Paras päivä ja mitä sekoilua!

Paras päivä ja mitä sekoilua!

Perjantai oli aivan huikea päivä. Pakkanen pureskeli nenunpäitä ja kovaa, mutta aurinko lämmitti taas ihanasti. Sain ystävän Porvooseen ja käveltiin vanhankaupungin katuja ja ihasteltiin kauniita maisemia.

Meillä on jo perinne, että otetaan samassa kohdassa valokuva, mutta eipä arvattu, että lumikasat olivat haukkaisseet kitusiinsa penkin, jolla normaalisti istua törötetään kuvaa varten. Mutta paikka on toki sama.

Miten talvi on kaunis, vehreä kesä suorastaan upea ja noh marraskuu aika raakileen ruma. Mutta kai sitä pitää rumakin ajanjakso olla vuodessa, jotta paremmin osaa nauttia muiden kausien kauneudesta.

Normaalisti meillä on roskiksen päällä ollut kamera itselaukaisijalla, mutta nyt meni haastavaksi.

Keksin sitten laittaa käsilaukun roikkumaan vastapäiseen puuhun ja luurin töröttömään laukun sivusta. Kuten kuvista näkee ei ollut helppo projekti tämä. 🙂

Mikä tämä harmaa kuva sitten on? Kuva on 10 sekunnin itselaukaisutilanteesta, kun luuri suhahtaen syöksyi puu-ja laukkuviritelmästä lumikasaan.

Kuului vaan sviuhhhh ääni. Luuria ei löytynyt heti eli pieni paniikki ehti iskeä. Näytti varmasti koomiselta tilanteelta, kun kauhuissamme kauhoimme lumikasaa, aijai se puuterilumi.

Mies ihmetteli vielä, että onpa valoisa kuva, ottaen huomioon, että harmaan kuvan on itselaukaisija napannut lumikinoksen uumenista. Huawein kamera valottaa pimeät kuvat automaattisesti eli siitä se johtuu. 🙂

Pakkasen puraisemat posket, nenut ja aito ilo. <3

Mikä kaunis satumaailma.

Mentiin perinteiselle sushille, mutta ehkei olisi kannattanut. Menimme heti kun ravintola avattiin eli tyhjään ravintolaan, otimme perimmäisen pöydän, pidimme kasvosuojia hakiessamme kerran ruokaa ja käsidesiä ennen ja jälkeen noudon.

Mutta ihmisiä alkoi lappaamaan ja tupa oli tulossa täyteen. Meillä jäi tällä kertaa sushit santsaamatta vaan päätimme lähteä pois ruuhkaisesta sushiravintolasta vikkelään.

Paras päivä. <3

Ystävän varpaita hieman paleli, mutta pakko sanoa, että vuosi sitten saamani Pomarin Saana huopakengät, niissä varpaat pysyi täydellisen lämpimänä. Ihan parhaat kengät jääkylmiin säihin.

Porvoon parhaan Runebergin torttu kisan voitti perjantaina Cafe Cabriolen Runebergin tortut. Jälkikäteen harmittaa, ettei maistettu, koska kyseessä taitaa olla varsinainen valioyksilö.

Runebergin torttu ei ole hyvää eikä pahaa eli jos tarjotaan, syön kyllä, mutta ei niin nautinnollista, että ostaisin.

Ystäviä n. vuodesta -75.

Ostettiin kaverikimput. Vaikka nautittiin täysillä pakkaspäivästä, jotenkin on myös kevättä rinnassa. Tulppaanit, linnunlaulu, päivien piteneminen, jee kohta tulee kevät.

Parasta vuodenajoissa on toki niistä nauttiminen, mutta myös seuraavan vuodenajan odotus. Aina on jotain odotettavaa.

What a feeling, mikä fiilis. 🙂

Seuraavaksi siirryimme Cafe Cabrioleen, jossa olikin ihanan väljää ja pöydät eivät ole kiinni toisissaan. Onnenpäivä oli siksikin, että tarjolla oli omaa lempikakkua eli Ellen Svinhufvudin kakkua.

Toki Cafe Cabriolen kaikki kakut sulaa suussa ja uskaltaisin miltei jopa sanoa, että Suomen parhaat kakut. <3

Häikäisee. Mikä voisi olla ihanampaa kuin aurinkoinen pakkaspäivä.

Jännällä kurvilla kroppa tuossa vasemman puoleisessa kuvassa.

Mikä näky, kuin Runebergin torttu mustekalahärdelli tai monta tuijottavaa silmää.

Laskiaispulla ei ole myöskään mikään lemppari. Pienenä aina sain pullan ja mantelimassasiivun erikseen palana. Rakastan mantelimassaa. Mutta inhosin kermavaahtoa vuosia, harmi etten enää.

Laskiaispulla kuitenkin voittaa maussaan Runebergin tortun ja tykkään, jos laskiaispulla on tehty kotona, eikä ole sellainen höttöpulla.

Jestas sitten sentään.

Olisittepa nähneet mun rakkaan kamun ilmeen, että mitä hitsiä täällä tapahtuu, kun Porvoon Cittarin parkkihallin lämmityspuhallin nappasi meikäläisen pyörteisiinsä🙈

Toki iso autoletka jonossa parkkihalliin, kuten aina, koska parkkis on miniatyyrililluputti🙈Kysyin näkyikö kalsongit ja omg kyllä kuulemma näkyi, voi elämän kevät🤣

Samalla oma rakas rämpäytti mennessä lounaalle ja ihmetteli mitä hulluna nauretaan vedet silmissä ja unohti laittaa parkkikiekon naurun huumassa, sillä nauru tarttuu ja sai sakot🤣Että sellainen pyörähdys😅

Eli varokaa Porvoon Cittarin menoa-aukkoa, josta toisaalta ei vissiin saisi kulkea, tuleekohan siitä sakot🤣No ei mutta, jos totta töristään, niin naurettiin kaikki patoumat ulos ja tuumittiin, että kun Satu tulee seuraavalle reissulle Porvooseen, tarvitaan nauru-Tenat🤣

Eli kaikki oli sen arvoista❤️

Onkos teille käynyt vastaavaa, no tietty on eli kertokaahan lisää?

Kyllä oli piristävä päivä. 🙂

Miten siellä, miten on viikonloppu suhahtanut? Laskiaispulla vai Runebergin torttu? Ja tosiaan, kuinka monen hamosen helma on pelmahdellut vastaavasti tai onko kännykkä lentänyt lumeen, niin ettei sitä ole ollut helppo löytää?

Oikein sydämellistä tulevaa viikkoa kaikille. <3



31 thoughts on “Paras päivä ja mitä sekoilua!”

  • On ihanaa kun osaa nauraa itselleen!

    Laskiaispullat taitaa olla suosikkisesonkilevonnainen, Runebergin torttu jää pitkälle jälkeen. Syön kyllä sitäkin jos tarjotaan ja miehen perjantaina ostan Gateaun torttu osoittautuikin oikein hyväksi.

    • Oih Gateaun kaikki herkut niin hyviä. <3

      Kyllä just näin, itselle on ihan paras nauraa.

      Kivaa päivää Tuuli. <3

  • Ihanan aurinkoiset kevättalven kuvat! Tykkään valitettavasti sekä laskiaispullista että Runebergin tortuista ja molempia onkin tullut jo tänä vuonna syötyä. Kännykkä ei onneksi ole mihinkään lentänyt ja saisinkin paniikin jos niin tapahtuisi.
    Oikein ihanaa kevättalvea sinulle<3

    • Ei mitään valitettavasti, herkuista kuuluukin välillä nauttia. Omg täällä tosin joka päivä, heh.

      Oikein ihania pakkaspäiviä Kristiina. <3

  • Heräsin postauksesi myötä huomaamaan, että meillä onkin monta pulla/leivos päivää vuodessa.
    Epäilen kyllä muidenkin saaneen sakot kiekon unohtamisesta sun helmoja ihmetellessä. 😀 Ihana vauhdikas kuva sinusta <3
    Minä voisin kai laulun sanoin sanoa Olevani mummo, jolle ei koskaan tapahdu mitään (laulussa se on mies). Ei ainakaan mitään noin vauhdikasta kuin nuo sinun sattumukset ole tapahtunut sitten nuoruuden.
    Ihanaa uutta viikkoa sinulle Tiia!

    • Ihanaa jos on, nam. <3

      Hehe en kestä, voihan sakot ja liehuva mekko. 😉

      No välillä sattuu ja tapahtuu ja varmaan välillä sielläkin, ne tapahtumat tuppaa välillä unohtumaan.

      Oikein ihanaa viikon jatkoa Kirsti Kaija. <3

  • Mä tykkään molemmista, mutta Runebergin torttuja tuli syötyä sen verran, että oon helpottunut, että voin vaihtaa laskiaispulliin. Ootko muuten kokeillut laskiaismunkkeja, jestas ne on hyviä! 😛

    Ihanaa viikkoa Tiia. <3

    • Apua en ole kuullutkaan laskiaismunkeista, nyt pitää heti googlata, omg.

      Ihanaa loppuviikkoa Jonna. <3

  • Ihana päivä teillä on ollut! Kuvista näkee, että naurettua on tullut ja hauskaa on ollut. En ole koskaan tykännyt Runebergin tortuista, mutta laskiaispullat maistuvat kyllä. Eilen tuli itsekin leivottua laskiaispullia.
    Helmat ovat kerran nousseet korviin ja tietysti silloin oli valkoiset mummokalsongit jalassa 🙂
    Ihanaa sunnuntaita sulle Tiia <3

    • Tuli kyllä naurettua massut kippurassa.

      Hehe kuten mullakin oli mummokalsongit, koska on aina ja sille kuvalle me vasta naurettiinkin.

      Ihanaa torstaita Outi. <3

  • Itse tehty laskiaispulla peittoa Runebergin tortun, minkä nimi pitäisi olla Runebergien torttu, vaimohan sen tortun kehitteli. Olen tiputtanut kännykän kerran järveen, kun olimme lähdössä veneilemään, onneksi oli vielä matalaa. Hameen helmat ei ole koskaan nousseet, mutta hameen helma on pari kertaa vessassa käynnin jälkeen joutunut sukkahousujen sisään.

    • ”On yleinen käsitys, että Runebergintortun on kehittänyt Johan Ludvig Runebergin vaimo Fredrika Runeberg, joka leipoi niitä makeanpersolle miehelleen.

      Leivos- ja kahvilakulttuurin tuntijan, emeritusprofessori Bo Lönnqvistin mukaan leivoksen on kehittänyt kuitenkin jo aikaisemmin kondiittori Lars Astenius Porvoossa, jolta leivokset ostettiin Runebergien kotiin.

      -Resepti on löytynyt myös Runebergin vaimon Fredrikan reseptikirjasta, joten voi olla, että niitä on heidän kotonaankin leivottu, vaikka leivokset yleensä tehdään konditorioissa, Lönnqvist toteaa.

      Runeberg oli aikansa julkkis ja hänen nimikkoleivoksensa nousi suureen suosioon.”

      Eli ei tainnut vaimo kuitenkaan kehittää alkuperäistä leivosta tai mene ja tiedä vai mitä.

      Hihi tuo sukkishomma on käynyt mullekin muutaman kerran.

      Ihanaa päivää Marja. <3

  • Tästä postauksesta kyllä näkyy ilo pitkälle. Ihana ja hauska päivä teillä on ollut.

    Täällähän maistuu sekä Runebergin tortut että laskiaispullat sekä kaikki muut makeat herkut ja sen kyllä huomaa. 😀

    Ihanaa sunnuntai-iltaa ja tulevaa uutta viikkoa sinulle Tiia. <3

    • Kiitos kovasti Mannilainen. <3 Noh loppupeleissä miltei kaikki makea maistuu täälläkin, jos totta töristään ja kyllä menisi Runebergin torttu jos toinenkin pahimpaan makeannälkään. 🙂

      Ihanaa loppuviikkoa. <3

  • Kylläpä näytti pirteältä kuvat ja harmaa on aina hyvä vaihtoehto, noin niinku antamaan kontrastia:)
    Hauskaa on teillä ollut ja kommelluksilta ei olla vältytty:) Ihanaa ystävyyttä ja jo noin kaukaa vuosien takaa <3

    • Kiitos kovasti Minna ja aivan harmaa on nätti monen kanssa.

      Ihanaa loppuviikkoa sinne. <3

  • Olipa ihanat ja valoisat ystävyyskuvat, oikeastaan ystäväpäivä aihe jo ennakkoon. Runebergit jäi tänä vuonna syömättä kokonaan, enkä tehnyt edes mantelileivoksia vaikka ajattelin että ne passais tuuraamaan torttuja.

  • Ihania hyvämielen kuvia ja AITO ILO JA YSTÄVYYS: ONko mitään parempaa?
    Kiitos tästä postauksesta, sain itsekin ripauksen iloa ja nauruenergiaa <3! Ihanaa uutta viikkoa kultainen <3

    • Ihana oot ja ystävyys on parhautta. <3 En malta odottaa juttua teistä Anna-lehdessä.

      Ihanaa viikkoa kultakimpale. <3

  • Olen julistanut itseni kakkuasiantuntijaksi ja olen Cafe Cabriolenkin valikoimaan tutustunut antaumuksella. Asiantuntijuuteni on saanut alkunsa siitä, kun olin 6v ja aloitin allergiaani siedätyshoidon. Äitini lahjoi mina jokaisen pistoskerran jälkeen kahvilan leivoksella, jos olin kiltisti. Ja minähän olin. Eskarilaisen suosikkileivos oli Fazerin omenahyve. Ihan hirvittävän määrän leipomotuotteita olen tuosta alkaen kuluttanut. Ja kyllä, muistot ovat vyötäröllä.

    Niistä cafe Cabriolen tuotteista. Ne ovat erinomaisia ja paikka on ehdottomasti Suomen top-10, voisi olla jopa top-5, mutta ei riitä ykköseksi. Ykkönen on Tampereella, Seinäjoella ja Kauhajoella vaikuttava Valkoinen Puu ja yli 20 vuoden ykköstilansa menettäneen Lohjan St. Honoree on numero kaksi. Valkoinen Puu on niin hyvä, että olen vakavasti harkinnut ajavani Tampereelle kahville 🙂 Minullahan on jo synttärijuhlastressi, kun olen miettinyt, että ajanko 2 tuntia hakemaan kakkuja Lohjalta vaiko 4 tuntia hakemaan kakkuja Tampereelta 🙂 Cafe Cabrioleen ajaisi vain 36min, että pitäisiköhän vaihteluksi ottaa sieltä kakut.

    Kivat treffit teillä!

    • Ihan mahtava kommentti ja kiitos kovasti tästä. Myönnetään oma kakkuasiantuntijuus ei riitä noin pitkälle. Mutta mahtavaa kuulla, että listalla Cafe Cabriole on korkealla.

      Nyt tuli kuume testata nuo muutkin paikat.

      Miten kiva muisto, jos ei piikkejä lasketa ja hitsi nyt en saa päähäni tuota Fazun leivosta vaikka taatusti olen maistanut. Omat lapsuuden lempparit Fazulta oli perunaleivos ja ruskea bebe. Noin muuten mummini tekemä omenahyve taas maailman paras lapsuuden jälkkäri. 🙂

      Lohja ja Tampere ei ole mahdoton toteuttaa eli pakko ottaa nämä ylös. Ainoa ongelma tulee sitten olemaan, että minkä leivoksen tulen valitsemaan, sillä pitäisi testata montaa. 🙂

      Ehdottomasti Cafe Cabrioleen, jonne on pelkkä suhaus vaan.

      Kivaa viikkoa. <3

  • Oi elämä!!! Hihitin vedet silmissä.
    Muistan todella tuon Cittarin parkkihallin ja ne jonot. Nykyään Porvoossa sentään on muitakin kauppoja, mutta silloin kun mekin Pappilanpellolta ajettiin kauppaan, ei muita vaihtoehtoja juurikaan ollut…. Se jonottaminen aina.

    Pullakysymys: ei kumpikaan. En ole ikinä ymmärtänyt Runebergin torttua ja koska en ylipäänsä tykkää pullasta, valitsen jälkimmäisestä vaan mantelimassan kermavaahdolla. Hih!

    Mahtavat kuvat!!!

    • Tiedät todella mistä kirjoitan, sillä tuo parkkis…. öhöm. Kunpa Kuninkaanporttiin saataisiin kunnon Cittari ja pienempi kauppa voisi jäädä keskustaan. Sillä jo itse Cittarin pienuuden ja parkkipaikan, siellä ei tule juuri käytyä. Uskon, että monen työmatkalaisen rahat menee Jumboon ja Itikseen, koska Porvoon tilanne on mitä on.

      Mantelimassa sellaisenaan tai kermavaahdolla kuulostaa ihan täydelliseltä, nam.

      Ihanaa pakkasviikon jatkoa Vivi. <3

  • Ennen leivoin kumpiakin ja kaikki meni. Nykyisin en sesonkipullia tee meille kahdelle. Laskiaispullat ostan meille, jos sattuu kauppareissu kohilleen. Tänä vuonna jää väliin, kun vasta viime viikolla kaupassa olimme.
    Ai viikonloppu; kotona, kuten ja vuosi on oltu. Tämä erakko alkaa jo kaivata livenäkemisiä kamujen kanssa. Täällä vaan on joku tartuntarypäs ja pahenee koko ajan eli kotona pysymme.
    Onneksi on maisemat ikkunan takana ja kesä tulee muutaman kuukauden päästä.
    Voi hyvin!

    • Voi ei, tartuntarypäs. On tämä kyllä kovaa, sillä ihmisiä on kova ikävä. Kesää odotellessa vai mitä ja jos silloin jaksaisi pulliakin leipaista.

      Ihanaa pakkasviikkoa Marketta. <3

  • Ihana hurlumhei -meininki siellä! Uskoisin, että tuo helmat kainaloihin kuva tulee vielä rikkomaan uutiskynnyksen : ) Muistan vastaavia kokemuksia, kun kävin vaunulenkeillä, niin aika nopsaan ymmärsin minkälaisia hameita ei täällä tuulisella rannikolla voi pitää, ne kun nousivat liian ylös ja mitenkäs niitä helmoja vetämään alas, kun kädet piti olla vaunua työntämässä.

    Ja mitä herkkukuvia! Yksi runebergintorttu per sesonki on mulle tarpeeksi ja pitää olla sellainen sellainen vastaleivottu ja sopivasti kostutettu, eikä mikään kuiva kökkönen. Tänään tuli feedissä silmilleni aivan mielettömän herkullinen Teemu Aura Patisserien croissant-laskiaispulla. Se näytti niin hyvältä, että ehkä pitää tilata, kun heillä piste nykyään Isossa Omenassa. Ihanan lumisia herkkuhetkiä sinne!

    • Hihi oot kultaa. <3

      Niin totta, tuo bliseerattu hamehan suorastaan on mitä oivallisin kohde pienelle tuulenpuuskalle. 😉

      Juu kostea pitää olla, en tykkää myös yhtään kuivista käkkänöistä.

      Oijoi mikä laskiaispulla ja kyllä ne menee, kaikki makea menee tarpeen tullen.

      Ihanaa pakkasviikkoa Heli. <3

  • Hieno päivä teillä ollut.
    Sulla tais helmojen kan käydä samoin, kuin Marilynilla aikoinaan.
    Kausipullat on jääny syömättä. Ei, syötiin yks puoliks isännän kans.
    Mun puhelin on pudonnu vessan pönttöön. Isännän putos kerran lentokoneen vessanpönttöön. Tyttären pojan puhelin katos yks joulu ja löytyi lumien sulaessa meidän pihalta.
    Mukavaa illan jatkoa sinne.

    • Hihi taisi juuri käydä niin helman kanssa. 😉

      Täälläkin tippuntu luuri vessanpyttyyn ja laitoin riisin ja toimi erinomaisesti vuoden ainakin eli siihen, kunnes vaihdoin puhelimen.

      Voi ei, on ollut varmaan iso suru, kun sinne lumeen katosi ja tiedätte miten helposti voi sinne lumeen kadota.

      Aivan ihanaa pakkasviikkoa Leena. <3

Vastaa käyttäjälle tiia Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Protected with IP Blacklist CloudIP Blacklist Cloud