Tyhjän pesän syndrooma

Tyhjän pesän syndrooma

Kaupallinen yhteistyö @yitkoti ja Nelkytplusblogit kanssa

Tyhjan pesän syndrooma. Aihe jota olen sivunnut useamman kerran täällä blogissa ja kertonut, että käyn asiasta aikamoista kipuilua.

Ensin on talo täynnä vilskettä, lapsia kahdessa ikäsarjassa. Kädet täynnä, ei aikaa ajatella. Yhtäkkiä lapset kasvaa, isommat lapset muuttaneet jo vuosia sitten kotoa pois. Tulee päivä ettei teinit halua enää halata, alkaa irrottautumisvaihe. Äiti ei olekaan enää niin tärkeä tai ehkä on, mutta rooli on muuttunut.

Iskee pelko, kohta kaikki lapset ovat lentäneet pesästä, mitä sitten tapahtuu, miten oma sydän kestää?

Viimeisen parin vuoden aikana olen jopa valvonut öitä, murehtien tulevaisuutta. Miten selviän siitä päivästä, kun kotimme huoneet huutavat tyhjyyttään. Ei enää meteliä, ei enää kokkailua isolle porukalle, ei pyykkivuoria, aikaa itselle paljon enemmän. Satunnaisia puheluita, satunnaisia tapahtumia, kaikki rakkaani ovat lähteneet lentoon.

Miten selvitä siitä, että on n. 25 vuotta ollut tietyssä roolissa ja yhtäkkiä roolista joutuu miltei luopumaan. Miten olla tarpeellinen jatkossa, miten olla murehtimatta, kyllä elämä kantaa, kuten se kantoi omallakin kohdalla.

On ollut aika rankkaa kipuilla näiden asioiden tiimoilta jo etukäteen ja yrittää tunnustella miltä se kaikki sitten jonain päivänä tuntuu.

Mieheni kanssa meille tapahtui viime kesänä aika jännä juttu. Pääsimme vierailemaan YIT:n kutsumana Pasilan Triplaan YIT:n rakentamaan kerrostaloasuntoon ja vielä ylimpään kerrokseen.

Lähdimme asenteella, että nyt otetaan rennosti, lähdetään kuin hotellilomalle rentoutumaan Helsinkiin.

Emme kuitenkaan osanneet edes aavistaa miten silmiä avaavaa testipesässä asuminen voi olla. Testipesä oli avara yksiö eli toki meillä on haaveissa hieman isompi koti, lapsenlapsille tilaa temmeltää. Mutta etenkin mieheni on aina puhunut, että muutamme tilavasta omakotitalosta pienempään omakotitaloon tai rivitaloon.

Olen tätä muuttoa paljon miettinyt, että kuinka jaksaa vielä kahta muuttoa, emme mitenkään nuorru ja lasten lentämisestä pesästä on arviolta vielä 5 vuotta, kunnes tilanne realisoituu. Viiden vuoden päästä olemme jo miltei kuuskymppisiä.

Jos ei testipesäkokemusta olisi ollut, emme ehkä olisi koskaan voineet arvata, miten mahtava vaihtoehto meille myös kerrostaloasuminen voisi olla.

Oman lapsuuteni ja ensimmäiset 33 vuotta olen asunut kerrostalossa ja itse koen, että kerrostaloasumisessa on jotain turvallista ja kuin asuisi nimenomaan pesässä. Muiden naapureiden ollessa turva, ettei olo ole yksinäinen metsän keskellä hiljaisuutta kuiskivassa talossa.

Niin siinä kävi, että meillä oli testipesässä hirmuisen kivaa. Kävimme Helsingin keskustassa yhden junapysäkin päässä testipesästä elokuvissa ja drinksuilla ja junalla taas takaisin. Kävimme Triplassa syömässä pariin kertaan ja vielä vapaiden ja kesäloman kunniaksi aamupalaa. Kävimme myös shoppailemassa.

Vietimme iltaa tilavalla parvekkeella yömyöhään ja siellä meillä molemmilla syttyi lamppu kerrostaloasumisen suhteen. Parveke oli kuin ulkona olisi ollut, mutta ilman lumitöitä ja ruohonleikkuuta. Ihan mahtavaa. Huomattavasti myös sisäsiistimpää. Ei terassin öljyämisiä, ei jatkuvia lehtiä pihalla, roskia, loputonta siivoamista ja suojaamista eri säiltä.

Koimme, että parvekkeella oli jopa kivempaa kuin meidän omalla pihalla. Ylin kerros antoi oman mausteensa, näkymät Helsingin kattojen ylle olivat upeat.

Aloimme ajattelemaan asioista uudella tavalla. Mahdollinen muutto tilavasta omakotitalosta kompaktimpaan kerrostaloon, eikä enää muita muuttoja välissä. Muutot ovat todella raskaita ja nyt kun olemme tyhjentäneet appivanhempien kotia ja vuosi sitten isovanhempien, on oikein konkretisoitunut miten paljon muutossa on työtä.

Yksi unelmien kohde siintää meidän mielessä, mutta paikka on vielä auki, mutta lähempänä molempien synnyinkaupunkia Helsinkiä ellei jopa Helsingissä.

Nyt asumme maaseudulla ja aina jompikumpi on autolla. Emme voi käydä Porvoon keskustassa syömässä tai kauempana ellemme tule taxilla kotiin. Mieluiten olen ollut aina kuski.

Mutta nyt seikkailumme junalla Helsinkiin eli loistavat kulkuyhteydet mahdollistivat sen, että minäkin sen yhden skumppalasin nautin ilolla. Haluamme tulevaisuudessa asua julkisten kulkuyhteyksien lähettyvillä, jotta ei aina tarvitse olla autolla liikenteessä, etsiä parkkipaikkaa ja maksaa niistä kalliista parkkipaikoista. Ottaa ruoan yhteydessä drinkin tai kaksi.

Olen hirmuisesti pelännyt sitä, miltä sitten tuntuu, kun talo on tyhjä. Lastenhuoneet ammottavat tyhjyyttään ja oikein korostavat ikävää heitä kohtaan.

Oivalsimme sen, että muutto voi olla uusi iloinen alku meille. Meidän kahden ihan oma koti, sellaista meillä ei koskaan ole vielä ollut. Voimme suunnitella kodin täysin meidän tarpeiden mukaisesti, enää ei tarvitse ottaa kuin meidän molempien toiveet huomioon.

Aloin tuntemaan iloa ja seikkailumieltä tulevaisuuden muutosta kerrostaloon. Meillä mieheni kanssa koittaa aivan uusi seikkailu yhdessä. Elämä voi olla hyvää, ei vaan erinomaista. Emme tarvitse enää valtavia tiloja ja voimme asua Helsingissä tai lähempänä Helsinkiä. Käydä ravintoloissa syömässä, teatterissa, oopperassa ja elokuvissa ja tavata ystäviämme jotka asuvat lähempänä. Saamme myös vihdoin elää ihan meille, mikä on aika jännittävä ajatus.

Aika kuulkaa magee juttu. Tässäpä meidän onnelliset hymyt, jotka kertoo, että nautimme todella paljon testipesässä asumisesta. Katsokaa alla olevan kuvan auringonlaskua, kyllä kelpasi.

Aamulla vielä kahvit parvekkeella ja sen jälkeen aamupalalle kahvilaan. Mitkä mahdollisuudet meitä odottaakaan. Voimme testailla erilaisia brunssi-ja aamiaispaikkoja. Meidän jääkaappien ei tarvitse viikonloppuisin tai eläkepäivinä olla pullollaan erilaisia aamiaistarvikkeita.

Kenties myös se, että kun lapset eivät asu saman katon alla, niin ei tule enää valvottua öitä. On mahdotonta valvoa ja vahtia enää, kun toisilla on oma aikuinen elämä.

Meillä oli aivan mahtava seikkailu YIT.n testipesässä, mikä antaa toivoa tulevaisuuteen ja siihen, että meillä alkaa lasten lentäessä pesästä aivan uudenlainen vaihe elämässä, meidän kahden yhteinen seikkailu. Me myös aivan tosissamme jo kurkimme erilaisia kerrostalokoteja ja sydän läpättää uuden edellä.

Ohessa YIT Koti YouTube-kanavalla meidän haastattelu ja pääsette sieltä kurkkimaan, miltä se meidän testipesä oikein näytti.

Miten siellä. Lapset lentäneet pesästä tai ovat lentämässä, minkälaisia tuntemuksia teissä herättää? Mikä asumismuoto teillä on? Mitä ajattelette kerrostalossa asumisesta? Olisiko mahtavaa asua ihan ostoskeskuksen kyljessä niin, että hissillä pääsee oikeastaan miltei suoraan ostoskeskukseen? Asutteko YIT:n rakentamassa kodissa?

Ihanaa syysviikkoa kaikille. <3



29 thoughts on “Tyhjän pesän syndrooma”

  • Varmaan aivan ihana paikka tuo missä saitte vierailla ja mitkä näkymät parvekkeelta. Onhan siinä oma haikeutensa kun lapset muuttavat, mutta myös niin paljon kaikkea ihanaa. Niinkuin sanotkin, nin ei enää yövalvomisia ja teinien kotiintulon odottamista. Itse ainakaan en osannut nukkua ennekuin olivat kotona. Sitten kun muuttivat omilleen, jo yli kaksikymmentä vuotta sitten, niin ei edes heidän joka menoaan tiennyt ja se helpotti minun huolehtimistani. Mieshän ei tuollaisita tiennyt mitään. Uni maittoi hänelle olivat lapset sitten kotona tai ei.
    Ollaan kokeiltu kaikkia asumismuotoja enkä osaa sanoa mistä tykkään eniten. Nyt asutaan rivitalossa päätyasunnossa ja meillä on iso terassi josta osa lasitettu, sekä pieni pihapläntti niin että pääsen toteuttamaan itseäni kädet mullassa. Viihdytään tosi hyvin ja ehkäpä, ehkäpä tämä onkin meidän viimeinen koti, esteetönkin on.
    Mukavaa päivänjatkoa sinulle<3

    • Juuri tuo, ei pysty nukkumaan ennen kuin ovat kotona, se on juurikin noin. Viime kesänä tuli valvottua paljon. 😉

      Kyllä miehet nukkuu kyllä, ovat eri puusta veistettyjä. Toki sitten kun olin ystävän mökillä, niin mies valvoi, kun oli vastuussa. 🙂

      Ihanalta kuulostaa teidän koti ja kun teillä on kesämökki missä saatte toteuttaa sitten kaikkia ulkojuttuja.

      Ihanaa viikkoa Kristiina. <3

  • Me taidamme olla samanikäisiä ja samanikäisiä lapsiakin,kun tuntuu välillä sinä kirjoitat minun elämästä ja minun vaihdevuosioireista:) Mutta siis,olen minäkin etukäteen ahistellut tätä lasten lähtöä kotipesästä. Meillä on vapaa-ajantalo ,jota olemme ajatelleet eläkepäiville,mutta se on myös omakotitalo eli sinänsä ei muuttuisi kuin asuinkunta. Itse en millään näe itseäni kerrostalossa,en ole koskaan asunut selliasessa ja siksi kai minulla on aivan turhia ennakkoluuloja,myönnän.

    • Kyllä nämä vaan kipuilua aiheuttaa. Ei mahda mitään. Kyllä ne siivet kantaa, mutta äitinä sitä aina murehtii.

      Ymmärrän täysin ja me ihmiset olemme erilaisia ja pidämme erilaisista asioista.

      Oikein sydämellistä viikkoa Kirsi. <3

  • En halua pelotella sinua, mutta minulla huolehtiminen ja huoli kasvoi lasten muutettua vielä enemmän pariksi vuodeksi. Kun ei ollut enää sitä lähikontaktia. Onneksi tämä vaihe meni ohi, ja luotan siihen, että he pärjäävät. Minä olen koko ikäni lukuunottamatta opskeluaikaa asunut omakotitalossa, ja asumme tässä kodissa varmaankin lopun ikämme. Mutta on ollut kirpeää sopeutua tähän ajatukseen.

    • Oi ei, apua. Jos niin käy. Oma luonne on sellainen, että hyvinkin voi käydä noinkin.

      Mutta olen yrittänyt ajatella, pärjäsin itsekin, niin kyllä lapst pärjää.

      Ymmärrän hyvin Marja. Sydämellistä viikkoa sinne. <3

  • Ihana kokemus teillä. Täällä asustellaan paritalossa ja toinen lapsista on jo muuttanut omaan kotiin. Olemme paljon miettineet, että mihin muuttaisimme kun Muhiskin muuttaa joskus pois kotoa. Haaveissa olisi pieni omakotitalo, mutta toisaalta ihan uusi, hyvillä äänieristyksellä varustettu kerrostalokämppä ei ole poissuljettu vaihtoehto.
    Ihanaa loppuviikkoa sinulle Tiia <3

    • Kyllä molempi hyvä. Aika näyttää ja se on sitten just hyvä niin.

      Kivaa viikkoa Outi. <3

  • Onpa kauniita kuvia taas. Ja te olette näyttävä pari.
    On tosi upeaa, että saitte mahdollisuuden maistaa kerrostaloasumista ihan konkreettisesti. Monesti vasta eri vaihtoehtoja kokeiltua tietää, mitä oikeasti haluaa.
    Minä en osaa nähdä miestäni kerrostalossa, mutta luultavasti johonkin huoltovapaaseen paikkaan muuttaminen on joskus edessä, kun tästä vielä vanhenemme. Ihanaa loppuviikkoa Tiia <3

    • Samoja ajatuksia – keskimmäinen muutti tänä syksynä pois, nuorimmainen ysillä. Asutaan ok-talossa Helsingin laitamilla. Haaveillaan. Ja nyt jo vähän katsellaankin kerrostaloasuntoja lähempänä keskustaa, tai miksei vaikka Tampereella? Varmasti viimeistään 15 vuoden päästä muutto, ellei aiemmin. Julkisilla olisi kiva päästä keskustaan, toisaalta haluan että ikkunoista näkyy vihreää eikä vain asfalttiviidakkoa. Parveke pitää olla, ja tilaa lapsille mahdollisine perheineen vierailla ja yöpyä, ihan pikkukaksioon ei siis olla muuttamassa.

      On toki haikeaa kun lapset lähtee, mutta toisaalta tuntuu hienolta kun (jos?) Paikkansa löytävät tässä maailmassa.

    • Kiitos niin paljon Kirsti Kaija. <3 Juurikin näin eli tämä testipesä oli kyllä hyvä kokemus, etenkin kun mies oli niin kovin kerrostaloa vastaan ja itse olen haaveillut kerrostaloasumisesta. Voisin muuttaa jo heti, ellei lasten koulut olisi täällä.

      Ihanaa tiistaita. <3

  • Me muutettiin vasta rivitaloon enkä enää halua kerrostaloon tai lähemmäs kaupunkiin 🙂 Mutta tietty mieli voi joskus muuttua. Meillä vielä teinit kotona mutta kyllä jo joutunut miettimään mitä sitten kun lentävät pois, ei siihen enää ole montaa vuotta mutta koska mun aikuiset lapset ovat jo olleet vuosia omillaan, uskon että selviän siitäkin kun nämä aikanaan muuttavat.

    Sitten on tilaa taas jollekin uudelle ja voidaan ottaa vaikka tavaksi sunnuntaidinnerit jolloin saadaan kokoontua isolla porukalla 🙂 Haaveillaan kyllä salaa että voitaisiin joskus asua osa vuodesta lämpimässä ja loput lähempänä mökkiä, mutta aika näyttää.

    Ihanaa iltaa Tiia <3

    • Ollaan asuttu vuosia omakotitalossa ja ihanissa paikoissa, niin sitten sitä kaipaa jo muuta. Mutta ymmärrän hyvin taas teidän mietteet.

      Sama juttu, pari kuukautta voisi olla talvea paossa jossain lämpimässä. Elämä muuttaa muotoaan, mutta kun ikääntyy, niin ehkä se on hyvä niin, jaksujakin on vähemmän.

      Ihanaa tiistaita Maiccu. <3

  • Olen asunut omakotitalossa, rivitalossa, paritalossa ja kerrostaloissa. Etenkin nykyinen kerrostalokoti lyhyen matkan päässä keskustasta ja hyvien palvelujen äärellä on ihana. Yhtiöllä on isot pihat hedelmäpuineen ja yhtiössä asuva talonmies Tarja, joka luo lumet sekä hoitaa pihat. Helppoa asumista.

    • Asutte ihan mielettömän ihanalla paikalla, voisin muutta heti Teillä vielä luonto ja meri lähellä. Ihana tuo teidän talonmies. Talkkareita ei ole enää monissa paikoissa, ihanaa että teillä on.

      Kivaa tiistaita Tuuli. <3

  • Minä olen aina välillä jo haaveillut siitä ajasta, kun ei tarvitse kokata hirveitä ruokamääriä ja kotona olisi joskus aivan hiljaista ja aivan oma rauha 🙂 Voi olla, että sitten kun ensimmäinen poika lentää pesästä, niin fiilikset ovatkin hurjan haikeita.

    Mieheni haluaisi ehdottomasti kerrostaloon seuraavaksi. Minä en tiedä, että raskinko luopua omasta pihasta ja tästä todella pitkäikäisesti kodistamme. Sinänsä kyllä huoltovapaa kerrostalo houkuttelisi. Me haluaisimme lähemmäs keskustaa, mutta olen todennut, että se ravintoloiden runsaus voisi koitua terveyteni lopulliseksi niitiksi 😀 😀 😀

    • Sitä ei voi tietää, mutta hyvähän se olisi, että olo olisi tyytyväinen, että näin tämän pitääkin mennä. 🙂

      Sama juttu, lähemmäs keskustaa olisi aika kiva. Vaikeaa on meilläkin luopua tästä, mutta toisaalta uusi koti voisi tuoda uutta virtaa.

      Kivaa tiistaita. <3

  • Minäkin pelkäsin lasteni poismuuttoa kotoa, mutta ei auttanut muu, kuin antaa lempeä onnenpotku ja antaa lapsille siivet.
    Nyt muutaman vuoden kuluttua, olen vallannut itse heidän huoneensa askarteluun ja tunnen jonkinlaista vapautta mieheni kanssa. Pääsemme moottripyöräilemään ja ajelemaan asuntoautolla vapaasti ja nauttimaan eläkepäivistä Ihanaa, että lapseni kyvät kotona usein. Side on vahva, vaikka lapset ovatkin etempänä. Tässä kai se on tämä elämän kaari.

    • Elämä kantaa, kantoi sen meidänkin osalta. Tämän kun vaan yrittää jaksaa muistaa. <3

      Kuulostaa niin ihanalta. Se että on vuosia laittanut lapsen itsen edelle, niin kyllä sitä on ansainnut ajan, jolloin saa enemmän aikaa ja nauttia.<3

      Niinpä, tämä on elämän kaari.

      Sydämellistä viikkoa Enkuli. <3

  • Ehkä sittenkin on elämää lasten lähdön jälkeen 😁. Uskon, että kaikki järjestyy ajan kanssa. Toki, muutto on aina prosessi, ja siihen pitää olla henkisesti valmis. Mutta ajatelkaa niitä mahtavia mahdollisuuksia, mitä voivat aukeaa, kun lapset eivä ole pyörimässä jaloissa koko ajan 😉.

    Toisaalta, tilava ja tyhjähkö omakotitalo maalla on suuri houkutin tuoda sinne lapsenlapsia. Meille kävi juuri niin, vaikka talo oli Tallinnan kupeessa. Se oli täynnä vilskettä, vaikka meillä ei ollut kun yksi lapsi kotona enää. Mutta vieraista ei koskaan ollut puutetta.

    • Kyllä, yritän ajatella mitä kaikkea vapautta tuo tullessaan ja kyllähän sen jo nyt näkee, kun ovat teinejä, että miten paljon vähemmän aikaa viettämät meidän kanssa. Elämän kulku. Kun on itse pärjännyt, niin kyllä lapsetkin pärjää.

      Tuokin on yksi pointti ja kulma. Mutta toisaalta ajattelen, että haluan sitten jo itsekkäästi ajatella meitä ja mitä me haluamme, eikä pitää isoa kotia kuitenkin suht harvoja vierailuja varten vaikka olisihan tuo kyllä niin ihanaa.

      Kivaa viikkoa Nadine. <3

  • Upeat maisemat. Kaikessa on puolensa. Itsestä tuntuu, että kerrostalo ei ole se meikäläisen juttu niin kauan, kuin jalka jotenkin nousee.
    Mukavaa viikonloppua!

    • Just hyvä näin, kukat tarvitsee pihan ja puutarhan. <3 Kivaa viikkoa Saatu. <3

  • Jäin kyllä makustelemaan tätä aihetta ja omia mietteitä asian suhteen, tyhjään pesään on vielä (onneksi) yli 15 vuotta aikaa, mutta sepä hujahtaa yhdessä hetkessä! Minussa elää toisaalta se city-nainen, joka just tykkää asua ihan ytimessä ja ylimmässä kerroksessa ja josta pääsee helposti hissillä palveluiden äärelle, viinilasilliselle, syömään, kauppoihin, kampaamoon, kauneuspalveluihin, leffaan yms.Toisaalta nautin elosta täällä maalla metsän keskellä, mutta elämäntilanteet muuttuvat, eikä aina tulla tarvitsemaan näin paljon neliöitä. Ihanteellisinta olisi päästä talveksi kerrostaloon valojen loisteeseen ja elämän vilskeeseen (eikä tartteisi tehdä lumitöitä), ja sitten kesällä voisi elää vaikka mökillä. Siinä voisi olla oman 55+ elämän tavoitetta! Olette muuten ihan superhyvännäköinen pari ja hilpeän kupliva elämänasenne välittyy kuvista <3

    • Olet niin oikeassa, se hujahtaa hetkessä. Vastahan meilläkin lapset olivat pieniä. Etenkin ruuhkavuosien aikana, aika viuhuu vaan. Kädet on täynnä. Täyttä elämää. <3

      Meillä vähän samoja mietteitä, kerrostalo, ehkä pieni kesämökki ja ehkä sitten joku pidempi etelänmatka. 🙂

      Voi ei ihana kultainen Heli, kiitos niin paljon kauniista sanoista ja kuin myös te <3

  • Mä tavallaan tykkään asua kerrostalossa, ongelmia tulee sitten, jos naapurit ovat äänekkäitä… Meillä on valitettavasti käynyt niin, että vaikka ympärillä on naapurit vuosien aikana vaihtuneetkin, usein on saattanut mennä pahemmaksikin. Ainakin sen olen oppinut, että huonon äänieristyksen vuoksi, en enää koskaan muuta 60-luvun kerrostaloon. Olen joskus nauranut, että nää on sellaisia, että kun ylimmässä kerroksessa pieraisee, se kuuluu kellariin asti. 😀

    Kivaa viikonloppua Tiia. <3

    • Kyllä tuo on ihan totta. Tykkään kerrostaloista, nissä on jotain turvallista tai sitten johtuu omasta lapsuudesta kerrostalossa. 🙂

      Juu nuo teidän äänekkäät naapurit on kyllä ollut jotain ihan hirveää! Onneksi nyt on uudet naapurit.

      Ihanaa tiistaita Jonna. <3

  • Mietin aina asiaa niin, että muutokset ei yleensä tule yhtäkkiä. Niihin useinmiten ehtii sopeutua tavalla tai toisella. Molemmat ei lähde kenties samaan aikaan ja silloin voi vielä nauttia toisen lapsukaisen ’passaamisesta’ <3
    Meillä on jo vuosia lasten muuttamisesta ja nyt olemme pähkäilleet pienempään asuntoon vaihtamista, mutta ei se vaan onnistu – vielä. Me jaksetaan tehdä ihan hyvin pihahommat ja otan itse ne aktiivisuuden kantilta, hyötyliikuntana. Tilaa on liikaa, mutta asumiskustannukset niin alhaiset ettei saada minkäänlaista tällä hinnalla. Ollaan tutkittu paljon erilaisia asumismuotoja, rivi- ja kerrostaloja. Vuosia sitten mietittiin ihan vakavissamme, että Helsingin keskusta on meidän seuraava kohde, muttei sekään tunnu enää houkuttelevalta, kun olemme tottuneet melko rauhalliseen ympäristöön ja etenkin luonnon läsnäoloon. Näin sitä ajatukset muuttuvat 🙂
    Mutta tulee sekin päivä, että on lähdettävä, siihen asti köpötellään täällä.

    • Viisaita sanoja Maarit. <3 Meillä tosin jo kaksi lähtenyt. Tähän ei ikinä totu. <3

      Juuri tuo on kyllä mietteissä, mitä saa tämän omakotitalon hinnalla, pitää sitten tarkkaan miettiä, Tykätään, että on tilavaa.

      Luontoa pitää olla lähellä, mutta ehdottomasti hyvät kulkuyhteydet stadin keskustaan ,omaan kotipaikkaan. <3

      Ihanaa tätä viikkoa. <3

Vastaa käyttäjälle Heli-Hannele Pehkonen Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Protected with IP Blacklist CloudIP Blacklist Cloud