukäteen kaikkea mahdollista, enkä kyllä keksi, miten siitä eroon pääsisi :/ Ja voihan kirjat. Aina välillä tekisi mieli hankkiutua koko hyllyistä ja kirjoista eroon, mutta samalla ne ovat kuitenkin niin rakkaat.

    Sen verran halon hiuksia, että myös Suomessa tulliraja on 150 euroa, mutta alvia pitää maksaa jo noista yli 22 euron ostoksista. Eli jos ostaa vaikka 80 euron vaatteen EU:n ulkopuolelta, niin varsinaista tullia siitä ei mene, mutta alv 24 % pitää maksaa. Ja mua ärsyttää se, kun postikuluistakin pitää maksaa alvia!

    Kiitos TV-sarjavinkeistä (tykkään lähes poikkeuksetta ruotsalaisista sarjoista), ihanaa viikonloppua! 🙂

    • Hyvä, kun täsmensit, meikäläisellä oli käsitteet ihan väärin. Pitääpä tarkistaa vielä tuolta Japanin ystävältä, että miten tosiaan siellä on asianlaita eli onko ihan samalla tavalla. Hei taas opin jotain uutta, kun ei tässä ole tullut hirveästi ikinä mitään tullattua. Ja juu on törkeää, että postarit kuuluu tuohon alviin. Höh.

      Niin ymmärrän, mutta täälläkin rakastetaan sitä, miten kirjahylly tuo kotiin kodikkuutta ja lämpöä. Mutta on siellä paljon turhake kirjoja, hankkiudun eroon niistä, mutta en kirjahyllyistä. 😉

      Taitaa tuo murehtiminen olla meidan naisten perisynti, taitaa olla huolenpitoa ja lankojen pitämistä, mutta voisi sitä vähän hellittää.

      Toivottavasti tykkäät sarjoista, me tykättiin mieheni kanssa. <3

      Ihanaa viikonloppua Muksis. <3

  • Ihanat nuo turkoosit muumimukit ja kannu. Ja olen iloisesti yllättynyt siitä, että lainasit Gene Roddenberryä. 🙂 Star Trek TOS ja TNG ovat mun lempisarjojani, Roddenberryn ja scifikirjailijoiden luomuksia (myöhemmät sarjat eivät enää säväyttäneet, mutta JJ Abrams teki hienoa työtä uusilla elokuvilla). Roddenberryllä oli näkemystä ja varsinkin TNG (Next Generation) sarjassa oli useita hienoja oivalluksia.
    Minäkin murehdin aina liikaa (toki elämä kyllä heittääkin niitä vastoinkäymisiä eteen ihan kiitettävästi…), mutta pitäisi muistaa, että elämä on seikkailu, tilapäinen olotila, josta pitäisi yrittää ottaa kaikki irti kokemuksena.
    Liisa Ihmemaassa myös toinen suosikkini. <3

    • Kiitos niin paljon Annie. <3

      Star Trek TNG ihan huippu ja toki ne vanhatkin. Picard sarjasta en taas niin tykännyt, mutta tästä Neflixin uusimmasta olen tykännyt älyttömän paljon ja pidin toki kyllä scifihulluna myös Deep Space Nine ja Voyagerista.

      Voisi aloittaa taas uudestaan Star Trekkien katsomisen, rakastan sitä maailmaa.

      Jäin miettimää sanojasi ja aion pitää ne mielessä, niin viisaita sanoja. Elämä tosiaan on seikkailu ja se pitäisi muistaa ottaa sellaisena. Mikä suuri ihme on saada syntyä tälle planeetalle avaruusolioksi. <3

      Mitä ihaninta viikonloppua Annie. <3

Vastaa käyttäjälle Kristiina Kortelahti Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Protected with IP Blacklist CloudIP Blacklist Cloud