Kukkia, ei kun kinkkua!

Kukkia, ei kun kinkkua!

Lasiset Kastehelmi-astiat saatu

Tässä pieni kevennyspostaus, kun kaikki taas näyttää toivottomalta ja harmaalta.

Oi kukkia, ihanaa ja kukkia voisi vähän haukkaista.

Ei mutta voi sentään, täällähän on jotain paljon parempaa. Kinkkua!

Jos tuosta vähän hutkaisen salaa, niin tarttuisiko tassuun…

Oi kyllä, kasa kinkkua ja kavereille ei jätetä mitään, tuumii meidän prinsessa-Diana. Perheen selkeä kuningatar.

Mitä, enkö saa yhtään mitään?

Sitten ruokalevolle.

Eläimet ja lapset elävät hetkessä ja nyt meidän aikuisten täytyy ottaa vähän lapsista ja karvalapsista mallia. Pitkäpiimäisesti päivä kerrallaan.

Jokainen päivä tuo uuden toivon ja ilta ahdistuksen.

Kello kertoo, ettei yön aikana ole kolmeen yöhön ollut syvää unta nimeksikään, mutta kun ahdistaa. Unet ovat todella levottomia ja jostain syystä nyt seikkaillaan kovasti nuoruudessa, olisiko ne sitten olleet turvallisempia aikoja?

Kuitenkin löydettyäni Ladyvita 50+ kasviestrogeenin esivaihtareiden aiheuttamiin ahdistuksen tunteisiin, joista kärsin kolme vuotta, ilta-ahdistukset verrattuna niihin, ovat onneksi suht kevyttä kamaa. Mutta nyt on sentään kiitos Ladyvitan turha ahdistus ollut poissa.

Mutta kyllä me elämme niin outoja aikoja, ettei miltei auta kuin elää päivä kerrallaan, sillä huomisesta ei ole varmuutta.

Vaivaa myös tietynlainen saamattomuus. Nyt kun kotona tulee oltua paljon enemmän kuin normaaleina aikoina, luulisi sitä saavan kotona paljon enemmän aikaiseksi, mutta se on kuulkaas päinvastoin.

”Kateellisena” katson naapuria, joka on rempannut kohta koko talon ulkoa ja ihan varmaan sisätiloissakin on tapahtunut ihmeitä.

Hyvä olisi kuitenkin muistaa, ettei elämässä ole koskaan varmuutta ja jotenkin yrittää saada ilo irti, jos ei nyt jokaisesta päivästä, mutta monista hetkistä.

Pitkät herkulliset aamiaiset, jos vaan voi ja ehtii. Kynttilöitä tuikkimaan vaikka kesälläkin. Kaikki paremmille päiville ja elämän kohokohtiin säästetyt, tuoksusaippuat, kynttilät ja vaikka kalliit samppanjapullot, nyt kaikesta nauttimaan, sillä elämä on jokaisen hetken kudelmassa, tässä ja nyt.

Joten tämä aamiainen oli todella hyvä vaikka kinkut meikäläiseltä pöllittiinkin ja hei kevät ja kesä tulee, jee!

Millä mielellä siellä tällä hetkellä, mikä auttaa jaksamaan?

Sydämellistä viikonloppua kaikille. <3



31 thoughts on “Kukkia, ei kun kinkkua!”

  • Kuvasi ovat aina niin hyvänmielenkuvia, niitä katsellessa maailman murheet unohtuvat. 😍

    Minua auttaa jaksamaan perhe, lapset, läheisten terveys, oppilaiden innostus, hyvä ruoka, kaikki ihana ja kaunis ympärilläni, fiktiivinen kirja jonka voi sulkea ja todeta että se oli vain unta. Se että on töitä.

    Tuleva kesä, jolloin toivottavasti on taas turvallista tavata ihmisiä, käydä ulkona syömässä. Tulevat vuodet jolloin pääsee taas reissuun ja voi tavata ystäviä kauempanakin. On paljon asioita olla onnellinen!

    Hyvää hiihtoloman loppua ja mukavaa viikonloppua!

    • Lämmin kiitos ja kuvaaminen on kivaa hommaa. <3

      Kuvailet kauniisti niitä elämän tärkeimpiä asioita, näinhän se juuri on. Tästä ajasta varmasti tullaan oppimaan myös hyviä asioita ja arvostamaan ihmisiä, reissuja ym. jotka olivat aiemmin enemmän itsestäänselvyyksiä.

      Ja se, että on töitä, on suuri onnen asia näinä päivinä.

      Oikein ihanaa maaliskuun alkua Ei-Leen. <3

  • Olet saanut hienoja tuokiokuvia kinkunsyöjästä ja kateellisista kavereista.
    Tämä pitkäksi venähtänyt poikkeusaika on järkyttänyt yhden jos toisenkin turvallisuudentunnetta.
    Toivottavasti saat syvää unta riittävästi tästä eteenpäin.
    Itse olen vähentänyt uutisten seuraamista, välttääkseni liikaa huolestumista.
    Ihanaa viikonloppua Tiia!

    • Olet niin oikeassa, koko ajan ei voi ahmia itseensä tietoa. Nuorena ja lapsena tietoa tuli se tietty määrä, eikä joka tuutista. Ei ole ihme, että nykynuoret ovat ahdistuneita.

      Kiitos kauniista sanoista Kirsti Kaija ja ihanaa maaliskuun alkua sinulle. <3

  • Tämä postaus sai kikattamaan ääneen. Ensin Diana varkaissa ja repeäminen Samun todella säälittävälle ja anovalle katseelle.
    Täällä on jotenkin yllättävän hyvin ollut virtaa rouvassa, mutta olen kyllä myös nukkunut hyvin öisin. Uusi työ ja perhe auttaa jaksamaan…ja ystikset tietty myös <3
    Ihanaa viikonloppua Tiiuli <3

    • Hihi eläimet, jos mitkä osaa kyllä viihdyttää. 🙂

      Olen niin iloinen työpaikan vakinaistamisesta Outi. Onneksi asiat järjestyi viimein parhain päin.

      Oikein ihanaa maaliskuun alkua. <3

  • On se niin ihanaa kun saa seurata kotona noiden ihanien eläinten touhuja. Ne elävät mukana kaikissa tilanteissa, seuraavat mitä teet ja missä liikut. Meillä on ollut koiria ja pari kissaakin, kun olin nuorempi, ja kaipaan eläimiä välillä. Vaikka todellisuudessa en ehkä olisi enää valmis sitoutumaan niin paljon, mutta jos saisi edes kissaa pidellä sylissä <3
    Aurinkoa viikonloppuun Tiia <3

    • Voi ei ja ymmärrän, että näin teidän on pakko vaikka olisi ihanaa, jos olisi karvakamu. Kissat on niin ihania. <3 Sydämellistä ja aurinkoista maaliskuun alkua ihan Maarit. <3

  • Kyllä tällä hetkellä jaksamisen eväät ovat perheessä ja lähimmissä. Työkin auttaa antamalla työniloa. Mutta kyllä minuakin pienoinen naapurikateus vaivaa: en ole saanut aikaiseksi mitään suurraivauksia tai remontteja. En ole kehittänyt itseäni enkä lisännyt leipomusten määrääkään. Minusta riittää, että tästä ajasta yritetään selvitä joten kuten – jälkensä se joka tapauksessa jättää. Hyvää ja valoisaa viikonloppua sinne, ihaNainen Tiia – ulkona on jo toivon merkkejä keväästä!

    • Olet niin oikeassa, ei tätä aika tarvitse suorittaa. <3 Tuli mieleen, että jälkikäteen saatan miettiä, että voi hitsi miksi en käyttänyt kaikkea ylimääräistä aikaa kaikkeen järkevään touhuamiseen, mutta hei jos ei jaksa kaikkea, niin ei jaksa ja niin se vaan on, että tämä käy henkisesti mielen päälle, mikä taas vaikuttaa fyysiseen tekemiseen.

      Eli viisaita sanoja ihana Lady, koitetaan jaksaa ja selviytyä. <3

      Sydämellistä maaliskuuta. <3

  • Kummallista, itsekin näen unia, joissa olen nuori ja joudun omituisiin tilanteisiin ja heräilen – onneksi – monta kertaa yössä. En ymmärrä, mistä tämä, koska alan olla jo niin ikäloppu, että mitään ns. nuoruuden ongelmia ei enää ratkottavana ole. Yhtenä yönä kävin yliopistoa, en vaan tiennyt, minkä aineen opiskelija olin enkä sitä minne luennolle olisi pitänyt mennä ja monistepinkkani levisi lattialle. En ole opiskellut yliopistossa koskaan, ehkä uni tuli tyttären ikävästä ja siitä, kun katselin hänen yliopiston aikaisia kansioita. Mene ja tiedä.
    Kummallista on se, että kaikki periaatteessa on hyvin ja minulla paremmin, kuin monella muulla. Silti tuntuu, että paljon puuttuu. Ei ole mukavaa, välillä lävähtää sellainen tunkkainen riepu päin naamaa, kuvainnollisesti.
    Ehkä siksi, että kaikki keväälle suunniteltu on siirtynyt moneen kertaan, kunnes peruttu kokonaan. Tietyt liikuntapaikat jatkuvasti suljettuina enkä pysty luonnossa liikkumaan, joten vesijuoksun puuttuessa minulle on turha ehdottaa hiihtämistä.
    Kaikki tekeminen rajoittuu kotiin ja se on ok, on vaan ikävä niitä hetkiä, kun tapailtiin tutun porukan kanssa aina silloin tällöin ja kuultiin uusia asioita ja naurettiin.
    En viitsi soittaa tutuille, sama vastaus kaikilla kysymykseen ”mitäs sulle?” että ”eipä mitään, tässä istuskelen ja yritän viihdyttää itseäni”.
    Olen pahoillani, että valittelen täällä, mutta välillä kaipaan jotain muuta korvaa, kuin tuon hiljaisen kotomiehen .
    Ja minulta ei kuitenkaan mitään aineellista puutu, monilta tulee puuttumaan, valitettavasti, ja kovin pahoillani olen siitä.
    Rentouttavaa viikon – ja kuunvaihdetta kaikille!

    • Niin mielenkiintoista ja mikähän tämä nuoruuden paluu on unissa. Taas mentiin meinaan viime yönä. Hyvin voi johtua tyttären yliopisto opinnoista, että sieltä tulee tuo uni. Mutta unet ovat mielenkiintoisia ja jänniä.

      Sama fiilis, kun on vapaus viety, niin se kolahtaa suoraan johonkin meidän turvallisuuden tunteeseen, että nyt asiat eivät mene kuten pitäisi. Totta kai yhteisen hyvän takia näin, mutta silti se aiheuttaa ahdistusta. Niin totta, kun ei mitään kuulu. Mutta kun olemme pitäneet ystävien kanssa videopuheluita, niin yllättävän paljon puheenporinaa on syntynyt eli on piristänyt.

      Ei tarvitse olla yhtään pahoillaan, sillä jokaisella meillä on oikeus välillä ”valittaa” ja jos aina joutuisi miettimään miten omassa elämässä on kaikki hyvin, verrattuna muun maailman kärsimykseen, ihminen tulisi hulluksi. Yli kyllä jokaisella on oikeus omakohtaisiin tunteisiin ja symppaan sua satasella. Sillä seinät ne kaatuu täällä myös.

      Oikein paljon jaksamisia tämän kaiken keskellä ja ihana kun jaoit ajatuksiasi Kikka, vertaistuki auttaa kaikkia meitä, ollan tässä sopassa yhdessä. <3

  • Diana❤️

    Ollaan juotu samppanjaa, syöty Kämpin 1800-luvun lautasilta arkiruokaa ja poltettu kynttilöitä. Pienelläkin ylellisuudellä saa nostetta tähän harmaadeen arkeen.

    • Just näin, nyt otetaan kaikesta pienestä ilo irti.

      Ihanaa maaliskuun alkua Tuuli. <3

  • Nykyihminen tuntee epäonnistumista ja ajattelee, että elämä olisi parempaa, jos olisi enemmän sitä tai tätä, rahaa, tavaraa, statusta. Jos et ole tyytyväinen siihen mitä sinulla on, et tule koskaan olemaan tyytyväinen siihen, mitä haluat tai tarvitset. Uuden viehätys katoaa nopeasti ja kierre jatkuu. Ulkoisilla asioilla (tavaroilla) ihminen täyttää sisäistä tyhjyyttään.

    Kiiltokuvamaiset kuvat kodista ja perheidyllistä paljastuvat usein valheeksi. Peilaamme elämäämme ympäristöön, naapureihin, että heillä on kaikki paremmin. Vaatii rohkeutta elää ilman alituista vertailua.
    Somessa ollaan ikäänkuin julkkiksia: ihmiset seuraavat ihmistä, joka taitaa draaman ja herättää tunteita, uteliaisuutta, kateutta, inhoa, suuttumusta, turvallisuutta, lohtua, inspiraatiota jne. Ihminen avaa elämänsä ja intiimiytensä kaikille ja on myös kaikkien arvosteltavissa. Hän sokaistuu ja haluaa vain miellyttää eikä kestä tippaakaan negatiivista palautetta. Surullista, sillä näyttää, että julkinen kuva ei ole linjassa oman identiteetin kanssa.

    • … Korjaan loppuun negatiivinen sana eri mieltä olevaa palautetta ja rakentavassa mielessä. 😊

      • Mielenkiintoinen aihe. Kun henkilölle annetaan rakentavaa palautetta ja vastaanottaja vastaa samalla rakentavalla tavalla takaisin. Monesti tästä vastaanottajasta tehdään hirviö vaikkakin häntä on alunperin haluttu loukata. Koska rakentavaa palautetta antava ei monesti kestäkään rakentavaa palautetta itse. 🙂 Kirjoitan nyt yleisesti mitä näkee maailmalla ja somessa.

        Edelleen peräänkuulutan, kannattaa miettiä, mikä on motiivi antaa palautetta ja jos vastaus on missään muodossa toisen ihmisen mielen pahoittaminen, tällöin viisas vaikenee, eikä ylennä itseään.

        Kivaa uutta viikkoa sinne. 🙂

    • Olen ihan samaa mieltä, että nyky-yhteiskunta on hyvin materialistinen ja moni ihminen on saattanut kadottaa yhteyden luontoon ja niihin asioihin, mitkä aidosti tuottaa eniten iloa ja nämä asiat ovat useimmiten niitä ilmaisia.

      Ja tuo tyhjiön täyttäminen pätee varmasti johonkin otantaan ihmisistä. Enemmän kuitenkin murehdin, kuin mitä kenellä on, niitä ihmisiä, jotka tänä päivänä huutelevat ilkeyksiään netissä, minkälainen elämän tyhjiö ajaa heitä siihen. Muuten kaikki kukat kukkikoon ja kukin käyttäköön rahansa mihin mielii, ei ole oma oikeuteni analysoida saatikka arvostella muiden elämää ja on huonompiakin kohteita käyttää rahansa: uhkapelit, alkoholi, huumeet, tupakka jne. Jos joku saa esteetikkona tavaroista iloa, ei se muitta mutkitta tarkoita suoraan sitä, että ihminen täyttää tyhjiötä.

      Vertailuun sorrun joskus itsekin huonommuuttani. Joku toinen vaikuttaa ahkerammalta, urheilullisemmalta jne. Mutta toki aikuisena ihmisenä ymmärrän, että kenenkään elämästä ei tiedä päälle päin, ennen kuin seisoo toisen saappaissa. Tämä on tärkeä asia meidän aikuisten opettaa lapsillemme, että kaikki ei ole somessa sitä, mitä päälle näyttää. Me aikuisethan toki ymmärrämme tämän jo ihan oman kokeman kautta.

      Lisäksi on hyvä muistuttaa lapsillemme, että somessa, julkisuudessa olevat ihmiset ovat kaikki ihmisiä, tavallisia ihmisiä, joilla on tunteet ja murheet. Julkisuus on ns. harha tai julkkikset.

      Mielestäni siinä ei ole mitään valheellista, että ihminen ei näytä somessa kaikkea itsestään, pikemminkin huolestuttavampaa, jos näyttää. Kaikki ihmiset kun eivät hyvällä seuraa. Eihän työpaikallakaan ihminen paljasta kaikkea itsestään tai muissa livekohtaamisissa ja tekeekö se näistä ihmisistä sitten valheellisen.

      Olisi aina hyvä muistaa, että siellä toisessa päässä on ihminen ja kysyä itseltään, tarvitseeko antaa edes rakentavaa palautetta ja mikä on oma perimmäinen motiivini sen palautteen antamiseen. Rakentava palaute on hyvä asia, jos on joku asiavirhe, on lähimmäisen rakkautta auttaa korjaamaan se. Asioista voidaan väitellä, se virkistää kaikkia osapuolia.

      Mutta henkilön persoonaan ja tekemisiin liittyvä ”rakentava palaute,” tällöin kannattaa vetää syvään henkeä ja miettiä omaa motiivia: annanko tämän palautteen siksi, että teen otaksumia toisesta ihmisestä omien subjektiivisten kokemusten kautta vaikka voin yhtä hyvin olla väärässä, onko tuolla toisella jotain mitä itse halajan tai sellaisia ominaisuuksia, joita en itselleni salli. Monesti olen huomannut itsekin, että kun tekisi mieli sanoa, ei kannata kuitenkaan sanoa, miksi pitäisi pahoittaa toisen ihmisen mieltä ja mitä tyhjiötä tällainen käyttäytyminen minussa täyttäisi, jos sanoisin menemään?

      Tuohon loppuun vielä, jokaisella on varmasti työpaikalla myös ”rooli” ”työrooli”, joten somessa on myös hyvä olla tietynlainen suodatin, tietynlainen asiallinen rooli.

      Kiitos mielenkiintoisesta kommentista ja oikein mukavaa maaliskuuta.

      • Minusta parhaat blogit löytyvät nimimerkkien takaa. Vaihdetaan mielipiteitä ja voi olla eri mieltäkin. Näissä blogeissa on myös vähemmän kuvia. Monet keskustelufoorumitkin tarjoavat mielenkiintoisia aiheita ja useat ovat hyvin siistejä.
        Omalla nimellään kirjoittava on aina enemmän julkkis, joista monet pitävät silti hienostuneen matalaa profiilia.

        Ihmisen henkinen koti ja levollisuus tämän ajan hulabaloossa löytyvät muualta kuin netistä. Somettaminen nuorten keskuudessa näyttääkin olevan laskusuunnassa. On alettu kyseenalaistamaan niitä, jotka päivittävät jokaisen ruokalautasellisen, juhlimisen, lenkkeilyn tai koiran pissatuksen, ostoskierrokset ja ystävien tapaamiset monine kuvineen nettiin. He arvostavat enemmän aitoja kohtaamisia. ”Fear of missing out” koukuttaa someen. Mutta kun tajuaa, ettei siellä tapahdu yhtään mitään relevanttia, ei jää mistään paitsi. Somekoukku syntyy vähän samalla tavalla kuin alkoli- tai peliriippuvuus.

        https://hidastaelamaa.fi/2015/09/mita-opin-33-paivan-somepaastosta/#3d560f59

        • Se tässä elämässä onkin rikkaus, että ihmiset ajattelevat asioista eri tavalla ja vaihtavat ajatuksia. Hyvää kevään jatkoa. <3

          • Hienoa. Tuota kommenttia oikein odotin sinulta. Olimme eri mieltä asioista ja ymmärrän hyvin, että bloggaus on sinulle myös työtä, joten haluat enemmän näkyvyyttä. Hyvää kevään jatkoa. 🙋‍♀️🤗

    • Lämmin kiitos kultainen Enkuli. <3 Sydämellistä maaliskuuta. <3

  • Kyllä on ollut henkisesti haasteellinen ja harmaa vuosi vaikkakin kaunis kelien puolesta. Ihania noi teidän hassut karvikset.
    Ne ovat päivän piristys. Elämää on piristäneet ihanat ystävät ja etäyhteydet, se että on ollut vielä töitä, blogi on retuperällä koska keskityn kaikkeen muuhun mutta eiköhän tästä Tiia uuteen nousuun vielä lähdetä.
    Kaipaan reissuun, tai vaikka vain hotelliin viikonlopuksi nauttimaan, ikävöin ihmisiä ympärille mutta se että ne ehkä sieltä tulevat saavat jaksamaan ja olen sitä mieltä että turha stressaaminen etukäteen on omien voimavarojen haaskuuta joten keskityn nauttimaan siitä mitä elämässä juuri nyt on.
    Ihanaa lauantaita sinulle ja koko valtakunnalle❤️

    • Niin ymmärrän, kaikki kaipaa normaaliutta ja nyt kyllä sitä me kaikki osataan arvostaa niin paljon. <3 Niin viisaita ajatuksia, keskitytään siihen mitä on ja sitähän on paljon. Elämän tärkeimmät asiat ovat nyt kyllä suuresti korostuneet hyvässä merkityksessä.

      Ihanaa maaliskuuta Katja. <3

  • Aika allapäin sitä on ollut, vaikka yrittää olla positiivinen. Onneksi hiihtolomaviikko meni suht kivastai, mitä nyt pojat pelasivat melkein joka päivä yli puolen yön. Mutta oli laskettelua ja sukulointia pienimuotoisesti. Halauksia viikkikseen Tiia<3

    • Voi kultapieni. <3 Ja ei se haittaa, jos joskus saavat olla kuin pellossa, se tekee välillä hyvää.

      Halauksia sulle ihanuus. <3

  • Aurinko piristää, lenkki ja ulkoilu. Mutta eilen tosiaan oli jotenkin vetämätön olo. Silloin täytyy vain sallia itselleen hetken lepo ja pysähtyminen. Onneksi olen saanut olla koko vuoden töissä energisten oppilaiden keskellä ja elää muutenkin suht normaalia elämää. Toista on ihmisillä, jotka joutuvat olemaan etätöissä tai kenties menettävät työnsä!

    • Se on just näin, että välillä on energiaa kuin pienessä kylässä ja kun ei ole, silloin on hyvä levätä, ei pakottaa mihinkään, jos ei ole pakko. <3

      Kyllä ihan pahinta, ketkä menettäneet työnsä, siksi ei voi valittaa, ahdinkoa on niin paljon ja ehtii vielä syvetä.

      Oikein sydämellistä uutta viikkoa Annie. <3

  • Täällä kestetään korona-arkea perhe voimavarana. Nukun pitkiä yöunia ja aamulla pitkään. Ja aamu alkaa herkutellen. Meilläkin Siiri-kissa on aina kovin kiinnostunut ihmisten ruuista. Vanhempi Kille on aina kateellinen. Lemmikeistä saa niin paljon iloa!

    • Hyvä, että saat nukuttua, se on tärkeää. <3 Ihanat kissat ja mitä olisi elo ilman näitä karvatteja. <3

      Sydämellistä uutta viikkoa Marja, voi hyvin. <3

Vastaa käyttäjälle Ei-Leen / Hempeät hepeneet Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Protected with IP Blacklist CloudIP Blacklist Cloud